Lue keskustelun säännöt.
Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
19.02.2023 |
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.
Hahaa, tämä on ketjun voittajakommentti! Yritä nyt sitä synnyttämistä jollain muulla myydä kuin sillä, että "seksi tuntuu paremmalta" ja "voit palautua entistä ehommaksi". Tuo on ehkä epätoivoisin alatiesynnyttämisen tuputtamiskeino ikinä.
Kiitos, en osta.
Monella ikäihmisellä täällä tuntuu olevan jotain katkeruutta siitä, että naiset eivät hiljaa alistu metsäläistouhuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jäi väliliha pysyvästi araksi episiotomian ja kasaankursimisen jälkeen. Haittaa mm. seksissä ja gynekologinen tarkastuskin tekee joka kerta kipeää. Ai kun mukavaa.
Niin, tämä on just sitä, että naisia saa silpoa miten vaan ja sitten vaikka seksielämä menisi pilalle, niin pitää siltikin vain olla onnellinen vauvasta. Hyvällä hoidolla voitaisiin moni vamma välttää. Ja se, että synnytysasennot olisivat naiselle luontaisia, eivätkä sitä ainaista puoli istuvaa.
Totta. Naisen keho ei ole minkään arvoinen tässä yhteiskunnassa. Jos naisen seksielämä menee pilalle synnytysvaurioiden tai niiden huonon korjaamisen vuoksi, niin toivottavasti siinä yhteydessä myös miehille sanotaan, että mitä se haittaa, jos vaimosi ei voi enää harrastaa seksiä, te saitte kuitenkin vauvan!.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.
Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.
Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.
Porukka myt sekoittaa voimakkaan maidon nousun ensimaidon nousuun. Mulla on molemmat vauvat imeneet jo salissa kaksi tuntia rintaa, todellakaan maidon nousun odottelun vuoksi ei ole synnärillä oltu. Polikliinisesti molemmat synnyttänyt, 12h molempien kohdalla kotiutukseen syntymästä.
Se että vauva imee kaksi tuntia putkeen ei kerro tietenkään yhtään mitään maidon noususta. Itse asiassa päin vastoin. Jos maitoa nousisi, vauva imisi pari minuuttia ja lopettaisi. Juuri se imeminen yhdessä hormoonien kanssa saa sen maidon nousemaan rintoihin.
Tämä koko keskustelu lähti siitä, että ENNEN todella lapsivuodeosastolla oltiin kunnes maito nousi ja imetys onnistui. Nykyään sillä ei sitten ilmeisesti ole väliä. Tosin silloin "ennen" keskosillekin riitti maitoa hyvin, kun keskimäärin synnyttäneeltä paremman imetysohjauksen takia maitoa irtosi enemmän ja äidinmaitokeskukset saivat ostettua oikeaa äidinmaitoa enemmän.
Polikliininen synnyttäminen on mielestäni ihan fine.
Ei luoja. Synnytyssalissa vauva imee pari minuuttia rintaa?
Edelleen siellä ollaan kunnes imetys onnistuu ka vauva saa ravintoa, ei se miksikään ole muuttunut. Eikä se äitien maitokaan.
Lukutaito??? JOS maitoa oikeasti irtoaisi heti synnytyksessä, vauva imisi sen pari minuuttia ja olisi kylläinen. KUN ei irtoa, vauva imee kaksi tuntia. Mikä on kuitenkin hyväksi, koska silloin erittyy äidille hormooneja, jotka käynnistävät maidon tuotannon parin päivän päästä. Tuo on ihan fakta. Yksikään kätilö ei tietenkään voi mitenkään tarkistaa saako vauva tuon määrän, koska se ei näy punnituksessa. Kaikkien vastasyntyneiden paino laskee aluksi.
Vastasyntynyt vauva syö kerralla 1 - 5 ml, ei enempää. Sen enempää äidillä ei myöskään maitoa siinä vaiheessa irtoa. Viikon ikäinen syö jo 60 ml kerralla, kun siinä vaiheessa sitä maitoa jo tulee.
Jos et usko minua, tarkista asia netistä. Ainakin imetys.fi kertoo ihan samaa mistä minä kirjoitan.
