Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä erikoisia järjestelyitä parisuhteessa ?
Toisesta ketjusta inspiroituneena. Omassa suhteessa puolisoni ei ole tavannut koskaan lapsiani ja tämä on sopinut itselleni paremmin kuin hyvin. Mites teillä?
Kommentit (265)
Me ei exän kanssa sukuloitu yhdessä juuri koskaan. Toki jos oli suvussa häät tai hautajaiset niin mentiin pariskuntana. Mutta vierailut toisella paikkakunnalla mummolassa, joulun sukuloinnit yms. toteutettiin siten, että kumpikin sukuloi omiensa luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miässss. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt ehkä vallan poikkeuksellista ole, mutta asumme omissa asunnoissamme ilman tarkoitusta muuttaa yhteen.
Huvittavaa sinänsä miten tätäkin pidetään erikoisena järjestelynä. Miksi muuttaa yhteen jos tietää että suhde on parempi noin.
Koska se kertoo siitä, että suhteessa on jotain vinossa, jos toisen kanssa ei halua jakaa kuin osan elämäänsä.
Arvostan niin kovasti, kun ihmiset ei pysty näkemään asioita kuin omasta rajoittuneesta näkökulmastaan; se tekee somesta paljon viihteellisempää!
Tässä tapauksessa saattaisiko selittävä tekijä olla niinkin villi asia kuin se, että ihmiset on erilaisia ja kaipaa elämältään ja parisuhteiltaan eri asioita?
Mun mielestä nää erikoisemmat ratkaisut on ongelmallisia vasta siinä vaiheessa, jos toinen haluaisi jotain muuta kuin toinen, mutta eikös tämä pääse ihan kaikkiin parisuhteisiin?
Miääässs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi eivät koskaan vieraile yhteisessä kodissanne? On kieltämättä aika erikoista.
Miksi tämä olisi erikoista. Minulla ja lapsillani on oma koti?
Ette ole ihan normaaleja, sori vaan siit.
Vierailija kirjoitti:
en tiedä onko jotenkin erityistä; meillä on omat kodit ja omat kesämökit.
ollaan 50+ pari, oltu yhdessä pari vuotta. asustan enemmän miehen luona, koska okt, omassa kerroastalokämpässä välillä työkuvioiden takia (eri paikkakunta, välimatkaa noin 60 km).
vuorotellen ostetaan ruoat, kumpi ehtii ensin, mies maksaa kaikki talonsa kulut (ja minä oman kämpän). Olen tarjoutunut maksamaan sähkölaskusta osan, ei ole kelvannut :) omat autot.
kesät onkin ehkä se oudompi kuvio, eli vietetään lomat omilla mökeillä :D vieraillaan toki toisen luona, mutta kumpikin tykkää olla omalla mökillään (itsellä järvimökki, miehellä kuivanmaanmökki).kummallakaan ei halua naimisiin, kummallakaan ei lapsia.
Ette siis rakasta toisianne, se on ihan Ok.
Vierailija kirjoitti:
en tiedä onko jotenkin erityistä; meillä on omat kodit ja omat kesämökit.
ollaan 50+ pari, oltu yhdessä pari vuotta. asustan enemmän miehen luona, koska okt, omassa kerroastalokämpässä välillä työkuvioiden takia (eri paikkakunta, välimatkaa noin 60 km).
vuorotellen ostetaan ruoat, kumpi ehtii ensin, mies maksaa kaikki talonsa kulut (ja minä oman kämpän). Olen tarjoutunut maksamaan sähkölaskusta osan, ei ole kelvannut :) omat autot.
kesät onkin ehkä se oudompi kuvio, eli vietetään lomat omilla mökeillä :D vieraillaan toki toisen luona, mutta kumpikin tykkää olla omalla mökillään (itsellä järvimökki, miehellä kuivanmaanmökki).kummallakaan ei halua naimisiin, kummallakaan ei lapsia.
Tää on vähän kuin meillä, mutta ollaan 60+, naimisissa, yhdessä 30v.
Pitkään asuttiin erillään, vajaa kilometri väliä, kaupungissa töiden takia. 8v jälkeen muutettiin yhteen. 8v sitten hommattiin maalta loma-asunto. Minä oon maalla 90%, puoliso 50%. Ruokia ostellaan vuorotellen, asuntokulut maksetaan puoliksi. Sopu säilyy, molemmat tykätään harrastaa omiaan, mies prätkäilee, avoautoilee, golfaa. Minä retkeilen, marjastan, leivon, teen käsitöitä, käyn leffoissa, lämmitän pihasaunaa...
