Hyväksytkö erilaisuuden ja suhtaudut kaikkiin ihmisiin avoimesti?
Kommentit (176)
Rakastan niin paljon tälläisiä suloisia ja ei-tuomitsevia ihmisiä <3
En. Itsesuojeluvaistoni ja maalaisjärki eivät ole onneksi kadonneet mihinkään.
Ei kaikkiin ihmisiin ole järkevää suhtautua avoimesti eikä kaikkea erilaisuutta hyväksyä. Toki hyväksyn useimmat ihmiset ja suhtaudun ihmisiin enimmäkseen ihan positiivisesti, mutta se on osa ihan normaalia itsesuojeluvaistoa, ettei hyväksy kaikkea eikä kohtele kaikkia ihmisiä kuin ystäviä. Maailmassa on olemassa ihan riittävästi pahoja ihmisiä, joilla on huonot aikeet.
Siljak kirjoitti:
En suhtaudu enää ihmisiin avoimesti tai siis miehiin. Kerta toisensa jälkeen ystävällisyydestä joutuu maksamaan.
Olis kyllä oikeasti upeeta jos täällä pystyisi kommentoimaan ainoastaan oikealla omalla nimellä ja kuvan kera. Viha synnyttää ainoastaan vihaa. Olisit mieluummin osa ratkaisua kuin osa ongelmaa.
Jos avoimuudella tarkoitetaan sitä, etten yritä rajoittaa kenenkään ihmisoikeuksia sillä perusteella, että heillä on jokin synnynnäinen ominaisuus joka ei vaikuta heidän kykyyn huolehtia asioistaan, niin kyllä olen avoin. Jos avoimuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, pidänkö kaikkien mielipidettä samanarvoisena, niin en ole avoin.
Vierailija kirjoitti:
Siljak kirjoitti:
En suhtaudu enää ihmisiin avoimesti tai siis miehiin. Kerta toisensa jälkeen ystävällisyydestä joutuu maksamaan.
Olis kyllä oikeasti upeeta jos täällä pystyisi kommentoimaan ainoastaan oikealla omalla nimellä ja kuvan kera. Viha synnyttää ainoastaan vihaa. Olisit mieluummin osa ratkaisua kuin osa ongelmaa.
Uhrin syyllistämistä. Että sillä lailla. -eri
Persusaastoja halveksin yli kaiken, en suostu puhumaan niille saastoille, enkä ole missään tekemisissä. Tällä kadulla on yksi vanha ja huono talo, onneksi ei meidän lähellä, siinä asuu ääliömäinen saastapersuperhe, he helaittaa kättä kun ajavat vastaan, en ole huomaavinani. Niiden penikat ei saa tulla meille, ei kyllä muihinkaan oikeiden ihmisten koteihin tällä kadulla. Ja harrastusryhmistä ajamme ne pois. Hyi, mitä sakkia ovat.
Vierailija kirjoitti:
En suhtaudu jokaiseen avoimesti ja kyse on terveestä itsesuojeluvaistosta. Useimmiten minua ei hetkauta suuntaan tai toiseen kenenkään erilaisuudet vaikkakin tietenkin vietän aikaa mieluiten samanhenkisessä seurassa, jossa ei jatkuvasti korosteta erilaisuutta tai poikkeavuutta saatika tehdä erilaisuuden tavoittelusta jonkinlaista paremmuuskilpailua.
Mutta kuitenkin me kaikki ollaan jollain tapaa erilaisia ja meillä on useimpien kanssa monta samanlaisuutta. Vaikka joku poikkeaa ns. valtavirrasta ei suurin osa korosta sitä asiaa millään lailla, vaan moni sen erilaisuuden koettaa piilottaa juuri siksi että pelkää ettei tule hyväksytyksi. Mutta miten se toisten erilaisuuden ymmärtäminen ja itsesuojeluvaisto oikein liittyy toisiinsa? Ja ymmärrän tämän aloittajan kysymyksen liittyvän lähinnä tiettyihin ennakkoluuloihin joitain ihmisryhmiä kohtaan enkä tarkoita näillä ryhmillä mitään raiskaajia tai murhaajia.
