Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen - en ihmettele, että syntyvyysluvut ovat huonoja

Itselläni ei ole lapsia. Arki on raskasta jo valmiiksi, koska mulla on sairauksia. En tahdo jaksaa normaalia elämää, joten ei ole resursseja lapsia hankkia tässä elämässä.

Omassa kaveripiirissä syyt pieneen lapsilukuun on moninaisia. Osa einole löytänyt kumppania, joka haluaisi lapsia, osalla ekasta niin traumaattinen synnytyskokemus, ettei pysty toista hankkimaan. Yhdellä painajaismainen vauvavuosi ekan kanssa, vauva itki päivät ja yöt, lääkäristä ei oikein saanut apua. Tuon seurauksena kaverin terveys romahti, kun joutui heräilemään yötkin 45 min välein itkevää vauvaa kantamaan. Ei siinä enää terveys kestä toista samanlaista.

Yksi kaveri joutui haastamaan työnantajan oikeuteen raskaussyrjinnästä. Vissiin yleinen käytäntö heillä (sote-ala), sai kyllä muhevat korvaukset, mutta joutuu vaihtamaan alaa, koska työnantaja on niin dominoiva pk-seudulla. Toinenkin haki opiskelemaan uutta alaa, että ei tarvitse palata vuorotyöhön. On haastavaa taaperon ja hoitopaikkojen kanssa.

Kyllä omakin työpaikka tuntuu jotenkin lapsivastaiselta, vaikkei mulla niitä lapsia olekaan. Meillä onneksi työnantaja suostuu osa-aikaisuuteen, koska muutenkin haastavaa saada uusia osaavia työntekijöitä, eli ei ole varaa menettää kokonaan hyvää työntekijää. Joka paikassa tätä ei tietysti tajuta. Itsekin olen osa-aikaisena terveydentilan takia ja se on mun mielestä hieno juttu. Olisin varmasti sairaslomalla, jos tuo ei olisi onnistunut, koska jaksaminen ei vaan riitä. Se ei olisi palvellut ketään, koska jaksan kuitenkin osan päivästä ja mua myös helpottaa se, että pääsen välillä pois kotoa sosialisoimaan sinne työpaikalle. Ri ole aivan kehäraakki olo, kun jotain pystyy tekemään.

Voisiko vaihtoehdot olla sitten noin, että joko etsii muuta työtä, jossa on parempi suhtautuminen siihen työn ja arjen sujuvaan yhdistämiseen tai kouluttautuu uudelle alalle? Ymmärrän, että kyllähän se ketuttaa, jos työnantaja on maantiejyrä, mutta minkäs sille voi? Kyllä sana kiirii ja työnantajahan itse siitä kärsii ja köyhtyy, jos työpaikalla vaihtuvuus on suurta ja tulee tietovuotoa. Omapahan on mokansa jos eivät tuollaista tajua. Tai aina voi sitten jäädä sille saikulle, jos jaksaminen loppuu. Liekö se sitte työnantajan mielestä kivempi vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni haluaisi tehdä osa-aikaisesti, mutta tähän suhtaudutaan Suomessa todella huonosti. Muissa maissa saatetaan palata kyllä nopeammin töihin, mutta osa-aikaisesti. Täällä on kovin mustavalkoista joko-tai-kulttuuria.

Muualla ei ollakaan hinnoiteltu työntekijöitä ulos työmarkkinoilta. 

Täällä ei ole kenenkään pakko olla, jos ei keksi muuta kuin tuon koko ajan jatkuvan valituksen, kun valtio ei ole ryhtynyt teidän curling-vanhemmaksi ja silottanut teidän tietä.

Ja valtio liittyy tähän miten?

Olen hoitanut lapsia 365 päivää vuodessa ja kestänyt myös naapurin lapsen 12 h päivässä ovikellon soittelua ja kiukuttelua 4 vuotta lisäksi.

Nyt omat lapset muutaman vuoden päästä aikuisia ja hoidan vain oman kodin ja harrastan ja lepään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.

Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle

Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään. 

