**Tammituhinat**
Aloitin uudella otsikolla meille, vanha oli venähtänyt jo pitkäksi.Älkää moittiko!!
Aika moni meistä kärsii suppareista ja muksuja 2, meillä menee lähinnä samaa rataa noiden paikkojen avautumisen kanssa. Pe kävin taas kontrollissa ja tilanne oli pysynyt suht samana kun viikko sitten,eli kanava pehmeä ja reilulle sormelle auki, mittaa oli 2cm jäljellä.Mulle kerrottiin että rv 34 kun on saavutettu, niin lääkärit huokasevat ensimmäisen kerran.Pari viikkoa kun menis nopeesti ja hyvin, se on nyt tähtäin meillä.
Kaikkea sellaista mikä aiheuttaa painetta alapäähän pitää välttää,istuminen,kyykkyminen,nostaminen ym. lepoa paljon.
Beibit voi muuten hyvin ja oli kasvanut hienosti, olivat melkein pari kiloisia molemmat.Huomaa että alkaa ahdasta olemaan sen verran kovasti ne myllää ja maha on välillä vaikka minkä muotoinen.Vessassa saa ravata monta kertaa yössä,eikä tuu kun pieni liru, silti tuntuu että rakko olis ihan täynnä.A:n pää on laskenut jo ihan alas, että se sielä painaa,B oli myös kääntynyt viime viikolla rt:aan.
Viime yönä heräsin kun A alkoi hikkaamaan,se tuntui niin hyvin käteen,kun koitin.Aluksi pelästyin mitä ihmettä tää on,mutta kyllä sillä hikka oli.Yksös odotuksissa ei koskaan hikkaaminen ole tuntunut noin voimakkaalta.Onhan se tietty selvä, kun tilaa on puolet enemmän käytössä.
Nyt on tullut taas isuttua koneen ääressä sen verran että menen taas sohvalle makoilemaan.Ihanaa masun kasvatusta kaikille.
vm.71 rv.32+4
Kommentit (190)
Meillä on tökkiny netti ja just juuri näitten sivujen kanssa! Kaveri aiko tulla vkonlopun aikana katsastamaan, mikä mättää, toivottavasti kohta pelittää ees joku homma paremmin...
Siivosin eilen koko talon ja lopulta kävin saunan lauteitten altaki kurkkimassa, oisko siellä pienokaista. Takuuvarma käynnistysniksi, kuulemma. Ei tepsiny mun kohalla, vaikka jynssäsin kaakeleita antaumuksella. Illalla puuskahin ukkokullalle, että voi v miten kyllästynyt mää oon tähän loputtomaan raskauden tilaan. Ukko koitti toppuutella, että älähän nyt tuommosia puhu. Ei kovin kristillisiä ajatuksia käyny mielessä myöskään tänä aamuna, kun heräsin valtaisan kokosena - edelleen omasta sängystä.
No, aikansa kutakin. Toivottavasti kohta pääsee synnärille... Voimia myös muille viimeisillään vyöryville!
Pikaisesti tulin vain ilmoittautumaan...
Poika, ja Aivan Ihana sellainen syntyi meidän perheeseen. 52 cm, 3900g pään ymp. 35cm Tukka on tumma ja paksu. Lapsi voi erinomaisesti ja on kuin enkeli koko ajan. Antaa äidin parantua. Äidin voinnista ei voi sanoa samaa... Sairaalareissu venyi viikoksi ja monta monituista mutkaa osui matkaan. En ole edes varma viitsinkö kertoa niistä. Saattavat säikäyttää. Arpaonni negatiivisissa asioissa näytti olevan puolellani. Taisinpa jossakin vaiheessa pelätäkin synnytystä, kun oli niin helppo raskaus...
Palaan kertomaan lisää tulevina päivinä...
Voimia kaikille vielä mahan omaaville ja onnea vauvautuneille!
Miiruskainen ja Herra Suloinen
Rilla: Tässä vyöhykelinkit jos niitä vielä tarvitset ;-) toimivat meillä...
http://www.babyidea.fi/aidille/akupainan ta.html
http://www.geocities.com/HotSprings/Vill a/6162/vinkit/vyohyke.html
Siis Herra Suloinen syntyi sunnuntailapseksemme 14.1. Jäi äsken mainitsematta ja tässä myös linkit uudelleen. Toivottavasti näkyvät nyt paremmin...
http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html
http://www.geocities.com/HotSprings/Villa/6162/vinkit/vyohyke.html
Miiruskainen: Onnea Pikku Herra Suloisesta ja pikaista toipumista synnytyksestä! Tule kertoilemaan lisää kun jaksat!
