Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)
Mielipiteitä? Ovat 20 ja toinen lapsi tulossa. Luoja päättää lapsiluvun.
Kommentit (10127)
Vierailija kirjoitti:
"Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi", sanoo Raamattu! Ja jotkut pitävät korvakorujen käyttämistä epäsopivana uskovaiselle! Ja voisin kuvitella, että nenäkorusta nyt puhumattakaan! Niin että mikä logiikka tässä oikein on?
Ei siinä logiikkaa ole, mutta jonkinlainen selitys lienee se, että harva on itse Raamattuaan kovinkaan tarkkaan lukenut.
Onpa Oliverin ja Eevan insta hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa Oliverin ja Eevan insta hiljaa.
Ei vauvakuplassa kerkeä jatkuvasti päivittelemään jos keskittyy vaan perheeseen. Muutama päivä sitten Ollella oli ainakin joku stoori kun vaihtoivat autoon renkaita. Olivat Torniossa.
Toivottavasti ensi vuonna tulee neljäs lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ensi vuonna tulee neljäs lapsi.
Miksi sitä toivot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ensi vuonna tulee neljäs lapsi.
Miksi sitä toivot?
Onhan se mielenkiintoista nähdä, että kuinka monta lasta jaksavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ensi vuonna tulee neljäs lapsi.
Miksi sitä toivot?
Onhan se mielenkiintoista nähdä, että kuinka monta lasta jaksavat.
Olet siis ilkeä ja pahantahtoinen ihminen. Tämä selvä. T. Vl- liikkeeseen kriittisesti suhtautuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ensi vuonna tulee neljäs lapsi.
Miksi sitä toivot?
Onhan se mielenkiintoista nähdä, että kuinka monta lasta jaksavat.
Jaksaminen ei katso lasten lukumäärää. Meillä on 1 lapsi ja on ollut raskasta, kun sairautta on ollut niin lapsella kuin vanhemmilla. Koskaan ei voi tietää, millainen tilanne syntyvällä lapsella on. Aikuinenkin saattaa sairastua yllättäen.
Kaikkea hyvää nuorelle perheelle, hyvän toivotusta jokainen lapsiperhe tarvitsee.
Mä haluaisin vaihteeksi kuulla mukavista kokemuksista ja kohtaamisista vanhoillislestadiolaisten kanssa, sekä positiivisista ajatuksista aiheen tiimoilta.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin vaihteeksi kuulla mukavista kokemuksista ja kohtaamisista vanhoillislestadiolaisten kanssa, sekä positiivisista ajatuksista aiheen tiimoilta.
Mä taas löysin youtubesta filmin jossa lestadiolainen äiti oli kuollut seitsemännen lapsen synnytykseen. Kyllä näistä vaikeistakin aiheista saa ja pitää puhua.
Nyky-vl:ssä on kaikuja 70-luvun kahtiajakautuneesta armojärjestyksestä eli siitä, pelastuuko ihminen armosta vai lakia noudattamalla. Suurin osa uskonee ensimmäiseen mutta moni noudattaa varalta myös lakia, joka tässä tarkoittaa ehdonvallan asioita. Jeesus oli omavanhurskautta vastaan. Raamatussa korostetaan, ettei ihmisellä ole mitään annettavaa pyhitykseen vaan kaikki on armoa.
Teologian tohtori Hanna Nurminen osoittaa väitöskirjassaan, että 1970-luvulla herätysliikkeessä vallitsi kaksi erilaista käsitystä vanhurskauttamisesta, eli siitä, millä tavalla ihminen pelastuu. Tutkimus osoittaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamiskäsitystä ja että ne poikkesivat toisistaan niin paljon, että ne ovat kiistatta toisensa poissulkevia. Molemmat eivät voi edustaa samaa vanhurskauttamiskäsitystä.
Liikkeessä opetettiin siis kahta erilaista kristinoppia. Kahden erilaisen teologian erot syntyvät jo vanhurskauttamisopin edellytyksissä, erityisesti käsityksessä synnistä, Kristuksen työstä ja ihmisen ratkaisuvallasta, ja ne näkyvät koko teologian läpi.
