Miksei enää puhuta siitä, että suomalaisia muutti Ruotsiin jopa puoli miljoonaa 60- ja 70-luvuilla?

Ruotsissa ei ollut silloin taikaseinää josta sai ilmaista rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa kylläkin oli monilla paikkakunnilla suomenkielisille esim. oma suomenkielinen päiväkoti! 

Botkyrkassa ainakin vielä tänäkin päivänä ja suomalaisia kouluja

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa ei ollut silloin taikaseinää josta sai ilmaista rahaa.

Kyllä siellä oli 70-luvulla sosiaaliturva. Irvailivat päivälehdissä, että Suomi asuttaa työttömänsä romanileireihin. Niiltä kai hätäaputyömaat näyttivät ruotsalaisten silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muuttanut. -70 luvulla ihan kaikki oli onnellisia, kun ihan kaikilla oli työtä, palkat oli sikahyvät, kaupassa mikään ei ollut kallista niinkuin nykyään, ei ollut EU: ta, oli Kekkonen presidenttinä ja se vain kävi ryyppäämässä Neuvostoliitossa ja toi mukanaan toinen toistaan parempia sopimuksia ja lisää töitä, oli oma markka joka oli hyvä valuutta toisin kuin euro, oli YYA sopimus joka oli kerrassaan mainio sopimus (ihme ettei Ruotsi ja Norja tehneet vastaavaa sopimusta neukkujen kanssa kun oli niin hyvä sopimus), ja kaikki oli kaikilta osin paremmin kuin nykyään.

Ei siinä kukaan ehtinyt minnekään muuttaa kun kaikilla oli töitä eikä ollut työttömyyttä.

Höpö höpö. Töitä oli suurimnissa kaupungeissa mutta ei maaseudulla. Osa muutti Helsinkiin, Tampereelle ym. Maaseudulla oli isoja perheitä pienillä maatiloilla. Kaikille ei riittänyt töitä ja Ruotsissa töitä oli tarjolla. Itsekin asuin Tukholmassa 70-80 lukujen taitteessa muutaman vuoden sairaalassa töissä. Ei ollut aikomusta jäädä sinne ja tulinkin kotiin ja menin yliopistoon. Olin ylioppilas joten kielen kanssa pärjäsin. Saan myös pientä työeläkettä Ruotsista. Itsellä ei ollut koskaan työttömyyttä kun Hgissä oli töitä nuorillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muuttanut. -70 luvulla ihan kaikki oli onnellisia, kun ihan kaikilla oli työtä, palkat oli sikahyvät, kaupassa mikään ei ollut kallista niinkuin nykyään, ei ollut EU: ta, oli Kekkonen presidenttinä ja se vain kävi ryyppäämässä Neuvostoliitossa ja toi mukanaan toinen toistaan parempia sopimuksia ja lisää töitä, oli oma markka joka oli hyvä valuutta toisin kuin euro, oli YYA sopimus joka oli kerrassaan mainio sopimus (ihme ettei Ruotsi ja Norja tehneet vastaavaa sopimusta neukkujen kanssa kun oli niin hyvä sopimus), ja kaikki oli kaikilta osin paremmin kuin nykyään.

Ei siinä kukaan ehtinyt minnekään muuttaa kun kaikilla oli töitä eikä ollut työttömyyttä.

Höpö höpö. Töitä oli suurimnissa kaupungeissa mutta ei maaseudulla. Osa muutti Helsinkiin, Tampereelle ym. Maaseudulla oli isoja perheitä pienillä maatiloilla. Kaikille ei riittänyt töitä ja Ruotsissa töitä oli tarjolla. Itsekin asuin Tukholmassa 70-80 lukujen taitteessa muutaman vuoden sairaalassa töissä. Ei ollut aikomusta jäädä sinne ja tulinkin kotiin ja menin yliopistoon. Olin ylioppilas joten kielen kanssa pärjäsin. Saan myös pientä työeläkettä Ruotsista. Itsellä ei ollut koskaan työttömyyttä kun Hgissä oli töitä nuorillekin.

Suomen ongelma oli se, että täällä pistettiin viimeisen päälle hanttiin yhteiskunnan modernisaation suhteen. Kokoomus vastusti kynnet verillä peruskoulua ja Keskusta vastusti kaupungillistumista.

