Lue keskustelun säännöt.
Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
19.02.2023 |
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Tämä äiti kaipaa psykologin apua. Miksi on niin suuri tarve kontrolloida, että mieli joutuu dissosioimaan kun ei olekaan 100% kontrollia asioihin?
Ja miksi ihmeessä se on mennyt irtisanoutumaan virasta? Sehän vois olla edelleen hoitovapaalla tai sairaslomalla, koska ei ole työkykyinen!
Hmm, miten sen nyt sanoisi. Yllätyin kovasti kun jutussa väitti että tuon takia on irtisanoutunut kun somessa mainostaa somekurssejaan ja kertoo että on sometyön takia saanut irtisanoutua päivätyöstään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen siellä sairaalassa tarvitaan miestä tai tukihenkilöä? Jos teidät leikataan vaikka sappikivien takia niin otatteko miehenne mukaan?
Sappikivileikkauksessa harvemmin jätetään asiakas yksin sinne leikkauspöydälle tuntikausiksi kuten synnytyksissä on tapana. Haluan jonkun mukaan ihan jo huolehtimaan, että tarvittaessa saan varmasti apua. Seurakaan ei tietysti ole ollut pahitteeksi. Yhteisiähän ne lapset on meille miehen kanssa olleet, ei mitään minun omia projektejani.
Synnytys ei ole leikkaus. Tämä keskustelu on lähtenyt ihan sairaille raiteille, eipä ihme jos naisia ei huvita synnyttää kun näitä lukee.
Joo, sattuu, on hankalaa, aika paljon joutuu kärsimään epämukavuutta ja sitä että asiat ei mene niinkuin ajatteli, eka kerralla ainakaan.
Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin ihan normaalisti, syntyy terve lapsi ja äiti on parin päivän päästä taas täysissä voimissaan. Henkilökunta auttaa ja neuvoo. Niin se tavallisesti menee. Täällä nyt huudetaan että kaikki vammautuu ja on horroria. Toistan, ei se mukavaa ole, mutta sen pitäisi olla kaikilla tiedossa kun lapsentekoon ryhtyy.
Taitaa olla monelle se synnytys ensimmäinen kerta kun ei voi kaikkea ohjata ja määrätä. Se etenee niinkuin etenee eikä omien suunnitelmien mukaan. Tavoitteena kuitenkin on, että kumpikin niin äiti kuin lapsikin selviytyy siitä hengissä. Muu on toissijaista.
Voisi kuitenkin ajatella, että melko tärkeällä sijaluvulla synnytysten hoitamisessa olisi sen varmistaminen, että asiakas uskaltaa tulla toistekin. Ellei sitten ole työntekijällä tarkoituskin tehdä itsensä tarpeettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektio on naisten oikeus! kirjoitti:
Tämä artikkeli oli kammottavaa luettavaa. Suuret sympatiat tälle opettajalle. Itselläni oli myös todella traumaattinen synnytys ensimmäisen lapsen kohdalla, pienessä sairaalassa ei ollut anestesialääkäriä ja gynekologi hälytettiin vasta lopussa. Vasta 10 vuoden jälkeen uskalsin lähteä toisen lapsen yritykseen. Alusta asti päätin vaatia pelkosektion. Muistakaa naiset, että sektio on teidän oikeus! Kaikki meni itselläni aivan ihanasti ja parantuminen oli nopeaa. Sektio oli eheyttävä kokemus.
Alatieteurastukseen ei ole pakko suostua - ketään ei voi pakottaa! Surullista, jos joku jättää oman lapsen hankkimatta, kun pelkää synnytystä liikaa.
Anteeksi, mutta huomasitko ollenkaan mikä eräs asia tässä meni myös pieleen? Se oli epiduraali.
Jokainen, joka sen ottaa, luulisi myös ymmärtävän sen, että aina se ei mene oikein ja siitä on myös haittoja. Näistä toki puhutaan liian vähän. Se epiduraalin laitto ei kuitenkaan ole mikään "pikku toiminpide". Ja mikä sekstiossa suunnitellusti aina laitetetaan, no se epiduraali...
