Lue keskustelun säännöt.
Suhtaudutaanko nykyään lapsiin pidempään "pieninä" vai muistanko vain itse väärin?
03.02.2023 |
Mulla on sellainen muistikuva, että 10-vuotiaani olin jo itsenäinen ja iso, kuljin joka paikkaan itse, talvellakin pyörällä, pukeutumista ei enää kovasti vahdittu, ulos lähtiessä nappasi vaan hätäisesti jonkun takin päälle jne. Kun vertaa nyt tuntemaani samanikäiseen, niin autolla viedän lyhyetkin matkat, köytetään edelleen turvaistuimeen, lyheenkin ulosmenoon vaikka autolla kaupassakäyntiin pukeudutaan päästä varpaisiin, talvihaalareita ja vastaavia käyttää edelleen jne.
Ja ennen kuin joku haukkuu minut lyttyyn, niin ei, en moiti ketään vaan mietin, oliko tämä yleisesti niin, että nyt suhtaudutaan eri tavalla. Itse 80-luvun alkupuolella syntynyt.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Nykylasten hyvinvointi vaan on tärkeämpää. Eikä tämä ole vitsi.
Ennen lapsia ei saatu, niitä vain tuli, ja kaikki tuo muu juontaa siitä.
En koe, että olisin ollut mitenkään heitteillä! Mutta luotettiin kai jo aiemmin, että pärjää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siltä vaikuttaa. Itse kävelin kouluun ekaluokasta saakka ja matkaa oli kolmisen kilometriä. Nyt siskoni poikaa kuskataan kouluun vaikka on viidennellä luokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylasten hyvinvointi vaan on tärkeämpää. Eikä tämä ole vitsi.
Ennen lapsia ei saatu, niitä vain tuli, ja kaikki tuo muu juontaa siitä.En koe, että olisin ollut mitenkään heitteillä! Mutta luotettiin kai jo aiemmin, että pärjää.
ap
No ei sitä lapsi välttämättä ajattelekaan noin (paitsi jos on oikeasti nälkäinen ja kylmissään koko ajan), mutta ennen kuoli lapsia paljon enemmän onnettomuuksissa juuri tuon huolettoman elämäntavan takia.
(eri)
Eikös turvaistuinsuositus muuttunutkin niin, että se koskee nykyään tuon ikäisiä myös? Eli tuo ei ole vain vanhempien hössötystä.
10-vuotiaani on alle 150 cm, joten hän käyttää autossa istuinkoroketta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että "luotettiin että pärjää". Lapsista pidetään nykyään parempaa huolta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lapsi on ihmisenä yhtä arvokas ja tärkeä, kuin aikuinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tämän päiväinen haalari- ja kurahousualoitus on siis tällainen. Huomenna sitten lähestytään aihetta taas jostain muusta näkökulmasta. Nämä aloitukset tulevat aina näin aamupäivisin suunnilleen samaan aikaan.
Kyllä ennen oli tuo, että lapsen piti pärjäillä itse hyvissä ajoin. Ei se ollut mitenkään traumatisoivaa, lapset tottuu ja oppii nopeasti. En ymmärrä tätä nykyistä nynnymeininkiä, jossa lasta kuskataan joka paikkaan kuin taksilla ja pidetään kuplassa. Tämä on tosin ehkä enemmän keskiluokan juttuja, lähiöissä ja työväenluokan alueilla pienet lapset kulkee kouluun ihan omatoimisesti ekaluokkalaisesta saakka ja näyttävät leikkivän keskenään kuten ennen vanhaan kasarilla. Ei siellä vanhemmat ole kaakattamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ennen oli tuo, että lapsen piti pärjäillä itse hyvissä ajoin. Ei se ollut mitenkään traumatisoivaa, lapset tottuu ja oppii nopeasti. En ymmärrä tätä nykyistä nynnymeininkiä, jossa lasta kuskataan joka paikkaan kuin taksilla ja pidetään kuplassa. Tämä on tosin ehkä enemmän keskiluokan juttuja, lähiöissä ja työväenluokan alueilla pienet lapset kulkee kouluun ihan omatoimisesti ekaluokkalaisesta saakka ja näyttävät leikkivän keskenään kuten ennen vanhaan kasarilla. Ei siellä vanhemmat ole kaakattamassa.
