Auli Viitala kurmuuttaa keskiluokkaa

Aulilla on aikaa tehdä tiedettä ja taidetta. Tekeekö hän vai valittaako vain, kun Se Joku Muu ei tee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Keskiluokan aivot kuormittuvatkin työssäkäynnistä. Köyhillä ei ole tuota ongelmaa.

Työssäkäyvä köyhä - näitä ihmisiä on Suomessa liikaa.

Ja siitä pitää hallitus ja kova veropolitiikka huolen.

Pienistä palkoista menee olematon vero, joten eiköhän se vika löydy lähtökohtaisesti palkkatasosta itsestään, joka on KURJA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Ehkä he eivät haluakaan pyrkiä sinne. Onko väärin olla tyytyväinen osaansa?

Aulihan ei ole onnistunut edes pääsemään sinne keskiluokkaan. Päinvastoin, oli siellä syntymälahjana, mutta syrjäytyi sieltä. Noilla eväillä hän ei voi oikeastaan kritisoida keskiluokan toimintaa, kun ei hänellä itsellään kyvyt riitä samaan.

Vierailija kirjoitti:

Aulilla on aikaa tehdä tiedettä ja taidetta. Tekeekö hän vai valittaako vain, kun Se Joku Muu ei tee?

Nälästä ei ainakaan näyttäisi kärsivän, joten nälkätaiteilijaksi ryhtyminen on poissuljettu.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun nyt urheiluruutu on nenäni edessä, niin miettii sitäkin, voisiko keskiluokka joskus pohtia, onko urheilu kenties yliarvostettua verrattuna näihin muihin. 

Tämä on kyllä hyvä kysymys. Kulttuurin ja taiteen ja varsinkin humanistisen tutkimuksen rahoitus raivostuttaa keskiluokkaisia, mutta ei niinkään pyhän urheilun. Urheilu on tarpeeksi yksinkertaista; siinä on selkeä voittaja ja häviäjiä. Taiteessa joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan ja tulkitsemaan.

Voisiko tätä miettiä siltä kannalta, että keskiluokka ei olekaan enää samanlaista kuin joskus ennen? Keskiluokkaisuuteen liitetään nykyisin enemmän tulotaso kuin koulutustaso tai kiinnostus kulttuurista? Ja kun se lapsuudenkodissaan faijan kanssa lätkää katsonut ja lätkämatseissa käynyt (ehkä itsekin nassikkana lätkää pelannut) saavuttaa tulotason, jolla katsotaan kuuluvan keskiluokaan (eli ei ole työtön, köyhä, syrjäytynyt tms, jotka ovat ainoita, jotka eivät Viitalan mukaan kuulu keskiluokkaan), hän ei lakkaakaan olemasta kiinnostunut lätkästä? Keskiluokkaisuus siis muuttuu. 

Hyvä kirjoitus. Mitä tiedän lähipiiristäni keski-ikäisiä tai nuorempia hyvin menestyviä ihmisiä, suuri osa heistä ei ole kiinnostunut mistään ns. korkeammasta kulttuurista. Lehtijutut liittyvät muotiin, puhelimelta katsotaan hölmöilyvideoita, TV:ssä naurattaa Uuno Turhapuro. Tämä koskee myös korkeasti koulutettuja. Sitten taas mitä tunnen iäkkäämpiä selvästi keskiluokkaisia, he ovat lukeneet klassikoita ym. Aika kovaa aikaa elävät ne, jotka yrittävät saada elantonsa kulttuurin kentällä.

Tai sitten he luovat nyt sellaista kulttuuria, joka 100-200 vuoden päästä katsotaan korkeammaksi kulttuuriksi. Eihän viime vuosisadan eliittikään lukenut enää mitään tuhansia vuosia vanhoja mesopotamialaisia kirjoituksia. Onhan taidemaalareidenkin kohdalla ollut hyvin usein niin, että heidän tuotantonsa arvostus nousee vasta sitten, kun he ovat kuolleet. 

Toki. Joskus vanhaa kirjallisuutta lukiessa ihmettelen virkkeiden pituutta ja ylipäänsä kielenkäytön kiemuraisuutta nykypäivästä katsoen. Tulee mieleen, että onpa taitavaa. Mutta sitten taas toisaalta elämäni (vajaat 50 v.) aikana kielenkäytön nopeus ja iskevyys ovat kehittyneet huimasti. Kyllähän joissain TV-hupailuissakin kielenkäyttö ON nerokasta ihan eri tavalla mitä lapsuudessani oli. Siis tämä vain esimerkkinä.

Mutta no, toisaalta. Elän itse ilman älypuhelinta, joten en osaa ottaa kantaa sen suomiin kulttuurielämyksiin, mutta vaikutelmani kaikista niistä videoista ym. on, että aika heppoisia ovat. En tiedä mitä niistä jälkipolville jää. Sitä puolivillaista hauskuutusta tulee joka tuutista sillä ajatuksella, että määrä (eli katselukerrat eli raha?) on laatua tärkeämpää. En vastusta viihdettä sinänsä ja minulle rakkaimmassa kulttuurimuodossa eli kirjallisuudessa pidän eniten perinteisistä salapoliisiromaaneista ja cozy mysteryista. Kartoitan aina uusimmat kirjat ja laitan kirjastoon varaukseen. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että noita ns. viihteellisiä dekkareita julkaistaan aivan järkyttäviä määriä. Osa niistä on oikeasti hyviä, suuri osa jää keskitasoisiksi, eikä niistä jälkeenpäin mitään muista. Elämme monin tavoin ähkyn aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Ehkä he eivät haluakaan pyrkiä sinne. Onko väärin olla tyytyväinen osaansa?

