Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio on naisten oikeus! kirjoitti:

Tämä artikkeli oli kammottavaa luettavaa. Suuret sympatiat tälle opettajalle. Itselläni oli myös todella traumaattinen synnytys ensimmäisen lapsen kohdalla, pienessä sairaalassa ei ollut anestesialääkäriä ja gynekologi hälytettiin vasta lopussa. Vasta 10 vuoden jälkeen uskalsin lähteä toisen lapsen yritykseen. Alusta asti päätin vaatia pelkosektion. Muistakaa naiset, että sektio on teidän oikeus! Kaikki meni itselläni aivan ihanasti ja parantuminen oli nopeaa. Sektio oli eheyttävä kokemus.

Alatieteurastukseen ei ole pakko suostua - ketään ei voi pakottaa! Surullista, jos joku jättää oman lapsen hankkimatta, kun pelkää synnytystä liikaa.

Anteeksi, mutta huomasitko ollenkaan mikä eräs asia tässä meni myös pieleen? Se oli epiduraali.

Jokainen, joka sen ottaa, luulisi myös ymmärtävän sen, että aina se ei mene oikein ja siitä on myös haittoja. Näistä toki puhutaan liian vähän. Se epiduraalin laitto ei kuitenkaan ole mikään "pikku toiminpide". Ja mikä sekstiossa suunnitellusti aina laitetetaan, no se epiduraali...

Synnytysvalmennuksen alasajo vaikuttaa minusta näihin kokemuksiin. Olisi hyvä, että ihmiset saisivat oikeaa tietoa asioista. Kaiken lisäksi valmennusta pitäisi mielestäni pitää kätilö, eivät terveydenhoitajat, sillä kätilö ovat nähneet aidosti sen mitä synnytys on, eikä opeta vain "kirjoista".

Synnytysvalmennuksesta; minä synnytin Saksassa ja raskausaikana oli käytäntönä oma hebamme, kätilö, joka valmensi synnytykseen ja äidiksi tulemiseen. Hän oli fantastinen persoona ja myös mukana synnytyksessä. Synnytys oli vaikea, kesti 30h mutta hänen avustuksellaan lapsi syntyi alateitse, enkä saanut mitään vaurioita. Kotiin päästyämme hebame vieraili luonamme ja tarkisti kuntoni synnytyksen jälkeen sekä antoi neuvoja vauvan hoidon suhteen. Kokemus oli kaikin puolin upea, vaikka synnytys oli vaikea. Käytettiin oksitosiinia ja sain epiduraalin. Slaavikyykyssä vauva syntyi. Tahdon sanoa vain, että tämä osaava kätilö pelasti muutoin tapahtuneelta hätäsektiolta ja kaikesta kivusta huolimatta tunsin olevani turvassa ja selviäväni koko hommasta. Kaikkien lukemieni kommenttien perusteella en uskaltaisi synnyttää Suomessa.

Kyllä se isoin luotto pitää olla itsessä. Jos ei, on jotain pielessä. Äiti voi myös omatoimisesti itse etsiä tietoa ja valmistautua henkisesti.

Tästä yksin pärjäämisen ihannoinnista voitaisiin jo kehittyä eteenpäin.

Miksi. Koska viimekädessä juuri sinä itse selviydyt siitä synnytyksestä täysipäisenä tai et selviydy. Sinua voidaan avustaa, mutta se ratkaiseva tekijä olet sinä itse .

Varmasti totta, että mikäli synnytysvalmennus olisi parempaa niin elämästä vieraantuneet ituhipit ja kontrollifriikit tajuaisivat mitä odottaa synnytyksestä

Peruspsykologiaa tajuamattomat psykopaatit eivät millään valmennuksella taida käsittää, että yleensä ihminen pärjää paremmin yksin vähemmän mieluummin kuin enemmän traumatisoituna. Kyllä minä kipuni olisin kestänyt jälkikäteen ajatella vaikka taju meinasi mennä. Sitä oli vaikea kestää, että tajuaa olleensa täysin riippuvainen ihmisestä, joka suhtautuu vihamielisesti. Aika moni lapsena pahoinpidelty saa tuosta sen tason sätkyn, ettei yli kömmi. Hyvä jos pystyy keskittymään vauvaansa sen jälkeen, kaikki eivät pysty. Älä ikinä kehtaa väittää, ettei valta-asemassa toimiva ihminen pysty huonolla käytöksellään vahingoittamaan kohteitaan. 

Hoitohenkilökunta ei ole potilaaseen nähden valta-asemassa. Jos toisin ajattelet niin ongelmat on sinun korvien välissä

Pahintahan tässä on että meillä on nyt naisvaltainen hallitus ja moni heistä tullut äidiksi hallituskaudellaan.

Epäilemättä he ovat saaneet hyvää hoitoa ja kohtelua synnyttäessään mutta kun kuitenkin jo yleisessä tiedossa on että äidit ei pääse enää edes sairaalaan synnyttämään, henkilökuntaa on liian vähän ja osastoja lakkautetaan ja keskitetään niin miksi asialle ei tehdä mitään.