Hetkinen? Väittikö joku noita asioita vastaan? Väittelet täällä alentuvaan sävyyn vaikka kukaan ei ole sanonut mitään päinvastaista.
Vauva on rinnalla synnärillä siksi että hän saa sieltä sen mitä pitääkin, jos ei saisi, hän ei rinnalla olisi. Se on sula mahdottomuus että sieltä rinnasta tulisi sitä maitoa, joka sinne nousee sit 3-4 päivän päästä, ei se vauva sillä mitään tee siellä synnärillä. Mutta jos rinnoista ei tule mitään, vauva syötetään pullolla.
En yhtään ymmärrä mitä sä luulet muiden sanovan väärin tai mistä sä väittelet.
-eri
Mistä ihmeestä nousee se käsitys, että vastasyntynyt kykenisi syömään vain 1-5 milliä? Oma lapseni on ollut korvikkeella heti synnytyssalista lähtien ja siellä hänelle ihan sairaalan asiantuntijoiden toimesta annettiin enemmän maitoa ja hän joi sen kaiken tyytyväisen oloisena. Ja ei, hänen vatsansa ei revennyt tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jäi väliliha pysyvästi araksi episiotomian ja kasaankursimisen jälkeen. Haittaa mm. seksissä ja gynekologinen tarkastuskin tekee joka kerta kipeää. Ai kun mukavaa.
Niin, tämä on just sitä, että naisia saa silpoa miten vaan ja sitten vaikka seksielämä menisi pilalle, niin pitää siltikin vain olla onnellinen vauvasta. Hyvällä hoidolla voitaisiin moni vamma välttää. Ja se, että synnytysasennot olisivat naiselle luontaisia, eivätkä sitä ainaista puoli istuvaa.
Totta. Naisen keho ei ole minkään arvoinen tässä yhteiskunnassa. Jos naisen seksielämä menee pilalle synnytysvaurioiden tai niiden huonon korjaamisen vuoksi, niin toivottavasti siinä yhteydessä myös miehille sanotaan, että mitä se haittaa, jos vaimosi ei voi enää harrastaa seksiä, te saitte kuitenkin vauvan!.
Olisko sulla jotain lähdettä laittaa näistä seksielämän tuhonneista vaurioista, joita ei korjata? Tämä on miesten huuhaa-puhetta parhaimmillaan. Kenenkään puoliso ei todellisuudessa ole vammautunut oysyvästi niin että seksielämä olisi menetetty, mutta pakko vaan on olla alfa-uros ja väittää niin kun ei uskalla myöntää että itse vaan on mokannut isyytensä ja siksi ei saa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.
Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.
Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.
Porukka myt sekoittaa voimakkaan maidon nousun ensimaidon nousuun. Mulla on molemmat vauvat imeneet jo salissa kaksi tuntia rintaa, todellakaan maidon nousun odottelun vuoksi ei ole synnärillä oltu. Polikliinisesti molemmat synnyttänyt, 12h molempien kohdalla kotiutukseen syntymästä.
Se että vauva imee kaksi tuntia putkeen ei kerro tietenkään yhtään mitään maidon noususta. Itse asiassa päin vastoin. Jos maitoa nousisi, vauva imisi pari minuuttia ja lopettaisi. Juuri se imeminen yhdessä hormoonien kanssa saa sen maidon nousemaan rintoihin.
Tämä koko keskustelu lähti siitä, että ENNEN todella lapsivuodeosastolla oltiin kunnes maito nousi ja imetys onnistui. Nykyään sillä ei sitten ilmeisesti ole väliä. Tosin silloin "ennen" keskosillekin riitti maitoa hyvin, kun keskimäärin synnyttäneeltä paremman imetysohjauksen takia maitoa irtosi enemmän ja äidinmaitokeskukset saivat ostettua oikeaa äidinmaitoa enemmän.
Polikliininen synnyttäminen on mielestäni ihan fine.
Ei luoja. Synnytyssalissa vauva imee pari minuuttia rintaa?
Edelleen siellä ollaan kunnes imetys onnistuu ka vauva saa ravintoa, ei se miksikään ole muuttunut. Eikä se äitien maitokaan.
