Viekö kenenkään muun puoliso kotona kaiken "tilan"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varma, että elämästäni olisi tullut juuri tuollaista, jos olisin jäänyt yhteen ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni kanssa. Ihan jo siinä parissa vuodessa menetin itseni ja itsetuntoni aika pahasti, mutta onneksi sain ne nopeasti takaisin eron jälkeen.

Täysin samaa mietin. Mun eksä, kun oltiin vaatekaupassa katselemassa mulle vaatteita ja sanoin jostain hänen ehdotuksestaan, ettei ole mun tyyliä, jopa sanoi että sitä tyyliähän me just tässä yritetään muuttaa! Oli täysin vakuuttunut siitä, että hänen makunsa ja kiinnostuksenkohteensa ovat ainoita oikeita. Kerran ihan alkuaikoina, tyyliin kun ekaa kertaa päätettiin katsoa yhdessä jokin leffa, antoi mun sentään ehdottaa jotain leffaa, mutta sitten kiemurteli niin että katsottiinkin hänen ehdottama. Sen jälkeen ei edes ikinä keskustellut leffavalinnoista mun kanssa.

Ahhahhaa :D Mitä, miksi miehet tekee näin? Mun eksä koetti pukea mua kuin barbie-nukkea. Päätti mitä laitan päälle kuinka laitan hiukset. Erottuamme ostin itselleni vaaleat farkut ja hän alkoi itkemään kiukusta :D Oon tän kertonut joskus tällä palstalla mutta tämä oli hyvä sauma kerrata tätä tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varma, että elämästäni olisi tullut juuri tuollaista, jos olisin jäänyt yhteen ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni kanssa. Ihan jo siinä parissa vuodessa menetin itseni ja itsetuntoni aika pahasti, mutta onneksi sain ne nopeasti takaisin eron jälkeen.

Täysin samaa mietin. Mun eksä, kun oltiin vaatekaupassa katselemassa mulle vaatteita ja sanoin jostain hänen ehdotuksestaan, ettei ole mun tyyliä, jopa sanoi että sitä tyyliähän me just tässä yritetään muuttaa! Oli täysin vakuuttunut siitä, että hänen makunsa ja kiinnostuksenkohteensa ovat ainoita oikeita. Kerran ihan alkuaikoina, tyyliin kun ekaa kertaa päätettiin katsoa yhdessä jokin leffa, antoi mun sentään ehdottaa jotain leffaa, mutta sitten kiemurteli niin että katsottiinkin hänen ehdottama. Sen jälkeen ei edes ikinä keskustellut leffavalinnoista mun kanssa.

Ahhahhaa :D Mitä, miksi miehet tekee näin? Mun eksä koetti pukea mua kuin barbie-nukkea. Päätti mitä laitan päälle kuinka laitan hiukset. Erottuamme ostin itselleni vaaleat farkut ja hän alkoi itkemään kiukusta :D Oon tän kertonut joskus tällä palstalla mutta tämä oli hyvä sauma kerrata tätä tarinaa.

Miksi hän kiukustui vaaleista farkuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varma, että elämästäni olisi tullut juuri tuollaista, jos olisin jäänyt yhteen ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni kanssa. Ihan jo siinä parissa vuodessa menetin itseni ja itsetuntoni aika pahasti, mutta onneksi sain ne nopeasti takaisin eron jälkeen.

Täysin samaa mietin. Mun eksä, kun oltiin vaatekaupassa katselemassa mulle vaatteita ja sanoin jostain hänen ehdotuksestaan, ettei ole mun tyyliä, jopa sanoi että sitä tyyliähän me just tässä yritetään muuttaa! Oli täysin vakuuttunut siitä, että hänen makunsa ja kiinnostuksenkohteensa ovat ainoita oikeita. Kerran ihan alkuaikoina, tyyliin kun ekaa kertaa päätettiin katsoa yhdessä jokin leffa, antoi mun sentään ehdottaa jotain leffaa, mutta sitten kiemurteli niin että katsottiinkin hänen ehdottama. Sen jälkeen ei edes ikinä keskustellut leffavalinnoista mun kanssa.

Ahhahhaa :D Mitä, miksi miehet tekee näin? Mun eksä koetti pukea mua kuin barbie-nukkea. Päätti mitä laitan päälle kuinka laitan hiukset. Erottuamme ostin itselleni vaaleat farkut ja hän alkoi itkemään kiukusta :D Oon tän kertonut joskus tällä palstalla mutta tämä oli hyvä sauma kerrata tätä tarinaa.

Miksi hän kiukustui vaaleista farkuista?

Varmaan tykkäsi tummista farkuista?

