Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Tämä. Lisäksi jos kerran somessa kertoi irtisanoutuneensa yritystoimintansa vuoksi open virasta niin pikkasen outoa kertoa mediassa irtisanoutuneensa synnytystrauman takia. Tässähän jälkeen kerran ollaan haukkumassa yhden henkilön väritetyn "kokemuksen" vuoksi koko Suomen synnytysten hoitoa. Ei kai se ole synnytysosaston ja kätilön vika ,mikäli anestesialääkäri möhlii epiduraalin laiton.

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

Toivottavasti kuulut näihin. Miksi ärsyynnyt siitä, että artikkelissa kerrottiin, mitä tapahtui? Onko se siis mielestäsi valetta? Mistä tiedät, jos näin on? Eikö ole hienoa, jos hän saa tulonsa edes yritystoiminnast, jos ei opettajana kykene toimimaan? Mikä meteli olisi syntynut, jos kertoisi olevansa työkyvyttömänä kotona? Miksi meiltä puuttuu täysi ymmärrys ja empatia toisia kohtaan? Toivon todella, että jos sinulla sitä jälkikasvua on, et siirrä heihin tuota omaa asennettasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

Päivän naurut. Masturboipa ihan rauhassa siellä kotona sitten vaan. Minä minä minä haluan haluan haluan.

Ihan samanlaisia oman erinomaisuutensa runk kareita te kaikki synnyttäjät olette, kuka nyt pätee milläkin asialla.

Olen niin onnellinen, etten ole koskaan lähtenyt tuohon lisääntymishommaan, niin ei tarvitse olla teidän katkerien ja myrkyllisten mammojen kanssa tekemisissä! Mitä tämän päivän äideistä oppinut, yrittävät lyödä toisia äitejä millä ikinä voivat. 

Kai sitä täytyy sillä tavalla yrittää nostaa itseään, kun on ihmisenä pohjasakkaa. Ja kenen kustannuksella sen helpoiten tekisi: toisen luuseriäitylin. 

Ps. Äitiys on itsekästä, joka tapauksessa kaikki syyt siihen alkaa minä minä minä haluan haluan haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Ongelma ei ollut ruuan hakeminen huoltsikalta, vaan se, että koronaohjeistuksen mukaan sitä ei olisi saanut tehdä ja silti ohjattiin sinne syömään. Se, että sinutkin on henkilökunta jättänyt yksin selviytymään kunnes kätilön on ollut pakko saapua paikalle ei tarkoita sitä että se olisi käytäntönä ok.

Ja vaikka yksi ongelmista olisikin ollut, että miesparka komennetaan ruokkimaan itse itsensä, kuinka sen saa vertaantumaan pieleen menneeseen epiduraaliin ja hermovaurioon, ja millä logiikalla ne vedetään tyhjänpäiväiseksi paskapuheeksi kumpikin?

Tottakai se on käytäntönä ok, niinhän se aina on. Ei se kätilö istu siellä salissa koskaan koko aikaa, miksi istuisi? Salissa nukutaan päikytkin joskus.

Et taida tietää synnytyksestä paljonkaan? Epiduraali menee joskus pieleen ja siitä jää kipuja, jotka 99% menevät ohi hyvinkin pian. Juttu on kirjoitettu niin että vaikea on uskoa että hermovaurio on epiduraalista ja pysyvä, saati aiheuttanut irtisanoutumisen. Jos näin on, olisi se sit pitänyt toisin sanoa.

Neuvopa sitten sitä toimittajaa, joka ei ole osannut kertoa asiasta siten, eträ sinäkin ymmärrät. Kaikin tavoin on pakko yrittää mitätöidä jutussa kerrotut asiat. Miksi niitä ei haluta uskoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Tämä. Lisäksi jos kerran somessa kertoi irtisanoutuneensa yritystoimintansa vuoksi open virasta niin pikkasen outoa kertoa mediassa irtisanoutuneensa synnytystrauman takia. Tässähän jälkeen kerran ollaan haukkumassa yhden henkilön väritetyn "kokemuksen" vuoksi koko Suomen synnytysten hoitoa. Ei kai se ole synnytysosaston ja kätilön vika ,mikäli anestesialääkäri möhlii epiduraalin laiton.

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

^ Tämä. Synnytyksessä pitää olla jousikvartetti. Leikkausali odottaa jos äiti tahtoo sektion. Muutama runoja lausuva kätilö. Michelin-raflasta illallinen/lounas/päivällinen. Satiinilakanat.