Kuka sinun lasten kanssa sitten oli kun jäit ylitöihin? Saiko silloin vain soittaa päiväkotiin, että tulenkin tänään hakemaan lapsen klo 16 sijaan vasta klo 19? Nykyään pitää ilmoittaa hakuaika 10 min tarkkuudella reilua viikkoa ennen eikä ilmoittamastaan saa poiketa.

Kannattaa laittaa sopimukseen ne maksimiajat jolloin lapsi voi olla hoidossa koko päivän. Toki sit menee myös täys maksu mut on joustonvaraa. Ja mikään normi pk tuskin on klo 19 asti auki muutenkaan. Se että lapsi haetaan aiemmin, tuskin haittaa ketään!

Kyse ei ole hoitosopimuksesta, vaan siitä että viemisajat ja hakuajat pitää ilmoittaa 10 min tarkkuudella 1,5 viikkoa etukäteen. Ja niistä ei saa poiketa sen jälkeen. Eli 1,5 viikkoa etukäteen pitää tietää, että esim. pe aamuna lapsi on päiväkodille vietynä klo 7:40-7:50 välisenä aikana ja iltapäivällä haettuna klo 15:50-16:00 välisen aikaikkunan sisällä. Ja jos kokous venyykin niin, että ehtisi päiväkodille vasta klo 16:20 niin tulee tupenrapinat, koska niillä ei ole varattuna riittävästi työntekijöitä paikalle enää sen 16:00 jälkeen. Vaikka olisi maksimihoitoaika sovittuna. Tai jos sinne ilmoittaa 1,5 viikkoa ennen tietyn päivän hakuajaksi klo 16:30-16:40 ja onkin yllättäen kevyempi päivä töissä ja saisi haettua lapsen jo 14:30 niin tulee valitusta, että ilmoitetuissa ajoissa pitää pysyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel!!!! Kyllä on surkeaa ja ihan kamalaa!!!  Menkää ja valittakaa äideillenne ja isoäideillenne, niiltä tulee varmaan sylikaupalla sympatiaa kun niillä oli niiiiiin helppoa ja teillä on niiiiiiin vaikeaa.

Samoin kannattaa otaa selville minkälaista on elo samassa tilanteessa olevilla esim. missä tahansa muussa euroopan maassa. Vastaus: erittäin monen maan äiti vaihtaisi riemusta kiljuen paikkaa teidän kanssanne.

Kun maha on täynnä ruokaa, on lämmin asunto ja ei tarvitse juosta lapset kainalossa pommisuojaan, niin silloin sitä jaksaa rääkyä omaa surkeaa elämäänsä.

Rääkyjä olet nyt itse. Ennen työssäkäyviin perheisiin pystyi kohtuuhintaan palkkaamaan lastenvahdin. Jäivät sellaiset mutkat kuin päiväkotikuskaus ja sairaan lapsen hoito pois. Lisäksi työ oli monissa paikoissa leppoisampaa ja vähemmän vaativaa kuin nykyisin.

Kyllä pystyi- tavallaan. Ne lastenvahdit oli usein lapsia vielä itsekin, tänään puhuttaisiin lapsityövoimasta. Haluaisitko sen ajan takaisin, laittaisitko oman lapsesi sellaiseen työhön, nälkäpalkalla? Siksi toisekseen, vähempivaraisilla ei ollut mahdollisuutta eikä varaa siihenkää nälkäpalkalla olevan kymmenvuotiaan palkkaamiseen. Usein lapsenvahtina oli samassa huoneistossa asuva mummo tai ukki, tai iäkäs vuokralainen. Mikään ei estä sinua nytkään toimimasta samoin, ei muuta kuin anoppi asumaan saman katon alle.... Päiväkoteja ei tosiaan juurikaan ollut, miksiköhän muuten semmoisia on yleensäkään perustettu, kun kuulostavat vain vaikeuttavan tilannetta kun sinne se lapsi pitää ihan itse viedä. Työ leppoisampaa? Vai niin? Kokeilepas käydä 8-10 tuntia muurarin repsikkana, tai tehtaan liukuhihnalla, tai piikana peltotöissä kuutena päivänä viikossa kuten silloin ennen leppoisasti tehtiin....

