Lue keskustelun säännöt.
Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
19.02.2023 |
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?
Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.
Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.
Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan
Aika yleistä oli että mies auttoi kotisynnytyksessä, siitä ei huudeltu eikä saanut meriittiä, mutta moni isä koki sen tärkeänä. Joillekin miehille oli kova pala kun synnytykset siirrettiin sairaalaan eikä saanut enää ollakaan mukana vaikka oli kaikki edelliset lapsensa auttanut maailmaan.
Hiukan uskallan epäillä tuota tarinaa. Perinteisesti historian mukaan isien läsnäolo synnytyksissä missään roolissa oli ennen täysin poissuljettua.
Varmasti on ollut ja sit taas ei ole. Mistä ihmisillä on käsitys, että kautta historian asiat ovat olleet samalla tavalla aina ja kaikkialla. Tietenkin isät autroivat synnytyksiaaä, jos aiihen on ollut tarvetta. Paljon ovat ihmiset asuneet harvaan asutuilla seuduilla. Kukapa sitä Myrskyluodon Maijaakan olis auttanut, jos ei puoliso? Ja samat miehet kykenivät auttamaan myös kotieläinten synnytyksissä, miksi ei silloin myös omien lasten.
Et ole ilmeisesti nähnyt koskaan yhdenkään eläimen synnyttävän? Synnytys on yleensä eläimille huomattavasti simppelimpää kuin ihmisille. Ei niitä eläinvauvoja tarvitse mitenkään synnytyskanavassa pyöritellä tai ulos erityisesti auttaa. Vääriä asentoja on joskus ja isoilla eläimillä (lehmät ja hevoset) ne sikiöt usein silloin käännettiin käsipelissä työntämällä käsi kohtuun, köysi ehkä apuna. Mitä ei tietenkään ihmiselle voi tehdä.
Varmaan joissakin oikein poikkeuksellisissa tilanteissa mieskin on voinut ihmisen lasta ulos auttaa, mutta oikeasti se oli sääntöjen mukaan kiellettyä ja miehen käpälät synnytyksessä toivat kaikki mahdolliset kiroukset ja epäonnen taloon. Synnyttävä nainen oli saastainen, eikä ennen kirkotusta saanut koskea juuri mihinkään, etenkään karjaan tai mihinkään miehille päätyvään.
Kerrotko vielä koskiko nämä koko Suomea ja koko historian? Entäs muualla maailmassa? Ja sitten vielä joku lähdeviittaus, joka varmistaisi tämän. Näitä uskomuksia ja tarinoita on jop, mutta tiedetään myös, että miehet ovat todellakin auttaneet synnytyksissä. Koska miksi eivät olisi? Kyllä silloin sen verran naista/vaimoa arvostettiin, et jos muita auttajia ei ollut, auttoi se mies. Ja kirkotus koski synnyttänyttä naista, synnytyksen jälkeen. Sekin perustui johonkin väärintulkintaan, eikä koskenut kaikkia seutuja. Oli myös kiinni siitä papista, joka sattui valtaansa käyttää väärin.
En ole lukenut ikinä sellaisesta (toki on voinut tapahtua, mutta ei varmasti ihan yleistä), että vaimot ja vauvat kuolivat, koska olisivat tarvinneet apua, mutta mies vain puri nyrkkiä seinän takana. Kun ei saanut auttaa. Eikä muitakaan paikalle saatu.Esimerkiksi useammassakin naisen historiaa käsittelevässä Kaari Utrion tietokirjassa tuosta kerrottiin. Eevan tyttäret - naisen, lapsen ja perheen historia on yksi näistä kirjoista.
Varmasti monet asiat pitävät paikkansa hänen kirjoissaan, mutta se ei silti ole koko totuus. Monissa paikoissa ihmiset elivät eristysissä muista ihmisistä, erämaissa ja saaristossa muun muassa. Siellä ei ollut lapsenpäästäjiä läheskään aina saatavilla. Kyllä siellä miehet osallistuivat. Kirkotus olis sitten synnytyksen jälkeen, johon sen Myrskyluodon Maijankin piti lähteä. Sekin perustuu siis ihan oikeisiin ihmisiin ja tapahtumiin. Olosuhteita on aina ollut erilaisia, ja niiden puitteissa on toimittu.
