Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Ihme valitusta. Oliko metsästäjä-keräilijöillä muutama tuhat vuotta sitten joku koko ajan pyyhkimässä pyllyä js pitämässä kädestä kun synnytettiin. Nykyään on muodikasta traumatisoitua joka asiasta.

Aika moni metsästäjä-keräilijä olisi tainnut seota jo siihen, kun vetää yksiön oven kiinni perässään ja kuulee, että siellä on tarkoitus sitten sijaita yksikseen ja löytää siitä mieli ja merkitys. 

Kyllä, veikkaan että heillä oli kutakuinkin aina porukkaa hoitamaan synnyttäjää. Ihminen lajina pärjää, koska ymmärtää ryhmätyön päälle. Vaikea uskoa, kun tätä keskustelua lukee. Jopa leijonat hoitavat toistensa lapsia kun äiti makaa sairaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.

Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .

Mitä lie tarkoitat lässytyksellä ja paapomisella. Sitä, että ihmiset saisivat tarvitsemansa avun ja tuen? Keneltä se olisi pois? Juuri tätä asennetta tässä ihmetellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Se että hoitaa vauvaa AUTETTUNA on kaukana tämän päivän todellisuudesta, jolloin sektion jälkeen synnyttänyt äiti saa ja joutuu pärjäilemään miten mielii ilman apua.

Juuri itsekin edellä kirjoitat miten sektion jälkeen äidin pitää jaksaa hoitaa vauvansa eikä lepäillä laakereilla. On tosi ihmeellistä miten kaikkien muiden leikkausten jälkeen on lupa saada apua. Ajatellaan vaikka pieniäkin polikliinisiä leikkauksia, niistä ei pääse edes yksin kotiin. Mutta sektio ei saa naisella tuntua yhtään missään.

Missä sanotaan, ettei saa apua? Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla ja kummallakin kerralla sain apua.

Nyt on kyse siitä, että joku vinkui että vauvalaa tarvitaan sektioäideille. En todellakaan olisi halunnut, että lapsi, jota odotin 9 kk, kärrättäisiin moneksi päiväksi eri huoneeseen, vaan halusin olla lähellä vastasyntynyttä lastani. Kummankin sektion jälkeen kotiuduin kolmantena päivänä sektiosta, joten olisi ollut kauheaa päästä hoitamaan lasta vasta kotona.

Minä olen tuo vauvalaa haikaillut "vinkuja". Sain lapseni aikana, jolloin vauvalat vielä oli olemassa. Pakko sanoa, että arvostin, ettei vauvaa tarvinnut itse hoitaa yöllä vaan sai yrittää nukkua sen mitä pystyi. Vauvaa sai hoitaa kuitenkin 16 tuntia vuorokaudessa eli aamusta myöhään iltaan. Jos tuo on sitä prinsessakohtelua, niin melko vaatimatonta on.

Järkyttävää luettavaa. Vauva tarvitsee syntymän jälkeen eli lapsivuodeajan äidin jatkuvaa läsnäoloa. Tällöin on tiheän imun vaihe, joka takaa imetyksen onnistumisen ja vauvan kasvun ja kiintymyssuhteen luomisen. vauvaa ei todellakaan pidä erottaa yön ajaksi jonnekkin vauvalaan, ja kun näin on tehty, on tehty samalla karhunpalvelus sille sukupolvelle. Ja noh, kyllähän sen tavallaan osassa näkee. Onneksi luonnonvalinta on tässä tainnut suosia niitä jotka tätä esiaikaista järkeä on osanneet käyttää.

Omassa kopassaan se vauva vierihoidossakin nukkuu, ei suinkaan äidin sängyssä. Samoin kotona vauva nukkuu omassa kopassa/ vaunuissa/sängyssään. Sitä paitsi lasten imun tai ruuan tarve on varsin yksilöllinen juttu. Toinen voi imuttaa parin tunnin välein, toinen nukkuu heti yöt läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Koko ajan ei ole kivaa ja kaikessa ei ollutkaan koko ajan kyse sinusta eli synnyttävää naista ei ollut koko ajan palvomassa 10 hengen tiimi toisena päivätyönään.

