Lue keskustelun säännöt.
Millaista pääkaupunkiseudulla on asua? Muutto toiselta puolelta Suomea
Olen miettinyt että muuttaisin pääkaupunkiseudulle.
Asun nyt Pohjois-Suomessa ja työskentelen vuokratyöntekijänä nollatuntisopimuksella.
Töitä on alkanut olla koko ajan vähemmän.
Eikä täällä muutenkaan oikein mikään pidättele.
Katselin tossa työpaikkoja ja pääkaupunkiseudulla näyttäisi olevan oman alan töitä tarjolla ja vielä vakituisia työsuhteita.
Mietin että voisin hakea noita paikkoja.
Eniten oman alan töitä on tarjolla Vantaalla, mutta muuallakin pk-seudulla.
Minkälaista pääkaupunkiseudulla on asua?
Onko asumisen hintataso joka paikassa kallis?
Kommentit (1010)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1+22+1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi ihmiset ottavat suuria riskejä muuttaa pk-seudulle sumppuun, ison väkimäärän kanssa, kerrostaloihin. Miksi ei vaikka sitten jokin muu vaihtoehto, paikkoja löytyy. Pakkohan Suomessa on olla jotain vaihoehtoja tai keksiä. Eivät kaikki voi Uudellemaalle muuttaa ja jäädä. No on sitten myös ulkomaat.
Työpaikat on täällä pk-seudulla
On niitä töitä muuallakin. Muutettiin 2002 työn perässä Vantaalta Savoon pienelle kirkonkylälle. Työpaikat on vartin päässä kaupungissa. Elintasomme nousi välittömästi ja pitkässä juoksussa vielä enemmän. Lapsille on asiallinen koulupolku lukioon saakka.
Mikäs siinä, jos pienessä kirkonkylässä (ja vieläpä Savossa) viihtyy. Jos se firma (tms.) menee nurin, siirtyy, lopettaa, supistaa tms. niin voikin olla vitsit merkittävästi vähemmässä kuin pk-seudulla.
Meillä on kyllä hyvinkin tukevat duunipaikat ja talokin on maksettu jo kauan sitten. Asumme hyvin väljästi harrastustemme ja luonnon äärellä, joku nukkekotiluukku jossain slummissa olisi nyt jo painajainen. Ainoa asia jota jäin Vantaalta kaipaamaan, on lentokentän läheisyys, toisaalta ei tästä mene autollakaan kuin kolme tuntia.
En alkaisi köröttelemään kovin usein sitä 3 tuntia, jos haluan ostaa jonkun erilaisen tuotteen kuin sen päivittäisen ruuan. Olen Savosta kotoisin, enkä todellakaan muuttaisi takaisin. Täällä on ihan mitä tahansa ostettavissa korkeintaan 1/2 tunnin matkan päästä ja kaikenlaiset palvelut. Lentokenttäkin ns. muutaman kivenheiton päässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se sillä tavalla ole, että kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Helsinki todella on muuttunut kymmenessä vuodessa. Asuin useamman vuoden 2010-luvun alussa, muutin pois (ulkomaille) ja palasin sen lopulla. Kaupunki tuntuu erilaiselta. Ihmisiä on huomattavasti enemmän joka paikassa (siis oikeaa tungosta), rautatieasema on muuttunut vähän ärsyttävästä oikeasti välteltäväksi paikaksi ja enpä muista ennen kohdanneeni tilanteita, joissa jossain julkisessa liikennevälineessä tai vaikka vain pysäkillä tullaan iholle. Jonkinlainen pahoinvointi on kasvanut. Niillä joilla menee huonosti, menee tosi huonosti. Huumeidenkäytön yleistyminen vaikuttanee. Tätä kaikkea ei ehkä huomaa jos asuu seudulla jatkuvasti ja asiat muuttuvat pikkuhiljaa. Silti ihan jees paikka ja paljon tekemistä ja kivoilla alueilla tosi kivaa.
Jos on vähän perspektiiviä (itse muutin Helsinkiin reilu 40 vuotta sitten) ei voi kun sanoa että positiivinen kehitys on ollut valtavaa. Vielä 80-luvulla asunnottomia alkoholisteja makasi joka puolella kuin Raatteen tiellä ja turpaan sai helposti. Nykyään meno on hyvin siistiä ja sivistynyttä.
Minäkin muutin Helsinkiin 80-luvulla ja muistan kyllä sen häirinnän ja ne asunnottomat alkoholistit raitiovaunuissa ja pysäkeillä. Varsinkin Hakaniemessä oli ihan jokapäiväistä, että raitiovaunupysäkillä parveili humalaisia, niin että siinä pysäkillä ei voinut odottaa jos joutui vaihtamaan ratikkaa, tai joku nukkui penkillä. Niitä ei ole enää.
Mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana on kuitenkin menty selvästi alaspäin. Keskusta on näivettynyt, johtuu ehkä automarketeista ja kauppakeskuksista ja nyt viimeksi vielä verkkokaupasta, monissa muissakin kaupungeissa on sama ikävä ilmiö. Rautatieaseman seutu ja liikekeskusta on ikävää katseltavaa.
Itä-Helsingistä minulla on henkilökohtaisesti lähiajoilta niin ikäviä kokemuksia, joutunut metrossa ja asemalla ahdistelluksi, kahdesti siis saman reissun aikana, että en nyt vähään aikaan ainakaan halua itään päin käymään. En osaa kuitenkaan sanoa, onko metrossa nykyään silti yhtä paha tilanne, mikä oli kasarilla ratikoissa, vai oliko vain huonoa tuuria, koska käytän metroa niin harvoin.
