Parisuhde.Mikä on parasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena luen tätä rimpsua, ja ihmettelen että missä tässä kuvailtuja miehiä - ja naisia oikein kasvaa?

Huomaan että olen jäänyt paljosta paitsi, varmaan pitkälti siksi, etten oikein osaa tuota omaa osuuttani.

Juu ei se kauan yksipuolisesti toimi.

Eikä koskaan lähde toimimaankaan, jos tuo on päällimmäinen ajatuksesi.

En ole koskaan oikein kokenut olevani parisuhde-ihminen, sillä rakastan (monien suomalaisten tavoin) omaa aikaani. Siksi parisuhteessakin tärkeää on, että voin mennä ja matkustella myös yksin ilman mitään selittelyjä, viettää iltoja kokkaillen yksin ja niin edelleen.

Mutta en vaihtaisi tätä parisuhdetta mihinkään. Harrastamme molemmat ruuanlaittoa, ja teemme yhdessä paljon ruokia pitkän kaavan mukaan musiikki soiden ja välillä korttipelin ääreen istahtaen. Kuuntelemme äänikirjoja tuntikaupalla puhumatta mitään, toimii automatkoilla muuten kivasti! Harrastamme vaellusta, ja saatamme olla vuorokausia keskellä metsää laavuillen ja nuotiota katsellen, kymmenien kilometrien kulkeminen takana ja edessä. Olo on toisen kanssa seesteinen ja mukava.

Molemmilla omat harrastuksensa, johon toinen ei edes halua osallistua, mutta joita tukee tietenkin jos tarvetta on.

Elämän helppous, emme ole koskaan riidelleet (tiedän, kuulostaa todella hullulta 12 vuoden jälkeen, mutta olemme keskustelukykyisiä ihmisiä, eikä minua ärsytä kumppanissa mikään, paitsi satunnainen kuorsaaminen joka ei liene hänen vikansa). Kotityöt hoituu, se tekee joka ehtii ja on paikalla, palkasta menee tietty määrä yhteiselle tilille josta menee kaikki laskut ruuat mukaanlukien, enemmän tienaava laittaa hieman enemmän. Ikinä rahasta ei oikeastaan olla edes puhuttu, koska ei tarvitse (emme ole rikkaita tosiaankaan, vaan ihan keskitloisia jos sitäkään, mutta lapsia ei ole).

Parasta on kaiken helppous, en ole koskaan uskonut siihen potaskaan, että "parisuhteen eteen on tehtävä töitä". Edelleenkin kiitä puolisoani kun hän on tyhjentänyt tiskikoneen tai vienyt koirani lenkille pitkän työpäiväni aikana, en ota häntä itsestäänselvyytenä. Vaikeita aikoja ovat olleet sairaudet ja työpaikalla ongelmat, mutta tukemalla ja olemalla läsnä toiselle ne eivät ole eskaloituneet vaikuttamaan suhteeseen, päinvastoin.

Parisuhde on niin paljon muutakin kuin seksi, joka on meillä hyvin satunnaista (joskus useampi kerta viikossa, joskus menee liki kuukausi ilman). Totta kai usein sellainen tietty ensihetken rakastuminen menee ohi, mutta meillä sellaista ei koskaan ollutkaan. Yhteys ja rakkaus kasvoivat tutustumisen myötä, ja kun tajusimme kuinka samalaisia elämänarvomme ja -tyylimme ovat, asiat vain solahtivat paikoilleen. Siksi en ymmärrä tindereitä sun muita, joilla mahdollisen suhteen voit tuomita kuolemaan alle sekunnissa, koska kaverilla on vääränlainen parta tai tukka puuttuu. Se on uskomatonta, enkä lainkaan ihmettele kuinka vaikeaksi ihmiset kokevat hyvän parisuhteen löytämisen, kun etsintä-metodit ovat tuota luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena luen tätä rimpsua, ja ihmettelen että missä tässä kuvailtuja miehiä - ja naisia oikein kasvaa?

Huomaan että olen jäänyt paljosta paitsi, varmaan pitkälti siksi, etten oikein osaa tuota omaa osuuttani.

Ihan kaikkialla meitä on. Siis meitä jotka osaamme katsoa peiliin ja ottaa vastuun omista tekemistä ja omasta hyvinvoinnista. Joo hyvästä jää aina paitsi jos ei kanna itsestään vastuuta.

