Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Oikeastiko joku on niin naiivi että uskoo, ettei Suomessa voi mikään mennä synnytyksessä pieleen? Että täällä on potilaan kohtelu ja hoito huippuluokkaa? Huh huh.

Jopa kätilöt itse kertovat medialle että läheltä piti-tilanteita tulee jatkuvasti ja synnyttäjät joudutaan jättämään vaikka yksin kun on niin kiire.

Vasta vähän aikaa sitten uutisoitiin, miten synnyttävä äiti ei päässyt sairaalaan tarkistukseen vaikka kuinka aneli, ja vauva sitten menehtyi kohtuun. Tällaiseksi tämä systeemi on menossa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten pieleen menneessä ensisynnytyksessäni harmittaa se, että minun lapseni kantaa sen vatustelun ja rääkkäämisen seuraukset lopun ikäänsä kehitysviivästymänä ja oppimisongelmina. Hänen koko elämänsä pilattiin siinä salissa kun kätilöille oli tärkein opettaa nuorta ensisynnyttäjää äidin kärsimykseen ja tavoille.

Onkohan nyt hieman liioittelua, eikä ihan hiemankaan. Kätilön tehtävä ei ole opettaa ketään mihinkään salissa, ainoastaan saattaa vauva ulos mahdollisimman turvallisesti ja äidin henkeä ja terveyttä säästäen.

Jos vauvalla on esim. napanuora kaulan ympärillä, istukka ei toimi jostain syystä, äidillä on pre-eklampsia jne. nämä eivät ole kätilön aikaansaannoksia.

Lapsien oppimisvaikeudet voivat ja johtuvatkin usein esim. geneettisistä syistä.

Toki synnytyksessä voi saada cp-vamman mutta se ei vaikuta oppimiskykyyn useinkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minä ihmettelen keski-ikäisiä miehiä, jotka pelkäävät hammaslääkäriä. Hammaslääkärissä jokainen toimenpide voidaan tehdä täysin kivuttomasti, vain jotain jälkisärkyä voi olla, mutta siihenkin saa särkylääkkeet. Synnytyksen pelkääminen on ihan luonnollista pelkoa ja sitä pitää hoitaa.

Pelkoon voi olla syynsä. Tulehtunut hammas ei aina puudu. Vaikka laitettaisiin 5 puudutus piikkiä. Eikä tämä ole harvinaista näissä tapauksissa. Tästä asiasta ei hammaslääkärien mainoksissa vain puhuta.

Höpö höpö. Tulehtunut hammas on harvinainen, 99,5 % hammaslääkärikäynneistä on jotain muuta kuin tulehtuneen hampaan hoitamista. Se, että jollekin noin sattuu on merkki vain siitä, että hampaat on jätetty harjaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Surullista että monella naisella ei edelleenkään ole elämässä mitään muita merkittäviä tapahtumia kuin synnyttäminen. Siitä sitten pitkään ja hartaasti houritaan kaikille jotka jaksavat kuunnella. Ja tietenkin omaa täydellisyyttä ja erinomaisuutta pitää muistaa korostaa ja vielä hieman piikitellä jos vastapuolella ei olekaan niin upeaa kokemusta kuin itsellä.

Tällaisia emäntiä se tämäkin ketju pursuaa. Jos joku erehtyy sanomaan että synnytys oli kamala kokemus ja kohtelu huonoa niin heti tulee täysilaidallinen ryöpytystä että ei voi pitää paikkaansa ja että kertoja on vain itse epäonnistunut.

P.s 2 lasta olen synnyttänyt enkä koe tarvetta leuhkia niillä kokemuksilla.

No onhan se ihanaa, että sinä olet niin hyveellinen ja parempi ihminen, eikä sinun tarvitse edes "leuhkia" synnytyksellä :D

Tiesitkö, että osalle miehistä jopa armeijan käyminen on niin kova sana, että siitä pitää puhua koko loppuelämä. Kyllä minusta synnyttäminen on paljon suurempi tapahtuma, kun armeijan käyminen joten kyllä siitä synnyttämisestä saa puhua ja sillä saa jopa "leuhkia" jos haluaa. Synnyttäminen ei ole mikään pikku juttu ihmisen elämässä.

