Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienemmillä paikkakunnilla, ja miksei isommillekin kuten Oulussa, jos ihmistä ei yhtäkkiä näy seuroissa niin usein, aletaan olla "huolestuneita ihmisen uskonelämästä". Vähintään pitäisi osata kertoa hyvä syy, esim terveydellinen syy hyväksytään. Jos joku käy tunnetusti harvoin vaikka ei ole tiedossa mitään erityistä syytä, aletaan suhtautua vähän epäillen. Mitä pienempi paikkakunta, sen isompi sosiaalinen kontrolli. Tosin en osaa sanoa onko nykyään yhtä tiukkaa, voi olla että esim koronan jälkeen on näissäkin tapahtunut lieventymistä. 

 

Toisen uskon epäily ja "huolestuminen" on kontrollointia ja hengellistä väkivaltaa. Huolestuja asettaa itsensä toisen yläpuolelle. Että hän on "oikein" uskomassa ja toisen usko on "epäilyttävää". Todellisuudessa asia on usein päinvastoin eli huolestuja itse kulkee tekojen ja suoritus uskon alla, kun toinen voi

Se naamioidaan kätevästi rakkaudeksi ja välittämiseksi. Paljon pahaa tehdään hyvän varjolla.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, nimenomaan vl-liikkeessä on ollut tuo harhaoppi, että ikään kuin maallisessa organisaatiossa korkeammalla olevalla on enemmän ymmärrystä uskon asioista. (Ns. huoneenhallitusoppi) Eli vaikka Srk:n johtokunta olisi "viisaampi" kuin vaikka yksittäinen pappi tai rivikristitty, hyvin tarkka hierarkia. Eikä tästä ajattelusta ole kokonaan vieläkään päästy, Oulun pääkonttorilla on melkein paavin istuimen asema hengellisissä asioissa vaikka virallisesti sanottaisiin mitä. Haluaisinpa nähdä myös, että nainen käyttäisi puheenvuoron puhujien ja seurakunnan vanhinten kokouksessa. Jos -60 ja -70-luvulla olisi kuunneltu myös naisia kun muodostettiin jyrkkää ehkäisemättömyyslinjaa, tuskin se olisi päässyt muodostumaan sellaiseksi kuin muodostui. Mutta nainenhan ei ollutkaan tasa-arvoinen seurakunnan jäsen, jonka näkemystä olisi kysytty, miehet näistä on päättäneet ja naisten tehtävä on ollut myötäillä. Jos nainen on ollut eri mieltä, nainen ei vaan ole ymmärtänyt asiaa oikein tai ole ollut "yhteisessä rakkaudessa" tai miten vaan on haluttu asia torjua. Yhteisön miehillä ja eritoten Srk:n päättävässä asemassa olevilla miehillä oli korkein ymmärrys ja muiden piti vaan alistua. Näinhän se ei tietenkään ole mutta eipä löytynyt nöyryyttä näiltä ihmisiltä. Seuraukset näkyvät.

Siitä että osa on nostanut itsensä yli muiden ja antamaan neuvoja, on seurannut surullisen kuuluisat hoitokokoukset, hengellinen nöyryyttäminen, tekoihin perustuva lakioppi, ped**iliatapaukset jotka piiloteltiin, suurperheiden synnytyksiin kuolleet äidit jne. Valta maistuu liian hyvin hierarkiassa ja sitä on käytetty toisten uskovaisten yli surullisin seurauksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienemmillä paikkakunnilla, ja miksei isommillekin kuten Oulussa, jos ihmistä ei yhtäkkiä näy seuroissa niin usein, aletaan olla "huolestuneita ihmisen uskonelämästä". Vähintään pitäisi osata kertoa hyvä syy, esim terveydellinen syy hyväksytään. Jos joku käy tunnetusti harvoin vaikka ei ole tiedossa mitään erityistä syytä, aletaan suhtautua vähän epäillen. Mitä pienempi paikkakunta, sen isompi sosiaalinen kontrolli. Tosin en osaa sanoa onko nykyään yhtä tiukkaa, voi olla että esim koronan jälkeen on näissäkin tapahtunut lieventymistä. 