Lukutaito??? JOS maitoa oikeasti irtoaisi heti synnytyksessä, vauva imisi sen pari minuuttia ja olisi kylläinen. KUN ei irtoa, vauva imee kaksi tuntia. Mikä on kuitenkin hyväksi, koska silloin erittyy äidille hormooneja, jotka käynnistävät maidon tuotannon parin päivän päästä. Tuo on ihan fakta. Yksikään kätilö ei tietenkään voi mitenkään tarkistaa saako vauva tuon määrän, koska se ei näy punnituksessa. Kaikkien vastasyntyneiden paino laskee aluksi.
Vastasyntynyt vauva syö kerralla 1 - 5 ml, ei enempää. Sen enempää äidillä ei myöskään maitoa siinä vaiheessa irtoa. Viikon ikäinen syö jo 60 ml kerralla, kun siinä vaiheessa sitä maitoa jo tulee.
Jos et usko minua, tarkista asia netistä. Ainakin imetys.fi kertoo ihan samaa mistä minä kirjoitan.
Hetkinen? Väittikö joku noita asioita vastaan? Väittelet täällä alentuvaan sävyyn vaikka kukaan ei ole sanonut mitään päinvastaista.
Vauva on rinnalla synnärillä siksi että hän saa sieltä sen mitä pitääkin, jos ei saisi, hän ei rinnalla olisi. Se on sula mahdottomuus että sieltä rinnasta tulisi sitä maitoa, joka sinne nousee sit 3-4 päivän päästä, ei se vauva sillä mitään tee siellä synnärillä. Mutta jos rinnoista ei tule mitään, vauva syötetään pullolla.
En yhtään ymmärrä mitä sä luulet muiden sanovan väärin tai mistä sä väittelet.
-eriMistä ihmeestä nousee se käsitys, että vastasyntynyt kykenisi syömään vain 1-5 milliä? Oma lapseni on ollut korvikkeella heti synnytyssalista lähtien ja siellä hänelle ihan sairaalan asiantuntijoiden toimesta annettiin enemmän maitoa ja hän joi sen kaiken tyytyväisen oloisena. Ja ei, hänen vatsansa ei revennyt tuosta.
Tuskin korviketta antoivat? 1-5ml vastasyntynyt keskimäärin yhdellä syötöllä syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.
Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.
Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.
Porukka myt sekoittaa voimakkaan maidon nousun ensimaidon nousuun. Mulla on molemmat vauvat imeneet jo salissa kaksi tuntia rintaa, todellakaan maidon nousun odottelun vuoksi ei ole synnärillä oltu. Polikliinisesti molemmat synnyttänyt, 12h molempien kohdalla kotiutukseen syntymästä.
Se että vauva imee kaksi tuntia putkeen ei kerro tietenkään yhtään mitään maidon noususta. Itse asiassa päin vastoin. Jos maitoa nousisi, vauva imisi pari minuuttia ja lopettaisi. Juuri se imeminen yhdessä hormoonien kanssa saa sen maidon nousemaan rintoihin.
Tämä koko keskustelu lähti siitä, että ENNEN todella lapsivuodeosastolla oltiin kunnes maito nousi ja imetys onnistui. Nykyään sillä ei sitten ilmeisesti ole väliä. Tosin silloin "ennen" keskosillekin riitti maitoa hyvin, kun keskimäärin synnyttäneeltä paremman imetysohjauksen takia maitoa irtosi enemmän ja äidinmaitokeskukset saivat ostettua oikeaa äidinmaitoa enemmän.
Polikliininen synnyttäminen on mielestäni ihan fine.
Ei luoja. Synnytyssalissa vauva imee pari minuuttia rintaa?
Edelleen siellä ollaan kunnes imetys onnistuu ka vauva saa ravintoa, ei se miksikään ole muuttunut. Eikä se äitien maitokaan.
Lukutaito??? JOS maitoa oikeasti irtoaisi heti synnytyksessä, vauva imisi sen pari minuuttia ja olisi kylläinen. KUN ei irtoa, vauva imee kaksi tuntia. Mikä on kuitenkin hyväksi, koska silloin erittyy äidille hormooneja, jotka käynnistävät maidon tuotannon parin päivän päästä. Tuo on ihan fakta. Yksikään kätilö ei tietenkään voi mitenkään tarkistaa saako vauva tuon määrän, koska se ei näy punnituksessa. Kaikkien vastasyntyneiden paino laskee aluksi.
