Lue keskustelun säännöt.
Elänkö jossain kuplassa, jos en ole havainnut yhteiskuntaluokkia Suomessa?
12.02.2023 |
Ihmettelen sitä, että Hesarissa on ollut viime vuosina usein juttua luokkanoususta ja Suomen yhteiskuntaluokista.
Olen syntynyt 70-luvulla pienellä paikkakunnalla ja nyt asun pääkaupunkiseudulla ja olen asiantuntijatyössä. Tuttavapiiriini kuuluu kaikenlaisia ihmisiä sairaseläkeläisistä ja tehdastyöläisistä yritysjohtajiin ja kulttuuri-ihmisiin, ja loppupelissä aika samanlaista elämää kaikki elävät. Kenelläkään ei ole mitään kartanoita, eikä palvelijoita. Kertokaa mulle esimerkkejä näistä luokkaeroista, joita en ole itse havainnut.
Kommentit (281)
Huomaan pienituloisena kuuluvani eri porukkaan kuin esimerkiksi sisareni. Minä elän teinien kanssa köyhyysrajalla, kerrostalossa, naapureina muita pienituloisia ja päihdeongelmaisia. Sisareni elämään kuuluvat matkat ulkomailla ja kotimaassa, kampaamokäynnit, merkkivaatteet, lasten kalliit harrastukset, teatterikäynnit, festarit, illanistujaiset ystävien kanssa kalliine tarjoiluineen. Mikään edellämainituista ei kuulu minun elämääni. Kyllä koen, että elämme hyvin erilaista elämää. Onko se sitten luokkaero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu yliopistolle töihin, niin näet pian, mitä merkitsee urakehitykselle se, jos ainakin jompikumpi vanhemmista on professori tai on ollut sellainen tai jos tausta on perheessä, jossa isä on esimerkiksi tehdastyöläinen ja äiti siivooja tai kaupan kassa.
Mistä hitosta ne siellä tietää keitä kunkin vanhemmat ovat jos nyt eivät ole samassa paikassa töissä?
Lähipiirissä paljon tiedeväkeä.
Vierailija kirjoitti:
Olet kuplassa. Vuoden alussa huomasi hyvin, kun duunarikaverit juttelivat jo alkuviikosta tulevan viikonlopun kännäyksistä ja akateemiset kaverit siitä mitä kaikkea kiinnostavaa tieteiden päivillä on.
Varmaan mitkä tahansa porukat voivat jutella eri asioista ihan kiinnostuksensa mukaan mutta ei se kerro yhteiskuntaluokista. Toisekseen olipa melko sosiaalidarwinistinen yleistys joka kertoo lähinnä omista ennakkoluuloistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu yliopistolle töihin, niin näet pian, mitä merkitsee urakehitykselle se, jos ainakin jompikumpi vanhemmista on professori tai on ollut sellainen tai jos tausta on perheessä, jossa isä on esimerkiksi tehdastyöläinen ja äiti siivooja tai kaupan kassa.
Mistä hitosta ne siellä tietää keitä kunkin vanhemmat ovat jos nyt eivät ole samassa paikassa töissä?
Lähipiirissä paljon tiedeväkeä.
Tietysti se tiedetään. Nimet tunnetaan, hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierail[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tutkielmaa yli 50-vuotiaiden toimitusjohtajien taustoista. Lähes kaikki olivat ihan tavallisten perheiden lapsia. Eläkeikää lähestyvien vanhemmat olivat olleet tyypillisesti vähän koulutettuja, maanviljelijöitä tai palkkatöissä duunariammateissa.
Tolmitusjohtajaksi pääsee jokainen perustamalla pöytälaatikkofirman. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista saataisiin oikeaa infoa, kuinka moni heistä on kaupan kassan ja siivoojan lapsia.
Nämä nimenomaan olivat pörssiyhtiöiden toimareita. Monien vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Useat eläkeikää lähestyvät kertoivat olleensa sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita.
