Millaista pääkaupunkiseudulla on asua? Muutto toiselta puolelta Suomea

Mun täytyy sanoa, että nykyisin ei paljon viitsi edes käyttää omaa kieltä. Kun mä sanoin, että Krunikassa synnyin, niin siitäkin joku otti nokkiinsa, että mä luulen olevani jotain. Mä voin kertoo, että ylpeys omista juurista ei oo keneltäkään pois. Stadissa alueilla on lempinimet, se on osa tän kaupungin historiaa. Se on sääli, jos ei saa puhua kuten puhuu. Enhän mäkään mene sanomaan toisten murteesta, että toi on hei väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuan mies kirjoitti:

Tämä on erään vanhemman herran mielipide jonka kirjoituksen luin kerran eräästä lehdestä. Siinä hän vertasi pk-seutua Pohjanmaahan, jossa hän aiemmin asui:

"- Pk-seudulla on kyllä hyviä harrastusmahdollisuuksia, mutta silloin täytyy kuulua johonkin seuraan.

- välimatkat lyhyitä mutta hyöty menee ruuhkissa istumiseen ja virastoissa yms. pitkät jonotusajat.

- talvella loskaa ja pimeää. Tosin keinovalot valaisee, mutta esim. pohjoisessa lumi ja revontulet valaisee paremmin kuin etelän luonnonvalo.

- ketjuhampuraispaikkojen normaali hampurilainen naurettavan pieni verrattuna pohjammaan perinteisten grillien hampurilaisiin...."

Vähän tähän tyyliin tuo kirjoitus meni. Eli henkilöllä joka oli muuttanut pk-seudulle ja asuu siellä.

Jo jossain 100 000 asukkaan kaupungissa elämä on helpompaa. Ruuhka aikaankin pääset omalla autolla kaupan pihaan 15 minuutissa. Eikä työmatka vie sen kauempaa. Kaikki on keskimäärin halvempaa. Samoin kaikki harrastukset on saatavilla. Pk seutu ei tarjoa mitään lisäarvoa kuin rikkaimmille. Rahvas ei saa kuin haitat. Mutta onhan se hienoa maksaa rupuisesta kerrostalo kopista 1000€ kk kun näköala on vastapäisen talon seinään, lähikauppa on sikamaisen kallis surkean valikoiman omaava kusinen sale/alepa. Työmatkaan menee suuntaansa tunti julkisilla tai polkupyörällä räntäsatessaa yli puoli tuntia.

100 000 asukkaan kaupungissa on myös kusinen sale, mutta sinne on käveltävä selvästi pidempi matka. Työmatka riippuu tietysti missä työpaikka sijaitsee, mutta sano yksikin 100 000 asukkaan kokoluokan kaupunki, jossa on parempi julkinen liikenne kuin Helsingissä. 

Olen eri, mutta et nyt ehkä ole koskaan asunut pikkukaupungissa?

Pienen kaupungin hyvä puoli on että keskusta on kompakti ja joka paikkaan on lyhyt matka. Töihin ja keskustan tavarataloihin ja marketteihin voi kävellä tai pyöräillä. kun kaupunki on kompakti, siellä ei tarvita niin massiivista joukkoliikennettä kuin pääkaupunkiseudulla, joka levittäytyy tosi laajalle alueelle. On myös ihan eri asia, onko ihmisiä  sata tuhatta vai miljoona (kuten Helsingin metroplialueella) vai useita miljoonia (kuten isoissa metropoleissa).

Tottakai elämä pikkukaupungissa on logistisesti helpompaa, siitä ei kannata kiistellä, mutta ei vaihtoehtoja ole yhtä paljon kuin isoissa kaupungeissa ja siksihän ihmiset juuri yleensä muuttaa. Moni arvostaa esimerkiksi sitä, että ei ole vain yksi tai kaksi mahdollista työnantajaa omalla alalla, vaan oikeasti paljon työpaikkoja, joiden varaan voi rakentaa urakehitystä. Vaikka isoissa kaupungeissa on enemmän vaihtoehtoja, niissä on kuitenkin myös enemmän ruuhkia.

Vaikka Helsingissä on paljon julkista liikennettä, niin jostain syystä siellä on kuitenkin myös paljon pikkuautoja, joten ei kaikki kuitenkaan käytä sitä julkista. Ehkä siinä julkisessa kuitenkin jokin mättää, että se ei ole niin houkutteleva?

En ole samaa mieltä, että elämä olisi pikkukaupungissa logistisesti helpompaa. Jos pitää päästä jonnekin vähänkin etäämmälle ilman autoa, on se pikkukaupungissa usein julkisilla käytännössä mahdotonta. Pk-seudulla pääsee melkein mihin vain ilman autoakin jos ja kun on tarve.

Pikkukaupungissa asuessa meillä ongelma oli usein se, että kun ei ollut käytännössä julkista liikennettä niin lapsia piti kuskata autolla joka paikkaan. Ongelma oli siinä, että esim työaikaan ei tietenkään voinut lapsia kuljetella ja välillä piti antaa lapsille taksirahaa, että pääsivät harrastuksiin, kavereille ja mummolaan (ei pikkukaupungissakaan kaikki asu ihan vieressä). Kun muutettiin Helsinkiin niin siinä avautu lapsille uusi maailma, että julkisilla pääsee kaikkialle ihan itsekseen. 

Te puhutte Helsingistä. Kysymys koski pääkaupunkiseutua. 

Meillä ainakin Espoossa oli just iso ongelma lasten harrastukset, koska koko kaupunkirakenne oli hajanainen eikä juuri minkäänlaista toimivaa joukkoliikennettä. Töissäkäynti ei onnistunut julkisilla eikä puolison kanssa kimppakyydillä, eikä kumpikaan voinut viedä lapsi harrastuksiin pitkien matkojen vuoksi, eikä lapset päässeet julkisilla, kun niitä ei ollut. Käytännössä piti olla au-pair ja perheessä kolme autoa. Elämä helpottui huomattavasti kun muutimme pienen kehyskaupungin keskustaan, jossa lasten koulut ja harrastukset, uimahalli, jäähalli, partio ja musiikkiopisto,  olivat kävelymatkan etäisyydellä. Myös julkinen liikenne Helsingin keskustaan toimi ilman vaihtoja, jolloin työssäkäynti julkisilla onnistui ja työmatkan pystyi hyödyntämään työskentelyyn. Yhden auton pidimme, jotta voimme käydä mökillä ja lomareissuilla, mutta arjessa sitä ei enää tarvi. 