T 4 lapsen äiti

Mies ei kuulu synnytyssaliin.Minä en ainakaan halunut eikä siitä ollut puhettakaan. Asiat hoitu hyvin kätilön kanssa. En ole ihan ymmärtänyt miksi nainen haluaa miehensä sinne. Moni mies ei haluaisi mutta naiselle se on tärkeää. Silloin yli kymmenen vuotta sitten kun synnytin niin siellä synnytysosastolla parveili miehiä niin,että oli vähän hankala imettää. Minä kun en halunut että vieraat miehet näkee. Huomasin että joillain miehillä olisi ollut muutakin tekemistä mutta piti vaan olla siinä kun nainen halusi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin haastattelun perusteella että hermokivut ovat suurin syy, miksei Peppi kykene työskentelemään opettajana.

Koin synnytyksessä samanlaisen kehosta irtaantumisen kokemuksen. Jännä fiilis, ihan kuin olisin katsellut menoa ulkopuolelta. Muutenkin olin omissa maailmoissani. Psyykkinen suojausmekanismi kun kipu yltyy liian kovaksi kestää muuten. Minulla ponnistusvaihe kesti yli 1,5h ja lopulta lääkäri vetäisi imukupilla vauvan ulos. En kokenut tuota kehosta irtaantumisen kokemusta mitenkään negatiivisena, lähinnä auttoi synnytyksessä.

Itse luin että synnytyksen jälkeinen ahdistus oli se merkittävin syy töistä poisjäämiseen. Ilmeisesti kuitenkin yrittäjyys on ollutkin suurin syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvattiin vain yhden naisen ja miehen kokemus. En usko, että tämä on mitenkään tavanomainen tilanne. Epämiellyttäviä ja pelottavia tilanteita syntyy myös muualla kuin synnyttäjille tai synnytys-saleissa. Epäkohtia on joka puolella, leikkaus-saleissa, jälkihoidossa ja missä nyt ihmiset apua tarvitsevat. Jos kaikki naiset kokevat synnytyksensä menneen kuten esimerkki kertoo, en enää tiedä mihin uskon. Samana yönä syntyi 7 lasta, pitäisi tietää, miten nämä 7 muuta naista synnytyksensä kokivat, silloin on kokonaistilanne paremmin tiedossa.

No tietenkin tämä oli poikkeus! Mut eihän se muuta Pepin kokemusta tai jälkeseurauksia mihinkään, jos ne muut eivät saaneet seurauksia omasta reissustaan. Muuttuuko tämä kokemus todelliseksi vasta tilastollisen otoksen kautta?

Eihän kukaan ole Pepin kokemusta lytännyt. Tottakai se oli hänelle traumaattinen kokemus ja hän on varmasti kokemut tuon herättelynkin ikävästi, kuten myös koronarajoitukset. Täällähän kritisoidaan sitä että tämä kokemus liitettiin siihen miksi naiset eivät halua enemmän lapsia ja maalataan kuvaa siitä miten Suomessa on kauhea synnyttää ja äidit traumatisoituu. Tällöin väistämättä tulee mieleen myös se, että ei itse ymmärrä mikä yhden henkilön kokemuksessa oli niin kauheaa, että se pitää liittää asiaan. Jos Pepin kokemus olisi ollut vain kuvaus hänen kokemuksestaan, tottakai siihen suhtauduttaisiin eri tavalla.

Pepin kokemus on ikävä, synnytystrauma on ihan todellinen, moni muu ei olisi traumatisoitunut ja kyllä sen saa ääneen sanoa silloin kun otsikosta lähtien sanotaan sen olevan monen Suomen synnyttäjän kokemus. Ei ole.

Tässä on käynnissä kampanja, jolla halutaan taata ettei suomalainen lisäänny. Nekin vähän jotka haluaisivat lapsen ja siihen edellytykset löytyy, jänistävät kun toteavat että no emmä viitti kun sille somevaikuttaja liisamaijallekin kävi niin. Kuuntelisivat mielummin vaikka äitinsä kokemuksia.

Kannattaa aina muistaa, että nykyään lehdissä ja muutenkin mediassa ääneen tahtovat ja usein pääsevätkin ne, jotka haluaa tulla somessa nähdyiksi ja seuratuiksi, ja ovat valmiita käyttämään jopa tiedostamatta hieman värikynää puheidensa puoleensavetävyyden ja reaktioiden kasvttamisen lisäämiseksi.