Se että nykyisin ollaan edes tässä pisteessä on naiset itse vaatineet oikeuksiaan, ylläpitäneet niitä ja menneet eteenpäin.

Ja nyt meillä on hallituksessa enemmän naisia kuin koskaan ja naisten omat oikeudet on entistä enemmän vaan huonontuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio on naisten oikeus! kirjoitti:

Tämä artikkeli oli kammottavaa luettavaa. Suuret sympatiat tälle opettajalle. Itselläni oli myös todella traumaattinen synnytys ensimmäisen lapsen kohdalla, pienessä sairaalassa ei ollut anestesialääkäriä ja gynekologi hälytettiin vasta lopussa. Vasta 10 vuoden jälkeen uskalsin lähteä toisen lapsen yritykseen. Alusta asti päätin vaatia pelkosektion. Muistakaa naiset, että sektio on teidän oikeus! Kaikki meni itselläni aivan ihanasti ja parantuminen oli nopeaa. Sektio oli eheyttävä kokemus.

Alatieteurastukseen ei ole pakko suostua - ketään ei voi pakottaa! Surullista, jos joku jättää oman lapsen hankkimatta, kun pelkää synnytystä liikaa.

Anteeksi, mutta huomasitko ollenkaan mikä eräs asia tässä meni myös pieleen? Se oli epiduraali.

Jokainen, joka sen ottaa, luulisi myös ymmärtävän sen, että aina se ei mene oikein ja siitä on myös haittoja. Näistä toki puhutaan liian vähän. Se epiduraalin laitto ei kuitenkaan ole mikään "pikku toiminpide". Ja mikä sekstiossa suunnitellusti aina laitetetaan, no se epiduraali...

Synnytysvalmennuksen alasajo vaikuttaa minusta näihin kokemuksiin. Olisi hyvä, että ihmiset saisivat oikeaa tietoa asioista. Kaiken lisäksi valmennusta pitäisi mielestäni pitää kätilö, eivät terveydenhoitajat, sillä kätilö ovat nähneet aidosti sen mitä synnytys on, eikä opeta vain "kirjoista".

Synnytysvalmennuksesta; minä synnytin Saksassa ja raskausaikana oli käytäntönä oma hebamme, kätilö, joka valmensi synnytykseen ja äidiksi tulemiseen. Hän oli fantastinen persoona ja myös mukana synnytyksessä. Synnytys oli vaikea, kesti 30h mutta hänen avustuksellaan lapsi syntyi alateitse, enkä saanut mitään vaurioita. Kotiin päästyämme hebame vieraili luonamme ja tarkisti kuntoni synnytyksen jälkeen sekä antoi neuvoja vauvan hoidon suhteen. Kokemus oli kaikin puolin upea, vaikka synnytys oli vaikea. Käytettiin oksitosiinia ja sain epiduraalin. Slaavikyykyssä vauva syntyi. Tahdon sanoa vain, että tämä osaava kätilö pelasti muutoin tapahtuneelta hätäsektiolta ja kaikesta kivusta huolimatta tunsin olevani turvassa ja selviäväni koko hommasta. Kaikkien lukemieni kommenttien perusteella en uskaltaisi synnyttää Suomessa.

Kyllä se isoin luotto pitää olla itsessä. Jos ei, on jotain pielessä. Äiti voi myös omatoimisesti itse etsiä tietoa ja valmistautua henkisesti.

Tästä yksin pärjäämisen ihannoinnista voitaisiin jo kehittyä eteenpäin.

Miksi. Koska viimekädessä juuri sinä itse selviydyt siitä synnytyksestä täysipäisenä tai et selviydy. Sinua voidaan avustaa, mutta se ratkaiseva tekijä olet sinä itse .

Varmasti totta, että mikäli synnytysvalmennus olisi parempaa niin elämästä vieraantuneet ituhipit ja kontrollifriikit tajuaisivat mitä odottaa synnytyksestä

Peruspsykologiaa tajuamattomat psykopaatit eivät millään valmennuksella taida käsittää, että yleensä ihminen pärjää paremmin yksin vähemmän mieluummin kuin enemmän traumatisoituna. Kyllä minä kipuni olisin kestänyt jälkikäteen ajatella vaikka taju meinasi mennä. Sitä oli vaikea kestää, että tajuaa olleensa täysin riippuvainen ihmisestä, joka suhtautuu vihamielisesti. Aika moni lapsena pahoinpidelty saa tuosta sen tason sätkyn, ettei yli kömmi. Hyvä jos pystyy keskittymään vauvaansa sen jälkeen, kaikki eivät pysty. Älä ikinä kehtaa väittää, ettei valta-asemassa toimiva ihminen pysty huonolla käytöksellään vahingoittamaan kohteitaan. 

