Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus synnytys hidastuu tai jopa pysähtyy, koska kehoa piiskataan liikaa - pieni provosointi on ok, mutta "maassa makaavan hevosen" piiskaaminen (kemiallisesti tai muuten) järjetöntä.

Minulle tuli tunne, että synnytys halutaan jotenkin keinotekoisesti tehdä nopeammaksi, vaikka minulla eikä vauvalla ollut hätää ja synnytyskin siinä eteni. Itselleni synteettinen oksitosiini oli kipeä ylimääräinen rasitus (antaminen lopettiin vauvan takia).

Siis näinhän se on. Sitä olen tarkoittanut sanoessani joskus, että synnyttäjät ovat "nautoja liukuhihnoilla" - huom. lääkefirmojen eduksi (se kemikaalien määrä, mitä synnyttäjiin joka tunti maailmalla käytetään!!!)

Sairaalat eivät tätä mentaliteettia päätä. Ongelma ei korjaannu heille valittamalla.

Perheiden hyvinvointi on edellä mainittuun nähden TÄYSIN TOISSIJAISTA.

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Jokaisen on otettava enemmän vastuuta, koska järjestelmä ei aseta perheiden hyvinvointia etusijalle - missään maailmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän jonnekin alkaa kerätä hyviä synnytyskokemuksia? Jos niitä lukemalla useampi tajuaisi, että Pepillä oli hyvin huono onni ja huonoa valmistautumista myös.

EI. Suomessa ei voi kertoa hyvistä synnytyskokemuksista. Se loukkaa niitä, joilla ei ole ollut hyviä kokemuksia ja heidän mielensä pahoittuu entistä enemmän.

Siellä taas yks ilman empatiaa maailmaan tullut. Joku aika sitten oli pitkä ketju, jossa enimmäkseen naiset kertoivat huonosta kohtelusta/kokemuksista synnäreillä. Samassa ketjussa oli myös hyviä kokemuksia. Kaikki otettiin ilolla ja asiallisesti vastaan. Ainoastaan epäempaattiset kommentoinnit tyrmättiin. Enemmistö naisista ymmärtää asiat, kuten pitää, ja ovat ihmisiä toisilleen. Mistä tulee nämä muut, sitä ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Niinpä.

Kaikissa muissa asioissa lääketieteen kaikki uusimmat keksinnöt ja hoitomuodot kyllä kelpaa, kelpaa tehokkaat kipulääkkeet, kelpaa uusin teknologia, kelpaa sukupuolen korjausleikkaukset. Arkielämässä kelpaa älykodit, puhelimet ja autot, Netflix, Wolt ja Tripadvisor. Huonosta palvelukokemuksesta voi muutamassa sekunnissa naputella arvostelun.

Jostain syystä raskauden tai synnytyksen kokemusta ei saa arvostella ja kokea sitä huonoksi tai epäonnistustuneeksi leimautumatta prinsessaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Moni lapsi saa ylilääkitsemisvimman takia pysyviä neurologisia vammoja, joten kyse ei ole vain siitä, tajuaako potilas loukkaantua hänelle tyrkytetystä vimmasta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emätin hörppii ilmaa.

Johtuu ehkä siitä, ettet ole kiihottunut. Normaalisti paikat on turpeat verentungoksesta ja SIKSI hyvin tiukat.

Naisen emätin on kuin ontto penis!

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvattiin vain yhden naisen ja miehen kokemus. En usko, että tämä on mitenkään tavanomainen tilanne. Epämiellyttäviä ja pelottavia tilanteita syntyy myös muualla kuin synnyttäjille tai synnytys-saleissa. Epäkohtia on joka puolella, leikkaus-saleissa, jälkihoidossa ja missä nyt ihmiset apua tarvitsevat. Jos kaikki naiset kokevat synnytyksensä menneen kuten esimerkki kertoo, en enää tiedä mihin uskon. Samana yönä syntyi 7 lasta, pitäisi tietää, miten nämä 7 muuta naista synnytyksensä kokivat, silloin on kokonaistilanne paremmin tiedossa.