Eli mielestäsi ratkaisu peloista kärsiville on vähätellä niitä, joitka ovat kovia kokeneet? Eihän tuossa jutussa ollut edes mitään värikynää. Siinähän kerrottiin faktat. Niitä tuskin on vääristelty, ainakaan sellaista mielikuvaa en saanut. Tuossa jutussa kerrottiin aika selkeästi, mitä oikeasti tapahtui, värittelemättä. Se pelko mikä jäi, on sitä, mitä ei voi mitata. Siinä pitää vaan uskoa sitä kokijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista että monella naisella ei edelleenkään ole elämässä mitään muita merkittäviä tapahtumia kuin synnyttäminen. Siitä sitten pitkään ja hartaasti houritaan kaikille jotka jaksavat kuunnella. Ja tietenkin omaa täydellisyyttä ja erinomaisuutta pitää muistaa korostaa ja vielä hieman piikitellä jos vastapuolella ei olekaan niin upeaa kokemusta kuin itsellä.

Tällaisia emäntiä se tämäkin ketju pursuaa. Jos joku erehtyy sanomaan että synnytys oli kamala kokemus ja kohtelu huonoa niin heti tulee täysilaidallinen ryöpytystä että ei voi pitää paikkaansa ja että kertoja on vain itse epäonnistunut.

P.s 2 lasta olen synnyttänyt enkä koe tarvetta leuhkia niillä kokemuksilla.

No onhan se ihanaa, että sinä olet niin hyveellinen ja parempi ihminen, eikä sinun tarvitse edes "leuhkia" synnytyksellä :D

Tiesitkö, että osalle miehistä jopa armeijan käyminen on niin kova sana, että siitä pitää puhua koko loppuelämä. Kyllä minusta synnyttäminen on paljon suurempi tapahtuma, kun armeijan käyminen joten kyllä siitä synnyttämisestä saa puhua ja sillä saa jopa "leuhkia" jos haluaa. Synnyttäminen ei ole mikään pikku juttu ihmisen elämässä.

T 4 lapsen äiti

Oletko lukenut ketjua laisinkaan? Moni on kertonut omista kokemuksistaan, jotka eivät ole olleet kovin mieltä ylentäviä, vaan päinvastoin ihan hirveitä. Lähes jokaiselle on joku fanaatikko tullut kommentoimaan, että ei voi olla noin hirveää ja itse olet jotenkin tehnyt väärin. Että huonoja synnytyksiä tai huonoa kohtelua ei vain voi olla olemassa, tai jos onkin niin se johtuu vain synnyttäjän omasta huonoudesta. Toisten kokemuksia pyritään kaikin tavoin lyttäämään ja vielä maireana kehutaan miten oma synnytys sujui hyvin kun itse vaan oli niin täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi yksityiskohta pisti silmään. Joku listasi ns. kamaluuksia mainiten mm.että siivoojaa kotiutti. Voi hyvä päivä. Uutisessa kerrottiin lääkärin antaneen kotiutumisluvan. Siivooja kantoi sen muksun apuna autoon. Se EI ole kotiuttamista. Kyllä koko höpöhöpö tarina on niin överiä liioittelua ettei mitään rajaa. Näin lietsotaan ihmisiä perusteettomaan hysteriaan luonnollista asiaa kohtaan.

Sairaalasynnytys ei ole luonnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kuulu synnytyssaliin.Minä en ainakaan halunut eikä siitä ollut puhettakaan. Asiat hoitu hyvin kätilön kanssa. En ole ihan ymmärtänyt miksi nainen haluaa miehensä sinne. Moni mies ei haluaisi mutta naiselle se on tärkeää. Silloin yli kymmenen vuotta sitten kun synnytin niin siellä synnytysosastolla parveili miehiä niin,että oli vähän hankala imettää. Minä kun en halunut että vieraat miehet näkee. Huomasin että joillain miehillä olisi ollut muutakin tekemistä mutta piti vaan olla siinä kun nainen halusi.

Minä olin ja olen edelleen kiitollinen ja onnellinen, että mies oli mukana synnytyksessä. Samana yönä syntyi paljon lapsia ja olisin joutunut olemaan pitkän aikaa yksin. Olin kivun vuoksi puolitajuton enkä ymmärtänyt mitään kätilön puheista, mutta mies selitti minulle asiat uudestaan ja uudestaan ihan nenätysten niin kauan, että ymmärsin. Mies sai kätilöiltäkin paljon kiitoksia synnytyksen jälkeen ja he sanoivat, että sinua voisi lainata muidenkin naisten synnytyksiin mukaan.

