Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta luettuna voi hyvin todeta, että synnyttäjän kuuluu kivulla ja hädissään saattaa uusi elämä maailmaan, ja korkeintaan narista vauvapalstalla jos jotain meni pieleen. Julkisuuteen asiaa ei saa nostaa, eikä julkisesti epäkohdista puhua. Jos erehdyt suusi avaamaan, olet huomioh**ra ja ansaitset lynkkauksen.

Miksi?

Koska tämä ei pidä paikkaansa. Ei tarvitse kivuissa ja hädissään synnyttää, ei missään.

Sulla on varmaankin vain onnistuneita synnytyksiä, tai ei yhtään synnytystä takana?

Minun synnytyskokemukset ei liity asiaan mitenkään. Miksi maalata kuvaa kivuissa ja hädissään synnyttävistä suomalaisnaisista? Se ei ole todellisuutta.

Voi kuule, kyllä se on kipua ja voi olla hätääkin, vaikka olisi kaikenmaailman kivunlievitykset käytössä. Minulla oli tens, lämpöpussit, ilokaasut, kipupiikit, epiduraalit, mutta SILTI loppu oli yllättävän kivuliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaako neuvola synnytysvalmennusta? Yksi kokoontuminen oli. Siirryin nevolan asiakkuudesta lääkärin asiakkaaksi naistenklinikalle koska raskauajan diabetes ja ikää oli. Raskaus sujui hyvin ja viimeisenä päivänä kävin vielä fillarilla kaupassa. Toki menin 3 viikkoa aiemmin naistenklinikalle kun piti. Sektio tuli jota toivoinkin, ei siksi että halusin. Mukavat muistot siitä ajasta jonka sain olla siellä.

Ilmeisesti nykyään ei ole kunnon valmennusta. Aikoinaan 2000-luvun alussa meillä taisi olla 5 kertaa tapaaminen neuvolassa. Siellä oli useampia pariskuntia ja terveydenhoitaja keskustelemassa pari tuntia kerta ja sitten oli vierailu synnärillä ja mahdollisuus jutella kätilön kanssa. Näytettiin opetusfilmi, kerrottiin mitä yleensä voi odottaa tapahtuvan yms.

Synnytin 2016 ja minulla oli raskauden aikana hammastarkastus, äitiysfysioterapeutin käynti, perhevalmennus ja synnytysvalmennus. Synnytyksen jälkeen äitiysfyssan käynti, neuvolan kotikäynti ja se normaali lopputarkastus. Minusta oikein hyvä setti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta luettuna voi hyvin todeta, että synnyttäjän kuuluu kivulla ja hädissään saattaa uusi elämä maailmaan, ja korkeintaan narista vauvapalstalla jos jotain meni pieleen. Julkisuuteen asiaa ei saa nostaa, eikä julkisesti epäkohdista puhua. Jos erehdyt suusi avaamaan, olet huomioh**ra ja ansaitset lynkkauksen.

Miksi?

Koska tämä ei pidä paikkaansa. Ei tarvitse kivuissa ja hädissään synnyttää, ei missään.

Sulla on varmaankin vain onnistuneita synnytyksiä, tai ei yhtään synnytystä takana?

Minun synnytyskokemukset ei liity asiaan mitenkään. Miksi maalata kuvaa kivuissa ja hädissään synnyttävistä suomalaisnaisista? Se ei ole todellisuutta.

Osalle meistä se on ollut, ja osalle se tulee olemaan. Ei sitä tarvitse erikseen maalailla sen enempää, kuin mainostaa niitä onnistuneitakaan kokemuksia missä mikään ei ole mennyt vikaan.

Ei tarvitsekaan niin, miksi niin sit tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Minulle sektion jälkeen osastolle päästyäni lykättiin vauva kainaloon ja jäin siihen yksin. Minulla ei ollut hyvä asento eikä ollut vauvallakaan, makasin liikkumatta ja pelkäsin, että vauva tippu sängystä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut ummistaa silmiäni. Selällään on myös hankala imettää, joten sekin jäi tekemättä.

