Lue keskustelun säännöt.
Elänkö jossain kuplassa, jos en ole havainnut yhteiskuntaluokkia Suomessa?
12.02.2023 |
Ihmettelen sitä, että Hesarissa on ollut viime vuosina usein juttua luokkanoususta ja Suomen yhteiskuntaluokista.
Olen syntynyt 70-luvulla pienellä paikkakunnalla ja nyt asun pääkaupunkiseudulla ja olen asiantuntijatyössä. Tuttavapiiriini kuuluu kaikenlaisia ihmisiä sairaseläkeläisistä ja tehdastyöläisistä yritysjohtajiin ja kulttuuri-ihmisiin, ja loppupelissä aika samanlaista elämää kaikki elävät. Kenelläkään ei ole mitään kartanoita, eikä palvelijoita. Kertokaa mulle esimerkkejä näistä luokkaeroista, joita en ole itse havainnut.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Miksi tämä luokkahomma sitten on joillekuille ongelma? Jos Pertsa on edelleen tyytyväinen (oli rahaa tai ei) ja jalassa on joka tapauksessa farkut. Harrastukset ja vaatteetko oikeasti nykyään määrittää jonkun "luokan" ? Kaikki tavalliset ihmiset pystyvät hankkimaan normaaleja vaatteita ja harrastamaan normaaleja harrastuksia jos niin valitsevat ja tahtovat. Vaatteet ovat todella halpoja ja esim. ulos juoksemaan voi mennä jos on lenkkarit.
Minun isäni ei 1950-luvulla päässyt kouluun, koska oppikoulu oli maksullinen ja perheen vanhimman pojan piti mennä töihin 14-vuotiaana. Sitä ennen isäni teki koko lapsuutensa töitä perheen rintamamies-pientilalla. Muuta mahdollisuutta ei ollut, ei minkäänlaista valintaa. Tätä oli luokkayhteiskunta, joka esti koulutuksen.
Nyt jo vuosikymmeniä on jokaisella Suomessa ollut mahdollisuus valita. Kukaan ei joudu isäni tavalla työhön lapsena. Kaikki voivat kouluttautua, jos tahto ja järki riittää. On mahdollisuuksien tasa-arvo.
Mielenterveys ja päihde ongelmaiset on toki asia erikseen.
Siksi kun ne luokkanousun mahdollisuudet ovat nyt kaventumassa. Kaikilla on joo ne farkut nyt, mutta joka kahdeksas peruskoulun nyt päättävä ei osaa kunnolla lukea.
Kun yhteiskunnan maksamat farkut on loppumassapäin kun ei riitä maksajia, miten nämä lukutaidottomat mahtavat myöhemmin edetä elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi havaita? En halua kantaa koko maan huolia olkapäilläni. Elän omaa elämääni piittaamatta mistään muusta. Tiedostan että eri yhteiskuntaluokkia on, se on normaalia - ei epänormaalia.
Mitä sitten? Ei kiinnosta muut.
Kokoomustako äänestät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Miksi tämä luokkahomma sitten on joillekuille ongelma? Jos Pertsa on edelleen tyytyväinen (oli rahaa tai ei) ja jalassa on joka tapauksessa farkut. Harrastukset ja vaatteetko oikeasti nykyään määrittää jonkun "luokan" ? Kaikki tavalliset ihmiset pystyvät hankkimaan normaaleja vaatteita ja harrastamaan normaaleja harrastuksia jos niin valitsevat ja tahtovat. Vaatteet ovat todella halpoja ja esim. ulos juoksemaan voi mennä jos on lenkkarit.
Minun isäni ei 1950-luvulla päässyt kouluun, koska oppikoulu oli maksullinen ja perheen vanhimman pojan piti mennä töihin 14-vuotiaana. Sitä ennen isäni teki koko lapsuutensa töitä perheen rintamamies-pientilalla. Muuta mahdollisuutta ei ollut, ei minkäänlaista valintaa. Tätä oli luokkayhteiskunta, joka esti koulutuksen.