Seuraava lapsi syntyi sektiolla ja mies pääsi sinnekin saliin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi yksityiskohta pisti silmään. Joku listasi ns. kamaluuksia mainiten mm.että siivoojaa kotiutti. Voi hyvä päivä. Uutisessa kerrottiin lääkärin antaneen kotiutumisluvan. Siivooja kantoi sen muksun apuna autoon. Se EI ole kotiuttamista. Kyllä koko höpöhöpö tarina on niin överiä liioittelua ettei mitään rajaa. Näin lietsotaan ihmisiä perusteettomaan hysteriaan luonnollista asiaa kohtaan.

Sairaalasynnytys ei ole luonnollinen.

Mikä on nykyään luonnollista? Viedäänhän lemmikki eläimetkin nykyään lääkäriin ja niille annetaan lääkeitä, joillekin pennut otetaan leikkaamalla ulos. Vanhaan hyvään aikaan elukat sai pärjätä itsekseen, ei ne mitään sairastaneet. Nyt kissoilla ja koirilla on kuulemma sydänmen vajaatoimintaa, diabetestä, hammaskiveä ja allergioita, eipä ollut ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

Hahhah. Ei j*malauta. Juuri näiden asioiden takia PITÄÄ tuoda esille näitä huonoja synnytyskokemuksia, ensisynnyttäjän PITÄÄ saada valmennuksia, pelkopoleja ja kaikenlaista tietoa/tukea rehellisesti, jotta se totuus ei jäisi piiloon! Enpä usko, että kukaan oikeasti kuvittelee sen olevan mikään "plumps vaan", vaan oikeasti moni menee synnytykseen pelonsekaisin tuntein ja tuntee itsensä avuttomaksi... Juuri tämän takia ammattilaisten pitää ottaa tilanne haltuun.

Ja lisään vielä, että ammattilaisten tarjoama tsemppaus ja neuvonta ja tuki on korvaamatonta!

Ja tätäkö muka ei synnärillä saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi yksityiskohta pisti silmään. Joku listasi ns. kamaluuksia mainiten mm.että siivoojaa kotiutti. Voi hyvä päivä. Uutisessa kerrottiin lääkärin antaneen kotiutumisluvan. Siivooja kantoi sen muksun apuna autoon. Se EI ole kotiuttamista. Kyllä koko höpöhöpö tarina on niin överiä liioittelua ettei mitään rajaa. Näin lietsotaan ihmisiä perusteettomaan hysteriaan luonnollista asiaa kohtaan.

Sairaalasynnytys ei ole luonnollinen.

Miten niin?

Sairaalassakin mitään kivun hoitoa tms ei ole pakko ottaa vastaan. Jos synnytyksen kulkuun ei ole lääketieteellistä syytä puuttua niin siihen ei puututa. Saa synnyttää just niin kuin haluaa, mutta turvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia mikä yllättää ja suututtaa tuossa artikkelissa on se, että siinä kautta rantain annetaan ymmärtää että tapahtumat etenivät kuvatulla tavalla koronasta johtuvien poikkeusolojen vuoksi. Oma pitkittynyt ja vaikea synnytys reilun parinkymmenen vuoden takaa noudatteli samaa kaavaa, komplikaatioiden vuoksi pitkäksi venynyt lapsivuodeaika osastolla oli helvetti, ja palstalla on vuosien mittaan pyörinyt jo useampikin ketju missä kyseenalaistetaan saman kaltaisten kokemusten valossa nykyinen synnytyskulttuuri.

Mulla(kin) tuli lapsiluku täyteen sen ensimmäisen jälkeen, kun vain näpärästi vältyin pysyviltä fyysisiltä vaurioilta.

En kaipaile vaahtokylpyjä poreammeessa, kuohuviiniä, suklaarasioita ja henkilökohtaista piikaa synnyttäjälle, vaan huolellisuutta ja ihmismäistä kohtelua sekä ihan fyysistä ja psyykkistä läsnäoloa henkilökunnan taholta. Jos synnyttäjä jätetään laitoksella yksin tai vaikka vain kumppaninsa kanssa selviämään tilanteesta, kuinka se eroaa mitenkään kotisynnytyksestä?