Ei kipua. Ei ulostetta. Ei verta. Ei pahoinvointia. Ei huutoa.

Vauveli putkahtaa LV-kevätmalliston potkari päällään pestynä ja pyynättynä pimpsusta ulos. Isän/äidin, mummien ja kummien hurratessa ja heitellessä konfetteja sängylle?

Samppanjatarjotin ja huone täynnä ruusuja. Imettäjä odottaa valmiina jo hämyisessä nurkassa?

Nämä ovat siis sinun toiveesi! Ikävä kyllä, ei taida onnistua. Kukaan muu ei ole vastaavaa koskaan missään esittänyt. Mut saathan sinä haaveilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Ongelma ei ollut ruuan hakeminen huoltsikalta, vaan se, että koronaohjeistuksen mukaan sitä ei olisi saanut tehdä ja silti ohjattiin sinne syömään. Se, että sinutkin on henkilökunta jättänyt yksin selviytymään kunnes kätilön on ollut pakko saapua paikalle ei tarkoita sitä että se olisi käytäntönä ok.

Ja vaikka yksi ongelmista olisikin ollut, että miesparka komennetaan ruokkimaan itse itsensä, kuinka sen saa vertaantumaan pieleen menneeseen epiduraaliin ja hermovaurioon, ja millä logiikalla ne vedetään tyhjänpäiväiseksi paskapuheeksi kumpikin?

En ole sitä mieltä että kätilön olisi pitänyt olla huoneessa kanssani 12 tuntia. Oikeasti lumihiutaleet nyt.

Oletkin jääkokkare. Ja sankari!

Vierailija kirjoitti:

Synnärin sihteerinä, kirjoittelin aikoinaan lääkärin saneluja. Moni oli revennyt toosasta persuksiin asti. Ja näitä kurottiin kasaan.

Hermovauriot, tunnottomuus ja kipu sekä pidätyskyvyn puute ja kykenemättömyys saada orgasmeja, toistui monilla.

Itsekin olen 3 lapsen äiti. Kyllä kävi sääliksi. Ei kyseessä todellakaan olleet mitkään yksittäistapaukset. Viikoittain näitä oli.

Miksei riskeistä puhuta? Ei toki pelotella tarvitse mutta faktat tiskiin. Toisaalta ei sektiokaan, todellakaan aina ole turvallinen, vaikka moni luulee. Siinäkin voi tulla vaurioita.

Tuntuu että nämä asiat lakaistaan täysin sivuun kun puhutaan synnytyksistä.

Niin, voi kumpa nämä kaikki vauriot olisivat julkista tilastoa. Olen täysin samaa mieltä että faktat synnytyksen vaurioista lakaistaan maton alle ja niistä vaietaan.

Pelotella ei pidä mutta hyvät ja huonot asiat pitäisi kertoa rehellisesti tytöille ja naisille ENNEN kuin he alkavat edes harkita lasten tekoa. Jokaisella on oikeus valita minkälaisille riskeille itsensä altistaa. Eli riskit reilusti tiskiin, mieluiten tilastotietojen kera.

Vierailija kirjoitti:

Oottaako nuo oikeesti jotain someseksikästä blogisynnytystä tai instagramsynnytystä? Valmiita hienouksia ja suloisuuksia filttereineen ja photoshoppauksineen? :DDD

Niin, tai sitten odottaa, että olo on turvallinen ja luottava, että epiduraalit onnistuu, ettei menetä litratolkulla verta, että saa tarvittavan avun synnytyksen jälkeen, ettei kotiutettais alikuntoisena likaisiasa vaatteissa (joka tässä tapauksessa oli kuitenkin ainoa positiivinen asia)...olisko tuo kohtuullista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertomus on synnyttäneen naisen oma kokemus, joita on tapana suurennella myötätunnon ja näkyvyyden lisäämiseksi. Vähän sama kun veteraanit, kuka oli lähimpänä kuolemaa, on suutin sankari.

Olen aivan varma, että kätilö, vaikka ovelta huusikin ohjeita kiitäessään ilmeisesti hankalampaan synnytykseen, oli kaiken aikaa tietoinen tuon synnyttäjän tilanteesta. Kukaan ammatti-ihminen ei ota tietoista riskiä kun kyse on lapsen ja äidin terveydestä. Synnytyspöydällä makaajasta tuntuu varmasti aivan muulta.