Ja se ylipaino.

Mikä ylipaino?

172/55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Sinua on rikottu niin paljon että tuo on törkeä pahoinpitely. Etkö ymmärrä? Lapsesi olisi pitänyt leikata sektiolla ulos.

Koskaan ei saa maata synnyttäjän mahan päällä. Mikå tämä Suomi on? Ei mitään rajaa naisten kaltoinkohtelulla.

Miten eri tavalla me näitä juttuja luemmekaan! Sinusta siis pahinta oli kätilö mahan päällä edistämässä vauvan ulostuloa, minusta se oli pienin edellisen tarinan ongelmista.

Yhdessä omassakin synnytyksessäni kätilö lähes istui päälläni kun vauvan sydänäänet heikkenivät ja vauva piti saada heti ulos. Ei siitä traumaa jäänyt.

Siihen tilanteeseen ei pidä päätyä eli totaalista ammattitaidottomuutta. Mahan päällä ei maata eikä istuta , siinä puristetaan sisuskalut ulos. Mikään ihme että peräsuoli ja emätin roikkuu ulkona.

Ei muuten roiku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?

Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.

Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.

Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.

Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan

Aika yleistä oli että mies auttoi kotisynnytyksessä, siitä ei huudeltu eikä saanut meriittiä, mutta moni isä koki sen tärkeänä. Joillekin miehille oli kova pala kun synnytykset siirrettiin sairaalaan eikä saanut enää ollakaan mukana vaikka oli kaikki edelliset lapsensa auttanut maailmaan.

Hiukan uskallan epäillä tuota tarinaa. Perinteisesti historian mukaan isien läsnäolo synnytyksissä missään roolissa oli ennen täysin poissuljettua.

Varmasti on ollut ja sit taas ei ole. Mistä ihmisillä on käsitys, että kautta historian asiat ovat olleet samalla tavalla aina ja kaikkialla. Tietenkin isät autroivat synnytyksiaaä, jos aiihen on ollut tarvetta. Paljon ovat ihmiset asuneet harvaan asutuilla seuduilla. Kukapa sitä Myrskyluodon Maijaakan olis auttanut, jos ei puoliso? Ja samat miehet kykenivät auttamaan myös kotieläinten synnytyksissä, miksi ei silloin myös omien lasten.

Et ole ilmeisesti nähnyt koskaan yhdenkään eläimen synnyttävän? Synnytys on yleensä eläimille huomattavasti simppelimpää kuin ihmisille. Ei niitä eläinvauvoja tarvitse mitenkään synnytyskanavassa pyöritellä tai ulos erityisesti auttaa. Vääriä asentoja on joskus ja isoilla eläimillä (lehmät ja hevoset) ne sikiöt usein silloin käännettiin käsipelissä työntämällä käsi kohtuun, köysi ehkä apuna. Mitä ei tietenkään ihmiselle voi tehdä.

Varmaan joissakin oikein poikkeuksellisissa tilanteissa mieskin on voinut ihmisen lasta ulos auttaa, mutta oikeasti se oli sääntöjen mukaan kiellettyä ja miehen käpälät synnytyksessä toivat kaikki mahdolliset kiroukset ja epäonnen taloon. Synnyttävä nainen oli saastainen, eikä ennen kirkotusta saanut koskea juuri mihinkään, etenkään karjaan tai mihinkään miehille päätyvään.

Kerrotko vielä koskiko nämä koko Suomea ja koko historian? Entäs muualla maailmassa? Ja sitten vielä joku lähdeviittaus, joka varmistaisi tämän. Näitä uskomuksia ja tarinoita on jop, mutta tiedetään myös, että miehet ovat todellakin auttaneet synnytyksissä. Koska miksi eivät olisi? Kyllä silloin sen verran naista/vaimoa arvostettiin, et jos muita auttajia ei ollut, auttoi se mies. Ja kirkotus koski synnyttänyttä naista, synnytyksen jälkeen. Sekin perustui johonkin väärintulkintaan, eikä koskenut kaikkia seutuja. Oli myös kiinni siitä papista, joka sattui valtaansa käyttää väärin.

