Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämä pyörii kehitysvammaisen lapsen ympärillä kokonaan!!!
08.02.2023 |
En vain jaksa venyä enää, vaikka itse olen lapseni tehnyt. Miehen kanssa erottu, lapsi vuoroviikoin. Päiväkoti ikäinen monimuotoisesti kehitysvammainen, jota rakastan ylikaiken.
Kuitenkin koko elämä pyörii hänen ympärillä, joka äiti-viikolla joudun ensin sopimaan yhden vapaapäivän, sekä joka viikko useammin olla pois töistä tai lähtemään ajoissa. Lapsella on puheterapiaa, ratsastusterapiaa, päiväkodin kokouksia, tutkimuksia, iltapäivätoimintaa ja ties mitä. Tai jos ei mitään sovittua sille päivälle, saattaa lapsella päiväkodissa olla todella huono päivä, ja päiväkodista soitetaan jo klo 11 että tule hakemaan kotiin. Myös yksi vapaapäivä, sillä lapsella päiväkoti vain neljänä arkipäivänä viikosta.
Sen lisäksi kaikkiin terapioihin tai tutkimuksiin vähintään tunnin ajomatka kotoa. Usein myös tutkimukset kestävät kauemmin, esim. verikokeisiin tarvitaan nukute, jotta ne saadaan otettua, jolloin sairaalaan tulee jäädä kauemmaksi aikaa.
Olemme miehen kanssa sopineet, että äitiviikolla lapsi on kokonaan äidin, eikä isä kuskaa mihinkään (ja toisinpäin). Niin rankkoja aina nämä viikot, että molemmat saavat sen hetken rauhan.
Kotonakin todella raskasta, lapsi ei pysy omissa touhuissa 15min kauempaa, vain tarvitsee kokoaikaisesti jonkun viihdyttämään.
Teen yksityisellä kuljetusalan hommia, ja en tiedä kuinka kauan pomo jaksaa "en pysty viemään kuormaa, pitää lähteä hakemaan lapsi päikystä"-soittoja. Nyt jo saatan joutua ottamaan kolme palkatonta päivää viiden työpäivän viikosta.
Olen varmaa aivan hirveä äiti, mutta jaksaminen on vain niin kortilla.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Instassa näitä jenkkivanhempia joilla vammainen lapsi. Ovat lapsen kanssa kokopäiväisesti kotona. Tavaroita on joka lähtöön ja kaikenlaisia apuvälineitä. Terapiat pyörii. 4v haetaan kouluun pyörätuolin kanssa invabussilla.
Aina meille väitetään kuinka suomessa on hyvin asiat mutta onko kuitenkaan oikeasti, tulee vain mieleen kun ap:n tilannettakin lukee.
Oletan, että tuolla perheellä on ollut vakuutukset kunnossa.
Ei varmaan kaikkia hyysätä usassa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Instassa näitä jenkkivanhempia joilla vammainen lapsi. Ovat lapsen kanssa kokopäiväisesti kotona. Tavaroita on joka lähtöön ja kaikenlaisia apuvälineitä. Terapiat pyörii. 4v haetaan kouluun pyörätuolin kanssa invabussilla.
Aina meille väitetään kuinka suomessa on hyvin asiat mutta onko kuitenkaan oikeasti, tulee vain mieleen kun ap:n tilannettakin lukee.Oletan, että tuolla perheellä on ollut vakuutukset kunnossa.
Ei varmaan kaikkia hyysätä usassa noin.
Ei todellakaan. Kyllä sielläkin raha vaikuttaa paljon. Moni hyvin sairas lapsi jää ilman hoitoa jos vanhemmilla ei ole varaa vakuutuksiin yms. Eräällä lapsella on varmaan vieläkin lähes koko kasvot peittävä turvonnut kasvain (silmät ja suu sen peitossa ja hyvä kun syömään pystyi) , koska hänen äidillään ei ollut varaa maksaa poistosta ja kukaan ei julkisuudesta huolimatta (olivat yhdessä sarjassa mukana) halunnut poistaa sitä ilmaiseksi. Mietin vaan mikä kärsimys. Onkohan enää edes elossa. Sori ohiskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Instassa näitä jenkkivanhempia joilla vammainen lapsi. Ovat lapsen kanssa kokopäiväisesti kotona. Tavaroita on joka lähtöön ja kaikenlaisia apuvälineitä. Terapiat pyörii. 4v haetaan kouluun pyörätuolin kanssa invabussilla.
