Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on järkyttävää miten naisten kokemuksia vähätellään ja suorastaan ikkunaan että etpä tuotakaan osannut! Ja ilkkujina vielä toiset naiset. Hyvin olette roolinne omaksuneet, sillä naisten asioiden edistämisen tiellä on aina ollut toisia naisia jotka ovat luulleet että miehet pitävät heistä enemmän kun he lyttäävät omaa sukupuoltaan.

Synnyttäminen ei enää tänään Herran vuonna 2023 saisi olla niin kauheaa kuin se on. Tietenkään kaikkea lipua ja epämukavuutta tai kaikkia riskejä ei voida poistaa, mutta inhimillinen ja huomioiva kohtelu veisi jo pitkälle.

Joo, olet varmaan sama kommentoija jonka mukaan synnyttäminen pitäisi hoitaa koneellisesti jossain laitoksessa synteettisillä kohduilla ja manaa samalla miehet maanrakoon kun on niin epistä, kun miehet ei voi hoitaa tuota epämieluisaa tapahtumaa tai keksiä sille jotain uutta tapaa ylipäätään.

Synnyttäminen ei ole kauheaa, vaan ihanaa. On upeaa, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa voi ylittää itsensä ja saa siitä niin upean lahjan. T. Kolmen äiti

Eikö olisi ihanaa, jos kaikki voisivat saada saman kokemuksen, kuin mikä sinulla on? Että kaikki ajattelisivat, että voi saada niin monta lasta kuin haluavat tai luoja heille suo, kun ei ole mitään traumaa tai pelkoa jäänyt sen ekan synnyttämisestä? Ja kaikki tämä ihan vaan asennemuutoksella, koskien resurssointia ja hoitavien tahojen työkulttuuria.

on nähty tämäkin kirjoitti:

v, 1971 synnytys tapahtui vanhassa synnytyssairaalassa. Ei puhettakaan apulääkkeistä, 

kamala homma, olin niin heikko sen jälkeen että pyörryin vielä 10 päivän päästä.

Lääkäri tuli tuolloin keskussairaalasta varsin minua katsomaan kun oli hälytetty.

Sen jälkeen alkoi tulla vitamiineja kasottain päivittäin, vanhat kätilöt ei välittäneet mistään,

pitkään sain odottaa ompelua synnytyksen jälkeen, kait siinä vuoti veret melko nollaan.

Erikoislääkäri oli pahalla päällä kun näki minut, ja sai kyllä akat liikkeelle, sanoi että minut olisi

pitänyt toimittaa keskussairaalan kun olin niin huonossa kunnossa. Mulla oli lähtökunto  mitä

loistavin. Ajattelin että en tee enää yhtään lasta kun olin henkipattona.

Mutta onneksi 12 vuoden jälkeen uskalsin ja lapsi meni perätilaan joten sain keisarinleikkauksen,

en ollut laikaan huonossa kunnossa sen jälkeen, paitsi ommelta piti varoa.

Henkipatto tarkoittaa lainsuojatonta rikollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Vähän typerästi juttu oli kirjoitettu, mutta siis ammatinvaihdon syy oli ne hermokivut (jotka jäi sössitystä epiduraalista), ei henkinen trauma.

Paitsi että jutussa sanottiin nimenomaan että hän ei voisi kuvitella jaksavansa aamulla sinne töihin lähteä ja että itseluottamus on nollissa jne. Juu, aamuisin hänellä on kipuja, mutta kyllä hän päivänsä saa käyntiin. Yhtään siis vähättelemättä kipua, se ei hänestä työkyvytöntä tehnyt.

Opettajan työssä lähtökohta on, et jaksaa ja kykenee mennä työpaikalle. Itsellä sama ammatti. Jalkavaivojen takia en voi sitä työtä tehdä. Siinä täytyy jaksaa liikkua. Ja olla energinen. Jokainen alakoulun opettaja tietää. Muut tietävät vain opettajien lomat ja luulevat siksi koko työn olevan yhtä lokoisaa, kuin lomailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku on niin naiivi että uskoo, ettei Suomessa voi mikään mennä synnytyksessä pieleen? Että täällä on potilaan kohtelu ja hoito huippuluokkaa? Huh huh.

Jopa kätilöt itse kertovat medialle että läheltä piti-tilanteita tulee jatkuvasti ja synnyttäjät joudutaan jättämään vaikka yksin kun on niin kiire.

