Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen - en ihmettele, että syntyvyysluvut ovat huonoja
31.01.2023 |
Työelämässä odotetaan, että lapsen saaminen ei saisi näkyä mitenkään. Pikkulapsiarkea elävän vanhemman pitäisi olla yhtä pirteä, tehokas ja aktiivinen kuin ennen lapsen/lapsien saamista.
Kuvitellaan, että riemusta kiljuen otetaan ylimääräisiä töitä (joista ei saa ylimääräistä palkkaa). Ihmetellään, jos pienen lapsen vanhempi ei ole ihan 100 % terässä, vaan huonot yöunet ja arjen kiire väsyttää. Ihmetellään, miksi ei voi jäädä yliajalle venyviin palavereihin, kun on pakko hakea lapsi päiväkodista. Ala ei ole mikään kylmä bisnesala tai aivokirurgin hommaa, vaan ns. pehmeämpi naisvaltainen ala, jossa jopa työskennellään lasten kanssa. Esimies ehdottaa lisäkoulutuksia, työmatkoja ja muita, vaikka olen sanonut, että ottaisin nyt pari vuotta rauhallisemmin lapsen ollessa tosi pieni. Esimiehen on vaikea ymmärtää tätä, vaikka hänellä itsellään on yläkouluikäiset lapset (ilmeisesti aika kultaa muistot siitä, millaista pikkulapsiarki on). Miehen työpaikalla puolestaan ihmetellään, miksi mieskin on ollut hoitovapaalla ja hoitaa omaa lastaan, kun "eikös se ole naisten hommaa".
Lapsen sairastuessa toisen vanhemman on pakko lähteä hakemaan lasta päiväkodista. Ei se vanhemmastakaan kivaa ole, että lapsi sairastaa ja siihen päälle työnantaja voivottelee, että onko ihan pakko lähteä hakemaan lasta ja eikö joku muu voisi hakea. Lapsen sairastaessa hoidat etänä osan töistä ja lopulta kaadut itsekin sairasvuoteelle. Työpaikalla ei ymmärretä, että kaikilla ei ole isovanhempia apuna eikä lastenhoitopalvelusta saa hoitajaa sairaalle lapselle (lukee erikseen paikan ehdoissa, että eivät hoida sairaita lapsia). Sairasta lasta on pakko hoitaa itse. Kun perheen sairastelukierre on ohi, palaat työpaikalle jossa esimiestä ja työkavereita ärsyttää, kun olet ollut lapsen takia pois töistä.
Ollessani sinkku ja lapseton pyysin itselleni sellaiset työvuorot, jotka olivat pikkulapsiperheelliselle vaikeita. Kollegat olivat tuosta kiitollisia, kun joku toinen otti nuo hoitaakseen. Nyt kun itse kaipaisin joustoa omaan suuntaani parin vuoden ajan, ei sitä tipu. Valitellaan, miten kaikkien nyt vaan pitää ottaa hankalia vuoroja ja "kyllä se Isla-Eevertti 1 v pärjää viikon ilman äitiä, jos nyt vaan lähtisit sinne työmatkalle!"
Sitten ihmetellään, miksi syntyvyysluvut ovat matalat, kun työelämässäkin perheellisiin suhtaudutaan nyreästi.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Aa no itselläni ei ollut kesälomia kertynyt kun tulin juuri tuolloin raskaaksi ja korona joten olin lomautettuna ensimmäisenä viikon mittaisen kesälomani. Etenkään näille ketkä yksin huoltajia ei pysty kyllä ihan ylitöitä tekemään jos muutenkin tekee vuorotyötä. Vanhempain vapaat miten niin ovat nykyään pidennettyjä? Eikös lapset joudu menemään jo 1,4kk päiväkotiin kun niin lyhyitä vai olenko nyt väärässä. Sitten päiväkodeissa ollaan uupuneuta ja pulassa kun joudutaan viemään sinne eikö tilaa ole. Ei vanhemmilla kaikilla ole mahdollisuutta pitää kotonakaan kaikissa tilanteissa ja perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsiluku jää yhteen tästä syystä. Ei yksinkertaisesti riitä voimat vaativan työelämän ja lapsiarjen pyörittämisen kanssa. Sekään ei onnistu, että tekisi osittaista työaikaa. Työnantaja ei anna lupaa ja palkkataso jäisi sen verran matalaksi, että arjessa olisi tosi tiukkaa.