No näytä se tutkimus sitten, nyt kuulostaa sadulta.
Minusta tuo on uskottavaa. Luen noita johtajien syntymäpäivähaastatteluja, tuttua tarinaa. Pertti Voutilainen ja Matti Rönkä kertoivat taustoistaan, kuinka molemmat olivat sivukylän poikia Outokummussa ja minkä hypyn he tekivät köyhistä oloista toinen pääjohtajaksi toinen kirjailijaksi ja toimittajaksi.
Se oli joskus se, kun ylioppilas oli jo harvinainen ja hieno asia. Nykyisin ei enää ole.
Kyllä ne luokat on olemassa, vaikka sitä ei laarin pohjilta hahmotakaan. Hyvä asia se ei ole, mutta ei se katoa sillä että suljetaan silmät.
Ja toi että pääsee toimariksi ei muuten tarkoita että sinut tosissaan hyväksytään parempiin piireihin ilman sitä oikeaa taustaa.
Kyllä sen huomasi kun opiskeli oikiksessa ja Hankenilla. Toki sinulle oltiin ystävällisiä ja sait olla mukana kaverina, mutta ne puolisot ja läheiset ystävät sitten haettiinkin omasta luokasta, silloin tarvittiin se oikea tausta. Ja ellei sitä ollut (kuten minulla), niin ulkopuolelle jäi ja ihan sama miten älykäs tai ahkera olit.
Mutta joo, lähiöräkälän Penan mielestä tietysti kaikki jotka käy töissä on "rikkaita", eikä mitään luokkia ole.
Taas täällä on esimerkkinä Helsingin eliittitiedekunnat jotka muodostavat todella pienen osan kaikista.
Ketä kiinnostaa jonkun kurssikaverin puolisopreferenssit. Miksei saisi hakea puolisoa tutuista piireistä? Se on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismaisteri. Mies on tavispoliisi. Meillä on paljon ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, toiset enemmän, toiset vähemmin koulutettuja. En ole kyllä huomannut mitään luokkaeroja. Ihan taviselämää elävät kaikki, asutaan ympäri pääkaupunkiseutua ja kehyskuntia.
Tämä on juuri sitä yksinkertaisen ihmise pohdintaa. Katsotaan vaan pintaa ja kaikki on "ihan samanlaista". Varmaan se omassa kuplassa onkin, mutta jos katsot vähän hiekkalaatikon ulkopuolelle, huomaat kyllä että eroja on. Eroja on tulotasossa, koulutustasossa, harrastuksissa, terveydessä, elämänhallinnassa, mauissa, kaikessa. Näistä muodostuu yhteiskuntaluokat ja ne erot on hyvin selvät.
Eivät ole. Jossain briteissä ne ovat selvät. Teille vanhoille stallareille ei mahdu muuttunut maailma pollaan.
Vierailija kirjoitti:
Elän kyllä ylemmän keskiluokan arkikuplassa, en tiedä mitä sen ulkopuolella tapahtuu. En käytä koskaan julkisia liikennevälineitä. Ajan täältä ylemmän keskiluokan asuinalueella työpaikan parkkihalliin ja takaisin, käyn hypermarketeissa, erikoisliikkeissä ja ravintoloissa.
Eikö tuo ole aika tylsää elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ne luokat määrittyy? Peritty raha tietysti siirtyy seuraavalle sukupolvelle samassa suvussa. Mutta jos ei perittyä rahaa ole, voi sama ihminen olla välillä köyhä, välillä pienituloinen, välillä ehkä jopa keski- tai hyväntuloinen ja sitten taas työtön jne. Ja koulutus ei korreloi sen kanssa, minkälaista materiaalista elämää elää. Ehkä on enemmän persoonallisuudesta kiinni, onko tärkeää esimerkiksi ulospäin näyttää hyvin toimeentulevalta vai onko se ihan sama, mitä muut ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut mm. sosiologiaa yliopistossa. Teen työtä erityisasiantuntijana. Luokkaerot meidän yhteiskunnassa on harhaa. Hyvin rikkaita ja hyvin syrjäytyneitä on niin marginaalisesti että eivät he kokonaisuuteen vaikuta.