Nyt jo vuosikymmeniä on jokaisella Suomessa ollut mahdollisuus valita. Kukaan ei joudu isäni tavalla työhön lapsena. Kaikki voivat kouluttautua, jos tahto ja järki riittää. On mahdollisuuksien tasa-arvo.
Mielenterveys ja päihde ongelmaiset on toki asia erikseen.
Vaikka miten monta sivua ihan fiksujakin kommentteja, mutta sulle ei avaudu ollenkaan asia. Yhteiskuntaluokka ei ole mitään pakkoa tai vaatimusta. Eikä se myöskään estä mitään muuta kuin ehkä sosiaalista kanssakäymistä joskus. Yhteiskuntaluokka on kuin kulttuuri. Jokainen elää sellaista kulttuuria, jonka kokee omakseen. Jos se tuntuu hyvälle tehdä käsillä töillä ja paljutella pihalla perjantaisin siideri kädessä, niin se on ihan fine. Ei ole mitään pahaa olla työväenluokkainen. Mutta se ylemmän keskiluokan ihminen ei välttämättä halua elää siten, koska ei ole saanut siihen kotoaan mallia ja eväitä. Se duunarikodinkin lapsi voi käydä koulut ja opiskella vaikka lääkäriksi ja juristiksi, mutta silti siitä voi tuntua kivalle perjantaisin paljutella siideri kädessä. Itse olen luokkaretkellä työväenluokasta ylempään keskiluokkaan, josta puoliso on. Edelleen minulla on pyrkimystä värjätä hiuksia huomiovärein puolisoni kauhistukseksi. Perjantaipaljuttelu sen sijaan olisi minulle nykyisin jo hyvin vierasta.
Vierailija kirjoitti:
Ite oon puolityötön sairas köyhä ja harrastuskaverit keskiluokkaa. En kerro raha-asioistani ja muista ongelmistani heille, pidän matalaa profiilia niiden suhteen ja korostan niitä asioita, joihin meillä on samanlainen suhtautuminen.
Luokkaero näkyy esim. tekniikan laadussa (mulla 1 halpa läppäri jolla teen kaiken, kavereilla älyjärjestelmät kotona), vaatteissa (mulla reppu prismasta, kaverilla netistä tilattu kalliihkon brändin nahkalaukku), viihteen kulutuksessa (kaverit käy leffassa, lipun hinnalla ei väliä, mä katon leffat Areenasta tai lainaan kirjastosta; kaverit voi ostaa vaikka kuin monta striimauspalvelua, mulla jon joku jos kaverini haluaa ilmaisen jakaa) jne. Kavereilla työterveyshuollot ja sairauslomat, mä yritän selvitä pätkien kanssa olin sairas tai en. Kaverit käy ravintoloissa, mulla tiukka ruokabudjetti kotiruuallekin. Jne.
Arkemme on siis monin tavoin erilaista, mutta en tee siitä numeroa, kun pelkään että muhun ei suhtauduttaisi enää samalla tavalla "yhtenä porukasta".
Voin kertoa oman kokemukseni vanhuuseläkeläisen näkökulmasta.
Ulospäin saattaa moni eläkeläinen näyttää, että ovat samassa yhteiskuntaluokassa.
Mutta moni pitää oman tilanteensa salassa, kuten ylläoleva kommentoijakin.
Jos on sen kokoinen ihminen, että pystyy saamaan vaatteita kirpparilta tai jopa ilmaisjakeluista näyttää ulkoisesti miltei samalta kuin muut. Naisena voin pitää hiukset pitkänä ja nutturalla tai sitoa kiinni.
Asumisen kanssa on vaikeampaa, mutta yksinasuvana saan onneksi asumistukea ja en tarvitse selitellä pienempää asuntoa. Kerron, että vanhempana naisena on "helpompi" asua vuokralla.
Suuri osa on pariskuntia tai leskiä, joilla on hyvä leskeneläke. Heillä usein omakotitalot, mökit, kakk7sasunmot jne. Autot yleensä tai parikin. Minulla ei.
