Onko teillä erikoisia järjestelyitä parisuhteessa ?

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat asunnot. Henkilön pidän erillä sukuni ja omillaan olevat aikuiset lapset. En siedä viestitelyjä,en turhia soittoja.Kun kumallakin aikaa,sovitaan kohtaminen.Lounaallaa, tanssimassa, ymm.Kesällä kaupatorilla, ymm

Ei tuo ole oikea parisuhde, on tapailusuhde. Montaako te tapailette ?

Missä on se lain kohta, jossa määritellään "oikea" parisuhde?

Minun parisuhdejärjestelyni on se, että parisuhteita, kaksi avioliittoakin, on vain menneisyydessä.

Mies tulee hyvin kalliiksi pitää. Mies syö lihaa, maitoa, juo alkoholia, polttaa tupakkaa jne. Joten en enää ylläpidä miestä.

Olen pienituloinen ja pienikokoinen nainen. Syön kasvispainotteisesti ja en käytä päihteitä. Elämäni on nyt oikein hyvää.

Saan tehdä osa-aikatyötä, harrastaa, ulkoilla, lukea romaaneja, katsella niitä ohjelmia, joista tykkään (eikä typerää, älyvapaata suomiviihdettä).

Miehet ovat mustasukkaisia lapsista ja lapsenlapsista. Nyt saan tavata heitäkin kuinka usein vain.

Olen onnellinen.

Ps Yrittäjiä on kyllä.

Vastauksia lukiessa ei tunnu enää ihan niin erikoiselle, mutta meillä myös omat rahat, ruuat ja jopa ne hammastahnatkin. 

Olemme tavanneet vanhemmalla aikuisiällä, eikä tuntunut luonnolliselle laittaa rahoja yhteen, koska meidän kulutustottumukset ovat ihan eri päästä. Minä tienaan 1000e vähemmän mitä puoliso, mutta puoliso käyttää ruokaan ja omiin kalliisiin harrastuksiinsa lähes tuo erotuksen verran. Joskus jopa enemmän, vaikka tosin myös sijoituksiakin on. Minä haluan syödä hyvälaatuista kotiruokaa enkä koskaan ole innostunut maksullisista harrastuksista, joten kulutan huomattavasti vähemmän euroja arjessani.

Mies syö varmaan sata kertaa enemmän päivän aikana kuin minä, ja koska minä käyn osa-aikatyökykyisenä useammin kaupassa tekemässä ruokaostokset, en halua olla ns. maksumies miehen syömisille. Mielestäni ei ole minun tehtävä osallistua myöskään miehen rahaa vieviin harrastuksiin, joten hän saa maksaa ne ihan omasta pussistaan kuten ennen minuakin eikä mistään yhteisestä tilistä.

Asuntolaina on puoliksi, niin että molemmilla on oma laina, joten kumpikin maksaa omaa lainaansa omiin tuloihinsa perustuen. Mies saa tietysti hieman varakkaampana lainan maksettua nopeammin kuin minä, mutta en näe tässä mitään ongelmaa, koska kummallakin on tosiaan se oma laina henkilökohtainen ja silti kumpikin omistaa yhtä paljon.

Autot on kummallakin omat, ne oli jo ennen parisuhteen alkamista. Mielestäni on luonnollista maksaa oman auton kulut ja käytöt, kuten myös vaikkapa oma puhelinlasku. Autoja saa käytellä kummin päin haluaa, kunhan ei tuo tyhjällä tankilla takaisin. Kauppareissut menee niin, että välillä toinen tuo toiselle jotain pientä nuohtunutta täytettä ilman takaisinmaksuvelvoitetta, mutta kun yhdessä käydään kaupassa, meidän ostoksien väliin tulee automaattisesti liukuhihnalle kapula. Sähkö-, jäte- ja vesilaskut yms. menee puoliksi/joka toinen kuukausi maksuvuorossa -systeemillä, niitä ei voi erotella mitenkään tietysti, mutta kiinteistövero tulee kummallekin omansa. 

Me matkustellaan niin, että mies haluaa yleensä tarjota matkan, jotta saa minut mukaan, sillä en  halua käyttää omaa rahaa sellaiseen, koska pärjään ilman lomamatkoja. Olen huomattavasti vaatimattomampi, enkä tosiaankaan aina lähde. Mutta, jos nyt saa houkuteltua jollekin lomalle, niin minä saatan sitten vaikka vastavuoroisesti tarjota ravintolassa ruuat muutaman kerran siitä hyvästä, vaikka mies ei pyydäkään mitään takaisin.