Siistiä ja sivistynyttä on meno tavallisilla keskiluokkaisilla asuinalueilla, joissa ei ole paljon elintapatyöttömiä tai alkoholisteja. Eli suurimmassa osassa pääkaupunkiseutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan mies kirjoitti:
Tämä on erään vanhemman herran mielipide jonka kirjoituksen luin kerran eräästä lehdestä. Siinä hän vertasi pk-seutua Pohjanmaahan, jossa hän aiemmin asui:
"- Pk-seudulla on kyllä hyviä harrastusmahdollisuuksia, mutta silloin täytyy kuulua johonkin seuraan.
- välimatkat lyhyitä mutta hyöty menee ruuhkissa istumiseen ja virastoissa yms. pitkät jonotusajat.
- talvella loskaa ja pimeää. Tosin keinovalot valaisee, mutta esim. pohjoisessa lumi ja revontulet valaisee paremmin kuin etelän luonnonvalo.
- ketjuhampuraispaikkojen normaali hampurilainen naurettavan pieni verrattuna pohjammaan perinteisten grillien hampurilaisiin...."
Vähän tähän tyyliin tuo kirjoitus meni. Eli henkilöllä joka oli muuttanut pk-seudulle ja asuu siellä.Jo jossain 100 000 asukkaan kaupungissa elämä on helpompaa. Ruuhka aikaankin pääset omalla autolla kaupan pihaan 15 minuutissa. Eikä työmatka vie sen kauempaa. Kaikki on keskimäärin halvempaa. Samoin kaikki harrastukset on saatavilla. Pk seutu ei tarjoa mitään lisäarvoa kuin rikkaimmille. Rahvas ei saa kuin haitat. Mutta onhan se hienoa maksaa rupuisesta kerrostalo kopista 1000€ kk kun näköala on vastapäisen talon seinään, lähikauppa on sikamaisen kallis surkean valikoiman omaava kusinen sale/alepa. Työmatkaan menee suuntaansa tunti julkisilla tai polkupyörällä räntäsatessaa yli puoli tuntia.
100 000 asukkaan kaupungissa on myös kusinen sale, mutta sinne on käveltävä selvästi pidempi matka. Työmatka riippuu tietysti missä työpaikka sijaitsee, mutta sano yksikin 100 000 asukkaan kokoluokan kaupunki, jossa on parempi julkinen liikenne kuin Helsingissä.
Olen eri, mutta et nyt ehkä ole koskaan asunut pikkukaupungissa?
Pienen kaupungin hyvä puoli on että keskusta on kompakti ja joka paikkaan on lyhyt matka. Töihin ja keskustan tavarataloihin ja marketteihin voi kävellä tai pyöräillä. kun kaupunki on kompakti, siellä ei tarvita niin massiivista joukkoliikennettä kuin pääkaupunkiseudulla, joka levittäytyy tosi laajalle alueelle. On myös ihan eri asia, onko ihmisiä sata tuhatta vai miljoona (kuten Helsingin metroplialueella) vai useita miljoonia (kuten isoissa metropoleissa).
Tottakai elämä pikkukaupungissa on logistisesti helpompaa, siitä ei kannata kiistellä, mutta ei vaihtoehtoja ole yhtä paljon kuin isoissa kaupungeissa ja siksihän ihmiset juuri yleensä muuttaa. Moni arvostaa esimerkiksi sitä, että ei ole vain yksi tai kaksi mahdollista työnantajaa omalla alalla, vaan oikeasti paljon työpaikkoja, joiden varaan voi rakentaa urakehitystä. Vaikka isoissa kaupungeissa on enemmän vaihtoehtoja, niissä on kuitenkin myös enemmän ruuhkia.
Vaikka Helsingissä on paljon julkista liikennettä, niin jostain syystä siellä on kuitenkin myös paljon pikkuautoja, joten ei kaikki kuitenkaan käytä sitä julkista. Ehkä siinä julkisessa kuitenkin jokin mättää, että se ei ole niin houkutteleva?
En ole samaa mieltä, että elämä olisi pikkukaupungissa logistisesti helpompaa. Jos pitää päästä jonnekin vähänkin etäämmälle ilman autoa, on se pikkukaupungissa usein julkisilla käytännössä mahdotonta. Pk-seudulla pääsee melkein mihin vain ilman autoakin jos ja kun on tarve.
Pikkukaupungissa asuessa meillä ongelma oli usein se, että kun ei ollut käytännössä julkista liikennettä niin lapsia piti kuskata autolla joka paikkaan. Ongelma oli siinä, että esim työaikaan ei tietenkään voinut lapsia kuljetella ja välillä piti antaa lapsille taksirahaa, että pääsivät harrastuksiin, kavereille ja mummolaan (ei pikkukaupungissakaan kaikki asu ihan vieressä). Kun muutettiin Helsinkiin niin siinä avautu lapsille uusi maailma, että julkisilla pääsee kaikkialle ihan itsekseen.
Te puhutte Helsingistä. Kysymys koski pääkaupunkiseutua.
Meillä ainakin Espoossa oli just iso ongelma lasten harrastukset, koska koko kaupunkirakenne oli hajanainen eikä juuri minkäänlaista toimivaa joukkoliikennettä. Töissäkäynti ei onnistunut julkisilla eikä puolison kanssa kimppakyydillä, eikä kumpikaan voinut viedä lapsi harrastuksiin pitkien matkojen vuoksi, eikä lapset päässeet julkisilla, kun niitä ei ollut. Käytännössä piti olla au-pair ja perheessä kolme autoa. Elämä helpottui huomattavasti kun muutimme pienen kehyskaupungin keskustaan, jossa lasten koulut ja harrastukset, uimahalli, jäähalli, partio ja musiikkiopisto, olivat kävelymatkan etäisyydellä. Myös julkinen liikenne Helsingin keskustaan toimi ilman vaihtoja, jolloin työssäkäynti julkisilla onnistui ja työmatkan pystyi hyödyntämään työskentelyyn. Yhden auton pidimme, jotta voimme käydä mökillä ja lomareissuilla, mutta arjessa sitä ei enää tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan mies kirjoitti:
Tämä on erään vanhemman herran mielipide jonka kirjoituksen luin kerran eräästä lehdestä. Siinä hän vertasi pk-seutua Pohjanmaahan, jossa hän aiemmin asui:
"- Pk-seudulla on kyllä hyviä harrastusmahdollisuuksia, mutta silloin täytyy kuulua johonkin seuraan.
