Lue keskustelun säännöt.
Viekö kenenkään muun puoliso kotona kaiken "tilan"?
17.02.2023 |
Itselleni on tullut tunne, että olen tässä suhteessa kadottanut itseni. Kuka olen ja mitä haluan, mistä pidän. Koti ei ole sen näköinen kuin itse pitäisin, meillä kuunnellaan sitä musiikkia mitä puolisoni soittaa ja silloin kun hän haluaa, hän tekee muutenkin mitä huvittaa. Koen ettei itselläni ole samaan mahdollisuutta. Koen että myös itsetuntoni on laskenut pitkän suhteen aikana, koska minulla on usein tunne että minua väheksytään jotenkin tässä. Ikään kuin en olisi yhtä fiksu mielipiteiltäni, tai jotain. Tai sitten otan vain sen niin ja olen herkkä loukkaantumaan, kun toinen tulee selän taakse neuvomaan kun teen ruokaa, tai antaa ohjeita kun ajan autoa. Minulla on sentään ollut ajokortti parikymmentä vuotta ja olen omasta mielestäni ihan taitava kuski. No, varmaan tämä oman tilan ja itsensä kadottaminen on osin myös sitä että olen useamman lapsen kotiäiti ollut pitkään, ja mukana myös ehkä ikäkriisiä. Mutta miten raivata tilaa itselleen ja toisaalta haluaisin uudelleen löytää myös sen kuka olen. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Miten saitte elämästä taas itsenne näköistä eikä sen puolison näköistä? Ja miten löysit sen miltä se oman näköinen tänä päivänä näyttää?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös miehellä on kodissamme työpöytä, useampia näyttöjä tietokoneen kera jne. Itse työskentelen sohvalla tai sängyllä läppäri sylissä. Muutenkin miehen tavarat valtaavat kotimme joka huoneen.
Sellaiseksi meni meilläkin, niin kauan kun kunnolla ketti, niin kopistelin äijän mattojen mukana ulos. Nyt sopii minun työpöytä ja minun tavarat kivasti, ja henki kulkee... Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen olo koskien koko perhettä, myös lapsia. Kaikki paitsi minä ovat tässä perheessä autistisia (osalla vain piirteitä, tosin), ja jotenkin luonnostaan osaavat olla röyhkeitä + ottaa tilaa. Minä taas...no, kutistun taustalle. Olen herkkä muiden tarpeita kohtaan, joten kiukuttaa, kun sen yhden kerran vaikka kuuntelee jotain ja toisen on pakko tulla valittamaan siitä tai mennä mielenosoituksellisesti huoneeseensa. Lapset haluavat näyttää minulle loputtomasti heitä kiinnostavia videoita ja pelejä ja tavaroita, mutta eivät pysty ottamaan vastaan jos haluan puolestani näyttää heille jotain pientä. Muistan varmaan ikuisesti, kun olin järkännyt meille kivan perheillan elokuvineen ja herkkuruokineen (lasten herkkuja lähinnä), ja tein sen virheen että valitsin itse elokuvan...4-vuotias ei suostunut tulemaan sohvalle laisinkaan, vaan istui mieltään osoittaen keittiössä meihin selin, syöden samalla. Se elokuva oli samasta sarjasta, jota hän katsoi paljon tuohon aikaan, joten luulin valinneeni hyvin. Vähänpä tuolloin tiesin, että ongelma tässä ei ollut itse elokuva, vaan lapsen autismi.
Meillä on samanlaista, olen myös perheen äiti ja ainoa, joka ei ole kirjolla.
Kaipaan myös kovasti omaa tilaa, omaa aikaa ja sitä, että minuunkin voisi joskus perheenjäsen suhtautua vastavuoroisesti.
Tarkoitukseni tässä elämässä näyttää olevan muiden tarpeista huolehtiminen, mutta kenelläkään ei tule mieleen, että minullakin voisi olla jotain tarpeita.