 

No siis mitä ihmettä, miten tuo huoli sitten käytännössä ilmenee? Tuleeko joku ovelle tai soittaa tai pitää jonkun puhuttelun? 

Joku saattaa kyselläkin, mutta tyypillisimmin vaan hiljaa mietitään onko se nyt oikeasti uskovainen. A

Ja puhutaan selän takana. Päätetään toisen puolesta onko hän hyvä uskovainen eli noudattaako annettuja elämäntapa sääntöjä tarpeeksi hyvin. Varsinaisesta uskosta eli sielun sisällöstä ei olla kiinnostuneita vaan siitä, miltä kuori näyttää uslos päin. Suostuuko yhteisön järjettömiin sääntöihin joilla ei ole oikean uskon kanssa mitään todellista yhteyttä.

Muutamissa lestafirmoissa on pistänyt silmään että on alettu markkinoimaan "välittämistä". 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, nimenomaan vl-liikkeessä on ollut tuo harhaoppi, että ikään kuin maallisessa organisaatiossa korkeammalla olevalla on enemmän ymmärrystä uskon asioista. (Ns. huoneenhallitusoppi) Eli vaikka Srk:n johtokunta olisi "viisaampi" kuin vaikka yksittäinen pappi tai rivikristitty, hyvin tarkka hierarkia. Eikä tästä ajattelusta ole kokonaan vieläkään päästy, Oulun pääkonttorilla on melkein paavin istuimen asema hengellisissä asioissa vaikka virallisesti sanottaisiin mitä. Haluaisinpa nähdä myös, että nainen käyttäisi puheenvuoron puhujien ja seurakunnan vanhinten kokouksessa. Jos -60 ja -70-luvulla olisi kuunneltu myös naisia kun muodostettiin jyrkkää ehkäisemättömyyslinjaa, tuskin se olisi päässyt muodostumaan sellaiseksi kuin muodostui. Mutta nainenhan ei ollutkaan tasa-arvoinen seurakunnan jäsen, jonka näkemystä olisi kysytty, miehet näistä on päättäneet ja naisten tehtävä on ollut myötäillä. Jos nainen on ollut eri mieltä, nainen

Niin. Miten ihmeessä naiset nykypäivänä vielä suostuvat tämmöiseen järjestelyyn? Eivät ilmeisesti  pidä itsekään  itseään minkään arvoisina muuten kuin äiteinä ja synnyttäjinä. Pullan leipojina, kun miehet niitä  pullia syöden päättävät niistä oikeasti tärkeistä asioista. Miten on saatu moinen itsehalveksunta aikaan? 

Ja ei. Vastaus ei ole Raamattu. Tai sitten meillä.on ihan eri kirja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan lestadiolaisilla riivaajien ulosajoa lapsista? Meillä helluntaiseurakunnassa oli, muistan sen lapsuudesta. Isä rukoillen huusi, avasi oven ja uunien pellit jos kiukuttelin lapsena. Silloin minussa oli riivaaja.

Siis oikeastiko tapahtui noin vai provoatko vain?.

Ihan oikeasti tapahtui noin.

Olen todella pahoillani puolestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tietenkään tarvitse meikata eikä kukaan sellaista ketjussa esitäkään. Jos sen sijaan meikkaamattomuus laitetaan yhdeksi uskon ehdoksi ollaan väärällä ja vaarallisella tiellä. Kelläkään ei ole oikeutta lisätä omia lisälakeja Kristuksen säätämään vanhurskauttamisoppiin. 

Ulkonäkö on muutenkin hyvin henkilökohtainen ja intiimi asia johon kenelläkään toisella ei ole oikeus puuttua. Se miten sinä haluat toimia ei ole sama mitä joku toinen haluaa. Älä oleta ja vaadi että sinun tapasi on ainut oikea.

 

Jatkona keskusteluun, jossa todettiin ettei meikkaaminen aiheuta kaikille paineita ja sen olevan taidemuoto (kyllä, olen aivan samaa mieltä edellä mainituista), kirjoitin seuraavasti:

"Paljon on myös niitä, jotka ei halua meikata. Siis ihan aidosti ei halua. Antakaa myös heidän tehdä tyylillään."