Ja mikset soittanut apua kun sitä tarvitsit?

Miten hitossa minä siihen soittonappiin olisin ylettänyt, kun vauva oli kaunalossa ja soittokello roikkui sillä puolen sänkyä ulottumattomissa?

Yleensä kyllä hoitaja katsoo, että se nappi on saavutettavissa ja tässä tapauksessa sinun itsesi olisi pitänyt tajuta pyytää se nappi siirtämään ulottuvillesi. Ilmeisesti kuitenkin sekä vauvasi että sinä selvisitte hengissä .

Älä viitsi. Olin kipeä ja sekaisin. En ehtinyt saada suutani auki ennen kuin hoitaja oli käytävällä. Sinä olet varsinainen jälkiviisastelija, jota kukaan ei siedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Vaikeassa synnytyksessä on tärkeää saada kätilön tukea. Omalla kohdalla ei vaikeasta synnytyksestä jäänyt mitään hampaankoloon, sillä kätilö ja lääkärit olivat tukena synnytyksessä.

Mutta se aika mikä piti olla sairaalassa synnytyksen jälkeen jätti kyllä traumat.

Minulla oli kielto, että ei saa nousta yksin ylös eikä nostaa vauvaa. Hoitaja käskettiin kutsumaan avuksi ihan kaikkeen. Menetin synnytyksessä runsaasti verta ja pelkkä istumaan nouseminen johti pyörtymiseen.

Siinä sitten kun pyysin hoitajaa avuksi, sain hirveät haukut. "Kotonakin sun pitää yksin pärjätä (en ole yksinhuoltaja) ja jäkäjäkä.. No, voin nyt tämän kerran näyttää miten vaippa vaihdetaan, tulepa katsomaan." En pystynyt tulemaan kun edes istumaan nouseminen ei onnistunut pyörtymättä.

Ainoa imetysneuvo jonka sain, oli että ei noilla voi imettää, otapa nyt vauva rinnalle ja ala imettämään. Jäin miettimään että kuunteliko hän edes itse mitä sanoi.

Olin todella onnellinen kun pääsin sairaalasta pois ja sain kotona alkaa lepäämään ja toipumaan vaikeasta synnytyksestä ja verenhukasta. Sairaalassa oleminen tuntui selviytymistaistelulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tätä nykyaikaa vaivaa. ennen kaikki hoitu ihan hyvin myös synnytykset. Miehilläkin synnytystraumoja. Ei tarvi mennä sinne synnytykseen. Luonnollisista asioista tehdään kauheen isoja numeroita. En tarkoita tätä kyseistä tapausta vaan tarkoitan noin yleisellä tasolla. Harvinaista on,että laitetaan epiduraalipuudutus väärään kohtaan. Sen saa tehdä vaan kokenut ammattilainen. En ole ennen kuullut vastaavanlaisesta tapauksesta.

Siis mikä vaivaa? Ai on ennen asiat hoituneet hyvin? Milloin? :D

Silloin, kun naiset eivät saaneet valittaa eikä kokemuksista saanut puhua ääneen, ainoastaan joskus naisporukassa sai muistella synnytyksiä. Siltä ajalta on peräisin mielipuolinen hokema "kaikki kivut unohtuvat heti, kun vain saa vauvan syliin". Suomeksi se tarkoittaa sitä, että sinussa on jotain vikaa, jos muistat kivut.

No kyllä siellä päässä jotain vikaa onkin , mikälii jää vellomaan niihin kipuihin ja kokemiinsa "vääryyksiin". Kannattaa ymmärtää että synnytys on aina enemmän tai vähemmän kivulias kokemus . Omalla valmistautumisella niin henkisesti kuin fyysisesti voi siihen kokemukseen vaikuttaa paljon. Kaikkea kipua , verta ja paskaa ei saa synnytyksestä poistettua, mutta pelko siihen ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertomus on synnyttäneen naisen oma kokemus, joita on tapana suurennella myötätunnon ja näkyvyyden lisäämiseksi. Vähän sama kun veteraanit, kuka oli lähimpänä kuolemaa, on suutin sankari.