Ei ennen eletty ydinperheissä vaan samaan huusholliin kuului vanhukset, piiat, rengit, naimattomat sisarukset, lesket jne. Synnytys oli naisten juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulosti.
Sen verran tutulta että kun luin tuon jutun, oksensin ahdistuksesta.
Mun synnytyksistä on jo vähän enemmän aikaa.
Eikä mun lapsiluku jäänyt yhteen kun aivan liian kilttinä olin siinä käsityksessä että se kaikki ihan ylimääräinen hirveä kohtelu kuuluu asiaan.
Mutta traumat on jäänyt.
Olisi tosi pitkä juttu jos kertoisin kaiken mutta esim. myös mulla meni epiduraali pieleen, mua on runnottu joka paikasta varoittamatta, mun lonkka on väännetty pitkäksi aikaa niin kipeäksi etten voinut kävellä, koska kätilö ei uskonut että mä tunnen että lonkka on jumissa ja olisin halunnut suoristaa jalan pariksi sekunniksi ponnistusvaiheessa.
Mun huolta toisen vauvan voinnista ja koosta ei otettu tosissaan, hajosi sitten minulta luita kun synnytin lähes 5 kiloisen alakautta ja lapsi hoitoon kun oli pitkästi yliaikainen josta johtuen k.kannut lapsiveteen josta johtuen hengenvaarallinen tulehdus.
Kaikenlisäksi sama toistui vielä viidennessä synnytyksessä!
Tuli lapsivedet seistessä synnytyssalissa, liukastelin siinä niin ei edes autettu vaan kettuiltiin sotkusta.
On ollut synnytyksen jälkeen kuollut vauva sylissä, on pyöritelty silmiä ja tiuskaistu että me tarvitaan se tonne kuvattavaksi.
Jatkuvaa vähättelyä, tiuskimista, mykkäkoulua vaikka itse olen liiankin kiltti, lähinnä huolissani ja itkun partaalla.
Ja joka kerta se huoli on ollut syystä.
Terkat, hoitajat, lääkärit mokailleet ja jättäneet auttamatta tai hoitamatta kerta toisensa jälkeen.
Keskenmenon jälkeen terkka nauroi mulle että uutta putkeen vaan.
Ei ole kyse siitä että potilas vaatisi liikaa, vai onko asiallinen kohtelu liikaa vaadittu?!
tuli todella surullinen olo tästä viestistä. mikä kiire se on kuollut vauva riistää äidiltään?
ja tuo väkisin kiinni pitely ja ilmeisesti selällään synnyttäminen, aivan kamalaa :(
näin "paljon" sitä naisia arvostetaan Suomessa.
Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.
Ensimmäinen synnytykseni oli pitkä ja todella kivulias. Olin kivun takia ihan muissa maailmoissa, mutta kätilö ei sitä ymmärtänyt. Lopulta lapsi syntyi napanuora kaulan ympärillä ja minulla murtui häntäluu. Kävin pelkopolilla puhumassa ensimmäisestä synnytyksestäni. Toisessa synnytyksessä kutsuin kätilön paikalle kun alkoi tuntua, että voisin ponnistaa ja vauva on tulossa. Kätikö totesi, että ala vain ponnistelemaan, hän käy ensin jossain muualla. Eli sairaalassa oli ilmeisesti liian kiire. Olin peloissani enkä todellakaan alkanut yksin ponnistella. Onneksi hän palasi kohta ja sain apua. Lapsi ayntyi muutamalla ponnistuksella. Mutta aikamoisiin tilanteisiin synnyttäjä joutuu sairaalassa. Jopa ponnistamaan ilman kätilön apua.
Päiväkodit, koulut, terveydenhoito, vanhuspalvelut, poliisi, oikeuslaitos, jne..
Aivan kaikki julkiset palvelut romahtaneet Suomessa lyhyessä ajassa.
