Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Luonnollisissa oloissa 30% naisista kuolee synnytyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Incel-mies, joka ei tiedä synnyttämisestä mitään.

Itse olet pullamössöä, itse olen ilman asiallista hoitoa lapseni pakertanut tähän maailmaan.

Kokeilepas reppana itse, et pysty.

Ottaako noin koville, kun itse asiassa useamman lasta tähän maahan pusertanut nainen laittaa tähän keskusteluun kyseisenlaisen kommentin? Olette vain yksinkertaisesti heikkoja, jaksatte valittaa, olette hengissä ja olisitte siitä kiitollisia.

Jaksuja! Sitä tarvitsette.

Mulkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Ja minusta on oikeasti järkyttävää, jos jonkun pitää jutun luettuaan edes kysyä, mikä tuossa synnyksessä meni pieleen. Ja vielä järkyttävämpää on, että tässä keskustelussa synnyttäneet äidit vähättelevät Peppi Kärkeä ja hänen kokemustaan!! Minulla oli hyvä synnytys, mutta Kärjellä todellakaan ei.

Itselläni oli vielä kauheampi synnytys ensimmäisen kohdalla, mutta ei se estänyt saamsta lisää lapsia.

Persoonallisuudesta ja resilienssistä kyse.

Hallinnan ja kontrollin menettäminen on monelle kuitenkin se kauhein asia? Ja sitähän synnyttäminen on.

Salissa kaikki tähtää siihen että äiti sekä lapsi selviävät.

Näin se vain on. Synnytykseen kuuluu tietyt riskit, kaikkea ei voi hallita ja kätilötiä ei voida pitää istumassa määräänsä enempää. Tiedossa on toki arviomäärät ennakkoon synnyttäjistä, mutta sitäkään ei luotettavasti pystytä arvioimaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä vaadin aikoinaan sektion koska se oli lapselle turvallisempi ja itselleni kivuttomampi.

En mä nähnyt mitään syytä sille että joutuisin synnyttämään pahimmillaan omien toiveideni vastaisesti ilman kivunlievitystä.

Sektiossa kivunlievitys sentään on varma ja vauva syntyy hallitusti ja turvallisesti.

Sektio on aina riskialttiimpia. Molemmille.

Tästä on tutkimusta, googlailepas.

Omat toiveet ja niiden vastaisuus...Hmm.

Jos sektiolla ei ole oikeaa todellista lääketieteellistä tarvetta, miettisin kyllä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Luonnollisissa oloissa 30% naisista kuolee synnytyksiin.

Se olisi sitä kuulua luonnonvalintaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Incel-mies, joka ei tiedä synnyttämisestä mitään.

Itse olet pullamössöä, itse olen ilman asiallista hoitoa lapseni pakertanut tähän maailmaan.

Kokeilepas reppana itse, et pysty.

Ottaako noin koville, kun itse asiassa useamman lasta tähän maahan pusertanut nainen laittaa tähän keskusteluun kyseisenlaisen kommentin? Olette vain yksinkertaisesti heikkoja, jaksatte valittaa, olette hengissä ja olisitte siitä kiitollisia.

Jaksuja! Sitä tarvitsette.

Mulkku.

Ihan vagina löytyy, kiitos kysymästä. Mulkkumaista on pelon lietsonta ja yleistäminen, kuin synnyttäminen olisi maailman hirvein ja pelottavin asia, johon ei kannata ryhtyä. Pääasiassa kuitenkin ne sujuvat todella hyvin ja palkintona on maailman ihanin asia ja äidille valtavasti itsevarmuutta kaiken kovan puurtamisen jälkeen. Kun noudattaa ohjeita, ravitsemuksellisia ja liikunnallisia, ennaltaehkäisee paljon raskauden jälkeisiä haittoja.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Paitsi lapsi syntyi elävänä. Se siis ei mennyt pieleen.

Nimimerkillä: lapsensa hoitovirheen takia synnytyksessä menettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, toista osapuolta sitoo vaitiolovelvollisuus.

Täh? Miten kukaan muu liittyy siihen mitenkään jos joku kokee traumatisoituneensa? Jos kätilö sanoo ettei tälläisestä nyt pidä itseensä ottaa niin trauma katoaa ja kaikki onkin hyvin?

