Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen siellä sairaalassa tarvitaan miestä tai tukihenkilöä? Jos teidät leikataan vaikka sappikivien takia niin otatteko miehenne mukaan?

Sappikivileikkauksessa harvemmin jätetään asiakas yksin sinne leikkauspöydälle tuntikausiksi kuten synnytyksissä on tapana. Haluan jonkun mukaan ihan jo huolehtimaan, että tarvittaessa saan varmasti apua. Seurakaan ei tietysti ole ollut pahitteeksi. Yhteisiähän ne lapset on meille miehen kanssa olleet, ei mitään minun omia projektejani.

Synnytys ei ole leikkaus. Tämä keskustelu on lähtenyt ihan sairaille raiteille, eipä ihme jos naisia ei huvita synnyttää kun näitä lukee.

Joo, sattuu, on hankalaa, aika paljon joutuu kärsimään epämukavuutta ja sitä että asiat ei mene niinkuin ajatteli, eka kerralla ainakaan.

Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin ihan normaalisti, syntyy terve lapsi ja äiti on parin päivän päästä taas täysissä voimissaan. Henkilökunta auttaa ja neuvoo. Niin se tavallisesti menee. Täällä nyt huudetaan että kaikki vammautuu ja on horroria. Toistan, ei se mukavaa ole, mutta sen pitäisi olla kaikilla tiedossa kun lapsentekoon ryhtyy.

Taitaa olla monelle se synnytys ensimmäinen kerta kun ei voi kaikkea ohjata ja määrätä. Se etenee niinkuin etenee eikä omien suunnitelmien mukaan. Tavoitteena kuitenkin on, että kumpikin niin äiti kuin lapsikin selviytyy siitä hengissä. Muu on toissijaista.

Voisi kuitenkin ajatella, että melko tärkeällä sijaluvulla synnytysten hoitamisessa olisi sen varmistaminen, että asiakas uskaltaa tulla toistekin. Ellei sitten ole työntekijällä tarkoituskin tehdä itsensä tarpeettomaksi. 

Sillehän ei voi mitään, että kontrollifriikit ja herkät lumihiutaleet pahoittaa kaikesta mielensä. Myös saamastaan avusta ja ohjeista.

Oot varmasti trolli. Mut senkin uhalla kysyn, mistä neuvosta ja avusta on nyt joku pahoittanut mielensä? Sinulla taitaa olla paha mieli siitä, kun jollakin ollut huonoja kokemuksia ja nyt tää joku saa huomiota ja empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei syntyvyyden lasku kyllä mistään synnytystraumoista johdu, vaan siitä, että lisääntymättömyys on vihervasemmistolaisten mielestä ilmastoteko, joten eivät lisäänny (ehkä hyvä). Eli kohta täällä lisääntyvät vain konservatiiviset perhearvot omaavat sekä ma*hanmu*ttajat*ustaiset.

Niin ja kun rahan arvo laskee, ihmiset köyhtyy. Mietitään, millainen elintaso lapsille pystytään tarjoamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Niinpä.

Kaikissa muissa asioissa lääketieteen kaikki uusimmat keksinnöt ja hoitomuodot kyllä kelpaa, kelpaa tehokkaat kipulääkkeet, kelpaa uusin teknologia, kelpaa sukupuolen korjausleikkaukset. Arkielämässä kelpaa älykodit, puhelimet ja autot, Netflix, Wolt ja Tripadvisor. Huonosta palvelukokemuksesta voi muutamassa sekunnissa naputella arvostelun.

Jostain syystä raskauden tai synnytyksen kokemusta ei saa arvostella ja kokea sitä huonoksi tai epäonnistustuneeksi leimautumatta prinsessaksi.

Tämä on kyllä ihme juttu, että synnyttämisen pitäisi olla mahdollisimman kamala kokemus eikä mistään saisi valittaa. Sitten jotkut empatiakyvyttömät tulevat huutamaan miten mummot synnyttivät saunassa eivätkä valittaneet yhtään. Lähtökohtaisesti kaikesta muustakin sairaalassa tapahtuvassa toiminnassa edes yritetään tehdä toimenpiteistä tehdä vähemmän ikäviä, mutta synnytyksessä millään muulla ei ole väliä kunhan vauva jotenkin runnotaan ulos. 