Joku tässä ketjussa räävitteli miten hänen alapäätään revittiin ja ruhjottiin.. Kukaan ei tee sitä tekemisen ilosta, vain ne toimenpiteet jotka ovat tarpeen lapsen saamiseksi ulos vaurioitta. Ymmärrän kyllä että asioita tuntemattomat makaisivat mielellään pimpsa supussa odottaen että joku vain ottaisi lapsen pois, mutta uskokaa tai älkää, raskautuessasi suostut myös siihen että alapääsi on hetken vauvasi ja avustavien henkilöiden temmellyskenttänä ihan ilman lupaasi.

Ja vielä kommentti sektion ylistäjille. Miten kukaan haluaa ottaa ilman todellista vahvaa syytä itselleen anestesian aiheuttamat riskit?

Oma kokemus, joka on mukavan raflaavasti jo otsikossa osoitettu koskemaan kaikkia synnyttäjiä. No, reportteriwannabeet ovat ainakin oppineet keinot joilla saada jutuilleen reaktioita ja jakoja ja näin lisää liksaa eettisesti arveluttavasti toimiville medioille.

Juttu on toimittajan tekemä. Ei haastateltavan. Hän tuskin päätti otsikosta.

Ei ennen ollut yhtään paremmin. Itse synnytin ainoan lapseni vuonna 1983. Olin yksin 20 tuntia kätilön ja lääkärin satunnaisia käyntejä lukuunottamatta. Kivunlievitys oli luvattu, mutta synnytys oli väärään kellonaikaan (?) joten sitä en sitten saanut. Terveestä lapsesta huolimatta sain valtavan trauman, jota ei siihen aikaan saanut puhumalla selvittää.  Näin 40 vuotta myöhemmin minua yhä puistattaa kun ajattelen kokemustani.  

Miksi täällä nyt yritetään väittää etteikö huonot synnytyskokemukset muka vaikuttaisi syntyvyyden laskuun? Tietysti ne vaikuttaa. Kun tökkää sormen kuumalle levylle niin se polttaa. Tekeekö mieli tökätä sormi uudelleen? Ei tee.

Sama asia se on synnytyksessä. Jos ensimmäinen kokemus on huono niin ei se ainakaan lisää haluja tehdä samaa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.

Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?

Vierailija kirjoitti:

Täällä osa tuntuu ajattelevan että on ihan ok ja normaalia, että ihminen jätetään selviytymään yksin ja asioista ei puhuta eikä tilanteita sanoiteta. Jos tuo on teidän mielestänne hyvää terveydenhuoltoa niin aika vähään olette tyytyväisiä.

Nainen ei ole mikään poikiva emolehmä vaan ihminen jolle pitäisi kommunikoida ystävällisesti puhumalla.

Eikö hänelle kommunikoitu ystävällisesti puhumalla? Ja kyllä, on täysin normaalia että äiti (ja isä) ovat vauvansa kanssa perheenä eikä sairaalapotilaana hoidettavana. Mua olisi todellakin ottanut päähän jos näin ei toimittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää oli hyvä kysymys: – Miksi päättäjämme eivät herää siihen, kuinka järkyttävät synnytysolosuhteet maassamme vallitsevat?

Ei heitä kiinnosta. Kun somekuvat, bilettäminen ja matkustelu on tärkeintä.

Ei edes omat lapset vaikuta tärkeiltä, miksi sitten muiden lasten tai muiden synnytysten pitäisi aiheuttaa huolta?

Järkyttävät synnytysolosuhteet? Nyt tipahdin ja repesin, en synnytyksestä, vaan naurusta kahtia.

Missän muualla maailmassa synnyttäminen ja sen jälkeinen oleilu ei ole yhtä hyvin turvattu kuin Suomessa. Saat asiantuntevaa ohjausta ennen synnytystä ja terveyttäsi tarkkaan kuin myös kohdussa olevan vauvan, saat noin 200e avustuksen raskausaikana, joissain kunnissa saat useita tuhansia euroja jopa pitkin vuosikymmentä, pääset maailman mittapuulla edistykselliseen sairaalaan synnyttämään huippuosaajien käsiin, jopa ambulanssilla jos niin vaadit, kaikesta tulee korkeintaan satanen tai ehkä kahden lasku, jos joutuisit hieman kauemmin viipymään. Yleensä selviää muutamalla kympillä. Pääset kotiin moneksi kuukaudeksi vauvan kanssa ja siitä maksetaan. Samalla tarkkaillaan vauvan terveyttä ja huolehditaan myös äidin palautumisesta. Ne mitä ei tutkimuksissa havaita, pitää toki itse osata avata suunsa ja kysyä tarpeeksi monta kertaa jos jokin asia mietityttää. Saat lisäksi monia etuja jatkossa perheellisenä ja pääset helpommin palveluiden pariin lapsen myötä.