( . ) Viime viikon kaikki lupaavat oireet (menkkakivut, supistukset, limatulpan meno) ovat hiipuneet... Ei merkkiäkään synnytyksen
lähenemisestä =(. Olo alkaa olla epätoivoinen. Tuntuu ettei tästä tule valmista koskaan. Samalla yritän kuitenkin muistuttaa itseäni siitä että laskettuun aikaan on vielä viikko... Eli ei vauvan välttämättä vielä " kuuluisikaan" syntyä. Mieli on vaan jo niin kovin malttamaton. Tiedätte tunteen. Ellen ole täällä hännänhuippuna =(?
Huomenna on äitipolin kontrollikäynti ja vauvan vointi ja maksa-arvot katsotaan taas uudestaan. Voi olla että mikäli maksa-arvoissa on tapahtunut muutoksia niin synnytys käynnistetään samantien. Vähitellen olen sopeutunut siihen(kin) ajatukseen. Toivottavasti viime viikon oireet ovat tarvittaessa saaneet jotakin kohdunsuulla aikaiseksi... Ettei käynnistämisestä tulisi ihan täydellistä kidutusta.
75Rilla: Mikä sinun laskettu-aika on?
Gaia: Mukavaa että jaksoit jakaa ensimmäisen synnytyksesi... Saako vielä kysyä millä viikoilla synnytys käynnistyi?
Ulkona on valtavan kaunis ilma. Helsinkiin on vihdoin saatu kunnon lumipeite ja aurinko paistaa ihanasti. Harmi vaan ettei omat voimat
enää oikein riitä ulkoiluun =(.
@mour 38+6 (huomenna 39+0!)
Aluksi isot onnittelut Miiruskaiselle pojasta! Ja mukavia hetkiä vaavin kanssa kotona. Tuuhan kertoilemaan kuulumisia ja samoin muutkin vauvautuneet. Ei oo kuulunut aikoihin kenestäkään. Tietty ootte siellä ihania vauvojanne hoitelemassa, ettei sitä kerkeäkään. Vähän kateellisena täällä, huolisin jo mielelläni omankin vauvan ulkopuolelle :).
@mour: Esikoisen synnytys käynnistyi rv 39+4. Ja ihan yhtä odottava ja tympääntynyt on olotila täälläkin, vaikka miullakin la:han vielä reilu viikko. Päivä päivältä rupeaa olemaan valmiimpi olo eikä oikein malttaisi enää odotella. Mikään ei oikein huvita ja nukkumisestakaan ei tahdo tulla mitään. Eikä yhtään auta, että neuvolassa jo pari viikkoa sitten oli muka kaikki niin otollisesti valmiina ja joka kerta sanotaan, että voi tulla lähtö millon vaan.
Oireita on jotain pientä. Supistelee päivittäin aina silloin tällöin, välillä ihan kipeästikin. Lihakset on kummallisesti tosi kipeät ja jumissa. Ja päätä juilii aina välillä. Nyt kun jaksaisi tsempata vielä jonkin aikaa, eihän tässä enää niin kauan ole jäljellä (toivottavasti...)
Gaia 38+3
Juu, epätoivoa ajoittain tai välillä kyllä pääsääntöisestikin. Suutariko tästä, perhana, tulikin! Ei vaiteskaan. Viimeyönä laps vääntelehti pitkään ja hartaasti ja melekein kyyneliin liikutuin, kun ajattelin, että tunnenkohan mää tämmöstä tämän jälkeen enääm koskaan. Syvä kiitollisuus valtasi mielen, asiathan on tosiaankin paremmin ku hyvin. Aamulla sitte oli tosi levollisella mielellä, jatkoin hyvää oloani rentoutumalla ja pikku nokosilla... Täällä on puolestaan jumalaton pakkanen, ei huvita ulkoilemaan lähtä, vaikka sisällä aika käyki pitkäksi. Äiti aiko hakea mua kirkolle kauppaan, jotain vaihtelua sekin...(lue: jes, päivän kohokohta!)