Vierailija kirjoitti:

"yleisesti ottaen ollaan ajateltu, että Suomessa on turvallista synnyttää."

Luulen, että on tuudittauduttu liikaa turvallisuuteen. Synnytyksiä ei tarvitse ruveta demonisoimaan, mutta synnytysvalmennuksessa olisi hyvä edes mainita, että joskus äitejä ja lapsia kuolee kaikesta huolimatta. Harvoin, mutta useammin lapsia -tai äitejä vammautuu. Elämä on arvaamatonta ja sitä pitäisi oppia arvostamaan. Olisi hyvä tietää tilastot, ettei pelkää turhaan ja toisaalta tiedostaa pienen riskin.

Nyt monien ensikertalaisten äitien synnytykseen liittyvät huolet ovat aivan ulkokohtaisia.

Totta kai ne ovat. Jos ihmiset tietäisivät kaikkien asioiden todelliset riskit etukäteen, he eivät suostuisi tulemaan kohdusta ulos edes. Kukaan täysipäinen ei voi syyttää ihmisiä siitä, että he ovat ihmisiä. Se on lähtökohta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi ja minkälainen luettelo saataisiin lehtiin aikaiseksi, jos jokainen kertoisi oman kauhukokemuksensa terveydenhuollossa sattuneista "epäkohdista" taitaisi lista olla tuhansien ja tuhansien kokemusten pituinen. Tämä oli yksi kokemus, mitä saamme lukea ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla. En itse ole hoitohenkilöstöä koskaan pitänyt muita ammatteja parempana tai kaikkia ihmisiä sinne soveltuviksi, omakohtaisiakin kokemuksia on, mutta en tehnyt siitä lehtijuttua.

Sitä saisi lukea monta vuotta; ja lisää materiaalia syntyy koko ajan.

Kuinka paljon maailmalla muuten syntyy ihmisiä joka sekunti?

Sitä en tiedä, mutta mitkään Afrikan ja Aasian maat ei tarvitse lisää väestönkasvua. On ihan naurettavaa ja nurinkurista olla mielissään siitä, että suomalaiset ei lisäänny. Ollaan kuitenkin vähemmistö tässä maapallolla. Voiko samalla tavalla olla ilonen siitä, että kenialaiset ja nigerialaiset eivät lisäännykään? En usko, sehän olisi heti r*sismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun synnytykset sujui hyvin vaikka varsinkin ekassa oli vähän kaikkea häslinkiä. Kätilö ihan kauhisteli sitä mulle sitten siinä keskustelussa jälkikäteen mutta jotenkin se nyt oli semmoista vaan. En traumatisoitunut vaikka epiduraali ei ollut hyvä, häntäluu meni murskaksi, imukupilla piti auttaa vauva maailmaan kätilölauman röhnöttäessä mun mahan päällä yms. monta muuta asiaa mitä en enää edes muista.

Elämä on. :)

Moni lapsi saa ylilääkitsemisvimman takia pysyviä neurologisia vammoja, joten kyse ei ole vain siitä, tajuaako potilas loukkaantua hänelle tyrkytetystä vimmasta vai ei.

Me selvittiin hengissä. Sekä vauva että minä. Se oli tärkeintä. Enkä voi ylilääkinnästä syyttää. Pikemminkin päin vastoin.

En puhunut sinun perheestäsi.

Kannattaa sitten katsoa, ettei vastaa väärälle tyypille.

Sinulle vastasin. Sanomani oli, että maailmassa on muitakin kuin sinä ja sinun lapsesi - kuulostaa epäkohteliaalta, mutta en sano tätä ironialla. Vaan että olemme yhdessä vastuussa järjestelmän toimivuudesta: vaikka se olisi itselle hyvä tai yhdentekevä, emme ajattele, että kaikki olisi sen takia hyvin. Ja ethän niin väittänytkään!

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Mutta minkä teet kun joidenkin mielestä on väärin että sattuu? Ja sille ei voi mitään kun ylilääkitseminen on riski lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

todellakin rupeaa. Potilas patistetaan niin nopeasti ylös jalkeille leikkauksen jälkeen, kuin se on mahdollista.