Se on ihan tutkittu juttu että mitä korkeampi elintaso ja helpompi elämä = sen vähemmän tehdään lapsia.

On kertakaikkista huuhaata väittää että kysymys olisi työelämän raskaudesta. Suuret ikäluokat päkerrettiin tähän maahan keskelle taloudellista niukkuutta, sotakorvauksia ja jälleenrakennusta, jolloin ainoa leivänpäällinen oli ylähuuli. Tuon logiikan mukaan tuolloin ei olisi pitänyt kuulua saunoista ja neuvoloista yhtäkään vastasyntyneen rääkäisyä, työtä oli liian paljon, liian pienellä palkalla, ja liian huonoissa olosuhteissa.

Joka väittää nykyihmisen olevan liiallisen työtaakan alla noihin vuosiin verrattuna, ei ymmärrä asioista enempää kuin Turtiainen demokratiasta.

up

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tutkittu juttu että mitä korkeampi elintaso ja helpompi elämä = sen vähemmän tehdään lapsia.

On kertakaikkista huuhaata väittää että kysymys olisi työelämän raskaudesta. Suuret ikäluokat päkerrettiin tähän maahan keskelle taloudellista niukkuutta, sotakorvauksia ja jälleenrakennusta, jolloin ainoa leivänpäällinen oli ylähuuli. Tuon logiikan mukaan tuolloin ei olisi pitänyt kuulua saunoista ja neuvoloista yhtäkään vastasyntyneen rääkäisyä, työtä oli liian paljon, liian pienellä palkalla, ja liian huonoissa olosuhteissa.

Joka väittää nykyihmisen olevan liiallisen työtaakan alla noihin vuosiin verrattuna, ei ymmärrä asioista enempää kuin Turtiainen demokratiasta.

Tämähän on pötyä ellei kehitysmaista puhuta. Ehkäisy on kuitenkin ollut 50 vuotta kaikkien saatavilla ja silti juuri nyt Suomessa on maailman mittakaavassakin poikkeuksellisen matala syntyvyys. 

Muualla Euroopassa näin alhainen syntyvyys on vain huonoimpien talouslukujen maissa Etelä-Euroopassa. Kaikissa korkean elintason Euroopan maissa on korkeampi syntyvyys kuin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, jos Suomessakin olisi suurempi mahdollisuus lyhennettyyn työaikaan muiden Pohjoismaiden tapaan. Sekä äideille että isille.

Miksi sen pitäisi olla vain vanhempien mahdollisuus? Onko vastentahtoisesti lapsettoman velvollisuus raataa vuosikymmenet duunissa tekemässä muidenkin työt, maksamassa kaikkien muiden kivat ja työuupua eikä saa mahdollisuutta toteuttaa omia unelmia niin kuin perheelliset?

Samoja kokemuksia. Onneksi kohta päästään jo pikkulapsiajasta yli ja flunssakierteetkin ehkä alkaa helpottaa(?). En voi enää kuvitellakaan toisen lapsen hankkimista jollei yhtäkkiä voita lotossa niin, että ei tarvitse palkkatöihin enää palata.

Ymmärrän kyllä, että työnantajillakin on vaikeaa jos joutuu kovasti joustamaan. En tiedä mikä tilanteen ratkaisisi parhain päin.

Ei tässä oikein muuta voi sanoa kuin, että tämä on vain huonon suunnittelun ja väliinpitämättömyyden tulosta.

On hyvä asia, että nykyisin ei sallita lasten kasvatuksessa ihan mitä tahansa, mutta niitä vaateita määrätessä on jätetty paljolti huomiotta se, että ei vanhemmilla energia saati aika lisäänny sillä, että lapsiin kiinnitetään enemmän huomiota. 