Tää sopii meille, en tiedä toista tämmöstä paria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en tiedä onko jotenkin erityistä; meillä on omat kodit ja omat kesämökit.
ollaan 50+ pari, oltu yhdessä pari vuotta. asustan enemmän miehen luona, koska okt, omassa kerroastalokämpässä välillä työkuvioiden takia (eri paikkakunta, välimatkaa noin 60 km).
vuorotellen ostetaan ruoat, kumpi ehtii ensin, mies maksaa kaikki talonsa kulut (ja minä oman kämpän). Olen tarjoutunut maksamaan sähkölaskusta osan, ei ole kelvannut :) omat autot.
kesät onkin ehkä se oudompi kuvio, eli vietetään lomat omilla mökeillä :D vieraillaan toki toisen luona, mutta kumpikin tykkää olla omalla mökillään (itsellä järvimökki, miehellä kuivanmaanmökki).kummallakaan ei halua naimisiin, kummallakaan ei lapsia.
Tää on vähän kuin meillä, mutta ollaan 60+, naimisissa, yhdessä 30v.
Pitkään asuttiin erillään, vajaa kilometri väliä,
Ai niin, vielä tämä: minä olen paljon yhteyksissä omiin sisaruksiini, mieheni myös, siis minun sisaruksiin. Hänen paras ystävänsä on veljeni
Tässähän kyseltiin erikoisia tapoja, ja ihmiset kertoo.
Joku sit torppaa outona, että ei olisi rakkautta yms
Nyt vaan on ihmisillä omat tapansa, molemmille sopivat, rakastetaan kyllä puolisoa, mutta halutaan omaakin aikaa...
Yritä jankkaaja hyväksyä tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Mä kerään marjat metsästä, vaimo ei astu jalallaan mehtikköön. Putsaa marjat 100 litraa.
2. Ei aja autoa. Metriäkään.
3. Kun tulee joskus merelle mukaan kalaan, mä fileoin hänenkin saaliinsa ja reeraan hänen kalavehkeet kuntoon.
4. Välttelee loppuhuipennusta muuten aktiivisessa vaakamamboilussa, pitää liian rasittavana.
Sukulointi ja tutustuminen sukuun on raskasta kun jo elettyä elämää takana. Voi olla yhdessä ilman sukua. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten puoliso antoi mulle luvan mennä muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille vapaaehtoistyöhön. Sen jälkeen muutama vuosi puoliso itse pääsi vastaavasti omalle muutaman kuukauden menolleen muualle Suomeen. Nyt on keskustelun vähän samanlainen tilanne, kun haluaisin taas tuollaisen muutaman kuukauden irtioton ja vapaaehtoistyöjakson ulkomailla. Ehkä lähitulevaisuudessa onnistuu. Menen yksin tai sitten mennään tällä kerralla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miässss. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt ehkä vallan poikkeuksellista ole, mutta asumme omissa asunnoissamme ilman tarkoitusta muuttaa yhteen.
Huvittavaa sinänsä miten tätäkin pidetään erikoisena järjestelynä. Miksi muuttaa yhteen jos tietää että suhde on parempi noin.
Koska se kertoo siitä, että suhteessa on jotain vinossa, jos toisen kanssa ei halua jakaa kuin osan elämäänsä.
Paljonko sitä jaetaan saman katon alla? Vai jaetaanko liikaakin?
Minulla on oma asunto. Ostin sen itselleni. Mieskaverini ei edes jaksa asua yhdessä osoitteessa montaa vuotta. Ei se estä meitä tapaamasta saati rakastamasta toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miääässs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi eivät koskaan vieraile yhteisessä kodissanne? On kieltämättä aika erikoista.
Miksi tämä olisi erikoista. Minulla ja lapsillani on oma koti?
Missä sinä sitten vietät aikaa sen "puolisosi" kanssa? Sen puolison kodissa kai, mutta onko lapset siis yksin kotona sen ajan, kun sinä olet "puolison" luona.
Ja onko se edes puoliso vai miesystävä.
Oletko siis naimisissa puolisosi kanssa vai onko hän avopuoliso? no ei oikein voi olla sitäkään, kun ettehän te ole avoliitossakaan. Kumpikin asuu omassa kodissaan. Ja outoa, jos olette naimisissa, mutta siltikään puolisosi ei ole koskaan nähnyt lapsiasi. Edes häissä.