Eli rahaa saa ja sen pitäisi kattaa kaikki ikävät kokemukset? Rahatta voisi saada turvallisen ja luottavaisen kokemuksen, joka tulee sillä, miten ihmisiä kohdellaan. Se ei siis maksaisi mitään. Se olisi asennetta, puhumista ja ystävällistä kohtelua. Mut se on nyt liikaa pyydetty. Kun muuten oomme maailman paras maa. Ja sekin äiti, jolla oli jodsain Saksassa positiivinen kokemus ihanan kätilön myötä, on väärässä. Ei siellä ole voinut olla hyvää kokemusta, koska meillä kaikki paremmin. Kun saadaan rahaa!

Vierailija kirjoitti:

Se on kai naisen ja miehen sopimus että meneekö mies mukaan. Itse en halunut. Synnytys ei ole mikään visuaalinen asia. En ole katunut. Ponnistellessa voi tulla kaikenlaista...

Mitä 😂 no, minun mieheni ei onneksi säiky pskaa ja verta, vaan hänelle pääasia oli minun tukeminen ja halu kuulla lapsensa ensiparkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.

Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?

Ei ainakaan -96 saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Tämä. Lisäksi jos kerran somessa kertoi irtisanoutuneensa yritystoimintansa vuoksi open virasta niin pikkasen outoa kertoa mediassa irtisanoutuneensa synnytystrauman takia. Tässähän jälkeen kerran ollaan haukkumassa yhden henkilön väritetyn "kokemuksen" vuoksi koko Suomen synnytysten hoitoa. Ei kai se ole synnytysosaston ja kätilön vika ,mikäli anestesialääkäri möhlii epiduraalin laiton.

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

Synnytys on todella iso ja merkittävä tapahtuma jolla on iso vaikutus lapsen ja äidin kiintymyssuhteista muodostumiseen. Isoin ongelma suomalaisessa terveydenhuollossa on se että resursseja on liian vähän joten jokainen synnyttäjä on varsinainen porsija joka hoidetaan liukuhihnalta mahdollisimman nopeasti systeemistä ulos. Synnytys on paljon turvallisempi kokemus jos kätilöitä olisi tarpeeksi ja kätilöillä olisi voimavaroja olla empaattinen ja ymmärtäväinen. Moni on kokenut todella tylyä kohtelua hoitohenkilökunnan taholta joka kohdistuu hormoonihuuruiseen, kipuilevaan ihmiseen joka on täysin hoitohenkilökunnan armoilla.

Joillain ihmisillä on paha hammaslääkäripelkokin joka voi olla huonon hammaslääkärikokemuksen ansiota. Minkä takia alenkatsot traumoja joihin liittyy lähtökohtaisesti paljon kivuliaampi ja pitkäkestoisempi operaatio?

Vastuunsa tässä on sillä synnyttäjälläkin. Osalla ihmisistä on näköjään täysin harhainen kuvitelma siitä mitä synnytyksessä tapahtuu ja sitten itketään kun homma ei mennyt oman käsiksen mukaan. Miten itse on valmistautunut synnytykseen henkisesti ja fyysisesti? Entäs se isä, joka raahataan mukaan doulan sijasta, hänen tehtävänsä on tukea, auttaa ja huolehtia siitä että synnyttäjä saa huomion minkä tarvitsee.

Nämä pelkoasiat täytyisi hoitaa pois hyvissä ajoin ennen synnytystä. Miksi ylipäätään synnytystä pelätään? Onhan se nyt ihan selvää, ettei se mikään aurinkoinen piknik tai kylpyläreissu ole.

Niin, mutta jos pelkoa ei ple etukäteen, vaan se tulee siitä huonosta kokemuksest. Miten voi käsitellä jotain etukäteen, mitä ei tiedä tulevaks? Ei kukaan saa kunnon käsitystä synnytyksestä, ennenkuin sen kokee. Eikä kukaan koe sitä samoin, kuin joku toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.

Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?