Vasta vähän aikaa sitten uutisoitiin, miten synnyttävä äiti ei päässyt sairaalaan tarkistukseen vaikka kuinka aneli, ja vauva sitten menehtyi kohtuun. Tällaiseksi tämä systeemi on menossa.

Ei ole menossa. Kyllä, aina on sattunut väärinoletuksia, myöhästymisiä ja kiireessä hätätilanteita. Se ei tarkoita sitä että nyt ollaan menossa johonkin synkkään ja ikävään, se kuuluu synnytyksiin ja syntymiin.

seuraatko mitenkään uutisia tai ylipäätään Suomen tai Euroopan tilannetta. Koko Eurooppa on virallisesti globaalissa lamassa, Suomi on jo vuosia maksanut sosiaalihuollon - mukaanlukien terveydenhuollon - valtiovelalla eli otetaan lisää velkaa ja maksetaan siitä kaikki. Sen vuosi vuoden 2008 laman jälkeen, josta Suomi ei onnistunut enää nousemaan, on kaikkia mahdollisia valtion palveluita karsittu äärimmilleen. Jos yhtään seuraat Suomen Pankin johtajaa, jonka mukaan palveluita tulee merkittävästi leikata lisää, jotta talous saadaan tasapainoon, koska Suomessa ei ole tulevaisuudessa tiedossa mitään talouskasvua (suomalaiset eivät tunnetusti ole kovia yrittämään uusia juttuja) ja valtio omisteiset yritykset on aikaa sitten myyty ulkomaille. 

ulkosuomalaisena aina mieitin, että miksi Suomessa luullaan, etttä terveydenhuolto on ilmaista, vaikka siitä tulee lasku kotiin? näin ei todellakaan ole muissa EU maissa. Ja Valtion sairaalat sekä palvelut ovat Suomea huomattavasti paremmalla tolalla, itse sain Lapseni Maltalla ja voin sanoa, että oli täysin päinvastainen kokemus näihin Suomen kokemuksiin ja sai sellaista kohtelua, että tunsi todella olevansa arvostettu ja tärkeä osa yhteiskuntaa. samoin julkinen terveydenhuolto ja muut palvelut, jopa sosiaalituet, ovat suomeen nähden huippuluokkaa. 

kyllä se nyt vaan tarkoittaa, ettei Suomi ole enää hyvinvointivaltio ja jotta talous saadaan tasapainoon, hyvinvointivaltio on käytännössä lakkautettava ja keksittävä tilalle muuta. 

Se on kai naisen ja miehen sopimus että meneekö mies mukaan. Itse en halunut. Synnytys ei ole mikään visuaalinen asia. En ole katunut. Ponnistellessa voi tulla kaikenlaista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Kuulehan. Et tiedä mitä tuo nainen on kokenut ja millainen se synnytys on ollut.

Me ihmiset olemme yksilöitä!!! Ei voi sanoa että koska joku muu on selvinnyt siitä, tästä tai tuosta, niin samalla logiikalla kaikkien kuuluisi selvitä.

Traumaattiset kokemukset voivat oikeasti lamauttaa, masentaa ja ahdistaa. Kyseinen nainen ei saanut apua ajoissa eli heti tilanteen jälkeen.

P.s Resilienssi on hieno sana mutta ei sovi tähän.

Tuossa on jotain muutakin takana. Plus nykymeininki, että enää ei edes yritetä selviytyä mistään, koska uhrina saa kivasti huomiota. Siitä voi tehdä ammatinkin nykyään, kunhan on vasemmistolainen. Pääsee ainakin pitämään kolumnia jonnekin. Mielenterveystapauksia on mediassa paljon.

Ja näillä palstoilla. Empatiakyvyttömiä, joiden ainoa asenne on miettiä, miten tyrmään tämänkin ihmisen kokemuksen, koska se on jotenkin minulta pois. Ja vois syyttää poliittista suuntautumista...Miten luulet hänen saavan jotain parempaa tilalle teeskentelemällä traumaa? Sen sijaan, että jatkaisi pitämässään työssä ja saisi lapsia, kuten on haaveillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on järkyttävää miten naisten kokemuksia vähätellään ja suorastaan ikkunaan että etpä tuotakaan osannut! Ja ilkkujina vielä toiset naiset. Hyvin olette roolinne omaksuneet, sillä naisten asioiden edistämisen tiellä on aina ollut toisia naisia jotka ovat luulleet että miehet pitävät heistä enemmän kun he lyttäävät omaa sukupuoltaan.