Synnytysvalmennuksen alasajo vaikuttaa minusta näihin kokemuksiin. Olisi hyvä, että ihmiset saisivat oikeaa tietoa asioista. Kaiken lisäksi valmennusta pitäisi mielestäni pitää kätilö, eivät terveydenhoitajat, sillä kätilö ovat nähneet aidosti sen mitä synnytys on, eikä opeta vain "kirjoista".
Synnytysvalmennuksesta; minä synnytin Saksassa ja raskausaikana oli käytäntönä oma hebamme, kätilö, joka valmensi synnytykseen ja äidiksi tulemiseen. Hän oli fantastinen persoona ja myös mukana synnytyksessä. Synnytys oli vaikea, kesti 30h mutta hänen avustuksellaan lapsi syntyi alateitse, enkä saanut mitään vaurioita. Kotiin päästyämme hebame vieraili luonamme ja tarkisti kuntoni synnytyksen jälkeen sekä antoi neuvoja vauvan hoidon suhteen. Kokemus oli kaikin puolin upea, vaikka synnytys oli vaikea. Käytettiin oksitosiinia ja sain epiduraalin. Slaavikyykyssä vauva syntyi. Tahdon sanoa vain, että tämä osaava kätilö pelasti muutoin tapahtuneelta hätäsektiolta ja kaikesta kivusta huolimatta tunsin olevani turvassa ja selviäväni koko hommasta. Kaikkien lukemieni kommenttien perusteella en uskaltaisi synnyttää Suomessa.
Kyllä se isoin luotto pitää olla itsessä. Jos ei, on jotain pielessä. Äiti voi myös omatoimisesti itse etsiä tietoa ja valmistautua henkisesti.
Tästä yksin pärjäämisen ihannoinnista voitaisiin jo kehittyä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektio on naisten oikeus! kirjoitti:
Tämä artikkeli oli kammottavaa luettavaa. Suuret sympatiat tälle opettajalle. Itselläni oli myös todella traumaattinen synnytys ensimmäisen lapsen kohdalla, pienessä sairaalassa ei ollut anestesialääkäriä ja gynekologi hälytettiin vasta lopussa. Vasta 10 vuoden jälkeen uskalsin lähteä toisen lapsen yritykseen. Alusta asti päätin vaatia pelkosektion. Muistakaa naiset, että sektio on teidän oikeus! Kaikki meni itselläni aivan ihanasti ja parantuminen oli nopeaa. Sektio oli eheyttävä kokemus.
Alatieteurastukseen ei ole pakko suostua - ketään ei voi pakottaa! Surullista, jos joku jättää oman lapsen hankkimatta, kun pelkää synnytystä liikaa.
Anteeksi, mutta huomasitko ollenkaan mikä eräs asia tässä meni myös pieleen? Se oli epiduraali.
Jokainen, joka sen ottaa, luulisi myös ymmärtävän sen, että aina se ei mene oikein ja siitä on myös haittoja. Näistä toki puhutaan liian vähän. Se epiduraalin laitto ei kuitenkaan ole mikään "pikku toiminpide". Ja mikä sekstiossa suunnitellusti aina laitetetaan, no se epiduraali...
Synnytysvalmennuksen alasajo vaikuttaa minusta näihin kokemuksiin. Olisi hyvä, että ihmiset saisivat oikeaa tietoa asioista. Kaiken lisäksi valmennusta pitäisi mielestäni pitää kätilö, eivät terveydenhoitajat, sillä kätilö ovat nähneet aidosti sen mitä synnytys on, eikä opeta vain "kirjoista".
Synnytysvalmennuksesta; minä synnytin Saksassa ja raskausaikana oli käytäntönä oma hebamme, kätilö, joka valmensi synnytykseen ja äidiksi tulemiseen. Hän oli fantastinen persoona ja myös mukana synnytyksessä. Synnytys oli vaikea, kesti 30h mutta hänen avustuksellaan lapsi syntyi alateitse, enkä saanut mitään vaurioita. Kotiin päästyämme hebame vieraili luonamme ja tarkisti kuntoni synnytyksen jälkeen sekä antoi neuvoja vauvan hoidon suhteen. Kokemus oli kaikin puolin upea, vaikka synnytys oli vaikea. Käytettiin oksitosiinia ja sain epiduraalin. Slaavikyykyssä vauva syntyi. Tahdon sanoa vain, että tämä osaava kätilö pelasti muutoin tapahtuneelta hätäsektiolta ja kaikesta kivusta huolimatta tunsin olevani turvassa ja selviäväni koko hommasta. Kaikkien lukemieni kommenttien perusteella en uskaltaisi synnyttää Suomessa.