On todella surullista sekä perheen että yhteiskunnan kannalta, jos (enempi) lapsia haluavat eivät uskalla ja jaksa toiveitaan toteuttaa. Ja esteenä on sellainen asia kuin työ, eikä vaikka vakava sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Lyhennetty työaika tarkoittaa 25h viikossa yh vanhemmille alle 2 tai tonnin palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Kuka sinun lasten kanssa sitten oli kun jäit ylitöihin? Saiko silloin vain soittaa päiväkotiin, että tulenkin tänään hakemaan lapsen klo 16 sijaan vasta klo 19? Nykyään pitää ilmoittaa hakuaika 10 min tarkkuudella reilua viikkoa ennen eikä ilmoittamastaan saa poiketa.
He olivat keskenään, valitettavasti. Joskus vaari ehti avuksi ja hakemaan nuorimman tarhasta.
Yleensä olin aina myöhässä kun työmatka oli yli 1h enkä koskaan ehtinyt klo 16.45 tarhalle kun se sulkeutui. Sain huudot 3-4 x viikossa ja uhkaukset kuopuksen viemisestä lastensuojeluun.
Eli ihan sama tilanne silloinkin. Ei mun esimies koskaan ilmoittanut ylitöistä etukäteen, saattoi tulla mun huoneeseen kun olin takki päällä lähdössä ja iskeä pinon papereita pöydälle - heti käsiteltäväksi. Teki ihan tahallaan kiusaa. Siinä ei paljoa ehdi reagoimaan hoitopaikalle ilmoittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel!!!! Kyllä on surkeaa ja ihan kamalaa!!! Menkää ja valittakaa äideillenne ja isoäideillenne, niiltä tulee varmaan sylikaupalla sympatiaa kun niillä oli niiiiiin helppoa ja teillä on niiiiiiin vaikeaa.
Samoin kannattaa otaa selville minkälaista on elo samassa tilanteessa olevilla esim. missä tahansa muussa euroopan maassa. Vastaus: erittäin monen maan äiti vaihtaisi riemusta kiljuen paikkaa teidän kanssanne.
Kun maha on täynnä ruokaa, on lämmin asunto ja ei tarvitse juosta lapset kainalossa pommisuojaan, niin silloin sitä jaksaa rääkyä omaa surkeaa elämäänsä.
Rääkyjä olet nyt itse. Ennen työssäkäyviin perheisiin pystyi kohtuuhintaan palkkaamaan lastenvahdin. Jäivät sellaiset mutkat kuin päiväkotikuskaus ja sairaan lapsen hoito pois. Lisäksi työ oli monissa paikoissa leppoisampaa ja vähemmän vaativaa kuin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävelin usein aamuisin yksi päiväkotiin ollessani viisi ja samoin kävelin yksin takaisin kotiin. Oli avain kaulassa niin pääsin kotiin sisälle. Äiti ja isä oli töissä. Välillä he ehtivät minut saattaa, mutta yli puolet päivistä ei. Ei siihen silloin kukaan puuttunut. Nyt lapsi otettaisiin tuosta huostaan. Ajat on muuttuneet, mutta työelämä ei jousta aiempaa enemmän.
N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsiluku jää yhteen tästä syystä. Ei yksinkertaisesti riitä voimat vaativan työelämän ja lapsiarjen pyörittämisen kanssa. Sekään ei onnistu, että tekisi osittaista työaikaa. Työnantaja ei anna lupaa ja palkkataso jäisi sen verran matalaksi, että arjessa olisi tosi tiukkaa.
On todella surullista sekä perheen että yhteiskunnan kannalta, jos (enempi) lapsia haluavat eivät uskalla ja jaksa toiveitaan toteuttaa. Ja esteenä on sellainen asia kuin työ, eikä vaikka vakava sairaus.
Olen tästä samaa mieltä. Mun mielestä tälle pitäisi jotain tehdä että työajat ja palkat kohtaisivat (myös perus kaupan yms myyjillä) olisi paremmat.. tai vuokraan suhteutettuja, myös olisi vapaa aikaa myös kuin 1 päivä viikossa. Elämä on työtä ja suorittamista siinä välillä muutamina iltoina pelkästään. Ei oikein mitään sisältöä muussa ajassa kun ei ole sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Tämä on pötyä. Kotihoidontuki oli olemassa 90-luvullakin. Lyhennettyä työaikaa pystyi tekemään kuten nykyään. Jos sinulla ei ollut varaa hoitovapaaseen, kyse oli omasta ongelmastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Kuka sinun lasten kanssa sitten oli kun jäit ylitöihin? Saiko silloin vain soittaa päiväkotiin, että tulenkin tänään hakemaan lapsen klo 16 sijaan vasta klo 19? Nykyään pitää ilmoittaa hakuaika 10 min tarkkuudella reilua viikkoa ennen eikä ilmoittamastaan saa poiketa.