Ainoa mikä enää toimii tässä maassa on Euroopan korkeimpien verojen keruu.
Miksi kukaan suostuu enää maksamaan veronsa Suomeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulosti.
Sen verran tutulta että kun luin tuon jutun, oksensin ahdistuksesta.
Mun synnytyksistä on jo vähän enemmän aikaa.
Eikä mun lapsiluku jäänyt yhteen kun aivan liian kilttinä olin siinä käsityksessä että se kaikki ihan ylimääräinen hirveä kohtelu kuuluu asiaan.
Mutta traumat on jäänyt.
Olisi tosi pitkä juttu jos kertoisin kaiken mutta esim. myös mulla meni epiduraali pieleen, mua on runnottu joka paikasta varoittamatta, mun lonkka on väännetty pitkäksi aikaa niin kipeäksi etten voinut kävellä, koska kätilö ei uskonut että mä tunnen että lonkka on jumissa ja olisin halunnut suoristaa jalan pariksi sekunniksi ponnistusvaiheessa.
Mun huolta toisen vauvan voinnista ja koosta ei otettu tosissaan, hajosi sitten minulta luita kun synnytin lähes 5 kiloisen alakautta ja lapsi hoitoon kun oli pitkästi yliaikainen josta johtuen k.kannut lapsiveteen josta johtuen hengenvaarallinen tulehdus.
Kaikenlisäksi sama toistui vielä viidennessä synnytyksessä!
Tuli lapsivedet seistessä synnytyssalissa, liukastelin siinä niin ei edes autettu vaan kettuiltiin sotkusta.
On ollut synnytyksen jälkeen kuollut vauva sylissä, on pyöritelty silmiä ja tiuskaistu että me tarvitaan se tonne kuvattavaksi.
Jatkuvaa vähättelyä, tiuskimista, mykkäkoulua vaikka itse olen liiankin kiltti, lähinnä huolissani ja itkun partaalla.
Ja joka kerta se huoli on ollut syystä.
Terkat, hoitajat, lääkärit mokailleet ja jättäneet auttamatta tai hoitamatta kerta toisensa jälkeen.
Keskenmenon jälkeen terkka nauroi mulle että uutta putkeen vaan.
Ei ole kyse siitä että potilas vaatisi liikaa, vai onko asiallinen kohtelu liikaa vaadittu?!
Eihän noita voi edes ihmisiksi kutsua, jotka ovat sua noin kohdelleet :( Olen pahoillani, että jouduit noin tunnevammaisten otusten kynsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?
Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.
Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.
Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan
Aika yleistä oli että mies auttoi kotisynnytyksessä, siitä ei huudeltu eikä saanut meriittiä, mutta moni isä koki sen tärkeänä. Joillekin miehille oli kova pala kun synnytykset siirrettiin sairaalaan eikä saanut enää ollakaan mukana vaikka oli kaikki edelliset lapsensa auttanut maailmaan.
Hiukan uskallan epäillä tuota tarinaa. Perinteisesti historian mukaan isien läsnäolo synnytyksissä missään roolissa oli ennen täysin poissuljettua.
Varmasti on ollut ja sit taas ei ole. Mistä ihmisillä on käsitys, että kautta historian asiat ovat olleet samalla tavalla aina ja kaikkialla. Tietenkin isät autroivat synnytyksiaaä, jos aiihen on ollut tarvetta. Paljon ovat ihmiset asuneet harvaan asutuilla seuduilla. Kukapa sitä Myrskyluodon Maijaakan olis auttanut, jos ei puoliso? Ja samat miehet kykenivät auttamaan myös kotieläinten synnytyksissä, miksi ei silloin myös omien lasten.
Et ole ilmeisesti nähnyt koskaan yhdenkään eläimen synnyttävän? Synnytys on yleensä eläimille huomattavasti simppelimpää kuin ihmisille. Ei niitä eläinvauvoja tarvitse mitenkään synnytyskanavassa pyöritellä tai ulos erityisesti auttaa. Vääriä asentoja on joskus ja isoilla eläimillä (lehmät ja hevoset) ne sikiöt usein silloin käännettiin käsipelissä työntämällä käsi kohtuun, köysi ehkä apuna. Mitä ei tietenkään ihmiselle voi tehdä.