Monet eläkeläiset elävät vilkasta elämää. Käyvät ulkomailla, laivoilla, kylpylöissä tms.
Minä selitän naama vakavana etten oikein tykkää lentää, enkä välitä risteilyistä. Valehtelen, että olen allerginen kloorille jne.
Tykkään kyllä näistä kaikista oikeasti ja menisin jos pystyisin.
Eläkeläisten järjestetyillä reissuille en pysty lähtemään, keksin aina jotain veruketta. Pahimpia ovat monet syntymäpäivät kun aina joku tuttu täyttää pyöreitä vuosia tai on mitä kekkeriä kenelläkin.
En osallistu, korona oli siinä suhteessa helpotus, vaikka muuten oli kamala. En juhli itse mitään ja en kutsu kotiini kuin niitä, joilla tiedän olevan sama elämäntilanne.
Moni luulee ehkä, että olen vain vanhemmiten jotenkin vetäytynyt tai erakoitunut, no en ole.
Uskon, että kaltaisiani on muitakin nykyään paljon. Haluisimme olla aktiivisia ja osallistua kuten muutkin ikäisemme, mutta emme vaan voi.
Vaikka joku nyt sano miksi salailla muilta. No siksi, koska se on kuitenkin helpompaa. Monet ihmiset eivät tajuaisi kuitenkaan. Kuten täälläkin on tullut ilmi, moni ei edes usko, että näitä asioita on olemassa. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
minun tuntemani rikkaat elää ihan normaalia elämää, tehneet omaisuutensa vaimon pörssipelillä, harrastuksesta huvikseen. Aloitti joskus 1970 luvun alkupuolella leikkimään niilä osakkeilla ja huomasi niillä tekevänsä rahaa kunnolla. Nykyisin on useita kymmeniä miljoonia. Pääomatulot näytti viimevuonna olleen yli 350 000e vaikka ova jo valtaosan osakkeistaan luopuneet, kun jo yli 80-ikäisiä ovat.
Nuo on rikkaimmat tuntemani, sitten on vähemmän rikkaita mutta sama tyyli, ilman mitään pröystäilyä, jota sensijaan esittää sellaiset jotka velaksi elää.
Just tää. Oma lähipiirini on tällaisia hiljaisia varakkaita, päälle ei uskoisi, ei ole kultakelloja ym.. Kulutetaan maltilla ja tekevät myös vapaaehtoistyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmia on kaikissa luokissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon puolityötön sairas köyhä ja harrastuskaverit keskiluokkaa. En kerro raha-asioistani ja muista ongelmistani heille, pidän matalaa profiilia niiden suhteen ja korostan niitä asioita, joihin meillä on samanlainen suhtautuminen.
Luokkaero näkyy esim. tekniikan laadussa (mulla 1 halpa läppäri jolla teen kaiken, kavereilla älyjärjestelmät kotona), vaatteissa (mulla reppu prismasta, kaverilla netistä tilattu kalliihkon brändin nahkalaukku), viihteen kulutuksessa (kaverit käy leffassa, lipun hinnalla ei väliä, mä katon leffat Areenasta tai lainaan kirjastosta; kaverit voi ostaa vaikka kuin monta striimauspalvelua, mulla jon joku jos kaverini haluaa ilmaisen jakaa) jne. Kavereilla työterveyshuollot ja sairauslomat, mä yritän selvitä pätkien kanssa olin sairas tai en. Kaverit käy ravintoloissa, mulla tiukka ruokabudjetti kotiruuallekin. Jne.
Arkemme on siis monin tavoin erilaista, mutta en tee siitä numeroa, kun pelkään että muhun ei suhtauduttaisi enää samalla tavalla "yhtenä porukasta".
Voin kertoa oman kokemukseni vanhuuseläkeläisen näkökulmasta.
Ulospäin saattaa moni eläkeläinen näyttää, että ovat samassa yhteiskuntaluokassa.
