Lue keskustelun säännöt.
Kysymys masentuneille
15.02.2023 |
Ymmärrän hyvin ihmisten masentuvan suurten vastoinkäymisten edessä. Esimerkiksi tutultani kuoli perhe auto-onnettomuudessa ja sairastui masennukseen. Hyvin ymmärrettävää.
Haluaisn kuitenkin kuulla kommentteja niiltä masentuneilta joilla ei ole mitään suurta tragediaa takanaan. Miksi olette masentuneet ja miksi ette parane?
Pidetään keskustelu asiallisena, kiitos.
Kommentit (138)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Ai miksi?
Koska mukaville kunnollisille ihmisille kertyy ystäviä joka suunnasta. Itse olen saanut ystäviä jotka ovat vieläkin elämässäni peruskoulusta, lukiosta, jatko-opinnoista, kahdesta työpaikasta ja useammasta urheiluseurasta. Jos ei saa ystäviä niin vika on peilissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Ai että olet hyvä ja taitava ihminen. Kuinka oletkin osannut valita geenisi noin loistavasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Eikö sinulla ole yhtään ystävää?
Masennuin koska uuuuupuminen on trendikästä ja pääsin ilmaiseen Kelan terapiaan. Kun kerroin siitå töissä, pääsin parhaiden naisten suosioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
No nyt on tullut selityksiä, muuttuiko käsityksesi? Luulen, että ei, koska sinulla on jo oma totuusi.
Eipä ole tullut juurikaan hyviä selityksiä. Tuollaiset herkkyysvinkumiset ja kiusaamisvalitukset vain osoittavat että ei ole selkärankaa.
Eikö sinulla ole mitään uutta sanottavaa? Tylsä.
Vierailija kirjoitti:
9 vuotta kiusaamista peruskoulussa sekä tytöiltä että pojilta. Itse siis mies.
Töissä olen ja elämä sinkkuna ok vaikkakin yksinäistä.
Eräs kirja ja sen opit auttoivat paljon. Lyhyesti sanottuna kun en anna mielelleni valtaa, eli en ala tietoisesti murehtimaan tiettyjä asioita, niin olo ja elo on perusharmaata ja apaattista, mutta elettävää.
Mutta jos lipsahdan tuosta niin yhden päivän murehtimisella ja vääränlaisella ajattelulla pilaan helposti koko viikon, en juuri syö, suunnittelen i t s e mürhaa ja mietin omia hautajaisiani. Nyyhkin sitä sitten pois punkan pohjalla kunnes siitä "napsahtaa" pois.
Lisään vielä että lääkkeitä en ole käyttänyt enkä terapiassa käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi erityislasta ja olen aivan lopussa. Niin lopussa kuin voi ihminen olla.
No tuo onkin ymmärrettävää.
ApMiksi se on ymmärrettävää? Ai koska fyysisesti väsyttää?
Jos et ymmärrä asiaa ilman että joku selittää sen sinulle niin suosittelen että menet itse sinne saunan taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Ai miksi?
Koska mukaville kunnollisille ihmisille kertyy ystäviä joka suunnasta. Itse olen saanut ystäviä jotka ovat vieläkin elämässäni peruskoulusta, lukiosta, jatko-opinnoista, kahdesta työpaikasta ja useammasta urheiluseurasta. Jos ei saa ystäviä niin vika on peilissä.
Niin että semmoinen luettelo tuli. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entiseltä työkaverilta kuoli perhe 2004 tsunamissa. Ymmärtäisin jos tuossa tilanteessa masentuu. Nykyään masentumiseen riittää se että pomo käskee tekemään työaikana töitä.
No oiskohan syynä maailman digitalisoituminen ja sitä myötä työelämässäkin vaaditaan koko ajan enemmän? Jos et opi, niin kone hoitaa homman tai joku muu ehkä korkeammin koulutettu ja nuorempi jne. Työntekijöitä ei enää arvosteta, eikä liiemmin kiitellä. Lomat pyörii vakituisilla, vaan ei sijaisilla tai pätkätyöläisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Silti ylläoleva analyysi on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
9 vuotta kiusaamista peruskoulussa sekä tytöiltä että pojilta. Itse siis mies.
Töissä olen ja elämä sinkkuna ok vaikkakin yksinäistä.
Eräs kirja ja sen opit auttoivat paljon. Lyhyesti sanottuna kun en anna mielelleni valtaa, eli en ala tietoisesti murehtimaan tiettyjä asioita, niin olo ja elo on perusharmaata ja apaattista, mutta elettävää.