Aulihan ei ole onnistunut edes pääsemään sinne keskiluokkaan. Päinvastoin, oli siellä syntymälahjana, mutta syrjäytyi sieltä. Noilla eväillä hän ei voi oikeastaan kritisoida keskiluokan toimintaa, kun ei hänellä itsellään kyvyt riitä samaan.

Keskiluokka on kutistunut hitaasti, mutta varmasti, sitten 90-luvun. Yhä useampi putoaa ja loput ponnistelevat kahta kovemmin.

Kontula ja Viitala. . . ei vaan jaksa näitä väsyttäviä naisia jotka omassa erinomaisuudessaan sanelevat muille miten pitäisi elää. 🙈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Ehkä he eivät haluakaan pyrkiä sinne. Onko väärin olla tyytyväinen osaansa?

Aulihan ei ole onnistunut edes pääsemään sinne keskiluokkaan. Päinvastoin, oli siellä syntymälahjana, mutta syrjäytyi sieltä. Noilla eväillä hän ei voi oikeastaan kritisoida keskiluokan toimintaa, kun ei hänellä itsellään kyvyt riitä samaan.

Keskiluokka on kutistunut hitaasti, mutta varmasti, sitten 90-luvun. Yhä useampi putoaa ja loput ponnistelevat kahta kovemmin.

Tai sitten se on kasvanut. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun nyt urheiluruutu on nenäni edessä, niin miettii sitäkin, voisiko keskiluokka joskus pohtia, onko urheilu kenties yliarvostettua verrattuna näihin muihin. 

Tämä on kyllä hyvä kysymys. Kulttuurin ja taiteen ja varsinkin humanistisen tutkimuksen rahoitus raivostuttaa keskiluokkaisia, mutta ei niinkään pyhän urheilun. Urheilu on tarpeeksi yksinkertaista; siinä on selkeä voittaja ja häviäjiä. Taiteessa joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan ja tulkitsemaan.

Voisiko tätä miettiä siltä kannalta, että keskiluokka ei olekaan enää samanlaista kuin joskus ennen? Keskiluokkaisuuteen liitetään nykyisin enemmän tulotaso kuin koulutustaso tai kiinnostus kulttuurista? Ja kun se lapsuudenkodissaan faijan kanssa lätkää katsonut ja lätkämatseissa käynyt (ehkä itsekin nassikkana lätkää pelannut) saavuttaa tulotason, jolla katsotaan kuuluvan keskiluokaan (eli ei ole työtön, köyhä, syrjäytynyt tms, jotka ovat ainoita, jotka eivät Viitalan mukaan kuulu keskiluokkaan), hän ei lakkaakaan olemasta kiinnostunut lätkästä? Keskiluokkaisuus siis muuttuu. 

Hyvä kirjoitus. Mitä tiedän lähipiiristäni keski-ikäisiä tai nuorempia hyvin menestyviä ihmisiä, suuri osa heistä ei ole kiinnostunut mistään ns. korkeammasta kulttuurista. Lehtijutut liittyvät muotiin, puhelimelta katsotaan hölmöilyvideoita, TV:ssä naurattaa Uuno Turhapuro. Tämä koskee myös korkeasti koulutettuja. Sitten taas mitä tunnen iäkkäämpiä selvästi keskiluokkaisia, he ovat lukeneet klassikoita ym. Aika kovaa aikaa elävät ne, jotka yrittävät saada elantonsa kulttuurin kentällä.

Tai sitten he luovat nyt sellaista kulttuuria, joka 100-200 vuoden päästä katsotaan korkeammaksi kulttuuriksi. Eihän viime vuosisadan eliittikään lukenut enää mitään tuhansia vuosia vanhoja mesopotamialaisia kirjoituksia. Onhan taidemaalareidenkin kohdalla ollut hyvin usein niin, että heidän tuotantonsa arvostus nousee vasta sitten, kun he ovat kuolleet. 

Toki. Joskus vanhaa kirjallisuutta lukiessa ihmettelen virkkeiden pituutta ja ylipäänsä kielenkäytön kiemuraisuutta nykypäivästä katsoen. Tulee mieleen, että onpa taitavaa. Mutta sitten taas toisaalta elämäni (vajaat 50 v.) aikana kielenkäytön nopeus ja iskevyys ovat kehittyneet huimasti. Kyllähän joissain TV-hupailuissakin kielenkäyttö ON nerokasta ihan eri tavalla mitä lapsuudessani oli. Siis tämä vain esimerkkinä.