Vai että pitää Espoossa asuessa olla kaikilla oma auto ja vielä au pair? :D Kyllä meidän perheessä harrastukset on onnistuneet ihan ilman kolmea autoakin. Eikä olisi mihinkään au pairiin todellakaan varaa. Jotkut näköjään elättävät mielikuvaa kaikista espoolaisista rikkaina westendiläisinä. Ihan tavallista keskituloista porukkaa täällä asuu. Espoossa löytyy myös valinnan varaa missä haluaa asua ja monessa paikassa myös harrastusmahdollisuudet ovat kävelymatkan päässä. 

Chinaski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sulle tule jäämään palkasta paljoakaan käteen, asumiseen menee vähintään puolet palkasta.

Vantaalla tosiaan tietyissä paikoissa voit asua vähän halvemmalla, mutta siinä tulee sitten mukana muita ongelmia...

Mitä ongelmia?

Ongelmia joita muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvat väittävät siellä olevan, vaikka moni on tuskin edes koskaan Helsingissä käynyt. 

Oletko itse käynyt "muualla kuin pääkaupunkiseudulla"? Aikamoista vastakkainasettelua sanoa, että moni pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuva ei ole ikinä käynyt Helsingissä. Suorastaan naurettavan typerä väite. Menepä vaikka Kaaren Prismaan niin huomaat, mitä ongelmia tässä tarkoitetaan.

t. "Muualla" asuva

Kaaren Prismaan voi mennä vaikka klo 3 yöllä kävellen eikä siellä ole mitään ongelmia. Ikinä, koskaan, ei mihinkään kellonaikaan. "Ongelmia" on ainoastaan silloin, kun on kesäloma, ja nuoriso hengailee ilta- ja yömyöhään mässyttämässä sipsiä Kaaren penkeissä ja oven luona olevan Espresso Housen sohvilla ja jättävät pientä sotkua jälkeensä.

t: 10 vuotta Kaaren Prisman vieressä asunut 153cm nainen.

Ongelmia Kaaren Prismassa? Olen käynyt siellä yli 30 vuotta, viimeksi tänään ja eilen, eikä siellä ole koskaan ollut sitten minkäänlaista häiriötä tai ongelmia. Oletan että tässä tarkoitetaan että siellä voi törmätä ihmiseen jolla on hieman tummempi hipiä, ja näin voi tosiaan olla. Autoilevat kantasuomalaiset ovat kyllä suuri enemmistö, Kaari ei ole niitä kauppakeskuksia joissa olisi jotain hengailuongelmia.

Juuri näin! Olen tuo 153cm nainen, jolle vastasit. Töiden takia käyn yleensä Kaaren Prismassa myöhään, tavallisesti öisin, ja kuljen autottomana jalan, kun asun lähellä. Ikinä koskaan milloinkaan ei ole ollut Kaaren Prismassa tai itse Kaaressa mitään ongelmia. Ihan sama mihin aikaan ja mikä viikonpäivä sinne menee. 10 vuotta on mennyt näin eikä ongelmia. Tosiaan se pahin "ongelma" on nuori mutustamassa kesälomilla sipsiä siellä sisätiloissa nuorisotilojen puutteessa. Ja tietysti, jos joku ulkomaalainen kauhistuttaa, niin sitten Kaareen(kaan) ei voi mennä. Helsingissä kun voi törmätä ihan missä vaan muihinkin kuin valkoisiin ihmisiin, hui kamala.

Kyllä se pahin hengailusakki keskittyy keskustaan ja junalla Tikkurilaan, mutta näinhän se on aina ollut ja on kaikissa kaupungeissa. Keskustassa ja paikoissa, joissa on hyvät yhteydet kaikkialle, kuten Sörnäinen ja Tikkurila, ovat niitä ongelmasolmukohtia.

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy sanoa, että nykyisin ei paljon viitsi edes käyttää omaa kieltä. Kun mä sanoin, että Krunikassa synnyin, niin siitäkin joku otti nokkiinsa, että mä luulen olevani jotain. Mä voin kertoo, että ylpeys omista juurista ei oo keneltäkään pois. Stadissa alueilla on lempinimet, se on osa tän kaupungin historiaa. Se on sääli, jos ei saa puhua kuten puhuu. Enhän mäkään mene sanomaan toisten murteesta, että toi on hei väärin.

En kanssa ymmärrä, mistä tämä oikein on lähtöisin, että maalaiset aina loukkaantuvat? Tai ajattelevat että stadilaiset on niin olevinaan? Varsinkin jos puhut slangia niin se on merkki ylimielisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy sanoa, että nykyisin ei paljon viitsi edes käyttää omaa kieltä. Kun mä sanoin, että Krunikassa synnyin, niin siitäkin joku otti nokkiinsa, että mä luulen olevani jotain. Mä voin kertoo, että ylpeys omista juurista ei oo keneltäkään pois. Stadissa alueilla on lempinimet, se on osa tän kaupungin historiaa. Se on sääli, jos ei saa puhua kuten puhuu. Enhän mäkään mene sanomaan toisten murteesta, että toi on hei väärin.

Ei joka krunikkalainen ole päällikkö, ei ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Vai että pitää Espoossa asuessa olla kaikilla oma auto ja vielä au pair? :D Kyllä meidän perheessä harrastukset on onnistuneet ihan ilman kolmea autoakin. Eikä olisi mihinkään au pairiin todellakaan varaa. Jotkut näköjään elättävät mielikuvaa kaikista espoolaisista rikkaina westendiläisinä. Ihan tavallista keskituloista porukkaa täällä asuu. Espoossa löytyy myös valinnan varaa missä haluaa asua ja monessa paikassa myös harrastusmahdollisuudet ovat kävelymatkan päässä. 

Niinpä, ja mä olen pienituloinen.