Kommentoija varmastikin tarkoitti sitä, ettei näe itseänsä noin riippuvaisena toisesta, ihaillen häntä ja yrittäen Ola jatkuvasti parempi siksi ettei toinen lähde.

Minäkään en osaisi sitä osaa tuossa kuviossa.

En ole rakastamalleni ihmiselle siksi hyvä, että pelkäisin hänen lähtevän. (Hän on vapaa tekemään omat ratkaisunsa.) Teen sen siksi, koska haluan elää onnellisessa parisuhteessa.

Mulle sellainen tuli ja turva, ei olekaan yksin tässä kylmässä maailmassa.

Toisen vartalon lämpö ja miten hyvältä se mulle rakkaan miehen kosketus tuntuu.

Luottamus ja henkinen läheisyys joka saa yhteisen seksinkin tuntumaan sanoinkuvaamattoman hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Se että rakastaa ja saa rakkautta myös itse.

Mistä tiedät, että rakastaa? Miten eroaa tykkäämisestä?

Tuore suhde, mutta ah niin ihana. Molemmat olleet vuosia sinkkuna ja nyt yllättäen löytyi henkilö, joka on ihan täydellinen itselle. Molemmat tykätään samoista asioista, ollaan monesta asiasta samaa mieltä, sama maku leffoissa jne.

Mies tykkää hipsuttelusta ja kainalossa pitämisestä, joten ihana kölliä sylikkäin höpöttelemässä asioita.

Ja toki hyvä seksi on erinomainen juttu.

Ei ole vertailupohjaa, en ole koskaan asunut yksin. Mutta voisin sanoa, että yksin olisi paljon hankalampaa (taloudellisesti ja muutenkin), tylsempää (puhuisinko sitten seinille) ja kaikin puolin yksinäisempää. Ehkä jotkut ovat enemmän yksineläjiä kuin toiset, itsestä tuntuisi oudolta ajatus.

On oltu naimisissa 23 vuotta ja yhdessä 25 vuotta.

Parasta: Nauru. Läheisyys. Hyvä seksi. Hellyys. Sama ajatusmaailma, samat mielenkiinnon kohteet ja molemmilla myös omansa. Keskinäinen avunanto. 

Turvallisuus. Se että on ihminen, joka tulee hätiin, kun olet pulassa. Se kun hän näyttää sen välittämisen tekemisillä,  ilman sanoja: Se ihminen ei jätä sua pulaan kun olet auton kanssa ojassa. Hän istuu sun sänkysi vieressä, kun olet sairaalassa, tuo sulle kahvia ja pitää sun puoliasi, kun tarvitaan. Häneen voit luottaa.

Kun et ole saanut yöllä unta ja laitat yövuorolaiselle kolmelta yöllä viestiä, että nukkumatti on nyt hukuksissa, hän töistä tullessa kyselemättä vie koiran ulos että saat nukkua pidempään.

Kun lapset oli pieniä, hän otti lauantaivuoron ja sanoi, että mene ja tee jotain ilman muksuja, mä hoidan tänään. Piti hoitovapaita. Kuskasi lapsia tarhaan, lääkäriin, harrastuksiin, onkiretkille ja laittoi niille murkinaa. Auttoi läksyissä. Minun ei tarvinnut juosta pää kolmantena jalkana ja hoitaa kaikkea yksin. 

Kun  hän ymmärtää sun harrastusta: kääntää raskaan savimaan, että voin perustaa kasvimaan, kasvimaalle pyytämättä tuodut multasäkit ja peräkärryllinen hevosenpaskaa ja rakentaa sulle järeän kasvihuoneen, vaikka itse ei niin puutarhahommista ymmärrä. Bongaa juttuja, joista tietää sinun innostuvan. Koluaa sun kanssasi yhdessä antiikkikauppoja ja kirpputoreja. 

Mä oon ollut vasta puolisen vuotta parisuhteessa, joten parasta on vielä tämä rakkaus-euforia-tunne, leijun suorastaan pilvissä!

Turvallisuus kaikissa sen muodoissa. Mentaliteetti, että "mitä tahansa tulee vastaan, selviämme siitä yhdessä". 

Kyllä se on ehdottomasti hetekan natina.