Mutta no, toisaalta. Elän itse ilman älypuhelinta, joten en osaa ottaa kantaa sen suomiin kulttuurielämyksiin, mutta vaikutelmani kaikista niistä videoista ym. on, että aika heppoisia ovat. En tiedä mitä niistä jälkipolville jää. Sitä puolivillaista hauskuutusta tulee joka tuutista sillä ajatuksella, että määrä (eli katselukerrat eli raha?) on laatua tärkeämpää. En vastusta viihdettä sinänsä ja minulle rakkaimmassa kulttuurimuodossa eli kirjallisuudessa pidän eniten perinteisistä salapoliisiromaaneista ja cozy mysteryista. Kartoitan aina uusimmat kirjat ja laitan kirjastoon varaukseen. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että noita ns. viihteellisiä dekkareita julkaistaan aivan järkyttäviä määriä. Osa niistä on oikeasti hyviä, suuri osa jää keskitasoisiksi, eikä niistä jälkeenpäin mitään muista. Elämme monin tavoin ähkyn aikoja.

Ymmärrän hyvin. Mulla on älypuhelin, mutta vain siksi, että työni puolesta tarvitsen yhtä appsia. Ja onhan se ihan jees silloin, kun on käymässä jossain ja voi reittioppaasta katsoa, miten pääsee kotiin. Eli en mäkään käytä älypuhelintani mihinkään kulttuuriin. En edes podcastien tai e-kirjojen kuunteluun, koska tossa vanhassa luurissa on niin huono akku. Mulla olisi työn puolesta 400€/v kulttuurietu, mutta en ole ottanut sitäkään muutamaan vuoteen. Tammikuussa 2020 hankin museokortin ja lippuja vaikka mihin kulttuuritapahtumiin ja sitten tulikin pandemia, museot meni kiinni ja kaikki tapahtumat peruttiin. Enkä sen jälkeen ole ottanut koko etua. 

Mä luin paljon oppikouluaikoina ja vielä opiskeluaikoinakin, mutta kun sain esikoiseni, elämässä alkoi olla niin paljon arjen pyörittämistä, että lukeminen väheni. Ja kun vaihdoin nelikymppisenä it-alalle, sen jälkeen lukemisesta sain tarpeekseni ammattikirjallisuudesta. Tässä yks päivä piti kaivaa pari juttua remontissa olevasta työhuoneestani (josta on siis tullut romuvarasto) ja meinasin kiljaista ääneen riemusta, kun löysin mun puuvärini sekä öljyvärit ja maalausalustoja. Öljyvärit taitaa olla jo kuivuneet, mutta jos joku päivä ostaisi uudet ja alkaisi piiiiiiitkästä aikaa maalata. 

Tietyllä tavalla olisi ihanaa, jos työpäivän jälkeen jaksaisi tehdä vielä jotain "älyllisesti kehittävää". Joku ketjussa aiemmin kirjoitti, että taidetta katsellessaan pitää käyttää aivojaan ja ajatella. Tai jotai siihen suuntaan. Mutta siinäpä se onkin. Mä en työpäivän tai työviikon jälkeen yksinkertaisesti pysty käyttämään aivojani ja ajattelemaan, mitä yhteiskunnallisesti tai maailmanlaajuisesti järisyttävän upeaa ja oivallista on jesarilla seinään kiinni liimatussa banaanissa. Mä tarvitsisin ainakin jonkin nykytaiteen ymmärtämisen oppikurssin. Ehkä sitten eläkkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni taide syntyy ulkopuolisuuden tunteesta, vaikka ne tukkahevikappaleet metallikonsettissa tai ooppera. Keskiluokka ei itse jaksa taiteilla tunteillansa, on kiva katsoa ja kuunnella kun joku ammatikseen niin tekee."

Voi hyvää päivää.

Kuinka monella keskiluokkaisella on aikaa ja varaa alkaa esimerkiksi kirjoittaa kirjoja?

Kuinka moni haluaa tällaisena raadollisena someaikakautena avata sielunsa muille räävittäväksi? Miten esimerkiksi Ida Raumaa kohdellaan somessa? Siihen päälle vielä itseriittoiset kriitikot, niin onko se kaiken sen arvoista enää?

Monestihan puhutaan myös siitä, että pätevät ihmiset (koulutustaustaan katsomatta) eivät enää lähde politiikkaan mukaan, sillä some on tuonut politiikkaan hyvin epäinhimillisen ja raadollisen puolen.

Yhteiskuntaluokkaan katsomatta jokaisen pitäisi miettiä miten käyttäytyy somessa muita kohtaan. Moni kirja, kappale, näytelmä ja taide jää syntymättä paitsi rahan ja ajan puutteen vuoksi, myös siksi että ihminen ei ole valmis asettumaan valokeilaan haukuttavaksi.

Hei, se ei ole alaluokka joka kohtelee Iida Raumaa somessa huonosti - ne on keskiluokan edustajia. Henkistä alaluokkaa, toki, mutta tulotasoltaan keskiluokkaa. Kyllä keskiluokan edustajien pitäisi katsoa peiliin - ihan jokaisen meistä, jotka täälläkin hyökkäävät asian ja ilmiön sijaan ihmisen persoonaan.