Hyväksyn erilaisuuden, mutta haluan myös vastineeksi sen, että minut hyväksytään ja mielipiteeni hyväksytään ilman loukkaantumisia ja ihmetyksiä.
Nainen 54-vuotta
Niin kauan kuin ei ehdoin tahdoin aiheuta muille pahaa, ja kun pyrkii omien keinojensa mukaan toimimaan toisten hyväksi (omien läheistensä tai suuremman yhteisön) niin hyväksyn.
Jopa minulla on tietyt rajat. Hyväksyn sen, että joku kokee olevansa väärässä kehossa. Jokaisella on oikeus näyttää siltä miltä tykkää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteiskunnan varoilla ei kuulu tehdä ns. sukupuolenkorjaushoitoja. Uskon, että jos hyväksytään erilaisuus ja erilaiset sukupuoliroolit, niin ihmisten tarve muuttaa itseään vähenee.
Olen myös tiukkojen maahanmuuttokriteerien kannalla. Me ollaan köyhä maa ja täällä pitää nyt ensin saada oma kansa koulutettua.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn erilaisuuden, mutta haluan myös vastineeksi sen, että minut hyväksytään ja mielipiteeni hyväksytään ilman loukkaantumisia ja ihmetyksiä.
Nainen 54-vuotta
En minä ainakaan odota vastineeksi toiselta mitään erilaisuuteni hyväksymistä. Kyse on usein omista ennakkoluuloista ja ne ennakkoluulot voivat muuttua kun tutustuu ihmiseen joko suuntaan toiseen.
Hyväksyn ja yleisesti voi toivoa hyvää kaikille, olenhan itsekin erilainen. Mutta missään nimessä ei pidä suhtautua "avoimesti kaikkiin", koska jos on liian avoin tutustuja joutuisi hankaluuksiin tai ehkä ei olisi elossa - tuolla on kaikenlaista porukkaa ja osa tiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin ei ehdoin tahdoin aiheuta muille pahaa, ja kun pyrkii omien keinojensa mukaan toimimaan toisten hyväksi (omien läheistensä tai suuremman yhteisön) niin hyväksyn.
Jopa minulla on tietyt rajat. Hyväksyn sen, että joku kokee olevansa väärässä kehossa. Jokaisella on oikeus näyttää siltä miltä tykkää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteiskunnan varoilla ei kuulu tehdä ns. sukupuolenkorjaushoitoja. Uskon, että jos hyväksytään erilaisuus ja erilaiset sukupuoliroolit, niin ihmisten tarve muuttaa itseään vähenee.
Olen myös tiukkojen maahanmuuttokriteerien kannalla. Me ollaan köyhä maa ja täällä pitää nyt ensin saada oma kansa koulutettua.
Taitaa olla niin että sen pienen näitä hoitoja saavien ihmisten määrä ja kustannukset yhteiskunnalle ovat pieni pisara meressä siihen nähden kun se pitää nämä ihmiset tuottavina yhteiskunnan jäseninä. Mitenkäs sitten tupakoitsijat ja alkoholin- ja huumeiden käyttäjät tai itsensä lihaviksi syöneet? Miksi heitä hoidetaan erittäin kalliisti? Näitä ihmisiä kun on aivan älytön määrä verrattuna niihin muutamaan kymmeneen tutkimukset läpäisseen per vuosi hoitoja saavaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn ja yleisesti voi toivoa hyvää kaikille, olenhan itsekin erilainen. Mutta missään nimessä ei pidä suhtautua "avoimesti kaikkiin", koska jos on liian avoin tutustuja joutuisi hankaluuksiin tai ehkä ei olisi elossa - tuolla on kaikenlaista porukkaa ja osa tiloissa.
