Ahdistaa ja itkettää töihinpaluu ja koko elämä

Mikä sulla hätänä, työpaikalla joku 9ngelma?

Se on kyllä typerää alkaa vertailla ketä ahdistaa eniten. Yhtä hyvin sille työttömälle voisi sanoa, että mietippä niitä ihmisiä jotka näkee nälkää tai masentuneelle, että mitä vollotata, jossain ihmiset elää sodan ja katastrofien keskellä. Itselleen voi näitä juttuja tietty selittää, jos se helpottaa oaa oloa ja auttaa näkemään asiat paremmassa valossa. 

Minullakin on vähän lomaltapaluu ketutusta. Tästä alkaa taas vuoden mittainen selviytymistaistelu loskan ja pimeyden keskellä. Toivottavasti elämääsi tulisi jotain piristävää :)

JSS. Jätä se sika vaihtuu muotoon jätä se työpaikka, JST.

Aika moni meistä on samassa tilanteessa. Puurretaan itsemme uuvuksiin ja tuetaan kaikkia muita, itseämme vähätellen.

Kun on aina ollut se vahva ja pärjäävä, ei edes osaa pyytää apua. Ympäristö suhtautuu vaan voimavarana, jonka pitää kannatella muita.

Ihan sama tilanne mulla. Oletko käynyt lääkärissä? SSRI-lääkitys ja terapia kyllä auttaa.

Töihinpaluu on pahinta. Ja olen itse johtaja. Tuntuu ihan yhtä pahalta meistä kaikista.

Naisten ongelmia. Miesten ei onneksi tarvitse tukea muita.

Yrittäkää saada apua työterveyden kautta. Siitä pääsee edes alkuun. Työ on huonoin syy hajottaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama tilanne mulla. Oletko käynyt lääkärissä? SSRI-lääkitys ja terapia kyllä auttaa.

Mä oon sitä mieltä, että ennenkuin lääkkeitä ruvetaan syömään niin yritetään ensin terapiassa selvittää, mistä olo johtuu.

Onko työpaikalla ongelmia? Henkilökohtaisessa elämässä? Miksi? Miten voisi muuttaa tilannetta helpommaksi? Jne.

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmia. Miesten ei onneksi tarvitse tukea muita.

Mieheni hajosi työhön ja itseensä. Olen tapaillut erästä, joka on ikävästi reunalla. Molemmilla on myös neurologista häikkää, jota ei ole osattu ottaa huomioon. Osin omasta syystään.

Miehet hajoilee ja naiset tukee.

Arki kasautuu usein naisille. Hoidat kodin, lapset, työn ja tietenkin tuet miestäsi. Itket sitten pimeässä kun muut nukkuu.

Usein se paluu tuntuu pahimmalta juuri ennen sitä paluuta. Lomasta luopumisen tuskaa. Kun työpäivä koittaa, niin ei se olekaan niin paha.

Ylipäätään kannattaa pohtia, miten arjesta saisi parempaa, koska sitä se elämä on. Mikä siinä ahdistaa? Kannatko töistä stressiä, joka ei itseasiassa sinulle kuulu? Onko arki fyysisesti liian kuormittavaa? Ylipäätään voi pohtia, miksi arki ei tunnu hyvältä. Joskus pelkkä tiedostaminen ja ajattelutavan muuutos voi auttaa.

Työssä olevien ei pidä valittaa mitään. Teillä on hyvä elämä, saatte rahaa ja teillä on sosiaalista elämää ja elämänne on hyvää toisin kuin työttömillä.

Olette saaneet täyttä palkkaa koko lomalta ja vielä valitatte!!! Huoh!

Vierailija kirjoitti:

Usein se paluu tuntuu pahimmalta juuri ennen sitä paluuta. Lomasta luopumisen tuskaa. Kun työpäivä koittaa, niin ei se olekaan niin paha.

Ylipäätään kannattaa pohtia, miten arjesta saisi parempaa, koska sitä se elämä on. Mikä siinä ahdistaa? Kannatko töistä stressiä, joka ei itseasiassa sinulle kuulu? Onko arki fyysisesti liian kuormittavaa? Ylipäätään voi pohtia, miksi arki ei tunnu hyvältä. Joskus pelkkä tiedostaminen ja ajattelutavan muuutos voi auttaa.

Onko se niin vaikea joillekin ymmärtää, että osa ihmisistä vaan kerta kaikkiaan inhoaa käydä töissä? Ihan sama mikä työ, yhtä vähän sinne innostaa mennä.

Mä olen työkokeilussa, ei ole lomia. 7h ja 9e/pvä.

Ihanaa olla eläkeläinen.

Työtön mies kirjoitti:

Työssä olevien ei pidä valittaa mitään. Teillä on hyvä elämä, saatte rahaa ja teillä on sosiaalista elämää ja elämänne on hyvää toisin kuin työttömillä.

Tämän asenteen vuoksi en puhu ystävilleni. Lapsi ainoa joka nähnyt itkujani, nekin menee raskauden syyksi kyllä.

Ap

Ritva-Liisa kirjoitti:

Te ette YMMÄRRÄ😩

Hitto mikä profiili sulla. 🙄