Keskiluokka kuvittelee, että saa käyttäytyä kuin juntti ja sivistymätön, koska hän on se ainoa nettoveronmaksaja tässä maassa. Asiakkaan oikeudet, toki toki.

Ja siis, keskiluokkaisella "ei ole varaa" alkaa kirjoittaa kirjoja. Tai tehdä muutakaan luovaa ja aidosti merkityksellistä. Tjahah. Se on jännää, että niillä köyhillä apurahataiteilijoilla "on rahaa" tehdä se.

Pitää vain todeta rehellisesti, että raha on tärkeämpää kuin yhtään mikään muu asia omassa elämässä. Ihan turha selitellä, ettei ole rahaa tai aikaa. Kyse on laiskuudesta, osaamattomuudesta tai kyvyttömyydestä. Yleensä noista kaikista. Ihan turha jeesustella, ettei ole aikaa tai rahaa - jos ei vain kykene. Ja myöntää se rahan keskiössä oleminen omassa elämässä.

H**vetin rumaltahan se kuulostaa ja näyttää. Ja juuri siitä täällä on puhe, tässä keskustelussa. Rumasta keskiluokasta. Ulkoisesti ja sisäisesti rumasta.

Mutta mutta, sitten kun nämä uskaliaat iidaraumat ovat menestyneet ja varsinkin rahallisesti, eli veropäivänä listoilla, niin sitten keskiluokka hiljenee. Ai että tollakin voi joku elättää itsensä noin hyvin? Keskiluokka on itse ostellut, lainaillut ja kuluttanut niitä iidaraumojen teoksia uteliaisuudesta eli taannut hänelle menestyksen. Mutta kunnian siitä menestyksestä saa keskiluokkaisen silmissä, jos on tarpeeksi tehnyt rahaa. Siihen saakka keskiluokalla on täysi oikeus kritisoida kriitikoiden ylistystä iidaraumoista ja olla ymmärtämättä nykykulttuuria.

Taiteilijat voivat vapaasti luovuttaa teoksensa yleiseen käyttöön tai lahjoittaa voitot hyväntekeväisyyteen, jos pelkäävät keskiluokkaista hapatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Ehkä he eivät haluakaan pyrkiä sinne. Onko väärin olla tyytyväinen osaansa?

Aulihan ei ole onnistunut edes pääsemään sinne keskiluokkaan. Päinvastoin, oli siellä syntymälahjana, mutta syrjäytyi sieltä. Noilla eväillä hän ei voi oikeastaan kritisoida keskiluokan toimintaa, kun ei hänellä itsellään kyvyt riitä samaan.

Keskiluokka on kutistunut hitaasti, mutta varmasti, sitten 90-luvun. Yhä useampi putoaa ja loput ponnistelevat kahta kovemmin.

Tai sitten se on kasvanut. 

On pienentynyt ja pienenee edelleen. Asiasta löytyy tutkimusta enemmän kuin tarpeeksi hakusanoilla shrinking middle class.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viitalan tekstin ja todellisuuden välillä on mielenkiintoinen ero. Viitalan mukaan keskiluokkaiset eivät ymmärrä syrjäytymisen mekanismia.

Kuitenkin keskiluokkaiset käyttävät valtavia määriä rahaa ja näkevät vaivaa ehkäistääkseen lastensa syrjäytymistä: muuttavat tietylle alueelle saadakseen lapsensa tiettyyn kouluun, järjestävät lapsilleen kehittäviä harrastuksia, auttavat läksyissä, maksavat kieli- ja valmennuskursseja. Miksi, jos he eivät ole tunnistaneet näiden asioiden ehkäisevän syrjäytymistä? On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan, mutta keskiluokka maksaa kovan hinnan näiden asioiden jatkamisesta lapsilleen. Miksi, jos se kerran on etuoikeus?

Pitkän päivän painaminen yt-uhan alla, yksi maailman suurimmista verotaakoista, asuntolainan nousevat korot, korkea inflaatio, kotiopettajana toimiminen, kun koulussa opettajan aika menikin kulttuurien välisten konfliktien sovitteluun jne. Tarkastakaa termin etuoikeus merkitys, jos pidätte luettelemiani asioita etuoikeutena.

Samoin keskiluokka on kivuliaan tietoinen siitä, että oma asema ja elämä voivat romahtaa milloin tahansa työttömyyden, tapaturman, avioeron tai sairauden myötä. Siksi keskiluokalla on henkivakuutukset, tapaturmavakuutukset, vakavan sairauden turvat, turva työkyvyttömyyden varalle, lainaturva jne.

En siis allekirjoita Viitalan luomaa kuvaa hemmoteltuna, tiedostamattomana ja suoraan sanottuna idioottina kansanosana. Kyllä me ymmärrämme ja tiedämme, siksi ponnistelemme pitääksemme sen mitä meillä on ja siirtääksemme sen lapsillemme. Jos se olisi etuoikeus, ei tarvitsisi ponnistella.

On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan. Mutta jos syntyy köyhäksi, on onni syntyä suomalaiseksi köyhäksi, eikä vaikkapa venäläiseksi tai pohjoiskorealaiseksi köyhäksi. Enpä ole nähnyt kenenkään tästä kirjoittavan. Siinäpä aihe Viitalan seuraavaan kolumniin.