Vastasyntynyt vauva syö kerralla 1 - 5 ml, ei enempää. Sen enempää äidillä ei myöskään maitoa siinä vaiheessa irtoa. Viikon ikäinen syö jo 60 ml kerralla, kun siinä vaiheessa sitä maitoa jo tulee.
Jos et usko minua, tarkista asia netistä. Ainakin imetys.fi kertoo ihan samaa mistä minä kirjoitan.
Hetkinen? Väittikö joku noita asioita vastaan? Väittelet täällä alentuvaan sävyyn vaikka kukaan ei ole sanonut mitään päinvastaista.
Vauva on rinnalla synnärillä siksi että hän saa sieltä sen mitä pitääkin, jos ei saisi, hän ei rinnalla olisi. Se on sula mahdottomuus että sieltä rinnasta tulisi sitä maitoa, joka sinne nousee sit 3-4 päivän päästä, ei se vauva sillä mitään tee siellä synnärillä. Mutta jos rinnoista ei tule mitään, vauva syötetään pullolla.
En yhtään ymmärrä mitä sä luulet muiden sanovan väärin tai mistä sä väittelet.
-eriMistä ihmeestä nousee se käsitys, että vastasyntynyt kykenisi syömään vain 1-5 milliä? Oma lapseni on ollut korvikkeella heti synnytyssalista lähtien ja siellä hänelle ihan sairaalan asiantuntijoiden toimesta annettiin enemmän maitoa ja hän joi sen kaiken tyytyväisen oloisena. Ja ei, hänen vatsansa ei revennyt tuosta.
Tuskin korviketta antoivat? 1-5ml vastasyntynyt keskimäärin yhdellä syötöllä syö.
Joo eiköhän se luovutettua maitoa ole ollut, mutta kyllä munkin radi-vauvaan tuupattiin varovaisestikin arvioiden 15 - 20 ml maitoa heti syntymän (sektio) jälkeen. Se kyllä tosin hanakasti imi myös rintaa heti päälle, että se taitaa olla ohjelmoitu vauvaan riippumatta siitä, onko vatsa täytteellä tarvetta heti vai myöhemmin.
- Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Parantunut? Neuvolan eka käynti on 3 pvää kotiutumisesta, ainakin pääkaupunkiseudulla. Meillä se oli kotikäynti.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on oikeasti vaan yksi va tipää joka heittää joka väliin bensaa liekkeihin haastamalla riitaa. Mikään myönteishenkinen viesti ei jää sen sileän tien, vaan kaikesta etsitään ja löydetään ongelma ja pätemisen tarve. Maksetaankohan tälle jotain palkkaa siitä, että on koko ajan tarkistamassa ettei kukaan vaan jaa mitään hyvää sanaa mistään? Muu kun työkkäri.
Toivottavasti kukaan raskaana oleva nainen ei eksy tähän keskusteluun, on sen verran puistattavaa ainesta. Mutta muistakaa, täällä riehuu joku, joka vihaa ajatusta raskaudesta ja synnyttämisestä, on katkera jostain ja haluaa mustamaalata jokaisen synnyttävän ja synnyttäneen mielen. Olen monta kertaa yrittänyt vakuuttaa, että asiat voivat kyllä mennä todella hyvinkin, mutta tuohon saa vain ihmeellistä vit tuilua vastaukseksi. Kuitenkin kaikenlaiset kokemukset lienevät tällaisessa keskustelussa tervetulleita.
Tiiätkö, on ihan totta, että tyypillisesti synnytykset sujuvat vähintään "ihan ookosti". Enkä mä esim. itse osannut ajatella, että synnytyksen riskien takia olisin jättänyt lapset tekemättä. Mut kyllä ihan yhtä lailla on totta, että aina synnytykset eivät suju kovin hyvin (joko koska asiat olisi voitu tehdä toisin, tai koska sille nyt vaan ei voinut mitään), ja loisi ihan älyttömän paljon turvaa sille synnyttämässä olevalle naiselle, jos se voisi luottaa, että hän saa tarvitsemansa hoidon ja tuen silloin, kun se synnytys ei olekaan "vähintään ihan ookoo". Pelkojen vähättely ja sen kokeminen, että raskaus ja synnytys ei ole sairaus, tai se ajattelumalli, että synnytys meni hyvin, jos äiti ja lapsi jäivät henkiin, eivät millään tavalla edistä suomalaista synnytyskulttuuria.