Aina meille väitetään kuinka suomessa on hyvin asiat mutta onko kuitenkaan oikeasti, tulee vain mieleen kun ap:n tilannettakin lukee.Oletan, että tuolla perheellä on ollut vakuutukset kunnossa.
Ei varmaan kaikkia hyysätä usassa noin.
Saattaa olla myös incl tauti tai joku muu taannuttava sairaus. Vaikea lihassairaus tms. Sellaisissa Suomessakin pyörii kyllä tuollainen paketti ympärillä.
Suomessa "vain" kehitysvammainen ei välttämättä lopulta saa kovin runsasta tukea. Yhdysvalloissa on puolestaan paljon erilaisia tukiohjelmia myös köyhemmille, jotka antavat erityisesti varhaislapsuudessa massiivista kuntoutusta, silloin kun lapsuudessa todetaan autismia, kehitysviivettä yms. Näissä puhutaan kyllä niin järkyttävistä terapiamääristä, että jonkinlainen keskitie olisi parempi. Ajatus kuntoutuksesta on terapiakeskeinen kun taas Suomessa se on päiväkoti/koulukeskeinen
Vierailija kirjoitti:
Monimuotoisesti kehitysvammainen? Tarkoitatko että lapsella on älyllisen kehitysvamman lisäksi esim. cp-vammaa vai?
Ihmettelen, että noilla diagnooseilla soitellaan hakemaan kotiin. Kyllä lähes kaikissa kunnissa kehitysvammainen saa avustajan päiväkotiin. Eli ihan ensimmäisenä varmaan on tärkeintä saada tuki sinne kuntoon, palaveri jonne hoitotaho mukaan jne.
Tässä muutamia vinkkejä:
- 80% työaika ja omaishoitajuus. Olethan jo omaishoitaja? Voit olla vaikka tekisit täysipäiväisesti töitä. Saat omaishoidon vapaat! Sovi työaika niin, että vapaat ajoittuvat lapsiviikoillesi esim. työaika 8-14
-Täytä vammaistukihakemus sosiaalityöntekijän kanssa, auttaa taloudellisesti jos saat korotettua (ylintä ei saa kukaan)
-Terapiat päiväkotiin, toki ratsastusterapia on asia erikseen. Toki kaikissa kunnissa ei ole mahdollista.
-EHO ja taksikyydit lapselle.Osta aistivälineitä; lycrakeinu, jumppapallot, tasapainolauta. Hae ja keksi kaikki mahdollinen mistä lapsi vain kiinnostuu vähänkin, että saat keskittymään kotona johonkin. Älä mieti ruutuaikoja. Valmisruokaa suosiolla niillä viikoilla kun lapsi on kotona.
En väitä että helpottaa, mutta lapsesi on vielä pieni ja diagnooseista huolimatta mitä todennäköisimmin tulevaisuus voi olla mitä vaan vielä. Älä kuvittele ettei kuntoutuksella ole merkitystä. Kyllä sillä on. Kehitysvamma ei tarkoita, ettei lapsella ole "korkeampia aivotoimintoja" kuten joku tietämätön kirjoitti ja 30 muuta peukutti. Lapsellasi on äärimmäinen oppimisvaikeus. Se tarkoittaa, että oppiakseen jonkin asian, hän tarvitsee huomattavan määrän enemmän ohjeen pilkkomista ja toisia. Mutta se ei tarkoita, että lapsi olisi kykenemätön oppimaan. Panosta yhteyteenne ja vuorovaikutukseenne. Hanki vertaistukea. Älä anna toisten määritellä lastasi ja teidän elämäänne. Uskot tai et, se että annat toisten puhua lapsestasi taakkana ja epäonnena vaikuttaa sinun mielenterveyteesi (tarkoitan nyt palstaa, pahimmillaan koet tätä myös arjessasi). Älä anna toisten päästä pääsi sisälle. Aivan kirkkaasti yksi raskaimpia asioita vammaisen lapsen vanhemmuudessa on muun yhteisön suhtautuminen vammaisten lapseen.