En ole lukenut ikinä sellaisesta (toki on voinut tapahtua, mutta ei varmasti ihan yleistä), että vaimot ja vauvat kuolivat, koska olisivat tarvinneet apua, mutta mies vain puri nyrkkiä seinän takana. Kun ei saanut auttaa. Eikä muitakaan paikalle saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lisää lapsia ei tule synnytystraumojen vuoksi". Olipa karkea ja naurettava yleistys. Suurin osa tässä maassa syntyvistä lapsista syntyy täysin normaalisti ja ilman traumoja, esimerkiksi itse synnyttäessäni kolmea lastani kokemus oli erittäin positiivinen.

Ai hemmetti! Poistetaan koko keskustelu, koska sinun synnytyksesi ovat olleet hyviä kokemuksia niin niitä huonoja ei ole kenelläkään, vai?

Tämä oli oikeasti kommentti siihen, kun joku väitti, että syntyvyys Suomessa laskee synnytystraumojen vuoksi, mikä ei ole totta. Lisäksi tämänkaltaisten juttujen takia naiset ahdistuvat ja saavat traumoja eivätkä uskalla synnyttää.

No synnytyksestä on jo vuosikymmeniä ja lapsi keski-ikäinen, mutta ainokaiseksi jäi vaikka alunperin halu olisi ollut useampaankin jälkikasvuun. Syynä synnytys. Edelleenkin näin mummona saatan alkaa parkumaan jos esimerkiksi televisiossa on synnytys meneillään - sen verran kaiketi sitten traumatisoiduin. Lapsivedet meni ja ei kun sairaalaan - siellä odottamaan ja ihmettelmään. Kysyivät poltoista eikä niitä ollut joten tippa käteen ja johan sitten tiesin miltä poltot tuntuivat. Koska oli lauantaipäivä ei sairaalassa ollut nukutuslääkäriä, joka olisi tuon epiduraalin saanut antaa, joten ilokaasulla mentiin ja sehän ei auttanut sitten yhtään. Makuulla piti olla kun lapselle laitettiin jotkut piuhat päähän. Ja sattui  ja minä huusin. Ja huusin kovaa, koska se tuntui auttavan, Lapsen sain pykelletyä ulos - kohtuun jäi palasia istukasta mikä aiheutti kuumeen useaksi päiväksi ennen kuin repaleet tulivat ulos. Osastolla oltiin ikäviä - olin naimaton ( siihen aikaan katsottiin vähän kieroon). Eli ei kiitos toista kertaa tullut. Kipeä olin pitkään. 

Mua v*tuttaa aivan suunnattomasti se, että tämä entisaikojen ja kipulääkkeettömyyden ihannointi rajoittuu pelkästään synnytyksiin. Tuskinpa yksikään teistä luomu-liisoista on ollut käymättä hammaslääkärissä ja ollut ottamatta siellä puudutusta. Teidänhän pitäisi antaa hampaiden mädätä suuhun niinkuin silloin ihannoimmallanne keskiajalla. Muistakaa myös että jos sairastutte syöpään, niin ette ota syöpähoitoja tai kipulääkettä, kuolemahan on nimittäin maailman luonnollisin asia:) Ei kuoleva ihminen ole mikään potilas eikä kuolema ole sairaus!

Vitsit sikseen. Synnytysten hoito on tällä tasolla siksi, että (nuoria) naisia ei ylipäätään arvosteta. Naisen euro, jne. Jos vanhat miehet joutuisi synnyttämään, olisi siihen lapsen ulos saamiseen kehitetty jo joku parin minuutin kivuton kikka. Jos edes tarvitsisi sitä sikiötä sisällään kantaa. Olisi varmaan jotain vauvahautomoita joista sitten voisi käydä hakemassa omansa. Vai voitteko tosiaan kuvitella että esimerkiksi Sauli Niinistö, Timo Soini, Nalle Wahlroos sun muut suostuisivat repeämään navasta häntäluuhun ilman kipulääkitystä samalla kun huudetaan ja tiuskitaan, sen jälkeen makaamaan tuskissaan verisissä lakanoissa, kärsimään loppuelämän kivuissa samalla kun sairaala kohauttelee olkiaan? Kyllä länsimaassa pitäisi 2020-luvulla olla näinkin yleinen asia kuin synnytys paremmin hoidossa. Synnytyksestä aivan varmasti saisi kivuttoman, mutta kun luotetaan siihen että kyllä naiset suostuu kärsimään (äitimyytti), niin mitään ei haluta muuttaa.