Siis taas tämän sivuston luoma harha.
Näillä vauva- sivustoilla kaikki vaikuttavat olevan ylemmästä yhteiskuntaluokasta tai ainakin ylettömän älykkäitä.
Olet väärässä. Luokkaeroja on todellakin olemassa. Ei liity rikkaiden tai syrjäytyneiden määrään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Miksi tämä luokkahomma sitten on joillekuille ongelma? Jos Pertsa on edelleen tyytyväinen (oli rahaa tai ei) ja jalassa on joka tapauksessa farkut. Harrastukset ja vaatteetko oikeasti nykyään määrittää jonkun "luokan" ? Kaikki tavalliset ihmiset pystyvät hankkimaan normaaleja vaatteita ja harrastamaan normaaleja harrastuksia jos niin valitsevat ja tahtovat. Vaatteet ovat todella halpoja ja esim. ulos juoksemaan voi mennä jos on lenkkarit.
Minun isäni ei 1950-luvulla päässyt kouluun, koska oppikoulu oli maksullinen ja perheen vanhimman pojan piti mennä töihin 14-vuotiaana. Sitä ennen isäni teki koko lapsuutensa töitä perheen rintamamies-pientilalla. Muuta mahdollisuutta ei ollut, ei minkäänlaista valintaa. Tätä oli luokkayhteiskunta, joka esti koulutuksen.
Nyt jo vuosikymmeniä on jokaisella Suomessa ollut mahdollisuus valita. Kukaan ei joudu isäni tavalla työhön lapsena. Kaikki voivat kouluttautua, jos tahto ja järki riittää. On mahdollisuuksien tasa-arvo.
Mielenterveys ja päihde ongelmaiset on toki asia erikseen.Vaikka miten monta sivua ihan fiksujakin kommentteja, mutta sulle ei avaudu ollenkaan asia. Yhteiskuntaluokka ei ole mitään pakkoa tai vaatimusta. Eikä se myöskään estä mitään muuta kuin ehkä sosiaalista kanssakäymistä joskus. Yhteiskuntaluokka on kuin kulttuuri. Jokainen elää sellaista kulttuuria, jonka kokee omakseen. Jos se tuntuu hyvälle tehdä käsillä töillä ja paljutella pihalla perjantaisin siideri kädessä, niin se on ihan fine. Ei ole mitään pahaa olla työväenluokkainen. Mutta se ylemmän keskiluokan ihminen ei välttämättä halua elää siten, koska ei ole saanut siihen kotoaan mallia ja eväitä. Se duunarikodinkin lapsi voi käydä koulut ja opiskella vaikka lääkäriksi ja juristiksi, mutta silti siitä voi tuntua kivalle perjantaisin paljutella siideri kädessä. Itse olen luokkaretkellä työväenluokasta ylempään keskiluokkaan, josta puoliso on. Edelleen minulla on pyrkimystä värjätä hiuksia huomiovärein puolisoni kauhistukseksi. Perjantaipaljuttelu sen sijaan olisi minulle nykyisin jo hyvin vierasta.
Olipa taas täynnä yleistyksiä mitä kukin ihmisryhmä harrastaa. Ehkä noista jaksaa ottaa stressiä jos on nousukastyyppiä jolle on tärkeää mitä muut ajattelevat. Et sinä tiedä kenellä on palju ja mitä kukin kotonaan siemailee viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne luokat määrittyy? Peritty raha tietysti siirtyy seuraavalle sukupolvelle samassa suvussa. Mutta jos ei perittyä rahaa ole, voi sama ihminen olla välillä köyhä, välillä pienituloinen, välillä ehkä jopa keski- tai hyväntuloinen ja sitten taas työtön jne. Ja koulutus ei korreloi sen kanssa, minkälaista materiaalista elämää elää. Ehkä on enemmän persoonallisuudesta kiinni, onko tärkeää esimerkiksi ulospäin näyttää hyvin toimeentulevalta vai onko se ihan sama, mitä muut ajattelevat.