Hoitohenkilökunta ei ole potilaaseen nähden valta-asemassa. Jos toisin ajattelet niin ongelmat on sinun korvien välissä

Jos se ei olisi totta, olisitte käytöksestänne käräjillä kymmenen kertaa vuodessa per mölö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.

Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Se että hoitaa vauvaa AUTETTUNA on kaukana tämän päivän todellisuudesta, jolloin sektion jälkeen synnyttänyt äiti saa ja joutuu pärjäilemään miten mielii ilman apua.

Juuri itsekin edellä kirjoitat miten sektion jälkeen äidin pitää jaksaa hoitaa vauvansa eikä lepäillä laakereilla. On tosi ihmeellistä miten kaikkien muiden leikkausten jälkeen on lupa saada apua. Ajatellaan vaikka pieniäkin polikliinisiä leikkauksia, niistä ei pääse edes yksin kotiin. Mutta sektio ei saa naisella tuntua yhtään missään.

Missä sanotaan, ettei saa apua? Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla ja kummallakin kerralla sain apua.

Nyt on kyse siitä, että joku vinkui että vauvalaa tarvitaan sektioäideille. En todellakaan olisi halunnut, että lapsi, jota odotin 9 kk, kärrättäisiin moneksi päiväksi eri huoneeseen, vaan halusin olla lähellä vastasyntynyttä lastani. Kummankin sektion jälkeen kotiuduin kolmantena päivänä sektiosta, joten olisi ollut kauheaa päästä hoitamaan lasta vasta kotona.

Minä olen tuo vauvalaa haikaillut "vinkuja". Sain lapseni aikana, jolloin vauvalat vielä oli olemassa. Pakko sanoa, että arvostin, ettei vauvaa tarvinnut itse hoitaa yöllä vaan sai yrittää nukkua sen mitä pystyi. Vauvaa sai hoitaa kuitenkin 16 tuntia vuorokaudessa eli aamusta myöhään iltaan. Jos tuo on sitä prinsessakohtelua, niin melko vaatimatonta on.

Järkyttävää luettavaa. Vauva tarvitsee syntymän jälkeen eli lapsivuodeajan äidin jatkuvaa läsnäoloa. Tällöin on tiheän imun vaihe, joka takaa imetyksen onnistumisen ja vauvan kasvun ja kiintymyssuhteen luomisen. vauvaa ei todellakaan pidä erottaa yön ajaksi jonnekkin vauvalaan, ja kun näin on tehty, on tehty samalla karhunpalvelus sille sukupolvelle. Ja noh, kyllähän sen tavallaan osassa näkee. Onneksi luonnonvalinta on tässä tainnut suosia niitä jotka tätä esiaikaista järkeä on osanneet käyttää.

Tuntuu, että kokemuksia on erilaisia niin kuin meitä ihmisiäkin. Itselläni ei kumpikaan synnytyksistä mennyt niin kuin itse päässäni kuvittelin, mutta jotenkin sitä tv-sarjoista yms.sellaisen kuvan, että se lapsi vaan "pulpahtaa tulla maailmaan". No eihän se ihan niin mene🙈. Ystävälläni on ollut helppoja synnytyksiä muutaman minuutin ponnistuksella eikä ole paljon tarvinnut tikkailla (just niitä "tv-sarjasynnytyksiä"😂); toisella ystävällä niin hankala ja traumaattinen kokemus, ettei ikinä halua enää lisää lapsia.

Täytyy tässä nyt hehkuttaa Kajaanin uutta synnytysosastoa. Aivan siis mahtava paikka, jossa kaikki viimeisen päälle. Eihän se synnytys mikään "lomamatka hotelliin" ole, mutta oli puitteet kohdallaan ja henkilökunta, jolla ei tuntunut olevan kiire minnekään (vaikka varmasti kiirettä oli). Tuntui kyllä, että oli niin kuin kukka kämmenellä, ja kätilö tuli vielä jälkikäteen keskustelemaan ja käymään synnytyksen läpi. Juuri tuollaiset paikat ja henkilökunta saa miettimään, että josko sitä vielä kerran..😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Mikä mielestäsi oli tässä tapauksessa synnyttäjältä turha valitus, koka vaan pitää kestää ajatuksessa, et ain ei tunnu mukavalta? Hermosärky? Ammatin menetys? Hän ei sentään valittanut hoitavista hoitajista. Jäi ilman ruokaa, kuten vauvansakin. Siitäkö ei pitäisi mitään sanoa, ettei leimattaisi prinsessaksi?

Olisi kannattanut siellä sairaalassa ollessaan, jolloin asioihin olisi voitu vaikuttaa eikä nillittää jälkikäteen. Toki tuo korona-aika oli poikkeuksellista, joten sen perusteella ei pidä vetää johtopäätöksiä synnytysten hoidosta. Tuolloin oli ruuhkaa synnytysosastolla ja jollain muulla suurempi tarve saada apua

Mihin väliin valitus? Oli kaksin vauvansa kanssa. Huonossa hapessa. Kaksin. Ilman hoitajia. Jopa ilman ruokaa. Kivuissa. Ehkä ei edes kyennyt ajattelemaan silloin selkeästi, et mikä kaikki tässä menikään pieleen. Runnottuna ja huonossa tilassa ihmisellä menee selvoytymismoodi päälle. Silloin pystyy, jos pystyy siihen vähimpään. Kuten hänkin. Pääsi vauvansa kanssa kotiin.

