Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen - en ihmettele, että syntyvyysluvut ovat huonoja
31.01.2023 |
Työelämässä odotetaan, että lapsen saaminen ei saisi näkyä mitenkään. Pikkulapsiarkea elävän vanhemman pitäisi olla yhtä pirteä, tehokas ja aktiivinen kuin ennen lapsen/lapsien saamista.
Kuvitellaan, että riemusta kiljuen otetaan ylimääräisiä töitä (joista ei saa ylimääräistä palkkaa). Ihmetellään, jos pienen lapsen vanhempi ei ole ihan 100 % terässä, vaan huonot yöunet ja arjen kiire väsyttää. Ihmetellään, miksi ei voi jäädä yliajalle venyviin palavereihin, kun on pakko hakea lapsi päiväkodista. Ala ei ole mikään kylmä bisnesala tai aivokirurgin hommaa, vaan ns. pehmeämpi naisvaltainen ala, jossa jopa työskennellään lasten kanssa. Esimies ehdottaa lisäkoulutuksia, työmatkoja ja muita, vaikka olen sanonut, että ottaisin nyt pari vuotta rauhallisemmin lapsen ollessa tosi pieni. Esimiehen on vaikea ymmärtää tätä, vaikka hänellä itsellään on yläkouluikäiset lapset (ilmeisesti aika kultaa muistot siitä, millaista pikkulapsiarki on). Miehen työpaikalla puolestaan ihmetellään, miksi mieskin on ollut hoitovapaalla ja hoitaa omaa lastaan, kun "eikös se ole naisten hommaa".
Lapsen sairastuessa toisen vanhemman on pakko lähteä hakemaan lasta päiväkodista. Ei se vanhemmastakaan kivaa ole, että lapsi sairastaa ja siihen päälle työnantaja voivottelee, että onko ihan pakko lähteä hakemaan lasta ja eikö joku muu voisi hakea. Lapsen sairastaessa hoidat etänä osan töistä ja lopulta kaadut itsekin sairasvuoteelle. Työpaikalla ei ymmärretä, että kaikilla ei ole isovanhempia apuna eikä lastenhoitopalvelusta saa hoitajaa sairaalle lapselle (lukee erikseen paikan ehdoissa, että eivät hoida sairaita lapsia). Sairasta lasta on pakko hoitaa itse. Kun perheen sairastelukierre on ohi, palaat työpaikalle jossa esimiestä ja työkavereita ärsyttää, kun olet ollut lapsen takia pois töistä.
Ollessani sinkku ja lapseton pyysin itselleni sellaiset työvuorot, jotka olivat pikkulapsiperheelliselle vaikeita. Kollegat olivat tuosta kiitollisia, kun joku toinen otti nuo hoitaakseen. Nyt kun itse kaipaisin joustoa omaan suuntaani parin vuoden ajan, ei sitä tipu. Valitellaan, miten kaikkien nyt vaan pitää ottaa hankalia vuoroja ja "kyllä se Isla-Eevertti 1 v pärjää viikon ilman äitiä, jos nyt vaan lähtisit sinne työmatkalle!"
Sitten ihmetellään, miksi syntyvyysluvut ovat matalat, kun työelämässäkin perheellisiin suhtaudutaan nyreästi.
Kommentit (148)
Puhutaanko mieluummin siitä miten lapsettomia ja lapsivapaita syrjitään työelämässä?
- huonommat työvuorot ja lomat
- ei oikeutettu samanlaisiin lakisääteisiin lomiin kuin vanhemmat
- jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Kuka sinun lasten kanssa sitten oli kun jäit ylitöihin? Saiko silloin vain soittaa päiväkotiin, että tulenkin tänään hakemaan lapsen klo 16 sijaan vasta klo 19? Nykyään pitää ilmoittaa hakuaika 10 min tarkkuudella reilua viikkoa ennen eikä ilmoittamastaan saa poiketa.
Mä olin lapsi 80-luvulla ja siskoni 90-luvulla, eli juuri samaan aikaan kuin aiemman lapset. Muistan miten meidän haut meni. Molemmat vanhemmat ns. asiantuntijatöissä.
Ensinnäkään työpäivät hyvin harvoin venyivät miten sattuu. Työt oli vanhemmilla 8-16. Oli tarkkaa, että töistä ei myöhästytty, eli joustoa ei pahemmin ollut, mutta tiesivät kyllä, että käytännössä aina sai kävellä toimiston ovesta ulos tasan kello 16:00.