Olen aivan varma, että kätilö, vaikka ovelta huusikin ohjeita kiitäessään ilmeisesti hankalampaan synnytykseen, oli kaiken aikaa tietoinen tuon synnyttäjän tilanteesta. Kukaan ammatti-ihminen ei ota tietoista riskiä kun kyse on lapsen ja äidin terveydestä. Synnytyspöydällä makaajasta tuntuu varmasti aivan muulta.

Joku tässä ketjussa räävitteli miten hänen alapäätään revittiin ja ruhjottiin.. Kukaan ei tee sitä tekemisen ilosta, vain ne toimenpiteet jotka ovat tarpeen lapsen saamiseksi ulos vaurioitta. Ymmärrän kyllä että asioita tuntemattomat makaisivat mielellään pimpsa supussa odottaen että joku vain ottaisi lapsen pois, mutta uskokaa tai älkää, raskautuessasi suostut myös siihen että alapääsi on hetken vauvasi ja avustavien henkilöiden temmellyskenttänä ihan ilman lupaasi.

Ja vielä kommentti sektion ylistäjille. Miten kukaan haluaa ottaa ilman todellista vahvaa syytä itselleen anestesian aiheuttamat riskit?

Oletko siis sitä mieltä, että epiduraali on vahingollinen kipulääke synnyttävälle ja syntyvälle lapselle? Sitäkö ei sitten saisi antaa kenellekään, ei alatiesynnytyksessä eikä muun vatsan alueen leikkauksen jälkeen?

Eri, mutta tottakai epiduraalina annettava aine vaikuttaa sikiöön - juuri siksi sen antoa vitkutellaan viimeiseen. Mitä kauemmin ainetta, sitä enemmän sikiön hermosto ehtii kokea lamaantumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Minulle sektion jälkeen osastolle päästyäni lykättiin vauva kainaloon ja jäin siihen yksin. Minulla ei ollut hyvä asento eikä ollut vauvallakaan, makasin liikkumatta ja pelkäsin, että vauva tippu sängystä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut ummistaa silmiäni. Selällään on myös hankala imettää, joten sekin jäi tekemättä.

Ja mikset soittanut apua kun sitä tarvitsit?

Miten hitossa minä siihen soittonappiin olisin ylettänyt, kun vauva oli kaunalossa ja soittokello roikkui sillä puolen sänkyä ulottumattomissa?

Yleensä kyllä hoitaja katsoo, että se nappi on saavutettavissa ja tässä tapauksessa sinun itsesi olisi pitänyt tajuta pyytää se nappi siirtämään ulottuvillesi. Ilmeisesti kuitenkin sekä vauvasi että sinä selvisitte hengissä .

Älä viitsi. Olin kipeä ja sekaisin. En ehtinyt saada suutani auki ennen kuin hoitaja oli käytävällä. Sinä olet varsinainen jälkiviisastelija, jota kukaan ei siedä.

No ainakin olen aina osannut ennakoida ja pyytää tarvitsemani avun.

Vierailija kirjoitti:

Määrä ei korvaa laatua!!!

Vaikka syytäisi miten tahansa paljon rahaa sontaan, fakta on se, että perusta on sontaa (miksi minulle tulee mieleen Ukraina?) Jos järjestelmä on feikki, se ei "tekohengityksellä" hyväksi muutu. Pintarakenteiden kaunistelu ei poista sitä syvintä ongelmaa - se vain hämää, niin että ongelma saa jatkua. Itselle tulee hyvä mieli, kun luuli tekevänsä jotain hyvää, mutta todellisuudessa tulikin vain pumpattua mätää systeemiä seuraavien sukupolvien vaivaksi.