Kyllä se isoin luotto pitää olla itsessä. Jos ei, on jotain pielessä. Äiti voi myös omatoimisesti itse etsiä tietoa ja valmistautua henkisesti.
Olen se Saksassa synnyttänyt. Olen samaa mieltä, että itseen pitää luottaa ja etsiä tietoa. Raskaaksi tultuani katselin synnytysvideoita ja harrastin pilatesta. Tiesin kyllä kestäväni kivun, sillä minulla on kestävyysurheilutausta. Siltikin ensisynnyttäjänä koin suurta hyötyä osaavasta kätilöstä ja hyvästä huolenpidosta. Hyvän synnytysavun pitäisi olla kaikkien äitien oikeus.
Hyvästä synnytysavusta huolimatta synnytys voi mennä pieleen. Serkkuni synnytti Munchenissä ja komplikaatioiden vuoksi oli kuolla siihen. Toista lasta ei edes harkitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla naisella on posttraumaattinen stressireaktio. Hänen pitäisi päästä kunnon terapiaan.
Terapia ei ensinnäkään ole mikään ihmelääke, vaan varsinkin PTSD on erittäin vaikeahoitoinen ja kestää usein koko loppuelämän kaikesta mahdollisesta avusta huolimatta. Lisäksi terapia ei voi päästä kunnolla alkuun ennen kuin asian käytännön osuus on käsitelty, eli tässä tapauksessa synnyttäjä saanut palautetta kontaktoimiltaan tahoilta ja anteekspyynnön eli että hänen kokemuksensa on validoitu.
Jostain syystä meillä hoidetaan todella huonosti, eli yleensä ei ollenkaan, jälkihoito esim. synnytysten jälkeen. Niistä pitäisi aina olla jälkikonsultaatio. Ja erityisesti silloin, jos on jäänyt epämiellyttävä olo. Se pelastaisi paljon äitien jälkikärsimyksiltä.
No ainakin minulle on tarjottu joka kerta mahdollisuutta ennen kotiutumista puhua synnytyksen hoitaneen kätilön kanssa sekä annettu yhteystiedot jos tulee myöhemmin jotain keskusteltavaa mieleen.
Hyvä juttu. Voi kun näin tapahtuis aina. Mut mielestäni silloin, kun kaikki ei ole mennyt ihan putkeen, sen keskustelun pitäis olla pakollinen ja jälkihoitokin jotain muuta, kuin pelkkä puhelinnumero. Sen pitäisi kuulua siihen proseduuriin, kun on ensimmäiset neuvolakäyttit vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että tota ponnisteluvimmaa - joka ei syntymälle ole edes välttämätön! Ja oksitosiinia annettu varmasti. KOHTU UUVUTETTIIN. Siksi kai trauma yltyi, ja joutui myös nukutukseen ja leikkaukseen.
Ihan turhaa kärsimystä.
Millanen puoliso jaksaa tuollaista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän tuon jutun tarkoitus oli?
Marinin hallitus ei ainakaan ole yhtään lisännyt sairaaloihin apua eikä synnytysosastoille mitään.
Tuskin helpottaa huoltosuhdettakaan tai taantuman uhkaa tuommonen pelottelu.
Joskus synnytys hidastuu tai jopa pysähtyy, koska kehoa piiskataan liikaa - pieni provosointi on ok, mutta "maassa makaavan hevosen" piiskaaminen (kemiallisesti tai muuten) järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä äiti kaipaa psykologin apua. Miksi on niin suuri tarve kontrolloida, että mieli joutuu dissosioimaan kun ei olekaan 100% kontrollia asioihin?
Ja miksi ihmeessä se on mennyt irtisanoutumaan virasta? Sehän vois olla edelleen hoitovapaalla tai sairaslomalla, koska ei ole työkykyinen!
Hmm, miten sen nyt sanoisi. Yllätyin kovasti kun jutussa väitti että tuon takia on irtisanoutunut kun somessa mainostaa somekurssejaan ja kertoo että on sometyön takia saanut irtisanoutua päivätyöstään...