Kaikki tärkeät asiat.

Toimimme tosi hyvin yhteen, arki on hyvää ja asiat hoidetaan melkein automaationa. Kotityöt jaetaan hyvin tarkkaan 50/50, molemmat tekevät omat osuutensa ja toisen tekemiseen voi aina luottaa. Luotamme muutenkin toisiimme 110%-sesti. Kommunikaatio on vahvan luottamuksen myötä vaivatonta.

Läheisyys ja hellyys ei ole kadonnut suhteestamme, vaikka olemme olleet kohta pari vuosikymmentä yhdessä. Hellimme paljon toisiamme. Joka ilta olemme ainakin noin tunnin kiinni toisissamme Netflixiä katsellen. 

Seksi on hyvää ja siinä olemme tulleet toistemme kanssa "asiantuntijoiksi" siinä, mistä toinen tykkää. Se tuottaa nautintoa aina, vaikka aina ei ole aikaa ja paikkaa pitkille sessioille. Jos meillä ei olisi lapsia, seksielämämme olisi varmasti vielä paljon vilkkaampaa ja monipuolisempaa kuin se nyt on. Seksielämämme tosin on tuottanut myös kaksi ihanaa lasta.

Samoin kuin joku tuolla aiemmin kertoi, teemme toisillemme hyvää, huomioimme toisiamme. Joka ilta kiitän puolisoa yhteisestä päivästä. Menemme aina nukkumaan ilman minkäänlaista riitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Turvallisuus kaikissa sen muodoissa. Mentaliteetti, että "mitä tahansa tulee vastaan, selviämme siitä yhdessä". 

Tänään juuri lies sanoi mulle tämän puhelimessa. Menossa tiukat ajat mutta sanat "me selvitään tästäkin yhdessä" toi mulle kyyneleet silmiin. Ihanaa kun toiseen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tärkeät asiat.

Toimimme tosi hyvin yhteen, arki on hyvää ja asiat hoidetaan melkein automaationa. Kotityöt jaetaan hyvin tarkkaan 50/50, molemmat tekevät omat osuutensa ja toisen tekemiseen voi aina luottaa. Luotamme muutenkin toisiimme 110%-sesti. Kommunikaatio on vahvan luottamuksen myötä vaivatonta.

Läheisyys ja hellyys ei ole kadonnut suhteestamme, vaikka olemme olleet kohta pari vuosikymmentä yhdessä. Hellimme paljon toisiamme. Joka ilta olemme ainakin noin tunnin kiinni toisissamme Netflixiä katsellen. 

Seksi on hyvää ja siinä olemme tulleet toistemme kanssa "asiantuntijoiksi" siinä, mistä toinen tykkää. Se tuottaa nautintoa aina, vaikka aina ei ole aikaa ja paikkaa pitkille sessioille. Jos meillä ei olisi lapsia, seksielämämme olisi varmasti vielä paljon vilkkaampaa ja monipuolisempaa kuin se nyt on. Seksielämämme tosin on tuottanut myös kaksi ihanaa lasta.

Samoin kuin joku tuolla aiemmin kertoi, teemme toisillemme hyvää, huomioimme toisiamme. Joka ilta kiitän puolisoa yhteisestä päivästä. Menemme aina nukkumaan ilman minkäänlaista riitaa. 

Ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Läheisyys ja turvallisuus.[/quote

Ilmeisesti turvallisuudella tarkoitetaan taloudellista turvaa.

Hyvässä parisuhteessa jaettuna surut puolittuvat ja ilot kaksinkertaistuvat. Läheisyys, turvallisuus, yhteiset harrastukset, rakkaus, luottamus, hyvä mieli, yhteiset tulevaisuuden haaveet, saman arvopohjan jakaminen, syvälliset keskustelut.

Helppo elämä kirjoitti:

En ole koskaan oikein kokenut olevani parisuhde-ihminen, sillä rakastan (monien suomalaisten tavoin) omaa aikaani. Siksi parisuhteessakin tärkeää on, että voin mennä ja matkustella myös yksin ilman mitään selittelyjä, viettää iltoja kokkaillen yksin ja niin edelleen.