Armolinjalla kristityn vanhurskaus on yhtäältä yhdistymistä Kristuksen kanssa niin, että ihminen pysyy kokonaan syntisenä mutta on Kristuksessa kokonaan vanhurskas. Kristuksen vanhurskaus säilyy koko ajan vieraana vanhurskautena, joka ei muuta kristityn substanssia ja jota hän ei saa hallintaansa, mutta joka toisaalta uskossa on kokonaan kristityn. Kristityn vanhurskaus on Kristus-yhteyden vuoksi myös Jumalan kokoaikaisessa anteeksiantamuksessa ja suosiossa elämistä.
Pyhityslinjalla näkyy Jumalan ja ihmisen yhteistyöhön perustuva käsitys, jossa Jumala lahjoittaa pelastuksen välineet mutta ihmiselle jää pääpaino sekä pelastuksen valitsemisessa että sen säilyttämisessä. Siten pyhityslinjalla vanhurskauttaminen kääntyy kristityn omassa varassa olevaksi armon käyttämiseksi eli itsensä pitämiseksi vanhurskaana anteeksiantamuksen avulla. Pyhitysliinjan opin kokonaisuus kiteytyy, kun lakiopetus ja käsitys seurakunnasta yhdistettiin. Seurakunnasta tuli ehdoton määrittlelijä, joka alkoikin tehdä Raamatun ohi päätöksiä uskosta, elämästä ja käyttäytymisestä. Näitä pätöksiä seurakunnanjäsenten tuli noudattaa. Kuulaisuus eli tottelevaisuus-vaatimus koskee kaikkea, mitä seurakunta sanoo. Myös ns. ehdonvallan kysymyksiä, jolloin ne muuttuivatkiin vaatimuksiksi. Seurakunnan ottamat kannat määritettiiin vanhurkauttamisopin kysymyksiksi, eli pelastumisen ehdoksi. Tällöin olemalla kuuliaiinen seurakunnalle kristitty osoitti kuuluvansa seurakuntaan ja myös säilytti yhteytensä seurakunnan kautta kristukseen.
Tämän vuoksi hoitokokouksista tuli uskooon ja sovittuu käyttäytymiseen pakottamista, ei vapaaseen uskoon evankeliumilla kutsumista.
Seurakunnasta tuli auktoriteetti myös siinä, että se päätti, kuka uskoo ja kuka ei. usko ei siten ollut edes kristityn omakohtaisesti ylläpitämää uskoa, saati armolahjan tapaan kokonaan Jumalan teko, vaan seurakunnalla oli sananvalta, varsin yleisesti myös päätösvalta yksityisen kristityn uskomiseen.
Nykyisin tuskin kukaan hyväksyy 70-luvun julmaa seurakunta- ja henkioppia. Silti moni sen ajan sääntö elää edelleen ainakin joidenkin vl:ien elämässä, vaikka lakiopista on sanouduttu irti.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin vaihteeksi kuulla mukavista kokemuksista ja kohtaamisista vanhoillislestadiolaisten kanssa, sekä positiivisista ajatuksista aiheen tiimoilta.
Lähes kaikki muu on mukavaa paitsi tuo synnytyspakko. Naisen elämällä ja terveydellä ei ole käytännössä mitään arvoa. Paitsi nykyään moni älyää jo miten väärin tuo on ja tekee omat ratkaisunsa.
Markus 3
Saako sapattina parantaa?
[1] Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. [2] Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. [3] Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: Astu esiin, [4] ja kysyi sitten fariseuksilta: Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen? He eivät vastanneet mitään. [5] Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: Ojenna kätesi. Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen.
Matteus 19
[7] Fariseukset kysyivät häneltä: Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja? [8] Hän vastasi: Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.
Ei tuo naisen asema vl-liikkeessä ole ollut mitään muuta kuin seurausta ihmisten kovasydämisyydestä. Mitään rakkautta tai oikeaa siinä ei ole ollut, toimittu suoraan vastoin Jeesuksen opetuksia. Enpä kutsuisi kristilliseksi uskoksi sellaista uskoa, joka tieten tahtoen laittaa toisen ihmisen ahtaalle.