Harva ymmärtää, millaista valtikkaa Keskusta heilutti sodanjälkeisessä Suomessa. Ne asuttivat veteraaniperheitä itärajalle lehmänkantturan kera. Tarkoitus oli jatkaa maan pitämistä asuttuna ja maaseutuelinkeinoa.

Oppikirjat eivät turhaan väitä, että sotakorvaukset oli tekijä, joka (pakotti) Suomen muuttamaan elinkeinorakennettaan. Ei maaseudulta 70-luvulla kenellekään elantoa irronnut, joten kaikki "pakenivat", minne pääsivät. Keskusta onnistui pitkittämään prosessia, mikä aiheutti 500 000 suomalaisen maanvyöryn Ruotsiin paremman elämän perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne me muutettiin köyhyyttä pakoon. 

Suomalaiset eivät oppineet kieltä.VÄÄRIN

Meille ei annettu minkäänlaista kielenopetusta , niinkuin nykyään saa jokainen maksun eli 12000 kruunua kuussa. Arabit saivat 70 luvulla kielikurssit ja 7000 kuussa, mikä oli iso raha. Suomalaisilta evättiin. 

Suomalaiset tekivät töitä tehtaissa eikä työnantajat suostuneet maksulliseen kielten opiskeluun työaikana.Eräskin mies sai 26 tuntia  Asealla . Se oli ennenkuulumatonta, mutta hän sai sen takia että oli ammattiliiton edustaja. 

Suomalsiet rakensivat Ruotsin taloudelle vakaan pohjan . Meitä huijattiin lupaamalla 15 parhaan työvuoden ansiot eläkkeen pohjaksi.Näin muutettiin laki 94 kun suomalsiet alkoivat mennä eläkkeelle isoina remmeinä. Meille annetaan luu kouraan . 

Kieltä voi opiskella vaikka komvuxissa. Ei sitä mikään estä.

Komvuxin kurssien hinnat on tonneja. Ei ole mikään Suomen kansalaisopistoa vastaava systeemi. Ja kyllähän nykyään voi opiskella ruotsia ilmaiseksi mutta ei 60-70-luvulla.

Isäni oli töissä Ruotsissa ja koko perhe sen jälkeen vielä Kanadassa (itse siis synnyin vasta kun he olivat jo palanneet takaisin Suomeen). Veljeni oppi Kanadassa englannin, vanhempani eivät oikeastaan oppineet mitään. Jälkeenpäin ajatellen ihan käsittämätöntä. Toisaalta ulkomaille muuttaneet eivät kai tyypillisesti olleet mitään kouluttautuneita ja ylipäänsä ihmisiä, jotka olisivat osanneet opiskella kieliä. Vanhempani ovat minulle tietysti tosi rakkaita, mutta eivät nyt ihan penaalin terävimpiä kyniä. Ja tosiaan veljenikin laitettiin täysin ummikkona Kanadassa kouluun, pakko oli vaan opetella pärjäämään. Ei tuossa kyllä mitään ihailtavaa ole :(

Vierailija kirjoitti:

Suomi on aina ollut pohjolan köyhin maa.

Ja on sitä yhä.

Kisa on tiukka islannin kaa.

Mut ny on kyllä hallitus mokannut niin pahasti että voi olla että vajotaan aivan eri luokkaan.

Ei.mut hei annettiin just miljardeja ugrainalle koska meillä on varaa. Siis miettikää mikä tää Sannan näkyvyys ja mukanaolo maailman vallan ytimessä on meille maksanut?! Lasku on siis niin hirveä, ettei mitää rajaa. Kyllä puolen miljoonan hengen katoaminen Ruotsiin on ollut myös moka aikoinaan meidän maan silloiselle johdolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on aina ollut pohjolan köyhin maa.

Ja on sitä yhä.

Kisa on tiukka islannin kaa.

Mut ny on kyllä hallitus mokannut niin pahasti että voi olla että vajotaan aivan eri luokkaan.

Ei.mut hei annettiin just miljardeja ugrainalle koska meillä on varaa. Siis miettikää mikä tää Sannan näkyvyys ja mukanaolo maailman vallan ytimessä on meille maksanut?! Lasku on siis niin hirveä, ettei mitää rajaa. Kyllä puolen miljoonan hengen katoaminen Ruotsiin on ollut myös moka aikoinaan meidän maan silloiselle johdolle.