No tietenkin tämä oli poikkeus! Mut eihän se muuta Pepin kokemusta tai jälkeseurauksia mihinkään, jos ne muut eivät saaneet seurauksia omasta reissustaan. Muuttuuko tämä kokemus todelliseksi vasta tilastollisen otoksen kautta?

Vierailija kirjoitti:

Ja naiselle Jumala sanoi "kivulla sinun pitää synnyttämän, mutta himosi on oleva miestäsi kohtaan"

Ei olisi kannattanut sekaantua käärmeeseen.

Ah, raamatullista naisvihaa! Best!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Moni lapsi saa ylilääkitsemisvimman takia pysyviä neurologisia vammoja, joten kyse ei ole vain siitä, tajuaako potilas loukkaantua hänelle tyrkytetystä vimmasta vai ei.

Me selvittiin hengissä. Sekä vauva että minä. Se oli tärkeintä. Enkä voi ylilääkinnästä syyttää. Pikemminkin päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tuon jutun tarkoitus oli?

Marinin hallitus ei ainakaan ole yhtään lisännyt sairaaloihin apua eikä synnytysosastoille mitään.

Tuskin helpottaa huoltosuhdettakaan tai taantuman uhkaa tuommonen pelottelu.

Niinpä. Pakko kai saada taas joku skandaali ja kohu tulille. Mua alkaa jo kyllästyttää.

Älä lue. Ei o pakko. Muo kyllästyttää nää tyhjät kommentit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

todellakin rupeaa. Potilas patistetaan niin nopeasti ylös jalkeille leikkauksen jälkeen, kuin se on mahdollista.

Totta. Minutkin patistettiin ylös heti seuraavana päivänä leikkauksesta. En kyl kyenny, mut patistettiin. Pari kertaa nousin seisomaan, ja sit lepäsin. En hoitanut vauvaa. Kerran oksensin yltympäriin. Luojan kiitos ei ollut vauvoja lähellä. Kaiken jumpan välissä sain maata (lakanalla, ei ollut laakereita). Ei tarvinnut hoitaa ketään. Onneks. Ei olisi onnistunut mitenkään. Ihan järkyttävää luettavaa nää synnärikokemukset tänä päivänä.

Sen ajatellaan olevan potilaan eduksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi. Koska viimekädessä juuri sinä itse selviydyt siitä synnytyksestä täysipäisenä tai et selviydy. Sinua voidaan avustaa, mutta se ratkaiseva tekijä olet sinä itse .

Varmasti totta, että mikäli synnytysvalmennus olisi parempaa niin elämästä vieraantuneet ituhipit ja kontrollifriikit tajuaisivat mitä odottaa synnytyksestä

Niin, oma osuus hoidetaan itse, mutta ei yksin, vaan toisten tuella. Upealta kuulosti tuo Saksassa synnyttäneen kokemus, että oli ammattitaitoinen, luotettava ihminen apuna niin raskauden aikana, synnytyksessä kuin synnytyksen jälkeenkin. Olisipa kaikilla mahdollisuus samaan.

Siitä täytyykin olla avoin ja rehellinen, jos tukea on turha odottaa. Osaa jokainen tehdä valintansa se todellisuus huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Moni lapsi saa ylilääkitsemisvimman takia pysyviä neurologisia vammoja, joten kyse ei ole vain siitä, tajuaako potilas loukkaantua hänelle tyrkytetystä vimmasta vai ei.

Me selvittiin hengissä. Sekä vauva että minä. Se oli tärkeintä. Enkä voi ylilääkinnästä syyttää. Pikemminkin päin vastoin.

En puhunut sinun perheestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

todellakin rupeaa. Potilas patistetaan niin nopeasti ylös jalkeille leikkauksen jälkeen, kuin se on mahdollista.

Totta. Minutkin patistettiin ylös heti seuraavana päivänä leikkauksesta. En kyl kyenny, mut patistettiin. Pari kertaa nousin seisomaan, ja sit lepäsin. En hoitanut vauvaa. Kerran oksensin yltympäriin. Luojan kiitos ei ollut vauvoja lähellä. Kaiken jumpan välissä sain maata (lakanalla, ei ollut laakereita). Ei tarvinnut hoitaa ketään. Onneks. Ei olisi onnistunut mitenkään. Ihan järkyttävää luettavaa nää synnärikokemukset tänä päivänä.