Edes korona-aikana ei äitejä jätetty yksin. Jutussakin kerrottiin että ei jätetty yksin, synnytyksestä keskusteltiin ja kaikki hoitui kuten pitikin. Edes Peppu itse ei sanonut etteikö näin olisi ollut. Vain hänen traumansa olisi pitänyt paremmin ottaa vastaan ja keskustella, korona-aika varmasti vaikutti tähän. Kysymys nyt sit kuuluu että olisiko koronasta huolimatta pitänyt voida asia käsitellä paremmin. Varmasti joo, moni asia jäi korona-aikana käsittelemättä. Hyvä että nyt pääsi terapiaan, jospa saisi asian käsiteltyä.

Minä olen siitä onnellisessa asemassa että synnytin molemmat lapseni ennen koronaa. Sain rauhassa nukkua vauvojen kanssa, olimme haikaranpesässä ekan kanssa ja toisen kanssa potilashotellissa. Ja teimme kaiken isän kanssa kahdestaan, mutta toki tiesin että jos jotain kysyttävää tulee, hoitajalla on aikaa asioista puhua. Eipä tullut, hyvä niin. Minusta olisi ollut todella häiritsevää jos olisimme olleet jatkuvasti häirittyjä ja hoidettavina, mutta toki ymmärrän, jos joku sitäkin kaipaa. Korona-aikana olisimme varmasti olleet ihan tyytyväisiä, mutta tottakai sellaiselle, joka tarvitsisi enemmän apua, on se varmasti ollut pettymys.

Varmastikin kokemus olisi ollut Pepille erilainen, jos olisi saanut olla miehensä kanssa haikaranpesässä. Ainakin sen osalta, että olisi saanut mieheltään apua ja varmaan sitä ruokaakin. Enpä tiedä, olisko Peppi halunnut enemmän apua, kuin sinä. Hän olisi halunnut/tarvinnut apua.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku on niin naiivi että uskoo, ettei Suomessa voi mikään mennä synnytyksessä pieleen? Että täällä on potilaan kohtelu ja hoito huippuluokkaa? Huh huh.

Jopa kätilöt itse kertovat medialle että läheltä piti-tilanteita tulee jatkuvasti ja synnyttäjät joudutaan jättämään vaikka yksin kun on niin kiire.

Vasta vähän aikaa sitten uutisoitiin, miten synnyttävä äiti ei päässyt sairaalaan tarkistukseen vaikka kuinka aneli, ja vauva sitten menehtyi kohtuun. Tällaiseksi tämä systeemi on menossa.

Ei ole menossa. Kyllä, aina on sattunut väärinoletuksia, myöhästymisiä ja kiireessä hätätilanteita. Se ei tarkoita sitä että nyt ollaan menossa johonkin synkkään ja ikävään, se kuuluu synnytyksiin ja syntymiin.

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Siinäpä meillä näkijä! Tapa vähätellä tämäkin. Miten näitä tietäjiä riittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Incel-mies, joka ei tiedä synnyttämisestä mitään.

Itse olet pullamössöä, itse olen ilman asiallista hoitoa lapseni pakertanut tähän maailmaan.

Kokeilepas reppana itse, et pysty.

Ottaako noin koville, kun itse asiassa useamman lasta tähän maahan pusertanut nainen laittaa tähän keskusteluun kyseisenlaisen kommentin? Olette vain yksinkertaisesti heikkoja, jaksatte valittaa, olette hengissä ja olisitte siitä kiitollisia.

Jaksuja! Sitä tarvitsette.

Mulkku.

Ihan vagina löytyy, kiitos kysymästä. Mulkkumaista on pelon lietsonta ja yleistäminen, kuin synnyttäminen olisi maailman hirvein ja pelottavin asia, johon ei kannata ryhtyä. Pääasiassa kuitenkin ne sujuvat todella hyvin ja palkintona on maailman ihanin asia ja äidille valtavasti itsevarmuutta kaiken kovan puurtamisen jälkeen. Kun noudattaa ohjeita, ravitsemuksellisia ja liikunnallisia, ennaltaehkäisee paljon raskauden jälkeisiä haittoja.

Olet klassinen pick me, pick me, pick meeee -case.

Ihan samaa ajattelin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku on niin naiivi että uskoo, ettei Suomessa voi mikään mennä synnytyksessä pieleen? Että täällä on potilaan kohtelu ja hoito huippuluokkaa? Huh huh.

Jopa kätilöt itse kertovat medialle että läheltä piti-tilanteita tulee jatkuvasti ja synnyttäjät joudutaan jättämään vaikka yksin kun on niin kiire.