Jos ei nyt tueta, niin sepä vasta kalliiksi saattaisi tullakin. Kai hoksaat mikä ei-natomaa voi olla seuraavana vuorossa, jos Venäjä voittaisi Ukrainan? Vai etkö oikeasti välitä?

Kaikki tuki Ukrainalle! Se on he tai me. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on aina ollut pohjolan köyhin maa.

Ja on sitä yhä.

Kasarilla Suomen BKT ohitti Ruotsin.Maailman neljänneksi rikkain silloin.

Jep wirschaftswunder. Se piti tuhota. Käsky kävi.

Vierailija kirjoitti:

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/muutto-ruotsiin-suomen-historian-s…

Pudasjärveläisistä lähes viidesosa muutti aikoinaan Ruotsiin. Sillä on ollut kauaskantoiset seuraukset.

”Täältä Pudasjärven Pintamon kylästä muutettiin Ruotsiin kaikkein eniten. Joka kuudes asukas lähti”, Juha Hagelberg kertoo.

Ruotsin ja Suomen välillä oli vielä syvä elintasokuilu. Lännessä suomalainen pystyi tienaamaan jopa kolminkertaisesti kotimaahan verrattuna. Pudasjärveltä ensimmäiset muuttokuormat lähtivät vuonna 1957.

Sama se on edelleen. Ruotissa on mahdollista saada samoista hommista kolminkertainen palkka.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hyppäsin laivaan la-aamuna ja menin kaverille kylään.

Su kysyin keskikouluruotsilla vuokraemännältä, että saanko jäädä asumaan ja sain.

Ma-aamulla menin työkkäriin Tukholman kartta mukanani.

Antoivat muutaman osoitteen, josta voisi kysyä töitä.

Eka paikka otti hyvin vastaan ja joku työnjohtaja katsoi minua ja sanoi minun olevan liian hento ja pieni, mutta menepä meidän toiselle tehtaalle käymään. No minähän menin.

Siellä oli kuin lääkärin odotushuone, jossa istui n 15 naista kaiken kokoista ja kaiken väristä.

Pian sisään tuli mies, joka kysyi, vem kan tala svenska?

Meitä oli kaksi, jotka sanoivat osaavansa ja muut saivat poistua.

Me saimme hyväpalkkaiset työt.

Tuli kuitenkin koti-ikävä vajaassa vuodessa ja palasin Suomeen.

Rahaa säästyi paljon, vaikka veroja meni yli 50% ja mikä parasta, sain loppujen lopuksi Suomeen lähes kaikki verot takaisin, kun olin ollut niin lyhyen aikaa Ruotsissa.

Olin tuolloin 20 v vuonna 1970.

Säästämilläni rahoilla pystyin perustamaan oman kodin ja oli mieskin siinä rytäkässä hankittu.

Olen joskus kuitenkin haikaillut, että olisi pitänyt jäädä. Pelkkää hyvää on Ruotsista sanottava.

Menin sitten Suomessa opiskelemaan ja hankkinut jo hyvä ruotsin taidon, josta on ollut paljon hyötyä.

Omakin äiti oli Ruotsissa 1966-72. Hän sanoi aina jotenkin järkyttyneensä Suomen puolella käydessään Suomen surkeaa elintasoa ja sitä köyhää neukkulamaisuutta, mikä täällä oli. Oli ankeaa ja rumaa. Jäi kuitenkin -72 tänne Suomen puolelle saatuaan hyvän työpaikan, mutta sanoi haikailleensa vielä pitkään, että palaisiko takaisin, kun osasi kielen ja jo ajattelikin ruotsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintasopakolaisuus ei ole siis mikään uusi asia.

Eipä niin. Mutta jos yrität vetää yhtäläisyyksiä nykypäivän Suomen mm-politiikkaan, niin ns. vituiksi menee ja pahasti. Suomalaiset hyödyttivät Ruotsia.

Osa hyödytti, mutta myös ihan riittävän iso osa muodosti oman syrjäytyneen alemman luokkansa. Finnjävel, en finne igen, sanottiin kun joku oli humalassa tapellut / puukottanut / rötöstellyt. En finne igen. 

Suomalaisilla ei ollut hyvä maine, vaikka oli tottakai niitä työtätekeviäkin, mutta kaipa niissäkin oli monia (sen ajan duunari"ihanteen" mukaisesti) jotka ottivat perjantaipullon ja dokasivat viikonloppuna niin kuin vain finne osaa?? Vai mistä se maine oikein muodostui?