Ei se, että tunnustetaan, että kaikki synnytykset eivät suju hyvin, kaikkia synnytyksiä ei hoideta hyvin, tai että kaikkien synnytysten jälkeen ei olekaan onnellista uutta äitiä, tarkoita sitä, että kiellettäisiin onnistuneiden synnytysten olemassaolo tai jotenkin vähäteltäisiin synnytyssairaaloita tai mikä ikinä ajaa tuohon ajatusmalliin, että ikävistä kokemuksista ei saa puhua, kun suurin osa kokemuksista on kuitenkin, jolleivät hyviä, niin ihan ookoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Parantunut? Neuvolan eka käynti on 3 pvää kotiutumisesta, ainakin pääkaupunkiseudulla. Meillä se oli kotikäynti.
No jaa, mä olin lähes sen viikon (mitä siis tikit sektiohaavassa on) siellä sairaalassa. Aika jännä, että kaikilla ei mene ihan saman kaavan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Synnyttämässä siellä ollaan.
Eli kaikki voitaisiin kotiuttaa synnytyssalista suoraan? Miksi me tuhlataan rahaa niiden osastojen ylläpitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.
Hahaa, tämä on ketjun voittajakommentti! Yritä nyt sitä synnyttämistä jollain muulla myydä kuin sillä, että "seksi tuntuu paremmalta" ja "voit palautua entistä ehommaksi". Tuo on ehkä epätoivoisin alatiesynnyttämisen tuputtamiskeino ikinä.
Kiitos, en osta.
Monella ikäihmisellä täällä tuntuu olevan jotain katkeruutta siitä, että naiset eivät hiljaa alistu metsäläistouhuun?
Näin 59v ikäihmisenä kannustan nykyäitejä puhumaan näistä asioista, kun tuntuu että on menty monessa asiassa huonompaan suuntaan.
Itse synnytin kaksi lasta 90-luvun alussa naistenklinikalla ja hoito oli hyvää.
Sitä samaa toivoisin koko sydämestäni myös tämän päivän äideille.
Laitan tämän tänne, niin ehkäpä edes muutama kerkiää lukea.
Täältä poistetaan salamannopeasti ketjuja missä yritetään puhua sensuurista. HUOM. siis pelkästä sensuurista valtakunnantasolla. Ei mitään mielipiteitä suuntaan tai toiseen kerkiä edes vielä olla niissä ketjuissa.
Aika pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko traumaattista se kun mies ei pääsdyt vai mikä? Mieheni ei ehtinyt ja mitäpä olisin tehnyt kun sain nk kiireellisen sektion myöhään illalla. Tuli puolenyön aikaan ja halusin nukkua. Hieno kokemus.
Minun mieheni ajettiin ulos synnytyssalista, koska sain verenvuodon eikä vielä ollut ponnistusvaihe. Onneksi hänet häädettiin sieltä, sillä hän ihmetteli ääneen miksi vaimo halusi hänet mukaan sairaalaan, kun ei viitsi nyt jutella hänen kanssaan... Olin silloin jotenkin alentuneessa tajunnantilassa. Minulla on hämärä muistikuva, etten pelännyt lapsen tai itseni takia. Olin niin heikko olo. Lääkäri yritti monta kertaa saada lasta ulos erilaisilla apuvälineillä. Onneksi lapsi selvisi hyvin. En ymmärrä niitä, jotka hehkuttavat kotisynnytyksiä.
Koti on luonnollinen paikka synnyttää naiselle, turvallinen ja siellä voi tehdä omantahtisesti kaikenn. Ja voi vapaammin käyttää masturboimista kivunlievityksenä, toki se sairaalassakin onnistuu, mutta kotona luontevampaa. Ja oma yksityisyys on turvassa eikä tarvitse kuunnella vittuilua. Synnytyskin sujuu paremmin, kun äiti tuntee olevansa turvassa.