Edistyksellinen humanisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllästytti Helsingissä asuessa kaikki juopot ja sekakäyttäjät. Julkisissa he yrittivät aina tulla juttelemaan minulle, siististi pukeutuvalle ja töissä käyvälle nuorelle naiselle. Sitten kun en lämmennyt näiden ventovieraiden ihmisten puheille, niin alkoi se öykkäröinti. Totesin, että minun on löydettävä jokin sopiva välimuoto etten vaikuta töykeältä, mutta ettei nämä henkilöt lyöttäytyisi liian tuttavallisiksi. Tietyllä tapaa erittäin surullisia tapauksia, mutta myös arvaamattomia ja sitä kautta pelottavia. Nykyään asun maalla, yksityisautoilen, saan olla rauhassa eikä minun tarvitse enää pelätä, että suututan jonkun juopon. Helsinkiin en muuta enää ikinä, vaikka se on synnyinkaupunkini.

Voi sentään, kanssakäymisessä mainitsemiesi, siunatussa tilassa olevien ihmisten kanssa ns. tavallisilta ihmisiltä edellytetään hieman tavallista enemmän joustoa, suvaitsevaisuutta, siis sitä kykyä kohdata toiseutta jokapäiväisessä elämässä. Eivät ne vaihtoehtoisten elämäntapojen harjoittajat ole mitenkään huonompia kuin me ns. tavalliset ihmisetkään. Toivottavsti ymmärrät hävetä joustamattomuuttasi. 

Ei, he eivät ole huonompia, mutta pelottavia. Kerrankin eräs tällainen laitapuolen kulkija suuttui minulle, kun en pystynyt kertomaan hänelle kellonaikaa ja viskaisi minua päin pullokassin. Onneksi ehdin väistää. Ns. tavalliset ihmiset taas ymmärtävät, vastaavanlaisessa tilanteessa, kaikilla ei ole aina kertoa kellonaikaa, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista ketään vastaan.

Asuminen on kallista. Kivoilla alueille todella kallista.

Vantaa on pk-seudulla halvimmasta päästä, tosin siellä on sitten paljon ankeaa lähiötä. Ja naapurustossa väkeä jota et toivoisi naapureiksesi.

Vierailija kirjoitti:

Edistyksellinen humanisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllästytti Helsingissä asuessa kaikki juopot ja sekakäyttäjät. Julkisissa he yrittivät aina tulla juttelemaan minulle, siististi pukeutuvalle ja töissä käyvälle nuorelle naiselle. Sitten kun en lämmennyt näiden ventovieraiden ihmisten puheille, niin alkoi se öykkäröinti. Totesin, että minun on löydettävä jokin sopiva välimuoto etten vaikuta töykeältä, mutta ettei nämä henkilöt lyöttäytyisi liian tuttavallisiksi. Tietyllä tapaa erittäin surullisia tapauksia, mutta myös arvaamattomia ja sitä kautta pelottavia. Nykyään asun maalla, yksityisautoilen, saan olla rauhassa eikä minun tarvitse enää pelätä, että suututan jonkun juopon. Helsinkiin en muuta enää ikinä, vaikka se on synnyinkaupunkini.

Voi sentään, kanssakäymisessä mainitsemiesi, siunatussa tilassa olevien ihmisten kanssa ns. tavallisilta ihmisiltä edellytetään hieman tavallista enemmän joustoa, suvaitsevaisuutta, siis sitä kykyä kohdata toiseutta jokapäiväisessä elämässä. Eivät ne vaihtoehtoisten elämäntapojen harjoittajat ole mitenkään huonompia kuin me ns. tavalliset ihmisetkään. Toivottavsti ymmärrät hävetä joustamattomuuttasi. 

Ei, he eivät ole huonompia, mutta pelottavia. Kerrankin eräs tällainen laitapuolen kulkija suuttui minulle, kun en pystynyt kertomaan hänelle kellonaikaa ja viskaisi minua päin pullokassin. Onneksi ehdin väistää. Ns. tavalliset ihmiset taas ymmärtävät, vastaavanlaisessa tilanteessa, kaikilla ei ole aina kertoa kellonaikaa, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista ketään vastaan.

Matkustin tässä vähän aikaa sitten junalla Helsingistä Kuopioon. Stadin päästä tuli todella siistiä porukkaa kyytiin, monilla läppärit ja tekivät rauhassa töitä matkan ajan. Yhtään narkkaria tai känniläistä ei näkynyt. Kun tultiin Suonenjoelle niin tunnelma muuttui. Pari narkomaania hoippui sisään ja lisäksi joukko känniläisiä jotka mekastivat loppumatkan. Tarinan pointti siis siinä, että näitä narkomaaneja ja öyhöttäviä känniläisiä löytyy mistä vain pienemmästäkin pitäjästä.

Vierailija kirjoitti:

Asuminen on kallista. Kivoilla alueille todella kallista.

Vantaa on pk-seudulla halvimmasta päästä, tosin siellä on sitten paljon ankeaa lähiötä. Ja naapurustossa väkeä jota et toivoisi naapureiksesi.

Jos ap ei halua asua slummissa/masentavassa lähiössä, asuntojen hinnat suurinpiirtein:

Yksiö 200 000 tai enemmän

Kaksio 300 000 tai enemmän

Syntyperäisenä en jaksa provosoitua juopoista, denoista tai kotimaisista rahanpummaajista mutta romanikerjäläiset voivat olla joskus rasittavia. Ne saattavat tulla aivan iholle 20 sentin päähän hokemaan sitä "please, mister, please, please"-mantraansa pitkään. Varsinkin jos istut pysäkillä tai penkillä jossain.

Stadilaisuus...joo. Itsellä kun on venäläinen sukunimi, niin osa ei edes usko että olen syntyperäinen stadilainen, huomio on aina täysin nimessä. Osa ei pidä edes suomalaisena. Slangia tulee aika harvoin heitettyä, täytyisi bamlaa enemmän jengille. Slangi ei ole nykyään in kun se on sosiolekti, eli työväenluokkainen murre. Ei oikein sovi tähän nykyiseen "kaikki ovat keskiluokkaa"-eetokseen. Joskus 70-luvulla sitä puhuttiin paljon, kun ihmiset eivät hävenneet työväenluokkaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseutu on aika laaja käsite. Halvimmat asuinalueet ovat eri puolella Vantaata ja koillis-Helsingissä. Halpuus näkyy demografiassa.

Kontula on edullinen ja sieltä on 20 min metrolla keskustaan. Mainettaan parempi

"Mainettaan parempi"

HAH!

