Lue keskustelun säännöt.
Viekö kenenkään muun puoliso kotona kaiken "tilan"?
17.02.2023 |
Itselleni on tullut tunne, että olen tässä suhteessa kadottanut itseni. Kuka olen ja mitä haluan, mistä pidän. Koti ei ole sen näköinen kuin itse pitäisin, meillä kuunnellaan sitä musiikkia mitä puolisoni soittaa ja silloin kun hän haluaa, hän tekee muutenkin mitä huvittaa. Koen ettei itselläni ole samaan mahdollisuutta. Koen että myös itsetuntoni on laskenut pitkän suhteen aikana, koska minulla on usein tunne että minua väheksytään jotenkin tässä. Ikään kuin en olisi yhtä fiksu mielipiteiltäni, tai jotain. Tai sitten otan vain sen niin ja olen herkkä loukkaantumaan, kun toinen tulee selän taakse neuvomaan kun teen ruokaa, tai antaa ohjeita kun ajan autoa. Minulla on sentään ollut ajokortti parikymmentä vuotta ja olen omasta mielestäni ihan taitava kuski. No, varmaan tämä oman tilan ja itsensä kadottaminen on osin myös sitä että olen useamman lapsen kotiäiti ollut pitkään, ja mukana myös ehkä ikäkriisiä. Mutta miten raivata tilaa itselleen ja toisaalta haluaisin uudelleen löytää myös sen kuka olen. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Miten saitte elämästä taas itsenne näköistä eikä sen puolison näköistä? Ja miten löysit sen miltä se oman näköinen tänä päivänä näyttää?
Kommentit (177)
Käyn välillä lomalla miehestäni ja saan oman itseni takaisin. On vain oma energiakenttä ja se selkiytyy ja vahvistuu. Kotona hiipuu taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole tilaa edes naulakossa. Miehellä on 15 eri takkia ja pusakkaa, minulla kaksi. Joudun viikkaamaan ne myttyyn laatikkoon. Yhdet kenkäni mahtuvat telineeseen, mies on valloittanut senkin. Ihan fyysisesti mulle ei ole tilaa täällä. Pyöräni seisoo sateessa ruostumassa, koska miehen kolme pyörää täyttävät pienen varastomme.
Mikset eroa?
Jotain sellaista itsekeskeisyydestä ja rajattomuudesta kumpuavaa ameebamaisuutta tuo on. Jos ei kukaan pistä vastaan niin ollaan kuin maailman omistaja.
Kysymys oli siis "miten saitte elämästä taas itsenne näköistä eikä sen puolison näköistä?"
No, aloitin uuden harrastuksen, opettelin itsekkyyttä, mutta myös suoraan ja hyvin konkreettisin tavoin sanoittamaan puolisolle mitä haluan. Välillä ihan vaan tein mitä itse halusin, enkä aina edes kysellyt puolisolta sopiiko hänelle joku asia. Ilmoitin vain, että menen käymään paikassa x, nähdään illalla. Tai kotona, muutin kysymättä jotain osaa sisustuksesta mieleisekseni. Eipä siitä valitustakaan koskaan tullut.
Ja toinen aloittajan kysymys, miten löysit sen miltä se oman näköinen tänä päivänä näyttää?
Tämä oli vähän vaikeampaa, mutta kokeilemalla. Aloin vain yleensäkin tehdä enemmän asioita laidasta laitaan, sitten niistä jotkin jäivät elämääni mieluisina.
Vaimo lihonnu nii paljon et alkaa v i tuttaa. Kyllä se sitä tilaa vie ku leviää toho sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalan kiitos pääsin melko samankaltaisesta miehestä eroon. Hyvin hallitseva persoona ja hänen musa, hänen ohjelmat, ei koskaan esim kysynyt minulta mikä leffa katsotaan vaan valitsi juuri sen mikä itseään miellytti.
opin hyvin nopeasti että ei kannata vaatia omaa tilaa, koska tämä narsismin kukkanen ei sellaista sietänyt.
onneksi erosin, ja voin kertoa että RAKASTAN nykyistä yksin ihan omaa kotiani, saan tehdä ihan mitä haluan, koska haluan, miten haluan. Sisustaa, kuunnella musaa, tanssia, katsella lemppariohjelmia, syödä mitä ikinä haluan.
Exällä oli todella tarkkaa esim ruoka että sen piti olla juuri sitä mitä hän haluaa, ei puhettakaan että olisi ollut vaihtelevaa ja ravinteikasta ruokaa ja sellaista ei saanut tehdä, tai jos pilkoit jonkun salaatin itselle sitä sitten piti nälviä. Kaiken tein väärin, siivouksen, pihahommat.
Voin sanoa että rakastan yksineloa nykyään niin paljon että en lainkaan hämmästyisi vaikken enää koskaan huolisi yhtäkään sikaa samaan talouteen.