Korostan lainauksesta lausetta:

"Pintarakenteiden kaunistelu ei poista sitä syvintä ongelmaa - se vain hämää, niin että ongelma saa jatkua."

Jos ajattelee ongelman korjaantuvan palkkaamalla lisää kätilöitä, on sama kuin haihattelisi lahon talon maalaamisesta (päältä kaunis, kokonaan hyvä?) Mutta ongelma on rakenteellinen.

Asiaa pitäisi ajatella enemmän niiden ihmisten näkökulmasta, jotka syntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

Hahhah. Ei j*malauta. Juuri näiden asioiden takia PITÄÄ tuoda esille näitä huonoja synnytyskokemuksia, ensisynnyttäjän PITÄÄ saada valmennuksia, pelkopoleja ja kaikenlaista tietoa/tukea rehellisesti, jotta se totuus ei jäisi piiloon! Enpä usko, että kukaan oikeasti kuvittelee sen olevan mikään "plumps vaan", vaan oikeasti moni menee synnytykseen pelonsekaisin tuntein ja tuntee itsensä avuttomaksi... Juuri tämän takia ammattilaisten pitää ottaa tilanne haltuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

Ei potilailla ei ole välttämättä mitään mielikuvaa. Kyse on siitä, että joku on joskus alistanut heidät, ja he eivät sen takia osaa nähdä itseään aktiivisessa roolissa. Ongelma tulee kasvatuksen filosofiasta yms.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

Hahhah. Ei j*malauta. Juuri näiden asioiden takia PITÄÄ tuoda esille näitä huonoja synnytyskokemuksia, ensisynnyttäjän PITÄÄ saada valmennuksia, pelkopoleja ja kaikenlaista tietoa/tukea rehellisesti, jotta se totuus ei jäisi piiloon! Enpä usko, että kukaan oikeasti kuvittelee sen olevan mikään "plumps vaan", vaan oikeasti moni menee synnytykseen pelonsekaisin tuntein ja tuntee itsensä avuttomaksi... Juuri tämän takia ammattilaisten pitää ottaa tilanne haltuun.

Mutta ei ole poliittisesti kannattavaa, että ihmiset olisivat tietoisia.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Pahintahan tuossa vauvalassa oli se, että monta kertaa vauva oli siellä yöllä dumpattu täyteen jonkun toisen ylimääräistä lypsymaitoa, jotta" äiti saa nukkua". Tämä sekoitti ja hankaloitti sitä omaa maidontuotantoa esikoiselle. Seuraavien lasten syntyessä vauvalas ei ollut, mutta mikäli todella tarvitsi lepoa, hoitaja otti vauvan yöksi hoidettavakseen ja toi vain syömään.

On suuri riski antaa vastasyntynyt vieraisiin käsiin, ellei hänen terveytensä sitä edellytä - ja silloinkin pitäisi olla valvomassa. Hyvin pienet asiat ja erot tavoissa käsitellä vastasyntynyttä voivat vaikeuttaa vauvanhoitoa pitkälle, koska vauva on mennyt sekaisin eri tavoista tai ei enää tyydy vanhemman tapaan käsitellä häntä.[/quot

Jos vauva kiidätetään vastasyntyneiden teholle, häntä voidaan käsitellä sinulle sopinattomalla tavalla, ellet itse ole valvomassa ja antamassa ohjeita :D Voi hyvä päivä näitä itseriittoisia ja kaikkitietäviä äityliinejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten mielenhallinta on erilainen. Vahvat voittaa ja heikot häviää. Ja sitä kutsutaan elämäksi. Kukaan ei saa päättää päivistään, ne määrätään.

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos luoja suo. Ihminen saa kantaakseen sen taakan jonka jaksaa.

