Parisuhde.Mikä on parasta?

Anteeksi nyt vain, mutta nämä jotka sanovat että on niin mukavaa kun toinen rakastaa vaikka on vain ihan oma itsensä eikä enää yritä mitään..?

Teidänkö aviomiehet ne treffisivustoilla vonkaavat minulta seksiä kun "hehku on vaimosta kadonnut, haluan sut"?

Olen vapaa, keski-ikäinen, hoikka nätti eski ja raivostuttaa miten paljon on näitä kulissiliitossa eläviä, jotka vonkaavat salaista seuraa.

En siis ihan osta väittämää, että ei enää tarvitse huolehtia "hehkusta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta on ensimmäiset 12-18kk.

Tämä on ehdottomasti omakin näkemykseni. Keskimäärin tuon ajan jälkeen parisuhteesta tulee työntekoa, eikä siinä hirveesti kivoja elementtejä ole.

Meillä taas oli tuskainen alku koska oli minulle ensimmäinen parisuhde mutta hän oli vanhempana ja kokeneempana kärsivällinen . Nyt ollut jo vuosia tasaisen ihanaa , täydennämme toisiamme ja tuntuu että rakastamme päivä päivältä enemmän .

Rakkaus.

Oma aika

Yhteenkuuluvuus, luottamus ja hellyys. Tiedän että minulla on aina tuki ja turva kotona. Rankan päivän jälkeen voin romahtaa kotona ja hän ottaa syliin, peittelee sänkyyn ja tilaa lempiruokaani. Saman teen tietysti hänelle.

Lisäksi hän on paras ystäväni. Teemme hauskoja asioita yhdessä, reissaamme, seikkailemme, kokeilemme uusia ruokia, remontoimme, katsomme leffoja, urheilemme ja pidämme hauskaa.

Myös hellyys ja seksi ovat tärkeitä asioita.

Tällä hetkellä meillä on iso yhteinen projekti, kahden lapsen kasvattaminen. Onnistuisi hyvin ilman parisuhdettakin mutta on ihanaa katsoa kuinka hyvä isä oma mies on. Rakastan häntä entistä enemmän kun näen hänet yhdessä lastemme kanssa.

Olen ehdottomasti parisuhdeihminen. Varsinkin mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä 16 vuotta enkä osaisi kuvitella elämää ilman häntä.

Yhteinen pörssi tuo turvaa ja helpompi jaksaa taas elämää.

Taloudelliset asiat kunnossa.

Olisi kiva saada läheisyyttä mutta ukko vaivaantuu kun lähentele. Se ei johdu musta vaan sen juntista luonteesta. Ei lapsillekaan ole ikinä osannut antaa hellyyttä. Parasta on varmaan se kun saan olla omissa oloissani ja tehdä mitä huvittaa. Haluaisin keskustella mutta mies on tuppisuu. Mielumin sitten tyydyn omaan tai lasten seuraan.

Seksi

👉🏻👌🏻

Ero

Kyllä se on hetekan natina.

Lämpö ja läheisyys. Halit ja pusut pitkin päivää, hyvä seksi, kainalossa köllöttely. Kotona valot päällä ja iloiset tervehdykset kun tulen kotiin.

Että voidaan jakaa kotityöt, pihatyöt ja kaupassakäynnit ja lasten kuljetukset sun muut.

Suutelu, oli (erosimme).

Turvallisuus ja se, että tulee rakastetuksi ja saa rakastaa. Mulla on ihana mies. Kymmenen vuoden jälkeen parisuhde on parempi kuin koskaan, koska tunnetaan toisemme ja rauha on maas.