Vierailija kirjoitti:
en tiedä onko jotenkin erityistä; meillä on omat kodit ja omat kesämökit.
ollaan 50+ pari, oltu yhdessä pari vuotta. asustan enemmän miehen luona, koska okt, omassa kerroastalokämpässä välillä työkuvioiden takia (eri paikkakunta, välimatkaa noin 60 km).
vuorotellen ostetaan ruoat, kumpi ehtii ensin, mies maksaa kaikki talonsa kulut (ja minä oman kämpän). Olen tarjoutunut maksamaan sähkölaskusta osan, ei ole kelvannut :) omat autot.
kesät onkin ehkä se oudompi kuvio, eli vietetään lomat omilla mökeillä :D vieraillaan toki toisen luona, mutta kumpikin tykkää olla omalla mökillään (itsellä järvimökki, miehellä kuivanmaanmökki).kummallakaan ei halua naimisiin, kummallakaan ei lapsia.
Jos olette olleet vasta pari vuotta yhdessä, niin ei tuossa ole mitään outoa. Outoa olisi jos olisitte jo hävi'ttäneet toisen asunnon ja mökin ja menneet naimisiin.
Itse en ainakaan tuossa iässä menisi tuollaisia ratkaisuja tekemään vaan kumpikin takuulla pitäisi omat juttunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miääässs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi eivät koskaan vieraile yhteisessä kodissanne? On kieltämättä aika erikoista.
Miksi tämä olisi erikoista. Minulla ja lapsillani on oma koti?
Missä sinä sitten vietät aikaa sen "puolisosi" kanssa? Sen puolison kodissa kai, mutta onko lapset siis yksin kotona sen ajan, kun sinä olet "puolison" luona.
Ja onko se edes puoliso vai miesystävä.
Oletko siis naimisissa puolisosi kanssa vai onko hän avopuoliso? no ei oikein voi olla sitäkään, kun ettehän te ole avoliitossakaan. Kumpikin asuu omassa kodissaan. Ja outoa, jos olette naimisissa, mutta siltikään puolisosi ei ole koskaan nähnyt lapsiasi. Edes häissä.
Olisko vaikka aikuiset/ (teini)lapset, voi v mitä jankutusta. Jotku asuu eri maassa viikot ainakin. Eihän suvun kanssa vihille/ liittoon vaan ihmisen jonka on valinnut. Sinäkö sen päätät mikä on oikeaa rakkautta ja elämää. Oletko jotenkin katkera kun pallo tiukasti jalassa. Ei ketään voi omistaa.
Kun minulla haluttaa pillua, niin vaimo antaa.
Jos minua ei haluta, niin saa olla ilman.
Minulla on kaksi puolisoa asun vuoroviikoin eri kaupungissa. En tietysti ole aviossa ja toimii hyvin. Toisen kanssa kuljemme lähinnä urheilemassa. Toisen kanssa enmpi aikaa kotona ja mökillä. Myös toisen kumppanin ex.n kanssa käydään joskus syömässä. Tunnen myös molempien sukua mukavia ihmisiä.
Meillä oli exäni kanssa monien mielestä erikoinen järjestely. Hänellä oli muita naisia. Se johtui oikeastaan siitä, etten minä halunnut seksiä kuin korkeintaan kolme kertaa viikossa. Hän halusi päivittäin. Menkkojen aikaan en yleensä edes antanut, ja exäni oli vaikea sitä käsittää. Minua ällötti koko touhu, ja jotenkin siihen liittyi hormonit ja se, että kuukautisten aikaan yhdyntä tuntui pahalta, vatsa oli kipeä ja suuseksin antaminenkin ällötti. Eikä ollut haluja muuttaa mitään, tahdoin vain olla rauhassa.
Koska se oli ikuista kiistaa tarpeiden välillä, käytiin juttelemassa psykologilla, vai oliko se psykoterapeutti, mutta joka tapauksessa siellä käytiin ja kerrottiin, että halut ei kohtaa. Exäni sanoi, että hänelle se on loukkaus, kun pihtaan. Muistutin, että moni mies ei saa seksiä 3 kertaa viikossa. No, siinä tuli muitakin asioita ilmi. Hänen vanhemmillaan oli aina ollut erittäin aktiivinen seksielämä ja kai hän oli tottunut pitämään sitä standardina, että peitto heiluu joka ilta. Liekö se yliaktiivinen seksuaalisuus perinnöllistä vai opittu malli, tiedä sitten. Exäni sai minulta luvan käydä vieraissa, kunhan ei kuljettele vieraita naisia kotiin,. Meidän parisuhde ei kuitenkaan ainakaan paremmaksi siitä muuttunut. Minusta tuntui, että hänellä on yhä vähemmän aikaa minulle ja henkisesti ei ollut niin läsnä.
