Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen - en ihmettele, että syntyvyysluvut ovat huonoja
31.01.2023 |
Työelämässä odotetaan, että lapsen saaminen ei saisi näkyä mitenkään. Pikkulapsiarkea elävän vanhemman pitäisi olla yhtä pirteä, tehokas ja aktiivinen kuin ennen lapsen/lapsien saamista.
Kuvitellaan, että riemusta kiljuen otetaan ylimääräisiä töitä (joista ei saa ylimääräistä palkkaa). Ihmetellään, jos pienen lapsen vanhempi ei ole ihan 100 % terässä, vaan huonot yöunet ja arjen kiire väsyttää. Ihmetellään, miksi ei voi jäädä yliajalle venyviin palavereihin, kun on pakko hakea lapsi päiväkodista. Ala ei ole mikään kylmä bisnesala tai aivokirurgin hommaa, vaan ns. pehmeämpi naisvaltainen ala, jossa jopa työskennellään lasten kanssa. Esimies ehdottaa lisäkoulutuksia, työmatkoja ja muita, vaikka olen sanonut, että ottaisin nyt pari vuotta rauhallisemmin lapsen ollessa tosi pieni. Esimiehen on vaikea ymmärtää tätä, vaikka hänellä itsellään on yläkouluikäiset lapset (ilmeisesti aika kultaa muistot siitä, millaista pikkulapsiarki on). Miehen työpaikalla puolestaan ihmetellään, miksi mieskin on ollut hoitovapaalla ja hoitaa omaa lastaan, kun "eikös se ole naisten hommaa".
Lapsen sairastuessa toisen vanhemman on pakko lähteä hakemaan lasta päiväkodista. Ei se vanhemmastakaan kivaa ole, että lapsi sairastaa ja siihen päälle työnantaja voivottelee, että onko ihan pakko lähteä hakemaan lasta ja eikö joku muu voisi hakea. Lapsen sairastaessa hoidat etänä osan töistä ja lopulta kaadut itsekin sairasvuoteelle. Työpaikalla ei ymmärretä, että kaikilla ei ole isovanhempia apuna eikä lastenhoitopalvelusta saa hoitajaa sairaalle lapselle (lukee erikseen paikan ehdoissa, että eivät hoida sairaita lapsia). Sairasta lasta on pakko hoitaa itse. Kun perheen sairastelukierre on ohi, palaat työpaikalle jossa esimiestä ja työkavereita ärsyttää, kun olet ollut lapsen takia pois töistä.
Ollessani sinkku ja lapseton pyysin itselleni sellaiset työvuorot, jotka olivat pikkulapsiperheelliselle vaikeita. Kollegat olivat tuosta kiitollisia, kun joku toinen otti nuo hoitaakseen. Nyt kun itse kaipaisin joustoa omaan suuntaani parin vuoden ajan, ei sitä tipu. Valitellaan, miten kaikkien nyt vaan pitää ottaa hankalia vuoroja ja "kyllä se Isla-Eevertti 1 v pärjää viikon ilman äitiä, jos nyt vaan lähtisit sinne työmatkalle!"
Sitten ihmetellään, miksi syntyvyysluvut ovat matalat, kun työelämässäkin perheellisiin suhtaudutaan nyreästi.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun laitetaan vaippaikäiset hoitoon. Lapsen voi hoitaa myös 3v asti kotona ja antaa rauhallisen kasvuympäristön ilman tautirumbaa. On ihan eri tehdä töitä, kun lapsi osaa jo puhua, syödä, pukea, käydä vessassa, nukkuu yöt ja on muutenkin omatoiminen. Sittenkin voi tehdä lyhennettyä työaikaa ettei koko arki ei ole väsynyttä kärsimystä. Elämä on valintoja ja jostain käsittämättömästä syystä tasa-arvon nimissä suuri osa naisista valitsee hoidattaa pienet lapset päiväkodissa
Tässä ketjussahan useampikin jo totesi, että lyhennetty työaika ei sopinut työnantajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä työn ja perhe-elämän yhdistäminen onnistuu tasan siksi, että kun toinen on töissä, toinen on vapaalla ja toisin päin. En sano, että tämäkään on herkkua, koska ennen työpäivää tai työpäivän jälkeen hoidat lapset ja ainakin yrität tehdä muitakin asioita ypöyksin toisen ollessa töissä. Töissä menee huomattavasti suurempi osa päivästä, kun ei olla siellä yhtäaikaa eikä sellaista perheen yhteistä aikaa juurikaan jää samalla tavalla.