Synnyttäminen ei enää tänään Herran vuonna 2023 saisi olla niin kauheaa kuin se on. Tietenkään kaikkea lipua ja epämukavuutta tai kaikkia riskejä ei voida poistaa, mutta inhimillinen ja huomioiva kohtelu veisi jo pitkälle.

Joo, olet varmaan sama kommentoija jonka mukaan synnyttäminen pitäisi hoitaa koneellisesti jossain laitoksessa synteettisillä kohduilla ja manaa samalla miehet maanrakoon kun on niin epistä, kun miehet ei voi hoitaa tuota epämieluisaa tapahtumaa tai keksiä sille jotain uutta tapaa ylipäätään.

Synnyttäminen ei ole kauheaa, vaan ihanaa. On upeaa, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa voi ylittää itsensä ja saa siitä niin upean lahjan. T. Kolmen äiti

Väärin veikkasit! Minustakin synnyttäminen on hienoa mutta en silti koskaan ilkkuisi toisten kokemuksille. Olet aika reppana.

T. Kaksi luomusunnytystä kokenut äiti

Samanmielinen joka tapauksessa. Reppana on se, joka edesauttaa tällaisen artikkelin jakamista totena ja ihailee naista, joka asettuu reppanoiden esikuvaksi tässä artikkelissa. Suomessa synnyttäminen ei ole hirveää ja ala-arvoista, eikä jutun naisen kokemukset kuvasta suomalaisten synnyttäjien kokonaisvointia.

Samanmielinen?? Olet siis sitä mieltä, että juttu on valetta ja takana on joku...aate? Kiristääkö foliooo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Kuulehan. Et tiedä mitä tuo nainen on kokenut ja millainen se synnytys on ollut.

Me ihmiset olemme yksilöitä!!! Ei voi sanoa että koska joku muu on selvinnyt siitä, tästä tai tuosta, niin samalla logiikalla kaikkien kuuluisi selvitä.

Traumaattiset kokemukset voivat oikeasti lamauttaa, masentaa ja ahdistaa. Kyseinen nainen ei saanut apua ajoissa eli heti tilanteen jälkeen.

P.s Resilienssi on hieno sana mutta ei sovi tähän.

^ Aika tarkasti hän kuvaa kokemuksensa artikkelissa?

Yleisellä tasolla voidaan varmasti olla yhtä mieltä siitä, että traumaattisestakin synnytyksestä toipuu valtaosa normaalin tai edes kohtalaisen resilienssin omaava työkykyiseksi synnytyksestään. Piste.

Synnytyksestä johtuvan ahdistuksen aiheuttamia työkyvyn nenetyksiä ei tilastollisesti ole varmaankaan monia?

Toki tässä on aamuun painottuvia kovia hermokipuja. Näihin pystytään kipupkl;lla varsin hyvin reagoimaan, samoin työaikajärjestelyin jne.

Jokatapauksessa hyvä että hänellä on hyvä traumaterapeutti nyt ja toipuminen nahdollusesti alkanut?

Et ole tosissasi?? Iltakoulu oppilaille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on järkyttävää miten naisten kokemuksia vähätellään ja suorastaan ikkunaan että etpä tuotakaan osannut! Ja ilkkujina vielä toiset naiset. Hyvin olette roolinne omaksuneet, sillä naisten asioiden edistämisen tiellä on aina ollut toisia naisia jotka ovat luulleet että miehet pitävät heistä enemmän kun he lyttäävät omaa sukupuoltaan.

Synnyttäminen ei enää tänään Herran vuonna 2023 saisi olla niin kauheaa kuin se on. Tietenkään kaikkea lipua ja epämukavuutta tai kaikkia riskejä ei voida poistaa, mutta inhimillinen ja huomioiva kohtelu veisi jo pitkälle.

Joo, olet varmaan sama kommentoija jonka mukaan synnyttäminen pitäisi hoitaa koneellisesti jossain laitoksessa synteettisillä kohduilla ja manaa samalla miehet maanrakoon kun on niin epistä, kun miehet ei voi hoitaa tuota epämieluisaa tapahtumaa tai keksiä sille jotain uutta tapaa ylipäätään.