Ja se on aika mieletöntä, että vanhemmat ihmiset on kaikista äänekkäimpinä torumassa kuinka tänä päivänä vanhemmat on niin ja niin heikkoja tms. Kun heidän aikanaan hyväksyttyyn vanhemmuuteen riitti aikalailla se, että lapsi avasi silmänsä aamulla, sai jotain syömistä ja yöksi pääsi sateelta suojaan.

Mutta kuten sanoin, on hyvä ettei tilanne ole enää tuollainen, mutta on kohtuutonta, että nämä vaatimukset oletetaan täytettävän ilman, että se on jostain muualta pois. 

Ja ei tämä tokikaan kaikille ole mitenkään kohtuuton, mutta ne ihmiset on lähinnä jotain ylempiä toimihenkilöitä tms, jotka voi kesken päivän lähteä töistä ilman suurempaa meteliä, kun taas valtaosalla ei tällaista joustoa löydy. Ehkä siellä on päättäjät ajatelleet, kun alkoivat pakottamaan koulutuksen tärkeydestä, että tulevaisuudessa täällä ei kukaan enää tee vuorotöitä. 

Up!

Tätä olen miettinyt itsekin, kun olen hoitanut tänä keväänä sairasta lasta ja samalla tehnyt etänä töitä - asiantuntijatyössäni kun oletetaan, että sairasta lasta hoitavat/kotona sairastavat osallistuvat etäpalavereihin ja tekevät työt kuten normaalistikin. Ei ihme, että olen ihan puhki.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tutkittu juttu että mitä korkeampi elintaso ja helpompi elämä = sen vähemmän tehdään lapsia.

On kertakaikkista huuhaata väittää että kysymys olisi työelämän raskaudesta. Suuret ikäluokat päkerrettiin tähän maahan keskelle taloudellista niukkuutta, sotakorvauksia ja jälleenrakennusta, jolloin ainoa leivänpäällinen oli ylähuuli. Tuon logiikan mukaan tuolloin ei olisi pitänyt kuulua saunoista ja neuvoloista yhtäkään vastasyntyneen rääkäisyä, työtä oli liian paljon, liian pienellä palkalla, ja liian huonoissa olosuhteissa.

Joka väittää nykyihmisen olevan liiallisen työtaakan alla noihin vuosiin verrattuna, ei ymmärrä asioista enempää kuin Turtiainen demokratiasta.

Ne lapset eivät olleet mikään valinta. Naisilla ei ollut mitään mahdollisuutta ehkäisyyn tai valtaa päättää kuinka monta lasta tulee.  Sodan jälkeen lapsikuolleisuus oli pohjoismaista suurinta. Ei niitä lapsia välttämättä haluttu, ne vain tuli.

Lasten hankkiminen on vapaaehtoinen valinta. Se on myös ihmisoikeus.

Kukaan ei pakota siihen.

Valinta kuten ammatin valinta, ruokavalion valinta, asuinpaikan valinta, jne.

Ei se valinta kuulu muille. Ei pätkääkään.

Haluaano syntyvyyslukujen kauhistelijat salaa Suomeen lisää lapsia joita vanhemmat synnyttää vasten tahtoa, ja lapset joutuvat elää rakkauden ja resurssien puutteessa?

Handmaid's Tale -sarja on esimerkki jos haluaa nähdä mihin lisääntymisfetissi johtaa.

Jos ei halua lapsia niin ei halua - that's it! Se on normaalia elämää.

Jos itseä harmittaa muiden lapsivapaa elämäntapa, sitten pitää ITSE tehdä ne lapset eikä syyllistää/manipuloida muita siihen.

Työpaikoilla toisten lapset ei ole toisten ongelmia. On väärin kaataa omat ongelmat muiden niskaan vain siksi että on vanhempi. Se ei ole "vapaudut vankilasta kortti". Ihmisten pitää kantaa VASTUU teoistaan eli lasten hankinnasta. Muiden syyttely (työpaikka, yhteiskunta, yms) omista valinnoista EI OLE vastuun kantoa. On muillakin elämässä ongelmia kuin vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tutkittu juttu että mitä korkeampi elintaso ja helpompi elämä = sen vähemmän tehdään lapsia.