Tuota lausetta kuulee usein asioista, joilla on todella surkea maine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin ensisijaisesti töitä Tampereen, Oulun, Turun, Kuopion tai Lahden kaltaisisista kaupungeista. Täällä tosiaan kallista asumista ja halvemmilla alueilla on sosioekonomisia ongelmia. Auton omistaessa voisi toki asua Kirkkonummella, Tuusulassa tai Sipoossa.

Jaa että Kuopiossa tai Lahdessa ei ole sosioekonomisia ongelmia? Puhumattakaan nyt jostain kehyskunnista. Tiedoksi, niitä on kaikkialla halvemmilla asuinalueilla.

Monilta unohtuu tässäkin keskustelussa, että esimerkiksi Vantaan tulotaso, vaikka on pääkaupunkiseudulla ehkä pienimmästä päästä, johtuu kuitenkin vain muutamasta harvasta isosta vuokrakerrostalolähiöstä, ja on kokonaisuutenakin kuitenkin Suomen mittakaavassa huomattavasti keskitason yläpuolella.

Kehyskunnissa taas on keskimääräistä vähemmän noita sosioekonomisia ongelmia siksi, että niissä ei usein ole vuokrakerrostalolähiöitä samalla tavalla kuin isommissa kaupungeissa. Omakotialueet pääkaupunkiseudun kehyskunnissa eivät missään tapauksessa ole halpoja, vaan kuuluvat Suomen kalleimpiin alueisiin, heti Helsingin ja Espoon omakotialueitten jälkeen. Eräänlainen kultaisen kehän ilmiö kyllä on pääkaupunkiseudulla olemassa, eli Helsingin keskusta on mennyt alaspäin, lähiöt polarisoituneet niin että osa on kurjistunut, ja pääasiassa melko hyvätuloista keskiluokkaahan se on, joka muuttaa kehyskuntiin omakotitaloihin. 

Kaikilla yleensä on tiedossa ne oman kaupunkinsa muutamat tietyt kaupunginosat, joissa sattuu ja tapahtuu. Mutta ei niiden koko kaupunkia pitäisi leimata. 

Kehyskuntiin muuttavat ne joilla ei ole varaa rakentaa omakotitaloon Helsingissä tai Espoossa. Jos väität ettei kehyskunnissa ole yhtä paljon sosioekonomisia ongelmia niin et ole vissiin käynyt esimerkiksi Keravalla tai Hyvinkäällä?  Et selvästikään tiedä mistä puhut. Siihen on yleensä syynsä miksi hintataso on alhaisempi. 

No et kyllä sinäkään näköjään tiedä mistä puhut. Ei todellakaan ongelmatapaukset muuta kehyskuntiin rakentamiinsa uusiin omakotitaloihin, vaan pesiytyy lähiöihin vuokralle. Myös Helsingin lähiöihin, mutta muuallekin. 

Omakotitalon rakentaminen kehyskuntaan maksaa noin 350-500 tuhatta euroa tontteineen. Samalla rahalla voi saada  talon kyllä myös Espoosta tai Helsingistä, mutta ei yhtä isoa ja hyvää tonttia eikä yhtä läheltä palveluita. Esimerkiksi Helsingissä näyttäisi olevan 36 omakotitaloa myytävänä alle 500 tuhannella eurolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edistyksellinen humanisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllästytti Helsingissä asuessa kaikki juopot ja sekakäyttäjät. Julkisissa he yrittivät aina tulla juttelemaan minulle, siististi pukeutuvalle ja töissä käyvälle nuorelle naiselle. Sitten kun en lämmennyt näiden ventovieraiden ihmisten puheille, niin alkoi se öykkäröinti. Totesin, että minun on löydettävä jokin sopiva välimuoto etten vaikuta töykeältä, mutta ettei nämä henkilöt lyöttäytyisi liian tuttavallisiksi. Tietyllä tapaa erittäin surullisia tapauksia, mutta myös arvaamattomia ja sitä kautta pelottavia. Nykyään asun maalla, yksityisautoilen, saan olla rauhassa eikä minun tarvitse enää pelätä, että suututan jonkun juopon. Helsinkiin en muuta enää ikinä, vaikka se on synnyinkaupunkini.

Voi sentään, kanssakäymisessä mainitsemiesi, siunatussa tilassa olevien ihmisten kanssa ns. tavallisilta ihmisiltä edellytetään hieman tavallista enemmän joustoa, suvaitsevaisuutta, siis sitä kykyä kohdata toiseutta jokapäiväisessä elämässä. Eivät ne vaihtoehtoisten elämäntapojen harjoittajat ole mitenkään huonompia kuin me ns. tavalliset ihmisetkään. Toivottavsti ymmärrät hävetä joustamattomuuttasi. 

Ei, he eivät ole huonompia, mutta pelottavia. Kerrankin eräs tällainen laitapuolen kulkija suuttui minulle, kun en pystynyt kertomaan hänelle kellonaikaa ja viskaisi minua päin pullokassin. Onneksi ehdin väistää. Ns. tavalliset ihmiset taas ymmärtävät, vastaavanlaisessa tilanteessa, kaikilla ei ole aina kertoa kellonaikaa, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista ketään vastaan.

Matkustin tässä vähän aikaa sitten junalla Helsingistä Kuopioon. Stadin päästä tuli todella siistiä porukkaa kyytiin, monilla läppärit ja tekivät rauhassa töitä matkan ajan. Yhtään narkkaria tai känniläistä ei näkynyt. Kun tultiin Suonenjoelle niin tunnelma muuttui. Pari narkomaania hoippui sisään ja lisäksi joukko känniläisiä jotka mekastivat loppumatkan. Tarinan pointti siis siinä, että näitä narkomaaneja ja öyhöttäviä känniläisiä löytyy mistä vain pienemmästäkin pitäjästä.

Hyvä että ei kaikki narkkarit asu kalliilla Helsingissä ja nosta asumistukia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuan mies kirjoitti:

Tämä on erään vanhemman herran mielipide jonka kirjoituksen luin kerran eräästä lehdestä. Siinä hän vertasi pk-seutua Pohjanmaahan, jossa hän aiemmin asui:

"- Pk-seudulla on kyllä hyviä harrastusmahdollisuuksia, mutta silloin täytyy kuulua johonkin seuraan.