Niinpä. Tässähän taas tuodaan esille tapahtumat vain siten kun hän ne "muistaa". Se ei ole välttämättä se totuus mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku vielä epäilee ettei Suomi olisi äiti vihamielinen maa, niin sopii lukea tämä ketju.
Suomi on hyvin empatiakyvytön maa.
Ei riitä selittämään sitä, miksi miehiä paapottaisiin samassa tilanteessa. Kyllä se nyt vain on naisvihaa. Jokaisen äidiksi tulevan pitäisi olla täydellisen kyvykäs ja virheetön, ellei suorastaan kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Kun ei ole, on ansainnut kaiken pahan mitä maailma keksii jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.
Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)
Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.
Tästä tuli mieleen kun lapsi syntyi sektiolla 2018 ja raahauduin heikkona käytävällä seiniin nojaten. Välillä oli pakko pitää taukoa kun sattui niin ja yhdessä vaiheessa aloin myös itkemään kivusta. Yksi hoitaja tuli huolestuneena kysymään olenko kunnossa ja olenko ollut leikkauksessa. Sain sanottua sektio, ja heti tämän jälkeen hoitaja lähti pois sanaakaan sanomatta.
Jatkoin hidasta etenemistäni huoneeseen. Tuli harvinaisen selväksi etten ollut avun arvoinen.
Järkyttävää! Mitä teille opetetaan siellä kouluissa synnyttäneistä naisista? Sektiolla tai ilman? Olis kiva kuulla. Empatia ja apu tuhoaa tuoreen äidin kyvyn hoitaa lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen siellä sairaalassa tarvitaan miestä tai tukihenkilöä? Jos teidät leikataan vaikka sappikivien takia niin otatteko miehenne mukaan?
Sappikivileikkauksessa harvemmin jätetään asiakas yksin sinne leikkauspöydälle tuntikausiksi kuten synnytyksissä on tapana. Haluan jonkun mukaan ihan jo huolehtimaan, että tarvittaessa saan varmasti apua. Seurakaan ei tietysti ole ollut pahitteeksi. Yhteisiähän ne lapset on meille miehen kanssa olleet, ei mitään minun omia projektejani.
Synnytys ei ole leikkaus. Tämä keskustelu on lähtenyt ihan sairaille raiteille, eipä ihme jos naisia ei huvita synnyttää kun näitä lukee.
Joo, sattuu, on hankalaa, aika paljon joutuu kärsimään epämukavuutta ja sitä että asiat ei mene niinkuin ajatteli, eka kerralla ainakaan.
Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin ihan normaalisti, syntyy terve lapsi ja äiti on parin päivän päästä taas täysissä voimissaan. Henkilökunta auttaa ja neuvoo. Niin se tavallisesti menee. Täällä nyt huudetaan että kaikki vammautuu ja on horroria. Toistan, ei se mukavaa ole, mutta sen pitäisi olla kaikilla tiedossa kun lapsentekoon ryhtyy.
Taitaa olla monelle se synnytys ensimmäinen kerta kun ei voi kaikkea ohjata ja määrätä. Se etenee niinkuin etenee eikä omien suunnitelmien mukaan. Tavoitteena kuitenkin on, että kumpikin niin äiti kuin lapsikin selviytyy siitä hengissä. Muu on toissijaista.
Voisi kuitenkin ajatella, että melko tärkeällä sijaluvulla synnytysten hoitamisessa olisi sen varmistaminen, että asiakas uskaltaa tulla toistekin. Ellei sitten ole työntekijällä tarkoituskin tehdä itsensä tarpeettomaksi.
Sillehän ei voi mitään, että kontrollifriikit ja herkät lumihiutaleet pahoittaa kaikesta mielensä. Myös saamastaan avusta ja ohjeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus synnytys hidastuu tai jopa pysähtyy, koska kehoa piiskataan liikaa - pieni provosointi on ok, mutta "maassa makaavan hevosen" piiskaaminen (kemiallisesti tai muuten) järjetöntä.
Ellei se "maassa makaava" nouse piiskasta, se kärrätään auki leikattavaksi. Tylyä.