Kotona lähes kaikki tekemineni keskeytyy, aina on jollakin jotakin, joka pitää tehdä heti, näyttää heti, kertoa heti, löytää heti...ja pyyntö odottamaan hetki usein vain pahentaa tilannetta.
Toisinaan, jos on hetki omaa aikaa, olenkin niin poikki että en jaksa tehdä mitään, vaikka olin suunnitellut tekeväni jotain omaa juttuani.
Ehkä tämä helpottaa kun lapset lähtevät omilleen, mutta siihen on vielä aikaa.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!
Vierailija kirjoitti:
Onkohan AP mun sisko?
Jos mies tulee neuvomaan esim mun laittaessa ruokaa tai siivotessa, isken sille kauhan, rätin tms kouraan, kehoitan hoitamaan homman loppuun kun kerran osaa paremmin ja poistun paikalta. Kovin usein ei ole tarvinnut tätä tehdä oppi on mennyt perille.
En minäkään puutu kun hän kokkaa, siivoaa tai ajaa autoa.
Joskus niistä neuvoista voi olla hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nainen on vallannut koko asunnon en saa juurikaan säilyttää muuta kuin vaatteita sisällä kaikki muut omat kamppeeni joudun säilyttämään ulkovarastossa ettei ne pilaa naisen haluamaa sisustusta. Odotan että saa rakennettua kotinsa niin kuin haluaa ja jätän hänet kun tiedän että työttömällä ei ole varaa maksaa omakotitalon kuluja
Että näin, taas yksi narskusetä suunnittelee toisen tuhoamista. Hae apua, olet oikeasti hyvin sairas ja vaarallinen.
Hah hah, oot ruman näköinen setä, joku pervo kun pukeudut naiseksi😂
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä tarkoitat. Meillä eletään vaan kumppanin elämää. Kaikki liittyy häneen jollakin tapaa. Olin vähän kipeä viikolla niin lopetti puhumisen hetkeksi.
Onneksi minulla on vähän omaa aikaa päivisin että jaksan taas kotona elää sitä toisen elämää.
Kuulostaa huolestuttavalta. Tuollaista on minulla ollut narsististen ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä AP miksi et vain ota sitä omaa tilaa. Laita välillä sinun musiikit soimaan. Jos puoliso yrittää käydä vaihtamassa musiikkia, niin sano rauhallisesti ja jämäkästi, että nyt kuunnellaan minun valitsemaa musiikkia. Jos teet ruokaa keittiössä ja toinen tulee siihen neuvomaan, niin sano rauhallisesti mutta jämäkästi ja suoraan, että haluan tehdä tämän nyt yksin rauhassa, mene sinä vaikka olohuoneeseen. Jos hän alkaa jotain ihmettelemään ja väittämään vastaan niin nätisti ja rauhallisesti ja huumorilla työnnä hänet ulos keittiöstä ja sano, että totteleppa nyt vain ja mene sinne olohuoneeseen.
Oma tila täytyy ottaa. Ei voi odottaa, että se aina annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös miehellä on kodissamme työpöytä, useampia näyttöjä tietokoneen kera jne. Itse työskentelen sohvalla tai sängyllä läppäri sylissä. Muutenkin miehen tavarat valtaavat kotimme joka huoneen.
Sellaiseksi meni meilläkin, niin kauan kun kunnolla ketti, niin kopistelin äijän mattojen mukana ulos. Nyt sopii minun työpöytä ja minun tavarat kivasti, ja henki kulkee... Ihanaa.