He olivat keskenään, valitettavasti. Joskus vaari ehti avuksi ja hakemaan nuorimman tarhasta.
Yleensä olin aina myöhässä kun työmatka oli yli 1h enkä koskaan ehtinyt klo 16.45 tarhalle kun se sulkeutui. Sain huudot 3-4 x viikossa ja uhkaukset kuopuksen viemisestä lastensuojeluun.
Eli ihan sama tilanne silloinkin. Ei mun esimies koskaan ilmoittanut ylitöistä etukäteen, saattoi tulla mun huoneeseen kun olin takki päällä lähdössä ja iskeä pinon papereita pöydälle - heti käsiteltäväksi. Teki ihan tahallaan kiusaa. Siinä ei paljoa ehdi reagoimaan hoitopaikalle ilmoittamisesta.
Nykyään päiväkoti tekisi hetkessä tuollaisesta lastensuojeluilmoituksen. Ei vain uhkailisi sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää uskoko tuota 90-luvusta höpisijää. Silloin oli samat tuet kuin nykyään ja useimmat perheet käyttivät hoitovapaata. Lapsia ei todellakaan saanut hakea myöhässä päivähoidosta.
En ymmärrä yhtään työnantajan kylmää suhtautumista pikkulapsiperhearkeen. Ihan kuin oltais ihan pihalla,ulkona siitä tosiseikasta,että perheitäkin on olemassa,ei ole vaan työpaikkoja. Lapsista kasvaa uusia työntekijöitä. Kyllä elämään voi kuulua ja monella kuuluukin muutakin kuin työ,työ,työ,työ. Työ on tärkeä,mutta sitten on se muukin elämä,luonnollisesti. Lapset ovat rikkaus,elämän ihmeitä...pikkulapsiaika on lyhyt aika,lapsi on tunteva ihminen,joka tarvitsee myös vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel!!!! Kyllä on surkeaa ja ihan kamalaa!!! Menkää ja valittakaa äideillenne ja isoäideillenne, niiltä tulee varmaan sylikaupalla sympatiaa kun niillä oli niiiiiin helppoa ja teillä on niiiiiiin vaikeaa.
Samoin kannattaa otaa selville minkälaista on elo samassa tilanteessa olevilla esim. missä tahansa muussa euroopan maassa. Vastaus: erittäin monen maan äiti vaihtaisi riemusta kiljuen paikkaa teidän kanssanne.
Kun maha on täynnä ruokaa, on lämmin asunto ja ei tarvitse juosta lapset kainalossa pommisuojaan, niin silloin sitä jaksaa rääkyä omaa surkeaa elämäänsä.
Rääkyjä olet nyt itse. Ennen työssäkäyviin perheisiin pystyi kohtuuhintaan palkkaamaan lastenvahdin. Jäivät sellaiset mutkat kuin päiväkotikuskaus ja sairaan lapsen hoito pois. Lisäksi työ oli monissa paikoissa leppoisampaa ja vähemmän vaativaa kuin nykyisin.
Tämä on puppua. Lastenhoitajille piti maksaa ihan kuten nykyään. Ei se ollut mikään vaihtoehto kunnalliselle päivähoidolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Oliko työtahti samanlainen?
Ja kerrotko vielä konkreettisesti vinkiksi muille, että miten selvisit? Esim. miten nuo ylityöt järjestyivät?
Ainakin itsellä oli ihan riittämiin töitä, 8-16 vähintään. Olen kuitenkin ollut 40v työelämässä ja nähnyt sen kehittyvän ja muuttuvan, en todellakaan tehnyt silloin yhtään vähemmän töitä kuin nyt 2020 luvulla.
Mulla ei ollut aikaa eikä varaa ajatella, elää vaan. En jäänyt pähkäilemään tilannetta vaan yritin suoriutua niin hyvin kun voin. Lasten isästä ei ollut apua mutta mun isäni asui 40 min matkan päässä ja pääsi satunnaisesti hätäavuksi kun jäin yllättäin ylitöihin.
Kärsin jo silloin unettomuudesta mikä osaltaan hankaloitti elämää todella paljon mutta senkin kanssa oli vain pakko elää ja selvitä. Murehtiminen olisi vain pahentanut tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että 90-luvulla ei ollut autoja. Ja palsta peukuttaa.
En mäkään ymmärrä, että joku tulee työpaikalle vain himmailemaan eikä anna sitä kokonaisvaltaista työpanostaan. Johtuu ehkä siitä, että kollega on 40 työpäivästä ollut läsnä 12. Koska lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Oliko työtahti samanlainen?