- välimatkat lyhyitä mutta hyöty menee ruuhkissa istumiseen ja virastoissa yms. pitkät jonotusajat.

- talvella loskaa ja pimeää. Tosin keinovalot valaisee, mutta esim. pohjoisessa lumi ja revontulet valaisee paremmin kuin etelän luonnonvalo.

- ketjuhampuraispaikkojen normaali hampurilainen naurettavan pieni verrattuna pohjammaan perinteisten grillien hampurilaisiin...."

Vähän tähän tyyliin tuo kirjoitus meni. Eli henkilöllä joka oli muuttanut pk-seudulle ja asuu siellä.

Jo jossain 100 000 asukkaan kaupungissa elämä on helpompaa. Ruuhka aikaankin pääset omalla autolla kaupan pihaan 15 minuutissa. Eikä työmatka vie sen kauempaa. Kaikki on keskimäärin halvempaa. Samoin kaikki harrastukset on saatavilla. Pk seutu ei tarjoa mitään lisäarvoa kuin rikkaimmille. Rahvas ei saa kuin haitat. Mutta onhan se hienoa maksaa rupuisesta kerrostalo kopista 1000€ kk kun näköala on vastapäisen talon seinään, lähikauppa on sikamaisen kallis surkean valikoiman omaava kusinen sale/alepa. Työmatkaan menee suuntaansa tunti julkisilla tai polkupyörällä räntäsatessaa yli puoli tuntia.

100 000 asukkaan kaupungissa on myös kusinen sale, mutta sinne on käveltävä selvästi pidempi matka. Työmatka riippuu tietysti missä työpaikka sijaitsee, mutta sano yksikin 100 000 asukkaan kokoluokan kaupunki, jossa on parempi julkinen liikenne kuin Helsingissä. 

Olen eri, mutta et nyt ehkä ole koskaan asunut pikkukaupungissa?

Pienen kaupungin hyvä puoli on että keskusta on kompakti ja joka paikkaan on lyhyt matka. Töihin ja keskustan tavarataloihin ja marketteihin voi kävellä tai pyöräillä. kun kaupunki on kompakti, siellä ei tarvita niin massiivista joukkoliikennettä kuin pääkaupunkiseudulla, joka levittäytyy tosi laajalle alueelle. On myös ihan eri asia, onko ihmisiä  sata tuhatta vai miljoona (kuten Helsingin metroplialueella) vai useita miljoonia (kuten isoissa metropoleissa).

Tottakai elämä pikkukaupungissa on logistisesti helpompaa, siitä ei kannata kiistellä, mutta ei vaihtoehtoja ole yhtä paljon kuin isoissa kaupungeissa ja siksihän ihmiset juuri yleensä muuttaa. Moni arvostaa esimerkiksi sitä, että ei ole vain yksi tai kaksi mahdollista työnantajaa omalla alalla, vaan oikeasti paljon työpaikkoja, joiden varaan voi rakentaa urakehitystä. Vaikka isoissa kaupungeissa on enemmän vaihtoehtoja, niissä on kuitenkin myös enemmän ruuhkia.

Vaikka Helsingissä on paljon julkista liikennettä, niin jostain syystä siellä on kuitenkin myös paljon pikkuautoja, joten ei kaikki kuitenkaan käytä sitä julkista. Ehkä siinä julkisessa kuitenkin jokin mättää, että se ei ole niin houkutteleva?

En ole samaa mieltä, että elämä olisi pikkukaupungissa logistisesti helpompaa. Jos pitää päästä jonnekin vähänkin etäämmälle ilman autoa, on se pikkukaupungissa usein julkisilla käytännössä mahdotonta. Pk-seudulla pääsee melkein mihin vain ilman autoakin jos ja kun on tarve.

Pikkukaupungissa asuessa meillä ongelma oli usein se, että kun ei ollut käytännössä julkista liikennettä niin lapsia piti kuskata autolla joka paikkaan. Ongelma oli siinä, että esim työaikaan ei tietenkään voinut lapsia kuljetella ja välillä piti antaa lapsille taksirahaa, että pääsivät harrastuksiin, kavereille ja mummolaan (ei pikkukaupungissakaan kaikki asu ihan vieressä). Kun muutettiin Helsinkiin niin siinä avautu lapsille uusi maailma, että julkisilla pääsee kaikkialle ihan itsekseen. 

Te puhutte Helsingistä. Kysymys koski pääkaupunkiseutua. 

Meillä ainakin Espoossa oli just iso ongelma lasten harrastukset, koska koko kaupunkirakenne oli hajanainen eikä juuri minkäänlaista toimivaa joukkoliikennettä. Töissäkäynti ei onnistunut julkisilla eikä puolison kanssa kimppakyydillä, eikä kumpikaan voinut viedä lapsi harrastuksiin pitkien matkojen vuoksi, eikä lapset päässeet julkisilla, kun niitä ei ollut. Käytännössä piti olla au-pair ja perheessä kolme autoa. Elämä helpottui huomattavasti kun muutimme pienen kehyskaupungin keskustaan, jossa lasten koulut ja harrastukset, uimahalli, jäähalli, partio ja musiikkiopisto,  olivat kävelymatkan etäisyydellä. Myös julkinen liikenne Helsingin keskustaan toimi ilman vaihtoja, jolloin työssäkäynti julkisilla onnistui ja työmatkan pystyi hyödyntämään työskentelyyn. Yhden auton pidimme, jotta voimme käydä mökillä ja lomareissuilla, mutta arjessa sitä ei enää tarvi. 

Vai että pitää Espoossa asuessa olla kaikilla oma auto ja vielä au pair? :D Kyllä meidän perheessä harrastukset on onnistuneet ihan ilman kolmea autoakin. Eikä olisi mihinkään au pairiin todellakaan varaa. Jotkut näköjään elättävät mielikuvaa kaikista espoolaisista rikkaina westendiläisinä. Ihan tavallista keskituloista porukkaa täällä asuu. Espoossa löytyy myös valinnan varaa missä haluaa asua ja monessa paikassa myös harrastusmahdollisuudet ovat kävelymatkan päässä. 

En nähnyt että tossa olisi väitetty että kaikilla pitää.