Tämä on erittäin hyvä pointti!

Keskiluokkaiset säästää mistä tahansa muusta mutta lasten harrastukset laitetaan katkolle vasta viimeisten säästökohteiden joukossa. Lapselle otetaan vakuutus, muutetaan alueelle jossa hyvä koulu, vaikka tämä tarkoittaisikin ahtaampaa asuntoa, isompaa lainaa tai isompaa vastiketta. Keskiluokka sinnittelee omistusasunnon kanssa, koska ymmärtää että vuokralla se sama raha menee ulkopuolisen taskuun. Lapselle otetaan vakuutus jo ennen syntymää ja sitä maksetaan viimeiseen asti.

Keskiluokka nimenomaan on äärimmäisen tietoinen luokasta ja siitä miten helppoa on pudota alaspäin. Ja tekee kaikkensa, ettei niin käy.

Ehkä keskiluokkaisuus on sit ennen kaikkea kykyä ymmärtää luokan merkitys ja kykyä nähdä, millä tavoilla jatkuvuuden voi taata lapsilleen? Suuri osa keskiluokasta ei ole erityisen hyvin toimeentulevia. Minäkin olen ollut koko ikäni vain pätkätöissä ja tällä hetkellä sairauspäivärahalla polvileikkauksen takia. Miehellä tavallinen työ ja tavallinen palkka n. 3000€ brutto. Silti me näillä tuloilla pinnistellään ja käytetään vähät rahat mahdollisimman järkevästi.

Sit tunnen monia, joilla on isommat tulot muttei huolta huomisesta, omistusasunto ja iso laina ei kiinnosta tai jotain on mennyt ulosottoon joskus. Lasten harrastusten tulee olla ilmaisia (miksi), asutaan huonolla alueella (miksi), silti riittää rahaa asuntoauton ostamiseen ihan käteisellä, ei velaksi. Ja rotukoiraharrastukseen upotetaan valtavasti rahaa, kun eläimet antaa niin paljon. Samalla voidaan pihistää lääkkeistä tai lapsen silmälaseista. Kaikki nämä kokemukset ihan omasta tuttavapiiristä.

Juu antaahan ne eläimet paljon, mutta keskiluokka ajattelee niin, että terveys, koulutus, rahan säästäminen tulevaisuutta ajatellen ja lasten harrastukset on tärkeämpää kuin oma koiraharrastus tai asuntoauto tai tuning-autot. Jos tärkeämpien seikkojen jälkeen jää ylimääräistä, niin sit vasta hankitaan se asuntoauto tai kolme rotukoiraa, joiden kanssa käydään näyttelyissä ja ostetaan niille erikoisruokia ja trimmausta.

Keskiluokka osaa priorisoida ja nähdä vähän kauemmas kuin siihen välittömään hyvänolontunteeseen asti. Tästä syystä keskiluokka myös eroaa harvemmin kuin keskiluokan alapuolella olevat. Ennemmin ollaan vähän tylsän tai ärsyttävän puolison kanssa kuin että erotaan ja etsitään taas sitä seuraavaa tosirakkautta. Sillä eron myötä tulotaso laskee ja kohta sitä elääkin ainakin asumistuen varassa.

Sitten on erikseen ne oikeasti köyhät, joiden olemassaolo on Suomessakin todellisuutta. Ja juuri siksi me parjattu keskiluokka tehdään kaikkemme, ettemme siihen putoaisi.

Tuo erojuttu on muuten totta. Duunarit eroaa paljon herkemmin kuin keskiluokka.

Sitten yksinasuvat valittaa, että kun ei raha riitä. Miksi piti erota? Alun alkaenkin kannattaa katsoa sellainen puoliso, jolla on kykyä tienata perhettä varten, ja muutenkin valmiuksia kantaa vastuuta. Kärjistetysti sanoen keskiluokkainen nainen ottaa mielellään vähän tylsemmän mutta luotetettavan miehen. Duunarinainen taas kaipaa kipinää ja säpinää kumppanilta.

Kliseiden uudistaminen on helppoa, samoin pinnallinen kateus. Vaikka varallisuus vaikuttaa tekemisiin, on paljon muutakin mikä vaikuttaa elämänlaatuun kuten perhe ja ystävyyssuhteet tai jokin mielekäs harrastus jonka ei tarvitse olla kallis. Tuntuu että ihmisiä yhdistävistä kokemuksista ja tarpeista puhutaan liian vähän, kun vertailu puute ja kateus se se vaivattomin ja trendikkäin kulma. Asiaa ei auta että toisaalla julkisuudessa entinen parikymppinen köyhä Natalia Kallio ( pmn kesärantakavereita) kehaisee kehaisee voineensa hankkia himoitsemansa satasia maksaneet lenkkarit ihmisoikeusaktivismista saaneilla tuloillaan.

Sitämiettii että onko tuo överiys, vieraantuneisuuden kuvaaminen ihan tahallista provokaatiota äänettömiä tavan köyhiä kohtaan. Toisaalta he eivät näitä lehtiä ja kolumneja edes lue. Ehkä onneksi. Energia ja aika menee ihan muun miettimiseen.