Vielä kerran: hanki vertaistukea.
Tämä ihminen on viisas ja tällaisia ystäviä me kaikki tarvimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Teet kyllä parhaasi. Olisiko lapsen mahdollista olla välillä jossain kodinomaisessa yksikössä intervallihoidossa? Olisi todella tärkeää, että saat levättyä riittävästi - lapsikin voi silloin paremmin. Muistan rukouksin teidän tilannetta.
Minä etsisin tilanteessasi joka vapaa viikko itselleni uutta miestä. Kävisin treffeillä oikein urakalla. Jokin näistä miehistä jos osoittautuu kunnolliseksi saattaisi auttaa lapsen kanssa jos vaikka muutatte yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajuus, että pääset pois työelämästä. Voisko jonkun lapsen jutun jättää pois tai järjestää lähempänä? Esim ratsastusterapian puute ei oo henkeä uhkaava. Lapselle pyörimään telkkariin lempiohjelmia, et voi koko ajan viihdyttää. Kunnan vammaispalvelusta tukiperhe, jossa lapsi voi olla 3vrk/kk.
Ratsastusterapia on itse asiassa erittäin hyvä terapiamuoto tietynlaisille vammaisille.
Itse asiassa ratsastusterapia on ihan vain rahastusta. Työn puolesta käytön asukkaita siellä ja kyllä se ihan huuhaata on.
Toinen on toimintaterapia. Tai riippuu varmaan terapeuttista. Yksikin opetti lapsia keittämään pikakaurapuuroa. Kerta toisensa jälkeen. Ja vähän heitteli helmipussia. Hyvät rahat rahasti tästä touhusta.
Oikeasti apua on fysioterapiasta ja puheterapiasta. Muut on vain rahastusta, mitä pyörii Keva puolen ympärillä. Keva puolelle kun kunnilla riittää rahaa ja ottajia onNo sehän nyt riippuu ihan terapian tavoitteista! Ratsastus esimerkiksi auttaa monia kroonisesti spastisia tai raajojen virheasennoista kärsiviä rentouttamaan lihaksiaan ja hallitsemaan kehoaan paremmin. Se auttaa tasapainon ylläpitämisen kehittymiseen, ja moneen muuhunkin. Toimintaterapialla saadaan hyviä tuloksia vaikkapa nyt aisti-integraation ongelmiin, toiminnaohjauksen ongelmiin tai hienomotorisiin koordinaatio ongelmiin. Ihan vaan esimerkkinä.
No olen hoitanut asukasta, joka kävi 10 vuotta ratsadtusterapiassa ja monissa muissakin. Edelleen kaikista terapioista huolimatta hän on matala tasoinen, joka syö paskaa, heijas ja hokee uuuaa uuaa uaa, päivästä toiseen. Täysin hoidettava. Siinä on yhteiskunnan rahat mennyt kyllä hukkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajuus, että pääset pois työelämästä. Voisko jonkun lapsen jutun jättää pois tai järjestää lähempänä? Esim ratsastusterapian puute ei oo henkeä uhkaava. Lapselle pyörimään telkkariin lempiohjelmia, et voi koko ajan viihdyttää. Kunnan vammaispalvelusta tukiperhe, jossa lapsi voi olla 3vrk/kk.
Ratsastusterapia on itse asiassa erittäin hyvä terapiamuoto tietynlaisille vammaisille.
Itse asiassa ratsastusterapia on ihan vain rahastusta. Työn puolesta käytön asukkaita siellä ja kyllä se ihan huuhaata on.
Toinen on toimintaterapia. Tai riippuu varmaan terapeuttista. Yksikin opetti lapsia keittämään pikakaurapuuroa. Kerta toisensa jälkeen. Ja vähän heitteli helmipussia. Hyvät rahat rahasti tästä touhusta.
