Lue keskustelun säännöt.
Onko 2,3 km pitkä matka kävellä koululaiselle?
09.02.2023 |
11-vuotias parkuu ettei kävele kouluun. Hukkasi bussikortin ja kestää hetken ennen kuin uusi saadaan.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Tie on turvallinen ja hyvin hoidettu. Pyörällä ei voi mennä kun paikoin todella liukasta ja säät voi muuttua hetkessä tyynestä myrskyksi. Asutaan pohjoisessa.
Ap
Paljon paremmin sitä pystyssä pysyy pyörällä kuin kävellen jos on liukasta. Mene vaikka luistinradalle kokeilemaan jos et usko. Sitä paitsi pyöriin saa nastarenkaita, joiden avulla voi vaikka vetää piruettia siellä luistinradalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän kävelin kutakuinkin saman matkan 12 vuoden ajan (ala-aste, yläaste ja lukio).
Sama täällä. Pyörääkin sai koulun sääntöjen mukaan alkaa käyttää vasta ala-asteen viimeisillä luokilla.
Laki ei anna koululle mahdollisuutta säännöissään määrittää sitä, että millä keinoilla oppilas saapuu kouluun. Eli jos tuollainen sääntö on, niin siitä ei tarvitse välittää.
Kouluun vien usein koska voin lähteä samaan aikaan itsekin töihin ja vekara on koululla oikeaan aikaan eikä huonoimmassakaan kelissä vaatteet tai reppu märkä jne. Tänäänkin kova räntäsade ja tuuli 11 m/s. En näe mitään syytä miksi hänen pitäisi kävellä parisen kilometriä kun voin töihin lähdön tarvittaessa ajoittaa toisin. Kotiin sitten kävelee tai osan vuodesta pyöräilee kumpaakin suuntaan. Kovemmilla pakkasilla tai jos muutoin huono sää tulee bussilla kotiin. Voi päättää itse miten tekee koska hänellä bussikortti mihin rahaa eli ns. arvoa ladattu. Sitten kortti alkaa olla tyhjillä niin ladataan lisää. Ei lapsella mitään velvollisuutta että kotiin on käveltävä vaan useimmiten itse haluaa kaverinsa kanssa.
50 60 iuvulla käveltiin pitkiä koulumatkoja vaikka 5 kilometriä oli minkälainen sää hyvänsä, eikä valitettu kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
On, koska suurin osa aikuisista ei kävele tuollaista matkaa töihin, eivät edes ne mammat, jotka täällä nyt kertovat kävelleensä pitemmänkin matkan kouluvuosinaan.
Kaikkia ei kiinnosta, mitä suurin osa tekee tai jättää tekemättä. On kuitenkin paljon aikuisia, jotka mielellään kävelevät tuollaisen matkan töihin ympäri vuoden ja säästä riippumatta. Arki- ja hyötyliikunnan hyödyt ovat kiistattomia ikään katsomatta. Varsinkin lapset liikkuvat nykyään ihan liian vähän ja toisinaan se näkyy myös mahdollisten käytöshäiriöiden pahenemisena. Pk-seudullakin parin kilometrin matkan pääsee usein nopeammin kävellen kuin julkisilla. Samalla säästyy rahaa. Säästyvät rahat voi antaa vaikka suoraan lapselle muuhun käyttöön, jolloin lapsikin oppii konkreettisesti, että itse liikkumimen on myös taloudellisesti kannattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
50 60 iuvulla käveltiin pitkiä koulumatkoja vaikka 5 kilometriä oli minkälainen sää hyvänsä, eikä valitettu kuin nykyään.
Siihen aikaan tehtiin paljon muutakin sellaista mikä nykyisin on lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun koulumatkani oli 4,1 km. Talvella piti kävellä ja keväästä syksyyn kuljin polkupyörällä. Onneksi oli polkupyörä.
Ei olisi auttanut mitään valittaa tuosta matkasta. Raja koulukyyditykseen oli 5 km.
Koin matkan liian pitkänä kävellä päivittäin edestakaisin, mutta ei siihen mitään ratkaisua olisi löytynyt.
Ei maailmassa monikaan asia mene oman tahdon ja valittamisen mukaan. Piti vain sopeutua.
Hyvänä puolena oli tietysti se, että olin hyväkuntoinen.Todennäköisesti lätkää harrastaneet ja autokyydin kouluun saaneet luokkatoverisi olivat parempikuntoisia.