Moni haluaisi tehdä osa-aikaisesti, mutta tähän suhtaudutaan Suomessa todella huonosti. Muissa maissa saatetaan palata kyllä nopeammin töihin, mutta osa-aikaisesti. Täällä on kovin mustavalkoista joko-tai-kulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaisi tehdä osa-aikaisesti, mutta tähän suhtaudutaan Suomessa todella huonosti. Muissa maissa saatetaan palata kyllä nopeammin töihin, mutta osa-aikaisesti. Täällä on kovin mustavalkoista joko-tai-kulttuuria.
Kaksi puolipäiväistä työntekijää tulee työnantajalle kalliimmaksi kuin yksi kokopäiväinen. Tässä todennäköisesti suurin syy. Lisäksi on paljon työtehtäviä, joissa puolipäiväinen ei järkevällä tavalla edes onnistuisi.
Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen onnistuu, jos pariskunnan molemmat osapuolet panostavat perheeseen yhtä paljon. Meillä oli myös se onni, että kaikki lapset ovat sairastaneet hyvin vähän tarha-aikoina. Meillä toimi (ymmärrän hyvin, ettei kaikille mahdollista):
- riittävän isot ikäerot lapsilla (3 v)
- lasten kanssa kotona 1,5 -vuotiaaksi (isompi sisarus kotona, ei tarhassa)
- toinen meistä vei tarhaan ja toinen haki (eli toinen meni töihin viimeistään 7.30 että pääsi hakemaan viimeistään neljältä, toinen vei tarhaan aamiaiselle ja jatkoi siitä töihin)
- pieni tarha, infektioitakin taisi olla vähemmän (ei usein enää mikään vaihtoehto kun tarhoista tehty jättimäisiä)
- mies hoiti kaikki tarhakeskustelut, hammastarkastukset jne jne mitkä olivat keskellä päivää
- harvinainen sairaan lapsen hoito tehtiin yleensä tasan molempien vanhempien kesken
- mies vaihtoi lomarahaat vapaaksi joten pärjäsimme loma-ajat paremmin
Lasten terveys ja hyvä nukkuminen ollut meillä ratkaiseva helpotus, molemmat tietysti täysin pelkkää tuuria. Rehellisesti sanottuna en kokenut pikkulapsiaikaa mitenkään raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin vaikuttaa, millainen lapsi on. Toisilla käy hyvä tuuri, lapsi on helppo ja terve, eikä päiväkodista kerry juurikaan poissaoloja. Sitten on niitä, joilla lapsella on sairautta, yöt rikkonaisia vielä useamman vuoden iässä ja arki on raskasta sairaan lapsen kanssa. Tähän päälle vielä päiväkodista tuleva tautikierre, joka on osalla todella vaikea. Eiköhän jokainen valitsisi helpon ja vähän sairastelevan lapsen, jos voisi, mutta kun nämä eivät ole valintakysymyksiä.
Iso ongelma ainakin omalla alallani on se, että osa-aikaista työtä ei haluttaisi myöntää. Olen työajattomassa työssä, mikä tekee tuosta myös omalla tavallaan hankalaa. Jos osa-aikaisesta työstä saa sovittua, käy herkästi niin, että saat 80 % palkkaa, mutta teet kuitenkin yhä samat työt kuin ennenkin.
Nimimerkillä itselläni on juuri muusta syystä osa-aikatyö töissä ja koko ajan työnantaja yrittää laittaa kalenteriin lisää työtehtäviä, vaikka työpäiviin ei yksinkertaisesti mahdu enempää ja sijainen tekee sen minulta jäävän 50 %.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsen isovanhemmat ovat ihmetelleet, miksi olemme niin kuormittuneita taaperon ja töiden kanssa. Ai miksikö?
-Töissä vaaditaan tosi paljon, monissa tilanteissa ei jousteta lainkaan ja jatkuvasti kysellään, voisinko tehdä jotain ylimääräistä.