Mä luulen, että toi koski noita, jotka haluaa asua omakotitalossa, niin Espoossa ne alueet on aika hajallaan eikä niissä välttis ole harrastuksia kävelymatkan päässä eikä ok-alueilla oikein julkisetkaan pelitä kovin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin ensisijaisesti töitä Tampereen, Oulun, Turun, Kuopion tai Lahden kaltaisisista kaupungeista. Täällä tosiaan kallista asumista ja halvemmilla alueilla on sosioekonomisia ongelmia. Auton omistaessa voisi toki asua Kirkkonummella, Tuusulassa tai Sipoossa.

Jaa että Kuopiossa tai Lahdessa ei ole sosioekonomisia ongelmia? Puhumattakaan nyt jostain kehyskunnista. Tiedoksi, niitä on kaikkialla halvemmilla asuinalueilla.

Monilta unohtuu tässäkin keskustelussa, että esimerkiksi Vantaan tulotaso, vaikka on pääkaupunkiseudulla ehkä pienimmästä päästä, johtuu kuitenkin vain muutamasta harvasta isosta vuokrakerrostalolähiöstä, ja on kokonaisuutenakin kuitenkin Suomen mittakaavassa huomattavasti keskitason yläpuolella.

Kehyskunnissa taas on keskimääräistä vähemmän noita sosioekonomisia ongelmia siksi, että niissä ei usein ole vuokrakerrostalolähiöitä samalla tavalla kuin isommissa kaupungeissa. Omakotialueet pääkaupunkiseudun kehyskunnissa eivät missään tapauksessa ole halpoja, vaan kuuluvat Suomen kalleimpiin alueisiin, heti Helsingin ja Espoon omakotialueitten jälkeen. Eräänlainen kultaisen kehän ilmiö kyllä on pääkaupunkiseudulla olemassa, eli Helsingin keskusta on mennyt alaspäin, lähiöt polarisoituneet niin että osa on kurjistunut, ja pääasiassa melko hyvätuloista keskiluokkaahan se on, joka muuttaa kehyskuntiin omakotitaloihin. 

Kaikilla yleensä on tiedossa ne oman kaupunkinsa muutamat tietyt kaupunginosat, joissa sattuu ja tapahtuu. Mutta ei niiden koko kaupunkia pitäisi leimata. 

Kehyskuntiin muuttavat ne joilla ei ole varaa rakentaa omakotitaloon Helsingissä tai Espoossa. Jos väität ettei kehyskunnissa ole yhtä paljon sosioekonomisia ongelmia niin et ole vissiin käynyt esimerkiksi Keravalla tai Hyvinkäällä?  Et selvästikään tiedä mistä puhut. Siihen on yleensä syynsä miksi hintataso on alhaisempi. 

No et kyllä sinäkään näköjään tiedä mistä puhut. Ei todellakaan ongelmatapaukset muuta kehyskuntiin rakentamiinsa uusiin omakotitaloihin, vaan pesiytyy lähiöihin vuokralle. Myös Helsingin lähiöihin, mutta muuallekin. 

Omakotitalon rakentaminen kehyskuntaan maksaa noin 350-500 tuhatta euroa tontteineen. Samalla rahalla voi saada  talon kyllä myös Espoosta tai Helsingistä, mutta ei yhtä isoa ja hyvää tonttia eikä yhtä läheltä palveluita. Esimerkiksi Helsingissä näyttäisi olevan 36 omakotitaloa myytävänä alle 500 tuhannella eurolla. 

Niin, Espoossa ne hinnat tonteille on kalliimpia jos haluaa hyvältä paikalta. Samoin jos haluat suht uuden ja hyvältä tontilta Helsingistä okt, joudut kyllä maksamaan siitä enemmän kuin tuon 500t€. Eri asia jos puhutaan jostain vanhemmasta ja huonolla sijainnilla. Kuten sanottu, laatu maksaa. Ne joilla ei ole varaa hyviin sijainteihin ja uusiin omakotitaloihin Espoossa tai Helsingissä, rakentavat usein kehyskuntiin. Osa taas haluaa pysyä nimenomaan pääkaupunkiseudulla (sijainti) ja ovat valmiita tinkimään neliöistä tai tontin koosta. Makuasia. Kuka muuten sanoi, että narkkarit rakentaa omakotitaloja? Niitä slummeja ja halpaa asumista löytää ihan yhtälailla kehyskunnista tietyillä alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy sanoa, että nykyisin ei paljon viitsi edes käyttää omaa kieltä. Kun mä sanoin, että Krunikassa synnyin, niin siitäkin joku otti nokkiinsa, että mä luulen olevani jotain. Mä voin kertoo, että ylpeys omista juurista ei oo keneltäkään pois. Stadissa alueilla on lempinimet, se on osa tän kaupungin historiaa. Se on sääli, jos ei saa puhua kuten puhuu. Enhän mäkään mene sanomaan toisten murteesta, että toi on hei väärin.

En kanssa ymmärrä, mistä tämä oikein on lähtöisin, että maalaiset aina loukkaantuvat? Tai ajattelevat että stadilaiset on niin olevinaan? Varsinkin jos puhut slangia niin se on merkki ylimielisyydestä. 

No siis itse maalla kasvaneena siellähän on edelleen asenne, että herrat ja köyhät. Kaupunkilaiset ovat kaikki herroja, erityisesti Helsingissä asuvat. Siellä kaikki ovat ylpeitä ja niin olevinaan, koska ovat herra ja rouva kaupunkilaisia. Oman kylän lähin suuri kaupunki on kuitenkin OK, se ei ole niin paha kuin Helsinki, mutta on sielläkin vähän herroja ja rouvia.

Jos herra tai rouva helsinkiläinen muuttaa maaseudulle, niin mitä se tänne tunkee? Herra tai rouva ylpeä helsinkiläinen kuvittelee olevansa samanlainen kuin köyhä ja vaatimaton ja niin mitätön maalainen. Tuleeko se tänne larppaamaan maalaista? Ei se mitään maaseudusta ymmärrä, ei ne herrat ja rouvat sellaisia ymmärrä.

Vaikka herra tai rouva kaupunkilainen asuisi 30 vuotta maaseudulla ja saisi lapsia siellä, niin herra ja rouva ja heidän lapsensa ovat aina kaupunkilaisia. Erityisen paha on, jos he ovat Helsingistä. Silloin ne maaseudulla syntyneet ja ikänsä asuneet lapsetkin ovat herrain Helsingin lapsia.

