Lue keskustelun säännöt.
Kysymys masentuneille
15.02.2023 |
Ymmärrän hyvin ihmisten masentuvan suurten vastoinkäymisten edessä. Esimerkiksi tutultani kuoli perhe auto-onnettomuudessa ja sairastui masennukseen. Hyvin ymmärrettävää.
Haluaisn kuitenkin kuulla kommentteja niiltä masentuneilta joilla ei ole mitään suurta tragediaa takanaan. Miksi olette masentuneet ja miksi ette parane?
Pidetään keskustelu asiallisena, kiitos.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Ai miksi?
Koska mukaville kunnollisille ihmisille kertyy ystäviä joka suunnasta. Itse olen saanut ystäviä jotka ovat vieläkin elämässäni peruskoulusta, lukiosta, jatko-opinnoista, kahdesta työpaikasta ja useammasta urheiluseurasta. Jos ei saa ystäviä niin vika on peilissä.
Niin että semmoinen luettelo tuli. :-D
No kerropa miksi minulla on niin paljon ystäviä ja vielä molemmista sukupuolista ja isolla ikähaitarilla kun taas kaltaisellasi luuserilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet on siis säälittäviä turhasta vinkujia. Siinä sun antisi tähän aiheeseen. Asia selvä.
Seuraava aihe, kiitos. Tällaset aivopierut ei edes ansaitse mitään keskustelua, se on helmiä sioille.
Word.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Ai miksi?
Koska mukaville kunnollisille ihmisille kertyy ystäviä joka suunnasta. Itse olen saanut ystäviä jotka ovat vieläkin elämässäni peruskoulusta, lukiosta, jatko-opinnoista, kahdesta työpaikasta ja useammasta urheiluseurasta. Jos ei saa ystäviä niin vika on peilissä.
Niin että semmoinen luettelo tuli. :-D
No kerropa miksi minulla on niin paljon ystäviä ja vielä molemmista sukupuolista ja isolla ikähaitarilla kun taas kaltaisellasi luuserilla ei ole.
Unohdit sanoa, että vielä monista maista. :-D
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet on siis säälittäviä turhasta vinkujia. Siinä sun antisi tähän aiheeseen. Asia selvä.
Seuraava aihe, kiitos. Tällaset aivopierut ei edes ansaitse mitään keskustelua, se on helmiä sioille.
Enhän minä väitä että kaikki masentuneet ovat turhasta vinkujia. Lue aloitus.
Ap
Tuttusi masentui vaikka hänelle ei käynyt itselleen mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suret vieläkin jotain peruskoulussa tapahtunutta kiusaamista? Olet aikuinen mies ja käyt töissä. Rakenna elämäsi sellaiseksi kuin sen haluat.
En surekaan enää jatkuvasti, etkö lukenut?
Ajattele se enemmänkin niin, että minulla on kaksi "persoonaa", toinen päällä näkyvä tavallinen perusmies, mutta alla on rikkinäinen toinen minä joka tulee takaisin pinnalle ja kampeaa normaalin minäni pois JOS annan haitallisille ajatuksille vallan ja alan vatvomaan niitä päässäni.
Tuo "rikkinäinen minä" tulee tuskin koskaan häviämään pois täysin, mutta osaan pitää sen nyt kurissa, "vangittuna" niin sanotusti.
On totta, että tälle trollisialle ei kannata uhrata helmiä. Poistun ketjusta ja suosittelen samaa muille. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on ollut syntymästä asti täynnä haasteita ja kuraa, pelkoa ja ns liskomoodissa olemista, toki ns normisettiäkin, mutta lähtökohdat+elämän ensimmäiset 10v (ja osin sen jälkeenkin) sellaista paskaa, että vaikuttanut pysyvästi aivorakenteeseeni. Jos ei ihminen muista kuin hätäiseen 5 asiaa lapsuudestaan (ja niistä 2-3 hirveän pelon värjäämiä tilanteita) ennen ikävuotta 10, niin eihän se voi olla jättämättä jälkiä ja aiheuttamatta seuraamuksia.
Ihan olen ammatin opiskellut, työssäkäyvä ja kohta asunnonkin maksanut tyyppi, ei siinä mitään, mutta melankolinen ja välillä todella syvissä vesissä räpiköivä sellainen.
Siitä olen pirun ylpeä ja onnellinen, että omat lapseni saivat aivan toisenlaisen lapsuuden/nuoruuden ja kuulevat edelleen päivittäin, että rakastan.
Yliopistossa ym opiskelevaa sorttia ja hyvin voivia nuoria.Ja toinen asia mitä haluan sanoa on se, että millä oikeudella kukaan arvottaa jonkun toisen kokemuksia/ajatuksia/tunteita/reaktioita??
Ei ole sellaista oikeutta kellään, ihmetellä toki voi, jos niin haluaa, mutta luulisi sen verran löytyvän inhimillisyyttä ja käytöstapoja ettei au'o päätään toiselle "ääneen".
Sinulle nostankin hattua. Kasvatit lapsesi hyvin huolimatta kaikesta kurasta mitä niskaasi olet vieläpä aiheetta saanut. Kaikki eivät noin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei tukenut mua lapsena YHYY YHYY. Nyt aion loisia sillä verukkeella seuraavat 50 vuotta veronmaksajien rahoilla.
Vähänkö oot kova jätkä ja vielä älykkyysosamääräkin selkeästi pilvissä.