-Työelämässä pitää olla usein tavoitettavissa, myös ns. virastoaukioloaikojen ulkopuolella. Sairauslomalla viestitellään ja soitellaan sairauslomalla olevalle työntekijälle työasioista.
-Lapsen sairastelut ovat rankkoja, varsinkin jos itsekin on sairaana. Lepoa ei saa missään välissä, kun sairas lapsi voi haluta olla sylissä suunnilleen 24/7.
-Mitään ylimääräistä apua/tukea ei saa. Ollaan miehen kanssa käyty viimeksi kahdestaan kahvilla kesäkuussa tunnin ajan, kun toiset isovanhemmat katsoivat taaperoa sen aikaa. Lepo/palautuminen eivät ole kaksisia lapsiperheessä.
-Olen ollut ison osan pikkulapsiajasta vaikeasti sairas, mikä on myös tehnyt arjesta raskasta. Tätä voivotellaan, mutta apua ei tarjota. Viimeksikin eräs kaveri kyseli, koskas voi tulla kylään kahville, vaikka tietää minun olevan sairaana.
Työelämästä on tullut kylmä paikka.
Ikävä myös sanoa, mutta oma kokemus naisvaltaisella alalla on, että osa työkavereista muuttuu itsekin kylmiksi, kun omat lapset ovat kasvaneet riittävän isoiksi. Eivät halua joustaa sen työntekijän osalta, jolla on vuorostaan pieniä lapsia. Käsketään vain pärjäillä, vaikka itse saivat enemmän joustoa ja tukea esim. 15 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni risoo, että pienen lapsen vanhemman arjen raskautta vähätellään:
"Sellaista se nyt vain on, pitää vain jaksaa vuosikausien huonosti nukutuilla yöunilla." Jos joku muusta syystä unettomuudesta kärsivä kertoisi univaikeuksistaan, niin ymmärrystä löytyisi eri tavalla. Ja kukaanhan ei tee elettäkään auttaakseen tai kysyäkseen, voisiko pienen lapsen vanhempaa tukea jotenkin. Korkeintaan saa jotain "oletko koittanut syödä melatoniinia/meditoida iltaisin" -tyylisiä neuvoja.
Tuo ei kyllä omalla kohdallani pidä paikkaansa, olen siis lapseton ja oli ajanjakso kun nukuin todella huonosti vuosia ja eipä kyllä keneltäkään etenkään lapselliselta herunut sympatiaa kun kerroin voinnistani. Pikemminkin tuli kommentteja etten voi tietää oikeasta väsymyksestä mitään kun lapsia ei ole enkä elä perhearkea.
Työelämän pitäisi joustaa niin että osa-aikatyö olisi mahdollista. Suomessa osa-aikatyötä tehdään vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, naisten jaksamisen kustannuksella tietenkin. On lisäksi paljon reilumpaa lapsettomia työkavereita kohtaan että toinen tekee vaikka puolikasta työviikkoa ja saa vain puolikkaan palkan, ja samalla poissaolot on ennustettavampia eikä aiheuta samanlaista kaaosta kun tilalle voidaan palkata osa-aikainen sijainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen työelämän kiihtymistahti tekee osaltaan sen, että entistäkin harvempi haluaa tulevaisuudessa lapsia. Sitten ihmetellään, miksi syntyvyys on vieläkin matalampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Kuka sinun lasten kanssa sitten oli kun jäit ylitöihin? Saiko silloin vain soittaa päiväkotiin, että tulenkin tänään hakemaan lapsen klo 16 sijaan vasta klo 19? Nykyään pitää ilmoittaa hakuaika 10 min tarkkuudella reilua viikkoa ennen eikä ilmoittamastaan saa poiketa.
Kannattaa laittaa sopimukseen ne maksimiajat jolloin lapsi voi olla hoidossa koko päivän. Toki sit menee myös täys maksu mut on joustonvaraa. Ja mikään normi pk tuskin on klo 19 asti auki muutenkaan. Se että lapsi haetaan aiemmin, tuskin haittaa ketään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaisi tehdä osa-aikaisesti, mutta tähän suhtaudutaan Suomessa todella huonosti. Muissa maissa saatetaan palata kyllä nopeammin töihin, mutta osa-aikaisesti. Täällä on kovin mustavalkoista joko-tai-kulttuuria.