Mutta moni pitää oman tilanteensa salassa, kuten ylläoleva kommentoijakin.Jos on sen kokoinen ihminen, että pystyy saamaan vaatteita kirpparilta tai jopa ilmaisjakeluista näyttää ulkoisesti miltei samalta kuin muut. Naisena voin pitää hiukset pitkänä ja nutturalla tai sitoa kiinni.
Asumisen kanssa on vaikeampaa, mutta yksinasuvana saan onneksi asumistukea ja en tarvitse selitellä pienempää asuntoa. Kerron, että vanhempana naisena on "helpompi" asua vuokralla.
Suuri osa on pariskuntia tai leskiä, joilla on hyvä leskeneläke. Heillä usein omakotitalot, mökit, kakk7sasunmot jne. Autot yleensä tai parikin. Minulla ei.
Monet eläkeläiset elävät vilkasta elämää. Käyvät ulkomailla, laivoilla, kylpylöissä tms.
Minä selitän naama vakavana etten oikein tykkää lentää, enkä välitä risteilyistä. Valehtelen, että olen allerginen kloorille jne.
Tykkään kyllä näistä kaikista oikeasti ja menisin jos pystyisin.Eläkeläisten järjestetyillä reissuille en pysty lähtemään, keksin aina jotain veruketta. Pahimpia ovat monet syntymäpäivät kun aina joku tuttu täyttää pyöreitä vuosia tai on mitä kekkeriä kenelläkin.
En osallistu, korona oli siinä suhteessa helpotus, vaikka muuten oli kamala. En juhli itse mitään ja en kutsu kotiini kuin niitä, joilla tiedän olevan sama elämäntilanne.Moni luulee ehkä, että olen vain vanhemmiten jotenkin vetäytynyt tai erakoitunut, no en ole.
Uskon, että kaltaisiani on muitakin nykyään paljon. Haluisimme olla aktiivisia ja osallistua kuten muutkin ikäisemme, mutta emme vaan voi.
Vaikka joku nyt sano miksi salailla muilta. No siksi, koska se on kuitenkin helpompaa. Monet ihmiset eivät tajuaisi kuitenkaan. Kuten täälläkin on tullut ilmi, moni ei edes usko, että näitä asioita on olemassa. Siksi.
On myös lapsiperheitä missä 4 henkeä asuu pienessä vuokrakaksiossa tai kolmiossa ja teineillä ei omia huoneita ja toisella vakituinen työpaikka ja toinen saa määräaikaisia tai työkokeilua tai palkkatukityötä, parturissa ei käydä, hiukset letillä tai ponnarilla. Baarissa ei ole käyty 20 vuoteen, ei juoda alkoholia eikä polteta tupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon puolityötön sairas köyhä ja harrastuskaverit keskiluokkaa. En kerro raha-asioistani ja muista ongelmistani heille, pidän matalaa profiilia niiden suhteen ja korostan niitä asioita, joihin meillä on samanlainen suhtautuminen.
Luokkaero näkyy esim. tekniikan laadussa (mulla 1 halpa läppäri jolla teen kaiken, kavereilla älyjärjestelmät kotona), vaatteissa (mulla reppu prismasta, kaverilla netistä tilattu kalliihkon brändin nahkalaukku), viihteen kulutuksessa (kaverit käy leffassa, lipun hinnalla ei väliä, mä katon leffat Areenasta tai lainaan kirjastosta; kaverit voi ostaa vaikka kuin monta striimauspalvelua, mulla jon joku jos kaverini haluaa ilmaisen jakaa) jne. Kavereilla työterveyshuollot ja sairauslomat, mä yritän selvitä pätkien kanssa olin sairas tai en. Kaverit käy ravintoloissa, mulla tiukka ruokabudjetti kotiruuallekin. Jne.
Arkemme on siis monin tavoin erilaista, mutta en tee siitä numeroa, kun pelkään että muhun ei suhtauduttaisi enää samalla tavalla "yhtenä porukasta".
Voin kertoa oman kokemukseni vanhuuseläkeläisen näkökulmasta.
Ulospäin saattaa moni eläkeläinen näyttää, että ovat samassa yhteiskuntaluokassa.