Sen takia tässäkin ketjussa on paatosta siitä, että Helsinki on kamala paikka, hirveän vaarallinen, hirvittävästi sitä ja tätä, kamala kiire, välinpitämättömät ihmiset, ei lainkaan niin mukavaa ja kodikasta kuin maaseudulla.

Molemmat, sekä tuon 20 vuotta metsäkorpimaaseudulla kasvaneena että Helsingin sykkeessä toiset 20 vuotta eläneenä en ikinä muuttaisi takaisin enää maaseudulle.

Tosin ei minua sinne enää otettaisikaan, kun olen muuttunut herraväen Helsingin rouviksi. Vaikka siis elän vaatimatonta ja pienituloisen ihmisen arkista elämää. Mutta kun se Helsinki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin ensisijaisesti töitä Tampereen, Oulun, Turun, Kuopion tai Lahden kaltaisisista kaupungeista. Täällä tosiaan kallista asumista ja halvemmilla alueilla on sosioekonomisia ongelmia. Auton omistaessa voisi toki asua Kirkkonummella, Tuusulassa tai Sipoossa.

Jaa että Kuopiossa tai Lahdessa ei ole sosioekonomisia ongelmia? Puhumattakaan nyt jostain kehyskunnista. Tiedoksi, niitä on kaikkialla halvemmilla asuinalueilla.

Monilta unohtuu tässäkin keskustelussa, että esimerkiksi Vantaan tulotaso, vaikka on pääkaupunkiseudulla ehkä pienimmästä päästä, johtuu kuitenkin vain muutamasta harvasta isosta vuokrakerrostalolähiöstä, ja on kokonaisuutenakin kuitenkin Suomen mittakaavassa huomattavasti keskitason yläpuolella.

Kehyskunnissa taas on keskimääräistä vähemmän noita sosioekonomisia ongelmia siksi, että niissä ei usein ole vuokrakerrostalolähiöitä samalla tavalla kuin isommissa kaupungeissa. Omakotialueet pääkaupunkiseudun kehyskunnissa eivät missään tapauksessa ole halpoja, vaan kuuluvat Suomen kalleimpiin alueisiin, heti Helsingin ja Espoon omakotialueitten jälkeen. Eräänlainen kultaisen kehän ilmiö kyllä on pääkaupunkiseudulla olemassa, eli Helsingin keskusta on mennyt alaspäin, lähiöt polarisoituneet niin että osa on kurjistunut, ja pääasiassa melko hyvätuloista keskiluokkaahan se on, joka muuttaa kehyskuntiin omakotitaloihin. 

Kaikilla yleensä on tiedossa ne oman kaupunkinsa muutamat tietyt kaupunginosat, joissa sattuu ja tapahtuu. Mutta ei niiden koko kaupunkia pitäisi leimata. 

Kehyskuntiin muuttavat ne joilla ei ole varaa rakentaa omakotitaloon Helsingissä tai Espoossa. Jos väität ettei kehyskunnissa ole yhtä paljon sosioekonomisia ongelmia niin et ole vissiin käynyt esimerkiksi Keravalla tai Hyvinkäällä?  Et selvästikään tiedä mistä puhut. Siihen on yleensä syynsä miksi hintataso on alhaisempi. 

Jonkun ärhäkän tyypin on vaikea ymmärtää, että kaikki ei halua rakentaa taloa Helsinkiin tai Espooseen. Eikä kaikki halua käyttää julkista liikennettäkään. Jos rahaa on yleensäkin niin paljon, että voi ostaa tontin Uudeltamaalta ja rakentaa uuden talon, niin harva sitä haluaa rakentaa johonkin Keravalle, tai muualle radanvarteen tai itään. Onhan noita rauhallisia ja mukaviakin alueita vaikka kuinka paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin ensisijaisesti töitä Tampereen, Oulun, Turun, Kuopion tai Lahden kaltaisisista kaupungeista. Täällä tosiaan kallista asumista ja halvemmilla alueilla on sosioekonomisia ongelmia. Auton omistaessa voisi toki asua Kirkkonummella, Tuusulassa tai Sipoossa.

Jaa että Kuopiossa tai Lahdessa ei ole sosioekonomisia ongelmia? Puhumattakaan nyt jostain kehyskunnista. Tiedoksi, niitä on kaikkialla halvemmilla asuinalueilla.

Monilta unohtuu tässäkin keskustelussa, että esimerkiksi Vantaan tulotaso, vaikka on pääkaupunkiseudulla ehkä pienimmästä päästä, johtuu kuitenkin vain muutamasta harvasta isosta vuokrakerrostalolähiöstä, ja on kokonaisuutenakin kuitenkin Suomen mittakaavassa huomattavasti keskitason yläpuolella.

Kehyskunnissa taas on keskimääräistä vähemmän noita sosioekonomisia ongelmia siksi, että niissä ei usein ole vuokrakerrostalolähiöitä samalla tavalla kuin isommissa kaupungeissa. Omakotialueet pääkaupunkiseudun kehyskunnissa eivät missään tapauksessa ole halpoja, vaan kuuluvat Suomen kalleimpiin alueisiin, heti Helsingin ja Espoon omakotialueitten jälkeen. Eräänlainen kultaisen kehän ilmiö kyllä on pääkaupunkiseudulla olemassa, eli Helsingin keskusta on mennyt alaspäin, lähiöt polarisoituneet niin että osa on kurjistunut, ja pääasiassa melko hyvätuloista keskiluokkaahan se on, joka muuttaa kehyskuntiin omakotitaloihin. 

Kaikilla yleensä on tiedossa ne oman kaupunkinsa muutamat tietyt kaupunginosat, joissa sattuu ja tapahtuu. Mutta ei niiden koko kaupunkia pitäisi leimata. 

Kehyskuntiin muuttavat ne joilla ei ole varaa rakentaa omakotitaloon Helsingissä tai Espoossa. Jos väität ettei kehyskunnissa ole yhtä paljon sosioekonomisia ongelmia niin et ole vissiin käynyt esimerkiksi Keravalla tai Hyvinkäällä?  Et selvästikään tiedä mistä puhut. Siihen on yleensä syynsä miksi hintataso on alhaisempi. 