Totta. Minutkin patistettiin ylös heti seuraavana päivänä leikkauksesta. En kyl kyenny, mut patistettiin. Pari kertaa nousin seisomaan, ja sit lepäsin. En hoitanut vauvaa. Kerran oksensin yltympäriin. Luojan kiitos ei ollut vauvoja lähellä. Kaiken jumpan välissä sain maata (lakanalla, ei ollut laakereita). Ei tarvinnut hoitaa ketään. Onneks. Ei olisi onnistunut mitenkään. Ihan järkyttävää luettavaa nää synnärikokemukset tänä päivänä.

Niin että mieluummin otat veritulpan sängyssä makaamisesta?

Miten tuohon päätelmään pääsit? Tuossa potilas ollut toisenlaisessa leikkauksessa. Joutui nousemaan ylös ym. Mutta sai levätä jumppaamisten välissä. Tilanne siis ihan eri, kuin äideillä, jotka sektion jälkeen jätetään oman onnen nojaan vauvan kanssa ja sitä perustellaan sillä, ettei saisi veritulppaa. Joillekin tää veritulppa on selkeästi päähänpinttymä, jolla voidaan perustella ihan kaikki heitteillejättö. Kun kyse on äideistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Miten vauva liittyy siihen että se leikattu äiti pistetään siivoamaan sänkynsä, raahautumaan jonnekin syömään ja selviämään itse siinä kun se jolla ei vauvaakaan ole, saa kaiken nokan eteen? Vauvan hoito vaatii suunnilleen siirtymän hoitopöydän luo. Ja kotona on monella mies apuna.

Olen todella hoikka ja silti minulle pistettiin epiduraali väärään paikkaan, osui hermoon ja kipu oli sietämätön...en olisi enää halunnut pistämistä uudelleen, mutta väsyneenä en saanut kieltäydyttyä. Onneksi toisella kerralla onnistui. Tippaletkua ei saatu pistettyä ja käsi oli kuin neulatyyny hermostuneen hoitajan jäljiltä. Supistukset lakkasivat ja oksitosiinia lisättiin pariin kertaan, mikä aiheutti valtavat supistuskivut. Kätilö vaihtui 3 kertaa pitkän synnytyksen aikana, onneksi viimeisin oli todella kannustava. En saanut syödä mitään yli 10 tuntiin, kun ei tiedetty joudunko sektioon, ja voimat oli lopussa. Monelta osin traumaattinen synnytys, mutta onneksi lopulta sain terveen lapsen syliini. Sisälle jäi istukan palasia, joita ei huomattu. 2 viikon päästä synnytyksestä jouduin takaisin sairaalaan...lapsi jäi ainoaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi ja minkälainen luettelo saataisiin lehtiin aikaiseksi, jos jokainen kertoisi oman kauhukokemuksensa terveydenhuollossa sattuneista "epäkohdista" taitaisi lista olla tuhansien ja tuhansien kokemusten pituinen. Tämä oli yksi kokemus, mitä saamme lukea ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla. En itse ole hoitohenkilöstöä koskaan pitänyt muita ammatteja parempana tai kaikkia ihmisiä sinne soveltuviksi, omakohtaisiakin kokemuksia on, mutta en tehnyt siitä lehtijuttua.

Sitä saisi lukea monta vuotta; ja lisää materiaalia syntyy koko ajan.

Kuinka paljon maailmalla muuten syntyy ihmisiä joka sekunti?

Sitä en tiedä, mutta mitkään Afrikan ja Aasian maat ei tarvitse lisää väestönkasvua. On ihan naurettavaa ja nurinkurista olla mielissään siitä, että suomalaiset ei lisäänny. Ollaan kuitenkin vähemmistö tässä maapallolla. Voiko samalla tavalla olla ilonen siitä, että kenialaiset ja nigerialaiset eivät lisäännykään? En usko, sehän olisi heti r*sismia.

Niin totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Pälä pälä. Mikä ihmeen synnytyskone? Tyttäreni koki erittäin vaikean synnytyksen, mutta sai kaiken mahdollisen avun ja pelkoterapiaa jälkeenpäin.