Jos tuossa vi

Olen eri. Ei ole mitään kosketuspintaa vlliikkeeseen, joten ei ole siihen liittyen mitään kipeitä kokemuksia. Minulla siis. Mutta näin ihan ulkopuolisen havaintona: johtuisiko viestiesi tulkinta siitä, että ne kuitenkin kumpuavat vltaustasta, johon olennaisena osana ja sen kaikista muista herätysliikkeistä erottavana ylipäätään liittyvät tavat ja säännöt koskien naisten ulkonäköä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tietenkään tarvitse meikata eikä kukaan sellaista ketjussa esitäkään. Jos sen sijaan meikkaamattomuus laitetaan yhdeksi uskon ehdoksi ollaan väärällä ja vaarallisella tiellä. Kelläkään ei ole oikeutta lisätä omia lisälakeja Kristuksen säätämään vanhurskauttamisoppiin. 

Ulkonäkö on muutenkin hyvin henkilökohtainen ja intiimi asia johon kenelläkään toisella ei ole oikeus puuttua. Se miten sinä haluat toimia ei ole sama mitä joku toinen haluaa. Älä oleta ja vaadi että sinun tapasi on ainut oikea.

 

Jatkona keskusteluun, jossa todettiin ettei meikkaaminen aiheuta kaikille paineita ja sen olevan taidemuoto (kyllä, olen aivan samaa mieltä edellä mainituista), kirjoitin seuraavasti:

"Paljon on myös niitä, jotka ei halua meikata. Siis ihan aidosti ei halua. Antakaa myös heidän tehdä tyylillään."

Jos tuossa vi

stissä sinun mielestäsi jotenkin ohjeistetaan tai vaaditaan toimimaan tietyllä tavalla, niin ihmettelen kyllä suuresti. Tässä kontekstissa kannattaisi kyllä lukea omia viestejään lävitse.

En ole kyllä ennen ollut tällaisessa keskustelussa, jossa jokainen kommentti pyritään jotenkin pienentämään. Kun sanot, että moni nauttii syksystä, toinen tulee tuomiten paikalle ja tuumaa että älä oleta että sinun tapasi on oikea ja vaadi muilta samaa. Vaikka missään ei sanottu niin. Itse en juuri toisten toimintaa tuossa mielessä ajattele, ja minusta jokainen ainakin lähtökohtaisesti tekee oman parhaansa omassa kontekstissaan. Vaikka en toimisi samoin tai olisin asiasta ihan eri mieltä, ei se ole minun puoleltani minkäänlainen vaade suuntaan tai toiseenkaan. 

Ilmeisesti sinulla on omia kipeitäkin kokemuksia taustalla. Sellaisen kuvan viesteistäsi toistojen perusteella saa. 

Eiköhän tässä ole monta eri vastaajaa eikä kukaan yksi. Mielestäni kukaan ei ole kyseenalaistanut oikeuttasi olla meikkaamatta vaan yhtäläistä oikeutta meikata jos joku haluaa. Kumpikin vaihtoehto on jokaisen oma valinta ja hyväksyttävä. Lainaamassasi viestissä käytetään sinä-muotoa mikä on yleinen tapa kirjoittaa asioista yleisellä tasolla. Ei sillä varmaan sinua tarkoiteta. Kummallista, omituista tulkintaa irrallisten viestien perusteella kuten tuo kipeitä kokemuksiakin. Kenellä on? Paljon eri kirjoittajia samasta aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienemmillä paikkakunnilla, ja miksei isommillekin kuten Oulussa, jos ihmistä ei yhtäkkiä näy seuroissa niin usein, aletaan olla "huolestuneita ihmisen uskonelämästä". Vähintään pitäisi osata kertoa hyvä syy, esim terveydellinen syy hyväksytään. Jos joku käy tunnetusti harvoin vaikka ei ole tiedossa mitään erityistä syytä, aletaan suhtautua vähän epäillen. Mitä pienempi paikkakunta, sen isompi sosiaalinen kontrolli. Tosin en osaa sanoa onko nykyään yhtä tiukkaa, voi olla että esim koronan jälkeen on näissäkin tapahtunut lieventymistä. 