Luokkaerot eivät ole pelkästään materialistisia. Välillä sitä tuntee itsensä vaivautuneeksi seurassa, missä sivistystaso ei ole lähelläkään omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se luokka on? Se, että on korkea koulutus? Monet tutkijat elävät kyllä tosi pienillä tuloilla. Monella ammattikoulun käyneellä työmiehellä on parempi palkka kuin tohtorilla.
Onko se mersu pihassa? Ostettu luotolla, niin kuin koko kiiltokuvaelämä, jota esitellään somessa. Tilillä 0 euroa.
Vai ajaa vanhalla polkupyörällä töihin, käy Lidlissä kaupassa ja pukeutuu 15 vuotta vanhoihin vaatteisiin. Tilillä 100 000 e. Eli rikas, mutta ulkoisesti köyhä.
Sitten on köyhiksi tai rikkaiksi identifioituvat. Joku asuu isossa omakotitalossa, on yliopistotutkinto, hyvät tulot, mutta pitää itseään köyhänä. Joku toinen on oikeasti pienituloinen, mutta kokee pärjäävänsä hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä. Olisi oikeasti köyhä, muttei mielestään ole. Joku keskituloinen pitää itseään taas rikkaana... Kaikki on suhteellista.
Minä ja mun puoliso asutaan saman katon alla, saman tasoinen koulutus, tienataan saman verran, mutta meillä on eri luokkien tavat: minä pukeudun juhliin ja tapaamisiin, puolisolla on aina farkut. Minä tykkään teatterista, lukemisesta ja konserteista, puoliso urheilukatsomoista ja penkkiurheilusta. Minä pidän ravintolaruuasta viineineen, puoliso burgereista. Jne.
Ei varmaan ole yllättävää, että minun vanhempani ovat korkeakoulutettuja ja puoliso on sukunsa ensimmäinen ylioppilas.
Tästä huolimatta meillä menee ihan hyvin. Lasten kasvatus on toki välillä vähän haastavaa, kun minä vaatisin heiltä kohteliaisuutta ja hyviä käytöstapoja mutta puolison mielestä se ei ole niin tärkeää.
( Koulun joulujuhlaan EI mennä verkkareissa!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Miksi tämä luokkahomma sitten on joillekuille ongelma? Jos Pertsa on edelleen tyytyväinen (oli rahaa tai ei) ja jalassa on joka tapauksessa farkut. Harrastukset ja vaatteetko oikeasti nykyään määrittää jonkun "luokan" ? Kaikki tavalliset ihmiset pystyvät hankkimaan normaaleja vaatteita ja harrastamaan normaaleja harrastuksia jos niin valitsevat ja tahtovat. Vaatteet ovat todella halpoja ja esim. ulos juoksemaan voi mennä jos on lenkkarit.
Minun isäni ei 1950-luvulla päässyt kouluun, koska oppikoulu oli maksullinen ja perheen vanhimman pojan piti mennä töihin 14-vuotiaana. Sitä ennen isäni teki koko lapsuutensa töitä perheen rintamamies-pientilalla. Muuta mahdollisuutta ei ollut, ei minkäänlaista valintaa. Tätä oli luokkayhteiskunta, joka esti koulutuksen.
Nyt jo vuosikymmeniä on jokaisella Suomessa ollut mahdollisuus valita. Kukaan ei joudu isäni tavalla työhön lapsena. Kaikki voivat kouluttautua, jos tahto ja järki riittää. On mahdollisuuksien tasa-arvo.