Ja kerrotko vielä konkreettisesti vinkiksi muille, että miten selvisit? Esim. miten nuo ylityöt järjestyivät?Ainakin itsellä oli ihan riittämiin töitä, 8-16 vähintään. Olen kuitenkin ollut 40v työelämässä ja nähnyt sen kehittyvän ja muuttuvan, en todellakaan tehnyt silloin yhtään vähemmän töitä kuin nyt 2020 luvulla.
Mulla ei ollut aikaa eikä varaa ajatella, elää vaan. En jäänyt pähkäilemään tilannetta vaan yritin suoriutua niin hyvin kun voin. Lasten isästä ei ollut apua mutta mun isäni asui 40 min matkan päässä ja pääsi satunnaisesti hätäavuksi kun jäin yllättäin ylitöihin.
Kärsin jo silloin unettomuudesta mikä osaltaan hankaloitti elämää todella paljon mutta senkin kanssa oli vain pakko elää ja selvitä. Murehtiminen olisi vain pahentanut tilannetta.
Se oli sinun valintasi, ei muiden. Muut ei eläneet noin. Älä nyt täällä selitä, että tuollaista oli muilla. Ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Aa no itselläni ei ollut kesälomia kertynyt kun tulin juuri tuolloin raskaaksi ja korona joten olin lomautettuna ensimmäisenä viikon mittaisen kesälomani. Etenkään näille ketkä yksin huoltajia ei pysty kyllä ihan ylitöitä tekemään jos muutenkin tekee vuorotyötä. Vanhempain vapaat miten niin ovat nykyään pidennettyjä? Eikös lapset joudu menemään jo 1,4kk päiväkotiin kun niin lyhyitä vai olenko nyt väärässä. Sitten päiväkodeissa ollaan uupuneuta ja pulassa kun joudutaan viemään sinne eikö tilaa ole. Ei vanhemmilla kaikilla ole mahdollisuutta pitää kotonakaan kaikissa tilanteissa ja perheissä.
10kk versus 1v4kk (mitä ilmeisesti tarkoitit??) Onhan tuossa puoli vuotta eroa...
Tiedän hyvin ettei nykyäänkään kaikilla ole varaa pitää hoitovapaita mutta vaihtoehtoja on silti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on lyhytnäköistä syyllistää pienten lasten vanhempia. Pikkulapsiaika on oikeasti todella lyhyt, työikää puolestaan kestää monilla jopa 40-50 vuotta. Sitä paitsi, työnantajan joustaminen tekisi sen, että vanhemmat jaksaisivat töissä paremmin, kun kuormitus ei olisi liian suuri.
Työnantajan ei kuulu maksaa sinun lastentekoasi.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään työnantajan kylmää suhtautumista pikkulapsiperhearkeen. Ihan kuin oltais ihan pihalla,ulkona siitä tosiseikasta,että perheitäkin on olemassa,ei ole vaan työpaikkoja. Lapsista kasvaa uusia työntekijöitä. Kyllä elämään voi kuulua ja monella kuuluukin muutakin kuin työ,työ,työ,työ. Työ on tärkeä,mutta sitten on se muukin elämä,luonnollisesti. Lapset ovat rikkaus,elämän ihmeitä...pikkulapsiaika on lyhyt aika,lapsi on tunteva ihminen,joka tarvitsee myös vanhempiaan.
Pienentyvä väestö takaa, että työpaikoista kilpailee pienempi väkimäärä jolloin työtunteja riittää useammalle eivätkä palkat tipu. Historiallisena, joskin karuna, esimerkkinä tästä on Mustan Surman jälkeinen aikakausi Euroopassa.
Ja meidän pitäisi kasvattaa väestöä jotta olisi lisää väestöä elättämään edellinen sukupolvi?
Alue: Aihe vapaa
Voi kyynel!!!! Kyllä on surkeaa ja ihan kamalaa!!! Menkää ja valittakaa äideillenne ja isoäideillenne, niiltä tulee varmaan sylikaupalla sympatiaa kun niillä oli niiiiiin helppoa ja teillä on niiiiiiin vaikeaa.
Samoin kannattaa otaa selville minkälaista on elo samassa tilanteessa olevilla esim. missä tahansa muussa euroopan maassa. Vastaus: erittäin monen maan äiti vaihtaisi riemusta kiljuen paikkaa teidän kanssanne.
Kun maha on täynnä ruokaa, on lämmin asunto ja ei tarvitse juosta lapset kainalossa pommisuojaan, niin silloin sitä jaksaa rääkyä omaa surkeaa elämäänsä.