Synnyttäminen ei ole kauheaa, vaan ihanaa. On upeaa, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa voi ylittää itsensä ja saa siitä niin upean lahjan. T. Kolmen äiti

Väärin veikkasit! Minustakin synnyttäminen on hienoa mutta en silti koskaan ilkkuisi toisten kokemuksille. Olet aika reppana.

T. Kaksi luomusunnytystä kokenut äiti

Missä täällä ilkutaan toisen kokemuksia? Jutussa puhutaan että synnytystrauma estää hakkimasta lisää lapsia ja täällä ratkaisuksi ehdotetaan sektiota ja väitetään että naisia kohdellaan huonosti, miehiä ei kohdeltaisi jne. Sit joku sanoo että synnytys on hyvä kokemus, se on sit ilkkumista?

Sinulla jäänyt muutama kommentti väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Incel-mies, joka ei tiedä synnyttämisestä mitään.

Itse olet pullamössöä, itse olen ilman asiallista hoitoa lapseni pakertanut tähän maailmaan.

Kokeilepas reppana itse, et pysty.

Ottaako noin koville, kun itse asiassa useamman lasta tähän maahan pusertanut nainen laittaa tähän keskusteluun kyseisenlaisen kommentin? Olette vain yksinkertaisesti heikkoja, jaksatte valittaa, olette hengissä ja olisitte siitä kiitollisia.

Jaksuja! Sitä tarvitsette.

Mulkku.

Ihan vagina löytyy, kiitos kysymästä. Mulkkumaista on pelon lietsonta ja yleistäminen, kuin synnyttäminen olisi maailman hirvein ja pelottavin asia, johon ei kannata ryhtyä. Pääasiassa kuitenkin ne sujuvat todella hyvin ja palkintona on maailman ihanin asia ja äidille valtavasti itsevarmuutta kaiken kovan puurtamisen jälkeen. Kun noudattaa ohjeita, ravitsemuksellisia ja liikunnallisia, ennaltaehkäisee paljon raskauden jälkeisiä haittoja.

Olet vain niitä "misery loves company-ihmisiä, eli kun olet pilannut oman elämäsi ja vartalosi lapsilla, toivot että muutkin tekevät saman virheen.

Hyvä että näistä vammautumisista puhutaan. Lasten hankkiminen on maailman itsekkäin ja epäeettisin teko. Toivottavasti vähenevät näillä kauheilla tositarinoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Käsittääkseni se kuului siihen, että mitä tapahtui. Siinä ei tainnut lukea, että voi kamalaa, sain trauman, koska mieheni kävi huoltsikalla. Valikoiva ymmärrys? Ärsyttääkö jotenkin se, että joku on kokenut kovia ja itse ei pääse ääneen?

Pelotelkaa vaan lisää niin naiset ei enää uskalla synnyttää. Suomen syntyvyys on alhainen muutenkin. Synnytys on luonnollinen asia joka yleensä sujuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kertomus on synnyttäneen naisen oma kokemus, joita on tapana suurennella myötätunnon ja näkyvyyden lisäämiseksi. Vähän sama kun veteraanit, kuka oli lähimpänä kuolemaa, on suutin sankari.

Olen aivan varma, että kätilö, vaikka ovelta huusikin ohjeita kiitäessään ilmeisesti hankalampaan synnytykseen, oli kaiken aikaa tietoinen tuon synnyttäjän tilanteesta. Kukaan ammatti-ihminen ei ota tietoista riskiä kun kyse on lapsen ja äidin terveydestä. Synnytyspöydällä makaajasta tuntuu varmasti aivan muulta.

Joku tässä ketjussa räävitteli miten hänen alapäätään revittiin ja ruhjottiin.. Kukaan ei tee sitä tekemisen ilosta, vain ne toimenpiteet jotka ovat tarpeen lapsen saamiseksi ulos vaurioitta. Ymmärrän kyllä että asioita tuntemattomat makaisivat mielellään pimpsa supussa odottaen että joku vain ottaisi lapsen pois, mutta uskokaa tai älkää, raskautuessasi suostut myös siihen että alapääsi on hetken vauvasi ja avustavien henkilöiden temmellyskenttänä ihan ilman lupaasi.