Hyvesignalointi oksettaa kirjoitti:

Kontula ja Viitala. . . ei vaan jaksa näitä väsyttäviä naisia jotka omassa erinomaisuudessaan sanelevat muille miten pitäisi elää. 🙈

Tai mitä muiden pitäisi tuntea. Itsessään jonkun toisen köyhyyden tiedostaminen jotenkin jalostaa. Viitala tässä jalomielisesti sanoittaa äärettömän vaikeaa asiaa jota tavan keskiluokka (hah) ei kykene norsunluutornistaan mitenkään muuten ymmärtämään.

Jotenkin koomista. Tämä besserwisseröinti mistä saa vaivattomasti pyöräytettyä kolumneja ja muuta naamanäkyvyyttä. Pääasia ettei ole itse se paskaduunin tekijä. En myöskään kutsuisi syrjäytyneeksi ketään joka kirjoittaa kolumneja Yleen.

Tälläinen kulttuurinen omiminen onkin ihan ok. Ties vaikka saisi muutaman säälipisteen kun muistaa valittaa ettei pysty uimaan ihan niin usein kuin haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Ehkä he eivät haluakaan pyrkiä sinne. Onko väärin olla tyytyväinen osaansa?

Aulihan ei ole onnistunut edes pääsemään sinne keskiluokkaan. Päinvastoin, oli siellä syntymälahjana, mutta syrjäytyi sieltä. Noilla eväillä hän ei voi oikeastaan kritisoida keskiluokan toimintaa, kun ei hänellä itsellään kyvyt riitä samaan.

Keskiluokka on kutistunut hitaasti, mutta varmasti, sitten 90-luvun. Yhä useampi putoaa ja loput ponnistelevat kahta kovemmin.

Tai sitten se on kasvanut. 

On pienentynyt ja pienenee edelleen. Asiasta löytyy tutkimusta enemmän kuin tarpeeksi hakusanoilla shrinking middle class.

Löytyykö tuolla hakusanalla tutkimusta suomalaisesta keskiluokasta? Meinaan esim Englannin tai jenkkienkään tilanne ei ole suoraan yleistettävissä Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvesignalointi oksettaa kirjoitti:

Kontula ja Viitala. . . ei vaan jaksa näitä väsyttäviä naisia jotka omassa erinomaisuudessaan sanelevat muille miten pitäisi elää. 🙈

Tai mitä muiden pitäisi tuntea. Itsessään jonkun toisen köyhyyden tiedostaminen jotenkin jalostaa. Viitala tässä jalomielisesti sanoittaa äärettömän vaikeaa asiaa jota tavan keskiluokka (hah) ei kykene norsunluutornistaan mitenkään muuten ymmärtämään.

Jotenkin koomista. Tämä besserwisseröinti mistä saa vaivattomasti pyöräytettyä kolumneja ja muuta naamanäkyvyyttä. Pääasia ettei ole itse se paskaduunin tekijä. En myöskään kutsuisi syrjäytyneeksi ketään joka kirjoittaa kolumneja Yleen.

Niin, suojatussa keskiluokkaiskuplassa eläneenä hän kuvittelee että kaikki muutkin keskiluokkaiset on samanlaisista taustoista ja ymmärtävät yhtä vähän kuin hän aiemmin. Se on hänen virheensä. No, on varmaan niitäkin joille elämän nurjat puolet on tuntemattomia, mutta on kyllä melko kapeakatseista yleistää se koskemaan kaikkia työssäkäyviä veronsa maksavia kansalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Ehkä he eivät haluakaan pyrkiä sinne. Onko väärin olla tyytyväinen osaansa?

Aulihan ei ole onnistunut edes pääsemään sinne keskiluokkaan. Päinvastoin, oli siellä syntymälahjana, mutta syrjäytyi sieltä. Noilla eväillä hän ei voi oikeastaan kritisoida keskiluokan toimintaa, kun ei hänellä itsellään kyvyt riitä samaan.

Keskiluokka on kutistunut hitaasti, mutta varmasti, sitten 90-luvun. Yhä useampi putoaa ja loput ponnistelevat kahta kovemmin.

Tai sitten se on kasvanut. 

On pienentynyt ja pienenee edelleen. Asiasta löytyy tutkimusta enemmän kuin tarpeeksi hakusanoilla shrinking middle class.

Johtuu ihan siitä, että määritelmä muuttuu. Ei meillä köyhätkään elä samanlaista elämää kuin köyhät 50 vuotta sitten, nykyköyhä elää leveämmin kuin 70-lukuinen keskiluokka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä Auli haluaa? Että keskiluokkaiset lakkaavat kuluttamasta?

Sitä perinteistä tasa-arvoa: että keskiluokkakin alkaa voida pahoin.

Käsitin asian toisin päin: että köyhät ja syrjäytyneet pärjäisivät nykyistä paremmin.

Ymmärryksen lisääminen heidän tilanteestaan (päättävälle, äänestävälle) keskiluokalle on askel siihen suuntaan, ja siksi hän puhuu aiheesta.