- välimatkat lyhyitä mutta hyöty menee ruuhkissa istumiseen ja virastoissa yms. pitkät jonotusajat.
- talvella loskaa ja pimeää. Tosin keinovalot valaisee, mutta esim. pohjoisessa lumi ja revontulet valaisee paremmin kuin etelän luonnonvalo.
- ketjuhampuraispaikkojen normaali hampurilainen naurettavan pieni verrattuna pohjammaan perinteisten grillien hampurilaisiin...."
Vähän tähän tyyliin tuo kirjoitus meni. Eli henkilöllä joka oli muuttanut pk-seudulle ja asuu siellä.Jo jossain 100 000 asukkaan kaupungissa elämä on helpompaa. Ruuhka aikaankin pääset omalla autolla kaupan pihaan 15 minuutissa. Eikä työmatka vie sen kauempaa. Kaikki on keskimäärin halvempaa. Samoin kaikki harrastukset on saatavilla. Pk seutu ei tarjoa mitään lisäarvoa kuin rikkaimmille. Rahvas ei saa kuin haitat. Mutta onhan se hienoa maksaa rupuisesta kerrostalo kopista 1000€ kk kun näköala on vastapäisen talon seinään, lähikauppa on sikamaisen kallis surkean valikoiman omaava kusinen sale/alepa. Työmatkaan menee suuntaansa tunti julkisilla tai polkupyörällä räntäsatessaa yli puoli tuntia.
100 000 asukkaan kaupungissa on myös kusinen sale, mutta sinne on käveltävä selvästi pidempi matka. Työmatka riippuu tietysti missä työpaikka sijaitsee, mutta sano yksikin 100 000 asukkaan kokoluokan kaupunki, jossa on parempi julkinen liikenne kuin Helsingissä.
Olen eri, mutta et nyt ehkä ole koskaan asunut pikkukaupungissa?
Pienen kaupungin hyvä puoli on että keskusta on kompakti ja joka paikkaan on lyhyt matka. Töihin ja keskustan tavarataloihin ja marketteihin voi kävellä tai pyöräillä. kun kaupunki on kompakti, siellä ei tarvita niin massiivista joukkoliikennettä kuin pääkaupunkiseudulla, joka levittäytyy tosi laajalle alueelle. On myös ihan eri asia, onko ihmisiä sata tuhatta vai miljoona (kuten Helsingin metroplialueella) vai useita miljoonia (kuten isoissa metropoleissa).
Tottakai elämä pikkukaupungissa on logistisesti helpompaa, siitä ei kannata kiistellä, mutta ei vaihtoehtoja ole yhtä paljon kuin isoissa kaupungeissa ja siksihän ihmiset juuri yleensä muuttaa. Moni arvostaa esimerkiksi sitä, että ei ole vain yksi tai kaksi mahdollista työnantajaa omalla alalla, vaan oikeasti paljon työpaikkoja, joiden varaan voi rakentaa urakehitystä. Vaikka isoissa kaupungeissa on enemmän vaihtoehtoja, niissä on kuitenkin myös enemmän ruuhkia.
Vaikka Helsingissä on paljon julkista liikennettä, niin jostain syystä siellä on kuitenkin myös paljon pikkuautoja, joten ei kaikki kuitenkaan käytä sitä julkista. Ehkä siinä julkisessa kuitenkin jokin mättää, että se ei ole niin houkutteleva?
Otetaan esimerkiksi Lahti, koska se osuu likimain asukasmäärään. Ei siellä ole kaikki lähellä. Jos asuu esim. Ahtialassa ja on töissä Kärpäsen Salessa niin ei sitä matkaa huvita kävellä ja julkisillakin kestää. Keskustaankin joutuu käytännössä menemään bussilla.
Matka vie omalla autolla vartin ruuhka-aikaankin. Aikuisilla ihmisillä on yleensä auto. Mistä Suomeen ja ylipäätään Eurooppaan on tullut tämä aikuisten lasten joiden elinpiiri on kiinni julkisesta liikenteestä kulttuuri? Pohjois-Amerikka on Eurooppaa vauraampi ja Kanadasta löytyy Yhdysvaltojen keskiluokan jälkeen maailman vaurain keskiluokka. Siellä on itsestään selvyys että aikuiselle normaali ihmisellä on oma auto. Jopa vähävaraisillakin kun eivät ne todellakaan maksa siellä samaa kuin täällä eikä polttoaine ole käynyt yli euron litra aivan ennätyshinnoissakaan. Samoin omakotitalojen osuus asuntokannasta on suurempi. Suomalaisten ei tarvitse paukutella henkseleitä. Helsinkikin on hyvin köyhän näköinen kaupunki kerrostaloghettoineen ja HSL busseineen joilla Atlantin takana liikkuvut lähinnä köyhällistö alueiden köyhimmät asukkaat. Suomalainen ihanne on kuin Neuvostoliitosta. Elämä julkisen liikenteen suunnittelijan varassa ja asutaan surkeassa elementti kennostossa. Sitä suomalaiset eivät ymmärrä että Aasiasta ja Afrikastakin tulevat koulutetut tavotitelevat amerikkalaista unelmaa. Eivät punavihreiden ja viherkokoomuksen unelmaa. Sen takia nämä yleensä hetken Suomessa oltuaan ja ymmärrettyään ettei se ole täällä mahdollista jättävät maan. Sossuvaltio ei ole mikään kiinnostuksen aihe vaan ainoastaan ansio mahdollisuudet.
