Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Parisuhde.Mikä on parasta?
Kommentit (218)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei tarvitse pelätä toista ihmistä. 25 v yhdessä ja rakkaus kantaa.
En voisi ikinä sanoa, että miehessäni on puolia, joista en pidä. Ei aina olla samaa mieltä, mutta eihän se niin vakavaa ole. Aina voi sutvia asiat. Huumori kantaa pitkälle. Parasta on kuitenkin se kun hän haluaa iltaisin painautua tiukasti kiinni kylkeen nukkumaan mennessä., ja erotessa päivän askareisiin haluaa pussata. Ei puhu tunteistaan, mutta näyttää ne.
Voi että tää on ihana ketju. Saispa joskus itsekin tuollaisen suhteen
Te, joilla yhteiselo ei ole lässähtänyt tuossa 12-18 kk jälkeen, osaatteko sanoa, miksi niin ei käynyt? Oliko rakkaus vain niin syvää vai onko jotakin käytännön juttuja, miten pitää suhdetta elinvoimaisena?
Vierailija kirjoitti:
Se, että aamulla on kahvinkeitin ladattu minua varten. Kun hänen reppu on eteisessä merkkinä siitä, että on tullut kotiin yövuorosta aamulla aikaisin. Ja tiedän, että yläkerrassa nukkuu hän, joka rakastaa minua maailman eniten. Vaikka en ole aina edes sitä ansainnut. Eikä hänkään ole täydellinen, mutta halutaan silti jakaa elämä toistemme kanssa. Pieniä asioita, joita ilman elämä olisi kovin erilaista.
Tämä on kommenttien parhautta. Pienet jutut, toki isotkin. Tavallinen arki on ihanaa. Ja se, et joskus on toisen ilo tärkeämpi. Viimeinen olutpullo puolisolle saunakaljaksi, tekee herkkuruokaa toiselle. Yllättää letuilla tai leipomuksilla. Muistaa merkkipäivät.
Juhla on kivaa, mut arkea on enemmän.
Meil on viel hassuja omia sanontoja ja hellittelynimiä toisillemme.
Yhdessä 29v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla yhteiselo ei ole lässähtänyt tuossa 12-18 kk jälkeen, osaatteko sanoa, miksi niin ei käynyt? Oliko rakkaus vain niin syvää vai onko jotakin käytännön juttuja, miten pitää suhdetta elinvoimaisena?
Enemmänkin siinä että ymmärtää elämän realiteetit. 24/7 vuosien ajan ei ole samanlaista kuin ensikerroilla tapaillessa. Uskaltaa elää arkea.
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla yhteiselo ei ole lässähtänyt tuossa 12-18 kk jälkeen, osaatteko sanoa, miksi niin ei käynyt? Oliko rakkaus vain niin syvää vai onko jotakin käytännön juttuja, miten pitää suhdetta elinvoimaisena?
No meidän kohdalla kävi näin: valitsin hänet, kenen kanssa oli helppo olla. Oli samanlainen huumori, tausta. Rakkaus ja ystävyys.
En olisi jaksanut sitä suurta rakkautta, joka sattui. Yhdessä olo oli jotain niin ihanaa, erossa olo kipeää. Se tunteen palo ja myrsky. Ei sellaista ole arkeen tarkoitettu. Järkyttävää, ihanaa. Oli mahtavaa kokea, mutta mahdoton jatkaa.
Sekavahkoa?
Mutta toisen huomioiminen pienin asioin on meillä se juttu. Puoliso tuo yllättäen lempikarkkejani kaupasta, minä teen voikkaleivät hänellekin aamupalalla. Tämän tyyppisiä asioita.
Ja myös se että on ystäviä, omia juttuja. Minä retkeilen, marjastan. Hän golfaa yms. Yhteiset harrastukset.
Ja se, että puhumme nätisti toisillemme, toisistamme muiden ihmisten seurassa🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla yhteiselo ei ole lässähtänyt tuossa 12-18 kk jälkeen, osaatteko sanoa, miksi niin ei käynyt? Oliko rakkaus vain niin syvää vai onko jotakin käytännön juttuja, miten pitää suhdetta elinvoimaisena?
No meidän kohdalla kävi näin: valitsin hänet, kenen kanssa oli helppo olla. Oli samanlainen huumori, tausta. Rakkaus ja ystävyys.
En olisi jaksanut sitä suurta rakkautta, joka sattui. Yhdessä olo oli jotain niin ihanaa, erossa olo kipeää. Se tunteen palo ja myrsky. Ei sellaista ole arkeen tarkoitettu. Järkyttävää, ihanaa. Oli mahtavaa kokea, mutta mahdoton jatkaa.
Sekavahkoa?
Mutta toisen huomioiminen pienin asioin on meillä se juttu. Puoliso tuo yllättäen lempikarkkejani kaupasta, minä teen voikkaleivät hänellekin aamupalalla. Tämän tyyppisiä asioita.
Ja myös se että on ystäviä, omia juttuja. Minä retkeilen, marjastan. Hän golfaa yms. Yhteiset harrastukset.Ja se, että puhumme nätisti toisillemme, toisistamme muiden ihmisten seurassa🤔
Minä taas olen yhdessä elämäni suuren rakkauden kanssa. Toki ensimmäiset vuodet oli sellaista roihuntaa, jota ei olisi paljon pidempään jaksanut, mutta siitä se syveni rauhallisemmaksi, mutta vahvaksi rakkaudeksi. Ja intohimoa kuitenkin riittää.