Suomalaisilla on kauhean ihanteellinen kuva itsestään. 

Kun ei osaa kieltä edes auttavasti ja jos ei työpaikkaa pystynyt pitämään niin silloin se nuorimies syrjäytyy. Ei suomalainen ole yhtään sen parempi selviämään vieraassa yhteiskunnassa kuin joku muukaan kansallisuus.

Sama resepti kuin nykypäivänä. 

Kourallisen tunnen Ruotsiin muuttaneita suomalaisia, sieltä 60-70-luvulta, yksi niistä päätyi vankilaan pitkäksi aikaa. 

No voisi sanoa, että j o t k u t suomalaiset pilasivat huonolla käytöksellään niiden hyvienkin mainetta. Vähän sama, kuin nykyään joku eestiläinen raksamiesporukka, jossa joku dokaa eikä homma kulje ja toinen taas tekee oikein hyvää työtä.

Suomalaiset olivat tuolloin Ruotsissa halpatyövoimaa. Kielipuolina he tekivät niitä duuneja, joita ruotsalaiset eivät halunneet tehdä eli tehtaissa moni aloitti. Sitten, kun oppi kielen, pystyi työnantaja kouluttamaan parempiin hommiin ja siten pääsi kiinni vielä parempaan duuniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä pitäisi keskustella?

No onhan tää mielenkiintoista, että yli puoli miljoonaa suomalaista muutti tuosta noin vain Ruotsiin ja suurin osa ei edes opiskellut ruotsin kieltä.

Toihan on ihan mieletön määrä.

Eivät he muuttaneet tuosta noin vain, vaan Suomessa oli suurtyöttömyys, eikä siihen maailman aikaan ollut työttömyyskorvausta tai asumistukea, puhumattakaan vuokra-asunnoista, mihin majoittua. Ja Ruotsiin muutettiin vanhempien nurkusta, työn perässä ja leveämmän leivän ja elintason toivossa.

Ihan samalla tavalla kuin 1920-luvulla Amerikkaan.

Nykyään on tuet ja korvaukset. Ei tarvitse muuttaa eikä ponnistella, jos ei huvita. 

Ja hyvä niin, kiitos isovanhemmat, että jaksoitte taistella nämä edut. Olen opiskellut suomalaisen yliopistotutkinnon, mutta meistä on ylitarjontaa eikä kukaan halua palkata oikeisiin töihin. Jään odottamaan tahoa, joka haluaa koulutettua työvoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintasopakolaisuus ei ole siis mikään uusi asia.

Eipä niin. Mutta jos yrität vetää yhtäläisyyksiä nykypäivän Suomen mm-politiikkaan, niin ns. vituiksi menee ja pahasti. Suomalaiset hyödyttivät Ruotsia.

Osa hyödytti, mutta myös ihan riittävän iso osa muodosti oman syrjäytyneen alemman luokkansa. Finnjävel, en finne igen, sanottiin kun joku oli humalassa tapellut / puukottanut / rötöstellyt. En finne igen. 

Suomalaisilla ei ollut hyvä maine, vaikka oli tottakai niitä työtätekeviäkin, mutta kaipa niissäkin oli monia (sen ajan duunari"ihanteen" mukaisesti) jotka ottivat perjantaipullon ja dokasivat viikonloppuna niin kuin vain finne osaa?? Vai mistä se maine oikein muodostui?

Suomalaisilla on kauhean ihanteellinen kuva itsestään. 

Kun ei osaa kieltä edes auttavasti ja jos ei työpaikkaa pystynyt pitämään niin silloin se nuorimies syrjäytyy. Ei suomalainen ole yhtään sen parempi selviämään vieraassa yhteiskunnassa kuin joku muukaan kansallisuus.

Sama resepti kuin nykypäivänä. 

Kourallisen tunnen Ruotsiin muuttaneita suomalaisia, sieltä 60-70-luvulta, yksi niistä päätyi vankilaan pitkäksi aikaa. 

No voisi sanoa, että j o t k u t suomalaiset pilasivat huonolla käytöksellään niiden hyvienkin mainetta. Vähän sama, kuin nykyään joku eestiläinen raksamiesporukka, jossa joku dokaa eikä homma kulje ja toinen taas tekee oikein hyvää työtä.