Mietin samoja kysymyksiä. Ehkä ihmiset vain yrittävät puolustaa omia valintojaan kun eivät muusta tiedä, tai sitten oikeasti osa on muuttanut maaseudulta niin huonoista olosuhteista, että nuo betonikerrostalot merkitsevät heille parempaa asumista.
Suomessa käytännössä ainoa tapa saada kunnollista asumistasoa, on asua omakotitalossa. Ei ole edes Helsingin keskustassa kalleimmilla paikoilla tarjolla kovin laadukkaita kerrostaloasuntoja, lähiöistä puhumattakaan.
Maailmalla asuessa on vaatimustaso ainakin minulla kasvanut niin, että asuintalossa pitää olla myös palveluja ja yhteisiä tiloja ja asunnon pitää olla viihtyisä eikä mikään koppi. Silti hinnan pitää olla sellainen että sen pystyy normaalilla palkalla kustantamaan, eikä Helsingissä asuvilla suurimmalla osalla hyvissäkään töissä olevilla ole mahdollisuutta hankkia yli miljoonan euron asuntoja. Eikä edes niissäkään ole Suomessa mitään mikä maailmalla on ihan normitasoa keskiluokalle, esimerkiksi talon omaa autohallia, ala-aulan respaa ja vartiointia tai viihtyisää uima-allasosastoa, kuntosalia tai edes puutarha-aluetta. Yleensä niissä ei ole Suomessa mitään muuta kuin avaimella toimiva lukko ulko-ovessa ja asfaltti pihassa. Auton kanssa liikkuvalle ei ole omaa nimettyä parkkipaikkaa. Polkupyörän joutuu kuskaamaan omaan asuntoon, jos haluaa, ettei sitä varasteta, koska ei ole vartiointia.
Oikeasti: ei kukaan halua asua betonitalossa ja liikkua julkisilla, jos on muitakin vaihtoehtoja. Sama kuin kysyisi ilotytöltä, että teetkö tätä hommaa omasta halustasi, kai se sanoo, että tekee, jos ei sillä ihmisellä ole parempia vaihtoehtoja.
Naapurit tykkää kyttyrää jos vaikka alat rappusilla istuen harakoita ampumaan. Maalla sekin onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se identiteetti monesti ihmisillä menee niin, että on stadilaiset ja ne muut. Tuo junan tuomat-termi on niin last season. Ei mun ikäiset (kolmekymppiset) käytä sitä. Se on mummojen ja pappojen käyttämä siltä ajalta kun Helsinkiin muutti töiden perässä paljon väkeä, 50-70-luvulla, kun ihan konkreettisesti muutettiin puoli omaisuutta junassa mukana. Junan tuomista puhuvat yleensä ne, jotka ei ole syntyjään stadilaisia ja yrittävät vaikuttaa sellaisilta tai jotka ovat sen jossain maalla lapsena omaksuneet. Pientä epäkorrektiutta siihen liittyy nykypäivänä.
Hyvä pointti. Aloin itsekin miettiä, milloin olisin kuullut jonkun puhuvan junan tuomista, jos ei tätä ketjua lasketa. Ei kukaan stadilaisen oikeasti käytä junan tuoma-sanontaa. Yleensäkin jengi on suvaitsevaista. Jos jonkun taustasta tulee puhetta, mun mielestä kyllä siitä ollaan positiivisella tavalla kiinnostuneita. Mä en välttämättä tiedä, missä jokin paikkakunta on, kun en omista autoa enkä ajokorttiakaan. Just yhtenä päivänä joku mainitsi Loimaan. Mulla ei ole aavistustakaan, missä sellainen on. Lomailen Suomessa lähinnä junalla tai lennän. Kyllä mä hahmotan Levin, Rukan, Kuopion, Jyväskylän, Vaasan, Turun, Tampereen sijainnin, mut ei siitä tarvitse kenenkään loukkaantua, jos en kaikkia pikkupaikkakuntia tiedä.
Suurin osa ihmisistä joko laskelmoivia tai ilkeitä, teet virheen jos et pysy kotona, sinulla hyvin asiat jos edes jotain töitä löytyisi sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urbaani maalainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1+22+1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi ihmiset ottavat suuria riskejä muuttaa pk-seudulle sumppuun, ison väkimäärän kanssa, kerrostaloihin. Miksi ei vaikka sitten jokin muu vaihtoehto, paikkoja löytyy. Pakkohan Suomessa on olla jotain vaihoehtoja tai keksiä. Eivät kaikki voi Uudellemaalle muuttaa ja jäädä. No on sitten myös ulkomaat.
Työpaikat on täällä pk-seudulla
On niitä töitä muuallakin. Muutettiin 2002 työn perässä Vantaalta Savoon pienelle kirkonkylälle. Työpaikat on vartin päässä kaupungissa. Elintasomme nousi välittömästi ja pitkässä juoksussa vielä enemmän. Lapsille on asiallinen koulupolku lukioon saakka.
Mikäs siinä, jos pienessä kirkonkylässä (ja vieläpä Savossa) viihtyy. Jos se firma (tms.) menee nurin, siirtyy, lopettaa, supistaa tms. niin voikin olla vitsit merkittävästi vähemmässä kuin pk-seudulla.
Meillä on kyllä hyvinkin tukevat duunipaikat ja talokin on maksettu jo kauan sitten. Asumme hyvin väljästi harrastustemme ja luonnon äärellä, joku nukkekotiluukku jossain slummissa olisi nyt jo painajainen. Ainoa asia jota jäin Vantaalta kaipaamaan, on lentokentän läheisyys, toisaalta ei tästä mene autollakaan kuin kolme tuntia.
En alkaisi köröttelemään kovin usein sitä 3 tuntia, jos haluan ostaa jonkun erilaisen tuotteen kuin sen päivittäisen ruuan. Olen Savosta kotoisin, enkä todellakaan muuttaisi takaisin. Täällä on ihan mitä tahansa ostettavissa korkeintaan 1/2 tunnin matkan päästä ja kaikenlaiset palvelut. Lentokenttäkin ns. muutaman kivenheiton päässä
No meidän prioriteeteissa tuo erikoisten asioiden ostelu ei ole prioriteetissa kovin korkealla elåmän arvoissa. Ja tavara tulee jopa jostain Italiasta parissa kolmessa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulle tule jäämään palkasta paljoakaan käteen, asumiseen menee vähintään puolet palkasta.
