Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Synnärin sihteerinä, kirjoittelin aikoinaan lääkärin saneluja. Moni oli revennyt toosasta persuksiin asti. Ja näitä kurottiin kasaan.

Hermovauriot, tunnottomuus ja kipu sekä pidätyskyvyn puute ja kykenemättömyys saada orgasmeja, toistui monilla.

Itsekin olen 3 lapsen äiti. Kyllä kävi sääliksi. Ei kyseessä todellakaan olleet mitkään yksittäistapaukset. Viikoittain näitä oli.

Miksei riskeistä puhuta? Ei toki pelotella tarvitse mutta faktat tiskiin. Toisaalta ei sektiokaan, todellakaan aina ole turvallinen, vaikka moni luulee. Siinäkin voi tulla vaurioita.

Tuntuu että nämä asiat lakaistaan täysin sivuun kun puhutaan synnytyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulosti.

Sen verran tutulta että kun luin tuon jutun, oksensin ahdistuksesta.

Mun synnytyksistä on jo vähän enemmän aikaa.

Eikä mun lapsiluku jäänyt yhteen kun aivan liian kilttinä olin siinä käsityksessä että se kaikki ihan ylimääräinen hirveä kohtelu kuuluu asiaan.

Mutta traumat on jäänyt.

Olisi tosi pitkä juttu jos kertoisin kaiken mutta esim. myös mulla meni epiduraali pieleen, mua on runnottu joka paikasta varoittamatta, mun lonkka on väännetty pitkäksi aikaa niin kipeäksi etten voinut kävellä, koska kätilö ei uskonut että mä tunnen että lonkka on jumissa ja olisin halunnut suoristaa jalan pariksi sekunniksi ponnistusvaiheessa.

Mun huolta toisen vauvan voinnista ja koosta ei otettu tosissaan, hajosi sitten minulta luita kun synnytin lähes 5 kiloisen alakautta ja lapsi hoitoon kun oli pitkästi yliaikainen josta johtuen k.kannut lapsiveteen josta johtuen hengenvaarallinen tulehdus.

Kaikenlisäksi sama toistui vielä viidennessä synnytyksessä!

Tuli lapsivedet seistessä synnytyssalissa, liukastelin siinä niin ei edes autettu vaan kettuiltiin sotkusta.

On ollut synnytyksen jälkeen kuollut vauva sylissä, on pyöritelty silmiä ja tiuskaistu että me tarvitaan se tonne kuvattavaksi.

Jatkuvaa vähättelyä, tiuskimista, mykkäkoulua vaikka itse olen liiankin kiltti, lähinnä huolissani ja itkun partaalla.

Ja joka kerta se huoli on ollut syystä.

Terkat, hoitajat, lääkärit mokailleet ja jättäneet auttamatta tai hoitamatta kerta toisensa jälkeen.

Keskenmenon jälkeen terkka nauroi mulle että uutta putkeen vaan.

Ei ole kyse siitä että potilas vaatisi liikaa, vai onko asiallinen kohtelu liikaa vaadittu?!

Eihän noita voi edes ihmisiksi kutsua, jotka ovat sua noin kohdelleet :( Olen pahoillani, että jouduit noin tunnevammaisten otusten kynsiin.

Kiitos.

Onneksi näistä asioista on alettu puhumaan.

Toivon niin kovasti että sen ansiosta aina vaan harvempi saisi traumat synnytyksestä.

Elämän ainutlaatuisin tapahtuma, tuleva äiti ja lapsi kumpikin tilanteessa jossa tarvitsevat apua ja tukea, kyllä silloin on oltava asiansa osaava ihminen paikalla!

Jos ei kykene hoitamaan itse valitsemaansa työtä asiallisella asenteella, on jo kiire vaihtaa muihin hommiin.

Te alapeukuttajat, miettikää nyt kun se oma lapsi on aikuinen, haluatteko että heitä kohdellaan niin että traumatisoivat?

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulosti.

Sen verran tutulta että kun luin tuon jutun, oksensin ahdistuksesta.

Mun synnytyksistä on jo vähän enemmän aikaa.

Eikä mun lapsiluku jäänyt yhteen kun aivan liian kilttinä olin siinä käsityksessä että se kaikki ihan ylimääräinen hirveä kohtelu kuuluu asiaan.

Mutta traumat on jäänyt.

Olisi tosi pitkä juttu jos kertoisin kaiken mutta esim. myös mulla meni epiduraali pieleen, mua on runnottu joka paikasta varoittamatta, mun lonkka on väännetty pitkäksi aikaa niin kipeäksi etten voinut kävellä, koska kätilö ei uskonut että mä tunnen että lonkka on jumissa ja olisin halunnut suoristaa jalan pariksi sekunniksi ponnistusvaiheessa.