Suomalaiset olivat tuolloin Ruotsissa halpatyövoimaa. Kielipuolina he tekivät niitä duuneja, joita ruotsalaiset eivät halunneet tehdä eli tehtaissa moni aloitti. Sitten, kun oppi kielen, pystyi työnantaja kouluttamaan parempiin hommiin ja siten pääsi kiinni vielä parempaan duuniin.

Ne tehdastyöt on ollu mukavan lepposan helppoja. Painanu vaan muottia Saabin tehtaalla Trollhättanissa.

Niissä on myös tienannu vissiin kohtuullisen hyvin jos kolmivuorossa.

"Ruotsissa on mahdollista saada samoista hommista kolminkertainen palkka."

Eli mikään ei ole muuttunut. Amen.

"Painanu vaan muottia Saabin tehtaalla Trollhättanissa."

Ensin ko. valtiossa on kuitenkin pitänyt löytyä pääomia perustaa niitä autotehtaita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaisia elintasopakolaisia ne suomalaiset olivat silloin, mutta Ruotsilla oli taitoa hyödyntää heidät työvoimana.

Ei, vaan suomalaisia erikseen rekrytoitiin Suomesta, koska Ruotsissa oli työvoimapula ja suomalaisilla ryyppäämisen lisäksi maine tunnollisina työntekijöinä. Se on eri asia kuin änkäytyä maahan taikasanalla asylum.

T: Suomeen palannut

Justiinsa näin. Isänikin kertoi, että kun lähti Ruotsista Suomeen kesälomille, niin pomo sanoi hänelle, että kun tulet takasin, niin tuo mukanasi kavereitasikin, täällä olis työtä tarjolla. Olis asunnotkin valmiina.

Suomalaisia pidettiin hyvinä työmiehinä ja -naisina.

2 veljeä lähti sinne 1960-luvun lopussa, toinen palasi 2000-luvulla tuhkauurnassa Suomeen ja toinen ei taida palata edes tuhkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä pitäisi keskustella?

No onhan tää mielenkiintoista, että yli puoli miljoonaa suomalaista muutti tuosta noin vain Ruotsiin ja suurin osa ei edes opiskellut ruotsin kieltä.

Toihan on ihan mieletön määrä.

Eivät he muuttaneet tuosta noin vain, vaan Suomessa oli suurtyöttömyys, eikä siihen maailman aikaan ollut työttömyyskorvausta tai asumistukea, puhumattakaan vuokra-asunnoista, mihin majoittua. Ja Ruotsiin muutettiin vanhempien nurkusta, työn perässä ja leveämmän leivän ja elintason toivossa.

Ihan samalla tavalla kuin 1920-luvulla Amerikkaan.

Nykyään on tuet ja korvaukset. Ei tarvitse muuttaa eikä ponnistella, jos ei huvita. 

Ja hyvä niin, kiitos isovanhemmat, että jaksoitte taistella nämä edut. Olen opiskellut suomalaisen yliopistotutkinnon, mutta meistä on ylitarjontaa eikä kukaan halua palkata oikeisiin töihin. Jään odottamaan tahoa, joka haluaa koulutettua työvoimaa.

Lopeta se odottelu ja ala tehdä jotain hyödyllistä. Ei aina tarvitse odottaa, että joku toinen hoitelee hommat puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av palstalla on toistuvasti avauksia siitä, ettei jostain historian asiasta keskustella. Vaikea ymmärtää, mitä hittoa tällä tarkoitetaan. Asia opetetaan kouluissa, siihen viitataan aina maahanmuuttokeskustelussa, Ruotsissa asuneita tai siellä edelleen asuvia haastatellaan mediessa. 

Mitä ihmeen keskustelua tähän päälle vielä tarvitaan? Olettaisin, että enemmän on kyse siitä, että keskustelua seuraamattomat yllätäen törmää yleisesti historiaalliseen ilmiöön ja kuvittelevat, että kyseessä on jokin vaihettu ilmiö, eikä siitä, että heidän oma historian tuntemuksena on todella surkea - vaikka tietoa olisi ollut tarjolla useassa eri kanavassa. 