Olemme molemmat hyvin seksuaalisia ja näytämme rakkauttemme fyysisellä läheisyydellä ja halulla. Mutta mahtavan seksin lisäksi olemme parhaat ystävät, haluamme jakaa kaikki arjen kokemukset, olla läsnä ja tehdä yhdessä. Tuomme toistemme parhaat puolet esiin, mieheni inspiroi ja aktivoi minua. Hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme, se antaa ihan uskomattoman rauhan (olen tuntenut itseni aina melko vialliseksi enkä tarpeeksi hyväksi) ja vapauttaa. Tiedän, että minä taas puolestani olen aktivoinut hänessä puolia, joita hän on pistänyt sivuun ja torjunut. Vihdoinkin saamme olla täysin omat itsemme ja tulla rakastetuiksi tällaisenaan ja jopa stimuloimme toisiamme kasvuun.
N50 M59, 8 vuotta yhdessä
Surullisin on parisuhde, joka katkeaa niin, että esim lapset "eroavat" isästään ja hänen suvustaan.
Itse menetin "isonveljen", kun siskoni erosi puolisostaan
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään, puolisoni on kaikesta valittava narsisti.
Säännöllinen seksi parisuhteessa on ihan urbaani legenda. Kyllä se niin menee että laskee kuin lehmän häntä niin miehen keskijalka kuin muukin asia suhteessa. Kun se etenee tasaiseen tahtiin eteenpäin. Alkuun pannaan kun puput konsanaan, jossain vaiheessa tupsahtaa vauva ja helvetti irti. Siitä se lähtee naisen äitiytyminen ja miehen isiytyminen. Hyvästi eroottiset asiat ja vivahteet. Kaikki menee jopa seksistä puhuminen saa toisen vaivautuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni on nyt sellainen mitenkä sanoisin , negatiivinen ihminen. Alkuun antoi ihan eri kuvan, uskoin jopa häneen kun näin hänen hymyilevän yms. Nykyään hymyn tilalle tullut jokaisesta asiasta huomauttelu, milloin mikäkin, Jos olen esim lasin tai lautasen hetkeksi unohtanut olohuoneeseen niin ilman raivokohtausta ei siitä selviä (lyhyt huuto kohtaus yleensä). Itse yritän kilttinä olla ja sanon asiallisesti että minä vien ne kohta pois, vaan se kohta on liikaa hänelle.
Lisäksi jos yritän kehua häntä, kauniiksi yms, tai ostan jotain kivaa lahjaa yms. Ni se hetki on iloinen kun saa jotain mutta sekin kääntyy pian vihaksi. Ihminen on niin huonosti kohdelluksi tullut kuulemma elämässään yms, ja kas kummaa vaikka se ei minun vikani ole, niin minä kärsin siitä.
Suosittelen tutustumaan vähintään 2vuotta kunnolla ennenkuin edes suunnittelee parisuhdetta. Ettette joutuisi tekemisiin pahojen tai pahansuopien ihmisten kanssa.
Se, että toisen kanssa voi vaan olla ja mennä ja reissata omana itsenään. Ei tarvi enää miettiä iskulauseita tai muita vastaavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on tietty parasta . Pääsee maksullisiin .
Mun mies kokonaisuutena. Harmittaa vaan, että se aina palaa vaimonsa luokse. Ja sekin, ettei mun lapset halua, että mies on luonani silloin kun lapset ovat täällä (toki tässä en lapsia kuuntele, heidän tarpeensa eivät tule ensin).
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen seksi parisuhteessa on ihan urbaani legenda. Kyllä se niin menee että laskee kuin lehmän häntä niin miehen keskijalka kuin muukin asia suhteessa. Kun se etenee tasaiseen tahtiin eteenpäin. Alkuun pannaan kun puput konsanaan, jossain vaiheessa tupsahtaa vauva ja helvetti irti. Siitä se lähtee naisen äitiytyminen ja miehen isiytyminen. Hyvästi eroottiset asiat ja vivahteet. Kaikki menee jopa seksistä puhuminen saa toisen vaivautuneeksi.
Ai.
Meillä lapset 2, 3, 5v.
Vaimon kanssa paukutetaan menemään monta kertaa viikossa.
Tiedä sit onko tämä jotain tuoreen suhteen alkuintoa kun ollaan oltu yhdessä vasta 22 vuotta.
M40
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on nyt sellainen mitenkä sanoisin , negatiivinen ihminen. Alkuun antoi ihan eri kuvan, uskoin jopa häneen kun näin hänen hymyilevän yms. Nykyään hymyn tilalle tullut jokaisesta asiasta huomauttelu, milloin mikäkin, Jos olen esim lasin tai lautasen hetkeksi unohtanut olohuoneeseen niin ilman raivokohtausta ei siitä selviä (lyhyt huuto kohtaus yleensä). Itse yritän kilttinä olla ja sanon asiallisesti että minä vien ne kohta pois, vaan se kohta on liikaa hänelle.
Lisäksi jos yritän kehua häntä, kauniiksi yms, tai ostan jotain kivaa lahjaa yms. Ni se hetki on iloinen kun saa jotain mutta sekin kääntyy pian vihaksi. Ihminen on niin huonosti kohdelluksi tullut kuulemma elämässään yms, ja kas kummaa vaikka se ei minun vikani ole, niin minä kärsin siitä.
Suosittelen tutustumaan vähintään 2vuotta kunnolla ennenkuin edes suunnittelee parisuhdetta. Ettette joutuisi tekemisiin pahojen tai pahansuopien ihmisten kanssa.
Ei miehet halua että kutsut kauniiksi.
Uhmaa heidän maskuliinisuuttaan.
Suihinoton nielemällä mies haluaa.
q