Lue keskustelun säännöt.
Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen - en ihmettele, että syntyvyysluvut ovat huonoja
31.01.2023 |
Työelämässä odotetaan, että lapsen saaminen ei saisi näkyä mitenkään. Pikkulapsiarkea elävän vanhemman pitäisi olla yhtä pirteä, tehokas ja aktiivinen kuin ennen lapsen/lapsien saamista.
Kuvitellaan, että riemusta kiljuen otetaan ylimääräisiä töitä (joista ei saa ylimääräistä palkkaa). Ihmetellään, jos pienen lapsen vanhempi ei ole ihan 100 % terässä, vaan huonot yöunet ja arjen kiire väsyttää. Ihmetellään, miksi ei voi jäädä yliajalle venyviin palavereihin, kun on pakko hakea lapsi päiväkodista. Ala ei ole mikään kylmä bisnesala tai aivokirurgin hommaa, vaan ns. pehmeämpi naisvaltainen ala, jossa jopa työskennellään lasten kanssa. Esimies ehdottaa lisäkoulutuksia, työmatkoja ja muita, vaikka olen sanonut, että ottaisin nyt pari vuotta rauhallisemmin lapsen ollessa tosi pieni. Esimiehen on vaikea ymmärtää tätä, vaikka hänellä itsellään on yläkouluikäiset lapset (ilmeisesti aika kultaa muistot siitä, millaista pikkulapsiarki on). Miehen työpaikalla puolestaan ihmetellään, miksi mieskin on ollut hoitovapaalla ja hoitaa omaa lastaan, kun "eikös se ole naisten hommaa".
Lapsen sairastuessa toisen vanhemman on pakko lähteä hakemaan lasta päiväkodista. Ei se vanhemmastakaan kivaa ole, että lapsi sairastaa ja siihen päälle työnantaja voivottelee, että onko ihan pakko lähteä hakemaan lasta ja eikö joku muu voisi hakea. Lapsen sairastaessa hoidat etänä osan töistä ja lopulta kaadut itsekin sairasvuoteelle. Työpaikalla ei ymmärretä, että kaikilla ei ole isovanhempia apuna eikä lastenhoitopalvelusta saa hoitajaa sairaalle lapselle (lukee erikseen paikan ehdoissa, että eivät hoida sairaita lapsia). Sairasta lasta on pakko hoitaa itse. Kun perheen sairastelukierre on ohi, palaat työpaikalle jossa esimiestä ja työkavereita ärsyttää, kun olet ollut lapsen takia pois töistä.
Ollessani sinkku ja lapseton pyysin itselleni sellaiset työvuorot, jotka olivat pikkulapsiperheelliselle vaikeita. Kollegat olivat tuosta kiitollisia, kun joku toinen otti nuo hoitaakseen. Nyt kun itse kaipaisin joustoa omaan suuntaani parin vuoden ajan, ei sitä tipu. Valitellaan, miten kaikkien nyt vaan pitää ottaa hankalia vuoroja ja "kyllä se Isla-Eevertti 1 v pärjää viikon ilman äitiä, jos nyt vaan lähtisit sinne työmatkalle!"
Sitten ihmetellään, miksi syntyvyysluvut ovat matalat, kun työelämässäkin perheellisiin suhtaudutaan nyreästi.
Kommentit (148)
Maailmassa on jo miljardeja ihmisiä ja Suomeen tulee perheitä, jotka huolehtivat lisääntymisestä. Suomalaisia tarvita mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ratkaisin tämän niin, että jättäydyin kokonaan pois töistä. Nyt kun lapset ovat jo teini-iässä, niin alan pikkuhiljaa tekemään keikkaa osa-aikaisesti päivällä, kun lapset ovat koulussa. Sitten kun ovat täysi-ikäisiä, niin palailen kokoaikaisiin töihin jos haluan.
Eläke jää pieneksi ja et kelpaa töihin kun olet vanha plaa plaa plaa. Se on sen ajan murhe se. Meistä kellekään ei ole luvattu huomista ja vanheneminen on etuoikeus, josta kaikki eivät saa nauttia. Toki toivon pitkää ja tervettä elämää, mutta nyt nautin siitä, että saan olla lapsille läsnä.
Miten pystyit elättämään lapsesi, maksamaan ruoan ja asumisen?