Mutta moni pitää oman tilanteensa salassa, kuten ylläoleva kommentoijakin.Jos on sen kokoinen ihminen, että pystyy saamaan vaatteita kirpparilta tai jopa ilmaisjakeluista näyttää ulkoisesti miltei samalta kuin muut. Naisena voin pitää hiukset pitkänä ja nutturalla tai sitoa kiinni.
Asumisen kanssa on vaikeampaa, mutta yksinasuvana saan onneksi asumistukea ja en tarvitse selitellä pienempää asuntoa. Kerron, että vanhempana naisena on "helpompi" asua vuokralla.
Suuri osa on pariskuntia tai leskiä, joilla on hyvä leskeneläke. Heillä usein omakotitalot, mökit, kakk7sasunmot jne. Autot yleensä tai parikin. Minulla ei.
Monet eläkeläiset elävät vilkasta elämää. Käyvät ulkomailla, laivoilla, kylpylöissä tms.
Minä selitän naama vakavana etten oikein tykkää lentää, enkä välitä risteilyistä. Valehtelen, että olen allerginen kloorille jne.
Tykkään kyllä näistä kaikista oikeasti ja menisin jos pystyisin.Eläkeläisten järjestetyillä reissuille en pysty lähtemään, keksin aina jotain veruketta. Pahimpia ovat monet syntymäpäivät kun aina joku tuttu täyttää pyöreitä vuosia tai on mitä kekkeriä kenelläkin.
En osallistu, korona oli siinä suhteessa helpotus, vaikka muuten oli kamala. En juhli itse mitään ja en kutsu kotiini kuin niitä, joilla tiedän olevan sama elämäntilanne.Moni luulee ehkä, että olen vain vanhemmiten jotenkin vetäytynyt tai erakoitunut, no en ole.
Uskon, että kaltaisiani on muitakin nykyään paljon. Haluisimme olla aktiivisia ja osallistua kuten muutkin ikäisemme, mutta emme vaan voi.
Vaikka joku nyt sano miksi salailla muilta. No siksi, koska se on kuitenkin helpompaa. Monet ihmiset eivät tajuaisi kuitenkaan. Kuten täälläkin on tullut ilmi, moni ei edes usko, että näitä asioita on olemassa. Siksi.On myös lapsiperheitä missä 4 henkeä asuu pienessä vuokrakaksiossa tai kolmiossa ja teineillä ei omia huoneita ja toisella vakituinen työpaikka ja toinen saa määräaikaisia tai työkokeilua tai palkkatukityötä, parturissa ei käydä, hiukset letillä tai ponnarilla. Baarissa ei ole käyty 20 vuoteen, ei juoda alkoholia eikä polteta tupakkaa.
Tuossa tilanteessa ei saa asumistukea eikä voi vuokrata isompaa asuntoa. Lapsilla ei käy kavereita kylässä, eivät halua tuoda kavereita kotiin. Se on se hinta mikä maksetaan.
Rahaa riittää kyllä muualta tuleville.
Olen opiskellut mm. sosiologiaa yliopistossa. Teen työtä erityisasiantuntijana. Luokkaerot meidän yhteiskunnassa on harhaa. Hyvin rikkaita ja hyvin syrjäytyneitä on niin marginaalisesti että eivät he kokonaisuuteen vaikuta.
Siis taas tämän sivuston luoma harha.
Näillä vauva- sivustoilla kaikki vaikuttavat olevan ylemmästä yhteiskuntaluokasta tai ainakin ylettömän älykkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut mm. sosiologiaa yliopistossa. Teen työtä erityisasiantuntijana. Luokkaerot meidän yhteiskunnassa on harhaa. Hyvin rikkaita ja hyvin syrjäytyneitä on niin marginaalisesti että eivät he kokonaisuuteen vaikuta.
Siis taas tämän sivuston luoma harha.
Näillä vauva- sivustoilla kaikki vaikuttavat olevan ylemmästä yhteiskuntaluokasta tai ainakin ylettömän älykkäitä.