Tämänkin olisit voinut esittää vähän eritavalla, jospa joku pelkosynnyttäjä olisi saanut hieman rohkaisua. Mutta ei, kylmäkiskoista vähättelyä tarjoat. Toivottavasti osaat lapsenlastasi kohtaan olla hieman rakastavampi tyyppi...

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on yleistä, että jopa rikkaat synnyttävät julkisessa sairaalassa eikä raskauden- ja synnytyksenaikaiseen hyvinvointiin välttämättä panosteta; luullaan, että sairaalan kemikaali-menuun lisäksi ei muuta tarvita? Toisaalta, eipä sitä tietoa helposti ole tarjolla.

Moni käyttää doulaa. Ei omaa kokemusta.

Seuraan somessa erästä naista, joka jakoi doulakokemuksensa. Ihanalta kuulosti.

Vierailija kirjoitti:

Jos kätilöillä on muuta hommaa, eikö paikalle voisi mennä sairaalasta joku muu hoitaja??? Se toisi synnyttäjälle edes henkistä turvaa.

Ei sairaalassa ole jotain muuta hoitajaa, henkilökuntaa on liian vähän.

"Lisää lapsia ei tule synnytystraumojen vuoksi". Olipa karkea ja naurettava yleistys. Suurin osa tässä maassa syntyvistä lapsista syntyy täysin normaalisti ja ilman traumoja, esimerkiksi itse synnyttäessäni kolmea lastani kokemus oli erittäin positiivinen.

Naurettava synnyttäjä, joka kuvaa itseään koko ajan täydessä tällingissä. Nykyajan someäitejä

Vierailija kirjoitti:

Olen todella hoikka ja silti minulle pistettiin epiduraali väärään paikkaan, osui hermoon ja kipu oli sietämätön...en olisi enää halunnut pistämistä uudelleen, mutta väsyneenä en saanut kieltäydyttyä. Onneksi toisella kerralla onnistui. Tippaletkua ei saatu pistettyä ja käsi oli kuin neulatyyny hermostuneen hoitajan jäljiltä. Supistukset lakkasivat ja oksitosiinia lisättiin pariin kertaan, mikä aiheutti valtavat supistuskivut. Kätilö vaihtui 3 kertaa pitkän synnytyksen aikana, onneksi viimeisin oli todella kannustava. En saanut syödä mitään yli 10 tuntiin, kun ei tiedetty joudunko sektioon, ja voimat oli lopussa. Monelta osin traumaattinen synnytys, mutta onneksi lopulta sain terveen lapsen syliini. Sisälle jäi istukan palasia, joita ei huomattu. 2 viikon päästä synnytyksestä jouduin takaisin sairaalaan...lapsi jäi ainoaksi. 

Se on mielestäni huolestuttavaa, kuinka herkästi ollaan tyrkkäämässä oksitosiinia, vaikka turvallisempaa olisi ensin suoda kohdulle lepohetki, jotta se jaksaa entistä paremmin.

Ei kun heti hormooni-piiskaa vaan... "virheet" (ei voi etukäteen tietää) sitten hoidetaan monesti leikkauksella.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen on otettava enemmän vastuuta, koska järjestelmä ei aseta perheiden hyvinvointia etusijalle - missään maailmalla.

Varmasti asettaa. Ei ole mitenkään mahdoton tavoite kääntää kotimainenkaan ilmapiiri sitä tavoittelemaan. Ryhmäpsykologiasta tiedetään nykymaailmassa tarpeeksi, että pystytään paljonkin parantamaan asioita. Kunhan kateelliset alkavat hoitaa itseään itse ja lopettavat muiden tallomisen pitääkseen oman nenänsä pinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

"Lisää lapsia ei tule synnytystraumojen vuoksi". Olipa karkea ja naurettava yleistys. Suurin osa tässä maassa syntyvistä lapsista syntyy täysin normaalisti ja ilman traumoja, esimerkiksi itse synnyttäessäni kolmea lastani kokemus oli erittäin positiivinen.

Ai hemmetti! Poistetaan koko keskustelu, koska sinun synnytyksesi ovat olleet hyviä kokemuksia niin niitä huonoja ei ole kenelläkään, vai?

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.