Reipasta toimintaa, respect👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kokeile joku päivä: otat ja teet just mitä huvittaa, luukuta musiikkia, makaa sohvalla, lue kirjaa, lehteä ym., löhde elokuviin, teatteriin, ystävän kanssa syömään, mitä vaan, joka näyttää ja asettaa rajat sun miehelles! Siis sen rajan, että sinullakin on oikeus elää ja tehdä just niinku haluat. Siinähän mies sitten kompuroi kotihommien ja lasten kanssa, anna kompuroida. Jospa heröisi ihmettelemään, että kuka tuo ihminen on jolla on omaa tahtoa ja vielä noin jömäkästi ottaa sen oman tilansa ja aikansa.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä AP miksi et vain ota sitä omaa tilaa. Laita välillä sinun musiikit soimaan. Jos puoliso yrittää käydä vaihtamassa musiikkia, niin sano rauhallisesti ja jämäkästi, että nyt kuunnellaan minun valitsemaa musiikkia. Jos teet ruokaa keittiössä ja toinen tulee siihen neuvomaan, niin sano rauhallisesti mutta jämäkästi ja suoraan, että haluan tehdä tämän nyt yksin rauhassa, mene sinä vaikka olohuoneeseen. Jos hän alkaa jotain ihmettelemään ja väittämään vastaan niin nätisti ja rauhallisesti ja huumorilla työnnä hänet ulos keittiöstä ja sano, että totteleppa nyt vain ja mene sinne olohuoneeseen.
Oma tila täytyy ottaa. Ei voi odottaa, että se aina annetaan.
Mun mies tulee juttelemaan kun haluaisin vain olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies on tuollainen tilansyöjä. Nyt kun tuli korona ja etätyöt niin olen ollut hajota tähän kun en saa enää omaa aikaa kotona ollenkaan.
Yritin tästä täällä joskus valittaa mutta sain vain haukkuja.
Mies ei tajua kuinka hän minut lytistää. En jaksa enää tehdä mitään kotona kun hän poukkoilee joka paikassa koko ajan ja vie multa kaiken tilan ja energian.
Mut jos saisin hänet toimistolle edes taas joskus välillä...
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies on tuollainen tilansyöjä. Nyt kun tuli korona ja etätyöt niin olen ollut hajota tähän kun en saa enää omaa aikaa kotona ollenkaan.
Yritin tästä täällä joskus valittaa mutta sain vain haukkuja.
Mies ei tajua kuinka hän minut lytistää. En jaksa enää tehdä mitään kotona kun hän poukkoilee joka paikassa koko ajan ja vie multa kaiken tilan ja energian.
Mut jos saisin hänet toimistolle edes taas joskus välillä...
Omat huoneet?
Ei tulisi mieleenkään muuttaa yhteen jonkun kanssa ilman että asunnossa on omat tilat, joissa on ovi, molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä AP miksi et vain ota sitä omaa tilaa. Laita välillä sinun musiikit soimaan. Jos puoliso yrittää käydä vaihtamassa musiikkia, niin sano rauhallisesti ja jämäkästi, että nyt kuunnellaan minun valitsemaa musiikkia. Jos teet ruokaa keittiössä ja toinen tulee siihen neuvomaan, niin sano rauhallisesti mutta jämäkästi ja suoraan, että haluan tehdä tämän nyt yksin rauhassa, mene sinä vaikka olohuoneeseen. Jos hän alkaa jotain ihmettelemään ja väittämään vastaan niin nätisti ja rauhallisesti ja huumorilla työnnä hänet ulos keittiöstä ja sano, että totteleppa nyt vain ja mene sinne olohuoneeseen.
Oma tila täytyy ottaa. Ei voi odottaa, että se aina annetaan.
Hyvä kysymys. Luulen että olen ympäristön vaikutuksesta kasvanut sellaiseksi, että minulle on vähän haastavaa ottaa sitä tilaa, jos ei luonnostaan "anneta" . Koulukiusaaminen ja lasinen lapsuus teki minusta sellaisen näkymättöman ninnin joka ei ehkä uskalla näkyvästi olla, vaan on helposti varpaillaan ja toisaalta huomaamaton. Ehkä näillä on myös osin yhteys siihen, että oman itsensä löytäminen on haastavampaa, kysymys siitä kuka olen jos sille ei ole aiemminkaan ollut aina sijaa. Ehkä olen antanut puolison viedä sen tilan, koska se on minulle tuttua, ja toisaalta koska olen vähän se näkymätön ninni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies on tuollainen tilansyöjä. Nyt kun tuli korona ja etätyöt niin olen ollut hajota tähän kun en saa enää omaa aikaa kotona ollenkaan.
