Parisuhde.Mikä on parasta?

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteessa parasta on kaikki! On aina joku, jolle puhua. Ja jos ei huvita puhua, niin voidaan olla hiljaa sylikkäin. On ihanaa kun on joku, jota kiinnostaa minun kuulumiset, ja jonka kuulumisia on mukava kuunnella.

En jaksaisi itselleni pelkästään kokkailla ruokaa, ja jos vain itselleni kokkaisin, tekisin jotain ei-maistuvaa pöperöä. Omaa rakasta varten jaksan panostaa, ja saan itsekin nauttia lopputuloksesta.

Nukun tosi surkeasti yksin. Puolison kanssa nukumme ihan toisissamme kiinni, ja todella sikeästi! Hän rakastaa sitä, miten lämmin olen öisin.

Puoliso huolehtii minusta, minä hänestä. Meillä on melkein kilpailu, että kumpi saa tehdä toiselle enemmän hyvää. Molemmat kokevat, että toiselta saa enemmän takaisin, kun mitä itse panostaa. Ja molemmat panostamme paljon, aina toisen hyvinvointi etusijalla.

Seksi on myös merkittävä asia. Olemme siinä älyttömän hyviä, oltiin ekasta kerrasta lähtien! Ja seksi senkun paranee ajan kuluessa, kun tunteet syvenee joka ikinen päivä. Olemme onnekkaita.

Ja loppujen lopuksi, vaikka meissä on paljon samaa, niin molemmat ymmärrämme toistemme erilaisuudet ja otamme kopin niistä asioista, jotka toiselle on vaikeita. Minä en useinkaan siivoa, puolisoni on siistimpi ja siksi hoitaa sen useimmiten. Hän taas ei tykkää kaupassa käymisestä tai ruokalistojen suunnittelusta, joten minä mielelläni hoidan sen.

Tuomme toisistamme parhaat puolet esiin, ja paikkaamme toistemme puutteita. Yhdessä täydellisiä!

Ei teillä taida olla vielä lapsia🤔

Vierailija kirjoitti:

Kun rahat loppuu, rakkaus lentää ovesta ulos. (Vanha sananlasku) kyllä mani on iso asia myös parisuhteessa.

Kun köyhyys astuu ovesta sisään niin rakkaus lentää ikkunasta ulos.

Parasta on se, että arjen asiat on yhteisiä, eikä tarvii yksinään huolehtia kaikesta. Meillä ei tosiaan mitään suurta rakkautta ole, mutta on se kivaa että elämässä on ihminen jakamassa iloja ja suruja. Ollaan 50v ja 14v yhdessä.

Seksi ja läheisyys. Myös keskustelut ja se, että mies antaa minun olla täysin vapaa. (Eikä tämä tarkoita mitään pettämistä vaan sitä, että mies ei kummastele eikä kauhistele ajatuksiani tai tekemisiäni eikä aseta mitään vaatimuksia olemiselleni.)

Parasta on se että ollaan tosi tiiviisti me. Ja meidän perhe. Se että tuntee aivan satasella että toinen rakastaa ja itse rakastaa paljon, se on todella turvallinen ja ihana tunne. Meillä on aivan mielettömän hauskaa yhdessä ja nukkumaan käydään käsikädessä, niin kyllä arvostan paljon rakkautta ja miestäni jonka olen löytänyt 15 vuotta sitten.

Kumppanuus, seksi, seura arjessa ja että saadaan olla yhdessä vanhempina ihanalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän olisi parasta? Ehkä parasta on se turvallisuuden tunne, joka miehestäni huokuu. Hän rakastaa minua, eikä minun tarvitse hänen seurassaan koskaan tuntea etten olisi haluttu tai rakastettu. Minun ei ole koskaan tarvinnut esittää hänen seurassaan yhtään mitään muuta kuin olen. Olen saanut alusta asti olla hänelle oma itseni. 

+ tietty seksi on huippua <3 

8v yhdessä. 