Mun huolta toisen vauvan voinnista ja koosta ei otettu tosissaan, hajosi sitten minulta luita kun synnytin lähes 5 kiloisen alakautta ja lapsi hoitoon kun oli pitkästi yliaikainen josta johtuen k.kannut lapsiveteen josta johtuen hengenvaarallinen tulehdus.

Kaikenlisäksi sama toistui vielä viidennessä synnytyksessä!

Tuli lapsivedet seistessä synnytyssalissa, liukastelin siinä niin ei edes autettu vaan kettuiltiin sotkusta.

On ollut synnytyksen jälkeen kuollut vauva sylissä, on pyöritelty silmiä ja tiuskaistu että me tarvitaan se tonne kuvattavaksi.

Jatkuvaa vähättelyä, tiuskimista, mykkäkoulua vaikka itse olen liiankin kiltti, lähinnä huolissani ja itkun partaalla.

Ja joka kerta se huoli on ollut syystä.

Terkat, hoitajat, lääkärit mokailleet ja jättäneet auttamatta tai hoitamatta kerta toisensa jälkeen.

Keskenmenon jälkeen terkka nauroi mulle että uutta putkeen vaan.

Ei ole kyse siitä että potilas vaatisi liikaa, vai onko asiallinen kohtelu liikaa vaadittu?!

Voi hitto, miten nyt suututtaa sinun puolestasi. Ja omasta puolestani silloin reilu 25 vuotta sitten. Minä olin myös kiltti ja yritin yrittämästä päästyäni. Synnytyksessä moni asia meni pieleen, mukaanlukien kivunlievitys, mikä toimi sen hetken alussa kun paracervikaalipuudutus toimi. Selkäytimeen ei voitu laittaa puudutusta kun paikat avautuivat liian nopeasti, tai oli yö eikä kukaan lääkäri ehtinyt siinä välissä sellaista tulla laittamaan, jotain sellaista. Tuli ponnistuspakko liian varhaisessa vaiheessa ja siitä seurasi paljon hankaluuksia ja kipua loppusynnytykseen. Synnytys pysähtyi, kivut eivät. Luulin, että kuolen kipuun. Kaiken kruunasi joku nuori naiskandi kimittämässä korvaani "SUA SATTUU SIKSI, ETTÄ SÄ ITSE PELKÄÄT SITÄ KIPUA!"

Häpesin itseäni synnytyksen jälkeen. Ja muun muassa sitä, että olin huutanut, itse tajuamattani huitonut ja ponnistuspakon vuoksi p-konut kesken kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

En antaisi ikinä itselleni anteeksi jos lapselle kävisi huonosti. Kotisynnytys ei voi koskaan olla thtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Kipulääkkeistä ja oksitosiinista voi kiektäytyä. Ilman sisätutkimusta on mahdoton arvioida synnytyksen tilaa. Kukaan ei pakota yöpymään sairaalassa, kotiin voi halutessaan lähteä vaikka heti synnytyssalista.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino ollut syynä.

Tämä! Tai sitten riittää ihan vaan se, että peruskunto on olematon. Synnytys on ennen kaikkea lihastyötä. Jos lihaskuntoa ei ole, niin suorituksesta tulee aika tuskainen. Kannattaa siis tehdä muuta kuin löhötä se raskausaikakin jos vaan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme valitusta. Oliko metsästäjä-keräilijöillä muutama tuhat vuotta sitten joku koko ajan pyyhkimässä pyllyä js pitämässä kädestä kun synnytettiin. Nykyään on muodikasta traumatisoitua joka asiasta.

Aika moni metsästäjä-keräilijä olisi tainnut seota jo siihen, kun vetää yksiön oven kiinni perässään ja kuulee, että siellä on tarkoitus sitten sijaita yksikseen ja löytää siitä mieli ja merkitys. 

Kyllä, veikkaan että heillä oli kutakuinkin aina porukkaa hoitamaan synnyttäjää. Ihminen lajina pärjää, koska ymmärtää ryhmätyön päälle. Vaikea uskoa, kun tätä keskustelua lukee. Jopa leijonat hoitavat toistensa lapsia kun äiti makaa sairaana.