Mielenterveys ja päihde ongelmaiset on toki asia erikseen.Vaikka miten monta sivua ihan fiksujakin kommentteja, mutta sulle ei avaudu ollenkaan asia. Yhteiskuntaluokka ei ole mitään pakkoa tai vaatimusta. Eikä se myöskään estä mitään muuta kuin ehkä sosiaalista kanssakäymistä joskus. Yhteiskuntaluokka on kuin kulttuuri. Jokainen elää sellaista kulttuuria, jonka kokee omakseen. Jos se tuntuu hyvälle tehdä käsillä töillä ja paljutella pihalla perjantaisin siideri kädessä, niin se on ihan fine. Ei ole mitään pahaa olla työväenluokkainen. Mutta se ylemmän keskiluokan ihminen ei välttämättä halua elää siten, koska ei ole saanut siihen kotoaan mallia ja eväitä. Se duunarikodinkin lapsi voi käydä koulut ja opiskella vaikka lääkäriksi ja juristiksi, mutta silti siitä voi tuntua kivalle perjantaisin paljutella siideri kädessä. Itse olen luokkaretkellä työväenluokasta ylempään keskiluokkaan, josta puoliso on. Edelleen minulla on pyrkimystä värjätä hiuksia huomiovärein puolisoni kauhistukseksi. Perjantaipaljuttelu sen sijaan olisi minulle nykyisin jo hyvin vierasta.
Olipa taas täynnä yleistyksiä mitä kukin ihmisryhmä harrastaa. Ehkä noista jaksaa ottaa stressiä jos on nousukastyyppiä jolle on tärkeää mitä muut ajattelevat. Et sinä tiedä kenellä on palju ja mitä kukin kotonaan siemailee viikonloppuna.
Minullekin oli uusi väite, että paljuja pidetään työväenluokan tunnuksena. Se ei ole halpaa lystiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne luokat määrittyy? Peritty raha tietysti siirtyy seuraavalle sukupolvelle samassa suvussa. Mutta jos ei perittyä rahaa ole, voi sama ihminen olla välillä köyhä, välillä pienituloinen, välillä ehkä jopa keski- tai hyväntuloinen ja sitten taas työtön jne. Ja koulutus ei korreloi sen kanssa, minkälaista materiaalista elämää elää. Ehkä on enemmän persoonallisuudesta kiinni, onko tärkeää esimerkiksi ulospäin näyttää hyvin toimeentulevalta vai onko se ihan sama, mitä muut ajattelevat.
Luokkaerot eivät ole pelkästään materialistisia. Välillä sitä tuntee itsensä vaivautuneeksi seurassa, missä sivistystaso ei ole lähelläkään omaa.
Se on totta. Mutta usein onkin niin, että niillä vähemmän sivistyneillä saattaa olla paljon isommat asunnot ja tapana käydä jatkuvasti vaateostoksilla ja vaikka niissä hiustenpidennyksissä ja kynsibaareissa. Kun taas itse asuu (taloudellisistakin syistä) pikku yksiössä ja käyttää 10 vuotta vanhoja vaatteita.
Siinä mielessä yhteiskuntaluokka ei ole sama kuin joissain vanhoissa elokuvissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Miksi tämä luokkahomma sitten on joillekuille ongelma? Jos Pertsa on edelleen tyytyväinen (oli rahaa tai ei) ja jalassa on joka tapauksessa farkut. Harrastukset ja vaatteetko oikeasti nykyään määrittää jonkun "luokan" ? Kaikki tavalliset ihmiset pystyvät hankkimaan normaaleja vaatteita ja harrastamaan normaaleja harrastuksia jos niin valitsevat ja tahtovat. Vaatteet ovat todella halpoja ja esim. ulos juoksemaan voi mennä jos on lenkkarit.
Minun isäni ei 1950-luvulla päässyt kouluun, koska oppikoulu oli maksullinen ja perheen vanhimman pojan piti mennä töihin 14-vuotiaana. Sitä ennen isäni teki koko lapsuutensa töitä perheen rintamamies-pientilalla. Muuta mahdollisuutta ei ollut, ei minkäänlaista valintaa. Tätä oli luokkayhteiskunta, joka esti koulutuksen.