Oikeasti moni synnytys sujuisi inhimillisemmällä lähestymistavalla, mutta asiaan liittyvä tieteenfilosofia (luonnontieteet) ei sitä salli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Miten niin kaikki? Lapsi oli terve, äitikin käveli omin jaloin ulos. Isäkin sai olla mukana synnytyksessä.
pysyvät vammat ja esim seksuaalisuuden elinikäinen menettäminen ovat kyllä sellaisia asioita, että ne pilaavat loppuelämän.
Aika moni naisista ei seksistä välitä pätkän vertaa sitten kun on lapset hankittu. Mies lähtee sitten muille markkinoille koska frigidin vaimon kanssa ei ole kiva elää. Sitä saa mitä tilaa.
No ei kai siitä seksistä voi välittää ja alapää on tuuskan nuuskana ja sattuu. Eka vuosihan synnytyksen jälkeen on ihan normaalia olla haluton, hormonaaliset syyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.
Tuon kaiken voi pilata ottamalla liikaa oksitosiinia, niin että kohtu hyperstimuloitu, menee pysyvään kramppiin, ja repeytyy.
Kuvailemasi on totta, mutta sen voi herkästi pilata vaatimalla/suostumalla kaikenlaisia mömmöjä.
Kerroppa meille miten synnyttäjä " ottaa liikaa oksitosiinia"? Oksitosiini on ensinnäkin ihan luonnollinen hormooni, mitä erittyy mm. halatessa, imettäessä jne. Toki sillä ( synteettisellä oksitosiinilla) saatetaan käynnistää supistuksia, mutta eihän synnyttäjä ikinä itse sitä annosta päätä.
Luonnollisesti sitä ei erity kuin tietty määrä. Se vahvistaa supistuksia ja jos saa liikaa voi esimerkiksi revetä kohtu. Mä sain annostuksen yli kun oli jo leikkaussaliin lähtö tulossa, vauva saatiin salissa syntymään, mutta kivuliaat supistukset jatkui voimakkaasti vielä päiviä ja lääkkeeksi vaan buranaa ja siitäkin hoitsut pihtaili, että onkohan mennyt edes 6tuntia edellisestä...
Synnytyksen jälkeen kuuluukin olla jälkisupistuksia päiviä. Eihän se kohtu muuten kasaan mene. Imetys lisää myös sitä oksitosiinin eritystä eli voimistaa jälkisupistuksia.
Eivät ne ennen niin voimakkaita ole olleet että hyvä jos vessaan pystyy kävelemään.
Pistetäänkö synteettistä oksitosiinia vauhdittamaan synnytystä miksi? Varmaan monessa tilanteessa tarpeen, mutta liekö aina. Vuvalleni se ei sopinut, yksi kätilö osasi onneksi ohjata oikeaan asentoon, niin että vauva kääntyi ja syntyi sitten omalla ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus synnytys hidastuu tai jopa pysähtyy, koska kehoa piiskataan liikaa - pieni provosointi on ok, mutta "maassa makaavan hevosen" piiskaaminen (kemiallisesti tai muuten) järjetöntä.
Ellei se "maassa makaava" nouse piiskasta, se kärrätään auki leikattavaksi. Tylyä.
Oikeasti moni synnytys sujuisi inhimillisemmällä lähestymistavalla, mutta asiaan liittyvä tieteenfilosofia (luonnontieteet) ei sitä salli.
Vihje: neurotieteet, lääkebisnes, yhteiskuntatieteet, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa leikattiin käsi, leikkaushaavaa hoidettiin huolella ja kävin useassa jälkitarkastuksessa. Haava noin 7 cm pitkä. Sektiohaava (reilusti isompi leikkaus) ei kiinnostanut ketään. Ei jälkitarkastuksia tai muutakaan hoitoa, ketään ei kiinnostanut vointini.
Höpsis. Kaikille tehdään jälkitarkastus. Se on ehto äitiysrahan saamiselle.
Se, että neuvolalääkäri vilkaisee 2kk leikkauksen jälkeen, ei kyllä todellakaan vastaa muiden leikkausten kontrolleja (jotka ensinnäkin yleensä hyvin pian leikkauksen jälkeen).
Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.
Ennenwanhaankin suurin osa ihmisistä asui ihmisten ilmoilla eikä missään korvessa.