Vantaalla tosiaan tietyissä paikoissa voit asua vähän halvemmalla, mutta siinä tulee sitten mukana muita ongelmia...Mitä ongelmia?
Ongelmia joita muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvat väittävät siellä olevan, vaikka moni on tuskin edes koskaan Helsingissä käynyt.
Missään ei oo niin ahdasmielistä porukkaa kun helsingussä, eivät hyväksy mitään muuta elämäntapaa tai ajatusmaailmaa kuin omansa, ja muiden kanssa ei voida olla tekemisissä.
Lapsellisia rasisteja juntteja ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa pääkaupunkiseudulle pitää hyväksyä riski joutua raiskatuksi, ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi. Täällä liikkuu erilaisia jengejä joiden jsenten integroituminen yhteiskuntaan on jäänyt pahasti kesken. Suuri osa ei ymmärrä suomen kieltä tai kulttuuria. Miehinen valta on arvossa ja nämä elukat eivät usko muuta kuin väkivaltaa. Varo ja vältä näitä muukalaiselukoita kuin ruttoa ja jos sellainen lähestyy niin tuikkaa puukolla kylkeen ennen kuin sinua aletaan raiskata. Että sellaista täällä stadissa.
Taas näitä peräkammarin poikia sieltä Suomussalmelta jotka eivät ole käyneet Helsingissä kuin kerran äidin kanssa junalla. :D Nyt se korkki kiinni ja lähdet ulkoilemaan!
Lähden Mustikkamaalle lenkille niin että Suomussalmen voit tunkea peräreikääsi.
Muuten voitaisiin uskoa, mutta kovin on maalaista tämä tapasi puhua.
Just niin. Kuka stadilainen käyttäisi sanontaa, että voit tunkea Suomussalmen peräreikääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan mies kirjoitti:
Tämä on erään vanhemman herran mielipide jonka kirjoituksen luin kerran eräästä lehdestä. Siinä hän vertasi pk-seutua Pohjanmaahan, jossa hän aiemmin asui:
"- Pk-seudulla on kyllä hyviä harrastusmahdollisuuksia, mutta silloin täytyy kuulua johonkin seuraan.
- välimatkat lyhyitä mutta hyöty menee ruuhkissa istumiseen ja virastoissa yms. pitkät jonotusajat.
- talvella loskaa ja pimeää. Tosin keinovalot valaisee, mutta esim. pohjoisessa lumi ja revontulet valaisee paremmin kuin etelän luonnonvalo.
- ketjuhampuraispaikkojen normaali hampurilainen naurettavan pieni verrattuna pohjammaan perinteisten grillien hampurilaisiin...."
Vähän tähän tyyliin tuo kirjoitus meni. Eli henkilöllä joka oli muuttanut pk-seudulle ja asuu siellä.Jo jossain 100 000 asukkaan kaupungissa elämä on helpompaa. Ruuhka aikaankin pääset omalla autolla kaupan pihaan 15 minuutissa. Eikä työmatka vie sen kauempaa. Kaikki on keskimäärin halvempaa. Samoin kaikki harrastukset on saatavilla. Pk seutu ei tarjoa mitään lisäarvoa kuin rikkaimmille. Rahvas ei saa kuin haitat. Mutta onhan se hienoa maksaa rupuisesta kerrostalo kopista 1000€ kk kun näköala on vastapäisen talon seinään, lähikauppa on sikamaisen kallis surkean valikoiman omaava kusinen sale/alepa. Työmatkaan menee suuntaansa tunti julkisilla tai polkupyörällä räntäsatessaa yli puoli tuntia.
100 000 asukkaan kaupungissa on myös kusinen sale, mutta sinne on käveltävä selvästi pidempi matka. Työmatka riippuu tietysti missä työpaikka sijaitsee, mutta sano yksikin 100 000 asukkaan kokoluokan kaupunki, jossa on parempi julkinen liikenne kuin Helsingissä.
Olen eri, mutta et nyt ehkä ole koskaan asunut pikkukaupungissa?
Pienen kaupungin hyvä puoli on että keskusta on kompakti ja joka paikkaan on lyhyt matka. Töihin ja keskustan tavarataloihin ja marketteihin voi kävellä tai pyöräillä. kun kaupunki on kompakti, siellä ei tarvita niin massiivista joukkoliikennettä kuin pääkaupunkiseudulla, joka levittäytyy tosi laajalle alueelle. On myös ihan eri asia, onko ihmisiä sata tuhatta vai miljoona (kuten Helsingin metroplialueella) vai useita miljoonia (kuten isoissa metropoleissa).
Tottakai elämä pikkukaupungissa on logistisesti helpompaa, siitä ei kannata kiistellä, mutta ei vaihtoehtoja ole yhtä paljon kuin isoissa kaupungeissa ja siksihän ihmiset juuri yleensä muuttaa. Moni arvostaa esimerkiksi sitä, että ei ole vain yksi tai kaksi mahdollista työnantajaa omalla alalla, vaan oikeasti paljon työpaikkoja, joiden varaan voi rakentaa urakehitystä. Vaikka isoissa kaupungeissa on enemmän vaihtoehtoja, niissä on kuitenkin myös enemmän ruuhkia.
Vaikka Helsingissä on paljon julkista liikennettä, niin jostain syystä siellä on kuitenkin myös paljon pikkuautoja, joten ei kaikki kuitenkaan käytä sitä julkista. Ehkä siinä julkisessa kuitenkin jokin mättää, että se ei ole niin houkutteleva?