Nyt jo vuosikymmeniä on jokaisella Suomessa ollut mahdollisuus valita. Kukaan ei joudu isäni tavalla työhön lapsena. Kaikki voivat kouluttautua, jos tahto ja järki riittää. On mahdollisuuksien tasa-arvo.
Mielenterveys ja päihde ongelmaiset on toki asia erikseen.Vaikka miten monta sivua ihan fiksujakin kommentteja, mutta sulle ei avaudu ollenkaan asia. Yhteiskuntaluokka ei ole mitään pakkoa tai vaatimusta. Eikä se myöskään estä mitään muuta kuin ehkä sosiaalista kanssakäymistä joskus. Yhteiskuntaluokka on kuin kulttuuri. Jokainen elää sellaista kulttuuria, jonka kokee omakseen. Jos se tuntuu hyvälle tehdä käsillä töillä ja paljutella pihalla perjantaisin siideri kädessä, niin se on ihan fine. Ei ole mitään pahaa olla työväenluokkainen. Mutta se ylemmän keskiluokan ihminen ei välttämättä halua elää siten, koska ei ole saanut siihen kotoaan mallia ja eväitä. Se duunarikodinkin lapsi voi käydä koulut ja opiskella vaikka lääkäriksi ja juristiksi, mutta silti siitä voi tuntua kivalle perjantaisin paljutella siideri kädessä. Itse olen luokkaretkellä työväenluokasta ylempään keskiluokkaan, josta puoliso on. Edelleen minulla on pyrkimystä värjätä hiuksia huomiovärein puolisoni kauhistukseksi. Perjantaipaljuttelu sen sijaan olisi minulle nykyisin jo hyvin vierasta.
Olipa taas täynnä yleistyksiä mitä kukin ihmisryhmä harrastaa. Ehkä noista jaksaa ottaa stressiä jos on nousukastyyppiä jolle on tärkeää mitä muut ajattelevat. Et sinä tiedä kenellä on palju ja mitä kukin kotonaan siemailee viikonloppuna.
Minullekin oli uusi väite, että paljuja pidetään työväenluokan tunnuksena. Se ei ole halpaa lystiä.
Ei halvat tai kalliit lystit, edes sen hetkinen rahatilanne liity suoraan luokkiin. Kokemukseni perusteella kahdesta keskituloisesta, näistä alemmasta luokkataustasta tulevalla on hienommat vehkeet. Aina. Jos rahaa on vähänkään, se käytetään ja näytetään. Kulutus on kova juttu. Vempeleet, elektroniikka, autot, paljut. Sisustus. Monet ylemmän keskiluokan henkilöt taas sijoittavat aktiivisesti, hankinnat mietitään huolella. Ajatellaan perheellisinä enemmän tuleville sukupolvillekin kartuttamista jne. Harrastukset vaan ovat erilaisia, kulttuuria arvostetaan ja usein luonnon säästäminenkin on sellainen hiljainen arvo, näitä ainakin tiedostetaan ja kestävään toimintaan panostetaan ns. luonnostaan. Vaikea sitä on selittää, että heti tietää ja näkee erot kokonaisuudessa. Mutta täytyy päästä seuraamaan läheltä kumpaakin tyyliä, tämä ei monilla mahdollista, koska harrastukset, piirit, ovat erilaisia.
Kyllä sitä ollaan niin tutkijoita että. Toivottavasti tutkijoille ei tule kiihkossaan ja tieteellisyydessään kiihko tehdä joitain laitttomia projekteja epäeettisesti. Siinä ei ole mitään älykästä.
Mitä paasausta. On luokkia ja yleensä ihminen elää luokkansa mukaan. Samoin jos on rahaa niin yleensä kuluttaa enemmän koska monet asiat on maksullisia, ei pelkkä tavaroiden ostaminen. Kulttuuri se vasta maksaakin.