Varmaan joissakin oikein poikkeuksellisissa tilanteissa mieskin on voinut ihmisen lasta ulos auttaa, mutta oikeasti se oli sääntöjen mukaan kiellettyä ja miehen käpälät synnytyksessä toivat kaikki mahdolliset kiroukset ja epäonnen taloon. Synnyttävä nainen oli saastainen, eikä ennen kirkotusta saanut koskea juuri mihinkään, etenkään karjaan tai mihinkään miehille päätyvään.
Kerrotko vielä koskiko nämä koko Suomea ja koko historian? Entäs muualla maailmassa? Ja sitten vielä joku lähdeviittaus, joka varmistaisi tämän. Näitä uskomuksia ja tarinoita on jop, mutta tiedetään myös, että miehet ovat todellakin auttaneet synnytyksissä. Koska miksi eivät olisi? Kyllä silloin sen verran naista/vaimoa arvostettiin, et jos muita auttajia ei ollut, auttoi se mies. Ja kirkotus koski synnyttänyttä naista, synnytyksen jälkeen. Sekin perustui johonkin väärintulkintaan, eikä koskenut kaikkia seutuja. Oli myös kiinni siitä papista, joka sattui valtaansa käyttää väärin.
En ole lukenut ikinä sellaisesta (toki on voinut tapahtua, mutta ei varmasti ihan yleistä), että vaimot ja vauvat kuolivat, koska olisivat tarvinneet apua, mutta mies vain puri nyrkkiä seinän takana. Kun ei saanut auttaa. Eikä muitakaan paikalle saatu.Esimerkiksi useammassakin naisen historiaa käsittelevässä Kaari Utrion tietokirjassa tuosta kerrottiin. Eevan tyttäret - naisen, lapsen ja perheen historia on yksi näistä kirjoista.
Varmasti monet asiat pitävät paikkansa hänen kirjoissaan, mutta se ei silti ole koko totuus. Monissa paikoissa ihmiset elivät eristysissä muista ihmisistä, erämaissa ja saaristossa muun muassa. Siellä ei ollut lapsenpäästäjiä läheskään aina saatavilla. Kyllä siellä miehet osallistuivat. Kirkotus olis sitten synnytyksen jälkeen, johon sen Myrskyluodon Maijankin piti lähteä. Sekin perustuu siis ihan oikeisiin ihmisiin ja tapahtumiin. Olosuhteita on aina ollut erilaisia, ja niiden puitteissa on toimittu.
Utriolta löytyy myös tietokirjat Kalevan tyttäret (suomalaisen naisen historia) ja Laps Suomen (suomalaisten lasten historia). Suosittelen noita kirjoja luettavaksi.
Kirkotus koski siis naista synnyttämisen jälkeen, mihin asti nainen ei saanut tehdä kotonaankaan juuri mitään. Kirkotus tapahtui 1 - 3 kk synnytyksestä.
Suomessa on asuttu enimmäkseen kyläyhteisöissä jo ainakin varhaisella keskiajalla, paljon ennen isojakoa. Siis harva on muinoinkaan asunut yksin keskellä ei mitään. Saaristossa toki oli joitakin vain vähän asuttuja saaria, vaikkakin sielkäkin asutus oli useimmiten keskittynyt useampia taloja per saari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maastamuuttaja2023 kirjoitti:
Päiväkodit, koulut, terveydenhoito, vanhuspalvelut, poliisi, oikeuslaitos, jne..
Aivan kaikki julkiset palvelut romahtaneet Suomessa lyhyessä ajassa.
Ainoa mikä enää toimii tässä maassa on Euroopan korkeimpien verojen keruu.
Miksi kukaan suostuu enää maksamaan veronsa Suomeen?
Varmaan siksi, että niin moni suurieleisesti muualle muuttava palaa takaisin, kun synnytys lähestyy ja suomalainen äitiysloma alkaa kiinnostaa sen 12 viikon palkattoman vapaan sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.
Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.
Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.
Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.
Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .
Voi luoja, toivottavasti et ole hoitoalalla. Kun toinen on kivuissaan ja peloissaan, sinä hoitaisit kommunikoinnin huutamalla. Olet paha ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulosti.
Sen verran tutulta että kun luin tuon jutun, oksensin ahdistuksesta.
Mun synnytyksistä on jo vähän enemmän aikaa.
Eikä mun lapsiluku jäänyt yhteen kun aivan liian kilttinä olin siinä käsityksessä että se kaikki ihan ylimääräinen hirveä kohtelu kuuluu asiaan.
Mutta traumat on jäänyt.
Olisi tosi pitkä juttu jos kertoisin kaiken mutta esim. myös mulla meni epiduraali pieleen, mua on runnottu joka paikasta varoittamatta, mun lonkka on väännetty pitkäksi aikaa niin kipeäksi etten voinut kävellä, koska kätilö ei uskonut että mä tunnen että lonkka on jumissa ja olisin halunnut suoristaa jalan pariksi sekunniksi ponnistusvaiheessa.
Mun huolta toisen vauvan voinnista ja koosta ei otettu tosissaan, hajosi sitten minulta luita kun synnytin lähes 5 kiloisen alakautta ja lapsi hoitoon kun oli pitkästi yliaikainen josta johtuen k.kannut lapsiveteen josta johtuen hengenvaarallinen tulehdus.
Kaikenlisäksi sama toistui vielä viidennessä synnytyksessä!
Tuli lapsivedet seistessä synnytyssalissa, liukastelin siinä niin ei edes autettu vaan kettuiltiin sotkusta.
On ollut synnytyksen jälkeen kuollut vauva sylissä, on pyöritelty silmiä ja tiuskaistu että me tarvitaan se tonne kuvattavaksi.
Jatkuvaa vähättelyä, tiuskimista, mykkäkoulua vaikka itse olen liiankin kiltti, lähinnä huolissani ja itkun partaalla.
Ja joka kerta se huoli on ollut syystä.
Terkat, hoitajat, lääkärit mokailleet ja jättäneet auttamatta tai hoitamatta kerta toisensa jälkeen.
Keskenmenon jälkeen terkka nauroi mulle että uutta putkeen vaan.
Ei ole kyse siitä että potilas vaatisi liikaa, vai onko asiallinen kohtelu liikaa vaadittu?!
Olen hirveän pahoillani kokemastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurettava synnyttäjä, joka kuvaa itseään koko ajan täydessä tällingissä. Nykyajan someäitejä
Ilman meikkiä olis uskottavampi, vai mitä meinaat? Synnytyksestä kuitenkin ko kolmatta(?)vuotta aikaa. Et ei ihan just synnäriltä tullut. Miten someilu tekee hänen kokemuksestaan vähemmän merkittävän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.
Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.
Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.
Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.
En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.
Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.
Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .
Synnytys ei todellakaan ole mikään brutaali tapahtuma. Se on uudelleensyntymä äidille ja pääsy maailmaan uudelle elämälle. Kipu ei ole kipua, kun sen osaa ottaa vastaan oikealla tavalla. Ihminen on vain hyvin vieraantunut luonnosta ja haluaa laittaa kaiken keinotekoisen lääketieteen varaan, joka itse asiassa ei palvele lainkaan tuota luonnollista tapahtumaa, kuin aivan niissä tapauksissa, jotka syystä tai toisesta on johtanut jomman kumman henkeä riskeeraavaan tapahtumasarjaan. Kivun voi ottaa vastaan muuna kuin tuskallisena kärvistelynä, kun työskentelee oman mielensä ja kehonsa kanssa jo ennen synnytystä. Jos mitään valmisteluja ei tee, onko ihmekään kun ollaan h-hetkellä pulassa. Puudutteet on pahinta, mitä synnytyksessä voi tehdä.
Synnytys jossa nainen ei saa heti pyynnöstään kunnollista puudutusta on julmaa kidutusta.