Otetaan esimerkiksi Lahti, koska se osuu likimain asukasmäärään. Ei siellä ole kaikki lähellä. Jos asuu esim. Ahtialassa ja on töissä Kärpäsen Salessa niin ei sitä matkaa huvita kävellä ja julkisillakin kestää. Keskustaankin joutuu käytännössä menemään bussilla.
Matka vie omalla autolla vartin ruuhka-aikaankin. Aikuisilla ihmisillä on yleensä auto. Mistä Suomeen ja ylipäätään Eurooppaan on tullut tämä aikuisten lasten joiden elinpiiri on kiinni julkisesta liikenteestä kulttuuri? Pohjois-Amerikka on Eurooppaa vauraampi ja Kanadasta löytyy Yhdysvaltojen keskiluokan jälkeen maailman vaurain keskiluokka. Siellä on itsestään selvyys että aikuiselle normaali ihmisellä on oma auto. Jopa vähävaraisillakin kun eivät ne todellakaan maksa siellä samaa kuin täällä eikä polttoaine ole käynyt yli euron litra aivan ennätyshinnoissakaan. Samoin omakotitalojen osuus asuntokannasta on suurempi. Suomalaisten ei tarvitse paukutella henkseleitä. Helsinkikin on hyvin köyhän näköinen kaupunki kerrostaloghettoineen ja HSL busseineen joilla Atlantin takana liikkuvut lähinnä köyhällistö alueiden köyhimmät asukkaat. Suomalainen ihanne on kuin Neuvostoliitosta. Elämä julkisen liikenteen suunnittelijan varassa ja asutaan surkeassa elementti kennostossa. Sitä suomalaiset eivät ymmärrä että Aasiasta ja Afrikastakin tulevat koulutetut tavotitelevat amerikkalaista unelmaa. Eivät punavihreiden ja viherkokoomuksen unelmaa. Sen takia nämä yleensä hetken Suomessa oltuaan ja ymmärrettyään ettei se ole täällä mahdollista jättävät maan. Sossuvaltio ei ole mikään kiinnostuksen aihe vaan ainoastaan ansio mahdollisuudet.
Auton omistaminen on kallista ja sillä saa vastineeksi todella vähän. Ei duunin jälkeen jaksa enää skarpata liikenteessä vaan on kiva rojahtaa bussin penkille ja katsoa luurilta jotain. Ravintolaankaan ei ymmärrettävistä syistä viitsi lähteä autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se identiteetti monesti ihmisillä menee niin, että on stadilaiset ja ne muut. Tuo junan tuomat-termi on niin last season. Ei mun ikäiset (kolmekymppiset) käytä sitä. Se on mummojen ja pappojen käyttämä siltä ajalta kun Helsinkiin muutti töiden perässä paljon väkeä, 50-70-luvulla, kun ihan konkreettisesti muutettiin puoli omaisuutta junassa mukana. Junan tuomista puhuvat yleensä ne, jotka ei ole syntyjään stadilaisia ja yrittävät vaikuttaa sellaisilta tai jotka ovat sen jossain maalla lapsena omaksuneet. Pientä epäkorrektiutta siihen liittyy nykypäivänä.
Junantuomista puhuvat ne syntyperäiset stadilaiset, joiden ainoaksi saavutukseksi jäi Helsingissä syntyminen ja jotka hierovat tätä syntyperäänsä ja "polvisuuksiaan" jokaisen tapaamansa ihmisen naamaan minuutin sisällä ensitapaamisesta. Rasittavaa porukkaa, mutta useimmat syntyperäiset ovat mukavaa porukkaa, kuten me junantuomatkin.
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se identiteetti monesti ihmisillä menee niin, että on stadilaiset ja ne muut. Tuo junan tuomat-termi on niin last season. Ei mun ikäiset (kolmekymppiset) käytä sitä. Se on mummojen ja pappojen käyttämä siltä ajalta kun Helsinkiin muutti töiden perässä paljon väkeä, 50-70-luvulla, kun ihan konkreettisesti muutettiin puoli omaisuutta junassa mukana. Junan tuomista puhuvat yleensä ne, jotka ei ole syntyjään stadilaisia ja yrittävät vaikuttaa sellaisilta tai jotka ovat sen jossain maalla lapsena omaksuneet. Pientä epäkorrektiutta siihen liittyy nykypäivänä.
Junantuomista puhuvat ne syntyperäiset stadilaiset, joiden ainoaksi saavutukseksi jäi Helsingissä syntyminen ja jotka hierovat tätä syntyperäänsä ja "polvisuuksiaan" jokaisen tapaamansa ihmisen naamaan minuutin sisällä ensitapaamisesta. Rasittavaa porukkaa, mutta useimmat syntyperäiset ovat mukavaa porukkaa, kuten me junantuomatkin.
No ehkä 20 vuotta sitten. Kieli on muuttunut aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missään ei oo niin ahdasmielistä porukkaa kun helsingussä, eivät hyväksy mitään muuta elämäntapaa tai ajatusmaailmaa kuin omansa, ja muiden kanssa ei voida olla tekemisissä.
Lapsellisia rasisteja juntteja ovat.
Taitaa olla niitä maalta tulleita. En tunne yhtään tuollaista helsinkiläistä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se identiteetti monesti ihmisillä menee niin, että on stadilaiset ja ne muut. Tuo junan tuomat-termi on niin last season. Ei mun ikäiset (kolmekymppiset) käytä sitä. Se on mummojen ja pappojen käyttämä siltä ajalta kun Helsinkiin muutti töiden perässä paljon väkeä, 50-70-luvulla, kun ihan konkreettisesti muutettiin puoli omaisuutta junassa mukana. Junan tuomista puhuvat yleensä ne, jotka ei ole syntyjään stadilaisia ja yrittävät vaikuttaa sellaisilta tai jotka ovat sen jossain maalla lapsena omaksuneet. Pientä epäkorrektiutta siihen liittyy nykypäivänä.