Mutta en vaihtaisi tätä parisuhdetta mihinkään. Harrastamme molemmat ruuanlaittoa, ja teemme yhdessä paljon ruokia pitkän kaavan mukaan musiikki soiden ja välillä korttipelin ääreen istahtaen. Kuuntelemme äänikirjoja tuntikaupalla puhumatta mitään, toimii automatkoilla muuten kivasti! Harrastamme vaellusta, ja saatamme olla vuorokausia keskellä metsää laavuillen ja nuotiota katsellen, kymmenien kilometrien kulkeminen takana ja edessä. Olo on toisen kanssa seesteinen ja mukava.

Molemmilla omat harrastuksensa, johon toinen ei edes halua osallistua, mutta joita tukee tietenkin jos tarvetta on.

Elämän helppous, emme ole koskaan riidelleet (tiedän, kuulostaa todella hullulta 12 vuoden jälkeen, mutta olemme keskustelukykyisiä ihmisiä, eikä minua ärsytä kumppanissa mikään, paitsi satunnainen kuorsaaminen joka ei liene hänen vikansa). Kotityöt hoituu, se tekee joka ehtii ja on paikalla, palkasta menee tietty määrä yhteiselle tilille josta menee kaikki laskut ruuat mukaanlukien, enemmän tienaava laittaa hieman enemmän. Ikinä rahasta ei oikeastaan olla edes puhuttu, koska ei tarvitse (emme ole rikkaita tosiaankaan, vaan ihan keskitloisia jos sitäkään, mutta lapsia ei ole).

Parasta on kaiken helppous, en ole koskaan uskonut siihen potaskaan, että "parisuhteen eteen on tehtävä töitä". Edelleenkin kiitä puolisoani kun hän on tyhjentänyt tiskikoneen tai vienyt koirani lenkille pitkän työpäiväni aikana, en ota häntä itsestäänselvyytenä. Vaikeita aikoja ovat olleet sairaudet ja työpaikalla ongelmat, mutta tukemalla ja olemalla läsnä toiselle ne eivät ole eskaloituneet vaikuttamaan suhteeseen, päinvastoin.

Parisuhde on niin paljon muutakin kuin seksi, joka on meillä hyvin satunnaista (joskus useampi kerta viikossa, joskus menee liki kuukausi ilman). Totta kai usein sellainen tietty ensihetken rakastuminen menee ohi, mutta meillä sellaista ei koskaan ollutkaan. Yhteys ja rakkaus kasvoivat tutustumisen myötä, ja kun tajusimme kuinka samalaisia elämänarvomme ja -tyylimme ovat, asiat vain solahtivat paikoilleen. Siksi en ymmärrä tindereitä sun muita, joilla mahdollisen suhteen voit tuomita kuolemaan alle sekunnissa, koska kaverilla on vääränlainen parta tai tukka puuttuu. Se on uskomatonta, enkä lainkaan ihmettele kuinka vaikeaksi ihmiset kokevat hyvän parisuhteen löytämisen, kun etsintä-metodit ovat tuota luokkaa.

Olen ollut nyt 21 vuotta sinkkuna. Nuoruuden lyhyestä ja huonolaatuisesta, mutta ei mistään väkivaltaisesta tms suhteesta sain lapset. He ovat jo omillaan aikuisina ja olen edelleen sinkku. Kuvauksesi teidän parisuhteessanne on todella hieno ja vakuuttava. Jos kumppanisi tekee sinusta itsestäsi sen paremman version, parisuhde on terveellä pohjalla ja hyvinvoiva. Olisin heti valmis parisuhteeseen, jossa toinen henkilö tekisi minusta paremman ihmisen. En etsi muuta. Enkä ylipäätään ole milloinkaan etsinyt yhtään ketään. Hän tulee, jos on tullakseen ja asiat loksahtavat paikoilleen. Suurin niistä on Rakkaus.

Ai parasta? Tietysti se, että pikkulapsiperheessä on edes joskus aikuisseuraa, vaikka mies enimmäkseen makaakin sohvalla kotona ollessaan. Miehellä oli koko raskausaikani ja jo ennen sitä suhde toiseen naiseen. En ole onnellinen, mutta yksinäisyyden pelko estää eroamasta.

Rahat riittää paremmin. Erota ei jaksa elintaso romahtaa sen myötä. Suurin turva raha, näin se on.

Mistä päättelit että puoliso olisi mies? :D Mulle tuli tuosta nro 11 naispari fiilis jostain syystä.