Oikeasti apua on fysioterapiasta ja puheterapiasta. Muut on vain rahastusta, mitä pyörii Keva puolen ympärillä. Keva puolelle kun kunnilla riittää rahaa ja ottajia onNo sehän nyt riippuu ihan terapian tavoitteista! Ratsastus esimerkiksi auttaa monia kroonisesti spastisia tai raajojen virheasennoista kärsiviä rentouttamaan lihaksiaan ja hallitsemaan kehoaan paremmin. Se auttaa tasapainon ylläpitämisen kehittymiseen, ja moneen muuhunkin. Toimintaterapialla saadaan hyviä tuloksia vaikkapa nyt aisti-integraation ongelmiin, toiminnaohjauksen ongelmiin tai hienomotorisiin koordinaatio ongelmiin. Ihan vaan esimerkkinä.
No olen hoitanut asukasta, joka kävi 10 vuotta ratsadtusterapiassa ja monissa muissakin. Edelleen kaikista terapioista huolimatta hän on matala tasoinen, joka syö paskaa, heijas ja hokee uuuaa uuaa uaa, päivästä toiseen. Täysin hoidettava. Siinä on yhteiskunnan rahat mennyt kyllä hukkaan
Olet oksettava. Et ole ammattitaitoinen ihminen. Älä mene kuntouttamaan muita ja eristä itsesi avuntarpeisista.
En ymmärrä miksi sinun kaltaisia ihmisiä hakeutuu työskentelemään niiden kanssa, joilla ei ole puolustuskykyä.
Ihminen joka halveksuu heikompaansa ja hakeutui tarkoituksella valta-asemaan heitä kohtaan on silmissäni roskaa. Jos minä päättäisin, sinun kaltaiset eivät olisi osa yhteiskuntaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko lapsen omaishoitaja, jos et niin hakekaa omaishoitajuus. Siihen sisältyy vapaapäiviä, lapselle kannattaa alkaa totuttaa johonkin palvelutaloon, jossa lapsi olisi vaikka kaksi päivää kuukaudessa.
Mutta saat sentäs yhden viikon levätä ja olla itekseen. Ihan en pääse kiinni, mistä väsymys johtuu. Oletko masentunut lapsen tilanteesta ja elämästäsi? Käy juttelemassa jonkun kanssa asioista myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajuus, että pääset pois työelämästä. Voisko jonkun lapsen jutun jättää pois tai järjestää lähempänä? Esim ratsastusterapian puute ei oo henkeä uhkaava. Lapselle pyörimään telkkariin lempiohjelmia, et voi koko ajan viihdyttää. Kunnan vammaispalvelusta tukiperhe, jossa lapsi voi olla 3vrk/kk.
Ratsastusterapia on itse asiassa erittäin hyvä terapiamuoto tietynlaisille vammaisille.
Itse asiassa ratsastusterapia on ihan vain rahastusta. Työn puolesta käytön asukkaita siellä ja kyllä se ihan huuhaata on.
Toinen on toimintaterapia. Tai riippuu varmaan terapeuttista. Yksikin opetti lapsia keittämään pikakaurapuuroa. Kerta toisensa jälkeen. Ja vähän heitteli helmipussia. Hyvät rahat rahasti tästä touhusta.
Oikeasti apua on fysioterapiasta ja puheterapiasta. Muut on vain rahastusta, mitä pyörii Keva puolen ympärillä. Keva puolelle kun kunnilla riittää rahaa ja ottajia onNo sehän nyt riippuu ihan terapian tavoitteista! Ratsastus esimerkiksi auttaa monia kroonisesti spastisia tai raajojen virheasennoista kärsiviä rentouttamaan lihaksiaan ja hallitsemaan kehoaan paremmin. Se auttaa tasapainon ylläpitämisen kehittymiseen, ja moneen muuhunkin. Toimintaterapialla saadaan hyviä tuloksia vaikkapa nyt aisti-integraation ongelmiin, toiminnaohjauksen ongelmiin tai hienomotorisiin koordinaatio ongelmiin. Ihan vaan esimerkkinä.