Me onneksi oltiin niin katastrofiajatteluun taipuvaisia lasta yrittäessämme, että teimme suunnitelmat joilla lapsiperheen ensimmäisistä vuosista selvittäisiin ja sitten kun lapsi syntyi, niin toteutettiin ne suunnitelmat:
- säästettiin rahaa ja päätettiin asua lapsen 2 ekaa vuotta kaksiossa, asumiskulut 500 euroa (vastike, lainan lyhennys, sähkö ja vesi)
-luovuttiin säästämisen vuoksi myös autosta pariksi vuodeksi
- toinen jäi vuorotteluvapaalle duunarimmatista kun lapsi syntyi ja toinen vanhempainvapaalle, pystyttiin olemaan yhtä aikaa yli 10 kk kotona
-Äiti vaihtoi vanhempainvapaan aikana työpaikkaa sellaiseen mikä ei sisältänyt viikoittaista matkustelua
-Isä jäi kotiin vuodeksi hoitovapaalle kun lapsi oli 10 kk ikäinen ja senkin jälkeen jatkoi osa-aikaisena 2 vuotta
- kotiin ostettiin siivousapua ensimmäiset 5 vuotta
- lapsenvahti kävi ensimmäiset kolme vuotta kerran viikossa 2 h että pääsimme yhdessä kuntosalille
- lapsen päiväkotiin ilmoitettiin pisimmät mahdolliset hoitoajat ja sitten vain haettiin aiemmin kun päästiin (jo urputusta tuli, mutta lakikirjalla vastauksia päiväkodinjohtajalle ja lakkasivat siihen)
- töissä ei mitään ylimääräisiä matkoja ja koulutuksia pariin vuoteen, pakolliset hoidettiin
Nyt tästä kaikesta on jo 12 vuotta ja ollaan hengissä. Lapsella oli kamalat allergiat ja ekat vuodet oli aikamoista, mutta ei tullut loppuunpalamisia eikä erolla uhkailuja koska rasitus pysyi koko ajan hallittuna. Isovanhemmista tai kavereista ei ollut mitään apuja lapsenhoidossa. Omakotitalo ostettiin vasta kun lapsi oli ekalla luokalla, joten kulissit oli vähän surkeammat ekat vuodet mutta sen minkä seinissä hävisi mielenterveydessä voitti.
Kaikista näistä toimenpiteistä huolimatta meillä on vain 1 lapsi, koska olemme niin mukavuudenhaluisia että uusintakierrokselle emme enää halunneet.
Eikö ihmiset sitten ole töissä ennen sitä lapsen saamista, vai mistä tää yllätys tulee, että kun on pieniä lapsia niin työ onkin yhtäkkiä rankkaa? Kyllä sen huomaa, mitä työelämä on, jos on siellä mukana. Ja pikkulapsiaikaan on hyvä varautua - sillä tavalla mikä kullekin parhaiten sopii.
Ärsyttää ihmiset, jotka syyttää omista hankaluuksistaan selviytyä esim. lapsesta + töistä kaikkia muita? Ei kai se työnantajan vika ole, että ei ole turvaverkot tai raha-asiat kunnossa? Pitäisikö työnantajan madaltaa odotuksiaan perheellisiä kohtaan..? Ja vaatia tuloksia vain lapsettomilta? En ihan ymmärrä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Me onneksi oltiin niin katastrofiajatteluun taipuvaisia lasta yrittäessämme, että teimme suunnitelmat joilla lapsiperheen ensimmäisistä vuosista selvittäisiin ja sitten kun lapsi syntyi, niin toteutettiin ne suunnitelmat:
- säästettiin rahaa ja päätettiin asua lapsen 2 ekaa vuotta kaksiossa, asumiskulut 500 euroa (vastike, lainan lyhennys, sähkö ja vesi)
-luovuttiin säästämisen vuoksi myös autosta pariksi vuodeksi
- toinen jäi vuorotteluvapaalle duunarimmatista kun lapsi syntyi ja toinen vanhempainvapaalle, pystyttiin olemaan yhtä aikaa yli 10 kk kotona
-Äiti vaihtoi vanhempainvapaan aikana työpaikkaa sellaiseen mikä ei sisältänyt viikoittaista matkustelua
-Isä jäi kotiin vuodeksi hoitovapaalle kun lapsi oli 10 kk ikäinen ja senkin jälkeen jatkoi osa-aikaisena 2 vuotta
- kotiin ostettiin siivousapua ensimmäiset 5 vuotta
- lapsenvahti kävi ensimmäiset kolme vuotta kerran viikossa
Oletko koskaan pohtinut, millaisessa tilanteessa olisitte puolisonne kanssa juuri nyt jos ette olisi hankkineet lasta? Olisiko maailma kuinka erilainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
"ylimääräisiä töitä (joista ei saa ylimääräistä palkkaa"
Tietenkin kaikista tehdyistä tunneista pitää maksaa palkkaa, ylityötunneista sopimuksen mukaiset korvaukset.