Tämä oli oikein kiva! Minullekin yksi tärkeimmistä ja ihanimmista asioista suhteessani on tämä että olen aina tullut kunnioitetuksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin olen. Olemme olleet naimisissa nyt 24 vuotta ja sanoisin, että meillä on osoittautunut olevan parempi yhteensopivuus kuin oikeastaan itse edes alussa tajusin. Meillä on samanlaiset arvot, ja koko matkalle on riittänyt rakkautta, huumoria, uskollisuutta ja molemminpuolista kunnioitusta. Kaikkein hienointa ehkä on ollut yhteinen vanhemmuus ja se miten paljon iloa ja ylpeyden aihetta jälkikasvusta koko ajan on :).

Vierailija kirjoitti:

Mun mies. Se on ihana, komea, kiltti, fiksu, hauska, ahkera. 25 vuoden jälkeenkin tykkään vaan katsella sitä, nukkua kyljessä kiinni, jutella ja suunnitella kaikkea yhdessä. Olen peruslaiska, joten luulen, että jos asuisin yksin en söisi koskaan mitään kunnollista, en siivoaisi kuin pienimmän mahdollisen pakollisen, en laittaisi jouluvaloja, en jaksaisi tsempata. Mutta kun on tuo mies, haluan olla parempi ja pysyä paremmassa kunnossa ja laittaa terveellistä ruokaa ja olla aktiivisempi.

Mulla taas tämä menee ihan toisinpäin. Ja kamutkin, joilla aiemmin oli sixback, niin nykyään möhömaha ja on laiskistuttu. Naiset heillä ei siis ole mitään huonoja tapauksia. Mutta kiva kuulla, että voi mennä joillain toiseenkin suuntaan, koska itse passivoidun kovasti suhteissa ja nyt sinkkuna elän todella aktiivisesti ja panostan ruokavalioon/talouteen. Ehkä sitten en vaan osaa olla parisuhteissa tilanteen vaatimalla tavalla.

Yöt lusikassa.

Vierailija kirjoitti:

Luottamus ja turvallisuus. Keskustelut. Yhdessä koetut asiat.

Arvostan sitä, että puolisoni on vakaa, ei mikään erolla uhkaileva tunne-tuuliviiri tai epäasiallinen vallankäyttäjä. Se tuo perusturvallisuuden elämään.

Saa elää yhdessä, mutta kuitenkin erillisenä persoonana. Suhde ei tukahduta omaa itseä ja omaa kasvua, vaan toinen voi olla tukemassa (ja joskus hiomassa särmiä) siinä vierellä.

Riitatilanteetkin (joita ei kovin usein ole) ovat siinä mielessä turvallisia, että ne eivät ole mitään epätoivoisia maailmanloppuja, itkuja tai vyön alle lyömisiä, vaan tiukkoja keskusteluja tai rehellistä palautteenantoa sopivalla volyymilla.

Sitä huomaa olevansa sen verran mukavuudenhaluinen ja jopa oppivainen, että alkaa entistä enemmän arvostaa sovussa elämistä. Kun on vuosikaudet lyönyt päätään samaan seinään (joku suhteen "ikuisuusongelma" tai sellaiseksi asian omassa päässään kehitellyt), sitä alkaa kovapäisinkin ihminen miettiä vaihtoehtoisia strategioita, esim. seinän kiertämistä tai rauhaan jättämistä.

Ihan omasta vinkkelistäni kokisin outona luetella noin paljon, että sitä ja sitä huonoa asiaa meillä ei ole. Itse jos ajattelen että mikä suhteessani on parasta, on helppo löytää asioita joita siinä on. Tuollainen ei-luettelo tuntuisi vähän sellaiselta puolustelulta että no, ainakaan meillä ei ole asioita x, y ja z.

En tiedä, että parasta, mutta yleensä vetäydytään iltahalien jälkeen sängyn eri reunoille, koska se nyt vaan on parempi nukkua niin. Viimeksi mies oli ajautunut kiinni mun selkään keskellä yötä ja se tuntui tosi hyvältä.