Niin että mieluummin otat veritulpan sängyssä makaamisesta?

Veritulppariski on alatiesynnytyksen jälkeen 1%, sektiossa 2-3%.

Pystyykö siihen miten itse vaikuttamaan? Esimerkiksi, miksei ohjeisteta liikuttelemaan jalkoja vuoteessa, jos voimia ei kuitenkaan ole paljoon liikkumiseen ja se myös heikentää vointia haavan ärtyessä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Moni lapsi saa ylilääkitsemisvimman takia pysyviä neurologisia vammoja, joten kyse ei ole vain siitä, tajuaako potilas loukkaantua hänelle tyrkytetystä vimmasta vai ei.

Me selvittiin hengissä. Sekä vauva että minä. Se oli tärkeintä. Enkä voi ylilääkinnästä syyttää. Pikemminkin päin vastoin.

En puhunut sinun perheestäsi.

Kannattaa sitten katsoa, ettei vastaa väärälle tyypille.

Mitä tapahtuisi ja minkälainen luettelo saataisiin lehtiin aikaiseksi, jos jokainen kertoisi oman kauhukokemuksensa terveydenhuollossa sattuneista "epäkohdista" taitaisi lista olla tuhansien ja tuhansien kokemusten pituinen. Tämä oli yksi kokemus, mitä saamme lukea ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla. En itse ole hoitohenkilöstöä koskaan pitänyt muita ammatteja parempana tai kaikkia ihmisiä sinne soveltuviksi, omakohtaisiakin kokemuksia on, mutta en tehnyt siitä lehtijuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi. Koska viimekädessä juuri sinä itse selviydyt siitä synnytyksestä täysipäisenä tai et selviydy. Sinua voidaan avustaa, mutta se ratkaiseva tekijä olet sinä itse .

Varmasti totta, että mikäli synnytysvalmennus olisi parempaa niin elämästä vieraantuneet ituhipit ja kontrollifriikit tajuaisivat mitä odottaa synnytyksestä

Niin, oma osuus hoidetaan itse, mutta ei yksin, vaan toisten tuella. Upealta kuulosti tuo Saksassa synnyttäneen kokemus, että oli ammattitaitoinen, luotettava ihminen apuna niin raskauden aikana, synnytyksessä kuin synnytyksen jälkeenkin. Olisipa kaikilla mahdollisuus samaan.

Siitä täytyykin olla avoin ja rehellinen, jos tukea on turha odottaa. Osaa jokainen tehdä valintansa se todellisuus huomioiden.

Suomessa on yleistä, että jopa rikkaat synnyttävät julkisessa sairaalassa eikä raskauden- ja synnytyksenaikaiseen hyvinvointiin välttämättä panosteta; luullaan, että sairaalan kemikaali-menuun lisäksi ei muuta tarvita? Toisaalta, eipä sitä tietoa helposti ole tarjolla.

Moni käyttää doulaa. Ei omaa kokemusta.

Ei syntyvyyden lasku kyllä mistään synnytystraumoista johdu, vaan siitä, että lisääntymättömyys on vihervasemmistolaisten mielestä ilmastoteko, joten eivät lisäänny (ehkä hyvä). Eli kohta täällä lisääntyvät vain konservatiiviset perhearvot omaavat sekä ma*hanmu*ttajat*ustaiset.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi ja minkälainen luettelo saataisiin lehtiin aikaiseksi, jos jokainen kertoisi oman kauhukokemuksensa terveydenhuollossa sattuneista "epäkohdista" taitaisi lista olla tuhansien ja tuhansien kokemusten pituinen. Tämä oli yksi kokemus, mitä saamme lukea ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla. En itse ole hoitohenkilöstöä koskaan pitänyt muita ammatteja parempana tai kaikkia ihmisiä sinne soveltuviksi, omakohtaisiakin kokemuksia on, mutta en tehnyt siitä lehtijuttua.

Sitä saisi lukea monta vuotta; ja lisää materiaalia syntyy koko ajan.

Kuinka paljon maailmalla muuten syntyy ihmisiä joka sekunti?