Jos taas työaika pysyy samana mutta teet yleensä toiselle kuuluvia tehtäviä, ei siitä tarvi mitään ylimääräistä maksaa, koska sinä teet sinulle määrättynä työaikana työnantajan sinulle määräämiä töitä. Vai oletko tottunut siihen että osan työajasta olet voinut lorvia vaikka netissä ja nyt se ei enää onnistukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla työpaikallani olen ainoa, jolla on pieni lapsi. Kaikki muut ovat joko lapsettomia, lapset ovat aikuisia tai teinejä. Meistä vain 1 on töissä äitienpäivänä. Arvaa varmaan, että tuo työvuoro oli laitettu juuri minulle...
Apua, mitä kiusaamista. Itse oisin varmaan "kipeä/kipeän lapsen" kanssa kotona. Harmi kun sattui juuri siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämästä on tullut kylmä paikka.
Ikävä myös sanoa, mutta oma kokemus naisvaltaisella alalla on, että osa työkavereista muuttuu itsekin kylmiksi, kun omat lapset ovat kasvaneet riittävän isoiksi. Eivät halua joustaa sen työntekijän osalta, jolla on vuorostaan pieniä lapsia. Käsketään vain pärjäillä, vaikka itse saivat enemmän joustoa ja tukea esim. 15 vuotta sitten.
Mun lapset on 21 ja 19v ja en ole mitään ylimääräisiä joustoja saanut. Mitä joustoja sä kuvittelet, että 15v sitten on jaettu?! Ikävää, jos perheen tilannetta ei työpaikalla huomioida, mutta sitä on turha vanhempien työkavereiden syyksi tai velvollisuudeksi kuvitella. Nämä on sun ja työnantajan välisiä asioita ja työntekijöitä pitää lain mukaan kohdella tasapuolisesti. Tulet huomaamaan, kun ikää tulee, että arjen haasteet ei katoa vaan muuttaa muotoaan. Lasten kasvaminen ei tee ketä
En mäkään ole saanut mitään joustoja, lapset 19 ja 22v. Itse valitsin sellaisen työn aikoinaan, jossa pystyi tekemään 2-5 päivää vkossa. Se tarkoitti myös sitä, että sairaslomalta ei tullut palkkaa ja sijainen piti itse hankkia. Vain tehdyiltä päiviltä tuli palkka. En mä nyt rupea työkavereiden joustoautomaatiksi oletusarvoisesti, ei ole mun asia edes. EN ole kylmä vaan ihan uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tähän vielä päälle ne vtun päiväkodit ja koulut. Tulee viestiä ihan turhasta ja muista ottaa huomenna lapselle eväät, pulkka, sukset, luistimet, vihreä pillimehu, uikkarit, aurinkorasva ja punkkirokote, voi vit... ainoa mitä vaadin päiväkodilta, on se että mä voin viedä lapsen sinne ja ne tantat pitää lapsista huolta. Mutta eihän ne ehdi enää lapsia hoitaa kun pitää laittaa joka päivä a4 kokoisia viestejä siitä mitä on tehty kk sitten ja tullaan tekemään vuoden päästä. Ja muista eväät huomenna lapsellesi. En jaksa edes lukea viestejä enää. Ja joka päivä puhutaan siitä mitä ollaan tänään tehty. Miksi pitää kuukauden päästä taas kertoa samat asiat?