Mistä on vauvasängyt poistettu? Minä en suistuisi vauvaani mihinkään viereltäni vietävän, onneksi en ole synnyttänyt ysärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi vuotta sitten kun menin synnyttämään, menin hyvillä mielin, luottaen henkilökunnan ammattitaitoon (en ollut edes selvittänyt etukäteen hirveästi mitään puolen tunnin synnytysvalmennusta kummempaa). Pienistä komplikaatioista huolimatta kaikki meni hyvin, ja uskoin koko ajan että kätilöt ja hoitajat tietävät mitä tekevät, ja että olen hyvissä käsissä. Ja näin menikin, sillä oli rauhallinen yö. Noh, yksi hoitaja oli aika ilkeä, muut ihania.

Pointtini on se, että olisin hyväuskoisena ihmisenä menettänyt kaiken luottamukseni yhtään mihinkään tuollaisen kokemuksen jälkeen! Kaikki tuo yksinjääminen ja avuttomuus, ja kaupan päälle hirveät kivut, ja vähättelevä suhtautuminen. Siitä jäänyt trauma perustuisi nimenomaan sellaiseen matto jalkojen alta -fiilikseen, epäluottamukseen. Olen kyllä todella huolissani siitä mihin tämä ennen niin turvallinen maa on menossa. Kaikista elintärkeistä asioista säästetään, ja vain johonkin hienoihin uutuusrakennuksiin tmv. syydetään rahaa.

Meillähän ei ole tietoa siitä, mitä itseasiassa synnytyksessä tapahtui Vain tämän yhden osapuolen väritetty kertomus ja jopa hänkin sanoo ettei ole mitään pahaa sanottavaa yksittäisiä häntä hoitaineita kätilöitä vastaan. Kannattaa muistaa, että tämä synnytys tapahtui koronasulkujen aikaan ja suurin osa valituksesta liittyy niihin järjestelyihin. Toivottavasti saa päänsä terapiassa kasaan.

Yhden osapuolen väritetty kertomus??? Olitko sinä, tai joku toinen, toinen osapuoli siinä hänen synnytyksessä? Käsittääkseni osapuolia ovat synnyttäjät ja syntyjä. Vain heillä on kokemus tilanteesta. Kätilö ei ole kokija, hän tekee, mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Minulle sektion jälkeen osastolle päästyäni lykättiin vauva kainaloon ja jäin siihen yksin. Minulla ei ollut hyvä asento eikä ollut vauvallakaan, makasin liikkumatta ja pelkäsin, että vauva tippu sängystä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut ummistaa silmiäni. Selällään on myös hankala imettää, joten sekin jäi tekemättä.

Ja mikset soittanut apua kun sitä tarvitsit?

Miten hitossa minä siihen soittonappiin olisin ylettänyt, kun vauva oli kaunalossa ja soittokello roikkui sillä puolen sänkyä ulottumattomissa?

Yleensä kyllä hoitaja katsoo, että se nappi on saavutettavissa ja tässä tapauksessa sinun itsesi olisi pitänyt tajuta pyytää se nappi siirtämään ulottuvillesi. Ilmeisesti kuitenkin sekä vauvasi että sinä selvisitte hengissä .

Mistä tulee taito, ja ensisijaisesti tarve vähätellä toisen kokemusta. Hoitaja ei pitänyt huolta siitä, että soittonappi on käden ulottuvilla. Äiti jätetiin makaamaan hionoon asentoon vauva kainalossa. Sektioäidin. Mikä tässä asiassa on sinulle niin kestämätöntä, että yrität selittää tilanteen ikävyyden pois? Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Pieleenhän tuo on mennyt, kaikkien osalta. Mut hei, hengissä sentään!! Maailman parasta joitoa siis!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta luettuna voi hyvin todeta, että synnyttäjän kuuluu kivulla ja hädissään saattaa uusi elämä maailmaan, ja korkeintaan narista vauvapalstalla jos jotain meni pieleen. Julkisuuteen asiaa ei saa nostaa, eikä julkisesti epäkohdista puhua. Jos erehdyt suusi avaamaan, olet huomioh**ra ja ansaitset lynkkauksen.

Miksi?

Koska tämä ei pidä paikkaansa. Ei tarvitse kivuissa ja hädissään synnyttää, ei missään.

Sulla on varmaankin vain onnistuneita synnytyksiä, tai ei yhtään synnytystä takana?

Minun synnytyskokemukset ei liity asiaan mitenkään. Miksi maalata kuvaa kivuissa ja hädissään synnyttävistä suomalaisnaisista? Se ei ole todellisuutta.

Onhan! Miksi väität, että tällaista kokeneet valehtelevat?