Olet hyvätuloinen etkä ymmärrä mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu yliopistolle töihin, niin näet pian, mitä merkitsee urakehitykselle se, jos ainakin jompikumpi vanhemmista on professori tai on ollut sellainen tai jos tausta on perheessä, jossa isä on esimerkiksi tehdastyöläinen ja äiti siivooja tai kaupan kassa.
Niinkö? Yliopisto minun kokemuksen mukaan paikka jossa perhetausta merkitsee erittäin vähän, oma lahjakkuus, kunnianhimoisuus ja yhteiskykyinen luonne sitäkin enemmän. Iso osa porukasta ulko maalaisia, eipä heidän luokkataustoistaan kukaan tiedä. Tunnen professoreja joiden vanhemmat ovat lääkäreitä opettajia - mutta myös maanviljelijöitä, siivoojia, ahtaajia ja keittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut mm. sosiologiaa yliopistossa. Teen työtä erityisasiantuntijana. Luokkaerot meidän yhteiskunnassa on harhaa. Hyvin rikkaita ja hyvin syrjäytyneitä on niin marginaalisesti että eivät he kokonaisuuteen vaikuta.
Siis taas tämän sivuston luoma harha.
Näillä vauva- sivustoilla kaikki vaikuttavat olevan ylemmästä yhteiskuntaluokasta tai ainakin ylettömän älykkäitä.Olet hyvätuloinen etkä ymmärrä mistään mitään.
Niinkö? Olen sosiaalialalla. En ehkä ymmärrä mutta näen ja kuulen ja tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut mm. sosiologiaa yliopistossa. Teen työtä erityisasiantuntijana. Luokkaerot meidän yhteiskunnassa on harhaa. Hyvin rikkaita ja hyvin syrjäytyneitä on niin marginaalisesti että eivät he kokonaisuuteen vaikuta.
Siis taas tämän sivuston luoma harha.
Näillä vauva- sivustoilla kaikki vaikuttavat olevan ylemmästä yhteiskuntaluokasta tai ainakin ylettömän älykkäitä.
Kannattaisi työskennellä esim koulumaailmassa niin näkisit todellisuuden. Kyllä meillä on merkittävä joukko lapsia, joilla ei ole koulunkäyntiä tukevaa kotiympäristöä, eikä samoja mahdollisuuksia menestyä kuin muilla. Luokkaeroista puhuminen on nimenomaan heikoimpien etu, vahvimmat haluavat, ettei niistä puhuta, jotta voisivat kuvitella, että heidän menestyksensä on heidän ansiotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut mm. sosiologiaa yliopistossa. Teen työtä erityisasiantuntijana. Luokkaerot meidän yhteiskunnassa on harhaa. Hyvin rikkaita ja hyvin syrjäytyneitä on niin marginaalisesti että eivät he kokonaisuuteen vaikuta.
Siis taas tämän sivuston luoma harha.
Näillä vauva- sivustoilla kaikki vaikuttavat olevan ylemmästä yhteiskuntaluokasta tai ainakin ylettömän älykkäitä.Olet hyvätuloinen etkä ymmärrä mistään mitään.
Niinkö? Olen sosiaalialalla. En ehkä ymmärrä mutta näen ja kuulen ja tiedän.
No minä olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja voin kertoa heti, että luokkaeroja Suomessa on ja paljon. Kotikäynneillä sen näkee erityisen selvästi. Lastensuojelun tarvetta voi toki olla kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta kyllä ne maailmat niin eriytyneitä ovat ettei uskoisikaan. Se on paljon suurempi ero suomalaisen ylemmän keskiluokan kodissa verrattuna työväenluokkaiseen kuin esim. suomalaiskodilla verrattuna somalikotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Miksi tämä luokkahomma sitten on joillekuille ongelma? Jos Pertsa on edelleen tyytyväinen (oli rahaa tai ei) ja jalassa on joka tapauksessa farkut. Harrastukset ja vaatteetko oikeasti nykyään määrittää jonkun "luokan" ? Kaikki tavalliset ihmiset pystyvät hankkimaan normaaleja vaatteita ja harrastamaan normaaleja harrastuksia jos niin valitsevat ja tahtovat. Vaatteet ovat todella halpoja ja esim. ulos juoksemaan voi mennä jos on lenkkarit.