Jos masturboinnin mahdollisuus on pääasia, kannattaa harrastaa vain sitä. Ei tule raskaaksikaan, mikä voi saattaa tilanteisiin joissa ei voi vapaasti masturboida kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi yksityiskohta pisti silmään. Joku listasi ns. kamaluuksia mainiten mm.että siivoojaa kotiutti. Voi hyvä päivä. Uutisessa kerrottiin lääkärin antaneen kotiutumisluvan. Siivooja kantoi sen muksun apuna autoon. Se EI ole kotiuttamista. Kyllä koko höpöhöpö tarina on niin överiä liioittelua ettei mitään rajaa. Näin lietsotaan ihmisiä perusteettomaan hysteriaan luonnollista asiaa kohtaan.
Sairaalasynnytys ei ole luonnollinen.
Miten niin?
Sairaalassakin mitään kivun hoitoa tms ei ole pakko ottaa vastaan. Jos synnytyksen kulkuun ei ole lääketieteellistä syytä puuttua niin siihen ei puututa. Saa synnyttää just niin kuin haluaa, mutta turvallisesti.
Pääseekö sairaalassa aina ammeeseen? Voiko sairaalassa masturboida ja käyttää vibraattoria kivunlievitykseen? Saako synnyttää siinä asennossa, missä keho tuntee olonsa hyväksi? Saako itse päättää työnnetäänkö esim sormet sisään?
Mikä ihmeen seksihullu täällä kirjoittelee?
Todennäköisesti mies.
Suomessa on turvallista synnyttää. Äiti ja lapsi kuolleisuus hyvin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä ihan järkyttävän ketju.
Mä en oikein usko, että kukaan on vaatimassa, että synnytykset on hoidettava niin, että missään tapauksessa koskaan ei mikään mene pieleen. Eihän se ole edes mahdollista.
Mun mielestä olennaista olisi, että tunnustettaisiin, että hengissä pysyneet äiti ja lapsi ei ole onnistuneen synnytyksen ainoa kriteeri, ja joskus synnytykset eivät syystä ai toisesta mene ihan putkeen, ja siihen täytyy reagoida. Hankalan synnytyksen jälkeen mahdollisesti sekä äiti että lapsi tarvitsevat enemmän hoivaa, ja se on heille annettava.
Ihan tavallisen hyvin sujuneen synnytyksenkin jälkeen nainen tarvitsisi hoivaa. En sano, että mitään prinsessakohtelua, vaan sen saman perushoivan, mitä muutkin sairaalassa olevat automaattisesti saa. Esimerkiksi, kun minulle tehtiin leikkaus, joka vaikutti (lähinnä tilapäisesti) mootoriikkaan, ennen kotiutumista sain fysioterapeutin palveluita automaationa. Synnärillä tämä lienisi useimmille naisille liian varhaista, mutta miksei synnyttänyt nainen, jonka keho on (luonnollisista syistä) tilapäisesti ihan sekaisin, voisi saada edes yhtä käyntiä fysioterapeutilla, siellä voitaisiin käydä läpi lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset, jotta mahdollisiin "ylimääräisiin" ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja tavallisia ongelmia varmasti ehkäistä helposti. Nykyään kaikenlaiset erkaantuneet vatsalihakset saatetaan löytää vasta vuosia synnytyksen jälkeen, naisen ihmeteltyä (ja valitettua) vuosia, miksi jotain tuntuu olevan vialla.
Lisäksi ei luulisi, että ihan normaalitasoinen, empaattinen hoito synnytyksen jälkeen on mahdotonta. Tuon em. muun leikkaukseni jälkeen ruoka tuotiin sängyn viereen vielä, vaikka itse jo hiihtelin pitkin osastoa (seuralaisen käsipuolessa tai yksin rollaattorilla), ja esimerkiksi päivä kahvia oikein tyrkytettiin, vaikka sanoi, ettei nyt tee mitään mieli ("No ota nyt jotain, pullaa, jätskiä, leipää?"). Luulisi, että vastasynnyttäneetkin voisi ehkäistä veritulppiaan muutenkin kuin ravitsemuksensa kustannuksella (eli hakemalla ruokansa käytävältä, jos ja kun kykenevät ja vauvaltaan pääsevät).