Äiti: Melkein kuolin! Olin niin järkyttävissä kivuissa, että taju meni! En tiedä toivunko tästä kokemuksesta koskaan ennalleen.

Kätilö: No ei kun kato sä oot vielä hengissä. Eli hyvinhän se meni :)

Äiti: Ai. No niinpäs menikin. Kiitos. Nyt voin hyvin :)

Voi kulta pieni. Siellä ollaan järkyttävissä kivuissa. Miksi et siitä toipuisi ennalleen kun kipu on ohi? Etkö toivu mistään kivusta, jos vaikka jalka katkeaa? Sekin sattuu. Vaiko synnytyksestä vain?

Eli sinusta tuossa jutussa ainoa ongelmanoli kipu? Mitään muuta et aiitä saanut irti? Kulta pieni, sinun ymmärrys on todella puutteellinen.

Tuon dialogin perusteella kyllä; järkyttävä kipu, ohi meni, olet hengissä ja lapsi myös.

Ainoa asia mikä yllättää ja suututtaa tuossa artikkelissa on se, että siinä kautta rantain annetaan ymmärtää että tapahtumat etenivät kuvatulla tavalla koronasta johtuvien poikkeusolojen vuoksi. Oma pitkittynyt ja vaikea synnytys reilun parinkymmenen vuoden takaa noudatteli samaa kaavaa, komplikaatioiden vuoksi pitkäksi venynyt lapsivuodeaika osastolla oli helvetti, ja palstalla on vuosien mittaan pyörinyt jo useampikin ketju missä kyseenalaistetaan saman kaltaisten kokemusten valossa nykyinen synnytyskulttuuri.

Mulla(kin) tuli lapsiluku täyteen sen ensimmäisen jälkeen, kun vain näpärästi vältyin pysyviltä fyysisiltä vaurioilta.

En kaipaile vaahtokylpyjä poreammeessa, kuohuviiniä, suklaarasioita ja henkilökohtaista piikaa synnyttäjälle, vaan huolellisuutta ja ihmismäistä kohtelua sekä ihan fyysistä ja psyykkistä läsnäoloa henkilökunnan taholta. Jos synnyttäjä jätetään laitoksella yksin tai vaikka vain kumppaninsa kanssa selviämään tilanteesta, kuinka se eroaa mitenkään kotisynnytyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvattiin vain yhden naisen ja miehen kokemus. En usko, että tämä on mitenkään tavanomainen tilanne. Epämiellyttäviä ja pelottavia tilanteita syntyy myös muualla kuin synnyttäjille tai synnytys-saleissa. Epäkohtia on joka puolella, leikkaus-saleissa, jälkihoidossa ja missä nyt ihmiset apua tarvitsevat. Jos kaikki naiset kokevat synnytyksensä menneen kuten esimerkki kertoo, en enää tiedä mihin uskon. Samana yönä syntyi 7 lasta, pitäisi tietää, miten nämä 7 muuta naista synnytyksensä kokivat, silloin on kokonaistilanne paremmin tiedossa.

No tietenkin tämä oli poikkeus! Mut eihän se muuta Pepin kokemusta tai jälkeseurauksia mihinkään, jos ne muut eivät saaneet seurauksia omasta reissustaan. Muuttuuko tämä kokemus todelliseksi vasta tilastollisen otoksen kautta?

Eihän kukaan ole Pepin kokemusta lytännyt. Tottakai se oli hänelle traumaattinen kokemus ja hän on varmasti kokemut tuon herättelynkin ikävästi, kuten myös koronarajoitukset. Täällähän kritisoidaan sitä että tämä kokemus liitettiin siihen miksi naiset eivät halua enemmän lapsia ja maalataan kuvaa siitä miten Suomessa on kauhea synnyttää ja äidit traumatisoituu. Tällöin väistämättä tulee mieleen myös se, että ei itse ymmärrä mikä yhden henkilön kokemuksessa oli niin kauheaa, että se pitää liittää asiaan. Jos Pepin kokemus olisi ollut vain kuvaus hänen kokemuksestaan, tottakai siihen suhtauduttaisiin eri tavalla.

