Lue keskustelun säännöt.
Suhtaudutaanko nykyään lapsiin pidempään "pieninä" vai muistanko vain itse väärin?
03.02.2023 |
Mulla on sellainen muistikuva, että 10-vuotiaani olin jo itsenäinen ja iso, kuljin joka paikkaan itse, talvellakin pyörällä, pukeutumista ei enää kovasti vahdittu, ulos lähtiessä nappasi vaan hätäisesti jonkun takin päälle jne. Kun vertaa nyt tuntemaani samanikäiseen, niin autolla viedän lyhyetkin matkat, köytetään edelleen turvaistuimeen, lyheenkin ulosmenoon vaikka autolla kaupassakäyntiin pukeudutaan päästä varpaisiin, talvihaalareita ja vastaavia käyttää edelleen jne.
Ja ennen kuin joku haukkuu minut lyttyyn, niin ei, en moiti ketään vaan mietin, oliko tämä yleisesti niin, että nyt suhtaudutaan eri tavalla. Itse 80-luvun alkupuolella syntynyt.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10-vuotiaani on alle 150 cm, joten hän käyttää autossa istuinkoroketta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että "luotettiin että pärjää". Lapsista pidetään nykyään parempaa huolta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lapsi on ihmisenä yhtä arvokas ja tärkeä, kuin aikuinenkin.
Lyhyenä aikuisena tuo taas tuntuu liioittelulta, mutta ymmärrän, että raja pitää vetää johonkin.
Ymmärrätkö, että lapsen mittasuhteet ja fysiikka ovat erilaiset kuin aikuisella? Mitä sinä aikuisena ihmisenä tähän tulet itkemään lasten turvaistuimista, käytä toki itsekin jos haluat.
En huomannut itkeväni mitään ja sanoinhan tuossa, että ymmärrän, miksi sääntö voi olla, mikä nyt on. Itselläsi taitaa olla pahoja itsesäätelyongelmia, jos tuollaisestakin kommentista pitää ruveta ilkeilemään.
Osa 10-vuotiaista puolitoistametrisistä lapsista on hyvinkin helposti vahvempia kuin joku hauras 80-vuotias, joka silti saattaa itse vielä ajaa autoa.
Kitinä ja "vitsailu" tuosta asiasta on niin kulunutta ja masentavaa, ettei kukaan jaksa sitä enää lukea. Joten älä sinäkään aloita, miten on alle 150 cm aikuisia kjeh räh röh, nekin tarvii turvaistuimen.
Mitä ihmettä? Lukutaito on sinulla täysin hukassa? Miksi minä lyhyenä vitsailisin tuollaisesta, kun juuri sanoin, että itsestäni tuntuu liioittelulta, että 150 cm pitkä lapsi istutetaan turvaistuimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatejutuissa muodit menee ja tulee, eikä välttämättä liity siihen, pidetäänkö lasta pienenä. Esimerkiksi mä en koskaan käyttänyt haalareita paitsi varmaan ihan taaperona. Mutta meidän 10v itse on itse kaupasta halunnut ja valinnut haalarit ja parilla kaverillaankin on. Jos siis näet lapseni haalarissa, se ei tarkoita sitä, että häntä kohdellaan pikkulapsena.
Meillä lapset on kasvatettu itsenäisiksi, mutta olemme myös ns. ulkoilmaihmisiä, mikä tarkoittaa sitä, että lapsilla on hyvät käytännölliset ulkovaatteet. Joten tosiaan ei kannata tehdä johtopäätöksiä pelkästään sen perusteella, millaiset vaatteet lapsella on päällä.
Vierailija kirjoitti:
Nykylasten hyvinvointi vaan on tärkeämpää. Eikä tämä ole vitsi.
Ennen lapsia ei saatu, niitä vain tuli, ja kaikki tuo muu juontaa siitä.
Enpä tiedä. Ei kyse ollut siitä että ei olisi ajateltu lasten hyvinvointia. Kun yhteiskunta oli eri ja oltiin totuttu tiettyihin juttuihin tavanomaisina ei siinä koettu olevan mitään ihmeellistä.
Vai väittääkö joku, että amerikkalaiset välittävät lapsistaan enemmän kun suomalaiset, kun lapset eivät yksin saa mennä oikein mihinkään.
Tuihon on muitakin syitä kun välittäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10-vuotiaani on alle 150 cm, joten hän käyttää autossa istuinkoroketta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että "luotettiin että pärjää". Lapsista pidetään nykyään parempaa huolta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lapsi on ihmisenä yhtä arvokas ja tärkeä, kuin aikuinenkin.
Lyhyenä aikuisena tuo taas tuntuu liioittelulta, mutta ymmärrän, että raja pitää vetää johonkin.