Olen samaa mieltä lauseen alkuosasta, mutta loppuosasta en. Joillekin kasautuu ihan liikaa vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

Hahhah. Ei j*malauta. Juuri näiden asioiden takia PITÄÄ tuoda esille näitä huonoja synnytyskokemuksia, ensisynnyttäjän PITÄÄ saada valmennuksia, pelkopoleja ja kaikenlaista tietoa/tukea rehellisesti, jotta se totuus ei jäisi piiloon! Enpä usko, että kukaan oikeasti kuvittelee sen olevan mikään "plumps vaan", vaan oikeasti moni menee synnytykseen pelonsekaisin tuntein ja tuntee itsensä avuttomaksi... Juuri tämän takia ammattilaisten pitää ottaa tilanne haltuun.

Ja lisään vielä, että ammattilaisten tarjoama tsemppaus ja neuvonta ja tuki on korvaamatonta!

Ihmisten täytyy miettiä, kuinka inhimillisen yhteiskunnan he haluavat. Ja mitä he sen eteen tekevät, kotona tai muualla.

Yhden vaaliehdokkaan ulkonäköön ja spesifiseen lupaukseen takertuminen ei tuo muutosta... ellei kansan arvot ole riittävän yhtenäiset. Jos silloinkaan. Mutta arvoiltaan hajanainen kansa ei pysty mihinkään, se on varma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

Hahhah. Ei j*malauta. Juuri näiden asioiden takia PITÄÄ tuoda esille näitä huonoja synnytyskokemuksia, ensisynnyttäjän PITÄÄ saada valmennuksia, pelkopoleja ja kaikenlaista tietoa/tukea rehellisesti, jotta se totuus ei jäisi piiloon! Enpä usko, että kukaan oikeasti kuvittelee sen olevan mikään "plumps vaan", vaan oikeasti moni menee synnytykseen pelonsekaisin tuntein ja tuntee itsensä avuttomaksi... Juuri tämän takia ammattilaisten pitää ottaa tilanne haltuun.

Ja lisään vielä, että ammattilaisten tarjoama tsemppaus ja neuvonta ja tuki on korvaamatonta!

Ydinongelma ei mielestäni ole potilaiden heikko itsetunto ja tsemppauksen puute. Vaan synnytykseen liittyvää toimintaa riivaa ylilääkitsemisen vimma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole jäänyt traumoja. Hyvin ovat sujuneet synnytykset. Olen synnyttänyt 16v.sitten. Onkohan niin,että nykyään ei sitten äideistä pidetäkään enää niin hyvää huolta?

Se tai sitten osalla äitejä on epärealistiset odotukset siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Avaa vähän, että mitä ovat nämä epärealistiset odotukset?

Että synnytys sujuu kivasti pinkin hattaran päällä plumps vaan. Ei satu yhtään, verta ja pskaa ei tule, komplikaatioita ja odottamattomia tilanteita ei tule. Kuvitellaan että itsellä on kontrolli tapahtumista. Ei ole . Keho ja luonto ottaa kontrollin ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa reagoiden kuhunkin tilanteeseen.

Hahhah. Ei j*malauta. Juuri näiden asioiden takia PITÄÄ tuoda esille näitä huonoja synnytyskokemuksia, ensisynnyttäjän PITÄÄ saada valmennuksia, pelkopoleja ja kaikenlaista tietoa/tukea rehellisesti, jotta se totuus ei jäisi piiloon! Enpä usko, että kukaan oikeasti kuvittelee sen olevan mikään "plumps vaan", vaan oikeasti moni menee synnytykseen pelonsekaisin tuntein ja tuntee itsensä avuttomaksi... Juuri tämän takia ammattilaisten pitää ottaa tilanne haltuun.

Ja lisään vielä, että ammattilaisten tarjoama tsemppaus ja neuvonta ja tuki on korvaamatonta!

Ydinongelma ei mielestäni ole potilaiden heikko itsetunto ja tsemppauksen puute. Vaan synnytykseen liittyvää toimintaa riivaa ylilääkitsemisen vimma.

Vaikka kemikaaleilla saadaan valtavaa helpotusta aikaan, niiden nurja puoli, turha käyttö ja turhat riskit, on todella ruma ilmiö.