Ja vielä kommentti sektion ylistäjille. Miten kukaan haluaa ottaa ilman todellista vahvaa syytä itselleen anestesian aiheuttamat riskit?

Mitä hän mielestäsi liioitteli? Traumaansa ja pelkoaan? Ja ihan vaan liioittelun vuoksi luopuu siitä, että saisi enemmän lapsia. Kyse on pitkälti siitä, miten asioista kommunikoidaan. Jos asioista puhutaan, viimeistään jälkikäteen perusteellisesti, voi se muuttaa sen kokemuksen tapahtuneesta. Tietenkin mieluummin sanoitetaan ja kerrotaan asioista silloin, kun se tapahtuu. Erikoista, jos tämä on liikaa pyydetty.

Vierailija kirjoitti:

Se on kai naisen ja miehen sopimus että meneekö mies mukaan. Itse en halunut. Synnytys ei ole mikään visuaalinen asia. En ole katunut. Ponnistellessa voi tulla kaikenlaista...

Siinäpä on hyvä esimerkki miehestä, josta ei ole mitään tukea missään elämän vastoinkäymisessä. Ajatella, jos vaimo saa rintasyövän, siltä leikataan rinta pois, siltä lähtee hiukset pois ja se vielä oksentaa hoidon sivuvaikutuksena. Toivottavasti saat saman kohtelun jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Juu, kyllä sitä ihan ennen synnytystä jo kerrotaan, että ota eväitä mukaan synnytykseen. Itse olin ekassa synnytyksessä viikon sairaalassa repeämän ja katetrin takia. Ruokaa tuli ne ennalta arvelluiden ruoka-aikojen puitteissa. Muuten sitten mies haki ekoina päivinä tai itse viimeisinä päivinä sieltä kiskalta mitä itse halusi syödä. Oli salaattibuffaa ja vaikka mitä. En odottanut saavani jotain hienoa kolmen ruokalajin illallista joka päivä, tai että nappia painamalla minulle tarjoiltaisi upeita ruoka-annoksia. Mehua sain pyytämällä painamalla nappia, myös jugurttia ja leipää. Ekoina päivinä en päässyt sängystä ylös. Ihan aina eivät heti ehtineet tulla heti välittömästi, tietenkään, koska hoitajia oli sen verran vähän. Imetys oli aluksi mysteeri, mutta ekoina päivinä hoitajat pyytämättä tulivat siinä ohjeistamaan. Lopuksi pitikin sitten itse hakea se juuri oma tapansa. Ei sitä hommaa muut puolestasi tee jatkossakaan. Joka tapauksessa kaikesta jäi ihana muisto, molempien mielestä sairaalassa olo oli mukavan rentoa aikaa ja arvioin kokemuksen arvosanalla 10. Kaksi lasta tullut vielä jälkeenpäin lisää, ja niistä kotiuduttu jo seuraavana päivänä ilman jälkihaittoja (mm. vessaan pystyi normaalisti jo tunti synnytyksestä kun paikat jo joustikin ilman repeytymiä).

Jaan, koska tuntuu pelkkien huonojen kokemusten lietsonnan vallanneen tämän ketjun ja se on vaarallista, mikäli joku ajattelee sen ainona totena.

Hienoa, että kokemuksesi oli hyvä. Olisko kiva, että se olisi sitä kaikille? Kuten ketjusta voit lukea, sitä se ei ole. Ikävistä kokemuksista vaientaminen ei niitä poista, tulevaisuudessakaan.

Ja tuo kolmen ruokalajin mainitseminen on nyt vaan suoraa v*ttuilua. Jutusta kävi selkeästi ilmi, että ei saanut sitä yhtä ainoatakaan. Mut sulle se eis olisi ollut ongelma, kun oot vaan niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku on niin naiivi että uskoo, ettei Suomessa voi mikään mennä synnytyksessä pieleen? Että täällä on potilaan kohtelu ja hoito huippuluokkaa? Huh huh.

Jopa kätilöt itse kertovat medialle että läheltä piti-tilanteita tulee jatkuvasti ja synnyttäjät joudutaan jättämään vaikka yksin kun on niin kiire.

Vasta vähän aikaa sitten uutisoitiin, miten synnyttävä äiti ei päässyt sairaalaan tarkistukseen vaikka kuinka aneli, ja vauva sitten menehtyi kohtuun. Tällaiseksi tämä systeemi on menossa.

