Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Ihmeen hiljaa on nyt Oliver.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen hiljaa on nyt Oliver.

Taitavat lomailla suvisten jälkeen

Nyt on tullu suviseuravlogi Ollelta.

Olipa ihana suviseurasarja Ollella Youtubessa! Videoista huokuu se, miten usko tuo heille voimaa. Jospa sitä itsekin joskus olisi osa tuota joukkoa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää muistaa, että täällä voi kuka tahansa nimettömänä kirjoittaa mitä tahansa. Jopa niin, että ei-lestadiolainen esiintyy lestadiolaisena ja antaa harhaan johtavaa tietoa.

Uskovaisina edelleen ajattelemme ja uskomme, että Jumala antaa meille lapset, juuri sen sopivan kokoisen perheen. Tämän olen itse saanut ihmeekseni kokea. Luotamme myös lääkäreiden ammattitaitoon emmekä halua ohittaa heidän ohjeitaan. Jos äidillä on sairauksia, fyysisiä tai psyykkisiä, lääkärit osaavat parhaiten neuvoa. Tänä aikana lääkärit suhtautuvat suurperheisiin lähes poikkeuksetta myönteisesti. Tilanne oli toinen 70-80-luvuilla, jolloin monet lääkärit suorastaan nöyryyttivät monisynnyttäjiä. Tästä on lähipiirissäni kokemusta.

Mielenkiinnosta kysyn teiltä lestadiolaisilta:

Minulle puhkesi raskauden myötä pysyvä sairaus. Sairauden vuoksi uudet raskaudet olisivat minulle vaikeita riskiraskauksia ja pahimmillaan hengenvaarallisia. Sairauteni voisi aiheuttaa myös sikiölle vaikean sydänvian. Jos olisin lestadiolainen, olisiko tilanteessani ok käyttää ehkäisyä? Ihan hypoteettisesti kysyn, vaikken lestadiolainen olekaan. Teimme puolisoni kanssa ratkaisun, että lapsilukumme jää sairauteni vuoksi tähän.

Minun mielestäni on yleinen käsitys ja opetus, että on ok ehkäistä, jos kokee sen parhaaksi tuossa tilanteessa. -vl

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on aina hämmästyttänyt minua, kun olen lukenut lestadiolaisten haastatteluita. Moni lestadiolainen sanoo "olemme ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin". Olen tästä todella eri mieltä. Enkä nyt tarkoita lestadiolaisille tärkeitä asioita (esim. ehkäisemättömyys, tietyistä asioista kieltäytyminen jne). Lestadiolaiset ajattelevat, että vain heidän uskonsa on ainoa oikea ja liikkeen ulkopuolella ei ole pelastusta (lestadiolaisen liikkeenhän on siis nimenomaan tarkoitus erottaa lestadiolaiset ja ei-lestadiolaiset toisistaan). Tuo pelastuskäsitys on mielestäni sellainen vedenjakaja, etteivät lestadiolaiset ja ei-lestadiolaiset voi olla samanlaisia.

Onhan tuollaisia ajatuksia muillakin ihmisillä, miksi vain vl osalta se on jotenkin järisyttävä ongelma? Joku uskoo karmaan, joku sielunvaellukseen, joku vain biologiaan, jehovantodistajat, juutalaiset, muslimit, mormonit jne uskovat vain itse pelastuvansa. 

Ahdistaa katsellakin tuota ihmismassaa. Ja litraruoan ostamista.

Vierailija kirjoitti:

Mistä muuten johtuu, että lestadiolaiset aina sanoo, ettei heiltä ole kielletty mitään/mitään sääntöjä ei ole, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että lestadiolainen ei halua tanssia/kuunnella rytmimusiikkia/juoda alkoholia tms? Varmasti osa lestadiolaisista haluaisi tehdä noita asioita, mutta sitten tuota haluamista pidetään syntinä.