No olen hoitanut asukasta, joka kävi 10 vuotta ratsadtusterapiassa ja monissa muissakin. Edelleen kaikista terapioista huolimatta hän on matala tasoinen, joka syö paskaa, heijas ja hokee uuuaa uuaa uaa, päivästä toiseen. Täysin hoidettava. Siinä on yhteiskunnan rahat mennyt kyllä hukkaan
Yhteiskunnalla meni kyllä rahat siinä hukkaan, että maksoi palkkaa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monimuotoisesti kehitysvammainen? Tarkoitatko että lapsella on älyllisen kehitysvamman lisäksi esim. cp-vammaa vai?
Ihmettelen, että noilla diagnooseilla soitellaan hakemaan kotiin. Kyllä lähes kaikissa kunnissa kehitysvammainen saa avustajan päiväkotiin. Eli ihan ensimmäisenä varmaan on tärkeintä saada tuki sinne kuntoon, palaveri jonne hoitotaho mukaan jne.
Tässä muutamia vinkkejä:
- 80% työaika ja omaishoitajuus. Olethan jo omaishoitaja? Voit olla vaikka tekisit täysipäiväisesti töitä. Saat omaishoidon vapaat! Sovi työaika niin, että vapaat ajoittuvat lapsiviikoillesi esim. työaika 8-14
-Täytä vammaistukihakemus sosiaalityöntekijän kanssa, auttaa taloudellisesti jos saat korotettua (ylintä ei saa kukaan)
-Terapiat päiväkotiin, toki ratsastusterapia on asia erikseen. Toki kaikissa kunnissa ei ole mahdollista.
-EHO ja taksikyydit lapselle.Osta aistivälineitä; lycrakeinu, jumppapallot, tasapainolauta. Hae ja keksi kaikki mahdollinen mistä lapsi vain kiinnostuu vähänkin, että saat keskittymään kotona johonkin. Älä mieti ruutuaikoja. Valmisruokaa suosiolla niillä viikoilla kun lapsi on kotona.
En väitä että helpottaa, mutta lapsesi on vielä pieni ja diagnooseista huolimatta mitä todennäköisimmin tulevaisuus voi olla mitä vaan vielä. Älä kuvittele ettei kuntoutuksella ole merkitystä. Kyllä sillä on. Kehitysvamma ei tarkoita, ettei lapsella ole "korkeampia aivotoimintoja" kuten joku tietämätön kirjoitti ja 30 muuta peukutti. Lapsellasi on äärimmäinen oppimisvaikeus. Se tarkoittaa, että oppiakseen jonkin asian, hän tarvitsee huomattavan määrän enemmän ohjeen pilkkomista ja toisia. Mutta se ei tarkoita, että lapsi olisi kykenemätön oppimaan. Panosta yhteyteenne ja vuorovaikutukseenne. Hanki vertaistukea. Älä anna toisten määritellä lastasi ja teidän elämäänne. Uskot tai et, se että annat toisten puhua lapsestasi taakkana ja epäonnena vaikuttaa sinun mielenterveyteesi (tarkoitan nyt palstaa, pahimmillaan koet tätä myös arjessasi). Älä anna toisten päästä pääsi sisälle. Aivan kirkkaasti yksi raskaimpia asioita vammaisen lapsen vanhemmuudessa on muun yhteisön suhtautuminen vammaisten lapseen.
Vielä kerran: hanki vertaistukea.
En ole Ap, mutta kiitän tästä kirjoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä suostutte kaikkeen soopaan. Samaten päiväkoti jos soittaa "huonosta päivästä", niin sanot vaan reippaasti, että olet ajossa "siellä ja siellä" ja tulen hakemaan klo 16... Ei tuohon tarvitse suostua.
Päiväkodissa on kaikilla lapsilla samat oikeudet hyvään hoitoon. Erityiset ja vammaiset lapset vievät "huonoina päivinä" kaikilta muilta jotain pois, mikä ei ole tietenkään heidän vikansa.
Ei ne alan ammattilaiset huvikseen tai laiskuuttaan soita hakemaan. Jos noin on alun perin sovittu ja tuo on käytäntö, niin noin toimitaan, että on haettava pois.
Kuten joku jo ehdotti, irtisanoutuminen ja omaishoitajaksi. Lapsikin kiittää, kun on rauhalliset ja vakaat olot. Nyt vaan vaistoaa vanhempiensa kärsimykset ja huonon ilmapiirin.