Kyllä sitä ihan alkuperäisten stadilaisten suusta kuulee vielä nykyäänkin. Se onko se korrektia niin on sitten toinen juttu. Ei tietenkään saisi tehdä yhtä ihmisryhmää koskevia yleistyksiä. Osa muualta muuttaneista on ihan fiksua porukkaa.
Jo vuosikymmeniä me muuttajat (junantuomat) olemme olleet koulutetumpia ja maailmaa nähneempiä kuin stadilainen kantaväestö, joka monia kovasti nyppii. Kadehditaan ja halveksitaan samanaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulle tule jäämään palkasta paljoakaan käteen, asumiseen menee vähintään puolet palkasta.
Vantaalla tosiaan tietyissä paikoissa voit asua vähän halvemmalla, mutta siinä tulee sitten mukana muita ongelmia...Mitä ongelmia?
Ongelmia joita muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvat väittävät siellä olevan, vaikka moni on tuskin edes koskaan Helsingissä käynyt.
Ne ongelmat ovat kuitenkin todellisuutta, mutta te maailmanhalaajat ette uskalla sitä tunnustaa.
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se identiteetti monesti ihmisillä menee niin, että on stadilaiset ja ne muut. Tuo junan tuomat-termi on niin last season. Ei mun ikäiset (kolmekymppiset) käytä sitä. Se on mummojen ja pappojen käyttämä siltä ajalta kun Helsinkiin muutti töiden perässä paljon väkeä, 50-70-luvulla, kun ihan konkreettisesti muutettiin puoli omaisuutta junassa mukana. Junan tuomista puhuvat yleensä ne, jotka ei ole syntyjään stadilaisia ja yrittävät vaikuttaa sellaisilta tai jotka ovat sen jossain maalla lapsena omaksuneet. Pientä epäkorrektiutta siihen liittyy nykypäivänä.
Kyllä sitä ihan alkuperäisten stadilaisten suusta kuulee vielä nykyäänkin. Se onko se korrektia niin on sitten toinen juttu. Ei tietenkään saisi tehdä yhtä ihmisryhmää koskevia yleistyksiä. Osa muualta muuttaneista on ihan fiksua porukkaa.
Jo vuosikymmeniä me muuttajat (junantuomat) olemme olleet koulutetumpia ja maailmaa nähneempiä kuin stadilainen kantaväestö, joka monia kovasti nyppii. Kadehditaan ja halveksitaan samanaikaisesti.
Ei stadilaiset puhu junan tuomista. Mä oon kolmekymppinen, enkä oo koskaan kuullut kenenkään käyttävän tuota. Ehkä tuo on jotain kieltä, jota vanhukset käyttää. Historian havinaa. Tai joku pönde tahtoo esiintyä palstalla muka-stadilaisena. Vetää roolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoisin ensisijaisesti töitä Tampereen, Oulun, Turun, Kuopion tai Lahden kaltaisisista kaupungeista. Täällä tosiaan kallista asumista ja halvemmilla alueilla on sosioekonomisia ongelmia. Auton omistaessa voisi toki asua Kirkkonummella, Tuusulassa tai Sipoossa.
Jaa että Kuopiossa tai Lahdessa ei ole sosioekonomisia ongelmia? Puhumattakaan nyt jostain kehyskunnista. Tiedoksi, niitä on kaikkialla halvemmilla asuinalueilla.
Monilta unohtuu tässäkin keskustelussa, että esimerkiksi Vantaan tulotaso, vaikka on pääkaupunkiseudulla ehkä pienimmästä päästä, johtuu kuitenkin vain muutamasta harvasta isosta vuokrakerrostalolähiöstä, ja on kokonaisuutenakin kuitenkin Suomen mittakaavassa huomattavasti keskitason yläpuolella.
Kehyskunnissa taas on keskimääräistä vähemmän noita sosioekonomisia ongelmia siksi, että niissä ei usein ole vuokrakerrostalolähiöitä samalla tavalla kuin isommissa kaupungeissa. Omakotialueet pääkaupunkiseudun kehyskunnissa eivät missään tapauksessa ole halpoja, vaan kuuluvat Suomen kalleimpiin alueisiin, heti Helsingin ja Espoon omakotialueitten jälkeen. Eräänlainen kultaisen kehän ilmiö kyllä on pääkaupunkiseudulla olemassa, eli Helsingin keskusta on mennyt alaspäin, lähiöt polarisoituneet niin että osa on kurjistunut, ja pääasiassa melko hyvätuloista keskiluokkaahan se on, joka muuttaa kehyskuntiin omakotitaloihin.
Kaikilla yleensä on tiedossa ne oman kaupunkinsa muutamat tietyt kaupunginosat, joissa sattuu ja tapahtuu. Mutta ei niiden koko kaupunkia pitäisi leimata.
Kehyskuntiin muuttavat ne joilla ei ole varaa rakentaa omakotitaloon Helsingissä tai Espoossa. Jos väität ettei kehyskunnissa ole yhtä paljon sosioekonomisia ongelmia niin et ole vissiin käynyt esimerkiksi Keravalla tai Hyvinkäällä? Et selvästikään tiedä mistä puhut. Siihen on yleensä syynsä miksi hintataso on alhaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan mies kirjoitti:
Tämä on erään vanhemman herran mielipide jonka kirjoituksen luin kerran eräästä lehdestä. Siinä hän vertasi pk-seutua Pohjanmaahan, jossa hän aiemmin asui:
"- Pk-seudulla on kyllä hyviä harrastusmahdollisuuksia, mutta silloin täytyy kuulua johonkin seuraan.
- välimatkat lyhyitä mutta hyöty menee ruuhkissa istumiseen ja virastoissa yms. pitkät jonotusajat.
- talvella loskaa ja pimeää. Tosin keinovalot valaisee, mutta esim. pohjoisessa lumi ja revontulet valaisee paremmin kuin etelän luonnonvalo.