 

No siis mitä ihmettä, miten tuo huoli sitten käytännössä ilmenee? Tuleeko joku ovelle tai soittaa tai pitää jonkun puhuttelun? 

Joku saattaa kyselläkin, mutta tyypillisimmin vaan hiljaa mietitään onko se nyt oikeasti uskovainen. A

"Rakkaudella" lähestytään. Tuttu puhujaveli tai muu "nuhteeton" uskovainen tulee käymään tai soittaa että mitä kuuluu. Johdattelee puheen seuroissa käyntiin ja siihen että on ollut taukoa. Käy ilmi että joku ystävä tai sukulainen "on ollut huolissaan" ja halunnut "neuvoa rakkaudella" pyytämällä puhujaa nuhtelemaan. Vallankäyttö naamioidaan rakkaus- ja välittämispuheeseen. 

Aikuiselle ihmiselle on traumaattinen kokemus joutua hoidetuksi ja usko kyseenalaistetuksi. Toiset asettavat itsensä paremmiksi uskovaisiksi jotka ylemmältä tasolta voivat tarkkailla muita ollen huolissaan. Oma usko nähdään niin onnistuneena ja oma tapaa elää niin erinomaisena että on vara huolestua muista. Aina ulkoisin syin, toisen sydämeen ei kukaan tietenkään näe. Useimmiten lähetetään vieläpä joku toinen asialle eli huoleen sotketaan ulkopuoliset mukaan. Tyypillinen kiusaamiskuvio siiis.

Tuo yksi kirjoittaja vähättelee äitiyttä ja synnyttämistä.

Nainen on naiselle susi.

9018 viesti on hyvä ja totta. Tuota on myös esim helluntailaisten ja Vapaakirkkolaisten joukossa. Monesti myös kotikokouksissa rukoiltiin jonkun mummon puolesta, jonka usko oli kuulemma "kylmettynyt" kun ei enää käynyt kokouksissa. Kuitenkin nämä saarnamiehet yms eivät ottaneet huomioon, että ehkä hän ei pääse kokoukseen, kun bussivuoroja oli vähennetty eikä ollut omaa autoa.

Toinen juttu on noista vapaista suunnista erottaminen.  Yhtäkkiä saatetaan nimi lukea puhujapöntöstä, että on erotettu eikä ole mitään kirjettä asiasta tullut kotiin. Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat tulleet kokoukseen ja nolona häipyneet pois kun ovat kuulleet nimensä erotettujen joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksi kirjoittaja vähättelee äitiyttä ja synnyttämistä.

Nainen on naiselle susi.

Heitähän säälitään.

Miehet tuppaa vähättelemään synnytystä ja äitiyttä, siksi heillä ei pitäisi ilman naisilta kysymistä olla mitään sanottavaa asiasta, ei varsinkaan pitäisi olla valta-asemassa sanomassa miten naisten pitää tehdä. Kun ei yksinkertaisesti ole ymmärrystä mitä nainen käy läpi näissä asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksi kirjoittaja vähättelee äitiyttä ja synnyttämistä.

Nainen on naiselle susi.

Heitähän säälitään.

Miksi? Jos nainen pitää synnyttämistä ja äitiyttä tärkeänä, miksi häntä pitäisi sääliä siitä hyvästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksi kirjoittaja vähättelee äitiyttä ja synnyttämistä.

Nainen on naiselle susi.

Heitähän säälitään.

Miksi? Jos nainen pitää synnyttämistä ja äitiyttä tärkeänä, miksi häntä pitäisi sääliä siitä hyvästä?

