Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Oma esikoinen syntyi aikoinaan aamuyöllä. Onneksi mies oli mukana synnytyksessä, sillä samana yönä syntyi paljon lapsia ja kätilö ehti vain välillä piipahtaa huoneessa. Miehen ansiosta sikiön hapenpuute selvisi ja sain epiduraalin, joka korjasi tilanteen. Minulla on synnytyksestä vain hajanaisia muistikuvia, kun kipu vei lähes tajun. Korona-aikaankin synnyttäjlle olisi pitänyt taata tukihenkilön pääsy mukaan.

Hänen miehensä oli synnytyksessä mukana ja poikkeusluvalla vielä synnytyksen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten mielenhallinta on erilainen. Vahvat voittaa ja heikot häviää. Ja sitä kutsutaan elämäksi. Kukaan ei saa päättää päivistään, ne määrätään.

Mielenhallinta? Siinähän tehtiin hoitovirhe, hermokipu on kauheinta kipua.

Hermokipu jota löydy tutkimuksissa jossa kartoitetaan hermoratojen toiminta.

Täytyy odottaa fiksumpia tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä niissä verisissä petivaatteissa makasit? Olisiko sut pitänyt siinä pedillä pestä? Suihkuun neuvotaan heti kun jalat kantaa ja lakanat vaihdetaan pyynnöstä jos se perusvaihtoväli ei riitä. ?

naistenklinikalla potilas vaihtaa itse lakanansa. Jos satut makaamaan katetrilla ja tipalla sänkyyn kiinnitettynä verilammikossa, niitä lakanoita ei vaihda kukaan. Etkä myöskään muuten lähde suihkuun tai hakemaan itsellesi syötävää tai juotavaa.  

kipulääkkeitä et saa ja kelloa on turha soittaa koska siihen soittoon ei kukaan vastaa.

Hölöhölö.

Vierailija kirjoitti:

Tuhosi lapsihaaveet? Aika mustavalkoisesti ajateltu. Toinen synnytys voi onnistua paremmin, koska nyt tietää mitä odottaa ja osaa vaatia hoitoa ja apua. Ja eikö keisarinleikkauskin ole vaihtoehto?

Elämässä pitää uskaltaa yrittää, vaikka pelottaa ja ensimmäisellä kerralla ei ihan onnistunut. En haluaisi vähätellä hänen kokemuksiaan, muttei kannata jäädä vellomaan vääryyteenkään ja luovuttaa.

Omalle äidilleni se kolmas raskaus ja synnytys oli traumatisoivin. Sairastui henkisesti ja fyysisesti ja se vaikuttaa edelleen meihin lapsiin, vaikka kuopus on jo 27-vuotias! Jos on tunne, ettei enää selviä uudesta raskaudesta, kannattaa sitä tunnetta uskoa eikä väkisin yrittää. Äidinvaisto on jotain alkukantaista ja usein osuu oikeaan. Jos äiti tuntee, että joku asia on vinossa, se usein myös on.

Vierailija kirjoitti:

Tuhosi lapsihaaveet? Aika mustavalkoisesti ajateltu. Toinen synnytys voi onnistua paremmin, koska nyt tietää mitä odottaa ja osaa vaatia hoitoa ja apua. Ja eikö keisarinleikkauskin ole vaihtoehto?

Elämässä pitää uskaltaa yrittää, vaikka pelottaa ja ensimmäisellä kerralla ei ihan onnistunut. En haluaisi vähätellä hänen kokemuksiaan, muttei kannata jäädä vellomaan vääryyteenkään ja luovuttaa.

Kiva tsemppipuhe jos kyse on uudesta urasta, opiskelupaikasta tai vaikkapa uudesta asunnosta. Hieman eri asia pelata venäläistä rulettia omalla terveydellä ja jopa hengellä, sekä lapsen terveydellä. Monen vuoden ja kuukauden kivut ja kehon ja psyyken tuhoutuminen pelissä. Ja tämä puhuu että pitää vaan uskaltaa yrittää :D haloo, kaikille ei ole lapset koko elämän tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Työttömiä haukutaan koko ajan ja synnytyksessä saa paskaa kohtelua, jos työkkäri laittaa palkkatuella tarhaan tai vanhusten hoitoon niin voinko olla myös ilkeä?