Tai sitten ei olisi saanut käyttää farkkuja lainkaan, vaan esim. minihameita ja muita naisellisia vaatteita.

Normaali mies ei määrää, mitä nainen laittaa ylleen, vaan kehuu tätä kauniiksi, kun tämä on pukeutunut ihan itse valitsemiinsa vaatteisiin esim. juhliin lähtiessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vie. En näe puolisoani juuri koskaan, kun on joko töissä, kavereittensa kanssa tai tietokoneella tai kännykällä. 

Mikä idea tuossa suhteessa on?

Mun exä täytti myös kaiken. Aluksi tuo itsekkyys oli mielestäni karismaattista, mutta tökkimään alkoi toden teolla, kun sukulaisetkin vaihdettiin. Siis hänen sukulaissiteensä ja perheensä olivat ylläpidon arvoisia, minun ei, kun olivat muutenkin niin outoja (= eivät tarpeeksi menestyviä, että heistä olisi voinut hyötyä). Loppujen lopuksi loukkaannuin siitä, että uteliaisuutta ei löytynyt minun taustaani kohtaan. Minä olin kiinnostunut hänen taustastaan kyllä.

Sanomattakin selvää, että tyylissäni ja kiinnostuksen kohteissani oli paljon korjattavaa. Myös kaverini, joita minulla oli paljon enemmän kuin hänellä, olivat naurettavia.

Tilanviejät ovat sellaisia, jotka ovat paljon kotona. Etätöiden yleistyessä ongelma paheni, kun puoliso tai jopa molemmat jäivät tekemään töitä kotona. Silloin ei saa koskaan olla yksin kotona, vaikka tarvitsisi omaa aikaa palautuakseen ja latautuakseen.

Monet pariskunnathan on sellaisia, että tekevät töitä aivan eri aikaan tai ovat vuorotöissä kumpikin. Silloin ei voi viedä toiselta tilaa, jos toista ei näe eritahtisuuden vuoksi muutoin kuin jos kummallakin sattuu olemaan samana päivänä vapaapäivä töistä.

Tai jotkut harrastaa kaiket illat poissa kotoa esim. jotain urheilua.

Vie ja olen aivan uupunut. Viikonloppuna yksin mökille!

Mun exä vei kyllä kaiken tilan. Joskus kun tulin kotiin niin että tiesin hänen.olevan jo sisällä, istuin ulko-oven vieressä olevalla penkillä ja yritin saada varahappea, että jaksaisin.

Mun aikuistuva nuori on tilansyöjä. Hän on hyvin kovaääninen, puhelias, liikkeissään suurpiirteinen, viuhtoo, ripottelee tavaroitaan ympäriinsä ja vaihtaa huonetta vähän väliä. Hän on myös hurmaava, karismaattinen, sosiaalinen ja hauska. Mutta kun hän on kotona ja hereillä, ovet kolisee, verhotangot paukkaa, hän kolistelee huoneesta toiseen ja joko puhuu (kovaa) tai laulaa täysillä. Me muut hipsitään ja tuntuu että meidän normaali puheäänikin kuulostaa kuiskaamiselta. Jos hänellä on varpaassa tikku, se on reisiluun murtuman veroinen draama - hän on vaan jotenkin tosi dramaattinen persoona.

Millaisen parisuhteen mahtaa löytää?

Olen itse sinkku ja vela,mutta joudun asumaan vanhempani luona. Tämä vanhempani viekin sitten kaiken tilan ja kaiken pitäisi tapahtua vanhempani säännöillä ja ehdoilla. Pakenen pimeään vessaan. Itse kaipaan juuri pimeyttä, koska kärsin valonarkuudesta ja hiljaisuutta sekä muutenkin paikkaa, jossa ei ole mitään ylimääräisiä ärsykkeitä, sillä kärsin myös aistiyliherkkyyksistä. Toki koti on vanhempani, mutta omia tarpeitani ei ole siellä kuitenkaan otettu mitenkään huomioon. En ole saanut sisustaa kotia mieleiseksi ja suurin osa tavaroista on vanhempani. Haluaisin ryhtyä osittaiseen minimalismiin ja sisustaa tummalla kotitöiden tekemistä helpottaakseni, mutta vanhempani ei suostu. Sitten vanhempani väittää, että itselläni on liikaa tavaraa ja sotkee itse hirveästi. Itse olen kuitenkin se, joka joutuu tuon sotkut siivoamaan.

Vie. Tukahduttaa.