Siis eihän tästä ole kuin muutama vuosikymmen, kun Suomessa vielä opetettiin alan ammattilaisille, että vastasyntyneet ja lapset eivät tunne kipua(!), joten kaikkia kivuliaita toimenpiteitä voi tehdä ilman kivunlievitystä.

Yhtä Aatamin aikainen meno vielä synnytyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?

Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.

Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.

Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.

Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan

Aika yleistä oli että mies auttoi kotisynnytyksessä, siitä ei huudeltu eikä saanut meriittiä, mutta moni isä koki sen tärkeänä. Joillekin miehille oli kova pala kun synnytykset siirrettiin sairaalaan eikä saanut enää ollakaan mukana vaikka oli kaikki edelliset lapsensa auttanut maailmaan.

Hiukan uskallan epäillä tuota tarinaa. Perinteisesti historian mukaan isien läsnäolo synnytyksissä missään roolissa oli ennen täysin poissuljettua.

Varmasti on ollut ja sit taas ei ole. Mistä ihmisillä on käsitys, että kautta historian asiat ovat olleet samalla tavalla aina ja kaikkialla. Tietenkin isät autroivat synnytyksiaaä, jos aiihen on ollut tarvetta. Paljon ovat ihmiset asuneet harvaan asutuilla seuduilla. Kukapa sitä Myrskyluodon Maijaakan olis auttanut, jos ei puoliso? Ja samat miehet kykenivät auttamaan myös kotieläinten synnytyksissä, miksi ei silloin myös omien lasten.

Et ole ilmeisesti nähnyt koskaan yhdenkään eläimen synnyttävän? Synnytys on yleensä eläimille huomattavasti simppelimpää kuin ihmisille. Ei niitä eläinvauvoja tarvitse mitenkään synnytyskanavassa pyöritellä tai ulos erityisesti auttaa. Vääriä asentoja on joskus ja isoilla eläimillä (lehmät ja hevoset) ne sikiöt usein silloin käännettiin käsipelissä työntämällä käsi kohtuun, köysi ehkä apuna. Mitä ei tietenkään ihmiselle voi tehdä.

Varmaan joissakin oikein poikkeuksellisissa tilanteissa mieskin on voinut ihmisen lasta ulos auttaa, mutta oikeasti se oli sääntöjen mukaan kiellettyä ja miehen käpälät synnytyksessä toivat kaikki mahdolliset kiroukset ja epäonnen taloon. Synnyttävä nainen oli saastainen, eikä ennen kirkotusta saanut koskea juuri mihinkään, etenkään karjaan tai mihinkään miehille päätyvään.

Kerrotko vielä koskiko nämä koko Suomea ja koko historian? Entäs muualla maailmassa? Ja sitten vielä joku lähdeviittaus, joka varmistaisi tämän. Näitä uskomuksia ja tarinoita on jop, mutta tiedetään myös, että miehet ovat todellakin auttaneet synnytyksissä. Koska miksi eivät olisi? Kyllä silloin sen verran naista/vaimoa arvostettiin, et jos muita auttajia ei ollut, auttoi se mies. Ja kirkotus koski synnyttänyttä naista, synnytyksen jälkeen. Sekin perustui johonkin väärintulkintaan, eikä koskenut kaikkia seutuja. Oli myös kiinni siitä papista, joka sattui valtaansa käyttää väärin.