Tutkijat Aittakummun loikkauksesta: Perussuomalaisuus saattaa houkutella lestadiolaisia kuten kommunismi aikoinaan (yle.fi)
Lestadiolaisuus on alkanut moniarvoistumaan ja ihmiset tekevät enemmän henkilökohtaisia valintoja. Ryhmäkuri ei pure koulutettuihin vl-ihmisiin.
Ylen jutussa: Tosiasia on se, että suuri osa vanhoillislestadiolaisten lapsista erkaantuu liikkeestä. He, jotka jäävät, ovat jopa entistä jyrkempiä uskonnollisessa ajattelussaan, sanoo Törmänen.
Jos oma elämäntapa ja konservatiiviset arvot koetaan uhatuiksi, perussuomalaisuus voi hyvinkin alkaa vetää puoleensa.
Aiemmin kommunismin eetos veti köyhiä pienviljelijöitä puoleensa, vaikka herätysliike olikin vahvasti kommunisteja vastaan. Tässä on jotain samaa, sanoo Törmänen.
Mielenkiintoisia olettamuksia. Että suuri osa jättää koko liikkeen ja jäljelle jäävät on entistä konservatiivisempia. Harmillinen suuntaus. Ennen raja-aidat oli matalalla ja iso osa kyläläisiä kävi pirttiseuroissa kuuntelemassa jumalan sanaa. Jakoa meihin ja muihin ei ollut niinkuin nykyisin. Omaan poteroon kuplautuminen estää sanan leviämistä kaikille ihmisille.
"He, jotka jäävät, ovat jopa entistä jyrkempiä uskonnollisessa ajattelussaan, sanoo Törmänen."
Oman havainnon mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Osa on toki näitä erittäin jyrkkiä, mutta liikkeessä on yhä enemmän niitä, jotka haluavat jäädä liikkeeseen mutta eivät silti elä aivan orjallisesti kaikkien oppien mukaan. Ja hyvä niin. Nämä liberaalimmat eivät vaan pidä melua itsestään, joten ulkopuolelta katsoen voi näyttää, että kyseessä on edelleen erittäin yhtenäinen konservatiivinen yhteisö, mutta se ei ole totuus.
Vierailija kirjoitti:
"He, jotka jäävät, ovat jopa entistä jyrkempiä uskonnollisessa ajattelussaan, sanoo Törmänen."
Oman havainnon mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Osa on toki näitä erittäin jyrkkiä, mutta liikkeessä on yhä enemmän niitä, jotka haluavat jäädä liikkeeseen mutta eivät silti elä aivan orjallisesti kaikkien oppien mukaan. Ja hyvä niin. Nämä liberaalimmat eivät vaan pidä melua itsestään, joten ulkopuolelta katsoen voi näyttää, että kyseessä on edelleen erittäin yhtenäinen konservatiivinen yhteisö, mutta se ei ole totuus.
Samanlainen kokemus. Iso osa etenkin nuoremmasta polvesta ja kouluja käyneistä vl:stä suhtautuu maltillisesti ja jopa kriittisesti tapakristillisyyteen johon liittyy monenlaisia perinteitä ja tapoja. He kuuluvat liikkeeseen koska sen sisällä voi kokea armosta uskomista ja hengellisyyttä ja kuulla evankeliumia. Oppi koodistoille ja tavoille, jotka eivät tule Jeesuksen opetuksesta vaan ovat tavallisten kuolevaisten ajassa muuttuvia tulkintoja ei anneta juuri arvoa.
"Tuntuu kuin kotiin olisi tullut, tuumasi naistenillan alustaja Juho Lehtola."
Ajattelin ensin, että tuossa on painovirhe, sillä eihän Juho ole naisen nimi. Sitten tajusin. Ja järkytyin.
Siis eikö edes naisten illassa (!) voi olla alustajana nainen?