Mun eräpäivä on huomenna, 24.1.2007, mutta kyseinen päivä on kyllä menettäny aikalailla merkityksensä. Ei oo laps tullu pilikuntarkkaan isäänsä, suurpiirteinen ja sinnepäin taitaapi olla, niinku eräs. Ja kuulemma äkänenkin vielä (poies se minusta). Vuojen vaihteen yli kun selvittiin (ukkokullalle oli niin tärkiää saaha vuojen 07 malli), niin jännitys ja pelotuski äkkilähöstä synnärille on laimentunu viikko viikolta. Nyt ei enää oo mittään jännitystä, laskettuun aikaan ku ollaan käytännösä päästy alan pelätä käynnistämiseen joutumista. Ukki vitsailikin vasta, että lopusa tätä mukulaa otetaan sektiolla maailmaan ja se pitelee kaksin käsin kohdun reunoista kii ja karjuu ettei halua vielä tulla. Ja sitte kuulemma laittaa repun selekään ja kipasee eskariin. Mua niin pelottaa, että tämä ehtii kasvaa jättiläiseksi. Terkkari sanoi viime vkolla, että ultran kokolaskelma on ihan päin p:tä, kyllä tämä hyvästikki kolmi ja puolikilonen on. Seuraava neuvola on torstaina ja oon varma, ettei mitään oo taasenkaan tapahtunu, tekis mieli tehä ohikkaat, viimeksi olin niin pahalla mielellä käyntipäivän lopun.
Tuleeko teille muille jatkuvalla syötöllä ' tiedustelupuheluita' ? Meillä päivittäin ja nyt alkaa olla jo useampiaki. Tyypillisin kommentti on että miten te voitte olla vielä kotona, kun Rilla on niin valtavan kokonen? Mua ei jaksa enää oikein ees huvittaa tuo ihmisten ääliömäisyys. Kuvitteleeko ne tosiaan, että me käydään salassa synnyttämässä, eikä kerrota kellekään mittään ennenku kuukauden parin päästä?! Voi ko oiski pokkaa hautoa uutisia muutama viikko... Siitäs saisivat. Sitte toteais vaan, että mitä ette soittaneet ja kysyneet, ei kai me tajuttu mitään itte ilimottaa... Toisaalta, onhan se aika liikuttavaa, että miedän vauvaa oottaa yhtä hartaasti, ku mekin niin moni rakas ihminen:)
Mutta nyt kahavin keittoon, mukavaa päivää kaikille, vyöryskelkää varovaisesti.
Rilla 39+6
Elikkäs saimme suloisen tytön 17.1 klo 02.00. Paino 3510 g ja pituus 52 cm.
Aika tarkka tulostaan, laskettu aika oli 16.1 ja sairaalaan meninkin vielä lasketun puolella.
Synnytyksestä jäi hyvin positiivinen maku suuhun, aivan toista kuin esikoisen synnytyksestä. Lapsivettä rupesi menemään 22.20 ja lähdin rauhassa taksilla sairaalaan, mies oli tietysti kolmen tunnin ajomatkan päässä.
Sairaalassa olin käyrissä ensin ja sitten siirryin odotteluhuoneeseen, jossa olisin voinut nukkua. Suppareita ja vettä alkoi tulla koko ajan enemmän ja nukkuminen jäi. Käppäilin käytävällä hetken ja siirryin saliin ilokaasua nauttimaan. Kätilö suositteli spinaalia ja hetken emmittyäni otin sen. Se ei tuonut heti apua vaan nautin samalla vielä ilokaasua. Sitten tuli ihan kivutonkin hetki ja kätilö kyseli haluanko soittaa miehelleni, missä hän on ajamassa. Soitin ja mies oli puolen tunnin päässä. Sitten vaan rupesin odottamaan, että ovi aukeaa ja mies ennättää viimeiseen vaiheeseen.
Ajoitus oli täpärällä, mies ennätti olla 20 minuuttia salissa ja tyttö oli maailmassa. Synnytys kesti 1 h 55 min ja ponnistusvaihe 5 min. Ennätin olla sairaalassa n. 3,5 h, mutta jäi sellainen fiilis, että kaikki meni rauhassa ja aikaa oli jopa jutella kätilön kanssa.Viimeksi en pystynyt sanomaan mitään. Kätilö sanoi, että jos en olisi ottanut puudutetta, kaikki olis ollut ohi nopeammin ja mies ei olis kerennyt. Olin jo täysin auki, mutta kätilö sanoi, että voimme olla kaikessa rauhassa salissa ja pyydämme vasta sitten, kun tekis mieli ponnistaa.
Tyttö syntyi siis kolmannella supistuksella, toinen käsi oli poskella ja sen vuoksi tuli muutama repeämä. Sairaalassa olin kaksi yötä ja toipuminen on ollut nopeaa.
Tyttö on taivaan lahja ja aivan ihana sellainen!!
Onnea kaikille poksahtaneille ja tsemppiä mahakkaille!!