Eikä lehti ei pyytänyt silloin vielä haastattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio on naisten oikeus! kirjoitti:

Tämä artikkeli oli kammottavaa luettavaa. Suuret sympatiat tälle opettajalle. Itselläni oli myös todella traumaattinen synnytys ensimmäisen lapsen kohdalla, pienessä sairaalassa ei ollut anestesialääkäriä ja gynekologi hälytettiin vasta lopussa. Vasta 10 vuoden jälkeen uskalsin lähteä toisen lapsen yritykseen. Alusta asti päätin vaatia pelkosektion. Muistakaa naiset, että sektio on teidän oikeus! Kaikki meni itselläni aivan ihanasti ja parantuminen oli nopeaa. Sektio oli eheyttävä kokemus.

Alatieteurastukseen ei ole pakko suostua - ketään ei voi pakottaa! Surullista, jos joku jättää oman lapsen hankkimatta, kun pelkää synnytystä liikaa.

Anteeksi, mutta huomasitko ollenkaan mikä eräs asia tässä meni myös pieleen? Se oli epiduraali.

Jokainen, joka sen ottaa, luulisi myös ymmärtävän sen, että aina se ei mene oikein ja siitä on myös haittoja. Näistä toki puhutaan liian vähän. Se epiduraalin laitto ei kuitenkaan ole mikään "pikku toiminpide". Ja mikä sekstiossa suunnitellusti aina laitetetaan, no se epiduraali...

Synnytysvalmennuksen alasajo vaikuttaa minusta näihin kokemuksiin. Olisi hyvä, että ihmiset saisivat oikeaa tietoa asioista. Kaiken lisäksi valmennusta pitäisi mielestäni pitää kätilö, eivät terveydenhoitajat, sillä kätilö ovat nähneet aidosti sen mitä synnytys on, eikä opeta vain "kirjoista".

Synnytysvalmennuksesta; minä synnytin Saksassa ja raskausaikana oli käytäntönä oma hebamme, kätilö, joka valmensi synnytykseen ja äidiksi tulemiseen. Hän oli fantastinen persoona ja myös mukana synnytyksessä. Synnytys oli vaikea, kesti 30h mutta hänen avustuksellaan lapsi syntyi alateitse, enkä saanut mitään vaurioita. Kotiin päästyämme hebame vieraili luonamme ja tarkisti kuntoni synnytyksen jälkeen sekä antoi neuvoja vauvan hoidon suhteen. Kokemus oli kaikin puolin upea, vaikka synnytys oli vaikea. Käytettiin oksitosiinia ja sain epiduraalin. Slaavikyykyssä vauva syntyi. Tahdon sanoa vain, että tämä osaava kätilö pelasti muutoin tapahtuneelta hätäsektiolta ja kaikesta kivusta huolimatta tunsin olevani turvassa ja selviäväni koko hommasta. Kaikkien lukemieni kommenttien perusteella en uskaltaisi synnyttää Suomessa.

Kyllä se isoin luotto pitää olla itsessä. Jos ei, on jotain pielessä. Äiti voi myös omatoimisesti itse etsiä tietoa ja valmistautua henkisesti.

Tästä yksin pärjäämisen ihannoinnista voitaisiin jo kehittyä eteenpäin.

Miksi. Koska viimekädessä juuri sinä itse selviydyt siitä synnytyksestä täysipäisenä tai et selviydy. Sinua voidaan avustaa, mutta se ratkaiseva tekijä olet sinä itse .

Varmasti totta, että mikäli synnytysvalmennus olisi parempaa niin elämästä vieraantuneet ituhipit ja kontrollifriikit tajuaisivat mitä odottaa synnytyksestä

Peruspsykologiaa tajuamattomat psykopaatit eivät millään valmennuksella taida käsittää, että yleensä ihminen pärjää paremmin yksin vähemmän mieluummin kuin enemmän traumatisoituna. Kyllä minä kipuni olisin kestänyt jälkikäteen ajatella vaikka taju meinasi mennä. Sitä oli vaikea kestää, että tajuaa olleensa täysin riippuvainen ihmisestä, joka suhtautuu vihamielisesti. Aika moni lapsena pahoinpidelty saa tuosta sen tason sätkyn, ettei yli kömmi. Hyvä jos pystyy keskittymään vauvaansa sen jälkeen, kaikki eivät pysty. Älä ikinä kehtaa väittää, ettei valta-asemassa toimiva ihminen pysty huonolla käytöksellään vahingoittamaan kohteitaan. 

