Parisuhde.Mikä on parasta?
Kommentit (218)
Miehen palkka. Sen avulla pystyn asumaan paremmassa asunnossa, voin ajaa paremmalla autolla ja minulla on paremmin varaa ulkomaanmatkoihin ja uusiin vaatteisiin kuin pelkällä omalla palkalla olisi.
Vierailija kirjoitti:
Miehen palkka. Sen avulla pystyn asumaan paremmassa asunnossa, voin ajaa paremmalla autolla ja minulla on paremmin varaa ulkomaanmatkoihin ja uusiin vaatteisiin kuin pelkällä omalla palkalla olisi.
Hanki elämä
Miehen rahat! Avuttomana honeypupuna on ihan kiva elää!
Vierailija kirjoitti:
Koko mies.
Lähes 30v yhdessä, mutta meillä on ollut aina hauskaa! Välillä riidellään jostain pikkuasioista, mutta arkielämän työnjako ja sänkyelämä toimii hyvin. Nuorina matkusteltiin paljon, nyt lasten aikuistuttua on taas paljon vapaanpaa.
Sosiaalinen kulissi. Voi kuittailla sinkkuluusereille!
Onks tää joku Reginaketju, jossa naiset unelmoi?
Puolisoni on minulle läheisin ja luotettavin henkilö. Hän on se kenen kanssa mieluiten käyn reissussa, kaupassa, lenkillä... Hän ei ole esittänyt mitään vaatimuksia minulle vaan olen tullut hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Jos olisin pulassa, hän rientäisi apuun. Lisäksi on mukava olla kainalossa ja tyydyttää vähän muutakin tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rahat loppuu, rakkaus lentää ovesta ulos. (Vanha sananlasku) kyllä mani on iso asia myös parisuhteessa.
Kun köyhyys astuu ovesta sisään niin rakkaus lentää ikkunasta ulos.
Kyllä ehdottomasti.Näin siinä sitten vaan käy.
No kyllä ihan parasta on paneminen. Naimisissa yli 25 vuotta.
Kumppanuus. On ihminen jonka kanssa jakaa arkea. Nauraa yhdessä pikkujutuille, suunnitella tulevaa kesää tai seuraavan viikon ruokia, vastoinkäymisissä tukea toista ja saada itse tukea. Yhdessä auttaa jo aikuisia lapsia kun he apua tarvitsevat. Elämä on kivempaa kun on tuo mies rinnalla, näin kuusikymppisenä tuon näen.
Tarkemmin ajateltuna ei mikään enää alkuhuuman poistuttua, nykyään tilalla vain ahdistus toisen olemassaolosta, enkä tiedä miksi en eroa, varmaan yksinäisyys olisivoelä kauheempi ajatus.
En yhtään muista. Onko siitä aikaa jo 35 vuotta kun oli hyvä parisuhde. Yksin on hyvä olla ja joskus jotain tapailua ja seksiä, se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Tarkemmin ajateltuna ei mikään enää alkuhuuman poistuttua, nykyään tilalla vain ahdistus toisen olemassaolosta, enkä tiedä miksi en eroa, varmaan yksinäisyys olisivoelä kauheempi ajatus.
Minä erosin huonosta vaimosta viisikymppisenä ja heti kadutti. Kadutti se, etten eronnut jo nelikymppisenä. Maailma olikin täynnä mukavia naisia!
Kumppanuus ja tiimihenki.
Läheisyys, sekä henkinen että fyysinen. Seksi tähän liittyen tietenkin myös erittäin tärkeää.
On joku jolle olet tärkeä, kiinnostava, haluttu ja kelpaat omana itsenäsi. Se ei ole itsestäänselvyys ollenkaan. Ja tämä kaikki tietysti myös toiseen suuntaan.
Toinen toisilleen tuki ja turva elämän myrskyissä.
Parisuhteessa joutuu enemmän myös oppimaan itsestään niin hyvässä kuin pahassa toisin kuin sinkkuna elellessä, jolloin ei tarvitse joustaa ollenkaan tai tehdä kompromisseja.
Myönnän joskus olevani asenteeltani negatiivisempi kuin kumppanini mutta yritän parhaani oppia. Osaan pyytää myös anteeksi ja myöntämään erheeni. Tunnetiloja ja traumoja vaan kun meillä kaikilla tuppaa olemaan ei kukaan ole täydellinen mutta parhaansa voi yrittää kehittyä. Arvostan kumppaniani älyttömän paljon.
Kun joku keittää aamukahvin valmiiksi. Aivan ihanaa. Yhteinen arki ja arjen jakaminen. Samanlainen ajatusmaailma. Ja kyllä se on kiva myös, että menot jaetaan puoliksi, tämän hetkinen maailma on kallis..
Se, että tunnen kerrankin olevani rakastettu ihminen. Ex-mies oli tyranni. Nykyinen on huolehtiva ja kuuntelee ja ymmärtää asioita. Sellaselle kumppanille on kiva olla hyvä nainen ja rakastaa takas.
Säännöllinen, turvallinen ja hyvä seksi.
Kumppanuus - on joku, jolle puhua ihan kaikesta. Joku, johon voi luottaa 100% ja joka luottaa myös minuun.
Arkielämän jakaminen - on kivaa tehdä ruokaa yhdessä ja vitsailla yms.
Fyysinen läheisyys.
Seksi.
Parisuhde on parasta.