Tämä on oikeasti todella yleistä. Kiitos siis kommentista. Mietin itse ihan samaa keskustelun aloitusta lukiessa. Ihmettelin samaa asiaa, joskin vielä suuremmalla epäuskolla ja surulla, kun 2018 Hesarin (nuorehko) toimittaja kirjoitti, miten hän ei tiedä Suomen sisällissodasta mitään kun sitä ei opetettu koulussa. Ja toimittaja/jutun kirjoittaja valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä ei edes tajunnut hävetä vastuunoton puutetta omasta tietämättömyydestään. Joskus 1960-luvulla on saattanut olla, että sisällissodasta tai talvisodasta ei ole koulussa puhuttu (tästä oli kovaa keskustelua Talvisota-elokuvaa käsittelevässä jutussa, sen yhteydessä käytävässä keskustelussa sekä ihan juttua koskevissa korjauksissa ja oikaisuissa), mutta 1990-luvulta alkaen lähes kaikki Suomen historian vaikeatkin aiheet on kyllä ihan oppikirjoissa käsitelty (yksi aihe, mitä ei kenties ole käsitelty, on suomalaisten jatkosodan aikana slaavikansallisuuksien edustajille Itä-Karjalassa pystyttämät keskitysleirit - tutkimuksessa tämä on tiedetty jo 1980-luvulta asti). Aivan samaa settiä on saanut kuulla inkeriläisten historiasta, suomalaisten punaisten kohtaloista Neuvostoliitossa, ja ties mistä. Kun itse seuraa historia-alan tutkimusta, niin ei oikeasti ole yhtään sellaista Suomen ja suomalaisten omaan historiaan liittyvää aihetta, jota ei olisi tutkittu ja josta ei tiedettäisi ja josta myös ei olisi julkaistu joko tutkimuskirjallisuutta tai vielä useammin populaaria tietokirjallisuutta. Toki on selvää, että oppikirjoihin osa tiedosta ja tutkimuksen uusista näkökulmista tulee viiveellä. Suomen historian tutkijat harmittelevat, miten heidän jo parikymmentä vuotta aiemmin julki tuomansa tiedot ja tiedeyhteisön yleisesti hyväksymät näkökulmat eivät vieläkään ole päässeet uusiin historian koulukirjoihin, vaan kokonaan uusissakin kirjoissa toistetaan samoja juttuja kuin 1990-luvulla. Tässä pitäisi kustantamojen ja niiden oppikirjailijoiden katsoa peiliin. Lisäksi kysymys on siitä, mitä toimittajat nostavat esiin. Ikävä kyllä on todettava, että populaarimmat lehdet (Seura, ip-lehdet) ovat monipuolisempia kuin esimerkiksi Helsingin sanomat. Yle voisi myös petrata ns. uutis- ja juttutoimituksensa osalta tässä asiassa; mutta toisaalta Yle tuottaa ja ostaa tärkeitä dokumenttiohjelmasarjoja sekä podcasteja ja radio-ohjelmia, joissa tutkijat myös pääsevät ääneen.

Joten aikuisen ihmisen pitäisi aivan ensimmäisenä vaikkapa googlata ja katsoa, mitä suomenkielistä juttua on tullut internetiin sellaisesta aiheesta, josta hän itse kuulee ensimmäisen kerran ja luulee, ettei aiheesta ole puhuttu. Se paljastaa yhdellä haulla, että aiheesta kyllä on puhuttu. Seuraavaksi ihmisen pitäisi miettiä omia kouluaikojaan: onko varmaa, että ei ole opetettu koulussa, vai voisiko olla kyse siitä, että ei syystä tai toisesta itse muista tuosta opetuksesta mitään?

Omina kouluaikoina suurin osa luokkakavereista piti historiaa kaikkein tylsimpänä ja typerimpänä aineena. "EVVVK". Ihmetyttää, miten aikuinen ihminen ei kykene reflektoimaan omaa nuoruuden ajatteluaan ja toteamaan, että silloin ei kiinnostanut, nyt harmittaa, etten tiedä. Todennäköisesti tätä kuitenkin tapahtuu, sehän on tunnettua että siinä 40. ikävuoden korvilla etenkin miehet kiinnostuvat historiasta... Ja sitten luetaan tietokirjoja ja aihetta käsitteleviä lehtijuttuja. Jokuhan ne iltapäivälehtien historia-aiheiset aikakauslehtipainoksetkin ostaa. Fiksuimmat ovat hiljaa tietämättömyydestään ja käyttävät hiljaisuuden täydentääkseen puuttuvia tietojaan.

Ilmeisesti ap ei kuulu heihin.

nostellaas