Hoitohenkilökunta ei ole potilaaseen nähden valta-asemassa. Jos toisin ajattelet niin ongelmat on sinun korvien välissä

Johan oli pieraisu! Kätilöt ja lääkärit ovat 100 % kaikki valta-asemassa synnyttäjään nähden. On erikoisaloha, missä tuota valta-asemaa ei ole, mutta synnärillä todellakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.

Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .

Synnytys ei todellakaan ole mikään brutaali tapahtuma. Se on uudelleensyntymä äidille ja pääsy maailmaan uudelle elämälle. Kipu ei ole kipua, kun sen osaa ottaa vastaan oikealla tavalla. Ihminen on vain hyvin vieraantunut luonnosta ja haluaa laittaa kaiken keinotekoisen lääketieteen varaan, joka itse asiassa ei palvele lainkaan tuota luonnollista tapahtumaa, kuin aivan niissä tapauksissa, jotka syystä tai toisesta on johtanut jomman kumman henkeä riskeeraavaan tapahtumasarjaan. Kivun voi ottaa vastaan muuna kuin tuskallisena kärvistelynä, kun työskentelee oman mielensä ja kehonsa kanssa jo ennen synnytystä. Jos mitään valmisteluja ei tee, onko ihmekään kun ollaan h-hetkellä pulassa. Puudutteet on pahinta, mitä synnytyksessä voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Sinua on rikottu niin paljon että tuo on törkeä pahoinpitely. Etkö ymmärrä? Lapsesi olisi pitänyt leikata sektiolla ulos.

Koskaan ei saa maata synnyttäjän mahan päällä. Mikå tämä Suomi on? Ei mitään rajaa naisten kaltoinkohtelulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Mikä mielestäsi oli tässä tapauksessa synnyttäjältä turha valitus, koka vaan pitää kestää ajatuksessa, et ain ei tunnu mukavalta? Hermosärky? Ammatin menetys? Hän ei sentään valittanut hoitavista hoitajista. Jäi ilman ruokaa, kuten vauvansakin. Siitäkö ei pitäisi mitään sanoa, ettei leimattaisi prinsessaksi?

Olisi kannattanut siellä sairaalassa ollessaan, jolloin asioihin olisi voitu vaikuttaa eikä nillittää jälkikäteen. Toki tuo korona-aika oli poikkeuksellista, joten sen perusteella ei pidä vetää johtopäätöksiä synnytysten hoidosta. Tuolloin oli ruuhkaa synnytysosastolla ja jollain muulla suurempi tarve saada apua

Mihin väliin valitus? Oli kaksin vauvansa kanssa. Huonossa hapessa. Kaksin. Ilman hoitajia. Jopa ilman ruokaa. Kivuissa. Ehkä ei edes kyennyt ajattelemaan silloin selkeästi, et mikä kaikki tässä menikään pieleen. Runnottuna ja huonossa tilassa ihmisellä menee selvoytymismoodi päälle. Silloin pystyy, jos pystyy siihen vähimpään. Kuten hänkin. Pääsi vauvansa kanssa kotiin.

Eikä lehti ei pyytänyt silloin vielä haastattelua.

Meinaatko että nyt sitten pyysi? Vai pyysikö "somevaikuttaja" (joka on selvästi kerännyt kaikki seuraajansa follow4follow menetelmällä vieläpä...) päästä haastateltavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Mikä mielestäsi oli tässä tapauksessa synnyttäjältä turha valitus, koka vaan pitää kestää ajatuksessa, et ain ei tunnu mukavalta? Hermosärky? Ammatin menetys? Hän ei sentään valittanut hoitavista hoitajista. Jäi ilman ruokaa, kuten vauvansakin. Siitäkö ei pitäisi mitään sanoa, ettei leimattaisi prinsessaksi?

Olisi kannattanut siellä sairaalassa ollessaan, jolloin asioihin olisi voitu vaikuttaa eikä nillittää jälkikäteen. Toki tuo korona-aika oli poikkeuksellista, joten sen perusteella ei pidä vetää johtopäätöksiä synnytysten hoidosta. Tuolloin oli ruuhkaa synnytysosastolla ja jollain muulla suurempi tarve saada apua

Tämä aina ihmetyttää, et miten ne huonot jutut lakkaa olemasta, kun ne ovat menneisyyttä? Nykyään hyvin yleinen kommentti ihan kaikkeen, mitä ikävää on aiemmin tapahtunut. Miksi ei ole valittanut aiemmin/ajoissa/ajallaan ym. Ja koska ei, asiaa ei ikäänkuin ole tapahtunut.

Tässä tapauksessa uutiseesa yksi pointti oli se, miksi hän ei halua enempää lapsia. Ja siihen siis perustelu. Eli ei olis pitänyt nillittää, sanoo vaan, etten kerro...kö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.

Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .

Synnytys ei todellakaan ole mikään brutaali tapahtuma. Se on uudelleensyntymä äidille ja pääsy maailmaan uudelle elämälle. Kipu ei ole kipua, kun sen osaa ottaa vastaan oikealla tavalla. Ihminen on vain hyvin vieraantunut luonnosta ja haluaa laittaa kaiken keinotekoisen lääketieteen varaan, joka itse asiassa ei palvele lainkaan tuota luonnollista tapahtumaa, kuin aivan niissä tapauksissa, jotka syystä tai toisesta on johtanut jomman kumman henkeä riskeeraavaan tapahtumasarjaan. Kivun voi ottaa vastaan muuna kuin tuskallisena kärvistelynä, kun työskentelee oman mielensä ja kehonsa kanssa jo ennen synnytystä. Jos mitään valmisteluja ei tee, onko ihmekään kun ollaan h-hetkellä pulassa. Puudutteet on pahinta, mitä synnytyksessä voi tehdä.

Synnytys jossa nainen ei saa heti pyynnöstään kunnollista puudutusta on julmaa kidutusta.

Kivulla ei ole synnytyksessä mitään tarkoitusta.

En ikinä pysty ymmärtämään naisen pahuutta toista naista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Se että hoitaa vauvaa AUTETTUNA on kaukana tämän päivän todellisuudesta, jolloin sektion jälkeen synnyttänyt äiti saa ja joutuu pärjäilemään miten mielii ilman apua.

Juuri itsekin edellä kirjoitat miten sektion jälkeen äidin pitää jaksaa hoitaa vauvansa eikä lepäillä laakereilla. On tosi ihmeellistä miten kaikkien muiden leikkausten jälkeen on lupa saada apua. Ajatellaan vaikka pieniäkin polikliinisiä leikkauksia, niistä ei pääse edes yksin kotiin. Mutta sektio ei saa naisella tuntua yhtään missään.

Missä sanotaan, ettei saa apua? Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla ja kummallakin kerralla sain apua.

Nyt on kyse siitä, että joku vinkui että vauvalaa tarvitaan sektioäideille. En todellakaan olisi halunnut, että lapsi, jota odotin 9 kk, kärrättäisiin moneksi päiväksi eri huoneeseen, vaan halusin olla lähellä vastasyntynyttä lastani. Kummankin sektion jälkeen kotiuduin kolmantena päivänä sektiosta, joten olisi ollut kauheaa päästä hoitamaan lasta vasta kotona.

Minä olen tuo vauvalaa haikaillut "vinkuja". Sain lapseni aikana, jolloin vauvalat vielä oli olemassa. Pakko sanoa, että arvostin, ettei vauvaa tarvinnut itse hoitaa yöllä vaan sai yrittää nukkua sen mitä pystyi. Vauvaa sai hoitaa kuitenkin 16 tuntia vuorokaudessa eli aamusta myöhään iltaan. Jos tuo on sitä prinsessakohtelua, niin melko vaatimatonta on.

Järkyttävää luettavaa. Vauva tarvitsee syntymän jälkeen eli lapsivuodeajan äidin jatkuvaa läsnäoloa. Tällöin on tiheän imun vaihe, joka takaa imetyksen onnistumisen ja vauvan kasvun ja kiintymyssuhteen luomisen. vauvaa ei todellakaan pidä erottaa yön ajaksi jonnekkin vauvalaan, ja kun näin on tehty, on tehty samalla karhunpalvelus sille sukupolvelle. Ja noh, kyllähän sen tavallaan osassa näkee. Onneksi luonnonvalinta on tässä tainnut suosia niitä jotka tätä esiaikaista järkeä on osanneet käyttää.

Tarkoittaako kiintymyssuhde tässä vauvan kiintymistä äitiinsä vai äidin kiintymistä vauvaan?

Kiintyminen vauvaan ei minusta ainakaan edisty sillä, ettei äiti saa nukkua.

Mutta ehkä se tarkoittaakin, ettei vauva kiinny äitiinsä, jos on hänestä erossa yön ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.

Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.

Just nämä kommentit saavat mut lopettamaan vauvakuumeilun alta aikayksikön. Meillä on huippusairaalat ja monta vuotta opiskelleet ammattilaiset käytössä ja lukematon määrä apuvälineitä, mutta miksi siltikin nainen joutuu pelkäämään henkensä edestä? Pelon ymmärtää, jos oikeasti oltaisiin saunassa yksin synnyttämässä. Mutta pelkoa on siltikin vaikka puitteet ovat nimellisesti kunnossa, käytännössä ne eivät todellakaan ole. Tämän maan lapsiluku vähenee tasan niin kauan, kun naisten kokemuksia vähätellään sanomalla, että etpä joutunut saunassa synnyttämään, olette molemmat sentään hengissä (onko synnytys vasta sitten epäonnistunut, kun jompikumpi heittää henkensä?!), lapsi on sentään terve. Nämä tämmöiset heti paikalla romukoppaan ja alkakaa ottaa vakavasti äitien huolet ja tarpeet!