Kyllä, voi kertoa lapsille sairaala satuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömiä haukutaan koko ajan ja synnytyksessä saa paskaa kohtelua, jos työkkäri laittaa palkkatuella tarhaan tai vanhusten hoitoon niin voinko olla myös ilkeä?

Kyllä, voi kertoa lapsille sairaala satuja.

Meillä on täällä kaupungissa sellainen pelottava paikka....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.

Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.

Just nämä kommentit saavat mut lopettamaan vauvakuumeilun alta aikayksikön. Meillä on huippusairaalat ja monta vuotta opiskelleet ammattilaiset käytössä ja lukematon määrä apuvälineitä, mutta miksi siltikin nainen joutuu pelkäämään henkensä edestä? Pelon ymmärtää, jos oikeasti oltaisiin saunassa yksin synnyttämässä. Mutta pelkoa on siltikin vaikka puitteet ovat nimellisesti kunnossa, käytännössä ne eivät todellakaan ole. Tämän maan lapsiluku vähenee tasan niin kauan, kun naisten kokemuksia vähätellään sanomalla, että etpä joutunut saunassa synnyttämään, olette molemmat sentään hengissä (onko synnytys vasta sitten epäonnistunut, kun jompikumpi heittää henkensä?!), lapsi on sentään terve. Nämä tämmöiset heti paikalla romukoppaan ja alkakaa ottaa vakavasti äitien huolet ja tarpeet!

Miksi? Mikä siitä äidistä tekee niin erityisen että hänen tarpeensa pitää ottaa huomioon paremmin kuin muiden? Synnytys ei ole millään tavalla lääketieteellinen operaatio, jota täytyy koko ajan vierestä pitäen erikseen toimittaa.

No vaikka siksi, että saataisiin edes muutama pariskunta lisää hankkimaan lapsia tähän kuihtuvaan maahan. Ja siksi, että näillä syntyvillä lapsilla olisi ei-traumatisoitunut äiti ja siten parempi mahdollisuus onnelliseen lapsuuteen, joka estää syrjäytymiseltä ja rikollisuudelta. Traumatisoitunut äiti voi joutua käyttämään sosiaali ja terveyspalveluja, jotka tulee yhteiskunnalle palkon kalliimmaksi, mitä se paremman synnytyskokemuksen tarjoaminen maksaisi. Ylipäätään ihmiset olisivat vapaina synnytystraumoista, nehän vaikuttaa äidin lisäksi myös lapsiin, puolisoihin, vanhempiin negatiivisella tavalla. Ota nyt ihmeessä se pää pois p**seestä!

😅 Voi luoja. Näitä traumatisoituneita on promillen luokkaa, heidänkö vuokseen pitäisi laittaa synnytykset uusiksi? Taitaa se pää olla siellä perseessä jollain ihan muulla.

Niin siinä kuule käy, että ylipaino hoitajalla on pelkkää laiskuutta. Lenkille vaan.

Miten jonkun hoitajan ylipaino liittyy nyt sit taas mihinkään? Jos olet tuo hoitaja, niin kyllä, lenkkeily tekee hyvää.

Ylipaino on laiskuutta eli voisi ne hoitajat itsekin liikkua, kun käskee juuri synnyttänyttä äitiä liikkumaan.

Eiköhän ne kuule liiku ihan riittävästi. Onko synnyttäneellä joku syy miksei hän voisi liikkua?

Verenhukka joka aiheuttaa pyörtymisvaaran muunmuuassa.

Koskee hyvin harvaa.

Ja sinä tiedät tuon mistä? Omasta kokemuksestako?

Ihan kaikki tietää ettei normaali synnytyksen jälkeen tarcitse jäädä sänkyyn makaamaan. Synnytyssalissa jo käydään useimmiten pesulla ja sieltä kävellään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ikinä halua lapsia, mutta mua surettaa ja kauhistuttaa naisena, että toiset naiset joutuvat kokemaan tällaista Suomessa. Näistä pitää puhua ja huonoon kohteluun pitää aina puuttua. Kohtelu naisia kohtaan on törkeää - mulle on itselleni jäänyt traumat monen gynekologin ja sh:n huonosta käytöksestä - ymmärsin vasta traumaterapiassa, että mua kohtaanhan on tehty väkivaltaa. Mun mies (joka ei ole suomalainen) todisti yhden tilanteen ja hän ei voinut uskoa, miten rumasti naista voidaan Suomessa terveydenhuollossa kohdella. Voi tuntua, ettei itsellä ole voimavaroja, mutta olisi tärkeää tuoda näitä tilanteita päivänvaloon. Kenenkään ei pitäisi saada traumaa sairaalan tai sen henkilökunnan toiminnan/käytöksen takia.