Mikä ihmeen ymmärrys? Viitala toistelee itsestään selvyyksiä. Jos ei ole rahaa, niin ei lapsi taitoluistele eikä äiti syö kavereittensa kanssa ravintolassa. Ihanko tätä erikseen pitää tiedottaa meille keskiluokkaisille?

En usko, että teidän koulutettujen, hyvissä töissä olevien ihmisten ymmärrys olisi oikeasti noin yksioikoista. Viitala puhuu ihan niistä asioista, jotka ihmisen köyhyyteen ja syrjäytymiseen johtavat, ja ymmärrys niistä on se mitä hän peräänkuuluttaa.

Eri

Voisiko vaihteeksi joku mies kirjoittaa näistä asioista?

Joku oikeasti syrjäytynyt, mt eläkkeellä oleva ehkä alkoholisoitunut mies ?

Lukisin paljon mieluummin.

Viitala on tehnyt surkeudestaan brändin. Sehän paistaa läpi. Elämää katsotaan vain ja ainoastaan puutteen läpi ehtavassarimaiseen tapaan: tietäkää miten me kärsimme!

Siitä hän ei kirjoita miten rahankäyttötottumukset ja sosiaaliset verkostot voivat muuttaa tuotakin kuviota paljon. Enemmän tienaavat voivat myös velkaantua ja elämä luisua sivuraiteelle. Toisaalta väitän että pienituloisuus ei vielä itsessään tee kenestäkään onnetonta. Tähän vaikuttaa moni muukin asia kuten se mihin pääsee elämässään osalliseksi.

Ylipäänsä rasittava ilmiö katsoa elämää pelkästään rahan ja varallisuuden kautta. Laiskaa. Etten sanoisi jopa sivistymättömätöntä. Paljon enemmän voisi kirjoittaa kolumneja vaikka ystävyydestä, vapaaehtoistyöstä ja siitä millaisessa maassa olisi aidosti hyvää elää. En usko että se on maa jossa kaikki saavat täsmälleen saman verran rahaa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun nyt urheiluruutu on nenäni edessä, niin miettii sitäkin, voisiko keskiluokka joskus pohtia, onko urheilu kenties yliarvostettua verrattuna näihin muihin. 

Tämä on kyllä hyvä kysymys. Kulttuurin ja taiteen ja varsinkin humanistisen tutkimuksen rahoitus raivostuttaa keskiluokkaisia, mutta ei niinkään pyhän urheilun. Urheilu on tarpeeksi yksinkertaista; siinä on selkeä voittaja ja häviäjiä. Taiteessa joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan ja tulkitsemaan.

Voisiko tätä miettiä siltä kannalta, että keskiluokka ei olekaan enää samanlaista kuin joskus ennen? Keskiluokkaisuuteen liitetään nykyisin enemmän tulotaso kuin koulutustaso tai kiinnostus kulttuurista? Ja kun se lapsuudenkodissaan faijan kanssa lätkää katsonut ja lätkämatseissa käynyt (ehkä itsekin nassikkana lätkää pelannut) saavuttaa tulotason, jolla katsotaan kuuluvan keskiluokaan (eli ei ole työtön, köyhä, syrjäytynyt tms, jotka ovat ainoita, jotka eivät Viitalan mukaan kuulu keskiluokkaan), hän ei lakkaakaan olemasta kiinnostunut lätkästä? Keskiluokkaisuus siis muuttuu. 

Hyvä kirjoitus. Mitä tiedän lähipiiristäni keski-ikäisiä tai nuorempia hyvin menestyviä ihmisiä, suuri osa heistä ei ole kiinnostunut mistään ns. korkeammasta kulttuurista. Lehtijutut liittyvät muotiin, puhelimelta katsotaan hölmöilyvideoita, TV:ssä naurattaa Uuno Turhapuro. Tämä koskee myös korkeasti koulutettuja. Sitten taas mitä tunnen iäkkäämpiä selvästi keskiluokkaisia, he ovat lukeneet klassikoita ym. Aika kovaa aikaa elävät ne, jotka yrittävät saada elantonsa kulttuurin kentällä.

Tai sitten he luovat nyt sellaista kulttuuria, joka 100-200 vuoden päästä katsotaan korkeammaksi kulttuuriksi. Eihän viime vuosisadan eliittikään lukenut enää mitään tuhansia vuosia vanhoja mesopotamialaisia kirjoituksia. Onhan taidemaalareidenkin kohdalla ollut hyvin usein niin, että heidän tuotantonsa arvostus nousee vasta sitten, kun he ovat kuolleet. 

Toki. Joskus vanhaa kirjallisuutta lukiessa ihmettelen virkkeiden pituutta ja ylipäänsä kielenkäytön kiemuraisuutta nykypäivästä katsoen. Tulee mieleen, että onpa taitavaa. Mutta sitten taas toisaalta elämäni (vajaat 50 v.) aikana kielenkäytön nopeus ja iskevyys ovat kehittyneet huimasti. Kyllähän joissain TV-hupailuissakin kielenkäyttö ON nerokasta ihan eri tavalla mitä lapsuudessani oli. Siis tämä vain esimerkkinä.