Miksi? Mikä siitä äidistä tekee niin erityisen että hänen tarpeensa pitää ottaa huomioon paremmin kuin muiden? Synnytys ei ole millään tavalla lääketieteellinen operaatio, jota täytyy koko ajan vierestä pitäen erikseen toimittaa.

Tosi kuvottava ajattelutapa sinulla.

Synnytys on yksi suurimpia terveysriskejä naiselle ja se voi johtaa vammautumiseen ja kuolemaan.

Eikä sairaaloissa todellakaan huomioida äidin tarpeita paremmin kuin muiden (juuri tuon sinunkin ajattelutavan takia), vaan esimerkiksi juuri synnyttänyt äiti joutuu itse hakemaan ruokansa, vaihtamaan lakanat ym. samalla kun on kiinni vastasyntyneessä vauvassa, ja samaan aikaan helposta ja nopeasta tyräleikkauksesta toipuvalle miehelleni on kiikutettu ruoat sängyn viereen, laitettu lakanat valmiiksi sänkyyn, ja juteltu mukavia. Että semmosta :)

Suomessa kuolee yksi tai kaksi naista vuodessa synnytyksen yhteydessä niin että ei se kovin suuri terveysriski ole mutta katastrofi sille perheelle jolle näin tapahtuu. Jos synnyttäjä kaipaa enemmän palveluja osastolla niin hän voisi pyytää vaikka jonkun sukulaisensa auttamaan jos ei itse koe olevansa kykenevä hakemaan ruokaansa tms.

Ja kuinka moni mies kuolee tyräleikkaukseen vuodessa? Sukulaiset vaan kiikuttamaan miehelle välipalaa, jos itse on niin laiska, ettei leikkauksen jälkeen jaksa mihinkään liikkua.

Itselläni oli tyräleikkaus 6kk synnytyksen jälkeen ja kyllä ero kohtelussa oli uskomaton. Tyräleikkauksen jälkeen sai kipulääkettä, ruokaa ja kyseltiin vointia. Keskusteltiin kotihoito-ohjeet läpi ja sai levätä. Tuntui aivan utopistiselta kun vointi oli paljon parempi verrattuna synnytyksen jälkeiseen vointiin. Kaikki sympatiani äideille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, toista osapuolta sitoo vaitiolovelvollisuus.

Täh? Miten kukaan muu liittyy siihen mitenkään jos joku kokee traumatisoituneensa? Jos kätilö sanoo ettei tälläisestä nyt pidä itseensä ottaa niin trauma katoaa ja kaikki onkin hyvin?

Äiti: Melkein kuolin! Olin niin järkyttävissä kivuissa, että taju meni! En tiedä toivunko tästä kokemuksesta koskaan ennalleen.

Kätilö: No ei kun kato sä oot vielä hengissä. Eli hyvinhän se meni :)

Äiti: Ai. No niinpäs menikin. Kiitos. Nyt voin hyvin :)

Voi kulta pieni. Siellä ollaan järkyttävissä kivuissa. Miksi et siitä toipuisi ennalleen kun kipu on ohi? Etkö toivu mistään kivusta, jos vaikka jalka katkeaa? Sekin sattuu. Vaiko synnytyksestä vain?

Eli sinusta tuossa jutussa ainoa ongelmanoli kipu? Mitään muuta et aiitä saanut irti? Kulta pieni, sinun ymmärrys on todella puutteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Mikä mielestäsi oli tässä tapauksessa synnyttäjältä turha valitus, koka vaan pitää kestää ajatuksessa, et ain ei tunnu mukavalta? Hermosärky? Ammatin menetys? Hän ei sentään valittanut hoitavista hoitajista. Jäi ilman ruokaa, kuten vauvansakin. Siitäkö ei pitäisi mitään sanoa, ettei leimattaisi prinsessaksi?

Olisi kannattanut siellä sairaalassa ollessaan, jolloin asioihin olisi voitu vaikuttaa eikä nillittää jälkikäteen. Toki tuo korona-aika oli poikkeuksellista, joten sen perusteella ei pidä vetää johtopäätöksiä synnytysten hoidosta. Tuolloin oli ruuhkaa synnytysosastolla ja jollain muulla suurempi tarve saada apua

Tämä aina ihmetyttää, et miten ne huonot jutut lakkaa olemasta, kun ne ovat menneisyyttä? Nykyään hyvin yleinen kommentti ihan kaikkeen, mitä ikävää on aiemmin tapahtunut. Miksi ei ole valittanut aiemmin/ajoissa/ajallaan ym. Ja koska ei, asiaa ei ikäänkuin ole tapahtunut.

Tässä tapauksessa uutiseesa yksi pointti oli se, miksi hän ei halua enempää lapsia. Ja siihen siis perustelu. Eli ei olis pitänyt nillittää, sanoo vaan, etten kerro...kö?

Hmm..."Hiono kokemus se oli enkä ikinä enää lapsia halua synnyttää mutta en kerro miksi, koska se on ollutta ja mennyttä "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Sinua on rikottu niin paljon että tuo on törkeä pahoinpitely. Etkö ymmärrä? Lapsesi olisi pitänyt leikata sektiolla ulos.