Ihmisen todellakin on pitänyt tehdä yhteistyötä muiden kanssa selvitäkseen. Koko ryhmä on ollut tärkeä, ja lapset kriittisen tärkeitä. Niinhän se on nytkin, mutta olemmeko jo liikaa etääntyneet biologisista faktoista? Osa keskustelijoista ainakin on.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Korona aikaan synnyttäminen on poikkeus. Ihan hyvä ettei huoneessa rampannut porukkaa. Henkilökunnasta oli tuohon aikaan pulaa synnärillä ja jos kävit yhden potilaan luona niin seuraava tykö ei voinut mennä suoraan. Pelkästään turhiin kutsuihin vastaaminen vei tuhottomasti aikaa ja äidin ja lapsen tilaa kun pystyi seuraamaan monitoreilla. Hermovaurio voi tulla myös synnytyksestä mutta tuossa anestialääkäri epäonnistui ja potilas kotiutettiin liian aikaisin mutta kumman valitset koronan vauvalla vai aneemisen potilaan kotiuttaminen kotiin isän tykö?

Mitä huohottamista asiassa on? Mikä noista on potilaan vika? Voi tuota silmien pyörittelyä ja ylenkatsetta. Jos ja kun korona-aika oli poikkeuksellisen hankala, sitä helpompi luulisi olevan myöntää, että tuossa ajettiin äitejä turhan tiukille. Ja sitä tärkeämpää olisi ollut päästää isät apuun. Ei olisi lisännyt riskejä oleellisesti hyötyyn nähden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

todellakin rupeaa. Potilas patistetaan niin nopeasti ylös jalkeille leikkauksen jälkeen, kuin se on mahdollista.

Totta. Minutkin patistettiin ylös heti seuraavana päivänä leikkauksesta. En kyl kyenny, mut patistettiin. Pari kertaa nousin seisomaan, ja sit lepäsin. En hoitanut vauvaa. Kerran oksensin yltympäriin. Luojan kiitos ei ollut vauvoja lähellä. Kaiken jumpan välissä sain maata (lakanalla, ei ollut laakereita). Ei tarvinnut hoitaa ketään. Onneks. Ei olisi onnistunut mitenkään. Ihan järkyttävää luettavaa nää synnärikokemukset tänä päivänä.

Sen ajatellaan olevan potilaan eduksi.

Siis sen patistelun? Juu, tietenkin sen tiesin ja ymmärsin. Pointti oli se, etten hoitanut vauvaa samalla, kun en ollut sellaista saamassa. Jos samassa kunnossa olisin joutunut vauvaa hoitaa ja yksin, ei olis onnistunut. Ei mitenkään. Eli jumppasin kyllä, mutta sain muuten levätä! Äidit eivät.

Siinä olisi ollut jo kaksi kovaa, joilla traumat olisi saatu lievennettyä heti: mies mukaan synnytykseen alusta saakka ja lupa myös jäädä synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

No just! Onnea sitten vaan.

Vakuutan, että siinä tilanteessa masturbointi on viimeinen asia mitä sun tekee mieli tehdä.

Kyllä monet ovat saaneet synnytyksessä kivunlievitystä nimenomaan masturboinnista. Esim itselläni kuukautiskivut ovat pahempaa kuin synnytyskipu ja kuukautiskipuja hoidan aina masturboimalla. Kun synnytykseen ei keinotekoisesti puututa, ei se ole niin järkyttävä tapahtuma kuin mitä medikalisoitu synnytys on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.

Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .

Mut jos lässytyksellä ja paapomisella (lue: arvostuksella ja kunnioituksella) saatais synnytyksestä parempia kokemuksina, niin miksi niitä ei siihen voisi lisätä?

Juuri näin. Aina voi jotain yllättävää sattua, mutta kyllä synnyttäjällä pitäisi olla luottamuksen tunne. Pelko voi hidastaa synnytystä.

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulosti.

Sen verran tutulta että kun luin tuon jutun, oksensin ahdistuksesta.

Mun synnytyksistä on jo vähän enemmän aikaa.

Eikä mun lapsiluku jäänyt yhteen kun aivan liian kilttinä olin siinä käsityksessä että se kaikki ihan ylimääräinen hirveä kohtelu kuuluu asiaan.

Mutta traumat on jäänyt.

Olisi tosi pitkä juttu jos kertoisin kaiken mutta esim. myös mulla meni epiduraali pieleen, mua on runnottu joka paikasta varoittamatta, mun lonkka on väännetty pitkäksi aikaa niin kipeäksi etten voinut kävellä, koska kätilö ei uskonut että mä tunnen että lonkka on jumissa ja olisin halunnut suoristaa jalan pariksi sekunniksi ponnistusvaiheessa.

Mun huolta toisen vauvan voinnista ja koosta ei otettu tosissaan, hajosi sitten minulta luita kun synnytin lähes 5 kiloisen alakautta ja lapsi hoitoon kun oli pitkästi yliaikainen josta johtuen k.kannut lapsiveteen josta johtuen hengenvaarallinen tulehdus.