Omat asunnot on- silti olen pari kertaa muistuttanut tarpeen sattuessa, että en ole vanki eikä hän vanginvartijani.  m56

Jaa, onhan tuota. Vaikkapa tämä: syödessäni jotain hankalampaa, haluan laittaa telkun tai radion pitämään ääntä, koska hän kyttää kuuluuko  ärsyttäviä syömisen ääniä.  Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka estetään liian rennon ja mukavan ilmapiirin syntyminen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun aikuistuva nuori on tilansyöjä. Hän on hyvin kovaääninen, puhelias, liikkeissään suurpiirteinen, viuhtoo, ripottelee tavaroitaan ympäriinsä ja vaihtaa huonetta vähän väliä. Hän on myös hurmaava, karismaattinen, sosiaalinen ja hauska. Mutta kun hän on kotona ja hereillä, ovet kolisee, verhotangot paukkaa, hän kolistelee huoneesta toiseen ja joko puhuu (kovaa) tai laulaa täysillä. Me muut hipsitään ja tuntuu että meidän normaali puheäänikin kuulostaa kuiskaamiselta. Jos hänellä on varpaassa tikku, se on reisiluun murtuman veroinen draama - hän on vaan jotenkin tosi dramaattinen persoona.

Millaisen parisuhteen mahtaa löytää?

Koita sanoa, että laittaa olemassaolonsa volumea pienemmälle, ettei tukahduttaisi muita. 

Samanlaisia kokemuksia, kuin aapeella.  Lisäksi järkyttävä moittiminen koko ajan kaikesta mitä teen. En osaa hoitaa lasta, sisustan väärin, futiksen katselu on junttia ja toimintaelokuvat ovat toksisia. Tienaan liian vähän, kun emme voi matkustaa riittävästi - hän työskentelee 15t/viikossa etänä.

Joskus haluan hetken rauhaa ja käyn kavereiden kanssa kaljalla, sehän se vasta onkin väärin. Läheinen suhde äitiin on ongelmallista ja pitäisi ottaa etäisyyttä. Seksiä ei tietenkään ole, kuin hänen kiimapäivinä. Täytynee jättää tämä sika - toiv. saan tavata lasta edes viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varma, että elämästäni olisi tullut juuri tuollaista, jos olisin jäänyt yhteen ensimmäisen varsinaisen poikaystäväni kanssa. Ihan jo siinä parissa vuodessa menetin itseni ja itsetuntoni aika pahasti, mutta onneksi sain ne nopeasti takaisin eron jälkeen.

Täysin samaa mietin. Mun eksä, kun oltiin vaatekaupassa katselemassa mulle vaatteita ja sanoin jostain hänen ehdotuksestaan, ettei ole mun tyyliä, jopa sanoi että sitä tyyliähän me just tässä yritetään muuttaa! Oli täysin vakuuttunut siitä, että hänen makunsa ja kiinnostuksenkohteensa ovat ainoita oikeita. Kerran ihan alkuaikoina, tyyliin kun ekaa kertaa päätettiin katsoa yhdessä jokin leffa, antoi mun sentään ehdottaa jotain leffaa, mutta sitten kiemurteli niin että katsottiinkin hänen ehdottama. Sen jälkeen ei edes ikinä keskustellut leffavalinnoista mun kanssa.

Miksi oletat, että kumppani on mies. Eikö ole yleisempää, että naiset alkavat kontrolloida miesten pukeutumista ja tyyliä. Vai onko tämä jotenkin eri asia?

Ahhahhaa :D Mitä, miksi miehet tekee näin? Mun eksä koetti pukea mua kuin barbie-nukkea. Päätti mitä laitan päälle kuinka laitan hiukset. Erottuamme ostin itselleni vaaleat farkut ja hän alkoi itkemään kiukusta :D Oon tän kertonut joskus tällä palstalla mutta tämä oli hyvä sauma kerrata tätä tarinaa.

Ainoa asia missä suosittelen todella tekemään itsetutkiskelua on autolla ajo. Nimittäin puolisosi saattaa kommentoida ihan asiasta ja huonot ajotaidot vaarantavat muiden ihmisten hengen - varsinkin jos asenne on sellainen ettei 20v ajanutta tarvitse neuvoa.

Tulimme mökille toissailtana ja jouduin menemään pelkääjän paikalle ottaakseni pienet nokkaunet, niin en kyllä voinut rentoutua. Minunkin puolisolla ollut kortti 20v, mutta pelkäsin kyydissä ollessa laittaa silmät kiinni. Olen ajanut toistakymmentä vuotta työkseni autoa ja voin sanoa, että suurelle joukolle kokeneita kuskeja tekisi ihan hyvää pieni läksytys, kyse on kuitenkin vakavasta asiasta.