Pepin kokemus on ikävä, synnytystrauma on ihan todellinen, moni muu ei olisi traumatisoitunut ja kyllä sen saa ääneen sanoa silloin kun otsikosta lähtien sanotaan sen olevan monen Suomen synnyttäjän kokemus. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vaadin aikoinaan sektion koska se oli lapselle turvallisempi ja itselleni kivuttomampi.

En mä nähnyt mitään syytä sille että joutuisin synnyttämään pahimmillaan omien toiveideni vastaisesti ilman kivunlievitystä.

Sektiossa kivunlievitys sentään on varma ja vauva syntyy hallitusti ja turvallisesti.

Sektio on aina riskialttiimpia. Molemmille.

Tästä on tutkimusta, googlailepas.

Omat toiveet ja niiden vastaisuus...Hmm.

Jos sektiolla ei ole oikeaa todellista lääketieteellistä tarvetta, miettisin kyllä asiaa.

Järjen ääni. On uskomatonta, miten täällä perä kanaa suitsutetaan vatsan halki leikkaamista ja vauvan ottamista ulos halkaistun vatsan läpi. Sektion valitseminen synnytystavaksi pelkän kivun välttelyn toivossa osviittaa että kannattaisi työskennellä oman mielensä kanssa hieman enemmän. Samat äidit sitten uupuu lapsen kanssa, kun kaikki ei olekaan kivaa ja vaatii vähän ponnistelua yhdistettynä muuhun arkielämään.

Yksi yksityiskohta pisti silmään. Joku listasi ns. kamaluuksia mainiten mm.että siivoojaa kotiutti. Voi hyvä päivä. Uutisessa kerrottiin lääkärin antaneen kotiutumisluvan. Siivooja kantoi sen muksun apuna autoon. Se EI ole kotiuttamista. Kyllä koko höpöhöpö tarina on niin överiä liioittelua ettei mitään rajaa. Näin lietsotaan ihmisiä perusteettomaan hysteriaan luonnollista asiaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvattiin vain yhden naisen ja miehen kokemus. En usko, että tämä on mitenkään tavanomainen tilanne. Epämiellyttäviä ja pelottavia tilanteita syntyy myös muualla kuin synnyttäjille tai synnytys-saleissa. Epäkohtia on joka puolella, leikkaus-saleissa, jälkihoidossa ja missä nyt ihmiset apua tarvitsevat. Jos kaikki naiset kokevat synnytyksensä menneen kuten esimerkki kertoo, en enää tiedä mihin uskon. Samana yönä syntyi 7 lasta, pitäisi tietää, miten nämä 7 muuta naista synnytyksensä kokivat, silloin on kokonaistilanne paremmin tiedossa.

No tietenkin tämä oli poikkeus! Mut eihän se muuta Pepin kokemusta tai jälkeseurauksia mihinkään, jos ne muut eivät saaneet seurauksia omasta reissustaan. Muuttuuko tämä kokemus todelliseksi vasta tilastollisen otoksen kautta?

Eihän kukaan ole Pepin kokemusta lytännyt. Tottakai se oli hänelle traumaattinen kokemus ja hän on varmasti kokemut tuon herättelynkin ikävästi, kuten myös koronarajoitukset. Täällähän kritisoidaan sitä että tämä kokemus liitettiin siihen miksi naiset eivät halua enemmän lapsia ja maalataan kuvaa siitä miten Suomessa on kauhea synnyttää ja äidit traumatisoituu. Tällöin väistämättä tulee mieleen myös se, että ei itse ymmärrä mikä yhden henkilön kokemuksessa oli niin kauheaa, että se pitää liittää asiaan. Jos Pepin kokemus olisi ollut vain kuvaus hänen kokemuksestaan, tottakai siihen suhtauduttaisiin eri tavalla.

Pepin kokemus on ikävä, synnytystrauma on ihan todellinen, moni muu ei olisi traumatisoitunut ja kyllä sen saa ääneen sanoa silloin kun otsikosta lähtien sanotaan sen olevan monen Suomen synnyttäjän kokemus. Ei ole.