Lähiöissä lapset ovat enimmäkseen ns. taustaisia. Heillä luonnollisesti on hyvin erilainen kasvatuskulttuuri kuin suomalaisilla.
Vaatejutuissa muodit menee ja tulee, eikä välttämättä liity siihen, pidetäänkö lasta pienenä. Esimerkiksi mä en koskaan käyttänyt haalareita paitsi varmaan ihan taaperona. Mutta meidän 10v itse on itse kaupasta halunnut ja valinnut haalarit ja parilla kaverillaankin on. Jos siis näet lapseni haalarissa, se ei tarkoita sitä, että häntä kohdellaan pikkulapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoiselta kuulostaa, että 10-vuotiasta kuljetettaisiin turvaistuimessa. Mutta tässä lienee suurta vaihtelua perheiden tavoissa toimia. Lapsiluku, vanhempien ja työn määrä ym. vaikuttavat siihen onko lapsen opittava itsenäisemmäksi vai onko vanhemmilla mahdollisuutta tukea enemmän. Kummassakin hyvät ja huonot puolensa on, ja toiset lapset tarvitsisivat tukea kovastikin, toiset kenties hyötyvät enemmän siitä että saavat itse oppia ja ratkaista ongelmiakin. Varmasti kummallakin tavalla ääripäässä toimivia perheitä on ollut aina, eikä se koskaan ole lapselle ihanteellinen tilanne.
Lastensuojelulaki velvoittaa nykyään vanhempia enemmän, joten siinä mielessä uskon että olet oikeassa, että tätä pienenä pitämistä tapahtuu nykyaikana enemmän.
Lähipiirissäni vaikutti myös siltä, että ennen lapset sysättiin helposti mihin vaan pois näkyvistä eikä heistä sen kummemmin murehdittu tai huolehdittu. Sitten jos jotain ongelmia tuli, niin se oli ikäänkuin lapsen vika, että aiheutti huolta. Usein ongelmat pyrittiin pitämään vanhemmilta salassa, koska ei niihin apua olisi saanut, vaan suuttumusta tms. Vaikea sanoa, onko tämä ollut yleinen kokemus ja kasvatustapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ennen oli tuo, että lapsen piti pärjäillä itse hyvissä ajoin. Ei se ollut mitenkään traumatisoivaa, lapset tottuu ja oppii nopeasti. En ymmärrä tätä nykyistä nynnymeininkiä, jossa lasta kuskataan joka paikkaan kuin taksilla ja pidetään kuplassa. Tämä on tosin ehkä enemmän keskiluokan juttuja, lähiöissä ja työväenluokan alueilla pienet lapset kulkee kouluun ihan omatoimisesti ekaluokkalaisesta saakka ja näyttävät leikkivän keskenään kuten ennen vanhaan kasarilla. Ei siellä vanhemmat ole kaakattamassa.
Lähiöissä lapset ovat enimmäkseen ns. taustaisia. Heillä luonnollisesti on hyvin erilainen kasvatuskulttuuri kuin suomalaisilla.
Ihan valkoisia suomalaisia on nämä täällä lähiössä olevat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
10-vuotiaani on alle 150 cm, joten hän käyttää autossa istuinkoroketta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että "luotettiin että pärjää". Lapsista pidetään nykyään parempaa huolta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lapsi on ihmisenä yhtä arvokas ja tärkeä, kuin aikuinenkin.
Lyhyenä aikuisena tuo taas tuntuu liioittelulta, mutta ymmärrän, että raja pitää vetää johonkin.
Kyllä, olen huomannut ihan saman! Aiemmin yläkoululaiset ja lukiolaiset elivät jo jotenkin ihan erillistä, omaa elämäänsä, mutta nykyään vanhemmat ovat tosi tiiviisti heidän elämässään, kuskaavat harrastuksiin ja valvovat koulunkäyntiä.