Minniska ja pikku typy
( . ) Maksa-arvot olivat taas lähteneet hienoiseen nousuun eilisessä
kontrollissa. Vauva jaksoi kyllä muuten hyvin: KTG-käyrä, napavirtaukset
ym.olivat OK. Itse en jaksa enää niinkään hyvin. Huomaan että jatkuva huoli alkaa viedä voimia. Pelko vauvan hyvinvoinnista kasvaa päivä
päivältä. Yleesähän hepatoosiraskaudet käynnistetään jo viikolla 38+.
Seuraava kontrolli on perjantaina ja jäin siihen käsitykseen että laskettu aika on takaraja. Ajatus tuntuu vähitellen helpotukselta vaikka " tiedänkin" että käynnistäminen voi olla hankalampaa.
Jotain hyvääkin. Kohdunsuulla oli tapahtunut taas pientä etenemistä:
Kaulaa jäljellä 1,5 cm ja kahdelle sormelle auki... Eli ihan kohtuullinen lähtötilanne käynnistämistä ajatellen. Nyt vaan toivotaan kovasti menkkakipuja, suppareita ym.meille " viimeisille!" Ja onhan tässä vielä
toivoa että synnytys ehtisi käynnistyä itsekseenkin.
Gaia, kerroit jossain välissä muistaakseni että vauvan liikkeet olivat alkaneet vähentymään? Mikä on tilanne tällä hetkellä?
75Rilla: Tiedustelupuheluja ym.tuppaa täälläkin tulemaan. Toistaiseksi ei kuitenkaan häiriöksi asti. Johtuisikohan siitä että olen ystävällisesti mutta napakasti tehnyt selväksi että kerron kyllä sitten kun kerrottavaa on... Aika hyvin tuttavat ovat tämän mielestäni ymmärtäneet. Sama juttu on koskenut tiedusteluja synnärillä käynnistä: Olen sanonut ihan suoraan että otamme vieraita vastaan VAIN jos minun ja vauvan vointi sen sallii. En oikeastaan muutenkaan ymmärrä miksi sairaalaan pitäisi tulla vauvaa katsomaan? Kotonakin ehtii käymään kun sen aika on. Sisarukset ja isovanhemmat ovat tietenkin asia erikseen.
Jaksamista loppurutistukseen! Vaikeaa ymmärtää että viikon kuluttua meilläkin olisi mahdollisesti jo oma kauan kaivattu nyytti sylissä.
Sen ei pitänyt olla koskaan mahdollista.
Halauksin,
@mour 39+1
Alkaa olemaan jo kohta kaikki tammituhisijat masun ulkopuolella. Onkos meitä enää muita kun @mour ja Rilla? Vai ootteko jo työkin hommissa? Siullahan taisi @mour olla huomenna se tarkastus ja ehkä käynnistys? Peukutuksia sinne. Jospa tuut sitten vaavin kanssa takaisin.
Vaavi on nyt taasen liikkunut ihan normaalisti, mutta silti varmuuden vuoksi joka päivä seurantaa teen. Neuvolassakin tänään kehoitti seurailemaan, vaikka kaikki ihan kunnossa. Eipä siitä ainakaan haittaa ole. Masumitta oli kasvanut ihan reilusti nyt ja vauvan pää vielä alempana kun viime kerralla. Ensi viikon keskiviikoksi sain uuden ajan, mutta sanoin kyllä, että ennen sitä yritetään vauva saada pihalle.
Eilen illalla supisteli jo lupaavasti useamman kerran peräkkäin, mutta sitten lopahti. Saa nähdä kuinka kauan tässä vielä odotellaan...
Gaia 38+6
Pikaiset kuulumiset: Perjantaina maksa- ja sappiarvot olivat taas
normaalit. Ei tarvetta käynnistykseen. Myös KTG-käyrä näytti hyvältä
ja vauva jaksoi kaikin puolin hyvin. Olen tyytyväinen ettei käynnistykseen
lähdetä " turhaan" mutta toisaalta epävarmuus ottaa voimille.
Tiistai (laskettu aika) on takarajana. Sen pidemmälle raskautta ei päästetä. Turhia riskejä ei haluta ottaa ja hyvä niin. Maanantaina käyn vielä tsekkauksessa mutta luulen että tiistaina alkaa vasta tapahtumaan. Ellei vauva päätä syntyä sitä ennen. *Epäilen vahvasti*
Vieläkö 75Rilla ja Gaia olette yhtenä kappaleena??