Ymmärrätkö, että lapsen mittasuhteet ja fysiikka ovat erilaiset kuin aikuisella? Mitä sinä aikuisena ihmisenä tähän tulet itkemään lasten turvaistuimista, käytä toki itsekin jos haluat.
En huomannut itkeväni mitään ja sanoinhan tuossa, että ymmärrän, miksi sääntö voi olla, mikä nyt on. Itselläsi taitaa olla pahoja itsesäätelyongelmia, jos tuollaisestakin kommentista pitää ruveta ilkeilemään.
Osa 10-vuotiaista puolitoistametrisistä lapsista on hyvinkin helposti vahvempia kuin joku hauras 80-vuotias, joka silti saattaa itse vielä ajaa autoa.
Kitinä ja "vitsailu" tuosta asiasta on niin kulunutta ja masentavaa, ettei kukaan jaksa sitä enää lukea. Joten älä sinäkään aloita, miten on alle 150 cm aikuisia kjeh räh röh, nekin tarvii turvaistuimen.
Mitä ihmettä? Lukutaito on sinulla täysin hukassa? Miksi minä lyhyenä vitsailisin tuollaisesta, kun juuri sanoin, että itsestäni tuntuu liioittelulta, että 150 cm pitkä lapsi istutetaan turvaistuimeen?
Liioittelulta? Eli lapsia ei saisi suojata, vaikka on törmäystesteissä jne. todettu, että lapsen on hyvä käyttää turvalaitetta 150 cm, niin sinun mielestä se on liioittelua? Jos minä olen lukutaidoton, sinä olet välinpitämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatejutuissa muodit menee ja tulee, eikä välttämättä liity siihen, pidetäänkö lasta pienenä. Esimerkiksi mä en koskaan käyttänyt haalareita paitsi varmaan ihan taaperona. Mutta meidän 10v itse on itse kaupasta halunnut ja valinnut haalarit ja parilla kaverillaankin on. Jos siis näet lapseni haalarissa, se ei tarkoita sitä, että häntä kohdellaan pikkulapsena.
Meillä lapset on kasvatettu itsenäisiksi, mutta olemme myös ns. ulkoilmaihmisiä, mikä tarkoittaa sitä, että lapsilla on hyvät käytännölliset ulkovaatteet. Joten tosiaan ei kannata tehdä johtopäätöksiä pelkästään sen perusteella, millaiset vaatteet lapsella on päällä.
Tyhmä noin tekee. Tietenkin risaisista likaisista vaatteista voi niin tehdä jos ei satunnaista.
Meillä lapset mallikkaasti puettu päiväkodissa kun lukivat mitä istin ja laitoin. Oli toppavaatteet, kerrastot ja kaulurit. Yhden jääräpään kanssa piti mennä (n. 4-vuotiaasta lähtien) kompromisseihin, kun ei aina halunnut pukea sitä mitä pyydettiin. Eli välillä sellaset, että juuri ja juuri tarkenee.
Niin että ei kuule seclasten vastetuskasn e auna riefista, järjestä ja välittämisestä kiinni.
Lähetin kerran esim. ilman pipoa kouluun, kun oli unohtanut sen kouluun. Meillä tosin 5 min. matka.
Joku varmaan, herran jestas kun hullua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan että lapsia kuskataan vanhempien toimesta paljon enemmän paikasta toiseen kuin omassa lapsuudessani 90-luvun alussa. Jos halusi koulun jälkeen vaikka kirkonkylään kaverille, sinne joko pyöräiltiin 12km suuntaansa tai maksettiin omasta taskurahasta bussilippu. Kouluun vanhempien oman auton kyydillä tuleminen joka aamu ja iltapäivä oli harvinaista, ja harrastuksiinkin vietiin kynnykselle ehkä sinä yhtenä tai kahtena päivänä vuodessa kun keli oli tosi huono. Lapset eivät ilmeisesti myöskään vietä samalla tavalla aikaa yksin, ala-asteella muistan lyhyiden päivien loppuneen jo kello 13:00 ja vanhempani tulivat arkisin vasta kuuden aikoihin kotiin.
Miksi lapset sitten voi huonosti jos niitä hyysätään koko ajan? Niidenhän pitäisi näillä nykymetodeilla voida paljon paremmin kuin ennen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10-vuotiaani on alle 150 cm, joten hän käyttää autossa istuinkoroketta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että "luotettiin että pärjää". Lapsista pidetään nykyään parempaa huolta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lapsi on ihmisenä yhtä arvokas ja tärkeä, kuin aikuinenkin.
Lyhyenä aikuisena tuo taas tuntuu liioittelulta, mutta ymmärrän, että raja pitää vetää johonkin.
Ymmärrätkö, että lapsen mittasuhteet ja fysiikka ovat erilaiset kuin aikuisella? Mitä sinä aikuisena ihmisenä tähän tulet itkemään lasten turvaistuimista, käytä toki itsekin jos haluat.