Kivulla ei ole synnytyksessä mitään tarkoitusta.
En ikinä pysty ymmärtämään naisen pahuutta toista naista kohtaan.
Kipu nyt sattuu siihen synnytykseen kuulumaan ja sen tietää kohtaavansa ihan jokainen raskautuvaksi aikova tai tullut. Älä minulle tule pahuudesta puhumaan kun olen useamman lasta tähän maailmaan tuonut ilman yhtäkään kemiallista lievitystä. Pahuutta on lietsoa pelkoa, kuten sinä teet !
Mitä tulee kipuun, sen luomalla adrenaliinia kohottavalla vaikutuksella on paljonkin myönteistä merkitystä mm. vauvan hapensaantiin syntymän hetkellä. Selkeää havaita, että monesti nuo synnytyksen aikaiset vauvan elintoimintojen heikkenemisest korreloi puudutteiden kanssa pelaillessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektio on naisten oikeus! kirjoitti:
Tämä artikkeli oli kammottavaa luettavaa. Suuret sympatiat tälle opettajalle. Itselläni oli myös todella traumaattinen synnytys ensimmäisen lapsen kohdalla, pienessä sairaalassa ei ollut anestesialääkäriä ja gynekologi hälytettiin vasta lopussa. Vasta 10 vuoden jälkeen uskalsin lähteä toisen lapsen yritykseen. Alusta asti päätin vaatia pelkosektion. Muistakaa naiset, että sektio on teidän oikeus! Kaikki meni itselläni aivan ihanasti ja parantuminen oli nopeaa. Sektio oli eheyttävä kokemus.
Alatieteurastukseen ei ole pakko suostua - ketään ei voi pakottaa! Surullista, jos joku jättää oman lapsen hankkimatta, kun pelkää synnytystä liikaa.
Anteeksi, mutta huomasitko ollenkaan mikä eräs asia tässä meni myös pieleen? Se oli epiduraali.
Jokainen, joka sen ottaa, luulisi myös ymmärtävän sen, että aina se ei mene oikein ja siitä on myös haittoja. Näistä toki puhutaan liian vähän. Se epiduraalin laitto ei kuitenkaan ole mikään "pikku toiminpide". Ja mikä sekstiossa suunnitellusti aina laitetetaan, no se epiduraali...
Synnytysvalmennuksen alasajo vaikuttaa minusta näihin kokemuksiin. Olisi hyvä, että ihmiset saisivat oikeaa tietoa asioista. Kaiken lisäksi valmennusta pitäisi mielestäni pitää kätilö, eivät terveydenhoitajat, sillä kätilö ovat nähneet aidosti sen mitä synnytys on, eikä opeta vain "kirjoista".
Synnytysvalmennuksesta; minä synnytin Saksassa ja raskausaikana oli käytäntönä oma hebamme, kätilö, joka valmensi synnytykseen ja äidiksi tulemiseen. Hän oli fantastinen persoona ja myös mukana synnytyksessä. Synnytys oli vaikea, kesti 30h mutta hänen avustuksellaan lapsi syntyi alateitse, enkä saanut mitään vaurioita. Kotiin päästyämme hebame vieraili luonamme ja tarkisti kuntoni synnytyksen jälkeen sekä antoi neuvoja vauvan hoidon suhteen. Kokemus oli kaikin puolin upea, vaikka synnytys oli vaikea. Käytettiin oksitosiinia ja sain epiduraalin. Slaavikyykyssä vauva syntyi. Tahdon sanoa vain, että tämä osaava kätilö pelasti muutoin tapahtuneelta hätäsektiolta ja kaikesta kivusta huolimatta tunsin olevani turvassa ja selviäväni koko hommasta. Kaikkien lukemieni kommenttien perusteella en uskaltaisi synnyttää Suomessa.
Kyllä se isoin luotto pitää olla itsessä. Jos ei, on jotain pielessä. Äiti voi myös omatoimisesti itse etsiä tietoa ja valmistautua henkisesti.
Tästä yksin pärjäämisen ihannoinnista voitaisiin jo kehittyä eteenpäin.