Käyn tänään/huomenna vielä lukemassa kuulumisia mutta sen jälkeen minusta ei varmaan vähän aikaan kuulu... Pelottaa. Pitäkää peukkuja!!
@mour 39+5
muksuja2: olen puhunut neuvolassa sektiosta ihan alusta saakka, mutta he eivät voi luvata sitä. Tämä päätetään kuulemmas vasta rv 36 ja ovat nyt varautuneet siihen kääntöyritykseen. Syömättä ja juomatta pitäisi mennä, ihan sen vuoksi, jos alkaakin supistelemaan kääntämisen jälkeen. En ole voinut puhua asiasta kuin vastaanottohenkilön kanssa ja hänhän ei näistä asioista päätä.
Olisi ihanaa, jos lupa olisi jo " taskussa" , mutta minkäs teet. Jos eivät suostu leikkaamaan (täällä on pari erittäin tiukkista lääkäriä), niin joudun menemään hakemaan sektio-lähetteen yksityiseltä lääkäriasemalta ja menemään TYKSiin leikattavaksi.
Olen itse asiassa miettinyt, että pitäiskö mun varata jo etukäteen johtavalta lääkäriltä aika ja selvittää syyni pyyntööni sektioon. Mitens sulla noi aikaisemmat sektiot muuten meni?
Toivo76: kuullostaa kyllä limatulpalta. Mutta se ei välttämättä tarkoita, kohta synnyttäisit, muistaakseni olen lukenut jostain, että jollain meni VIIKKOJA limatulpan irtoamisesta synnytyksen alkamiseen.
Mutta, jos se on nyt päättänyt tulla, niin ei muuta kuin kortisonia ja peukut pystyyn. Selvitytymisprosentti on jo erittäin korkea, reilusti yli 90%.
Välilihan rasvauksesta olen vain kuullut, mutta mitään sen enempää en tiedä.
kurnau rv 32+2
Tänään siis mulla viimeinen työpäivä virallisesti. JEEE!! Olen siis huomisesta alkaen äitiyslomalainen. Hassua, että tämä aika sitten vain menee näin pikaisesti...
Toivo76: Kuullostaakohan se limatulpalta, vaikka mulla ei mitään kokemusta olekaan asiasta? Kaikenlaista limaa sieltä tulee vaihtelevasti... Toivotaan kuitenkin että synnytys tapahtuu vasta viikkojen päästä.
Kurnau: Kannattaisihan sinun varmistaa se sektioon pääsy, niin mukavampi sitten huojentunein mielin odottaa loppuaika. Ei tarvitse jännitellä synnytykseen asti...
Tsemppiä Monnaxille! Kiva kun pääsit vielä kotiin.
(.) Tasaseen tahtiin täällä vaan paisutaan. Yöt menevät tosi vaihtelevasti. Välillä tuntuu, ettei juurikaan saa nukuttua jatkuvien vessareissujen ja asennonvaihtamisten ansiosta. Viime yö oli taas hieman parempi... Nämä läpensä mustat ilmatkin aiheuttavat varmasti päiväajalle väsymyslisää. Toivokaamme pikaista lumientuloa, jotta saataisiin edes vähän valoa elämään.
Joulukuun kunniaksi, kesto-odotuksen lisäksi kaikille mukavaa joulun odotusta :-)
Miiruskainen 34+0
Keskiviikkona vähennettiin lääkitystä ja nyt taas masu on koko ajan kova. Eilinen ilta ja viime yö oli pelkkää supistelua. Pitääköhän tästä taas lähteä osastolle viikonlopuksi. Voihan rähmä! No katsotaan nyt rauhottuuko...
kurnau: mun sektiot olivat ihan... hmmmm... ok. Ekasta olin aika kipeä ja toka oli helpompi. Tokalla kerralla otin reilusti särkylääkettä osastolla enkä kärsinyt kivuista pahemmin. Kaikista kamalinta on se eka nousu sängystä ja vessassa käynti, mikä ainakin täällä päin pitää tehdä heti kun jalat kantaa. Mietiskelin vaan, että jos mun miehelle tehtäis sellainen leikkaus mahaan, se makaisi sängyssä ainakin viikon passattavana ennenkö nousisi jaloilleen. Meillä äideillä se on vauva heti vierihoidossa :-).
Mukavata joulukuun alkua kaikille!
t. muksuja2 rv32+3
Kiva kun meikäläisetkin piristyneet!
Supparit on jo aika napakoita mullakin, tai sit se tuntuu kun masu on täynnä vauvaa.