Erikoinen näkökanta erilaisuuden ymmärtämiseen. Eihän se tarkoita mitään avointa suhtautumista kaikkeen ja siksi ongelmiin joutumista. Miten olet joutunut hankaluuksiin ymmärtämällä erilaisuutta?
Ihmisen voi kohdata kolmesta eri perspektiivistä: katsoa häntä ylhäältä alaspäin eli esim vähätellä, kohdata tasavertaisena ja katsoa alhaalta ylös eli saada hänet tuntemaan olonsa kehutuksi vaikka tosiasiassa kehuille ei olisi aihetta eli ostaa hänen luottamuksensa. Kaikkien ihmisten kanssa ei voi tulla toimeen ja kun on hankala tapaus kyseessä, kannattaa toimia mahdollisimman neutraalisti eikä lietsoa tunteita. Meillä ihmisillä on aivoissamme peilisoluja jotka aiheuttavat sen että tunteet ja ilmapiiri tarttuu muihin ihmisiin. Ihmisen tulisi olla tänään viisaampi kuin eilen eikä tehdä samoja virheitä kahteen kertaan. Meidän tulisi enemmän kysellä toisiltamme: mitä sinulle kuuluu? En usko että ihmisen mieli tai sydän särkyy siihen, että joku kysyy, kuinka sinä voit, vaan siihen, ettei kukaan kysy. Ihmiselämässä on kyse joko sopeutumisesta tai rapautumisesta. Jos koettaa aina päästä läpi sieltä, missä aito on matalin ja välttelee itsensä rasittamista, ollaan matkalla kohti mielen sekä toimintakyvyn rapistumista. Nopeat nautinnot ja helpot valinnat vievät ajan saatossa ilon elämästä ja potentiaalin kehityksestä. Sitä paitsi tarvitaan saman tyydytyksen saadakseen yhä enemmän helpon nautinnon lähdettä, kun toleranssi siihen kasvaa huonojen valintojen sekä turruttavien toistojen kautta. Ihmisen tärkein opettaja on hänen menneisyytensä sekä siellä tapahtuneet kokemukset. Kokemuksemme on luonut mieleemme tulkinnan joka vaikuttaa toimintaamme. Olemme kokemustemme kautta luoneet tilanteista, ihmisistä, asioista ja itsestämme tulkintoja, jotka aivojemme alitajunnassa muodostavat meille aina vain uusia ajatuksia. Jos ajatusta ei missään vaiheessa haasteta, ei henkilö todennäköisesti tule muuttamaan omaa toimintaansa koskaan. Jos henkilö tunnistaa kyseisen ajatuksen ja toteaa sen olevan vain kaiku menneisyydestään, voi hän halutessaan lähteä kyseenalaistamaan ajatuksen. Jos omia ajatuksia ei tiedosta, ajaudumme toimimaan automaattiohjauksella. Tällöin annamme ensimmäisenä mieleemme heräävien ajatusten tehdä päätökset ja tulkinnat puolestamme kyseenalaistamatta. Ajatuksemme ei määritä meitä, eivätkä ne ole totuuksia, ennustuksia tai käskyjä.
Suhtautumiseni riippuu millaiset edustamiset viiteryhmällään ovat rikollistilastoissa sekä myös anekdootilliset kokemukset lähipiirissä.
Siedän erilaisuutta tiettyyn pisteeseen asti.
En suhtaudu kenenkään avoimesti vaan aina täytyy pitää pieni varaus kaikkien kanssa.
Onko muilla ollut hankaluuksia löytää ei-tuomitsevia kavereita, jotka hyväksyisivät kaikenlaiset ihmiset? Jotenkin tuntuu, että suomalaiset usein ovat kovia arvostelemaan muita :(
En kaikkiin. Väkivaltaisiin, lasten pahinpitelijöihin, juoppoihin en suhtaudu avoimesti. Inhoan ja halveksin.