Älä ryhdy omaishoitajaksi. Silloin luovut lopullisesti ns. omasta elämästä. Järkevä ratkaisu on laitospaikka lapselle. Kuulostan tylyltä, mutta olen itse elänyt vähän samantapaisessa tilanteessa. Älä uhraa omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjetön määrä tukea ja terapiaa? Ihanko työntekijää tästä lapsesta tähän maahan koulitaan? En ymmärrä. Moni tavis lapsi koulussa ilman mitään tukea.
Onhan meillä nykyinen pm. Ehkä tästäkin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Instassa näitä jenkkivanhempia joilla vammainen lapsi. Ovat lapsen kanssa kokopäiväisesti kotona. Tavaroita on joka lähtöön ja kaikenlaisia apuvälineitä. Terapiat pyörii. 4v haetaan kouluun pyörätuolin kanssa invabussilla.
Aina meille väitetään kuinka suomessa on hyvin asiat mutta onko kuitenkaan oikeasti, tulee vain mieleen kun ap:n tilannettakin lukee.Oletan, että tuolla perheellä on ollut vakuutukset kunnossa.
Ei varmaan kaikkia hyysätä usassa noin.
Saattaa olla myös incl tauti tai joku muu taannuttava sairaus. Vaikea lihassairaus tms. Sellaisissa Suomessakin pyörii kyllä tuollainen paketti ympärillä.
Incl-tautia esiintyy lähinnä Etelä-Pohjanmaalla, joten tuskinpa sitä jenkkilässä on.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei millään pahalla, mutta tuliko tää sulle jotenkin yllätyksenä? Minusta on äärimmäisen itsekästä pitää tuollainen lapsi, jolla ei ole kunnollisia tai edes kohtuullisia elämän edellytyksiä. Siinä menee kolme elämää pilalle ja omat sekä yhteiskunnan rahat. Et voi myöskään tietää, kuinka paljon lapsi joutuu kärsimään esim. kipuja. Jos siis asia oli tiedossa jo raskausaikana, niin olet vastuuton ihminen ja vanhempi.
Kehitysvammaisuus ei ole aina tiedossa raskausaikana. Downin syndrooma on sairaus, joka voidaan halutessaan ottaa selville jo alkuraskaudessa.
Downin syndrooma on ominaisuus, ei sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei millään pahalla, mutta tuliko tää sulle jotenkin yllätyksenä? Minusta on äärimmäisen itsekästä pitää tuollainen lapsi, jolla ei ole kunnollisia tai edes kohtuullisia elämän edellytyksiä. Siinä menee kolme elämää pilalle ja omat sekä yhteiskunnan rahat. Et voi myöskään tietää, kuinka paljon lapsi joutuu kärsimään esim. kipuja. Jos siis asia oli tiedossa jo raskausaikana, niin olet vastuuton ihminen ja vanhempi.
Kehitysvammaisuus ei ole aina tiedossa raskausaikana. Downin syndrooma on sairaus, joka voidaan halutessaan ottaa selville jo alkuraskaudessa.
Downin syndrooma on ominaisuus, ei sairaus.
Vamma, ei ominaisuus.
Tässä ketjussa on ihan hirveitä kommentteja, mikä ihmisiä vaivaa?!
Ei kaikkia kehitys ym. vammoja nähdä raskausaikana!
Eikö ihmiset enää pysty ajattelemaan tilanteita omalle kohdalleen? Lapsettomatko tänne vastailee?
Vierailija kirjoitti:
Minä etsisin tilanteessasi joka vapaa viikko itselleni uutta miestä. Kävisin treffeillä oikein urakalla. Jokin näistä miehistä jos osoittautuu kunnolliseksi saattaisi auttaa lapsen kanssa jos vaikka muutatte yhteen.
Moni mies ei suostu edes ns. terveen lapsen varaisäksi, eivätkä kaikki välitä edes omista lapsistaan. Todella realistinen ehdotus.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta: mieti, että yhteiskunta maksaa nuo kaikki ratsastusterapiat yms. Eli saat valtavasti apua jo. Eikö tämä ajatus piristä.
Ennen vanhaan olisit vaan joutunut hoitamaan kaiken itse.