Vasta vähän aikaa sitten uutisoitiin, miten synnyttävä äiti ei päässyt sairaalaan tarkistukseen vaikka kuinka aneli, ja vauva sitten menehtyi kohtuun. Tällaiseksi tämä systeemi on menossa.

Ei ole menossa. Kyllä, aina on sattunut väärinoletuksia, myöhästymisiä ja kiireessä hätätilanteita. Se ei tarkoita sitä että nyt ollaan menossa johonkin synkkään ja ikävään, se kuuluu synnytyksiin ja syntymiin.

Oletko lainkaan seurannut mediaa? Hoitajapula on ihan tosi asia eikä mikään mainoslause.

Terveydenhuollon toiminta heikentyy kaiken aikaa koska nykyinen henkilöstö ei riitä hoitamaan kaikkia potilaita. Päinvastoin, potilaspaikkoja suljetaan ja osastoja laitetaan kiinni.

Monesta pikku kaupungista on loppunut synnytysyksikön toiminta kokonaan kun ei riitä resurssit ylläpitämään sitä.

Nämä mediahuomiota saaneet yksittäistapaukset ovat vain jäävuoren huippu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi yksityiskohta pisti silmään. Joku listasi ns. kamaluuksia mainiten mm.että siivoojaa kotiutti. Voi hyvä päivä. Uutisessa kerrottiin lääkärin antaneen kotiutumisluvan. Siivooja kantoi sen muksun apuna autoon. Se EI ole kotiuttamista. Kyllä koko höpöhöpö tarina on niin överiä liioittelua ettei mitään rajaa. Näin lietsotaan ihmisiä perusteettomaan hysteriaan luonnollista asiaa kohtaan.

Sairaalasynnytys ei ole luonnollinen.

Miten niin?

Sairaalassakin mitään kivun hoitoa tms ei ole pakko ottaa vastaan. Jos synnytyksen kulkuun ei ole lääketieteellistä syytä puuttua niin siihen ei puututa. Saa synnyttää just niin kuin haluaa, mutta turvallisesti.

Hämärässä huoneessa ja ammeessa olin ilman kivunlievitystä siihen asti että oli aika ponnistaa. Ei kai sen luonnollisemmin voi synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minä ihmettelen keski-ikäisiä miehiä, jotka pelkäävät hammaslääkäriä. Hammaslääkärissä jokainen toimenpide voidaan tehdä täysin kivuttomasti, vain jotain jälkisärkyä voi olla, mutta siihenkin saa särkylääkkeet. Synnytyksen pelkääminen on ihan luonnollista pelkoa ja sitä pitää hoitaa.

Pelkoon voi olla syynsä. Tulehtunut hammas ei aina puudu. Vaikka laitettaisiin 5 puudutus piikkiä. Eikä tämä ole harvinaista näissä tapauksissa. Tästä asiasta ei hammaslääkärien mainoksissa vain puhuta.

Höpö höpö. Tulehtunut hammas on harvinainen, 99,5 % hammaslääkärikäynneistä on jotain muuta kuin tulehtuneen hampaan hoitamista. Se, että jollekin noin sattuu on merkki vain siitä, että hampaat on jätetty harjaamatta.

Totta, mutta tulehtuneet hampaat ja juurihoidot ovat hammaslääkäreille silti rutiinityötä. Yksi hammas lääkäri kirjoitti noin kerran kuukaudessa osuvan kohdalle potilaan jonka hammasta ei saa puutumaan juurihoidossa. Eikä kyse ole hampaiden pesun laiminlyönnistä. Nykyiset muovipaikat ovat paljon huonompia kuin amalgaani ja syynä näihin murhenäytelmiin. Muovipaikkojen saumat alkavat vuotaa ja niistä lohkeaa paloja. Et voi auttaa asiaa vaikka harjaisit hampaat kerran tunnissa.

Aiheesta oli taannoin juttua kun hammaslääkäri kertoi muovipaikkojen olevan suurin syy lisääntyneisiin juurihoitoihin. Juurihoidossa hammas tapetaan ja siitä tehdään proteesi joka kestää minkä kestää. Lopputuloksena se joudutaa poistamaan. Amalgaanipaikka sekä sillä paikattu hammas sen sijaan voisi kestää potilaan eliniän. Kaikki siksi ettei amalgaanipaikoista saa elohopeaa. Saman verran elohopeaa saa purkkitonnikalasta. Mutta eihän nykyään tosiasioilla ja järjellä olekaan merkitystä.