Muualla ei ollakaan hinnoiteltu työntekijöitä ulos työmarkkinoilta.
Täällä ei ole kenenkään pakko olla, jos ei keksi muuta kuin tuon koko ajan jatkuvan valituksen, kun valtio ei ole ryhtynyt teidän curling-vanhemmaksi ja silottanut teidän tietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Kuka sinun lasten kanssa sitten oli kun jäit ylitöihin? Saiko silloin vain soittaa päiväkotiin, että tulenkin tänään hakemaan lapsen klo 16 sijaan vasta klo 19? Nykyään pitää ilmoittaa hakuaika 10 min tarkkuudella reilua viikkoa ennen eikä ilmoittamastaan saa poiketa.
Mun lapsella oli isä. Taitaa olla nykyään harvinaisuus?
Eikö nainen saata olla jotain 10 vuotta poissa töistä jos tekee 3-4 lasta putkeen, mitä hyötyä tällaisesta työntekijästä on yrittäjälle?
Voisiko tässä tulla lusmupettereille tilaisuus saada varakas nainen, kun rupeaa siihen koti-isän rooliin ja varakkaat naiset haluavat tehdä sitä työuraa mutta osa haluaa myös lapsia.
Eikö tällöin ole täydellinen ratkasu ottaa kumppaniksi kotona viihtyvä lusmupetteri, eikä joku aina töissä tai ties missä viipottava partavedelle haiseva audikuski.
uudet markkinat kirjoitti:
Voisiko tässä tulla lusmupettereille tilaisuus saada varakas nainen, kun rupeaa siihen koti-isän rooliin ja varakkaat naiset haluavat tehdä sitä työuraa mutta osa haluaa myös lapsia.
Eikö tällöin ole täydellinen ratkasu ottaa kumppaniksi kotona viihtyvä lusmupetteri, eikä joku aina töissä tai ties missä viipottava partavedelle haiseva audikuski.
Lusmupetteri ei jaksaisi sitä työmäärää, mikä pienten lasten kanssa on. Lusmupetterin pitäisi ruokkia lapset monta kertaa päivässä, laittaa ruokaa, pukea lapset ulos ja ulkoilla heidän kanssaan jne. Pitäisi jaksaa tehdä lasten kanssa asioita, siivota kotona jne. Tietämäni lusmupetterit eivät saa edes siivottua sinkkukotiaan saati laitettua itselleen terveellistä ruokaa, niin miten tuo onnistuisi lasten kanssa?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaisi tehdä osa-aikaisesti, mutta tähän suhtaudutaan Suomessa todella huonosti. Muissa maissa saatetaan palata kyllä nopeammin töihin, mutta osa-aikaisesti. Täällä on kovin mustavalkoista joko-tai-kulttuuria.
Kaksi puolipäiväistä työntekijää tulee työnantajalle kalliimmaksi kuin yksi kokopäiväinen. Tässä todennäköisesti suurin syy. Lisäksi on paljon työtehtäviä, joissa puolipäiväinen ei järkevällä tavalla edes onnistuisi.
Varmaan totta, jos palkkakuluja pelkästään tuijottaa. Entä jos mukaan laskettaisiin lapsista koituvat poissaolot ja niiden kustannukset? Ehkä osa-aikaisella tulisi sitten niitä poissaolojakin vähemmän ja kiin ollen myös vähemmän kustannuksia? Omalla työpaikalla eniten on poissa pikkulasten iskä. Joku lapsista on koko ajan sairaana.
Alue: Aihe vapaa
Tätä se teettää kun laitetaan vaippaikäiset hoitoon. Lapsen voi hoitaa myös 3v asti kotona ja antaa rauhallisen kasvuympäristön ilman tautirumbaa. On ihan eri tehdä töitä, kun lapsi osaa jo puhua, syödä, pukea, käydä vessassa, nukkuu yöt ja on muutenkin omatoiminen. Sittenkin voi tehdä lyhennettyä työaikaa ettei koko arki ei ole väsynyttä kärsimystä. Elämä on valintoja ja jostain käsittämättömästä syystä tasa-arvon nimissä suuri osa naisista valitsee hoidattaa pienet lapset päiväkodissa