En ole lukenut ikinä sellaisesta (toki on voinut tapahtua, mutta ei varmasti ihan yleistä), että vaimot ja vauvat kuolivat, koska olisivat tarvinneet apua, mutta mies vain puri nyrkkiä seinän takana. Kun ei saanut auttaa. Eikä muitakaan paikalle saatu.

Esimerkiksi useammassakin naisen historiaa käsittelevässä Kaari Utrion tietokirjassa tuosta kerrottiin. Eevan tyttäret - naisen, lapsen ja perheen historia on yksi näistä kirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin uutisessa sairaalasta kommentoitiin, että suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin. Tuo kommentti jaksaa aina ärsyttää.

Jos 99 synnytystä sujuu hyvin ja sitten omalle kohdallesi osuu synnytys, joka vammauttaa sinua, niin ei se lohduta, että yleensä ei käy näin. Oma terveys on pilalla.

Mutta miksi siihen 100% ei päästä? Siksi, koska potilaat ovat yksilöitä, osa jopa sellaisia, joita on neuvottu olemaan hankkimatta lapsia, koska komplikaatioiden vaara on ilmeinen erilaisten rakenteellisten, henkisten jne. vikojen vuoksi. Seuraavaksi suurin syy on synnyttäjän asenne, on laiminlyöty kaikki valmennus, neuvolat, mennään sinne asenteella "ituhippi cityvihreä tietää kaiken", ja sitten yllätytään miten veri ja kakka lentää. Jännä hei, miten voi olla traumaattista punnertaa tuollainen pomelon kokoinen päänuppi reijästä, jossa on aiemmin vieraillut vain se pikku kikkeli, jolla se lapsi on saatu aikaan, tai sormi? Miten voi olla traumaattista tuo, ei voi ihmismieli käsittää tällaista mystiikkaa? Sen ymmärrän ettei miehet tätä tajua, mutta miksei naiset tätä tajua? Jos miehen käteen annetaan greippi ja sanotaan, että koetahan punnertaa tuollainen ulos prseestäsi, niin mies kyllä pystyy kuvittelemaan miten helppoa se ei ole. Naisilla on ruusuisia unelmia, haaveita kaukana todellisuudesta lähinnä siksi, että äidit ovat vähätelleet asiaa, ei ole otettu selvää, ollaan autuaan tietämättömiä kaikesta..

Eli hermovauriot ym. liian varhaiset kotiutukset ja ruuatta jäämisetkin olisivat jääneet väliin, jos ei olis hänkään ollut ituhippi ja tietämätön? Jopas oli taas selitystä kerrakseen. Ei ihme, etteivät miehet osaa suhtautua naisten elämään, kun naisetkin ovat tätä tasoa "näkemyksineen" kanssasisarien suhteen!

Tokihan tuo synnytys on tapahtunut poikkeusolosuhteissa, mutta minkälainen vätys pitää olla ettei saa sitä hälytyskelloa painettua niin kauan että joku tulee ja tuo sitä ruokaa. Itse olen kolme lasta satasairaalassa synnyttänyt ja kyllä jokaikisen kohdalla on katsoneet, että imetys lähtee sujumaan. Turha itkeä jälkikäteen vaan silloin sitä apua on kysyttävä kun sitä tarvitsee.

Ööö hännsiis painoi sitä kutsunappia. Kukaan ei tullut. Mistä olisi voinut tietää, monelta sitä ruokaa oli tarjolla. Mut sehän ei ollut tuon jutun ydin, vaikka se olikin ainoa, mitä jäit ihmettelemään. Kokonaisuuten kokemus, jota ei halua kokea uudestaan. Ymmärrätkö?

Itselläni raskaus ja synnytys ovat syy siihen että olen lapseton. Juuri tällaisten kauhukokemusten takia. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja sitä riskiä en ollut valmis ottamaan.

Hyvä että näistä puhutaan, niin moni nainen lähtee lasten tekoon pinkit lasit päässä, ilman kunnollista tietoa raskauden ja synnytyksen riskeistä. Jo koululaisille pitäisi rehellisesti kertoa mitä voi mennä pieleen eikä jättää kertomatta faktoja.