Rakastaa ja olla rakastettu. Vankka tahtotila olla yhdessä. Lisäksi meillä on hauskaa keskenämme. Ollut jo 45 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä luen ihan ihmeissäni näitä kuvailuja. Naimisissa 25 vuotta, ei mitään yhteistä. Edes alkuaikoina ei tehty mitään yhdessä, paitsi joskus oli seksiä. Viimeiseen viiteen vuoteen ei mitään. Siis aivanko oikeasti ihmiset saavat jotain mielihyvää parisuhteistaan? Minä olen aina ollut erillään miehestäni kaikin mahdollisin tavoin, samoi myös hän. Mieheni on aina töissä. En edes tiedä, millainen parisuhteen pitäisi olla. Nyt lapset jo pois kotoa. Olen vaan suorittanut elämää. Ajatus, että joutuisin nukkumaan toisen kanssa, saa minut vaivaantuneeksi. Ei sovi minulle.

Etkö koskaan koe, että jäisit jostakin paitsi?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tärkeät asiat.

Toimimme tosi hyvin yhteen, arki on hyvää ja asiat hoidetaan melkein automaationa. Kotityöt jaetaan hyvin tarkkaan 50/50, molemmat tekevät omat osuutensa ja toisen tekemiseen voi aina luottaa. Luotamme muutenkin toisiimme 110%-sesti. Kommunikaatio on vahvan luottamuksen myötä vaivatonta.

Läheisyys ja hellyys ei ole kadonnut suhteestamme, vaikka olemme olleet kohta pari vuosikymmentä yhdessä. Hellimme paljon toisiamme. Joka ilta olemme ainakin noin tunnin kiinni toisissamme Netflixiä katsellen. 

Seksi on hyvää ja siinä olemme tulleet toistemme kanssa "asiantuntijoiksi" siinä, mistä toinen tykkää. Se tuottaa nautintoa aina, vaikka aina ei ole aikaa ja paikkaa pitkille sessioille. Jos meillä ei olisi lapsia, seksielämämme olisi varmasti vielä paljon vilkkaampaa ja monipuolisempaa kuin se nyt on. Seksielämämme tosin on tuottanut myös kaksi ihanaa lasta.

Samoin kuin joku tuolla aiemmin kertoi, teemme toisillemme hyvää, huomioimme toisiamme. Joka ilta kiitän puolisoa yhteisestä päivästä. Menemme aina nukkumaan ilman minkäänlaista riitaa. 

Lisään tähän aikaisempaan vastaukseeni:

- Meillä tuntuu vahvasti toistemme kanssa "helpolta". Täydennämme toisiamme ja sovimme yhteen kuin palapelin palat. Koemme olevamme toistemme kanssa onnekkaita - ja yhdessä eletty elämä on ollut varmaan paitsi onnellista, myös onnekasta. Olemme olleet sellaisia sunnuntailapsia, joilla elämässä melkein kaikki on mennyt hyvin. Pieniä vastoinkäymisiä on ollut, esimerkiksi terveysasioissa, mutta niistä ei ole kasvanut (osittain vahvan suhteemme takia) mitään isoja ongelmia koskaan. Olemme kauhistelleet monien muiden ongelmia, ja usein tajunneet, kuinka helpolla olemme päässeet. Suunnittelemme asioita paljon yhdessä - ja myös unelmoimme yhdessä.

- Tuemme toisiamme tosi voimakkaasti kaikilla osa-alueilla. Toimimme yhteisenä yksikkönä. Vaikka olemme ihan tavallisia töissä käyviä ihmisiä, tuntuu välillä siltä, että meillä on (hyvässä mielessä) yhteinen yritys. Talousasiat toimivat hyvin, on yhteisiä sijoituksia / projekteja, yhteistä omaisuutta ja raha-asiatkin on yhdessä hoidettu hyvään kuntoon. 

- Lasten kasvatuksessakin ollaan hoidettu asiat mielestämme yhteistyön voimalla hyvin. Ei ole  erimielisyyksiä lastenkasvatukseen liittyvissä asioissa. Hoitovastuu on jaettu. Tässäkin toimimme hyvin toisiamme täydentäen ja yhteistä työtä tehden.

-up-