Koulussamme kukaan ei harrastanut lätkää. Pojat pelailivat omaksi huvikseen satunnaisesti järven jäällä tai urheilukentän jäällä, silloin kun se oli kunnossa. Ja aivan varmasti itse kantoivat sinne luistimensa ja mailansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluun vien usein koska voin lähteä samaan aikaan itsekin töihin ja vekara on koululla oikeaan aikaan eikä huonoimmassakaan kelissä vaatteet tai reppu märkä jne. Tänäänkin kova räntäsade ja tuuli 11 m/s. En näe mitään syytä miksi hänen pitäisi kävellä parisen kilometriä kun voin töihin lähdön tarvittaessa ajoittaa toisin. Kotiin sitten kävelee tai osan vuodesta pyöräilee kumpaakin suuntaan. Kovemmilla pakkasilla tai jos muutoin huono sää tulee bussilla kotiin. Voi päättää itse miten tekee koska hänellä bussikortti mihin rahaa eli ns. arvoa ladattu. Sitten kortti alkaa olla tyhjillä niin ladataan lisää. Ei lapsella mitään velvollisuutta että kotiin on käveltävä vaan useimmiten itse haluaa kaverinsa kanssa.
Tottakai jos autolla kuljetaan ja aikataulut sopii yhteen, niin miksei kyytiä lapselleen tarjoaisi.
Mikähän nykyaikuisia vaivaa, kun ei voi edes paria kilometriä kävellä? Ihmekään, että yli puolet ylipainoisia.
Kyllä normi lapsi ja aikuinen kävelee kolme kilometriä puolessa tunnissa. Ja pyöräilee vähintään kuusi kilometriä samassa ajassa.
Meidän 4-vuotiaskin käveli yhdellä lomareissulla 15 000 aikuisen askelta päivässä, eikä edes valittanut. Nyt alakoululaisena kävelee ja pyöräilee kouluun. Pyöräilen minäkin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 60 iuvulla käveltiin pitkiä koulumatkoja vaikka 5 kilometriä oli minkälainen sää hyvänsä, eikä valitettu kuin nykyään.
Siihen aikaan tehtiin paljon muutakin sellaista mikä nykyisin on lasun paikka.
Tottahan tämäkin. Itse vietin lapsuuteni huomattavasti myöhemmin mutta silloinkin itsenäisesti kotiin koulusta heti ja kukaan ei vahtinut mitä tein tai mitä teimme kavereiden kanssa koulun jälkeen. Pyöräillä sai koulun pihaan vasta toisella luokalla mutta kouluun sai kävellä jo ekaluokkalainen. Jätimme siis pyörät läheisen kaupan pihalle parkkiin päiväksi. Vanhemmat tulivat töistä kotiin joskus viiden maissa ja siihen asti olin omineni tai kavereiden kanssa. Joskus en ollut vielä kotiin asti edes ehtinyt. Nykyään tuollaiseeen puututtaisiin välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kertoi, että 1940-luvulla hän käveli 5 kilometrin koulumatkan kotoa kouluun ja sieltä kotiin joka päivä maanantaista lauantaihin, koska silloin lauantainakin käytiin koulua ja isäni oli vasta 6-vuotias kun hän meni kouluun, sillä hän täytti vasta marraskuussa 7 vuotta. Eivätkä tiet varmasti olleet yhtä hyvässä kunnossa kuin nykyään koska niitä ei aurattu, hiekoitettu eikä maaseudulla taatusti edes päällystetty esim. asfaltilla.
Meidän äiti käveli 10 kilometriä ja joutui kantamaan mukana kivääriä, kun alueella liikkui paljon villieläimiä. Oli kova tarpominen puolen metrin hangessa 7-vuotiaalla. Ei ymmärrä, miksi meillä viedään välillä lasta kouluun kolmen kilometrin matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 60 iuvulla käveltiin pitkiä koulumatkoja vaikka 5 kilometriä oli minkälainen sää hyvänsä, eikä valitettu kuin nykyään.
Siihen aikaan tehtiin paljon muutakin sellaista mikä nykyisin on lasun paikka.