Matkustaminenkin kulttuuria jos ei käy 20 krt samassa kohteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Miksi tämä luokkahomma sitten on joillekuille ongelma? Jos Pertsa on edelleen tyytyväinen (oli rahaa tai ei) ja jalassa on joka tapauksessa farkut. Harrastukset ja vaatteetko oikeasti nykyään määrittää jonkun "luokan" ? Kaikki tavalliset ihmiset pystyvät hankkimaan normaaleja vaatteita ja harrastamaan normaaleja harrastuksia jos niin valitsevat ja tahtovat. Vaatteet ovat todella halpoja ja esim. ulos juoksemaan voi mennä jos on lenkkarit.
Minun isäni ei 1950-luvulla päässyt kouluun, koska oppikoulu oli maksullinen ja perheen vanhimman pojan piti mennä töihin 14-vuotiaana. Sitä ennen isäni teki koko lapsuutensa töitä perheen rintamamies-pientilalla. Muuta mahdollisuutta ei ollut, ei minkäänlaista valintaa. Tätä oli luokkayhteiskunta, joka esti koulutuksen.
Nyt jo vuosikymmeniä on jokaisella Suomessa ollut mahdollisuus valita. Kukaan ei joudu isäni tavalla työhön lapsena. Kaikki voivat kouluttautua, jos tahto ja järki riittää. On mahdollisuuksien tasa-arvo.
Mielenterveys ja päihde ongelmaiset on toki asia erikseen.Vaikka miten monta sivua ihan fiksujakin kommentteja, mutta sulle ei avaudu ollenkaan asia. Yhteiskuntaluokka ei ole mitään pakkoa tai vaatimusta. Eikä se myöskään estä mitään muuta kuin ehkä sosiaalista kanssakäymistä joskus. Yhteiskuntaluokka on kuin kulttuuri. Jokainen elää sellaista kulttuuria, jonka kokee omakseen. Jos se tuntuu hyvälle tehdä käsillä töillä ja paljutella pihalla perjantaisin siideri kädessä, niin se on ihan fine. Ei ole mitään pahaa olla työväenluokkainen. Mutta se ylemmän keskiluokan ihminen ei välttämättä halua elää siten, koska ei ole saanut siihen kotoaan mallia ja eväitä. Se duunarikodinkin lapsi voi käydä koulut ja opiskella vaikka lääkäriksi ja juristiksi, mutta silti siitä voi tuntua kivalle perjantaisin paljutella siideri kädessä. Itse olen luokkaretkellä työväenluokasta ylempään keskiluokkaan, josta puoliso on. Edelleen minulla on pyrkimystä värjätä hiuksia huomiovärein puolisoni kauhistukseksi. Perjantaipaljuttelu sen sijaan olisi minulle nykyisin jo hyvin vierasta.
Olipa taas täynnä yleistyksiä mitä kukin ihmisryhmä harrastaa. Ehkä noista jaksaa ottaa stressiä jos on nousukastyyppiä jolle on tärkeää mitä muut ajattelevat. Et sinä tiedä kenellä on palju ja mitä kukin kotonaan siemailee viikonloppuna.
Minullekin oli uusi väite, että paljuja pidetään työväenluokan tunnuksena. Se ei ole halpaa lystiä.
Palju tosiaan on vähän wt. Se mitä yhteiskuntaluokkaa joku asia tai ihminen on, ei riipu rahasta, vaan mausta ja kulttuurisista asioista.
Elän kyllä ylemmän keskiluokan arkikuplassa, en tiedä mitä sen ulkopuolella tapahtuu. En käytä koskaan julkisia liikennevälineitä. Ajan täältä ylemmän keskiluokan asuinalueella työpaikan parkkihalliin ja takaisin, käyn hypermarketeissa, erikoisliikkeissä ja ravintoloissa.