Kai sitä tyhmyyttään kuvitellaan, ettei joku halua synnyttää joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

9018 viesti on hyvä ja totta. Tuota on myös esim helluntailaisten ja Vapaakirkkolaisten joukossa. Monesti myös kotikokouksissa rukoiltiin jonkun mummon puolesta, jonka usko oli kuulemma "kylmettynyt" kun ei enää käynyt kokouksissa. Kuitenkin nämä saarnamiehet yms eivät ottaneet huomioon, että ehkä hän ei pääse kokoukseen, kun bussivuoroja oli vähennetty eikä ollut omaa autoa.

Toinen juttu on noista vapaista suunnista erottaminen.  Yhtäkkiä saatetaan nimi lukea puhujapöntöstä, että on erotettu eikä ole mitään kirjettä asiasta tullut kotiin. Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat tulleet kokoukseen ja nolona häipyneet pois kun ovat kuulleet nimensä erotettujen joukossa.

Kammottavaa, siis aivan kammottavaa. Hengellistä väkivaltaa, jonka pitäisi kuulua - ellei jo kuulukin - pahoinpitely -nimikkeen alle. Sen verran tiedän, että esimerkiksi vakavaa työpaikkakiusaamista on oikeudessa käsitelty pahoinpitelynä. Joten sillä perusteella tuollaistakin menettelyä pitäisi sellaisena käsitellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Rakkaudella" lähestytään. Tuttu puhujaveli tai muu "nuhteeton" uskovainen tulee käymään tai soittaa että mitä kuuluu. Johdattelee puheen seuroissa käyntiin ja siihen että on ollut taukoa. Käy ilmi että joku ystävä tai sukulainen "on ollut huolissaan" ja halunnut "neuvoa rakkaudella" pyytämällä puhujaa nuhtelemaan. Vallankäyttö naamioidaan rakkaus- ja välittämispuheeseen. 

Aikuiselle ihmiselle on traumaattinen kokemus joutua hoidetuksi ja usko kyseenalaistetuksi. Toiset asettavat itsensä paremmiksi uskovaisiksi jotka ylemmältä tasolta voivat tarkkailla muita ollen huolissaan. Oma usko nähdään niin onnistuneena ja oma tapaa elää niin erinomaisena että on vara huolestua muista. Aina ulkoisin syin, toisen sydämeen ei kukaan tietenkään näe. Useimmiten lähetetään vieläpä joku toinen asialle eli huoleen sotketaan ulkopuoliset mukaan. Tyypillinen kiusaamiskuvio siiis.

Kai jokainen ymmärtää että tuo on henkistä väkivaltaa ja pakottamista. Järkyttävää että tuollaista on olemassa. 

"Pakottava kontrolli on väkivallan muoto, josta ei välttämättä jää fyysisiä jälkiä. Silti se on uhrille hyvin vahingollista. Tulevaisuudessa pakottavasta kontrollista saattaa tulla rikos.

Väkivallan käyttäjän päämääränä on ottaa toinen omaan määräysvaltaansa. Uhrin voi olla vaikeaa tunnistaa pakottavaa kontrollia, koska väkivallan käyttäjä palkitsee tämän usein rakkaudenosoituksilla. 

Hengellisessä väkivallassa on kyse siitä, että yhteisön uskoon liittyviä merkityksiä, tulkintoja ja asemia hyödyntämällä pyritään vaikuttamaan yksilön ajatteluun ja toimintaan. Asetelma ei ole tasavertainen, kun toisen osapuolen katsotaan edustavan totuutta, Jumalan Sanaa, ja toisen harhautuneen siitä. 

Hengellisessä vallankäytössä hyödynnetään erilaisia vaikuttamisen tapoja. Lievimmillään se on lempeää keskustelua, jolla kuitenkin pyritään vaikuttamaan toisen ajatuksiin ja toimijuuteen. 

Koska hengelliset arvot ovat yhteisön jäsenelle herkkää aluetta, vaikuttaminen on usein tehokasta. Yhteisö saattaa ilmaista tilanteet hoitamisen, välittämisen ja yhteisöllisen rakkauden kautta, jotka kokija kuitenkin kokee hengellisenä väkivaltana. Hengellisen väkivallan teko voi olla yksittäinen ja hetkellinen, mutta sen seuraukset moniulotteisia ja pitkään vaikuttavia.