Jaa-a. Mitenkähän ennen selvittiin lapsista ja töistä vaikka ei ollut äitiyslomatkaan niin pitkiä kuin nykyään ja lauantaitkin oli työpäiviä ja työt ylipäätään oli raskaampia ilman nykyisiä työvälineitä. Ja ei, kaikki äidit eivät olleet kotiäitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tähän vielä päälle ne vtun päiväkodit ja koulut. Tulee viestiä ihan turhasta ja muista ottaa huomenna lapselle eväät, pulkka, sukset, luistimet, vihreä pillimehu, uikkarit, aurinkorasva ja punkkirokote, voi vit... ainoa mitä vaadin päiväkodilta, on se että mä voin viedä lapsen sinne ja ne tantat pitää lapsista huolta. Mutta eihän ne ehdi enää lapsia hoitaa kun pitää laittaa joka päivä a4 kokoisia viestejä siitä mitä on tehty kk sitten ja tullaan tekemään vuoden päästä. Ja muista eväät huomenna lapsellesi. En jaksa edes lukea viestejä enää. Ja joka päivä puhutaan siitä mitä ollaan tänään tehty. Miksi pitää kuukauden päästä taas kertoa samat asiat?
Taitaa olla lasun paikka. Toivottavasti tekevät päiväkodista. Sua ei lapsesi hyvinvointi kiinnosta.
Itse olen esihenkilöpositiossa ja joudun aina tuuraamaan kun joku alaisistani on poissa. Tällöinhän omat työt tehdään päivän päätteksi. Ja jos on tarvetta jatkaa päivää, ja alaisista kukaan ei pysty, minun täytyy jatkaa päivää. Viime vuonna tuli yli 500h ylitöitä, joista ei mitään makseta, kun olen ylempi toimihenkilö ja ylityöt kuuluu palkkaan. Ymmärrän, että lapsista aiheutuu poissaoloja ja perheen takia ei voi jatkaa päivää. Mutta kyllähän se itseä korpeaa kun se aina kaatuu minun niskaan ja minä en voi tehdä elämässäni mitään. Lopetin juuri harrastuksenkin, kun puoleen vuoteen olin päässyt vain kolme kertaa keskiviikkoisin viidestä kuuteen olevaan harrastukseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tähän vielä päälle ne vtun päiväkodit ja koulut. Tulee viestiä ihan turhasta ja muista ottaa huomenna lapselle eväät, pulkka, sukset, luistimet, vihreä pillimehu, uikkarit, aurinkorasva ja punkkirokote, voi vit... ainoa mitä vaadin päiväkodilta, on se että mä voin viedä lapsen sinne ja ne tantat pitää lapsista huolta. Mutta eihän ne ehdi enää lapsia hoitaa kun pitää laittaa joka päivä a4 kokoisia viestejä siitä mitä on tehty kk sitten ja tullaan tekemään vuoden päästä. Ja muista eväät huomenna lapsellesi. En jaksa edes lukea viestejä enää. Ja joka päivä puhutaan siitä mitä ollaan tänään tehty. Miksi pitää kuukauden päästä taas kertoa samat asiat?
Nämä asiat tehdään, koska siinä halutaan tarjota lapselle paras mahdollinen kasvuympäristö.
Jos ei ole valmis uhraamaan omaa aikaa ja rahaa lapseen, sitten ei pidä alkaa vanhemmaksi. Silloin on parempi pysyä lapsivapaana koko elämän. Sen voi varmistaa esim. siten että hankkii pitkäaikaisen ehkäisyn, mielellään tuplaehkäisyn, jotta "vahinkoja" ei pääse sattumaan.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajalle ongelmallista on se, että hänelle työntekijän perheenlisäyksestä koituu vain kuluja.
Jos työnantajat saisivat valita, kenelläkään ei olisi lapsia. Ei olisi lapsista johtuvia poissaoloja, sairastelukierteitä jne.
Onhan täälläkin niitä miehiä, jotka sanoo, että kun ei saa naista ja siten perhettä, ei ole mitään mieltä käydä töissä tai edes elää. Että ilmeisesti joillekin perhe on hyvä motiivi sille työhön sitoutumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistukaan. Toisen pitää olla sen verran hyvätuloinen että toinen voi olla jonkun aikaa lasten kanssa kotona.
Ei tarvitse. Vanhempainpäiväraha on tulosidonnainen.
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia. Onneksi kohta päästään jo pikkulapsiajasta yli ja flunssakierteetkin ehkä alkaa helpottaa(?). En voi enää kuvitellakaan toisen lapsen hankkimista jollei yhtäkkiä voita lotossa niin, että ei tarvitse palkkatöihin enää palata.
Ymmärrän kyllä, että työnantajillakin on vaikeaa jos joutuu kovasti joustamaan. En tiedä mikä tilanteen ratkaisisi parhain päin.