Joskus kavereita kun kuuntelee, niin ihan hämmästyy, että minkä ikäisiä lapset ovat. Mulle kävi esimerkiksi uudessa työpaikassa niin, että kuvittelin puheiden perusteella erään naisen lapsien olevan päiväkodissa, siis sain puheista ihan sellaisen käsityksen, että heillä eletään pikkulapsiperheen arkea. Myöhemmin selvisi, että lapset ovat 8 ja 10 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10-vuotiaani on alle 150 cm, joten hän käyttää autossa istuinkoroketta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että "luotettiin että pärjää". Lapsista pidetään nykyään parempaa huolta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lapsi on ihmisenä yhtä arvokas ja tärkeä, kuin aikuinenkin.
Lyhyenä aikuisena tuo taas tuntuu liioittelulta, mutta ymmärrän, että raja pitää vetää johonkin.
Se ei ole vain pituus vaan lapsen keho on muutenkin erilainen vaikka olisi saman pituinen kuin lyhyt aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ennen oli tuo, että lapsen piti pärjäillä itse hyvissä ajoin. Ei se ollut mitenkään traumatisoivaa, lapset tottuu ja oppii nopeasti. En ymmärrä tätä nykyistä nynnymeininkiä, jossa lasta kuskataan joka paikkaan kuin taksilla ja pidetään kuplassa. Tämä on tosin ehkä enemmän keskiluokan juttuja, lähiöissä ja työväenluokan alueilla pienet lapset kulkee kouluun ihan omatoimisesti ekaluokkalaisesta saakka ja näyttävät leikkivän keskenään kuten ennen vanhaan kasarilla. Ei siellä vanhemmat ole kaakattamassa.
Ehkä Helsingissä on jo niin vaarallista, että ei uskalla päästää lapsia yksin?
Itsekin ihmettelen kun työkaverit soittelevat 10-vuotiaille ja selostavat joka aamu, mitä lapsen pitää tehdä ennen kouluun menoa. Tyyliin "nyt menet jääkaapille, otat sieltä margariinin..." Ja sitten tietenkin soitetaan erikseen kun lapsen pitää lähteä kouluun. Nämä eivät ole mitään erityislapsia. Itse osasin kellon tuon ikäisenä ja huolehdin itse kouluun menosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10-vuotiaani on alle 150 cm, joten hän käyttää autossa istuinkoroketta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että "luotettiin että pärjää". Lapsista pidetään nykyään parempaa huolta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lapsi on ihmisenä yhtä arvokas ja tärkeä, kuin aikuinenkin.
Lyhyenä aikuisena tuo taas tuntuu liioittelulta, mutta ymmärrän, että raja pitää vetää johonkin.
Ymmärrätkö, että lapsen mittasuhteet ja fysiikka ovat erilaiset kuin aikuisella? Mitä sinä aikuisena ihmisenä tähän tulet itkemään lasten turvaistuimista, käytä toki itsekin jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen kun työkaverit soittelevat 10-vuotiaille ja selostavat joka aamu, mitä lapsen pitää tehdä ennen kouluun menoa. Tyyliin "nyt menet jääkaapille, otat sieltä margariinin..." Ja sitten tietenkin soitetaan erikseen kun lapsen pitää lähteä kouluun. Nämä eivät ole mitään erityislapsia. Itse osasin kellon tuon ikäisenä ja huolehdin itse kouluun menosta.
Höpö höpö, eivätkä soittele. :D Keskityhän sinä työhösi. Olet ollut ihan yhtä avuton kakara kuin kaikki muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vaatejutuissa muodit menee ja tulee, eikä välttämättä liity siihen, pidetäänkö lasta pienenä. Esimerkiksi mä en koskaan käyttänyt haalareita paitsi varmaan ihan taaperona. Mutta meidän 10v itse on itse kaupasta halunnut ja valinnut haalarit ja parilla kaverillaankin on. Jos siis näet lapseni haalarissa, se ei tarkoita sitä, että häntä kohdellaan pikkulapsena.
Aina sinulla on nuo samat tarinat missä alakouluikäinen vapaaehtoisesti haluaa käyttää haalaria tai kuravaatteita.
Nykylasten hyvinvointi vaan on tärkeämpää. Eikä tämä ole vitsi.
Ennen lapsia ei saatu, niitä vain tuli, ja kaikki tuo muu juontaa siitä.