Mutta no, toisaalta. Elän itse ilman älypuhelinta, joten en osaa ottaa kantaa sen suomiin kulttuurielämyksiin, mutta vaikutelmani kaikista niistä videoista ym. on, että aika heppoisia ovat. En tiedä mitä niistä jälkipolville jää. Sitä puolivillaista hauskuutusta tulee joka tuutista sillä ajatuksella, että määrä (eli katselukerrat eli raha?) on laatua tärkeämpää. En vastusta viihdettä sinänsä ja minulle rakkaimmassa kulttuurimuodossa eli kirjallisuudessa pidän eniten perinteisistä salapoliisiromaaneista ja cozy mysteryista. Kartoitan aina uusimmat kirjat ja laitan kirjastoon varaukseen. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että noita ns. viihteellisiä dekkareita julkaistaan aivan järkyttäviä määriä. Osa niistä on oikeasti hyviä, suuri osa jää keskitasoisiksi, eikä niistä jälkeenpäin mitään muista. Elämme monin tavoin ähkyn aikoja.

Ymmärrän hyvin. Mulla on älypuhelin, mutta vain siksi, että työni puolesta tarvitsen yhtä appsia. Ja onhan se ihan jees silloin, kun on käymässä jossain ja voi reittioppaasta katsoa, miten pääsee kotiin. Eli en mäkään käytä älypuhelintani mihinkään kulttuuriin. En edes podcastien tai e-kirjojen kuunteluun, koska tossa vanhassa luurissa on niin huono akku. Mulla olisi työn puolesta 400€/v kulttuurietu, mutta en ole ottanut sitäkään muutamaan vuoteen. Tammikuussa 2020 hankin museokortin ja lippuja vaikka mihin kulttuuritapahtumiin ja sitten tulikin pandemia, museot meni kiinni ja kaikki tapahtumat peruttiin. Enkä sen jälkeen ole ottanut koko etua. 

Mä luin paljon oppikouluaikoina ja vielä opiskeluaikoinakin, mutta kun sain esikoiseni, elämässä alkoi olla niin paljon arjen pyörittämistä, että lukeminen väheni. Ja kun vaihdoin nelikymppisenä it-alalle, sen jälkeen lukemisesta sain tarpeekseni ammattikirjallisuudesta. Tässä yks päivä piti kaivaa pari juttua remontissa olevasta työhuoneestani (josta on siis tullut romuvarasto) ja meinasin kiljaista ääneen riemusta, kun löysin mun puuvärini sekä öljyvärit ja maalausalustoja. Öljyvärit taitaa olla jo kuivuneet, mutta jos joku päivä ostaisi uudet ja alkaisi piiiiiiitkästä aikaa maalata. 

Tietyllä tavalla olisi ihanaa, jos työpäivän jälkeen jaksaisi tehdä vielä jotain "älyllisesti kehittävää". Joku ketjussa aiemmin kirjoitti, että taidetta katsellessaan pitää käyttää aivojaan ja ajatella. Tai jotai siihen suuntaan. Mutta siinäpä se onkin. Mä en työpäivän tai työviikon jälkeen yksinkertaisesti pysty käyttämään aivojani ja ajattelemaan, mitä yhteiskunnallisesti tai maailmanlaajuisesti järisyttävän upeaa ja oivallista on jesarilla seinään kiinni liimatussa banaanissa. Mä tarvitsisin ainakin jonkin nykytaiteen ymmärtämisen oppikurssin. Ehkä sitten eläkkeellä. 

No siis tämä. Siis millä resursseilla työssäkäyvä keskiluokkainen perheellinen ihminen vielä loisi taidetta ja tiedettä ja parantaisi maailmaa? No, osa toki tekee sitä ihan työkseen ja varmaan jokainen toivoo että se oma työ omalta osaltaan on merkittävää ja tekee maailmasta paremman paikan, mutta ei nykyaikaisen työelämän lisäksi ole vaan aikaa ja energiaa enää paljon muulle. No, minä kyllä tykkään ns korkeakulttuurista myös ja voisin käydä mielenkiinnosta katsomassa sitä seinään liimattua banaaniakin, jos joskus ennättäisin niin että voisi rauhassa keskittyä katselemaan sitä. Harvoin vaan on. Hyvähän se on kritisoida toisten toimintaa ulkopuolelta katsoen, pitäisi vaan muistaa että myös sen koulutetun keskiluokan resurssit ovat rajalliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Ehkä he eivät haluakaan pyrkiä sinne. Onko väärin olla tyytyväinen osaansa?

Aulihan ei ole onnistunut edes pääsemään sinne keskiluokkaan. Päinvastoin, oli siellä syntymälahjana, mutta syrjäytyi sieltä. Noilla eväillä hän ei voi oikeastaan kritisoida keskiluokan toimintaa, kun ei hänellä itsellään kyvyt riitä samaan.

Keskiluokka on kutistunut hitaasti, mutta varmasti, sitten 90-luvun. Yhä useampi putoaa ja loput ponnistelevat kahta kovemmin.

Tai sitten se on kasvanut. 

On pienentynyt ja pienenee edelleen. Asiasta löytyy tutkimusta enemmän kuin tarpeeksi hakusanoilla shrinking middle class.

Ja löytyy myös päinvastaisia mielipiteitä.