Sama sairastelu jatkuu kouluiässäkin, jos lapsi o isossa koulussa. Meillä vasta nyt vitosluokan keväällä alkaa helpottaa. Tähän asti joka toinen kuukausi joku tauti iskenyt. Eikä vain meidän lapseen. Siellä kun koulukavereiden perheissä on tarhaikäisiä, niin taudit kulkeutuu kouluunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tähän vielä päälle ne vtun päiväkodit ja koulut. Tulee viestiä ihan turhasta ja muista ottaa huomenna lapselle eväät, pulkka, sukset, luistimet, vihreä pillimehu, uikkarit, aurinkorasva ja punkkirokote, voi vit... ainoa mitä vaadin päiväkodilta, on se että mä voin viedä lapsen sinne ja ne tantat pitää lapsista huolta. Mutta eihän ne ehdi enää lapsia hoitaa kun pitää laittaa joka päivä a4 kokoisia viestejä siitä mitä on tehty kk sitten ja tullaan tekemään vuoden päästä. Ja muista eväät huomenna lapsellesi. En jaksa edes lukea viestejä enää. Ja joka päivä puhutaan siitä mitä ollaan tänään tehty. Miksi pitää kuukauden päästä taas kertoa samat asiat?
Nämä asiat tehdään, koska siinä halutaan tarjota lapselle paras mahdollinen kasvuympäristö.
Jos ei ole valmis uhraamaan omaa aikaa ja rahaa lapseen, sitten ei pidä alkaa vanhemmaksi. Silloin on
No mustakin toi on mennyt ihan överiksi ja Wilmakin on viestintätapana surkea. Tai ainakaan meidän lapsen koulun opettajat ei sitten osaa sitä käyttää. Siellä olisi kalenteri, johon voisi kirjata tärkeitä päiviä, mutta sen sijaan lähettävät pitkiä viestejä, joista tärkeät tapahtumat pitäisi bongata seasta. Viestejä tulee paljon ja niiden selaaminen on työlästä. Tapahtumat eivät ole viesteissä aikajärjestyksessä..
Omassa lapsuudessa en muista, että äiti olisi huolehtinut eväitä hoitopaikkaan tai kouluun (jos retkiä tms), vaan ne tulivat aina koulun puolesta. Esim. Leipä, banaani ja pillimehu.
Vierailija kirjoitti:
"Itse olen esihenkilöpositiossa ja joudun aina tuuraamaan kun joku alaisistani on poissa. Tällöinhän omat työt tehdään päivän päätteksi. Ja jos on tarvetta jatkaa päivää, ja alaisista kukaan ei pysty, minun täytyy jatkaa päivää. Viime vuonna tuli yli 500h ylitöitä, joista ei mitään makseta, kun olen ylempi toimihenkilö ja ylityöt kuuluu palkkaan. Ymmärrän, että lapsista aiheutuu poissaoloja ja perheen takia ei voi jatkaa päivää. Mutta kyllähän se itseä korpeaa kun se aina kaatuu minun niskaan ja minä en voi tehdä elämässäni mitään. Lopetin juuri harrastuksenkin, kun puoleen vuoteen olin päässyt vain kolme kertaa keskiviikkoisin viidestä kuuteen olevaan harrastukseen"
Sitten vaan vaihdat työtehtävää asiantuntijatyöhön, jos et halua nykyistä tehtävääsi esihenkilönä tehdä. Ilmeisesti esimieshenkilöposition palkka kelpaa, mutta vastuu ei. Et myöskään voi olla hyvä ja asiallinen esihenkilö, jos noin korpeennut poissaoloista ja et ole tyytyväinen tehtävääsi.
Itse vaihdoin esihenkilö- ja johtoryhmätehtävistä asiantuntijatehtäviin, koska en halunnut tehdä pitkiä päiviä. En enää pitänyt rahaa sen arvoisena, varsinkin kun sitä ei kerennyt käyttää. Olen tyytyväinen, vaikka elanto on niukempi ja en myöskään saa päättää asioista enää. Vapaa-aikaa on enemmän ja jos joku sairastuu tai lähtee yrityksestä niin minä en ole se, joka venyy jaksamisensa yli.
Ei se onnistukaan. Toisen pitää olla sen verran hyvätuloinen että toinen voi olla jonkun aikaa lasten kanssa kotona.