Toisekseen olimme hoidossa perhepäivähoitajalla. Jos tuli jotain poikkeusta yllättäen, puhelu pph:lle ja pph piti meidät kunnes haettiin. Jos oli vaikka lähdössä kyläilemään, otti sitten vain hoitolapsen mukaan, kunnes haettiin. Pph teki hullun pitkää päivää, mutta toisaalta meidän kanssa elettiin tavallista arkea. Eikä aikuiset tuntuneet tuolloin harrastavan ja ollut pahemmin ns. omia menoja. Pph:lla oli kyllä toinen työ toisinaan iltapäivisin ja iltaisin, mutta miehensä sitten hoiti meidät.
Eli aika erilaisia työelämä ja hoidon joustavuus kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse olen esihenkilöpositiossa ja joudun aina tuuraamaan kun joku alaisistani on poissa. Tällöinhän omat työt tehdään päivän päätteksi. Ja jos on tarvetta jatkaa päivää, ja alaisista kukaan ei pysty, minun täytyy jatkaa päivää. Viime vuonna tuli yli 500h ylitöitä, joista ei mitään makseta, kun olen ylempi toimihenkilö ja ylityöt kuuluu palkkaan. Ymmärrän, että lapsista aiheutuu poissaoloja ja perheen takia ei voi jatkaa päivää. Mutta kyllähän se itseä korpeaa kun se aina kaatuu minun niskaan ja minä en voi tehdä elämässäni mitään. Lopetin juuri harrastuksenkin, kun puoleen vuoteen olin päässyt vain kolme kertaa keskiviikkoisin viidestä kuuteen olevaan harrastukseen"
Sitten vaan vaihdat työtehtävää asiantuntijatyöhön, jos et halua nykyistä tehtävääsi esihenkilönä tehdä. Ilmeisesti esimieshenkilöposit
Sinulla on siis työ, jossa ei ole varsinaista työaikaa. Melkoinen peruspalkka saisi olla, että tuohon suostuisi itse. Hae eri työnantajalle töihin tai neuvottele palkkasi uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko mieluummin siitä miten lapsettomia ja lapsivapaita syrjitään työelämässä?
- huonommat työvuorot ja lomat
- ei oikeutettu samanlaisiin lakisääteisiin lomiin kuin vanhemmat
- jne...
Lopeta jo se jankkaus. Mene johonkin toiseen ketjuun. Tämän ketjun aihe ei ole tuo, mitä koko ajan täällä jankkaat.
Ikinä ei löydy tyytyväistä tai edes mölyt mahassaan pitävää työskentelevää äitiä. Ei, vaikka Suomessa lapsiperheitä tuetaan olan takaa. Ja vaikka voi jäädä kotiin hoitelemaan vaikka kymmeneksi vuodeksi.
Aina vaan on se itku ja valitus, että työnantaja ei ymmärrä eikä kukaan muukaan.
Miksi tarvitsisi ymmärtää? Ei lapsenteko ole lakisääteistä. Voit jättää tekemättä, tai sitten teet, ja siedät sen väliaikaisen kituutuksen. Työnantaja ei ole puolisosi, ei häntä kiinnosta, miten ja missä hoidat räkänokkiesi hoidot, häntä kiinnostaa saada palkkarahoilleen vastinetta.
AP:lläkin sentään isimies kuvioissa ja ilmeisesti vaan yksi mukula, ja kovin tuntuu ylivoimaiselta. Koeta nyt muistaa, että "pikkulapsiaika on parasta aikaa" ja että "ennen lasten saantia et voi tietää, mitä rakkaus on".
Niin että pärjäile (ja taitaa se rääpälekin olla jo esikouluiässä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ilman lapsiakin työelämä ja muut velvollisuudet/huolet nykymaailman tilanteesta vie mehut, vastuullista miestä lapsen hankintaan ei ole vielä löytynyt. Silti naisia syyllistetään kun ei ne lisäänny, sehän on tosi helppoa vaikka yksin. Kaikesta täytyy selvitä vaan yksin, sitten kun ei jaksa ja saa burn outin, työterveydessäkin haukutaan vastuuttomaksi ihmiseksi joka ei selviä elämän kriiseistä, on tää nyky yhteiskunta vaan niiin ihana ja Suomi jälkeen maailman onnellisin maa.
Alue: Aihe vapaa
"Itsekään en suoraan sanoen ymmärrä, että jos lapsi sairastuu sunnuntaina, niin miksei valmiiksi kotona oleva iskä jää hoitamaan häntä maanantaiksi. Tai jos lapsi on torstai-iltana kipeä, miksei isä aja kotiin ja hoida perjantaina. Ei kai ole kovin tasapuolista, että äiti hoitaa kaikki sairauspoissaolot?"
Ei olekaan ja äidin työnantaja on ihan oikeassa siinä että myös isän pitää hoitaa oma osansa lapsista johtuvista poissaoloista.