Sitten tuli eräs nuori nainen, 19 v., johon hän ihastui. En ollut vanha minäkään, olin 23 v. Minulla oli kuitenkin haaveissa perhe, hankkia lapsia myöhemmin yms. Niihin unelmiin ei kuulunut, että miehellä on toinen rakas. Siitä tuli niin tärkeä suhde, että hän alkoi ravata tämän toisen naisen luona monta kertaa viikossa, mikä oli raivostuttavaa, eikä yhtään sovitun mukaista. Olin antanut luvan pitää muita seksisuhteota, mutta en rakastaa.
Minä tapasin sen nuoren ihastuksen yhden ainoan kerran ja totesin, että ei hitto, ei muuten ole yhtään sellainen ihminen, jonka kanssa voisin tulla edes toimeen. Joskus jostain ihmisestä tulee olo, että ei voi sietää, ja tuossa tapaamisessa kävi juuri niin. Liikaa tissit esillä, liikaa perse esillä, liian laitettu olemus, liian hiljainen ääni jne. Tietysti kukaan ei ole puhelias, jos tapaa uuden ihastuksensa / seksikumppanin puolison, mutta minulle jäi vaikutelma, ettei sen kanssa mitään voinut puhua. Muutenkin oli vähän sellainen hieno neito, missi. Harmittaa toki, että meille exäni kanssa tuli ero sen ihmisen takia, mutta tulipa huomattua sekin, että vaikka hyväksyisin seksisuhteet omalle kumppanille, niin mitään poly-touhuja en, missä on tunteita suuntaan jos toiseen. Liian monimutkaista.
Voisin kuvitella, että kovin moni nainen ei tähän suostuisi:
-6 v jälkeen meillä on eri kodit, koska minä näin haluan. Mies on sottainen ja sniidu. Olemme luonani lähes aina kun tapaamme. Hän ei maksa täällä syömästään ruoasta mitään, ei käy kaupassa, ei siivoa. On ehdottanut yhteenmuuttoa, koska haluaisi lopettaa vuokran maksamisen asunnostaan. Hän tosin ei olisi jakamassa täälläkään kustannuksia. Haluaisi maksaa vain yöpymishinnan niistä öistä joista täällä on, ja on sitä mieltä että tulisi ja menisi miten haluaa. Reissaisi aurinkorannikolle tai olisi mökillään 3,5 h päässä. Ja kun ilmeisesti harvoin täällä olisi, niin maksaisi 20 e / yö. Siihen varmaan sisältyisi safkat. Kerrottakoon, että asuntoni kustannukset ovat 1700 e / kk. Mutta koska olisi täällä vain satunnaisesti, niin maksaisi 100-200 euroa / kk.
Kerrottakoon, että oli viime kesänä 2,5 kk mökillään, jolloin minä jouduin viikonloppuna sinne matkustamaan, muuten emme olisi tavanneet ollenkaan. Sen päälle oli lähes 3 kk Espanjassa. Siis viimeisen 12 kk aikana on ollut puolet ajasta muualla.
Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Nähdään ett on olemassa monenlasta suhdetta. Aikuiset voi tehdä ihan miten tykkää, kunhan ei loukata ketään.
en tiedä onko jotenkin erityistä; meillä on omat kodit ja omat kesämökit.
ollaan 50+ pari, oltu yhdessä pari vuotta. asustan enemmän miehen luona, koska okt, omassa kerroastalokämpässä välillä työkuvioiden takia (eri paikkakunta, välimatkaa noin 60 km).
vuorotellen ostetaan ruoat, kumpi ehtii ensin, mies maksaa kaikki talonsa kulut (ja minä oman kämpän). Olen tarjoutunut maksamaan sähkölaskusta osan, ei ole kelvannut :) omat autot.
kesät onkin ehkä se oudompi kuvio, eli vietetään lomat omilla mökeillä :D vieraillaan toki toisen luona, mutta kumpikin tykkää olla omalla mökillään (itsellä järvimökki, miehellä kuivanmaanmökki).
kummallakaan ei halua naimisiin, kummallakaan ei lapsia.