Eipä taida olla pahemmin kouluja käynyt...
Itse asiassa olen mutta en ole sortunut kaikkeen hevonpaskaymmärtämiseen mihin minun olisi pitänyt sortua koska olen "koulutettu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Ai miksi?
Koska mukaville kunnollisille ihmisille kertyy ystäviä joka suunnasta. Itse olen saanut ystäviä jotka ovat vieläkin elämässäni peruskoulusta, lukiosta, jatko-opinnoista, kahdesta työpaikasta ja useammasta urheiluseurasta. Jos ei saa ystäviä niin vika on peilissä.
Niin että semmoinen luettelo tuli. :-D
No kerropa miksi minulla on niin paljon ystäviä ja vielä molemmista sukupuolista ja isolla ikähaitarilla kun taas kaltaisellasi luuserilla ei ole.
Unohdit sanoa, että vielä monista maista. :-D
Sanoin sen jo aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
On totta, että tälle trollisialle ei kannata uhrata helmiä. Poistun ketjusta ja suosittelen samaa muille. Kiitos.
Luuserilla kävi tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi erityislasta ja olen aivan lopussa. Niin lopussa kuin voi ihminen olla.
No tuo onkin ymmärrettävää.
ApIkäänkuin hän, tai kukaan muukaan, kaipaisi saati tarvitsisi sinun ymmärrystäsi🤣🤣
Luoja mitä itseriittoisuutta!!!
En tarjonnut ymmärrystäni. Totesin vain että tuo on kaikkien ymmärrettävissä. Paitsi ehkä sinun koska olet varmasti työpaikkakiusattu luuseri. :)
Kun masentuneisiin hiukan syvemmin tutustuu niin ei jää kyllä yleensä epäselväksi miksi ovat masentuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Ai miksi?
Koska mukaville kunnollisille ihmisille kertyy ystäviä joka suunnasta. Itse olen saanut ystäviä jotka ovat vieläkin elämässäni peruskoulusta, lukiosta, jatko-opinnoista, kahdesta työpaikasta ja useammasta urheiluseurasta. Jos ei saa ystäviä niin vika on peilissä.
Tuolla perusteella on vaikea uskoa että sinulla olisi ainuttakaan ystävää
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei tukenut mua lapsena YHYY YHYY. Nyt aion loisia sillä verukkeella seuraavat 50 vuotta veronmaksajien rahoilla.
Tälle rotalle pum päähän, ei mitään muuta lääkitystä.
Turvaton lapsuus, koulukiusattuna oleminen, vanhemmasta huolehtiminen, toinen vanhempi teki itsemurhan ja toinen yritti (olin paikalla), huostaanotto... lopulta toinenkin vanhempi menehtyi terveyssyistä kun olin jo aikuinen. En edes tajunnut olevani masentunut kun vasta joskus 25-vuotiaana kun psykiatrinen sairaanhoitaja ohjasi diagnosoitavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö Ap tämän keskustelun, jotta pääset vastailemaan itsellesi ja haukkumaan masentuneita?
Tein ketjun siksi että halusin nähdä tuleeko ketjuun mitään järkevää selitystä miksi jotkut eivät katso velvollisuudekseen selvitä elämän vastoinkäymisestä kuten kunnon ihmisten kuuluu vaan vinkuvat "masennuksesta".
Tuo ääni päässäsi, joka sanoo että kunnon ihmiset eivät vingu vaan kohtaavat vaikeutensa, on joko äitisi tai isäsi ääni, joka on sanonut sinulle noin, kun olet ollut avuton lapsi, ja olisit sen sijaan halunnut lohdutusta. Sen takia rähjäät tuntemattomille samalla lailla, koska et itsekään saanut lohdutusta. Mutta sisimmässäsi olet vieläkin se avuton lapsi, joka olisi vain halunnut, että joku ottaa syliin eikä luennoi.
Vanhempani, minä ja lapseni olemme pärjänneet oikein hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Olemme edelleen toistemme tukena viikottain, kiitos vain.
Mitäs jos olisit täysin yksn tässä maailmassa? Selviäisitkö silloin mistään?
Jos sinulla ei ole yhtään ystävää niin vika on sinussa.
Ai miksi?
Koska mukaville kunnollisille ihmisille kertyy ystäviä joka suunnasta. Itse olen saanut ystäviä jotka ovat vieläkin elämässäni peruskoulusta, lukiosta, jatko-opinnoista, kahdesta työpaikasta ja useammasta urheiluseurasta. Jos ei saa ystäviä niin vika on peilissä.
Tuolla perusteella on vaikea uskoa että sinulla olisi ainuttakaan ystävää
Narsisteillakin on usein paljon ystäviä.
Masennus ei johdu vastoinkäymisistä vaan aivokemian häiriöistä.
"Masennus" joka tulee vastoinkäymisen jälkeen on surua, ei masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei johdu vastoinkäymisistä vaan aivokemian häiriöistä.
"Masennus" joka tulee vastoinkäymisen jälkeen on surua, ei masennusta.
Muuten kyllä mutta mitään aivokemian häiriötä ei ole koskaan löydetty mikä aiheuttaisi masennusta.
Masentuneet on siis säälittäviä turhasta vinkujia. Siinä sun antisi tähän aiheeseen. Asia selvä.
Seuraava aihe, kiitos. Tällaset aivopierut ei edes ansaitse mitään keskustelua, se on helmiä sioille.