Osaksi tuo trauma on ihan itse aiheutettua. Jätetään synnytysvalmennus kesken ja oletetaan että sairaala on täyden palvelun talo jossa isä saa syödä sairaalaruokaa. Rouva yritti ponnistaa vaikka vaikka ei ollut synnytyksen aika. Melko tietämätön rouva

Itse en tiennyt, että kun ponnistustarve on niin kova, että sitä ei voi estää, ei vieläkään saa ponnistaa. Synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että ponnistusvaihe alkaa, kun tulee tarve ponnistaa. Oli ihan hirveää koettaa pitää vauvaa sisällä, kun se oli väkisin tunkemassa kohdusta ulos.

Tätä en tiedä, miksi ei saa ponnistaa? Itse en kyllä voinut sille mitään, kohtu vain työnsi lapsen ulos, en tehnyt itse mitään. Kai siinä on repeämisvaara sitten? Sanoin kätilöille että en kyllä mahda tälle mitään, eikä onneksi mitään sitten mennyt vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Vauvojen koko on kasvanut mutta alapäät eivät vielä ole sopeutuneet muutokseen. Osalle tulee repeämiä ja epiduraalia ei anneta ponnistusvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Rouvalle annettu yhteystiedot pelkopoliklinikalle mutta soittaminen sinne on mahdotonta mutta lehteen soittaminen onnistuu.

Oikeasti se soittaminenkin mihinkään synnytysasiaan liittyen voi olla liikaa hänen taustallaan.

Itse kävin pelkopolilla toisen raskauden aikana ja välillä tuntuikin et kyllä tämä tästä ja et uskallan yrittää synnytystä alateitse vaikka ensimmäinen meni pieleen. Kotona pelko kuitenkin otti vallan ja seuraavalla pelkopolikäynnillä en pystynyt muuta kuin itkemään. Onneksi sydänkäyrää oli ottamassa ihana kätilö joka ymmärsi heti hätäni ja pelkoni ja sanoi ettei ketään pakoteta synnyttämään alakautta. Vieläkin olen kiitollinen hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Mun toisessa synnytyksessä oli viereisessä salissa tällainen huutaja. Meidän kätilöäkin jo nauratti lopulta ja tokaisi vain että siellä taitaa olla taas sellainen naamalla ponnistaja 😅 Onko ihme ettei synnytys suju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian moni turvautuu anestesiaan, vaikka kivunhallintaan on luonnollisempiakin keinoja. (Esim. selinmakuu synnytyksen aikana on typerintä, mitä voi tehdä. Myös sikiön kannalta, sillä sikiön hapensaanti on tuossa asennossa heikoimmillaan.) Anestesiassa on vaiettuja riskejä, sekä äidille että sikiölle.

Selinmakuuta ei saa itse päättää, kun laitetaan piuhoihin.

Anestesia on sikiölle kompromissi. Mutta niin on äitikin, joka ei - puutteellisen tiedon tai psyykkisten ominaisuuksiensa vuoksi - hallitse sikiön hapensaantia. (Jolloin anestesia ja siihen liittyvät haittapuilet voivat olla parempi ratkaisu.)

Joku ei tiedä, että tämä anestesia lamaa sikiön aivoja? Päätös turvautua epiduraaliin on aina kompromissi, oletettu vähemmän huono vaihtoehto.

Täyttä pötyä. Epiduraali on äidille annettava puudute, joka ei heikennä sikiön vointia.

Kyllä heikentää!!! Tiedätkö miksi synnyttäjää ei voi lääkitä epiduraalin avulla täysin kivuttomaksi? Siksi koska sikiö ei kestä sitä määrää lääkettä. Ne aineet vaikuttavat todella paljon sikiöön. Ota selvää asioista ennen kuin huutelet.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Häiritsemättä muita? Kenen synnytys sua on häirinnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ikinä halua lapsia, mutta mua surettaa ja kauhistuttaa naisena, että toiset naiset joutuvat kokemaan tällaista Suomessa. Näistä pitää puhua ja huonoon kohteluun pitää aina puuttua. Kohtelu naisia kohtaan on törkeää - mulle on itselleni jäänyt traumat monen gynekologin ja sh:n huonosta käytöksestä - ymmärsin vasta traumaterapiassa, että mua kohtaanhan on tehty väkivaltaa. Mun mies (joka ei ole suomalainen) todisti yhden tilanteen ja hän ei voinut uskoa, miten rumasti naista voidaan Suomessa terveydenhuollossa kohdella. Voi tuntua, ettei itsellä ole voimavaroja, mutta olisi tärkeää tuoda näitä tilanteita päivänvaloon. Kenenkään ei pitäisi saada traumaa sairaalan tai sen henkilökunnan toiminnan/käytöksen takia.