En huomannut itkeväni mitään ja sanoinhan tuossa, että ymmärrän, miksi sääntö voi olla, mikä nyt on. Itselläsi taitaa olla pahoja itsesäätelyongelmia, jos tuollaisestakin kommentista pitää ruveta ilkeilemään.
Osa 10-vuotiaista puolitoistametrisistä lapsista on hyvinkin helposti vahvempia kuin joku hauras 80-vuotias, joka silti saattaa itse vielä ajaa autoa.
Kitinä ja "vitsailu" tuosta asiasta on niin kulunutta ja masentavaa, ettei kukaan jaksa sitä enää lukea. Joten älä sinäkään aloita, miten on alle 150 cm aikuisia kjeh räh röh, nekin tarvii turvaistuimen.
Mitä ihmettä? Lukutaito on sinulla täysin hukassa? Miksi minä lyhyenä vitsailisin tuollaisesta, kun juuri sanoin, että itsestäni tuntuu liioittelulta, että 150 cm pitkä lapsi istutetaan turvaistuimeen?
Liioittelulta? Eli lapsia ei saisi suojata, vaikka on törmäystesteissä jne. todettu, että lapsen on hyvä käyttää turvalaitetta 150 cm, niin sinun mielestä se on liioittelua? Jos minä olen lukutaidoton, sinä olet välinpitämätön.
Nyt menee jo tosi omituiseksi. Yrittäkää pysyä siinä asiassa, josta minua syytetään. Missä oli se vitsailu, jota minun väitettiin osoittaneen? Vastasin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset sitten voi huonosti jos niitä hyysätään koko ajan? Niidenhän pitäisi näillä nykymetodeilla voida paljon paremmin kuin ennen?!
Miksi noin luulet? Enemmistöllä lapsista menee hyvin, paljon paremmin kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lasten asema nykypäivänähän on ihan loputtoman ristiriitainen. Lapsi on, ainakin noiden asiantuntijoiden tms kommentteja jos katsoo, niin monen mielessä jotain pieniä aikuisia, jotka on kykeneväisiä tekemään jo vaikka minkälaisia päätöksiä tulevaisuutensa suhteen, mutta samaan aikaan ne esitetään jonain sylivauvaan verrattavina, jotka hajoaa pienestäkin kosketuksesta tai poikkisanasta.
Samaan aikaan siis annetaan lapsille liikaa ja liian vähän "pisteitä", siitä mitä ne todellisuudessa on. Lapset on viisaita jajaja, mutta ei samalla tavalla kuin aikuiset, eikä niiden kuulukaan olla.
90-luvulla kävelin jo ekaluokkalaisena koulusta kotiin. Matkaa 3km. Kaverin kanssa mentiin kahdestaan. Matka tuntui välillä pitkältä, mutta sitten leikittiin matkan varrella. Kotona otin välipalaa, tein läksyt ja lähdin kavereiden kanssa ulos leikkimään.
Pyörällä kuljettiin sitten 15-vuotiaaksi saakka joka paikkaan, kunnes sai mopon. Minnekään ei kuskattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monessa töllissä 100 vuotta sitten kymmenvuotias lähti isänsä kanssa metsätöihin talveksi. Ilman turvaistuinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset sitten voi huonosti jos niitä hyysätään koko ajan? Niidenhän pitäisi näillä nykymetodeilla voida paljon paremmin kuin ennen?!
Miksi noin luulet? Enemmistöllä lapsista menee hyvin, paljon paremmin kuin ennen.
No sehän hienoa. Ihmettelen vaan että sellaista kuvaa ei saa kyllä mediaa lukiessa.
Jatkakaa hyysäystä niin eihän meillä ole tulevaisuudessa mitään ongelmia lasten suhteen. Eikös niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä lasten asema nykypäivänähän on ihan loputtoman ristiriitainen. Lapsi on, ainakin noiden asiantuntijoiden tms kommentteja jos katsoo, niin monen mielessä jotain pieniä aikuisia, jotka on kykeneväisiä tekemään jo vaikka minkälaisia päätöksiä tulevaisuutensa suhteen, mutta samaan aikaan ne esitetään jonain sylivauvaan verrattavina, jotka hajoaa pienestäkin kosketuksesta tai poikkisanasta.
Samaan aikaan siis annetaan lapsille liikaa ja liian vähän "pisteitä", siitä mitä ne todellisuudessa on. Lapset on viisaita jajaja, mutta ei samalla tavalla kuin aikuiset, eikä niiden kuulukaan olla.
Ihan loogistahan tuo on siitä näkökulmasta, että lasten oikeuksia halutaan koko ajan lisätä. Tämä tarkoittaa lapsen itsemääräämisoikeuden lisäämistä ja vanhempien kurinpito-oikeuksien heikentämistä.