Tässä on käynnissä kampanja, jolla halutaan taata ettei suomalainen lisäänny. Nekin vähän jotka haluaisivat lapsen ja siihen edellytykset löytyy, jänistävät kun toteavat että no emmä viitti kun sille somevaikuttaja liisamaijallekin kävi niin. Kuuntelisivat mielummin vaikka äitinsä kokemuksia.

Kannattaa aina muistaa, että nykyään lehdissä ja muutenkin mediassa ääneen tahtovat ja usein pääsevätkin ne, jotka haluaa tulla somessa nähdyiksi ja seuratuiksi, ja ovat valmiita käyttämään jopa tiedostamatta hieman värikynää puheidensa puoleensavetävyyden ja reaktioiden kasvttamisen lisäämiseksi.

Mielestäni on järkyttävää miten naisten kokemuksia vähätellään ja suorastaan ikkunaan että etpä tuotakaan osannut! Ja ilkkujina vielä toiset naiset. Hyvin olette roolinne omaksuneet, sillä naisten asioiden edistämisen tiellä on aina ollut toisia naisia jotka ovat luulleet että miehet pitävät heistä enemmän kun he lyttäävät omaa sukupuoltaan.

Synnyttäminen ei enää tänään Herran vuonna 2023 saisi olla niin kauheaa kuin se on. Tietenkään kaikkea lipua ja epämukavuutta tai kaikkia riskejä ei voida poistaa, mutta inhimillinen ja huomioiva kohtelu veisi jo pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia mikä yllättää ja suututtaa tuossa artikkelissa on se, että siinä kautta rantain annetaan ymmärtää että tapahtumat etenivät kuvatulla tavalla koronasta johtuvien poikkeusolojen vuoksi. Oma pitkittynyt ja vaikea synnytys reilun parinkymmenen vuoden takaa noudatteli samaa kaavaa, komplikaatioiden vuoksi pitkäksi venynyt lapsivuodeaika osastolla oli helvetti, ja palstalla on vuosien mittaan pyörinyt jo useampikin ketju missä kyseenalaistetaan saman kaltaisten kokemusten valossa nykyinen synnytyskulttuuri.

Mulla(kin) tuli lapsiluku täyteen sen ensimmäisen jälkeen, kun vain näpärästi vältyin pysyviltä fyysisiltä vaurioilta.

En kaipaile vaahtokylpyjä poreammeessa, kuohuviiniä, suklaarasioita ja henkilökohtaista piikaa synnyttäjälle, vaan huolellisuutta ja ihmismäistä kohtelua sekä ihan fyysistä ja psyykkistä läsnäoloa henkilökunnan taholta. Jos synnyttäjä jätetään laitoksella yksin tai vaikka vain kumppaninsa kanssa selviämään tilanteesta, kuinka se eroaa mitenkään kotisynnytyksestä?

Edes korona-aikana ei äitejä jätetty yksin. Jutussakin kerrottiin että ei jätetty yksin, synnytyksestä keskusteltiin ja kaikki hoitui kuten pitikin. Edes Peppu itse ei sanonut etteikö näin olisi ollut. Vain hänen traumansa olisi pitänyt paremmin ottaa vastaan ja keskustella, korona-aika varmasti vaikutti tähän. Kysymys nyt sit kuuluu että olisiko koronasta huolimatta pitänyt voida asia käsitellä paremmin. Varmasti joo, moni asia jäi korona-aikana käsittelemättä. Hyvä että nyt pääsi terapiaan, jospa saisi asian käsiteltyä.

Minä olen siitä onnellisessa asemassa että synnytin molemmat lapseni ennen koronaa. Sain rauhassa nukkua vauvojen kanssa, olimme haikaranpesässä ekan kanssa ja toisen kanssa potilashotellissa. Ja teimme kaiken isän kanssa kahdestaan, mutta toki tiesin että jos jotain kysyttävää tulee, hoitajalla on aikaa asioista puhua. Eipä tullut, hyvä niin. Minusta olisi ollut todella häiritsevää jos olisimme olleet jatkuvasti häirittyjä ja hoidettavina, mutta toki ymmärrän, jos joku sitäkin kaipaa. Korona-aikana olisimme varmasti olleet ihan tyytyväisiä, mutta tottakai sellaiselle, joka tarvitsisi enemmän apua, on se varmasti ollut pettymys.