Toivottavasti menee ohi joilla kovasti supistaa, osastolle ei ole mukava joutua!
Mulla oli ke neuvolassa siis kaikki ok. Pisut ja muut.
Parin viikon päästä taas ylimääräinen lekuri. Seuraa kohdunsuuta ja vauvan kasvua. Hitaasti kasvaa.
Aloin jo eilen illalla miettimään, ei kai vauvalla vaan ole jotain kehityshäiriötä, kun niin tarkkaan tutkitaan!!!!!????
Kauhee paniikki iski! :/ Mikä voisi olla??
Onko se niin kamalaa ,jos vauveli on alle kolme kg. kun syntyy??????
Pitäis tietty mennä käyrän mukaan ja olla 3,5-4kg.
Voisi työntää.....koko käyrän..
Onhan se hyvä, että tutkitaan, mutta aina vaan käsin masun päältä, ei lähetettä ultraan tmv. Lääkärin kokemukseen luotettava.
Voishan tuon ultran ottaa puheeksi seuraavalla kerralla. Meidän neuvolassa ei ole ultraa, joten NKL olisi mentävä. Eipä tuo kaukana ole.
Aloin aamulla nauraa, kun mun 14v sanoi että äiti miks sun maha roikkuu alhaalla!
Tulipahan vaan mieleen, että onko jo oikeasti laskeutunut? Se tosiaan on alhaalla!! Mun äiti sanoo, kun masu laskeutuu n. kk menee kun syntyy...noinkohan saan uutena vuotena pukertaa!
Etova ja öklö olo on kans kuvioissa mulla. En kuitenkaan oksenna, mutta koko ajan pitää jotain raikasta syödä! Alussa oli sama homma.
Tässäpä lauantain valitukset!
angut ja nöpö 32+2
oltiin jo tipahdettu toiselle sivulle :/
Miiruskaisella alkoi äippäloma :) Perästä tullaan, ensi viikon torstaina on minun eka päiväni.
muksuja2: mikä tilanne, onko supparit helpottaneet? Pidän täällä sulle peukkuja pystyssä...
toivo76: onko kaikki ok? Tiedätkö, että oliko se limatulppa kun lähti pois?
angut: minun vatsani ei vielä ainakaan roiku, kävin oikein tarkistamassa peilistä asian. onkohan tuossakin jotain normaaleita variaatioita? Vauvan pienuudesta: juttelin juuri ystäväni kanssa, joka joutui koko raskauden ajan ramppaamassa ylimääräisissä kontrolleissa. Jos en ihan väärin muista, niin vauva oli koko ajan alakäyrillä. Syntyessä vauva oli kuitenkin normaalin kokoinen, ehkä hieman pienempi ja TÄYSIN TERVE. Nyt 8 kk jo ja kasvaa yläkäyrillä eli käyrät voisi tunkasta jonnekin syvälle. Missä kohtia käyriä te menette?
'
Itse tulkitsen siten, että keskikäyrä on KESKIARVO ja ylä-+alakäyrät normaaliuden rajoja. Kunhan taulukolla pysyy...
Käykääs hei lueskelemassa tuolta odotuspuolelta synnytysjuttuja, siis lähinnä sellaisia, jossa kerrotaan hassuista kommelluksista... Itse hekottelin niitä kyyneleet valuen :D
eipä mitään raportoitavaa itsessäni, rautalääkitys pelittää, olen taas oma itseni, onneksi.
kurnau rv 33
Mun yöt on ihan hirveitä. En saa unta ja kun nukahdan, herään tunnin päästä. Taas valvon jne.
Toissayönä nukahdin ekakerran puol 5 ja viime yönä jo! puol 2.
Kaipa se tämmönenkin kuuluu asiaan?!
Niin se mun 14v oli sitä mieltä että mamin masu roikkuu!
Ehkä se on vaan isompi, kuin mitä edellisen kerran poika huomioinut!Riippuu kyllä vauvan asennosta, millanen masu on. Välillä se on tuolla alhaalla ja hengittäminenkin helpompaa. Toisinaan taas työntää pyllyään tuohon ylös, etten voi olla mitenkään päin. Venyttelee pieni.
Meidän vauva menee keskikäyrän ja alakäyrän välissä. Ei pitäisi olla hätää. Mutta kun ne kaksi edellistä on ollut keskikokoisia....
Outoa, että niitäkin tuijotetaan, aikaa 14v edellisestä synnytyksestä.
No, jos mua vaivaa, vaadin lähetteen NKL ja sitten ultrataan ja mitataan!