Siis ei halua vaarantaa uskoaan ja siksi jättää tekemättä asioita, joita joko ihan aidosti ei halua (itselläni esim alkoholi ja meikki ja kiroilu) tai sitten kilvoittelee olemaan tekemättä niitä, joita tekisi mieli, muttei voi (seksi, tanssi, elokuvat). Usko menee niin, että uskotaan ihmisen olevan kaksiosainen, on se uskovainen osa, jossa asuu pyhä henki ja sitten se ns. vanha osa, joka on inhimillinen ja sitä kiusaa houkutukset maailmasta (esim. viihde), omasta lihasta (esim. seksi) ja sielunvihollisesta (esim. valehtelu tai varastaminen). 

Kun ihminen tekee syntiä, hän ajautuu kauemmas Jumalasta ja on aina riski, että tuleeko halua pyytää syntejään anteeksi ja JAKSAAKO uskoa ne anteeksi. Sitten kun sitä kertyy ja kertyy, huomaa olevansa todella kaukana lähtöpisteestä ja usko on ihan toden teolla vaarassa ja joiltain se sitten siinä vaiheessa katoaa.  

Vierailija kirjoitti:

Olipa ihana suviseurasarja Ollella Youtubessa! Videoista huokuu se, miten usko tuo heille voimaa. Jospa sitä itsekin joskus olisi osa tuota joukkoa..

Sinä olet tervetullut ja Jumalalta voi rukoilla johdatusta luokseen elävään uskoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on aina hämmästyttänyt minua, kun olen lukenut lestadiolaisten haastatteluita. Moni lestadiolainen sanoo "olemme ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin". Olen tästä todella eri mieltä. Enkä nyt tarkoita lestadiolaisille tärkeitä asioita (esim. ehkäisemättömyys, tietyistä asioista kieltäytyminen jne). Lestadiolaiset ajattelevat, että vain heidän uskonsa on ainoa oikea ja liikkeen ulkopuolella ei ole pelastusta (lestadiolaisen liikkeenhän on siis nimenomaan tarkoitus erottaa lestadiolaiset ja ei-lestadiolaiset toisistaan). Tuo pelastuskäsitys on mielestäni sellainen vedenjakaja, etteivät lestadiolaiset ja ei-lestadiolaiset voi olla samanlaisia.

Onhan tuollaisia ajatuksia muillakin ihmisillä, miksi vain vl osalta se on jotenkin järisyttävä ongelma? Joku uskoo karmaan, joku sielunvaellukseen, joku vain biologiaan, jehovantodistajat, juutalaiset, muslimit, mormonit jne uskovat vain itse pelastuvansa. 

Ongelma on minusta siinä, että rajataan pelastus muilta pois. Minä kuulun ev.lut.kirkkoon, mutta ei kävisi mielessäkään rajata pelastusta vain tismalleen samoin uskovien kohdalle. Ei ole ihmisen tehtävä ratkaista, ketkä pelastuvat. Se asia on Jumalan kädessä. Raamatussa sanotaan, että Jeesukseen uskovat pelastuvat. Tällä logiikalla pelastuvien joukko on paljon laajempi kuin vl-käsitys aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on aina hämmästyttänyt minua, kun olen lukenut lestadiolaisten haastatteluita. Moni lestadiolainen sanoo "olemme ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin". Olen tästä todella eri mieltä. Enkä nyt tarkoita lestadiolaisille tärkeitä asioita (esim. ehkäisemättömyys, tietyistä asioista kieltäytyminen jne). Lestadiolaiset ajattelevat, että vain heidän uskonsa on ainoa oikea ja liikkeen ulkopuolella ei ole pelastusta (lestadiolaisen liikkeenhän on siis nimenomaan tarkoitus erottaa lestadiolaiset ja ei-lestadiolaiset toisistaan). Tuo pelastuskäsitys on mielestäni sellainen vedenjakaja, etteivät lestadiolaiset ja ei-lestadiolaiset voi olla samanlaisia.

Onhan tuollaisia ajatuksia muillakin ihmisillä, miksi vain vl osalta se on jotenkin järisyttävä ongelma? Joku uskoo karmaan, joku sielunvaellukseen, joku vain biologiaan, jehovantodistajat, juutalaiset, muslimit, mormonit jne uskovat vain itse pelastuvansa. 