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu ei todista mitään muuta kuin sen, miten heikko valittava reppana länsimainen nainen on tätä nykyä. Pullamössöä, valmiiksi pureskeltua ja anteeksiantamatonta, vaikka kaikki maailman vaihtoehdot tarjoillaan hopeavadilla. Paitsi se kuuluisa maalaisjärki. Se tarvitsee valitettavasti kaivaa itse sieltä pään perukoilta.

Kauan eläköön ne vahvat naiset, äitien äidit, jotka vielä kokee yhteyden esiäiteihinsä lukemattomien sukupolvien taa.

Incel-mies, joka ei tiedä synnyttämisestä mitään.

Itse olet pullamössöä, itse olen ilman asiallista hoitoa lapseni pakertanut tähän maailmaan.

Kokeilepas reppana itse, et pysty.

Ottaako noin koville, kun itse asiassa useamman lasta tähän maahan pusertanut nainen laittaa tähän keskusteluun kyseisenlaisen kommentin? Olette vain yksinkertaisesti heikkoja, jaksatte valittaa, olette hengissä ja olisitte siitä kiitollisia.

Jaksuja! Sitä tarvitsette.

Mulkku.

Ihan vagina löytyy, kiitos kysymästä. Mulkkumaista on pelon lietsonta ja yleistäminen, kuin synnyttäminen olisi maailman hirvein ja pelottavin asia, johon ei kannata ryhtyä. Pääasiassa kuitenkin ne sujuvat todella hyvin ja palkintona on maailman ihanin asia ja äidille valtavasti itsevarmuutta kaiken kovan puurtamisen jälkeen. Kun noudattaa ohjeita, ravitsemuksellisia ja liikunnallisia, ennaltaehkäisee paljon raskauden jälkeisiä haittoja.

Olet klassinen pick me, pick me, pick meeee -case.

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Vähän typerästi juttu oli kirjoitettu, mutta siis ammatinvaihdon syy oli ne hermokivut (jotka jäi sössitystä epiduraalista), ei henkinen trauma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Sinua on rikottu niin paljon että tuo on törkeä pahoinpitely. Etkö ymmärrä? Lapsesi olisi pitänyt leikata sektiolla ulos.

Koskaan ei saa maata synnyttäjän mahan päällä. Mikå tämä Suomi on? Ei mitään rajaa naisten kaltoinkohtelulla.

Miten eri tavalla me näitä juttuja luemmekaan! Sinusta siis pahinta oli kätilö mahan päällä edistämässä vauvan ulostuloa, minusta se oli pienin edellisen tarinan ongelmista.

Yhdessä omassakin synnytyksessäni kätilö lähes istui päälläni kun vauvan sydänäänet heikkenivät ja vauva piti saada heti ulos. Ei siitä traumaa jäänyt.

Kahdessa synnytyksessä on minulla kätilö istunut mahan päällä ja todella joutunut runnoen työntää vauvaa ulos kun supistukset ovat äkkiä heikenneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Ja minusta on oikeasti järkyttävää, jos jonkun pitää jutun luettuaan edes kysyä, mikä tuossa synnyksessä meni pieleen. Ja vielä järkyttävämpää on, että tässä keskustelussa synnyttäneet äidit vähättelevät Peppi Kärkeä ja hänen kokemustaan!! Minulla oli hyvä synnytys, mutta Kärjellä todellakaan ei.

Itselläni oli vielä kauheampi synnytys ensimmäisen kohdalla, mutta ei se estänyt saamsta lisää lapsia.

Persoonallisuudesta ja resilienssistä kyse.

Hallinnan ja kontrollin menettäminen on monelle kuitenkin se kauhein asia? Ja sitähän synnyttäminen on.

Salissa kaikki tähtää siihen että äiti sekä lapsi selviävät.

Näin se vain on. Synnytykseen kuuluu tietyt riskit, kaikkea ei voi hallita ja kätilötiä ei voida pitää istumassa määräänsä enempää. Tiedossa on toki arviomäärät ennakkoon synnyttäjistä, mutta sitäkään ei luotettavasti pystytä arvioimaan.

Tämä. Synnytystä ei voi ohjata vaan se menee omalla painolla.