Niin ja ne hammastahnat. En tykkää siitä hammastahnasta mistä mies pitää, joten ostan omani :) kuoleman varalta on tehty testamentti, että perin kaiken mitä mieheltä jää jälkeen. Mies itse sitä ehdotti, sillä tietysti myös hän hyötyy tästä meidän suhteesta, kun ei tarvitse "elättää" ketään. En koe itsekään olevani mitenkään hyväksikäytetty tai jääväni jostain paitsi, vaikka rahamme eivät yhteistilillä makaakaan. Arkemme on sujuvaa ja mutkatonta sekä täynnä rakkautta ja intohimoa, emmekä ole kertaakaan tapelleet rahasta 12 vuoden yhteiselon aikana.

Normiormi kirjoitti:

En tiedä, onko tämä nyt jotenkin kovin erikoistakaan, mutta miehelläni ja mulla on sanaton sopimus, että kerran viikossa suostun seksiin. En välitä seksistä, enkä kiihotu tai mitään, mutta kestän sen toimituksen kuin nainen. Ei siinä mene kuin noin 5-10 min olla selällään ja sitten saa nousta ylös ja jatkaa omia toimiaan.  Vähän tietysti kirvelee välillä, mutta ei se kauaa kestä. Naimisissa oltu 10 vuotta. Ikää pian 60 (kummallakin).  

Rahat on erillään ja mies on tehnyt avioehdon, jossa en saa hänen kuolemansa jälkeen mitään. Hänelle tuli itse asiassa sekin yllätyksenä, että mulla on laillinen oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiimme. Leskeä ei voi heittää sieltä ulos noin vaan. 

Kiinnostaa että millainen parisuhde teillä on muuten? Oletteko onnellisia?

No mitäpä lottoot? :D

Normiormi kirjoitti:

No mitäpä lottoot? :D

Saattaisit olla hiukan onnellisempi jos omistaisit liukuvoiteen? 

Onko suhteessanne tosiaan hyviäkin puolia, ihmettelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on selkeästi isommat tulot kuin mulla. Käyn kyllä töissä mutta palkka aika pieni. Yhteistä taivalta lähes 30 vuotta. Kyllä mä olen selkeästi hyötynyt miehen isoista tuloista. Mies käytännössä maksaa kaiken. Käyn kyllä ruokakaupassa viikolla ja maksan itse mutta kalliimmat ruokaostokset viikonlopuksi maksaa mies. En mä mun palkalla olisi ikinä pystynyt matkustelemaan niin paljoa kuin nyt. Tuskin olisi niin kalliitta vaatteita.

Mies on tehnyt onaisuusjärjestelyjä vuosien mittaan juristin kanssa joten mullakin on omaisuutta.

Ai niin, mies on 23 v mua vanhempi.

Melkoinen kullankaivaja. Oletan, että olet melkoisen kaunis.

Mikä hänestä kullankaivajan tekee? Oikeasti, koko parisuhteen merkitys hämärtyy jos taloudellisena riistona pidetään mitä tahansa yhteistaloutta, joka ei ole piirun päälle laskettu. Paitsi tietysti, jos lokkikammoinen hyötyy. Seuraavaksi ilmeisesti siirrytään siihen kiinalaisen heimon tapaan, jossa ukkokultaa näkee vain öisin, ja muuten nainen asuu sukunsa luona lapsineen ja eno hoitaa isänvirkaa päivät ja laukkaa itse yöt oman vaimonsa luona toisaalla. Ei helvetti nyt sentään. 

Pelkäänpä vain, että jos maailmassa tulee myllerrystä, niin henkisesti ollaan täysin kyvyttömiä kantamaan huolta toisista aikuisista, jos puolisostakaan ei niin voi tehdä. Eikä oikein lapsistakaan. Vaikka itse olen introvertti ja riippumattomuuden ystävä, minun rajojani tässä on kolisteltu jo kauan. En pidä tätä lainkaan hyvänä kehityskulkuna. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen traumajumi tai muuten seko(sen verran jumi että ei voi tietää mikä) ja toinen henkisesti "jähmettynyt kauhusta lähestyvän rekan valoihin"  eli lamaannuksissa elämän paskaröörin voimasta.  

Tämähän on minun elämästä. Kumpi osapuoli sinä olet? Minä nökötän valoissa. 

kakkaan tötön selälle jos se ei ole kunnolla

Millasta asuntolainaa lyhennetään 200 e kk-erällä? Näillä koroilla ton verran menee pelkkään korkoon jos lainaa 75 000 e ja pienet asunnot pk-seudulla 200-500 000.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli keskustelun alussa kommentti ettei ole tavannut puolison lapsia. Pidän sitä outona. Lapset ovat iso osa jokaisen henkilön elämää mielestäni monella tasolla. Käytöstavattomuutta ettei esitellä.