Minä ajattelen myös, että tässä on menty parempaan suuntaan. Ei lapsen kuulu huolehtia itse itsestään ja pärjätä. Itse teen aamupalan omalle 12-vuotiaalle, soittelen työpäivän aikana iltapäivällä kotiin ja kyselen, missä hän on ja mitä tekee, kyselen aina koulupäivän kuulumiset ja koitan pysyä perillä siitä, mitä lapselle kuuluu, olen mukana kohtuudella hänen harrastuksissaan... Koen olevani paljon läheisempi omien lasteni kanssa kuin omat vanhempani olivat minun kanssani. Vanhempani varmasti yrittivät parhaansa ja olivat ihan tavallisia sen ajan mittapuulla, mutta kyllä itse usein koin olevani ihan oman onneni nojassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ennen oli tuo, että lapsen piti pärjäillä itse hyvissä ajoin. Ei se ollut mitenkään traumatisoivaa, lapset tottuu ja oppii nopeasti. En ymmärrä tätä nykyistä nynnymeininkiä, jossa lasta kuskataan joka paikkaan kuin taksilla ja pidetään kuplassa. Tämä on tosin ehkä enemmän keskiluokan juttuja, lähiöissä ja työväenluokan alueilla pienet lapset kulkee kouluun ihan omatoimisesti ekaluokkalaisesta saakka ja näyttävät leikkivän keskenään kuten ennen vanhaan kasarilla. Ei siellä vanhemmat ole kaakattamassa.
Lapsia kuoli tapaturmaisesti paljon enemmän kuin nykyään.
Eipä kai se kovin traumatisoivaa, tappavaa vaan.
Nykyään pidetään myös 16- jopa 20- vuotiaita lapsena. Tämän huomasin ihan töissä. Äidit soittelivat jopa parikymppisen "lapsen" terveys- tai ajanvarausasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10-vuotiaani on alle 150 cm, joten hän käyttää autossa istuinkoroketta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että "luotettiin että pärjää". Lapsista pidetään nykyään parempaa huolta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lapsi on ihmisenä yhtä arvokas ja tärkeä, kuin aikuinenkin.
Lyhyenä aikuisena tuo taas tuntuu liioittelulta, mutta ymmärrän, että raja pitää vetää johonkin.
Ymmärrätkö, että lapsen mittasuhteet ja fysiikka ovat erilaiset kuin aikuisella? Mitä sinä aikuisena ihmisenä tähän tulet itkemään lasten turvaistuimista, käytä toki itsekin jos haluat.
En huomannut itkeväni mitään ja sanoinhan tuossa, että ymmärrän, miksi sääntö voi olla, mikä nyt on. Itselläsi taitaa olla pahoja itsesäätelyongelmia, jos tuollaisestakin kommentista pitää ruveta ilkeilemään.
Osa 10-vuotiaista puolitoistametrisistä lapsista on hyvinkin helposti vahvempia kuin joku hauras 80-vuotias, joka silti saattaa itse vielä ajaa autoa.
Kitinä ja "vitsailu" tuosta asiasta on niin kulunutta ja masentavaa, ettei kukaan jaksa sitä enää lukea. Joten älä sinäkään aloita, miten on alle 150 cm aikuisia kjeh räh röh, nekin tarvii turvaistuimen.
Mitä ihmettä? Lukutaito on sinulla täysin hukassa? Miksi minä lyhyenä vitsailisin tuollaisesta, kun juuri sanoin, että itsestäni tuntuu liioittelulta, että 150 cm pitkä lapsi istutetaan turvaistuimeen?
Olen itse 160cm ja tosi lyhyt yläkroppa. Kun olin autokolarissa niin se turvavyö teki veti mun niskan/kurkun seudun ihan paskaksi, koska se on liian korkealla.
Ei 150cm ole mikään liioittelu, kun mulla 160cm ja lyhyellä yläkropalla tuntuu, että pitäisi kanssa olla turvaistuin.
Nu turvavyöt on suunniteltu miehille, eli sieltä 170cm ylöspäin.
Minä ainakin koen että lapsena piti vain pärjätä, kotoa ei tullut mitään tukea. Vanhemmat ei osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta koulunkäyntiini tai harrastuksiin, ainoat kokeilemani harrastukset jäi sen takia kun asuttiin kaukana kaikesta ja vanhempien nuiva asenne sinne kuskaamiseen yms tuntui pahalta. Huitelin menemään missälie. Koin kaikki elämäni aikuiset turvattomiksi.
Tuo on totta, mutta yhtä hyvin autonvalmistajat voisivt tehdä turvavyön, jota voi säätää niin, että se kulkisi lyhyemmillä ihmisillä oikealla korkeudella.