Epätasapainoista valtasuhdetta ylläpitävä vastavuoroisuuden ja dialogin puute on erityisen haavoittavaa, sillä se rajoittaa ihmisen omaa toimijuutta. Pelko pitää varuillaan ja loukkaavat sanat tuntuvat fyysisen kivun lailla. Jatkuvaan rajoittamiseen tottunut ihminen alkaa helposti jo ennalta pelätä konflikteja. Kokija saattaa jatkuvasti aistia kodin ja yhteisön tunnelmaa ja yrittää omalla olemisellaan ennakoida ja ehkäistä ahdistavia tilanteita. Väkivallan uhka ja yritykset ennakoida helposti kehollistuvat ja saattavat esiintyä jatkuvana stressitilana.

Raamatun mukaan Jumala ei oikeastaan ole ulkonaista kaunistautumista vastaan, tässä puhutaan vertauskuvallisesti Jerusalemista mutta kuitenkin. 

Hesekiel 16

[10] Minä puin sinut kirjailtuihin juhlavaatteisiin, panin jalkaasi pehmeät nahkakengät, kiedoin päähäsi pellavaisen liinan ja asetin upean viitan harteillesi. [11] Minä kaunistin sinut koruilla ja sinun ranteesi kultarenkailla ja kiedoin kaulaasi kultaiset ketjut. [12] Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi ja laskin hiuksillesi kimaltavan otsarivan. [13] Sinä koristauduit kullalla ja hopealla, sinun vaatteesi olivat hienointa pellavaa ja kallista, kirjailtua kangasta. Ruoaksesi sait parhainta vehnäleipää, hunajaa ja oliiviöljyä. Niin sinusta kehkeytyi ihanan kaunis nainen, kuninkaille olisit kelvannut.



Kaunistautuminen ei siis sinänsä ole väärin, vaikka tietysti vaatimattomuus ja kohtuullisuuskin on hyvä asia, näistäkään asioista ei pitäisi vaan tehdä sääntöjä ja puuttua yhteisön taholta esim. naisen ulkonäköön. Pitäisi muistaa se, että käyttääpä koruja tai ei, meikkaapa tai ei, sillä ei oikeastaan ole merkitystä, jokaisen pitäisi antaa toimia niin kuin parhaaksi näkee. Tietysti tietynlainen toisten huomioon ottaminen on tärkeää, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa äärimmäistä ilmaisunvapauden rajoittamista. Koska:

1. Samuelin kirja 16

[7] Mutta Herra sanoi Samuelille: Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.

Harvassa ovat naiset, jotka kirkossa vielä päänsä huivilla tms. peittävät.  Vaikka Raamatussa näin kehotetaan. Eikä nainen saisi myöskään hiuksiaan lyhyiksi leikata, jos Raamattua kirjaimellisesti noudatettaisiin.  Mutta nämähän voidaan aina kätevästi unohtaa, mitä lie tapakulttuuria moiset kehotukset. Ja samalla kätevästi unohdetaan, että naisen asema kokonaisuudessaan sinä aikana, kun Raamattu on kirjoitettu, oli mitä suurimmassa määrin tapakulttuuria ja kulttuuria.  Naisella ei ollut oikeastaan mitään itsenäistä asemaa vaan hän oli ensin isänsä ja sitten miehensä omaisuutta. Kaikkea sitä, mitä naisista sanotaan, pitäisi tarkastella sen valossa.

Jos kerran katsomme, että tuosta tavasta mieltää sukupuolten asema ollaan jo kasvettu eroon ja nainen on itsenäinen subjekti siinä missä mieskin, niin pitäisi jokaisen kasvaa sen mukana joka suhteessa muutenkin. 

Jos on siis vielä sitä mieltä, että  nainen ei voi edes seuroissa puhua, niin kasvu on jäänyt kesken. Oli sitten mies tai  nainen. 

"Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi", sanoo Raamattu! Ja jotkut pitävät korvakorujen käyttämistä epäsopivana uskovaiselle! Ja voisin kuvitella, että nenäkorusta nyt puhumattakaan! Niin että mikä logiikka tässä oikein on?