Olen itse kolmekymppinen, vanhempani erosivat 20v sitten. Isä ei ole koskaan esitellyt tuoreinta seurustelukumppaniaan. Ovat olleet yhdessä ainakin 5v. Kuitenkin ilmeisesti naisen lapset ovat isälleni tuttuja kun on puhunut kiertäneensä kaupoilla heidän kanssaan. 

Meillä on käsittääkseni ollut isän kanssa ihan hyvät välit. Riipii kun puolison lasten kanssa voi hengailla (lastenlapsia ei ole) ja mun ja siskoni, joilla on lapset, tapaamiset ovat vähäisiä.

Minäkin ihmettelen monia näistä suhteista tästä näkökulmasta. Että kiva suhde, mutta miten tulevaisuus, miten onnellinen on se yhteinen lapsi jos vanhemmat asuvat ensimmäisen liiton lasten luona tai sitten  näin päin kuin sinulla, jos aikuistuvia lapsia ei mahdu elämään lainkaan. 

Eli miten näiden suhteiden on ajateltu kestävän aikaa ja toimivan viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi järkevää pystyä toimimaan yhdessä kun terveys menee ja aletaan kupsahdella? Kuka katsoo kenen perään ja sittenkö tehdään yhteistyötä tuntemattoman lesken kanssa? 

Jos näitä asioita ei ole mietitty lainkaan, niin ollaan joko aika nuoria tai muuten kuolemattomia. 

Meillä on yhteiset rahat.

Mies tienaa enemmän. Toki itselläkin jää käteen palkkaa n. 2500€/kk.

Ite sain tosin mukavan perinnön joku aika sitte millä maksoin kokonaan autolainat pois ja tein keittiöremontin.

Säästöönkin jäi mukava siivu tulevia YHTEISIÄ lomia varten.

Yhteinen tili minne laitetaan tarpeellinen summa rahaa kodin ja lasten kuluja varten.

Hyvin on toiminut eikä ole tuloeroja meidän perheessä.

Järkyttävää lukea miten jotkut suostuvat tuommoiseen mutta eipä oo multa pois. Kukin tavallaan.

On. 36 vuotta kimpassa ja 18 vuotta eri osoitteissa. Silti tykätään toisistamme, mutta tää on hyvä järjestely. Kumpikin tietää, missä kohtaa pidetään kahvikuppejamme ja muita keittiövälineitä. Saatika kuinka päin vessapaperi kuuluu olla.

Miässss. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä nyt ehkä vallan poikkeuksellista ole, mutta asumme omissa asunnoissamme ilman tarkoitusta muuttaa yhteen.

Huvittavaa sinänsä miten tätäkin pidetään erikoisena järjestelynä. Miksi muuttaa yhteen jos tietää että suhde on parempi noin.

Koska se kertoo siitä, että suhteessa on jotain vinossa, jos toisen kanssa ei halua jakaa kuin osan elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Jaan itseäni naimisissa olevalle perheelliselle miehelle, ja kuvittelen olevani hyvässä parisuhteessa tämän miehen kanssa.

Mies on myös luvannut viime vuoden tammikuussa erota vaimostaan. Erosin omasta miehestäni hänen vuokseen viime huhtikuussa.

Not gonna happen ja sama suomeksi: Ei tule tapahtumaan.

Monesta on erikoista, että meillä mies on lapsen lähivanhempi ja minä asun omassa kämpässä. Olemme kuitenkin parisuhteessa ja ydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Monesta on erikoista, että meillä mies on lapsen lähivanhempi ja minä asun omassa kämpässä. Olemme kuitenkin parisuhteessa ja ydinperhe.

Ajattelisin, että ihmisellä on koti eikä pelkkä "kämppä".

Lastenkin on kurja tulla johonkin kämäseen luukkuun.

Erikoista on se, että tulin mieheni luo kyläilemään linja-autolla ja hän roudaa minut kotiin sellaisella hienolla autollaan.

Asutaan koko perhe saman katon alla; minä, mies ja meidän yhteinen 9v. lapsi. Mies tienaa vähän enemmän ja maksaa sen takia enemmän vuokraa. Ruoat ostetaan suurin piirtein puoliksi. 

Minulla on takana lähinnä muutama epäonnistunut opiskeluyritys, ei mitään työuraa tai muuta. Onneksi löysin hyvin toimeentulevan miehen, joten työnjakomme on selvä. Mies kantaa rahat kotiin ja minä hoidan kodin ja lapset. Simppeliä, mutta nykyään tätä pidetään erikoisena.