Ongelma on minusta siinä, että rajataan pelastus muilta pois. Minä kuulun ev.lut.kirkkoon, mutta ei kävisi mielessäkään rajata pelastusta vain tismalleen samoin uskovien kohdalle. Ei ole ihmisen tehtävä ratkaista, ketkä pelastuvat. Se asia on Jumalan kädessä. Raamatussa sanotaan, että Jeesukseen uskovat pelastuvat. Tällä logiikalla pelastuvien joukko on paljon laajempi kuin vl-käsitys aiheesta.

Siis muutkin kuin vl:t rajaavat muita ulkopuolelle, siitä ei kuitenkaan pidetä melua. Ja toisaalta vl:t eivät sulje muita pelastuksen ulkopuolelle, vaan jokainen on täysin tervetullut, jos haluaa. 

Minusta on vastuuttomampaa esittää, että uskoo toisen olevan pelastunut, kun ei usko. Tämä siis silloin, jos joku tulee pelastuksen hädässä kysymään neuvoa Jumalan luo. Jos taas jollain on valmiiksi oma vakaumus niin saa ihan vapaasti pitää sen ja toivon, että me molemmat pääsisimme perille, mutta omalta osaltani en uskaltaisi heittäytyä sen varaan. 

Oikeastaan tuo lestadiolaisuus on tylsää. Ainoa ilo ja hauskuus on jos tulee lapsi per vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan tuo lestadiolaisuus on tylsää. Ainoa ilo ja hauskuus on jos tulee lapsi per vuosi.

Ai jaa. Monella on todella vilkas elämä, todella paljon kaikkia vapaa-ajan menoja, laajat sosiaaliset verkostot, ystäviä, joihin voi luottaa, veneilyä, retkeilyä, joukkuepelejä, illanistujaisia, vuokramökkeilyä eri kokoonpanoilla, matkoja jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä muuten johtuu, että lestadiolaiset aina sanoo, ettei heiltä ole kielletty mitään/mitään sääntöjä ei ole, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että lestadiolainen ei halua tanssia/kuunnella rytmimusiikkia/juoda alkoholia tms? Varmasti osa lestadiolaisista haluaisi tehdä noita asioita, mutta sitten tuota haluamista pidetään syntinä.

Jos niitä asioita haluat, et ole "oikealla tavalla uskomassa". Eli pitää valehdella jopa itselleen, että ei halua niitä asioita.

Varmasti on myös ihmisiä, jotka ihan aidosti eivät niitä asioita (ainakaan kaikkia niistä) halua. Mutta paljon on myös heitä, jotka kieltävät ne itseltään sosiaalisen paineen vuoksi.

Tosin nykyisin moni hyväksyy esim. TV-ohjelmien katsomisen, rytmimusiikin, kilpaurheilun tai kuka mitäkin. Vaikea on tietää, kuka mitäkin hyväksyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä muuten johtuu, että lestadiolaiset aina sanoo, ettei heiltä ole kielletty mitään/mitään sääntöjä ei ole, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että lestadiolainen ei halua tanssia/kuunnella rytmimusiikkia/juoda alkoholia tms? Varmasti osa lestadiolaisista haluaisi tehdä noita asioita, mutta sitten tuota haluamista pidetään syntinä.

Siis ei halua vaarantaa uskoaan ja siksi jättää tekemättä asioita, joita joko ihan aidosti ei halua (itselläni esim alkoholi ja meikki ja kiroilu) tai sitten kilvoittelee olemaan tekemättä niitä, joita tekisi mieli, muttei voi (seksi, tanssi, elokuvat). Usko menee niin, että uskotaan ihmisen olevan kaksiosainen, on se uskovainen osa, jossa asuu pyhä henki ja sitten se ns. vanha osa, joka on inhimillinen ja sitä kiusaa houkutukset maailmasta (esim. viihde), omasta lihasta (esim. seksi) ja sielunvihollisesta (esim. valehtelu tai varastaminen). 

Kun ihminen tekee syntiä, hän ajautuu kauemmas Jumalasta ja on aina riski, että tuleeko halua pyytää syntejään anteeksi ja JAKSAAKO uskoa ne anteeksi. Sitten kun sitä kertyy ja kertyy, huomaa olevansa todella kaukana lähtöpisteestä ja usko on ihan toden teolla vaarassa ja joiltain se sitten siinä vaiheessa katoaa.  