Kaikenlisäksi sama toistui vielä viidennessä synnytyksessä!

Tuli lapsivedet seistessä synnytyssalissa, liukastelin siinä niin ei edes autettu vaan kettuiltiin sotkusta.

On ollut synnytyksen jälkeen kuollut vauva sylissä, on pyöritelty silmiä ja tiuskaistu että me tarvitaan se tonne kuvattavaksi.

Jatkuvaa vähättelyä, tiuskimista, mykkäkoulua vaikka itse olen liiankin kiltti, lähinnä huolissani ja itkun partaalla.

Ja joka kerta se huoli on ollut syystä.

Terkat, hoitajat, lääkärit mokailleet ja jättäneet auttamatta tai hoitamatta kerta toisensa jälkeen.

Keskenmenon jälkeen terkka nauroi mulle että uutta putkeen vaan.

Ei ole kyse siitä että potilas vaatisi liikaa, vai onko asiallinen kohtelu liikaa vaadittu?!

Olen hirveän pahoillani kokemastasi.

Kiitos.

Toivottavasti asiat muuttuvat koko ajan parempaan suuntaan.

Vaikka synnytyksessä ei kaikki aina suju hyvin, olisi ihan mielettömän iso vaikutus sillä, että potilas kohdattaisiin asiallisesti.

Ihan normaali asiallinen kommunikointi, keskustelu ja kuunteleminen, sillä pääsisi jo pitkälle!

Nämä ovat yllättävän vaikeita asioita hoitoalan ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

En antaisi ikinä itselleni anteeksi jos lapselle kävisi huonosti. Kotisynnytys ei voi koskaan olla thtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Kipulääkkeistä ja oksitosiinista voi kiektäytyä. Ilman sisätutkimusta on mahdoton arvioida synnytyksen tilaa. Kukaan ei pakota yöpymään sairaalassa, kotiin voi halutessaan lähteä vaikka heti synnytyssalista.

Voiko sairlaassa masturboida kivunlievityksenä ja pääseekö varmsti ammeeseen niin kuin kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

En antaisi ikinä itselleni anteeksi jos lapselle kävisi huonosti. Kotisynnytys ei voi koskaan olla thtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Kipulääkkeistä ja oksitosiinista voi kiektäytyä. Ilman sisätutkimusta on mahdoton arvioida synnytyksen tilaa. Kukaan ei pakota yöpymään sairaalassa, kotiin voi halutessaan lähteä vaikka heti synnytyssalista.

Väärin, joskus kotisynnytys on turvallisempi kuin sairaalasynnytys, koska äiti kokee olonsa turvallisemmaksi ja se vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Vaikka toimenpiteistä kieltäyisi, voi silti joutua synnytysväkivallan uhriksi.

Yllättävän vähän näitä palaajia on. Nokian romahduksen jälkeen omista kollegoista n. 100 lähti pois maasta. Tästä porukasta ei kukaan ole palannut yli 10 vuoden aikana. Pari sellaista paluumuuttajaa on, jotka lähtivät määräaikaisella työkomenuksella.

Palaajat eivät yleensä ole niitä, joilla on sellaista korkeatasoista osaamista, jolle ulkomailla on kysyntää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Incel-mies, joka ei tiedä synnyttämisestä mitään.

Itse olet pullamössöä, itse olen ilman asiallista hoitoa lapseni pakertanut tähän maailmaan.

Kokeilepas reppana itse, et pysty.

Mä vaadin aikoinaan sektion koska se oli lapselle turvallisempi ja itselleni kivuttomampi.

En mä nähnyt mitään syytä sille että joutuisin synnyttämään pahimmillaan omien toiveideni vastaisesti ilman kivunlievitystä.

Sektiossa kivunlievitys sentään on varma ja vauva syntyy hallitusti ja turvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Et ilmeisesti lukenut koko artikkelia ja paljastat täten oman tyhmyytesi kaikessa empatiakyvyttömyydessäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Incel-mies, joka ei tiedä synnyttämisestä mitään.

Itse olet pullamössöä, itse olen ilman asiallista hoitoa lapseni pakertanut tähän maailmaan.

Kokeilepas reppana itse, et pysty.

Ottaako noin koville, kun itse asiassa useamman lasta tähän maahan pusertanut nainen laittaa tähän keskusteluun kyseisenlaisen kommentin? Olette vain yksinkertaisesti heikkoja, jaksatte valittaa, olette hengissä ja olisitte siitä kiitollisia.

Jaksuja! Sitä tarvitsette.