Koskaan ei saa maata synnyttäjän mahan päällä. Mikå tämä Suomi on? Ei mitään rajaa naisten kaltoinkohtelulla.

Miten eri tavalla me näitä juttuja luemmekaan! Sinusta siis pahinta oli kätilö mahan päällä edistämässä vauvan ulostuloa, minusta se oli pienin edellisen tarinan ongelmista.

Yhdessä omassakin synnytyksessäni kätilö lähes istui päälläni kun vauvan sydänäänet heikkenivät ja vauva piti saada heti ulos. Ei siitä traumaa jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin synnytin huhtikuussa 2020 ja kokemus oli todella traumaattinen. Synnytys päättyi hätäsektioon, eikä mies päässyt tukemaan minua tai koko sairaalaan sisälle edes näkemään vauvaa koko sinä aikana, kun olimme siellä (lähes viikon). Leikkauksen jälkeen olin järjettömän kipeä ja lääkitty mutta koska sitä normaalisti saatavilla olevaa apua (puoliso tai muu tukihenkilö, joka normaalisti saa olla lapsivuodeosastolla synnyttäneen kanssa) ei saanut olla laittomien koronatoimien vuoksi, olin aivan yksin ja hyvä, että jaksoin kantaa 4,5-kiloista poikaani. Imetys ei tietenkään onnistunut ja siitä syyllistettiin heti synnytystä seuraavana päivänä. Saattoi mennä kuusikin tuntia, ettei kukaan käynyt huoneessa. En päässyt omin avuin sängystä ylös mutta vauvaa piti hoitaa, kantaa, imettää ja vaihtaa vaippaa kuin mitään valtavaa leikkausta ei minulle koskaan olisi tehtykään. Trauma synnytyksestä ja erityisesti lapsivuodeosastosta on melkoinen ja vaikuttaa edelleen. Jotenkin mun päässäni on ajatus, että mun pitää pärjätä edelleen yksin, apua on turha edes pyytää, edes omalta mieheltä. Trauma jätti syvän yksinäisyyden ja yksin pärjäämisen tunteen.

En uskalla edes haaveilla toisesta lapsesta, vaikka sellaista halutaankin. Ei missään nimessä.

Terveiset Naistenklinikalle.

Mulla samankaltainen kojemus naistenklinikalta 2018. Vauvalla oli makrosomiadiagnoosi, silti käynnistystä yritettiin 5 PÄIVÄÄ ennen kuin yksi suostui ultrata. Todettiin että vauva 4.7kg ja kiureellinen sektio. Luojan kiitos ei mahtunut edes laskeutumaan, pääkin oli suuri (38cm). Oltaisiin molemmat vammauduttu pahasti jos olisi lähtenyt syntymään alakautta. Valtavat hartiatkin.

Maitoa ei tullut, olin ihan loppu. Vauvan paino romahti, hän itki nälkäänsä. Lääkäriä ei annettu tavata kuin vasta 3vrk kohdalla jolloin vauvalle määrättiinkin mittavat lisämaidot. Kuulemma normaalia ettei maitoa tule. Kamala kokemus.

Seuraavan lapsen kanssa olin tosi ahdistunut saanko varmasti sektion, en olisi muuhun suostunut. Se luvattiin vasta joskus rv 36, siihen asti joutui stressata. Enempää lapsia en olisi uskaltanut edes harkita.

Luin itse tutkimuksia kuinka todennäköistä alatiesynnytys olisi ollut toisella kerralla, aika huonot. Kaikki lukemani tutkimukset kiistettiin.

Vauvat halutaan synnyttää alakautta viis turvallisuudesta. Äidistä ei ole kiinnostunut kukaan. En saanut edes sairaslomaa vaikka hädin tuskin pysyin hereillä anemian takia enkä kävellä liitoskipujen takia lähes yhtään. Viiltävät si-kivut saattoi lyödä jalat alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Sinua on rikottu niin paljon että tuo on törkeä pahoinpitely. Etkö ymmärrä? Lapsesi olisi pitänyt leikata sektiolla ulos.

Koskaan ei saa maata synnyttäjän mahan päällä. Mikå tämä Suomi on? Ei mitään rajaa naisten kaltoinkohtelulla.

Miten eri tavalla me näitä juttuja luemmekaan! Sinusta siis pahinta oli kätilö mahan päällä edistämässä vauvan ulostuloa, minusta se oli pienin edellisen tarinan ongelmista.

Yhdessä omassakin synnytyksessäni kätilö lähes istui päälläni kun vauvan sydänäänet heikkenivät ja vauva piti saada heti ulos. Ei siitä traumaa jäänyt.

Siihen tilanteeseen ei pidä päätyä eli totaalista ammattitaidottomuutta. Mahan päällä ei maata eikä istuta , siinä puristetaan sisuskalut ulos. Mikään ihme että peräsuoli ja emätin roikkuu ulkona.