Minulle kävi juuri näin. Lakkasin valehtelemasta itselleni, että en halua käyttää raskaudenehkäisyä, en tanssia, en kuunnella rytmimusiikkia. Siitä seurasi, että lakkasin uskomasta lestadiolaisen sääntökunnan elämäntapanormeihin, mutta usko Jumalaan vahvistui.

En edelleenkään halua esim. käyttää päihteitä enkä meikata. Siis ihan aidosti en halua, eikä se johdu uskonnosta.

Kiellettyjen asioiden kohdalla vetoaminen siihen, että "ne vievät kauemmaksi Jumalasta". Miksi näissä asioissa ollaan usein hyvin ristiriitaisia? Hiusten värjääminen ei ole ok (muuttaa Jumalan luomistyötä), mutta permanentti on ok. Kumpikin muuttaa ulkonäköä. Tai miksi korvakorut ei ole ok, mutta muuten koruja saa käyttää (miksei kaikki korut ole kiellettyjä)? Jne. Minun on vaikea ymmärtää näitä lestadiolaisuuteen liittyviä käytänteitä. Ymmärtäisin paremmin, jos kaikki olisi systemaattisesti kiellettyä. Nyt kuitenkin osa asioista on hyväksyttyjä ja osa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä muuten johtuu, että lestadiolaiset aina sanoo, ettei heiltä ole kielletty mitään/mitään sääntöjä ei ole, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että lestadiolainen ei halua tanssia/kuunnella rytmimusiikkia/juoda alkoholia tms? Varmasti osa lestadiolaisista haluaisi tehdä noita asioita, mutta sitten tuota haluamista pidetään syntinä.

Siis ei halua vaarantaa uskoaan ja siksi jättää tekemättä asioita, joita joko ihan aidosti ei halua (itselläni esim alkoholi ja meikki ja kiroilu) tai sitten kilvoittelee olemaan tekemättä niitä, joita tekisi mieli, muttei voi (seksi, tanssi, elokuvat). Usko menee niin, että uskotaan ihmisen olevan kaksiosainen, on se uskovainen osa, jossa asuu pyhä henki ja sitten se ns. vanha osa, joka on inhimillinen ja sitä kiusaa houkutukset maailmasta (esim. viihde), omasta lihasta (esim. seksi) ja sielunvihollisesta (esim. valehtelu tai varastaminen). 

Kun ihminen tekee syntiä, hän ajautuu kauemmas Jumalasta ja on aina riski, että tuleeko halua pyytää syntejään anteeksi ja JAKSAAKO uskoa ne anteeksi. Sitten kun sitä kertyy ja kertyy, huomaa olevansa todella kaukana lähtöpisteestä ja usko on ihan toden teolla vaarassa ja joiltain se sitten siinä vaiheessa katoaa.  

Minulle kävi juuri näin. Lakkasin valehtelemasta itselleni, että en halua käyttää raskaudenehkäisyä, en tanssia, en kuunnella rytmimusiikkia. Siitä seurasi, että lakkasin uskomasta lestadiolaisen sääntökunnan elämäntapanormeihin, mutta usko Jumalaan vahvistui.

En edelleenkään halua esim. käyttää päihteitä enkä meikata. Siis ihan aidosti en halua, eikä se johdu uskonnosta.

Tämä. Itse olen ihan perusluterilainen, mutta eivät monet valintani uskoon liity, vaan ajattelen niin ihan muuten vain. En käytä lainkaan päihteitä, koska ei kiinnosta. En käy keikoilla/festareilla, koska en kestä meluisia paikkoja ja kirkkaita värivaloja migreenin takia. En ole koskaan välittänyt tanssimisesta, ei ole itselleni mielekäs liikuntamuoto. Meikkaan todella harvoin ja silloinkin vähän, en koe mielenkiintoa meikkaamiseen arjessa. Olen naimisissa ja uskollisuus on minulle tärkeä arvo, en hyväksy pettämistä. Ei näillä asioilla silti ole mitään tekemistä uskoni kanssa. Rukoilen joka päivä ja uskon syvästi Jumalaan, mutta en koe kieltäytyväni mistään uskon takia. Ei vain huvita tehdä noita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä muuten johtuu, että lestadiolaiset aina sanoo, ettei heiltä ole kielletty mitään/mitään sääntöjä ei ole, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että lestadiolainen ei halua tanssia/kuunnella rytmimusiikkia/juoda alkoholia tms? Varmasti osa lestadiolaisista haluaisi tehdä noita asioita, mutta sitten tuota haluamista pidetään syntinä.