Ei ole menossa. Kyllä, aina on sattunut väärinoletuksia, myöhästymisiä ja kiireessä hätätilanteita. Se ei tarkoita sitä että nyt ollaan menossa johonkin synkkään ja ikävään, se kuuluu synnytyksiin ja syntymiin.

Oletko lainkaan seurannut mediaa? Hoitajapula on ihan tosi asia eikä mikään mainoslause.

Terveydenhuollon toiminta heikentyy kaiken aikaa koska nykyinen henkilöstö ei riitä hoitamaan kaikkia potilaita. Päinvastoin, potilaspaikkoja suljetaan ja osastoja laitetaan kiinni.

Monesta pikku kaupungista on loppunut synnytysyksikön toiminta kokonaan kun ei riitä resurssit ylläpitämään sitä.

Nämä mediahuomiota saaneet yksittäistapaukset ovat vain jäävuoren huippu.

Kyllä, näin on, koko terveydenhuolto sakkaa, tilanne on ollut se jo vuosia. Synnytyksistä ei ole tullut sen traumaattisempia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on synnytysväkivalta? Kysyn tosissani. Neljä lasta olen synnyttänyt ilokaasun ja hengitystekniikan avulla eikä minua ole kukaan pahoinpidellyt. Tiedän olevani onnekas. Mutta synnytysväkivalta? Huhhuh, onpa sanavalinta.

Niin kun sinä olet se kätiön unelma jolla onnistuu kaikki. Ei tarvitse mitenkään hoitaa. Synnytysväkivalta on huutamista, henkistä väkivaltaa, lääkitsemättä jättämistä, toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, aiheutaan tahallista vahinkoa toisen keholle tarkoituksena "opettaa" synnyttäjää koska tämän kuulukin kärsiä. 

Höpö höpöö taaskin. miksii pitäisi puuduttaa aluetta, jolla ei muutenkaan ole tuntoa? Tee rikosilmoitus, mikäli hoitotoimenpiteillä on aiheutettu sinulle tahallisesti vahinkoa. Taidat olla joko trolli tai sekopää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Juu, kyllä sitä ihan ennen synnytystä jo kerrotaan, että ota eväitä mukaan synnytykseen. Itse olin ekassa synnytyksessä viikon sairaalassa repeämän ja katetrin takia. Ruokaa tuli ne ennalta arvelluiden ruoka-aikojen puitteissa. Muuten sitten mies haki ekoina päivinä tai itse viimeisinä päivinä sieltä kiskalta mitä itse halusi syödä. Oli salaattibuffaa ja vaikka mitä. En odottanut saavani jotain hienoa kolmen ruokalajin illallista joka päivä, tai että nappia painamalla minulle tarjoiltaisi upeita ruoka-annoksia. Mehua sain pyytämällä painamalla nappia, myös jugurttia ja leipää. Ekoina päivinä en päässyt sängystä ylös. Ihan aina eivät heti ehtineet tulla heti välittömästi, tietenkään, koska hoitajia oli sen verran vähän. Imetys oli aluksi mysteeri, mutta ekoina päivinä hoitajat pyytämättä tulivat siinä ohjeistamaan. Lopuksi pitikin sitten itse hakea se juuri oma tapansa. Ei sitä hommaa muut puolestasi tee jatkossakaan. Joka tapauksessa kaikesta jäi ihana muisto, molempien mielestä sairaalassa olo oli mukavan rentoa aikaa ja arvioin kokemuksen arvosanalla 10. Kaksi lasta tullut vielä jälkeenpäin lisää, ja niistä kotiuduttu jo seuraavana päivänä ilman jälkihaittoja (mm. vessaan pystyi normaalisti jo tunti synnytyksestä kun paikat jo joustikin ilman repeytymiä).

Jaan, koska tuntuu pelkkien huonojen kokemusten lietsonnan vallanneen tämän ketjun ja se on vaarallista, mikäli joku ajattelee sen ainona totena.

Hienoa, että kokemuksesi oli hyvä. Olisko kiva, että se olisi sitä kaikille? Kuten ketjusta voit lukea, sitä se ei ole. Ikävistä kokemuksista vaientaminen ei niitä poista, tulevaisuudessakaan.