Vielä kun saisi rehelliset tilastot sairaaloista, ihan kaikesta, "pienistäkin asioista", esim. kuinka monelle jää pysyvät virtsankarkailu ongelmat.

Kaikkea hyvää jutun naiselle, tsemppiä toipumiseen ja selvisit sentään hengissä!

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän tästä ole kuin muutama vuosikymmen, kun Suomessa vielä opetettiin alan ammattilaisille, että vastasyntyneet ja lapset eivät tunne kipua(!), joten kaikkia kivuliaita toimenpiteitä voi tehdä ilman kivunlievitystä.

Yhtä Aatamin aikainen meno vielä synnytyksissä.

Ei ole myöskään kovin pitkä aika kun vielä kätilöille ja terkkareille opetettiin raskauspahoinvoinnin olevan psyykkistä ja kertovan siitä, ettei äiti halua lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?

Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.

Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.

Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.

Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan

Aika yleistä oli että mies auttoi kotisynnytyksessä, siitä ei huudeltu eikä saanut meriittiä, mutta moni isä koki sen tärkeänä. Joillekin miehille oli kova pala kun synnytykset siirrettiin sairaalaan eikä saanut enää ollakaan mukana vaikka oli kaikki edelliset lapsensa auttanut maailmaan.

Hiukan uskallan epäillä tuota tarinaa. Perinteisesti historian mukaan isien läsnäolo synnytyksissä missään roolissa oli ennen täysin poissuljettua.

Varmasti on ollut ja sit taas ei ole. Mistä ihmisillä on käsitys, että kautta historian asiat ovat olleet samalla tavalla aina ja kaikkialla. Tietenkin isät autroivat synnytyksiaaä, jos aiihen on ollut tarvetta. Paljon ovat ihmiset asuneet harvaan asutuilla seuduilla. Kukapa sitä Myrskyluodon Maijaakan olis auttanut, jos ei puoliso? Ja samat miehet kykenivät auttamaan myös kotieläinten synnytyksissä, miksi ei silloin myös omien lasten.

Yleensä se auttaja ei ole ollut mies vaan joku vanhempi nainen toimi lapsenpäästäjänä.

Yleensä? Jos oli vanhempi nainen lähistöllä. Aina ei ollut. Eikä mies sellaiseksi voinut muuttua. Tilastoja näistä nyt tuskin kuitenkaan ole. Kautta historian.

Et sitten lukenut juttua iltapäivälehdestä. Ainakin joku tohelo yritti antaa epiduraalia. Kaksi kertaa muiden syiden takia epiduraalipuudutuksen kokeneena voin sanoa, että jo sen laittaminen pelottaa saati, jos vielä joku toheloi. Miettikääs nyt vähän, mihin se laitetaan: selkäytimeen!  Ei ole vaaratonta eikä kivutonta, kuten tuo tapaus osoittaa. 

Ylipäätään menikö joku tuon henkilön kohdalla niin kuin olisi pitänyt? No ei todellakaan! Sitten vielä se, että yritäpä saada joku vastaamaan, niin saat todeta, että kukaan ei kanna mitään vastuuta, eikä ketään saa edes kiinni!  Semmoista kutsutaan vastuunpakoiluksi. Ja sitä terveyspuolella riittää.

Muutenkin todella törkeää kohtelua. Ja  nykyinen SYNNYTTÄKÄÄ NAISET-keskustelu, jossa joku äijälauma patistelee naisia uhrautumaan omien etujensa takia. Hohhoijaa. Onneksi en ole siinä iässä, muuten saattaisin järjestää yhden naisen mielenosoituksen  SUOMALAISEN NAISEN IHMISARVOSTA. Kerrassaan hävytöntä tämä keskustelu. No, eiköhän tähän kohta saada tasa-arvoa, kun kerran miehetkin alkaa synnyttää.   Yleensähän se menee niin, että siinä kohtaa asian kuin asian epäkohdat korjataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.

Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .

Ihminen haluaa kokea tulevansa hädän hetkellä nähdyksi ja ymmärretyksi. Empaattinen ihminen kykenee näihin asioihin, ja osaa viestiä sen potilaalle tehokkaasti. Mikään ei voi olla brutaalimpaa kuin kokea hoitajan piittaavan synnyttäjästä saman verran kuin keskitysleirivartijan. Eikä tämä ole liioittelua, koska tuolta traumataustaisesta ihmisestä tuntuu tuolloin. Iskee pakokauhu. Jos synnyttäjillä ei olisi keilapallo jalkovälissä, he luultavasti tosiaan pyrkisivät silloin tällöin pakoon asti ja rojahtelisivat sitten pitkin käytäviä. 

Ihmisiä on sellaisiakin, jotka eivät kestä mennä magneettikuvaan,  hammaslääkäriin, tai edes terveyskeskukseen. Itse tiedän ihmisen, joka on lähes kuuro, koska ei anna kenenkään puhdistaa korviaan. Joskus tällaisia ihmisiä siitä huolimatta päätyy synnyttäjiksi. Kun henkilökunnan asenteita katsoo, voisi kuvitella, ettei sellaista koskaan tapahdu. Niin kovat on vaatimukset, mitä pitää ymmärtää ja osata, ensikertalaisenkin. 

Tutulta kuulosti.

Sen verran tutulta että kun luin tuon jutun, oksensin ahdistuksesta.

Mun synnytyksistä on jo vähän enemmän aikaa.

Eikä mun lapsiluku jäänyt yhteen kun aivan liian kilttinä olin siinä käsityksessä että se kaikki ihan ylimääräinen hirveä kohtelu kuuluu asiaan.

Mutta traumat on jäänyt.

Olisi tosi pitkä juttu jos kertoisin kaiken mutta esim. myös mulla meni epiduraali pieleen, mua on runnottu joka paikasta varoittamatta, mun lonkka on väännetty pitkäksi aikaa niin kipeäksi etten voinut kävellä, koska kätilö ei uskonut että mä tunnen että lonkka on jumissa ja olisin halunnut suoristaa jalan pariksi sekunniksi ponnistusvaiheessa.

Mun huolta toisen vauvan voinnista ja koosta ei otettu tosissaan, hajosi sitten minulta luita kun synnytin lähes 5 kiloisen alakautta ja lapsi hoitoon kun oli pitkästi yliaikainen josta johtuen k.kannut lapsiveteen josta johtuen hengenvaarallinen tulehdus.

Kaikenlisäksi sama toistui vielä viidennessä synnytyksessä!

Tuli lapsivedet seistessä synnytyssalissa, liukastelin siinä niin ei edes autettu vaan kettuiltiin sotkusta.

On ollut synnytyksen jälkeen kuollut vauva sylissä, on pyöritelty silmiä ja tiuskaistu että me tarvitaan se tonne kuvattavaksi.

Jatkuvaa vähättelyä, tiuskimista, mykkäkoulua vaikka itse olen liiankin kiltti, lähinnä huolissani ja itkun partaalla.

Ja joka kerta se huoli on ollut syystä.

Terkat, hoitajat, lääkärit mokailleet ja jättäneet auttamatta tai hoitamatta kerta toisensa jälkeen.

Keskenmenon jälkeen terkka nauroi mulle että uutta putkeen vaan.

Ei ole kyse siitä että potilas vaatisi liikaa, vai onko asiallinen kohtelu liikaa vaadittu?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?

Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.

Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.

Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.

Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan

Aika yleistä oli että mies auttoi kotisynnytyksessä, siitä ei huudeltu eikä saanut meriittiä, mutta moni isä koki sen tärkeänä. Joillekin miehille oli kova pala kun synnytykset siirrettiin sairaalaan eikä saanut enää ollakaan mukana vaikka oli kaikki edelliset lapsensa auttanut maailmaan.

Hiukan uskallan epäillä tuota tarinaa. Perinteisesti historian mukaan isien läsnäolo synnytyksissä missään roolissa oli ennen täysin poissuljettua.