Mutta jos lipsahdan tuosta niin yhden päivän murehtimisella ja vääränlaisella ajattelulla pilaan helposti koko viikon, en juuri syö, suunnittelen i t s e mürhaa ja mietin omia hautajaisiani. Nyyhkin sitä sitten pois punkan pohjalla kunnes siitä "napsahtaa" pois.
Miksi suret vieläkin jotain peruskoulussa tapahtunutta kiusaamista? Olet aikuinen mies ja käyt töissä. Rakenna elämäsi sellaiseksi kuin sen haluat.
Vierailija kirjoitti:
Noloja ihmisiä kun eivät kestä elämän normaaleja vastoinkäymisiä. Ei mitään selkärankaa.
Ja tuollaiset ihmiset empatiakyvyttömiä i di ootteja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entiseltä työkaverilta kuoli perhe 2004 tsunamissa. Ymmärtäisin jos tuossa tilanteessa masentuu. Nykyään masentumiseen riittää se että pomo käskee tekemään työaikana töitä.
Feikkimasentuneet alapeukuttamassa. Järkeviä vastauksia ei vaan kuulu.
Tuossahan noita on tullut monia, mutta ethän sinä niitä oikeasti edes halua kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Sinä tuskin osaat olla kenenkään ystävä.
Elämä opettaa joskus karvaasti.
Kumma että minulla on niin paljon ystäviä ja vielä useammasta maasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei tukenut mua lapsena YHYY YHYY. Nyt aion loisia sillä verukkeella seuraavat 50 vuotta veronmaksajien rahoilla.
Vähänkö oot kova jätkä ja vielä älykkyysosamääräkin selkeästi pilvissä.
Elämäni on ollut syntymästä asti täynnä haasteita ja kuraa, pelkoa ja ns liskomoodissa olemista, toki ns normisettiäkin, mutta lähtökohdat+elämän ensimmäiset 10v (ja osin sen jälkeenkin) sellaista paskaa, että vaikuttanut pysyvästi aivorakenteeseeni. Jos ei ihminen muista kuin hätäiseen 5 asiaa lapsuudestaan (ja niistä 2-3 hirveän pelon värjäämiä tilanteita) ennen ikävuotta 10, niin eihän se voi olla jättämättä jälkiä ja aiheuttamatta seuraamuksia.
Ihan olen ammatin opiskellut, työssäkäyvä ja kohta asunnonkin maksanut tyyppi, ei siinä mitään, mutta melankolinen ja välillä todella syvissä vesissä räpiköivä sellainen.
Siitä olen pirun ylpeä ja onnellinen, että omat lapseni saivat aivan toisenlaisen lapsuuden/nuoruuden ja kuulevat edelleen päivittäin, että rakastan.
Yliopistossa ym opiskelevaa sorttia ja hyvin voivia nuoria.
Ja toinen asia mitä haluan sanoa on se, että millä oikeudella kukaan arvottaa jonkun toisen kokemuksia/ajatuksia/tunteita/reaktioita??
Ei ole sellaista oikeutta kellään, ihmetellä toki voi, jos niin haluaa, mutta luulisi sen verran löytyvän inhimillisyyttä ja käytöstapoja ettei au'o päätään toiselle "ääneen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi erityislasta ja olen aivan lopussa. Niin lopussa kuin voi ihminen olla.
No tuo onkin ymmärrettävää.
Ap
Ikäänkuin hän, tai kukaan muukaan, kaipaisi saati tarvitsisi sinun ymmärrystäsi🤣🤣
Luoja mitä itseriittoisuutta!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei tukenut mua lapsena YHYY YHYY. Nyt aion loisia sillä verukkeella seuraavat 50 vuotta veronmaksajien rahoilla.
Vähänkö oot kova jätkä ja vielä älykkyysosamääräkin selkeästi pilvissä.
Eipä taida olla pahemmin kouluja käynyt...
9 vuotta kiusaamista peruskoulussa sekä tytöiltä että pojilta. Itse siis mies.
Töissä olen ja elämä sinkkuna ok vaikkakin yksinäistä.
Eräs kirja ja sen opit auttoivat paljon. Lyhyesti sanottuna kun en anna mielelleni valtaa, eli en ala tietoisesti murehtimaan tiettyjä asioita, niin olo ja elo on perusharmaata ja apaattista, mutta elettävää.
Mutta jos lipsahdan tuosta niin yhden päivän murehtimisella ja vääränlaisella ajattelulla pilaan helposti koko viikon, en juuri syö, suunnittelen i t s e mürhaa ja mietin omia hautajaisiani. Nyyhkin sitä sitten pois punkan pohjalla kunnes siitä "napsahtaa" pois.