Näin muuten viimeyönä unta (oho, olen siis oikein nukkunut:) ). että synnytin ja vauva vietiin pois. Kaikki hoitsut ja kätilöt ja mun mieskin häipyi vauvan kans. Minä jäin huutamaan, että istukka ei tule ulos!
Vuosin verta alapäästä ihan kauheasti ja kukaan ei auttanut!!!
Kiva fiilis oli kun heräsin :(
Alkaa olla paineita tuon synnytyksen kans...
angut ja nöpö 32+5
Kävin siis mittauttamassa pikkuiset taas kun viime viikolla saatiin yllättäen niin suuri kokoero. Nyt näytti taas ihan hyvältä eli pienempi oli 1700-1800 ja isompi 2100-2200. Eli kyllä ne siellä masussa ihan hyvin kasvaa ja annetaan kasvaa niin kauan kuin synnytys lähtee käyntiin itse elleivät sitten jaksa odottaa tammikuun sektioon. Sain muuten gyneltä luvan alkaa liikkumaan omien voimien mukaan, että lihanskuntoa saisi vähän takaisin! Jees! Johan tässä onkin makailtukin 8 viikkoa ja lukemattomat sudokut tehty.
Ilmeisesti rt' ssä oleva vauva laskeutui lauantaina, koska siitä lähtien mulla on ollut ihan älyttömät liitoskivut varsinkin häpyluussa. Sunnuntaina en päässyt edes vessaan yksin, niin kipeää teki jalkojen liikuttelu. Joudun nyt siis kaiken muun kemian lisäksi myös syömään pandolia melkoiset annokset päivässä, että pääsen itse veskiin ja vähän kotona liikkumaan. Nyt ei tunnu kipua niinkään paljon, natisee vaan luut tuolla alapäässä ilkeästi.
Jokos teillä kaikilla on hankinnat tehty ja vauvanvaatteet pesty yms? Mulla on kaikki valmistelut jääneet tuonne sängyn pohjalle, nyt sitten yritän hiljaa vyörien saada jotakin aikaiseksi. Pitäisi ne nimetkin vielä löytää ja rekisteröidä ennen pienten tuloa eli kyllä tässä vielä puuhaa riittää... :-)
Hyviä vointeja kaikille! Vieläköhän toivo76 on " kokonaisena" ...?
t.muksuja2
Uppista...
Kiva kuulla, että muksuja2 pääset taas liikkumaan :)
Mulla on kanssa ollut vähän ongelmia tuon nukkumisen kanssa, helposti valvottaa. Mä olen nähnyt sellaisen painajaisen, että kirppu kuoli ennenkuin syntyi. Seuraavana päivänä oli ihan ontto olo ja olin koko ajan korvat höröllä koska vauva potkii.
Sitten: MITTANAUHAT ESIIN!!!! Minulla vatsanympärys navan kohdalta on nyt kunnioitettavat 108 cm. Ja painoa *kröhöm* 82,5 kg. Tosin mua turvottaa ihan älyttömästi, ei oikein kenkiä saa kunnolla jalkaan. Painoa nyt sitten turvotuskin huomioon ottaen tullut 20,5 kg. Tässä kyllä tarvitaan jo huumoria :/
Tänään muuten asiakkaat kommentoivat, että vatsani on tullut alaspäin. Ei varsinaisesti roiku mutta ehkä se vähän on tullut alaspäin.
Pistäkäähän tytöt mitat kehiin!!!
kurnau rv 33+3
Huh, kuullostaa hurjan lyhyeltä ajalta... Mua on ainakin alkanut jo jännittämään - synnytys varsinkin. Mietin sitä jatkuvasti ja yritän saada kaiken mahdollisen tiedon synnytyksestä. Samalla yritän itselleni vakuutella, että kyllä kaikki varmaan menee omalla painollaan...
Mittailemaan: Mulla on jo monta viikkoa ollut tuo mahanympärys 98 cm. Varsinkin näin aamutuimaan se tuntuu olevan jopa hieman ali... Itsestä kuitenkin tuntuu, että maha kasvaa... Painoa mulle ei hirveästi ole raskausaikana tullut. Nyt on ehkä 6 kg ylimääräistä. Turvotuksiltakin olen onneksi säästynyt. Mulla on vaan tuo vaavi tuolla mahdottoman alhaalla. Se paivaa kokoajan virtsarakkoa ja yöt on sitämyöten tosi katkonaisia. Parhaimmillaan käyn viisi kertaa yön aikana vessassa... Siinä ei yhdelle nukutulle jaksolle paljon pituutta jää...
