Lue keskustelun säännöt.
Kysymys masentuneille
15.02.2023 |
Ymmärrän hyvin ihmisten masentuvan suurten vastoinkäymisten edessä. Esimerkiksi tutultani kuoli perhe auto-onnettomuudessa ja sairastui masennukseen. Hyvin ymmärrettävää.
Haluaisn kuitenkin kuulla kommentteja niiltä masentuneilta joilla ei ole mitään suurta tragediaa takanaan. Miksi olette masentuneet ja miksi ette parane?
Pidetään keskustelu asiallisena, kiitos.
Kommentit (138)
Kaksi erityislasta ja olen aivan lopussa. Niin lopussa kuin voi ihminen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Sinusta siis kunnon ihminen mollaa ihmisiä, joilla on ollut vaikeuksia elämässään. Vaikutatpa todella vastenmieliseltä ihmiseltä.
En mollaa ihmisiä joilla on ollut vaikeuksia elämässään. Mollaan ihmisiä jotka kohtaavat normaaleja vastoinkäymisiä ja vinkuvat sen takia olevansa "masentuneita", työpaikkakiusattuja ym. ja saavat oikeasti rajuja vastoinkäymisiä kokeneet kohtaamaan negatiivista palautetta turhien vinkujien tähden.
Eihän sillä sinänsä ole merkitystä mitä vastoinkäymisiä kullekin tulee, vaan sillä on merkitystä millä tavalla kykenee selviämään niistä vastoinkäymisistä. Jos perusta on hutera, ei selviä edes normaaleista asioista.
Säälissäkö masentuneet kylpee? Eiköhän se ole asia, josta ei kylänraitilla huudella.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneisiin ylimielisesti suhtautuville varoittava vihje:
minä suhtauduin saman suuntaisesti juuri ennen omaa murtumakohtaani.
Sama tuli mieleen. Mutta ap:lla ei ehkä ole tarvittavaa herkkyyttä huomata, mistä oikeasti kiikastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkankotus 1%. Sama jatkunut 30 v tällä alalla ja nyt meni kuppi nurin. Teen niin vähän, että tulee potkut, haistatan ja häivyn. Alkaa muuten masennus muuttua voitonriemuksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailijai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloja ihmisiä kun eivät kestä elämän normaaleja vastoinkäymisiä. Ei mitään selkärankaa.
Kyllä tässä nolo oot ihan itse. 🙈
Kyllä noloja olette te jotka ette pärjää elämässä ilman mielialalääkitystä ja saikkuja.
Olet sinällään asian ytimessä, koska monen masennuksen ja ahdistuksen taustalla saattaa vaikuttaa häpeä. Juuri tuo nolaamisen kulttuuri täällä altistaa ihmisiä masennukselle. Onnea vaan sulle jos satut lapsia saamaan.
Lapsi on jo työelämässä ja pärjää oikein mukavasti.
Älä kiusaa luuserimasentuneita puhumalla työelämästä.😂
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut masentunut,mutta monta kertaa äärimmäisen raivostunut, ärräpäitä vaan lentelee. Ehkä tässä piilee syy joittenkin masennukseen: alkavat alistua tai nähdä vian itsessään ja luovuttavat, kun pitäisi kiukustua ja nähdä vika siellä missä se on.
Tämä! Jotkut psykologit sanovatkin, että masennus on oikeastaan tukahdutettua kiukkua ja vihaa. Kun ei koskaan päästä kiukkua tai raivoa ulos, se kohdistuu itseen.
Näin ainakin minulla. Olen ihan lapsesta asti elänyt sellaisessa sisäisessä todellisuudessa, jossa olen maailman kamalin olento enkä ansaitse mitään hyvää. Niissä tilanteissa kun pitäisi olla vihainen jollekin muulle, olen vihainen itselleni. Ja tämä purkautuu muun muassa v*iiltelynä.
Tiedoksi kuitenkin näille palstan syyllistäjille, että päivääkään en ole ollut masennuksen takia töistä tai opinnoista pois. Kaiken olen kunnialla hoitanut ja veroni maksanut, kuten kiltin tytön kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja näin ketjusta tuli taas haukkumisketju. Tuliko valopäille nyt hyvä mieli?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi erityislasta ja olen aivan lopussa. Niin lopussa kuin voi ihminen olla.
No tuo onkin ymmärrettävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut masentunut,mutta monta kertaa äärimmäisen raivostunut, ärräpäitä vaan lentelee. Ehkä tässä piilee syy joittenkin masennukseen: alkavat alistua tai nähdä vian itsessään ja luovuttavat, kun pitäisi kiukustua ja nähdä vika siellä missä se on.
Niin, sinulla on selkärankaa mennä vastoinkäymisistä eteenpäin.
Mutta eihän nykyään saa raivota eikä kiroilla missään! Normaali terve ihminen hillitsee tunteensa joka tilanteessa. Menepä huutamaan ja kiroilemaan työkaverille tai puolisolle, niin kyllä sinua pidetään persoonallisuushäiriöisenä tai ainakin erittäin huonokäytöksisenä.
Miksi ylipäätään tunnemme tunteita? Miksi olemme jollakin tuulella? Ja miksi perusoletus on se, että meidän kuuluu olla onnellisia ja tyytyväisiä? Jos voimme olla iloisia, miksi emme voisi olla masentuneita? Ehkä joillakin on luontaisesti pää asetettu masennusmoodiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi erityislasta ja olen aivan lopussa. Niin lopussa kuin voi ihminen olla.
No tuo onkin ymmärrettävää.
Ap
Miksi se on ymmärrettävää? Ai koska fyysisesti väsyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloja ihmisiä kun eivät kestä elämän normaaleja vastoinkäymisiä. Ei mitään selkärankaa.
Kyllä tässä nolo oot ihan itse. 🙈
Kyllä noloja olette te jotka ette pärjää elämässä ilman mielialalääkitystä ja saikkuja.
Olet sinällään asian ytimessä, koska monen masennuksen ja ahdistuksen taustalla saattaa vaikuttaa häpeä. Juuri tuo nolaamisen kulttuuri täällä altistaa ihmisiä masennukselle. Onnea vaan sulle jos satut lapsia saamaan.
Lapsi on jo työelämässä ja pärjää oikein mukavasti.
Älä kiusaa luuserimasentuneita puhumalla työelämästä.😂
Olen työelämässä. Masennustani ei siellä tiedetä.
Ap taitaa olla entinen koulukiusaaja, nykyinen työpaikkakiusaaja.
Masennus on aivan sama kuin syöpä tai pikemminkin kuin jäisi tavarajunan alle. Yhtä vähän estettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Sinä tuskin osaat olla kenenkään ystävä.
Elämä opettaa joskus karvaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Ai miksi?
Mistä kukakin tietää mitä ja minkä verran kenenkin maljaan on kertynyt elämän varrella?