On kertakaikkista huuhaata väittää että kysymys olisi työelämän raskaudesta. Suuret ikäluokat päkerrettiin tähän maahan keskelle taloudellista niukkuutta, sotakorvauksia ja jälleenrakennusta, jolloin ainoa leivänpäällinen oli ylähuuli. Tuon logiikan mukaan tuolloin ei olisi pitänyt kuulua saunoista ja neuvoloista yhtäkään vastasyntyneen rääkäisyä, työtä oli liian paljon, liian pienellä palkalla, ja liian huonoissa olosuhteissa.

Joka väittää nykyihmisen olevan liiallisen työtaakan alla noihin vuosiin verrattuna, ei ymmärrä asioista enempää kuin Turtiainen demokratiasta.

Ne lapset eivät olleet mikään valinta. Naisilla ei ollut mitään mahdollisuutta ehkäisyyn tai valtaa päättää kuinka monta lasta tulee.  Sodan jälkeen lapsikuollei

Tämä. Isälläni on 4 sisarusta, äidillä 3. Sisarussarjat syntyneet sotien jälkeen ja 50-luvulla. Vanhempieni sisarussarja sai omat lapsensa 80-90-luvuilla. Kaikilla on 1-2 lasta, osa on lapsettomia, mutta suurperhettä ei ole kenelläkään. Ennen ei voinut lapsilukuun juuri vaikuttaa, nykyisin voi.

Vierailija kirjoitti:

Työelämästä on tullut kylmä paikka.

Ikävä myös sanoa, mutta oma kokemus naisvaltaisella alalla on, että osa työkavereista muuttuu itsekin kylmiksi, kun omat lapset ovat kasvaneet riittävän isoiksi. Eivät halua joustaa sen työntekijän osalta, jolla on vuorostaan pieniä lapsia. Käsketään vain pärjäillä, vaikka itse saivat enemmän joustoa ja tukea esim. 15 vuotta sitten.

Mun lapset on 21 ja 19v ja en ole mitään ylimääräisiä joustoja saanut. Mitä joustoja sä kuvittelet, että 15v sitten on jaettu?! Ikävää, jos perheen tilannetta ei työpaikalla huomioida, mutta sitä on turha vanhempien työkavereiden syyksi tai velvollisuudeksi kuvitella. Nämä on sun ja työnantajan välisiä asioita ja työntekijöitä pitää lain mukaan kohdella tasapuolisesti. Tulet huomaamaan, kun ikää tulee, että arjen haasteet ei katoa vaan muuttaa muotoaan. Lasten kasvaminen ei tee ketään "kylmäksi", mutta tuo sun minäminäminä ja mun pienet lapset asenne kyllä.

Mä ratkaisin tämän niin, että jättäydyin kokonaan pois töistä. Nyt kun lapset ovat jo teini-iässä, niin alan pikkuhiljaa tekemään keikkaa osa-aikaisesti päivällä, kun lapset ovat koulussa. Sitten kun ovat täysi-ikäisiä, niin palailen kokoaikaisiin töihin jos haluan.

Eläke jää pieneksi ja et kelpaa töihin kun olet vanha plaa plaa plaa. Se on sen ajan murhe se. Meistä kellekään ei ole luvattu huomista ja vanheneminen on etuoikeus, josta kaikki eivät saa nauttia. Toki toivon pitkää ja tervettä elämää, mutta nyt nautin siitä, että saan olla lapsille läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miettinyt itsekin, kun olen hoitanut tänä keväänä sairasta lasta ja samalla tehnyt etänä töitä - asiantuntijatyössäni kun oletetaan, että sairasta lasta hoitavat/kotona sairastavat osallistuvat etäpalavereihin ja tekevät työt kuten normaalistikin. Ei ihme, että olen ihan puhki.

Tähänhän ei pidä suostua. Saavat olettaa mitä olettavat, mutta kun lapsi sairastaa, ilmoitat että olet hoitamassa sairasta lasta, etkä silloin tee töitä. Se on näin yksinkertaista. 

Se on lyhyt vaihe, kun lapset on pieniä.