Sehän on varmaan mahtavaa kuunnella, kun Juho kertoo syvällä kokemuksen rinta-äänellä naisen elämän iloista ja suruista ja "uskovaisena naisena" olemisesta.
Mitähän sanoisivat vastaavassa miesten illassa, jos minä naisena ilmoittautuisin alustajaksi, siis noin teoriassa, aiheena: "Miehenä tässä ajassa"?
Tuo otsikko siis Päivämiehessä. Unohdin laittaa.
Yhteisön kehittelemät säännöt on ristiriitaisia ja yksilön henkilökohtaista kasvua kristittynä rajoittavia. Normaali aikuinen on itseohjautuva ja tekee henkilökohtaiset valinnat itse niin että ei loukkaisi jumalaa ja lähimmäisiä. Kun omat ajatukset esimerkiksi tapakulttuurista on erit kuin jollakin toisella, se voi sairastuttaa psyykkisesti ja aiheuttaa stressireaktion yksilölle jos joku ottaa oikeuden painaa alas asiassa mitä ei koe vääräksi (esim. nuo tapakulttuuriset asiat mistä eri ihmiset ajattelee eri tavalla). Se voi olla hyvin traumaattista. Hoitaja tai neuvoja ikäänkuin infantilisoi yksilön asettuen yläpuolelle holhoajan rooliin. Hän kyseenalaistaa toisen omantunnon ja oikeuden henkilökohtaiseen uskoon. Tällainen hengellinen väkivalta aiheuttaa uhrille pitkäkestoista stressiä ja joukkoon kuulumattomuuden tunnetta.
Asia mistä nykyisin vaietaan on, että monet 70-luvulla hoidetut menivät psyykkisesti niin huonoon kuntoon että osa päätti itse päivänsä. Toisen omantunnon vapauden kunnioittamattomuus ja mielen mestaroiminen voi aiheuttaa herkälle ihmiselle psyykkisen sairastumisen. Usein se aiheuttaa uskon menettämisenkin. Usko on rauhaa ja iloa pyhässä hengessä. Ihmiset toimivat toisia kohtaan kuin sudet ja saattavat toisensa sairaaksi puuttumalla herkimpiin asioihin kuten uskoon. Tätä ei luonnollisesti myönnetä vaan perustellaan että toimitaan rakkauden vuoksi. Mikä vain syventää ristiriitaa uhrin mielessä.
"Se voi olla pakottamista noudattamaan jonkin uskonnon mukaisia normeja ja sääntöjä. Hengellinen väkivalta on uskonnollissävytteistä käyttäytymistä, jolla pyritään murtamaan tai nujertamaan uskonnollisin uhkauksin, vaatimuksin tai pakottein toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide. Ihminen kasvaa väistämättä hengellisesti vinoon, jos elämässä tärkeintä on se, onko tämä tai tämä asia syntiä, tai onko tämä tai tuo teologisesti näin. Paljon tärkeämpää on ihmisen rakastaminen, kohtaaminen ja hyväksyminen. Paavali sanoi, että sinulla voi olla kaikki, mutta jos sinulla ei ole rakkautta, sinulla ei ole mitään.
Hengellisen väkivallan taustalta löytyy vahva tarve saada hyväksyntää, joka on kytköksissä niihin tekoihin jotka osoittavat, että henkilö on hyvin sitoutunut seurakunnan toimintaan. Etenkin nuorena ihminen on erittäin altis erilaisille sosiaalisille toiminnan ja oppimisen muodoille, samoin kuin sosiaalisen hyväksynnän tarpeelle. Tätä vielä lisää aivojen kypsymättömyys. Hengellinen väkivalta on olemuksellisesti toimintaa, jossa vahingolliset seuraukset joko sivuutetaan tai oikeutetaan, eikä toiminnan luonnetta tunnusteta eettisesti ongelmalliseksi. Hengelliselle väkivallalle on tyypillistä, että kaikkia tekoja perustellaan Raamatulla ilman, että huomioitaisiin asioiden laajempi moraalinen konteksti taikka se, miten ja millä tavalla asioista puhutaan."