Muksuja2: Hyvä että pikkuisten mitat ovat tasoittuneet. Toivottavasti jaksatte sinne tammikuulle.
Kurnau: Joko sektiosi on varmistunut?
Mitähän Toivo76 kuuluu?
Angut: Mullakin on mitta mennyt keskikäyrän alapuolella, mutta sitten kun ultralla mitattiin lapsen koko tuli ihan keskikäyrälle. SF mitan vähäisyys johtuu siitä, että lapsi on niin syvällä lonkassani...
Sattuiko kukaan käydä lukemassa, että tuonne odotuspuolen Tammikuisille syntyi jo ensimmäinen...
Käytiin tällä viikolla hankkimassa pienokaiselle hoitopöytä/lipasto kombinaatio. Eilen sitten laittelin niitä pikkuisia vaatteita ja varusteita laatikoihin. Tuli kova kaipuu jo saada se vauva maailmaan...
Kirjoitelkaahan kuulumisia...
Miiruskainen 35+0
Aattelin, että jokos kaikki muut on päässeet synnyttämään, kun on niiiin hiljaista. Angutilla ja Miiruskaisella varmaan jo vaavit sylissä?
Neuvolassa kävin pyörähtämässä. Kaikki suht koht kunnossa, oma olo vaan oli aika surkea. En saanut viime yönä nukuttua ja muutenkin alkaa olla kaikenlaisia oireita. Supistelee jo ihan " kivan" tuntuisesti silloin tällöin, menkkamaisia kipuja selässä, selkä jumissa jne. Mahamitta ei ollut kasvanut kun 0,5 cm kahdessa viikossa. Johtunee ehkä vauvan laskeutumisesta, on ihan alhaalla valmiina. Liikeseurantaa määräsi tekemään, kun itse sanoin epäileväni, että liikkeet vähän vähentyneet.
Limatulppaa ei oo vielä näkynyt. Viimeksi taisi irrota pari päivää ennen synnytystä.
Esikoisen synnytys oli ihan miellyttävä kokemus, jos nyt niin voi sanoa. Ei ainakaan jäänyt kun hyviä muistoja ja kaikki meni ihan ok. Supistukset alkoi aamulla n. 6 aikaan ja tuli heti alle 10 min välein. Ei mitään kauhean kipeitä, mutta tiesin kyllä heti, että synnytys alkoi. Kotona sitten pyöriskelin, kävin saunassa ja siivosin. Supistukset välillä lieveni ja alko taas uudestaan. Vauva liikkui tosi huonosti ja sen takia sitten hälytin miehen viemään sairaalaan iltapäivällä. Supistukset loppu tietty kokonaan, kun sinne päästiin. Kätilö meinasi vielä laittaa kotiin takaisin, mutta lääkäri tutki ja päästiin sitten synnytyssaliin. Supistelut alkoi uudestaan, mutta avautumista ei oikein tapahtunut. Olisinkohan ollut 4 cm auki useamman tunnin. Vasta sitten ammeessa loikoilu pisti vähän vauhtia hommiin ja alkoi olla jo vähän kipeä olo. Ammeesta ryntäsin oksentamaan, kun tuli huono olo.
Sain kaksi kertaa kohdunkaulapuudutteen, toisella kertaa auttoi ihan kivasti (n. 6-7 cm auki), toisella kertaa ei mitään vaikutusta (9 cm auki). Ilokaasua kokeilin, mutta en oikein osannut ottaa oikeaan aikaan ja siitä tuli vaan paha olo. Oksentelinkin synnytyksen aikana useampaan kertaan. Lopussa olin ihan poikki ja koski ihan perkuleesti. Onneksi sitten viimein pääsi ponnistamaan ja silloin kivutkin helpotti. Olin vaan niin väsynyt, että ponnistelu oli vähän vaikeaa. 20 minuutin päästä poika oli sitten ulkona. Sen jälkeen tulikin synnytyksen inhottavin vaihe, kun kätilö kursi haavoja kokoon. Juuri kun ajatteli, että kaikki on ohi, niin toinen tulee tökkimään neulalla ja puudutukset ei auttaneet. Toivottavasti tällä kerralla selviäisi ilman repeämiä. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan noin 10 h.
Tulipas pitkä tarina. Kauhean vaikea koittaa selittää lyhyesti. No, lukee ken jaksaa. Nyt voisi vaikka viettää hetken vauvan potkuja kuulostellen. Jospa se oisi kohta meidänkin vuoro...
Gaia 37+6