Tottahan tämäkin. Itse vietin lapsuuteni huomattavasti myöhemmin mutta silloinkin itsenäisesti kotiin koulusta heti ja kukaan ei vahtinut mitä tein tai mitä teimme kavereiden kanssa koulun jälkeen. Pyöräillä sai koulun pihaan vasta toisella luokalla mutta kouluun sai kävellä jo ekaluokkalainen. Jätimme siis pyörät läheisen kaupan pihalle parkkiin päiväksi. Vanhemmat tulivat töistä kotiin joskus viiden maissa ja siihen asti olin omineni tai kavereiden kanssa. Joskus en ollut vielä kotiin asti edes ehtinyt. Nykyään tuollaiseeen puututtaisiin välittömästi.
Miten puututaan? Meidän tokaluokkalainen mennyt yksin kouluun ja kotiin jo viime vuodesta. Puuhailee kavereiden kanssa kunnes tullaan kotiin. Ei ole kukaan puuttunut. Hengissä ovat.
pari päivää tekee pelkästään hyvää jo siksi että on pöhköyksissään hukannut bussikorttinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksuttoman koulukuljetuksen alaraja on pienillä 3 km ja isommilla 5 km. Useimmat lapset kulkevat tuon matkan jalkaisin, pyörällä tai potkurilla, ja eräät jopa hiihtäen.
Koulu ei voi määrätä koulun ulkopuolella, sillä koulumatkalla on voimassa valtakunnan laki ja kyllä maalla koululaiset pyöräilevät.
Meidän lapsilla koulumatkaa 3,5km. Ekaluokka kävellen, nykyisin pyörällä. Tänä vuonna ei ole tarvinnut nastarenkaitakaan. Koulusta tullut ihan suositus, että koululaiset liikkuisivat kouluun kävellen tai pyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kertoi, että 1940-luvulla hän käveli 5 kilometrin koulumatkan kotoa kouluun ja sieltä kotiin joka päivä maanantaista lauantaihin, koska silloin lauantainakin käytiin koulua ja isäni oli vasta 6-vuotias kun hän meni kouluun, sillä hän täytti vasta marraskuussa 7 vuotta. Eivätkä tiet varmasti olleet yhtä hyvässä kunnossa kuin nykyään koska niitä ei aurattu, hiekoitettu eikä maaseudulla taatusti edes päällystetty esim. asfaltilla.
Meidän äiti käveli 10 kilometriä ja joutui kantamaan mukana kivääriä, kun alueella liikkui paljon villieläimiä. Oli kova tarpominen puolen metrin hangessa 7-vuotiaalla. Ei ymmärrä, miksi meillä viedään välillä lasta kouluun kolmen kilometrin matka.
Kouluun kiväärin kanssa... kuulostaa nykypäivänä todella hälyttävältä :P
Vierailija kirjoitti:
On, koska suurin osa aikuisista ei kävele tuollaista matkaa töihin, eivät edes ne mammat, jotka täällä nyt kertovat kävelleensä pitemmänkin matkan kouluvuosinaan.
Ne samat mammat sitten hankkivat erikseen jonkun kuntoilulaitteen, jotta voivat juosta kotona olohuoneessaan.
Kyllä täällä lapset pyöräilevät koulumatkat vuoden ympäri. Nastarenkaat vaan pyörään, niin hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
On teillä kaupunkilaisilla ongelmat. Täällä maaseudulla kiistellään siitä, voiko 5-8 vuotias kävellä 4,8 km päähän bussipysäkille ison tien laitaan, vai pitääkö koululaiskuljetus järjestää lähemmäksi kotia.
Täällä kaupungissa aikuiset ottaa huomioon nämä asiat etukäteen.
Jos on pakko muuttaa maalle, et voi olla varma koulukuljetuksista.
Muuttaessa ottaa riskin joko matkat ovat ikävät tai sitten pitää itse olla valmis kuskaamaan.
Luokkakaveri muutti , tontti maksoi euron. 4 lasta. Kun vanhin meni kouluun, huomasivat juuri saman summan. Jonnekin oli matkaa 4.8 km. Ei mitään avustusta. Tukkurekat ajaa kovaa vauhtia.
Talo laitettiin myyntiin. Oli 2 v myynnissä, kunnes pääsivät eroon.
Oma koulumatkani ala-asteella (nykyisin
alakoulu) oli juurikin tuo 2-3 km. Kesäisin
pyörällä, talvella kävellen. Vasta yläasteella
tuli bussi mukaan kuvioihin, kun koulumatka
kasvoi yli 5 km, mutta sekin taitettiin usein pyörällä. Kävely oli usein tylsää yksinpuurtamista (jos ei ollut matkakaveria), mutta kun ei lapsena tiennyt muutakaan liikkumismuotoa, niin se sujui kuin luonnostaan.