Ja tuo kolmen ruokalajin mainitseminen on nyt vaan suoraa v*ttuilua. Jutusta kävi selkeästi ilmi, että ei saanut sitä yhtä ainoatakaan. Mut sulle se eis olisi ollut ongelma, kun oot vaan niin hyvä.

Saihan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvattiin vain yhden naisen ja miehen kokemus. En usko, että tämä on mitenkään tavanomainen tilanne. Epämiellyttäviä ja pelottavia tilanteita syntyy myös muualla kuin synnyttäjille tai synnytys-saleissa. Epäkohtia on joka puolella, leikkaus-saleissa, jälkihoidossa ja missä nyt ihmiset apua tarvitsevat. Jos kaikki naiset kokevat synnytyksensä menneen kuten esimerkki kertoo, en enää tiedä mihin uskon. Samana yönä syntyi 7 lasta, pitäisi tietää, miten nämä 7 muuta naista synnytyksensä kokivat, silloin on kokonaistilanne paremmin tiedossa.

No tietenkin tämä oli poikkeus! Mut eihän se muuta Pepin kokemusta tai jälkeseurauksia mihinkään, jos ne muut eivät saaneet seurauksia omasta reissustaan. Muuttuuko tämä kokemus todelliseksi vasta tilastollisen otoksen kautta?

Eihän kukaan ole Pepin kokemusta lytännyt. Tottakai se oli hänelle traumaattinen kokemus ja hän on varmasti kokemut tuon herättelynkin ikävästi, kuten myös koronarajoitukset. Täällähän kritisoidaan sitä että tämä kokemus liitettiin siihen miksi naiset eivät halua enemmän lapsia ja maalataan kuvaa siitä miten Suomessa on kauhea synnyttää ja äidit traumatisoituu. Tällöin väistämättä tulee mieleen myös se, että ei itse ymmärrä mikä yhden henkilön kokemuksessa oli niin kauheaa, että se pitää liittää asiaan. Jos Pepin kokemus olisi ollut vain kuvaus hänen kokemuksestaan, tottakai siihen suhtauduttaisiin eri tavalla.

Pepin kokemus on ikävä, synnytystrauma on ihan todellinen, moni muu ei olisi traumatisoitunut ja kyllä sen saa ääneen sanoa silloin kun otsikosta lähtien sanotaan sen olevan monen Suomen synnyttäjän kokemus. Ei ole.

Tässä on käynnissä kampanja, jolla halutaan taata ettei suomalainen lisäänny. Nekin vähän jotka haluaisivat lapsen ja siihen edellytykset löytyy, jänistävät kun toteavat että no emmä viitti kun sille somevaikuttaja liisamaijallekin kävi niin. Kuuntelisivat mielummin vaikka äitinsä kokemuksia.

Kannattaa aina muistaa, että nykyään lehdissä ja muutenkin mediassa ääneen tahtovat ja usein pääsevätkin ne, jotka haluaa tulla somessa nähdyiksi ja seuratuiksi, ja ovat valmiita käyttämään jopa tiedostamatta hieman värikynää puheidensa puoleensavetävyyden ja reaktioiden kasvttamisen lisäämiseksi.

Eli mielestäsi ratkaisu peloista kärsiville on vähätellä niitä, joitka ovat kovia kokeneet? Eihän tuossa jutussa ollut edes mitään värikynää. Siinähän kerrottiin faktat. Niitä tuskin on vääristelty, ainakaan sellaista mielikuvaa en saanut. Tuossa jutussa kerrottiin aika selkeästi, mitä oikeasti tapahtui, värittelemättä. Se pelko mikä jäi, on sitä, mitä ei voi mitata. Siinä pitää vaan uskoa sitä kokijaa.

Jurtu linkitettiin asiaan, joka herättää keskustelua. Kokemuksessa ei ollut värikynää, siinä miten se otsikoitiin ja miten se linkitettiin siihen miten vaarallista ja kauheaa ja traumaattista synnytys Suomessa nykyään on, oli paljonkin.

Täällä osa tuntuu ajattelevan että on ihan ok ja normaalia, että ihminen jätetään selviytymään yksin ja asioista ei puhuta eikä tilanteita sanoiteta. Jos tuo on teidän mielestänne hyvää terveydenhuoltoa niin aika vähään olette tyytyväisiä.

Nainen ei ole mikään poikiva emolehmä vaan ihminen jolle pitäisi kommunikoida ystävällisesti puhumalla.