Miksi. Koska viimekädessä juuri sinä itse selviydyt siitä synnytyksestä täysipäisenä tai et selviydy. Sinua voidaan avustaa, mutta se ratkaiseva tekijä olet sinä itse .
Varmasti totta, että mikäli synnytysvalmennus olisi parempaa niin elämästä vieraantuneet ituhipit ja kontrollifriikit tajuaisivat mitä odottaa synnytyksestä
Peruspsykologiaa tajuamattomat psykopaatit eivät millään valmennuksella taida käsittää, että yleensä ihminen pärjää paremmin yksin vähemmän mieluummin kuin enemmän traumatisoituna. Kyllä minä kipuni olisin kestänyt jälkikäteen ajatella vaikka taju meinasi mennä. Sitä oli vaikea kestää, että tajuaa olleensa täysin riippuvainen ihmisestä, joka suhtautuu vihamielisesti. Aika moni lapsena pahoinpidelty saa tuosta sen tason sätkyn, ettei yli kömmi. Hyvä jos pystyy keskittymään vauvaansa sen jälkeen, kaikki eivät pysty. Älä ikinä kehtaa väittää, ettei valta-asemassa toimiva ihminen pysty huonolla käytöksellään vahingoittamaan kohteitaan.
Hoitohenkilökunta ei ole potilaaseen nähden valta-asemassa. Jos toisin ajattelet niin ongelmat on sinun korvien välissä
Sanoisin, että ongelma on sun päässä, jos et tuota valta-asemaa tajua tuossa tilanteessa. Ihminen on harvoin niin heikoilla kuin juuri lapsen saaneena. Erityisesti, jos on huonossa jamassa. Ja se todellakin koskee koko synnytystilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.
Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.
Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.
En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.
No just! Onnea sitten vaan.
Vakuutan, että siinä tilanteessa masturbointi on viimeinen asia mitä sun tekee mieli tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni raskaus ja synnytys ovat syy siihen että olen lapseton. Juuri tällaisten kauhukokemusten takia. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja sitä riskiä en ollut valmis ottamaan.
Hyvä että näistä puhutaan, niin moni nainen lähtee lasten tekoon pinkit lasit päässä, ilman kunnollista tietoa raskauden ja synnytyksen riskeistä. Jo koululaisille pitäisi rehellisesti kertoa mitä voi mennä pieleen eikä jättää kertomatta faktoja.
Vielä kun saisi rehelliset tilastot sairaaloista, ihan kaikesta, "pienistäkin asioista", esim. kuinka monelle jää pysyvät virtsankarkailu ongelmat.Kaikkea hyvää jutun naiselle, tsemppiä toipumiseen ja selvisit sentään hengissä!
Voi veljet. Joo ei ihmeessä tehdä lapsia tähän maahan, lietsotaan vaan pelkoa maailman luonnollisinta asiaa kohtaan. Seksiä on kyllä kiva harrastaa ja mielellään samaa sukupuolta olevan kanssa, niin ei varmaan pamahda paksuksi. Opetetaan sekin koulussa, jooko.
Ainiin, mutta sitähän taidetaankin jo opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.
Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.
Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .
Mut jos lässytyksellä ja paapomisella (lue: arvostuksella ja kunnioituksella) saatais synnytyksestä parempia kokemuksina, niin miksi niitä ei siihen voisi lisätä?
Huomattava ylipaino??? Niin kenellä? Ei ainakaan Pepillä kun katsoo tuota raskauskuvaa. Kiloja näyttää nyt olevan enemmän, että onko sitten sen takia kun liikkuminen huonompaa kipujen vuoksi.
Itse olin 89kg kun tulin raskaaksi ja painoa tuli raskaudessa 14kg. Ei mitään ongelmia laittaa puudutusta ja synnytys meni hyvin. Eli älkää olettako taas asioita.
Sitä en tiedä mistä tuon Pepin iän keksiit. En mä kyllä hänen ajatellut saaneen lapsensa nelikymppisenä vaan on nuorempi. Eikä ikä sitä kerro mikä kunto on.