Sen kyllä myönnän, että sairaanhoitajilla on helposti kauhean negatiivinen tapa ilmaista asiansa muuallakin, kuin synnärillä: "Se on pakko pystyä pissaamaan nyt! Tai (lisää tähän jotain kamalaa)." sen sijaan, että selvitettäisiin, että "Leikkauksen jälkeen on tärkeää, että pystyy pissaamaan normaalisti, koska (lisää tähän syy). Jos se ei onnistu, on riskinä, että (lisää tähän se jotain kamalaa)." Jälkimmäinen vie muutaman sekunnin aikaa enemmän, eli on mitätön resurssi kuluttaja, mutta potilaan kokemus (joka vaikuttaa myös toipumiseen) on äärettömän paljon parempi. Tämä on sellainen asia, missä hoitajien pitäisi muistaa, että potilas tai synnyttäjä on asialla hyvin todennäköisesti ensimmäistä, ainoaa tai varsin harvalukuista kertaa, ja se, mikä on hoitajille rutiinia, ei ole sitä potilaalle/asiakkaalle.
TLDR: Kunnollinen, empaattinen jälkihoito potilaan tarvitsemalla tasolla erityisesti silloin, kun synnytyksessä on ollu äidillä tai lapsella hankaluuksia, on tärkeää. Suomessa se on aivan liian heikolta tasolla tällä hetkellä, ja vastasynnyttäneet äidit jätetään liiaksi oman onnensa nojaan pärjäämään.
Todellakin! Puhut asiaa👍. Tuostapa tuli mieleen, et yheskytluvulla oli fyssarilla tapaaminen. Siis ennen kotiuttamista. Eikö tällaista enää ole? Samanlainen oli kaks vuotta sitten muun leikkauksen jälkeen. Luulis, et kuuluu utomaattisesti kaikkien toimenpiteiden yhteyteen.
No ei kyllä mulla ainakaan. Synnyin kahdesti sektiolla, ja ehkä ensimmäisen ylösnousun yhteydessä oli hoitaja sanomassa, että nouse kyljen kautta. Muuten en muista kummoisia ohjeita saaneeni, esimerkiksi sitä, kuinka pian voi tulla raskaaksi uudelleen (tai voiko) ei käsitelty mitenkään. Ihan puhtaasti internetin tiedoilla toivuin.
Synnärillä synnytetään ja saadaan ekat ohjeet, neuvolassa käsitellään sit kaikki muu. Ei synnäri ole mikään tietopankki, josta annetaan kaikki tiedot tai hoivataan äitiyttä ja vauvaa ja imetystä ja sektiohaavaa jne.
Siis se sektiohaavahan oli käytännössä parantunut siinä vaiheessa, kun neuvolan terkka näki mut ekaa kertaa. Ei sille jäänyt kuin ompeleiden poisto. Kyllä synnäri on se paikka, jossa vastasyntyneen ja äidin yhteiselämän perusteet luodaan. Jos siellä ei hoideta äitiä eikä vauvaa eikä äitiyttä, niin miksi ihmeessä siellä ollaan?
Parantunut? Neuvolan eka käynti on 3 pvää kotiutumisesta, ainakin pääkaupunkiseudulla. Meillä se oli kotikäynti.
No jaa, mä olin lähes sen viikon (mitä siis tikit sektiohaavassa on) siellä sairaalassa. Aika jännä, että kaikilla ei mene ihan saman kaavan mukaan.
Eli hoidettiin, mikä ongelma? Olit varmasti osastolla etkä synnärillä. Tottakai aiellä hoidetaankin.
Hetkinen? Väittikö joku noita asioita vastaan? Väittelet täällä alentuvaan sävyyn vaikka kukaan ei ole sanonut mitään päinvastaista.
Vauva on rinnalla synnärillä siksi että hän saa sieltä sen mitä pitääkin, jos ei saisi, hän ei rinnalla olisi. Se on sula mahdottomuus että sieltä rinnasta tulisi sitä maitoa, joka sinne nousee sit 3-4 päivän päästä, ei se vauva sillä mitään tee siellä synnärillä. Mutta jos rinnoista ei tule mitään, vauva syötetään pullolla.
En yhtään ymmärrä mitä sä luulet muiden sanovan väärin tai mistä sä väittelet.
-eri