Yritin tästä täällä joskus valittaa mutta sain vain haukkuja.
Mies ei tajua kuinka hän minut lytistää. En jaksa enää tehdä mitään kotona kun hän poukkoilee joka paikassa koko ajan ja vie multa kaiken tilan ja energian.
Mut jos saisin hänet toimistolle edes taas joskus välillä...Omat huoneet?
Ei tulisi mieleenkään muuttaa yhteen jonkun kanssa ilman että asunnossa on omat tilat, joissa on ovi, molemmille.
Meillä on. Mutta se ei tunnu riittävän. Haluaisin joskus olla kotonakin ihan yksin. Haaveilen omasta yksiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä ajatuksia tässä ketjussa kyllä, ja ihanaa kun enimmäkseen asiallista keskustelua. Saan hyvää näkökulmaa eri kanteilta asiaan. Tuota tilan ottamista pitänee myös ihan harjoitella jotenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama.
Joku tällä palstalle sanoi, että se kuka hallitsee telkkarin kaukosäädintä on perheen alfa-eläin. Minulla on kaukosäädin vain kun olen yksin kotona. Mun ohjelmat on paskaa vaikka katsoisin uutisia, ajankohtaisohjelmia tai luonto-ohjelmia.
Emmerdalet yms. hömpät katson mieheltä salaa, koska niistä saan hirveät piilokettuilut.
Tiedän että tämä menee off-topic mutta aina tämä kaukosäädin kuvio ei ole näin yksinkertainen. Meillä nimittäin hommat on järjestetty niin että kuva tulee valkokankaalle videotykistä (tavallista TV:tä ei edes ole koko taloudessa). Sitten on vahvistin, digiboksi, blu-ray soitin ja nykyään vielä joku Android boksi josta katsotaan Netflixit ja ja muut. Siis kauhea määrä laitteita. Yksinkertaisesti luovutin enkä jaksanut enää pysyä kärryillä millä kontrolloidaan mitäkin ja minkä kaukosäätimen volumea pitikään painaa jos haluaa lisää ääntä jne. Joten kun haluan katsoa jotain, mies tulee kiltisti käynnistämään mulle kaikki laitteet mitä siihen tarvitaan ja opastaa kerta toisensa jälkeen että nyt kun katsot netflixiä niin tällä kaukosäätimellä sitten pauset ja muut...
En kehtaisi kenellekään tutulle tunnustaa, mutta näin tämä nyt on. Ja ei, en haluaisi luopua tästä isosta valkokankaasta enkä elokuvateatteritason äänentoistosta kun olen tähän tottunut vaihtokauppana sille että osaisin käyttää kaikkia ;) Mies on kyllä sanonut että osan laitteista voisi päivittää uusiin jolloin laitteita ja kaukosäätimiä tarvittaisiin vähemmän, mutta mun mielestä meidän ei kannata koska rahasta on tiukkaa ja nämä toimii.
Onneksi mies ei kiukuttele yhtään vaan saan ihan rauhassa katsoa lemipiohjelmiani kuten Downton Abbey, Huvila ja huussia tai vaikka joskus niitä temppareita. Mies ei itse katso mitään muuta kuin elokuvia ja niitä me valitaan ja katsotaan yhdessä, onneksi maku on aika samanlainen, tosin hänellä on joku outo intohimo kaikenlaisiin ensimmäisen- ja toisen maailmansodan elokuviin joita en itse jaksa yhtään. Onneksi uusia sellasia ei ihan yhtenään tule vastaan.