Jonkun ärhäkän tyypin on vaikea ymmärtää, että kaikki ei halua rakentaa taloa Helsinkiin tai Espooseen. Eikä kaikki halua käyttää julkista liikennettäkään. Jos rahaa on yleensäkin niin paljon, että voi ostaa tontin Uudeltamaalta ja rakentaa uuden talon, niin harva sitä haluaa rakentaa johonkin Keravalle, tai muualle radanvarteen tai itään. Onhan noita rauhallisia ja mukaviakin alueita vaikka kuinka paljon. 

Iso osa haluaa ja siksi hintatasokin on korkeampi, koska sijainti määrittää hintatason. Aina se on halvempaa asua kehän ulkopuolella, tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin ensisijaisesti töitä Tampereen, Oulun, Turun, Kuopion tai Lahden kaltaisisista kaupungeista. Täällä tosiaan kallista asumista ja halvemmilla alueilla on sosioekonomisia ongelmia. Auton omistaessa voisi toki asua Kirkkonummella, Tuusulassa tai Sipoossa.

Jaa että Kuopiossa tai Lahdessa ei ole sosioekonomisia ongelmia? Puhumattakaan nyt jostain kehyskunnista. Tiedoksi, niitä on kaikkialla halvemmilla asuinalueilla.

Monilta unohtuu tässäkin keskustelussa, että esimerkiksi Vantaan tulotaso, vaikka on pääkaupunkiseudulla ehkä pienimmästä päästä, johtuu kuitenkin vain muutamasta harvasta isosta vuokrakerrostalolähiöstä, ja on kokonaisuutenakin kuitenkin Suomen mittakaavassa huomattavasti keskitason yläpuolella.

Kehyskunnissa taas on keskimääräistä vähemmän noita sosioekonomisia ongelmia siksi, että niissä ei usein ole vuokrakerrostalolähiöitä samalla tavalla kuin isommissa kaupungeissa. Omakotialueet pääkaupunkiseudun kehyskunnissa eivät missään tapauksessa ole halpoja, vaan kuuluvat Suomen kalleimpiin alueisiin, heti Helsingin ja Espoon omakotialueitten jälkeen. Eräänlainen kultaisen kehän ilmiö kyllä on pääkaupunkiseudulla olemassa, eli Helsingin keskusta on mennyt alaspäin, lähiöt polarisoituneet niin että osa on kurjistunut, ja pääasiassa melko hyvätuloista keskiluokkaahan se on, joka muuttaa kehyskuntiin omakotitaloihin. 

Kaikilla yleensä on tiedossa ne oman kaupunkinsa muutamat tietyt kaupunginosat, joissa sattuu ja tapahtuu. Mutta ei niiden koko kaupunkia pitäisi leimata. 

Kehyskuntiin muuttavat ne joilla ei ole varaa rakentaa omakotitaloon Helsingissä tai Espoossa. Jos väität ettei kehyskunnissa ole yhtä paljon sosioekonomisia ongelmia niin et ole vissiin käynyt esimerkiksi Keravalla tai Hyvinkäällä?  Et selvästikään tiedä mistä puhut. Siihen on yleensä syynsä miksi hintataso on alhaisempi. 

No et kyllä sinäkään näköjään tiedä mistä puhut. Ei todellakaan ongelmatapaukset muuta kehyskuntiin rakentamiinsa uusiin omakotitaloihin, vaan pesiytyy lähiöihin vuokralle. Myös Helsingin lähiöihin, mutta muuallekin. 

Omakotitalon rakentaminen kehyskuntaan maksaa noin 350-500 tuhatta euroa tontteineen. Samalla rahalla voi saada  talon kyllä myös Espoosta tai Helsingistä, mutta ei yhtä isoa ja hyvää tonttia eikä yhtä läheltä palveluita. Esimerkiksi Helsingissä näyttäisi olevan 36 omakotitaloa myytävänä alle 500 tuhannella eurolla. 

Niin, Espoossa ne hinnat tonteille on kalliimpia jos haluaa hyvältä paikalta. Samoin jos haluat suht uuden ja hyvältä tontilta Helsingistä okt, joudut kyllä maksamaan siitä enemmän kuin tuon 500t€. Eri asia jos puhutaan jostain vanhemmasta ja huonolla sijainnilla. Kuten sanottu, laatu maksaa. Ne joilla ei ole varaa hyviin sijainteihin ja uusiin omakotitaloihin Espoossa tai Helsingissä, rakentavat usein kehyskuntiin. Osa taas haluaa pysyä nimenomaan pääkaupunkiseudulla (sijainti) ja ovat valmiita tinkimään neliöistä tai tontin koosta. Makuasia. Kuka muuten sanoi, että narkkarit rakentaa omakotitaloja? Niitä slummeja ja halpaa asumista löytää ihan yhtälailla kehyskunnista tietyillä alueilla.

Talon rakentaminen maksaa saman verran, tonttien hinnoissa on eroja.

Mutta ei se tosiaan niin mene, että ne, joilla ei ole varaa rakentaa Helsinkiin tai Espooseen, rakentaisivat välttämättä kehyskuntiin. Jotkut vaan eivät esimerkiksi halua laittaa asumiseen kiinni yli puolta miljoonaa tai tinkiä tontin koosta tai sijainnista, vaan haluavat tilavan tontin läheltä palveluita ja lisäksi käyttää rahaa muuhunkin. Jotkut taas eivät rakenna yhtään mihinkään, vaikka olisi varaa, vaan asuvat mieluummin kerrostalossa. Nämä ovat valintoja. 

Esimerkiksi me ollaan myyty kertaalleen maksettu velaton talo Espoosta ja muutettu kehyskuntaan. Se ympäristö muuttui viimeisten 10 vuoden aikana niin, ettei se ollut enää rauhallinen, ja me tykätään rauhallisesta alueesta. Muuttamalla kehyskuntaan sai samalla kertaa rauhallisemman ja kauniimman sijainnin lähempää palveluja, upean järvinäköalan, ja vapautui myös pääomaa. Olemme molemmat syntyperäisiä espoolaisia, mutta Espoo ei ole enää sama kuin ennen. Kehyskunnista löytyi sitä vanhaa hyvää tunnelmaa.