Varmasti on ollut ja sit taas ei ole. Mistä ihmisillä on käsitys, että kautta historian asiat ovat olleet samalla tavalla aina ja kaikkialla. Tietenkin isät autroivat synnytyksiaaä, jos aiihen on ollut tarvetta. Paljon ovat ihmiset asuneet harvaan asutuilla seuduilla. Kukapa sitä Myrskyluodon Maijaakan olis auttanut, jos ei puoliso? Ja samat miehet kykenivät auttamaan myös kotieläinten synnytyksissä, miksi ei silloin myös omien lasten.

Et ole ilmeisesti nähnyt koskaan yhdenkään eläimen synnyttävän? Synnytys on yleensä eläimille huomattavasti simppelimpää kuin ihmisille. Ei niitä eläinvauvoja tarvitse mitenkään synnytyskanavassa pyöritellä tai ulos erityisesti auttaa. Vääriä asentoja on joskus ja isoilla eläimillä (lehmät ja hevoset) ne sikiöt usein silloin käännettiin käsipelissä työntämällä käsi kohtuun, köysi ehkä apuna. Mitä ei tietenkään ihmiselle voi tehdä.

Varmaan joissakin oikein poikkeuksellisissa tilanteissa mieskin on voinut ihmisen lasta ulos auttaa, mutta oikeasti se oli sääntöjen mukaan kiellettyä ja miehen käpälät synnytyksessä toivat kaikki mahdolliset kiroukset ja epäonnen taloon. Synnyttävä nainen oli saastainen, eikä ennen kirkotusta saanut koskea juuri mihinkään, etenkään karjaan tai mihinkään miehille päätyvään.

Kerrotko vielä koskiko nämä koko Suomea ja koko historian? Entäs muualla maailmassa? Ja sitten vielä joku lähdeviittaus, joka varmistaisi tämän. Näitä uskomuksia ja tarinoita on jop, mutta tiedetään myös, että miehet ovat todellakin auttaneet synnytyksissä. Koska miksi eivät olisi? Kyllä silloin sen verran naista/vaimoa arvostettiin, et jos muita auttajia ei ollut, auttoi se mies. Ja kirkotus koski synnyttänyttä naista, synnytyksen jälkeen. Sekin perustui johonkin väärintulkintaan, eikä koskenut kaikkia seutuja. Oli myös kiinni siitä papista, joka sattui valtaansa käyttää väärin.

En ole lukenut ikinä sellaisesta (toki on voinut tapahtua, mutta ei varmasti ihan yleistä), että vaimot ja vauvat kuolivat, koska olisivat tarvinneet apua, mutta mies vain puri nyrkkiä seinän takana. Kun ei saanut auttaa. Eikä muitakaan paikalle saatu.

Esimerkiksi useammassakin naisen historiaa käsittelevässä Kaari Utrion tietokirjassa tuosta kerrottiin. Eevan tyttäret - naisen, lapsen ja perheen historia on yksi näistä kirjoista.

Varmasti monet asiat pitävät paikkansa hänen kirjoissaan, mutta se ei silti ole koko totuus. Monissa paikoissa ihmiset elivät eristysissä muista ihmisistä, erämaissa ja saaristossa muun muassa. Siellä ei ollut lapsenpäästäjiä läheskään aina saatavilla. Kyllä siellä miehet osallistuivat. Kirkotus olis sitten synnytyksen jälkeen, johon sen Myrskyluodon Maijankin piti lähteä. Sekin perustuu siis ihan oikeisiin ihmisiin ja tapahtumiin. Olosuhteita on aina ollut erilaisia, ja niiden puitteissa on toimittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Sinua on rikottu niin paljon että tuo on törkeä pahoinpitely. Etkö ymmärrä? Lapsesi olisi pitänyt leikata sektiolla ulos.

Koskaan ei saa maata synnyttäjän mahan päällä. Mikå tämä Suomi on? Ei mitään rajaa naisten kaltoinkohtelulla.

Päin vastoin. En olisi ikinä vapaaehtoisesti suostunut sektioon! Kaikki meni ihan hyvin vaikka kokemus oli yhtä draamaa. Kerroin tarinani siksi, että sitäkin se voi olla. Ja kaikki meni hyvin.