Jos niitä asioita haluat, et ole "oikealla tavalla uskomassa". Eli pitää valehdella jopa itselleen, että ei halua niitä asioita.

Varmasti on myös ihmisiä, jotka ihan aidosti eivät niitä asioita (ainakaan kaikkia niistä) halua. Mutta paljon on myös heitä, jotka kieltävät ne itseltään sosiaalisen paineen vuoksi.

Tosin nykyisin moni hyväksyy esim. TV-ohjelmien katsomisen, rytmimusiikin, kilpaurheilun tai kuka mitäkin. Vaikea on tietää, kuka mitäkin hyväksyy.

Kyllä vl-uskossa on ihan virallisesti kiusaukset = haluaa jotain mitä ei ole syytä tehdä. Mutta tosiaan paljon on sellaista mitä ei halua tehdä ja silloin, kun on oikein hyvä olla uskon kanssa ja tuoreena fiilis syntien anteeksisaamisesta niin sinä hetkenä ei kyllä edes kiusaukset paina vaan ei ihan oikeasti halua tehdä mitään epämääräistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiellettyjen asioiden kohdalla vetoaminen siihen, että "ne vievät kauemmaksi Jumalasta". Miksi näissä asioissa ollaan usein hyvin ristiriitaisia? Hiusten värjääminen ei ole ok (muuttaa Jumalan luomistyötä), mutta permanentti on ok. Kumpikin muuttaa ulkonäköä. Tai miksi korvakorut ei ole ok, mutta muuten koruja saa käyttää (miksei kaikki korut ole kiellettyjä)? Jne. Minun on vaikea ymmärtää näitä lestadiolaisuuteen liittyviä käytänteitä. Ymmärtäisin paremmin, jos kaikki olisi systemaattisesti kiellettyä. Nyt kuitenkin osa asioista on hyväksyttyjä ja osa ei.

Kuka nykyään permanenttaa hiuksia? En osaa sanoa, johonkin 80-luvun systeemiin, mutta periaatteessa permanentti on kampaus ja jotenkin ne hiukset on kammattava, kun ne päässä on. Väri on väri, jolla muutetaan omien hiusten väri toiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiellettyjen asioiden kohdalla vetoaminen siihen, että "ne vievät kauemmaksi Jumalasta". Miksi näissä asioissa ollaan usein hyvin ristiriitaisia? Hiusten värjääminen ei ole ok (muuttaa Jumalan luomistyötä), mutta permanentti on ok. Kumpikin muuttaa ulkonäköä. Tai miksi korvakorut ei ole ok, mutta muuten koruja saa käyttää (miksei kaikki korut ole kiellettyjä)? Jne. Minun on vaikea ymmärtää näitä lestadiolaisuuteen liittyviä käytänteitä. Ymmärtäisin paremmin, jos kaikki olisi systemaattisesti kiellettyä. Nyt kuitenkin osa asioista on hyväksyttyjä ja osa ei.

Kuka nykyään permanenttaa hiuksia? En osaa sanoa, johonkin 80-luvun systeemiin, mutta periaatteessa permanentti on kampaus ja jotenkin ne hiukset on kammattava, kun ne päässä on. Väri on väri, jolla muutetaan omien hiusten väri toiseksi. 

Itseasiassa permanetti on muotia nykynuorisolla. Sitä näkee nykyään teineillä ja parikymppisillä aika paljonkin. Myös pojat ovat ottaneet permanentit omakseen, viimeksi eilen näin pari permanentit ottanutta kaverusta. :)