Kirjoitin tuonne jo aiemmin, että meilläkin tätä. Tämä korostui erityisesti kun olin ensin lasten kanssa kotona ja opiskelin, sitten pätkätöitä etänä ja myös työttömänä. Hän jotenkin alkoi pitämään omaa tilaansa itsestäänselvyytenä töistä kotiuduttuaan ja kiukutteli useammin.
Tilanne on vähän korjaantunut nyt kun sain töitä enkä ole kotona "itsestäänselvyytenä" enkä likasankona. Olen itsekin ollut nyt napakampi ja asettanut rajoja- joissakin asioissa hän on hangotellut menetettyjen etujensa perään ja kiukutellut, jotkut asiat ottanut ihan hyvin. Jännä huomio, sivuseikka mutta nyt kun olen itsevarmempi ja jämäkämpi, hän on makkarin puolella hullaantunut minuun aiempaa enemmän. Se jämäkkyys voi siis saada toisen jopa kiinnostumaan sinusta enemmän joka on hyvä.
Miksi suostutte tämmöiseen, miksi kynnysmattoilette, joustatte ja joustatte? Ottakaa se oma tila ja jos puoliso siitä kitisee niin keskustelkaa sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies on tuollainen tilansyöjä. Nyt kun tuli korona ja etätyöt niin olen ollut hajota tähän kun en saa enää omaa aikaa kotona ollenkaan.
Yritin tästä täällä joskus valittaa mutta sain vain haukkuja.
Mies ei tajua kuinka hän minut lytistää. En jaksa enää tehdä mitään kotona kun hän poukkoilee joka paikassa koko ajan ja vie multa kaiken tilan ja energian.
Mut jos saisin hänet toimistolle edes taas joskus välillä...Omat huoneet?
Ei tulisi mieleenkään muuttaa yhteen jonkun kanssa ilman että asunnossa on omat tilat, joissa on ovi, molemmille.
Meillä jo alkutaipaleella laitettiin omat tilat. Kummallakin oma tv ym mistä tykkää. Kumpikin siivoon huoneensa tai on siivoamatta. Tiski, ja siivosvuorot. Yhteinen eritili, jonne kumpikin kuukausittain laitteen saman summa yhteisiin menoihin. Aika hyvin jää molemmille vapaa aikaa ja omaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies on tuollainen tilansyöjä. Nyt kun tuli korona ja etätyöt niin olen ollut hajota tähän kun en saa enää omaa aikaa kotona ollenkaan.
Yritin tästä täällä joskus valittaa mutta sain vain haukkuja.
Mies ei tajua kuinka hän minut lytistää. En jaksa enää tehdä mitään kotona kun hän poukkoilee joka paikassa koko ajan ja vie multa kaiken tilan ja energian.
Mut jos saisin hänet toimistolle edes taas joskus välillä...Omat huoneet?
Ei tulisi mieleenkään muuttaa yhteen jonkun kanssa ilman että asunnossa on omat tilat, joissa on ovi, molemmille.
Meillä on. Mutta se ei tunnu riittävän. Haluaisin joskus olla kotonakin ihan yksin. Haaveilen omasta yksiöstä.
Meillä on, mutta mies ramppaa mun tilassa tehden tikusta asiaa.
Täälläkin mies elää omien sääntöjensä mukaan ja muiden on siihen sopeuduttava. Jos ei sopeudu, alkaa seksilakko ( nyt jo useampi vuosi mennyt!) valehtelu, salailu ym. kaikenlainen mielenterveyden runnominen. Tuo kaukosäädin ja urheiluohjelmat, ne on miehen addiktio. Lisäksi valvoo yöt toljottaen kakkaa: sinkkuillallinen, big brother, parasiitti saaren perseilijöitä jne. Joku diagnoosihan tuollakin ukolla lienee saatavissa?!