Osaksi tuo trauma on ihan itse aiheutettua. Jätetään synnytysvalmennus kesken ja oletetaan että sairaala on täyden palvelun talo jossa isä saa syödä sairaalaruokaa. Rouva yritti ponnistaa vaikka vaikka ei ollut synnytyksen aika. Melko tietämätön rouva

Itse en tiennyt, että kun ponnistustarve on niin kova, että sitä ei voi estää, ei vieläkään saa ponnistaa. Synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että ponnistusvaihe alkaa, kun tulee tarve ponnistaa. Oli ihan hirveää koettaa pitää vauvaa sisällä, kun se oli väkisin tunkemassa kohdusta ulos.

Tätä en tiedä, miksi ei saa ponnistaa? Itse en kyllä voinut sille mitään, kohtu vain työnsi lapsen ulos, en tehnyt itse mitään. Kai siinä on repeämisvaara sitten? Sanoin kätilöille että en kyllä mahda tälle mitään, eikä onneksi mitään sitten mennyt vikaan.

Yleensä ponnistetaan supistuksen aikana. Ei mutta jotkut olettavat että pitäisi ponnistaa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ihme valitusta. Oliko metsästäjä-keräilijöillä muutama tuhat vuotta sitten joku koko ajan pyyhkimässä pyllyä js pitämässä kädestä kun synnytettiin. Nykyään on muodikasta traumatisoitua joka asiasta.

Kyllä. Niillä oli myös sisävessat ja suihkut ja sähköautot sekä älypuhelimet ja netti, jonka kautta hoidettiin suurin piirtein kaikki asiat. 

- Mielestäsi siis synnytyksen pitäisi olla edelleen samanlaista kuin metsästäjä-keräilijöillä vaikka kaikki muu ympärillä on muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Saatiin sitten ketjuun mies? Tai todella yksinkertainen nainen.

Taas jälleen kerran uutisoidaan äiti- ja lapsikuolleisuus sitä ja tätä mutta missä on ne kaikki muut tilastot? Läheltä piti -tilanteet, vauriot, vammautumiset, huonot kokemukset jne.

Juuri kukaan ei kuollut on joo mahtava asia, mutta sillä ei voida peittää alleen kaikkea muuta. Terveydenhuollossa pitäisi katsoa muitakin kriteerejä kuin sitä selvisikö hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Mun toisessa synnytyksessä oli viereisessä salissa tällainen huutaja. Meidän kätilöäkin jo nauratti lopulta ja tokaisi vain että siellä taitaa olla taas sellainen naamalla ponnistaja 😅 Onko ihme ettei synnytys suju?

Ootpa kiva ja empaattinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouvalle annettu yhteystiedot pelkopoliklinikalle mutta soittaminen sinne on mahdotonta mutta lehteen soittaminen onnistuu.

Oikeasti se soittaminenkin mihinkään synnytysasiaan liittyen voi olla liikaa hänen taustallaan.

Itse kävin pelkopolilla toisen raskauden aikana ja välillä tuntuikin et kyllä tämä tästä ja et uskallan yrittää synnytystä alateitse vaikka ensimmäinen meni pieleen. Kotona pelko kuitenkin otti vallan ja seuraavalla pelkopolikäynnillä en pystynyt muuta kuin itkemään. Onneksi sydänkäyrää oli ottamassa ihana kätilö joka ymmärsi heti hätäni ja pelkoni ja sanoi ettei ketään pakoteta synnyttämään alakautta. Vieläkin olen kiitollinen hänelle.

Ymmärrätkö eittei keisarin leikkaus missä vatsa avataan ole mikään pikkujuttu. Isoja kalliita ja myös aina vaarallisia leikkauksia ei pitäisi tehdä vain koska nainen on mukavuuden haluinen