Olisipa kiva päästä joskus edes treffeille asti. Juuri ensimmäisen sivun tarinoiden kaltaisesta elämästä olen aina haaveillut. Harmi, että kukaan ei halua sellaista kanssani, vaikka kehitän itseäni miten.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ja toisen tukeminen. Olen joutunut lähiaikoina käymään ihan hirveissä lääketieteellisissä tutkimuksissa ja toimenpiteissä. Mies on pyytämättä tullut mukaan jos on sallittu ja pitänyt kädestä koko toimituksen ajan. Kotona hoidetaan vastuista vuorollaan ja kykyjen mukaan rahasta ei kinastella eikä muustakaan turhasta. Tehdään elämää mukavaksi touhuamalla pientä hauskaa yhdessä, välillä katsellaan leffoja joskus taas mennään metsäkävelylle ja grillataan jollain laavulla. Pian 8 vuotta yhdessä, silti suhde ja yhteenkuuluvuus paranevat kokoajan. En tiennyt että tällaista onnea voi olla olemassa, mutta se on kohdalle sattunut ja siitä on syytä olla onnellinen.

Koskettavaa; paranemista ja voimia sinulle!

Mä luen ihan ihmeissäni näitä kuvailuja. Naimisissa 25 vuotta, ei mitään yhteistä. Edes alkuaikoina ei tehty mitään yhdessä, paitsi joskus oli seksiä. Viimeiseen viiteen vuoteen ei mitään. Siis aivanko oikeasti ihmiset saavat jotain mielihyvää parisuhteistaan? Minä olen aina ollut erillään miehestäni kaikin mahdollisin tavoin, samoi myös hän. Mieheni on aina töissä. En edes tiedä, millainen parisuhteen pitäisi olla. Nyt lapset jo pois kotoa. Olen vaan suorittanut elämää. Ajatus, että joutuisin nukkumaan toisen kanssa, saa minut vaivaantuneeksi. Ei sovi minulle.

Olipas näitä mukava lukea. Joistain vastauksista oikein hehkuu rakkaus, onni ja ilo; joillakin se paras oma juttu on hioutunut riitelytekniikka, ja monilla taas välittyy sellainen rento ja mutkaton hyvä arki. Kiitos tästä ketjusta, tuli hyvä mieli!

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kiva päästä joskus edes treffeille asti. Juuri ensimmäisen sivun tarinoiden kaltaisesta elämästä olen aina haaveillut. Harmi, että kukaan ei halua sellaista kanssani, vaikka kehitän itseäni miten.

Miten kehität itseäsi? Ulkonäön kehittäminen ei ole mitään oikeaa kehitystä.

iso tissi

Kyllä se on ylipäätään mukavaa, mutta joskus on näin pienellä paikkakunnalla vaikeuksia sovittaa tapaamiset siten, ettei toiset osapuolet saa tietää mitään. Tällaista se on, kun on vaikka vaan pari suhdetta.

Kuten useampi muukin on maininnut, niin meilläkään ei riidellä eikä koroteta ääntä. Kaikesta voidaan puhua eikä tulisi mieleenkään että toinen koskaan haluaisi loukata. Monta kriisiä on ollut mm. läheisten menetyksiä, terveyshuolia... ja kaikessa näissä olen ollut niin kiitollinen, että mulla on paras tuki rinnalla. Hänen kanssaan mulla on niin turvallinen ja rakastettu olo.

Arjessa halaillaan, pussaillaan, nauretaan ja hassutellaan paljon. Meillä on myös hyvin yhteensopivat seksimieltymykset. Hän on älykäs ja rakastan keskustella hänen kanssaan laajalla skaalalla asioista ja ilmiöistä. Viikonloppuisin nukutaan pitkään, tehdään yhdessä brunssi ja luetaan sanomalehteä jutellen sieltä vastaantulevista mielenkiintoisista aiheista.

Tehdään paljon juttuja yhdessä. Siitäkin huolimatta pidetään huoli myös siitä että molemmat näkee kavereita ja perhettä myös yksin. On myös tärkeää että molemmille löytyy omaa aikaa ja saa tehdä niitä omia juttuja. Miehelle se on musiikki ja minulle se on ruoanlaitto ja kuntosali.

Ne hetket kun lasissa on hyvää viiniä, ruoka onistunut ja olohuoneesta kuuluu miehen pianon tai kitaran soitto... mä olen niin epätodellisen onnellinen tämän ihmisen kanssa. Seitsemän vuotta takana.

Parittelu

Rva 56