Minun isäni ei 1950-luvulla päässyt kouluun, koska oppikoulu oli maksullinen ja perheen vanhimman pojan piti mennä töihin 14-vuotiaana. Sitä ennen isäni teki koko lapsuutensa töitä perheen rintamamies-pientilalla. Muuta mahdollisuutta ei ollut, ei minkäänlaista valintaa. Tätä oli luokkayhteiskunta, joka esti koulutuksen.
Nyt jo vuosikymmeniä on jokaisella Suomessa ollut mahdollisuus valita. Kukaan ei joudu isäni tavalla työhön lapsena. Kaikki voivat kouluttautua, jos tahto ja järki riittää. On mahdollisuuksien tasa-arvo.
Mielenterveys ja päihde ongelmaiset on toki asia erikseen.Vaikka miten monta sivua ihan fiksujakin kommentteja, mutta sulle ei avaudu ollenkaan asia. Yhteiskuntaluokka ei ole mitään pakkoa tai vaatimusta. Eikä se myöskään estä mitään muuta kuin ehkä sosiaalista kanssakäymistä joskus. Yhteiskuntaluokka on kuin kulttuuri. Jokainen elää sellaista kulttuuria, jonka kokee omakseen. Jos se tuntuu hyvälle tehdä käsillä töillä ja paljutella pihalla perjantaisin siideri kädessä, niin se on ihan fine. Ei ole mitään pahaa olla työväenluokkainen. Mutta se ylemmän keskiluokan ihminen ei välttämättä halua elää siten, koska ei ole saanut siihen kotoaan mallia ja eväitä. Se duunarikodinkin lapsi voi käydä koulut ja opiskella vaikka lääkäriksi ja juristiksi, mutta silti siitä voi tuntua kivalle perjantaisin paljutella siideri kädessä. Itse olen luokkaretkellä työväenluokasta ylempään keskiluokkaan, josta puoliso on. Edelleen minulla on pyrkimystä värjätä hiuksia huomiovärein puolisoni kauhistukseksi. Perjantaipaljuttelu sen sijaan olisi minulle nykyisin jo hyvin vierasta.
Sivusta huutelen, oletko itse seurannut millaisia ihmisten kulttuurieroja on maaseudulla ja kaupungissa asuvilla? Akateemisena, maaseudulla suurimman osan ajasta elävänä väittäisin elämäntapojen vieläkin eroavan paljon enemmän kaupunkien ja maaseudun välillä kuin näiden varsin epämääräisesti määritettävissä olevien luokkien välillä. Maalla lähes kaikki asuvat omakotitaloissa, myös pienituloisimmat. Arvostetaan luonnonläheisyyttä, aikaa vietetään paljon luonnossa ja kasvatetaan omat potut, kerätään marjat ja sienet. Tuloerot voivat näkyä maastovarustuksen uutuudessa ja sateenpitävyydessä jos siinäkään. Eli noiden luokkien sisällä hyvin paljon muuntelua arvoissa, niin paljon etten ihan ymmärrä miksi luokkaa kannattaisi niin hirveästi korostaa Suomessa. Huono-osaisuuteen puuttuminen sen sijaan on äärimmäisen tärkeää, mutta tuossa pitäisi keskittyä vasta maahan tulleiden uusien kulttuureiden ihmisiin samoin kuin selkeästi moniongelmaisiin perheisiin joissa huono-osaisuus periytyy, Muu porukka velloo tulo- ja koulutustasossa sukupolvesta toiseen oman halunsa ja omien kykyjensä mukaan.
Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla siinä, että yhteiskuntaluokka ei välttämättä näy ihmisistä ja pohjimmiltaan kaikki ovat aika samanlaisia. Minä en ole koskaan kokenut kuuluvani kovin vahvasti mihinkään luokkaan ja sopeudun kaikkiin ryhmiin ihan sujuvasti. Eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat kaveriporukkani ovat kuitenkin täysin erilaisia. Yhden mm. opettajista koostuvan ryhmän kanssa käymme klassisissa konserteissa ja hienoissa ravintoloissa laatuviinejä maistelemassa. Duunariporukalla juhliminen sen sijaan on sen verran villiä, että niistä reissuista en puhu mitään noille keskiluokkaisille kavereilleni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi havaita? En halua kantaa koko maan huolia olkapäilläni. Elän omaa elämääni piittaamatta mistään muusta. Tiedostan että eri yhteiskuntaluokkia on, se on normaalia - ei epänormaalia.
Mitä sitten? Ei kiinnosta muut.
Juuri tämä on se asenne, jonka vuoksi asiat ovat tässäkin yhteiskunnassa päin sitä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu yliopistolle töihin, niin näet pian, mitä merkitsee urakehitykselle se, jos ainakin jompikumpi vanhemmista on professori tai on ollut sellainen tai jos tausta on perheessä, jossa isä on esimerkiksi tehdastyöläinen ja äiti siivooja tai kaupan kassa.
Niinkö? Yliopisto minun kokemuksen mukaan paikka jossa perhetausta merkitsee erittäin vähän, oma lahjakkuus, kunnianhimoisuus ja yhteiskykyinen luonne sitäkin enemmän. Iso osa porukasta ulko maalaisia, eipä heidän luokkataustoistaan kukaan tiedä. Tunnen professoreja joiden vanhemmat ovat lääkäreitä opettajia - mutta myös maanviljelijöitä, siivoojia, ahtaajia ja keittäjiä.
Minä voin puhua vain oman tieteenalani kehyksessä, mutta kolmessa suomalaisessa yliopistossa työskennelleenä voin todeta, että akateemisten perheiden lapsilla samoin kuin vauraan keskiluokan lapsilla on maisterin tutkinnon jälkeen paremmat mahdollisuudet luoda akateemista uraa, olipa sen lahjakkuuden ja yhteistyökyvyn laita miten tahansa. Sukunimi ja verkostot vaikuttavat. Kaikki saavat tietysti hakea apurahoja ja työpaikkoja, mutta kun työpaikkoja ja varsinkin vakitehtäviä täytetään, suurin osa työläistaustaisista jää sinne pätkätöillä itseään elättävään massaan. Näin ainakin minun tieteenalallani.
Vierailija kirjoitti:
minun tuntemani rikkaat elää ihan normaalia elämää, tehneet omaisuutensa vaimon pörssipelillä, harrastuksesta huvikseen. Aloitti joskus 1970 luvun alkupuolella leikkimään niilä osakkeilla ja huomasi niillä tekevänsä rahaa kunnolla. Nykyisin on useita kymmeniä miljoonia. Pääomatulot näytti viimevuonna olleen yli 350 000e vaikka ova jo valtaosan osakkeistaan luopuneet, kun jo yli 80-ikäisiä ovat.
Nuo on rikkaimmat tuntemani, sitten on vähemmän rikkaita mutta sama tyyli, ilman mitään pröystäilyä, jota sensijaan esittää sellaiset jotka velaksi elää.
mikä nyt on normaalia. eivät ne ainakaan joudu miettimään ostaisiko ruokaa vai lääkkeitä vai tankkaisiko auton, kun rahat riittää vain yhteen.
Informaatiosotaa, hybridivaikuttamista from US of A.
No nyt on sekavaa settiä. Ikävä kyllä Suomessa on paikkakuntia, jossa jo se että olet päässyt ansiosidonnaiselle on meriitti jolla pääsee keskiluokkaan. Alaluokkaa siellä on kolmannen sukupolven työttömät. Olen tuollaisessa paikassa asunutkin, 2 vuotta riitti.
Osa tosiaan kirjoittaa edes ymmärtämättä mistä puhutaan.