Suosittelen. Se tunne kun taas löytää omat ajatukset, omat arvot, oman sisimpänsä, löytää ihan uutta itsevarmuutta kun osaakin tehdä korjata ja rempata ilman että joku nölvii koko ajan korvan juuressa.
erosta jo vuosi edelleenkään en kaipaa tippakaan esim läheisyyttä tai seksiäkään, olen vain niin onnellinen ja huojentunut että saan elää itselleni kokonaan. <3
Aloitus voisi olla minun kirjoittama! Kovin tutulta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, että huomioit aivan liikaa sellaisen ihmisen tunteita, joka ei piittaa sinun tunteistasi pätkääkään. Mene peilin eteen ja tee itsellesi selväksi, että sinulla on aivan samanlaiset oikeudet kodissasi kuin tuolla tyypilläkin on. Sitten psyykkaat itsesi vaikka voimaannuttavilla kirosanoilla oikeaan mielentilaan. Ota asenteeksi esim. Teen, mitä itse haluan tai Jos ei kelpaa, painuu v -uun tai Sitä saa, mitä tilaa. Joskus auttaa, kun vaikka pyyhkäisee ukon kamat lattialle. Ei turhaa ymmärtämistä tai neuvottelua. Kokeile viikko tällaista, sitten voit tarvittaessa palata nykyiseen, jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli siis "miten saitte elämästä taas itsenne näköistä eikä sen puolison näköistä?"
No, aloitin uuden harrastuksen, opettelin itsekkyyttä, mutta myös suoraan ja hyvin konkreettisin tavoin sanoittamaan puolisolle mitä haluan. Välillä ihan vaan tein mitä itse halusin, enkä aina edes kysellyt puolisolta sopiiko hänelle joku asia. Ilmoitin vain, että menen käymään paikassa x, nähdään illalla. Tai kotona, muutin kysymättä jotain osaa sisustuksesta mieleisekseni. Eipä siitä valitustakaan koskaan tullut.
Ja toinen aloittajan kysymys, miten löysit sen miltä se oman näköinen tänä päivänä näyttää?
Tämä oli vähän vaikeampaa, mutta kokeilemalla. Aloin vain yleensäkin tehdä enemmän asioita laidasta laitaan, sitten niistä jotkin jäivät elämääni mieluisina.
Tein samoin- otin omaa tilaa ja aikaa, aloin elää omaa elämääni. Mieheni jostain syystä "rakastui" uuteen minään uudelleen, olinkin yhtäkkiä itsevarma ja reipas, pukeuduin miten halusin ja vietin aikaa muten halusin. Jotenkin se kiehtoi häntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tässä tuuminut, että en taida haluta enää pari suhdetta. Todella monella miehellä tulee hyvin äkkiä ajatuksia siitä miten mun pitäisi pukeutua ja käyttäytyä. Ihmeellistä kun pitää yrittää kontrolloida. Etsiköön sopivan akan muualta. En mä ole missään vaiheessa näytellyt olevani muuta kuin olen. Liekö sitten mun ulkonäkö ja hoikkuus houkutellut tämmöisiä ukkoja vai onko niitä suurin osa.
Senkin olen huomannut, että huonoina aikoina miehiltä on turha odottaa tukea. Mutta kun heillä tulee vaikka pienikin haava tai flunssa, niin maailma kaatuu!
Miehellä on erilainen musiikkimaku kuin itselläni ja tykkää kuunnella paljon niin ratkaisimme asian ostamalla hänelle kuulokkeet . Itse olen ääniyliherkkä . Kannattaa rohkeasti avata suu ja kertoa omista toiveista .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin jotkut teinit taistelemassa musiikin kuuntelusta.
Sinun elämäsi pyörii miehen ympärillä. Lakkaa miettimässä mitä hän ajattelee tekemisistäsi. Parisuhteen tulisi olla voimavara. Jotain mistä saat ammennettua hyvää elämääsi, eikä jotain mikä vie sinulta pois tärkeää ja hyvää, kuten itsetunto ja -kunnioitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie, mutta onpa kuulkaa ihanaa olla yksin kotona tänään pari tuntia. Saa hengittää rauhassa.
Vie kaiken tilan, ja hallitsee kaikkia teknisiä laitteita kuin hänellä olisi jokin etuoikeus.
Meillä on miehen kanssa täysin erilaiset musiikkimaut, niinpä kotona kumpikin kuuntelee kuulokkeilla omaa musiikkiaan ja jos jokin ääneen soi niin se on lasten valitsema musiikki.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4763368/en-saa-aikaiseksi-mitaan-kun-mi…
^^^saman tyyppistä pulmaa tuossa ketjussa. Tämä tuntuu olevan yleinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vie, mutta onpa kuulkaa ihanaa olla yksin kotona tänään pari tuntia. Saa hengittää rauhassa.
Olen kade.
Pitäisi puhua aina hänestä ja hänen asioistaan. Tai jos minulle tapahtuu jotain, puhuu päälle "minullekin on käynyt noin ..." ja alkaa kertoa omasta kokemuksestaan.
Nyt on pakko kysyä miksi olet tuossa parisuhteessa.