- ketjuhampuraispaikkojen normaali hampurilainen naurettavan pieni verrattuna pohjammaan perinteisten grillien hampurilaisiin...."
Vähän tähän tyyliin tuo kirjoitus meni. Eli henkilöllä joka oli muuttanut pk-seudulle ja asuu siellä.Jo jossain 100 000 asukkaan kaupungissa elämä on helpompaa. Ruuhka aikaankin pääset omalla autolla kaupan pihaan 15 minuutissa. Eikä työmatka vie sen kauempaa. Kaikki on keskimäärin halvempaa. Samoin kaikki harrastukset on saatavilla. Pk seutu ei tarjoa mitään lisäarvoa kuin rikkaimmille. Rahvas ei saa kuin haitat. Mutta onhan se hienoa maksaa rupuisesta kerrostalo kopista 1000€ kk kun näköala on vastapäisen talon seinään, lähikauppa on sikamaisen kallis surkean valikoiman omaava kusinen sale/alepa. Työmatkaan menee suuntaansa tunti julkisilla tai polkupyörällä räntäsatessaa yli puoli tuntia.
100 000 asukkaan kaupungissa on myös kusinen sale, mutta sinne on käveltävä selvästi pidempi matka. Työmatka riippuu tietysti missä työpaikka sijaitsee, mutta sano yksikin 100 000 asukkaan kokoluokan kaupunki, jossa on parempi julkinen liikenne kuin Helsingissä.
Olen eri, mutta et nyt ehkä ole koskaan asunut pikkukaupungissa?
Pienen kaupungin hyvä puoli on että keskusta on kompakti ja joka paikkaan on lyhyt matka. Töihin ja keskustan tavarataloihin ja marketteihin voi kävellä tai pyöräillä. kun kaupunki on kompakti, siellä ei tarvita niin massiivista joukkoliikennettä kuin pääkaupunkiseudulla, joka levittäytyy tosi laajalle alueelle. On myös ihan eri asia, onko ihmisiä sata tuhatta vai miljoona (kuten Helsingin metroplialueella) vai useita miljoonia (kuten isoissa metropoleissa).
Tottakai elämä pikkukaupungissa on logistisesti helpompaa, siitä ei kannata kiistellä, mutta ei vaihtoehtoja ole yhtä paljon kuin isoissa kaupungeissa ja siksihän ihmiset juuri yleensä muuttaa. Moni arvostaa esimerkiksi sitä, että ei ole vain yksi tai kaksi mahdollista työnantajaa omalla alalla, vaan oikeasti paljon työpaikkoja, joiden varaan voi rakentaa urakehitystä. Vaikka isoissa kaupungeissa on enemmän vaihtoehtoja, niissä on kuitenkin myös enemmän ruuhkia.
Vaikka Helsingissä on paljon julkista liikennettä, niin jostain syystä siellä on kuitenkin myös paljon pikkuautoja, joten ei kaikki kuitenkaan käytä sitä julkista. Ehkä siinä julkisessa kuitenkin jokin mättää, että se ei ole niin houkutteleva?
Otetaan esimerkiksi Lahti, koska se osuu likimain asukasmäärään. Ei siellä ole kaikki lähellä. Jos asuu esim. Ahtialassa ja on töissä Kärpäsen Salessa niin ei sitä matkaa huvita kävellä ja julkisillakin kestää. Keskustaankin joutuu käytännössä menemään bussilla.
Matka vie omalla autolla vartin ruuhka-aikaankin. Aikuisilla ihmisillä on yleensä auto. Mistä Suomeen ja ylipäätään Eurooppaan on tullut tämä aikuisten lasten joiden elinpiiri on kiinni julkisesta liikenteestä kulttuuri? Pohjois-Amerikka on Eurooppaa vauraampi ja Kanadasta löytyy Yhdysvaltojen keskiluokan jälkeen maailman vaurain keskiluokka. Siellä on itsestään selvyys että aikuiselle normaali ihmisellä on oma auto. Jopa vähävaraisillakin kun eivät ne todellakaan maksa siellä samaa kuin täällä eikä polttoaine ole käynyt yli euron litra aivan ennätyshinnoissakaan. Samoin omakotitalojen osuus asuntokannasta on suurempi. Suomalaisten ei tarvitse paukutella henkseleitä. Helsinkikin on hyvin köyhän näköinen kaupunki kerrostaloghettoineen ja HSL busseineen joilla Atlantin takana liikkuvut lähinnä köyhällistö alueiden köyhimmät asukkaat. Suomalainen ihanne on kuin Neuvostoliitosta. Elämä julkisen liikenteen suunnittelijan varassa ja asutaan surkeassa elementti kennostossa. Sitä suomalaiset eivät ymmärrä että Aasiasta ja Afrikastakin tulevat koulutetut tavotitelevat amerikkalaista unelmaa. Eivät punavihreiden ja viherkokoomuksen unelmaa. Sen takia nämä yleensä hetken Suomessa oltuaan ja ymmärrettyään ettei se ole täällä mahdollista jättävät maan. Sossuvaltio ei ole mikään kiinnostuksen aihe vaan ainoastaan ansio mahdollisuudet.
Oikeissa isoissa maailmankaupungeissa kuten Lontoossa ja Pariisissa kaikki käyttävät julkista liikennettä, myös rikkaat. Jenkkien autokeskeinen systeemi laimentaa kaupungit niin että jossain Los Angelesissa on vähemmän oikeaa kaupunkia kuin Jyväskylässä. Siellä isotkin miljoonakaupungit ovat kuolleen tuntuisia, ilman kaupunkielämää. Hyvä että Helsingissä on eurooppalainen meininki, jossa tiivistä kaupunkia ja julkista liikennettä arvostetaan.
No tietysti pohjoisessa on luonto mikä vetää sinne muitakin ja rauhaa sekä luomua ja halvempaa. Jää sinne ole ahkera.