Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää muistaa, että täällä voi kuka tahansa nimettömänä kirjoittaa mitä tahansa. Jopa niin, että ei-lestadiolainen esiintyy lestadiolaisena ja antaa harhaan johtavaa tietoa.

Uskovaisina edelleen ajattelemme ja uskomme, että Jumala antaa meille lapset, juuri sen sopivan kokoisen perheen. Tämän olen itse saanut ihmeekseni kokea. Luotamme myös lääkäreiden ammattitaitoon emmekä halua ohittaa heidän ohjeitaan. Jos äidillä on sairauksia, fyysisiä tai psyykkisiä, lääkärit osaavat parhaiten neuvoa. Tänä aikana lääkärit suhtautuvat suurperheisiin lähes poikkeuksetta myönteisesti. Tilanne oli toinen 70-80-luvuilla, jolloin monet lääkärit suorastaan nöyryyttivät monisynnyttäjiä. Tästä on lähipiirissäni kokemusta.

Mielenkiinnosta kysyn teiltä lestadiolaisilta:

Minulle puhkesi raskauden myötä pysyvä sairaus. Sairauden vuoksi uudet raskaudet olisivat minulle vaikeita riskiraskauksia ja pahimmillaan hengenvaarallisia. Sairauteni voisi aiheuttaa myös sikiölle vaikean sydänvian. Jos olisin lestadiolainen, olisiko tilanteessani ok käyttää ehkäisyä? Ihan hypoteettisesti kysyn, vaikken lestadiolainen olekaan. Teimme puolisoni kanssa ratkaisun, että lapsilukumme jää sairauteni vuoksi tähän.

Onkos lestadiolaiset vielä suviseuroissa, kun on niin hiljaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni on luopunut uskosta juuri sen takia ettei halua olla kokoajan raskaana?

-uskosta luopuminen ja vl-liikkeestä eroaminen ovat kaksi eri asiaa. vaikka joku liikkeen jättäisikin, voi hän sisimmässään uskoa jumalaan (ei toki vl-liikkeen opettamalla tavalla).

-jatkuvat raskaudet/pikkulapsiaika voi olla osalle naisista merkittävä rajoite: ei ehkä pysty opiskelemaan/olemaan töissä tms, jos elämä on täynnä jatkuvaa pikkulapsiarkea. joillekin ainoa tapa tämän välttämiseen on erota liikkeestä (kaikki eivät halua käyttää ehkäisyä ns. salaa).

On yleisesti tiedossa, että osa lestadiolaisista naisista jättäytyy tarkoituksella yksin siksi, että näin ei tarvitse hankkia sitä suurperhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni on luopunut uskosta juuri sen takia ettei halua olla kokoajan raskaana?

-uskosta luopuminen ja vl-liikkeestä eroaminen ovat kaksi eri asiaa. vaikka joku liikkeen jättäisikin, voi hän sisimmässään uskoa jumalaan (ei toki vl-liikkeen opettamalla tavalla).

-jatkuvat raskaudet/pikkulapsiaika voi olla osalle naisista merkittävä rajoite: ei ehkä pysty opiskelemaan/olemaan töissä tms, jos elämä on täynnä jatkuvaa pikkulapsiarkea. joillekin ainoa tapa tämän välttämiseen on erota liikkeestä (kaikki eivät halua käyttää ehkäisyä ns. salaa).

On yleisesti tiedossa, että osa lestadiolaisista naisista jättäytyy tarkoituksella yksin siksi, että näin ei tarvitse hankkia sitä suurperhettä. 

Mulle tuli yllätyksenä, että itseasiassa moni lestadiolaisnainen jää yksin siksi, ettei liikkeen piiristä löydy miestä. Vapaana olevaa miestä kohti on useampikin vapaa nainen ja "kamppailu" puolisosta voi olla naisilla kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni on luopunut uskosta juuri sen takia ettei halua olla kokoajan raskaana?

-uskosta luopuminen ja vl-liikkeestä eroaminen ovat kaksi eri asiaa. vaikka joku liikkeen jättäisikin, voi hän sisimmässään uskoa jumalaan (ei toki vl-liikkeen opettamalla tavalla).

-jatkuvat raskaudet/pikkulapsiaika voi olla osalle naisista merkittävä rajoite: ei ehkä pysty opiskelemaan/olemaan töissä tms, jos elämä on täynnä jatkuvaa pikkulapsiarkea. joillekin ainoa tapa tämän välttämiseen on erota liikkeestä (kaikki eivät halua käyttää ehkäisyä ns. salaa).

On yleisesti tiedossa, että osa lestadiolaisista naisista jättäytyy tarkoituksella yksin siksi, että näin ei tarvitse hankkia sitä suurperhettä. 

Mulle tuli yllätyksenä, että itseasiassa moni lestadiolaisnainen jää yksin siksi, ettei liikkeen piiristä löydy miestä. Vapaana olevaa miestä kohti on useampikin vapaa nainen ja "kamppailu" puolisosta voi olla naisilla kovaa.

Tämähän on ihan yleistä uskovaisissa yhteisöissä. Jopa helluntai ja vapaakirkossa.

On yleisesti tiedossa, että osa lestadiolaisista naisista jättäytyy tarkoituksella yksin siksi, että näin ei tarvitse hankkia sitä suurperhettä.

- Itse tiedän parikin tällaista naista. Surullista jos olisi halunnut kuitenkin miehen ja parisuhteen mutta ei välttämättä 10 lasta. Elämä on jäänyt puolinaiseksi.

-uskosta luopuminen ja vl-liikkeestä eroaminen ovat kaksi eri asiaa. vaikka joku liikkeen jättäisikin, voi hän sisimmässään uskoa jumalaan (ei toki vl-liikkeen opettamalla tavalla).

-jatkuvat raskaudet/pikkulapsiaika voi olla osalle naisista merkittävä rajoite: ei ehkä pysty opiskelemaan/olemaan töissä tms, jos elämä on täynnä jatkuvaa pikkulapsiarkea. joillekin ainoa tapa tämän välttämiseen on erota liikkeestä (kaikki eivät halua käyttää ehkäisyä ns. salaa).

- eli se oikea uskossa olo näytetään muille sillä jatkuvalla lapsenteolla ja jos ehkäisyä alkaa käyttää niin ei olekaan oikea uskovainen vaikkei ihmisenä muutu sen kummemmaksi.

Onhan niitä sääntöjä siĺloin ja erityisesti naisille ja miehet saa tehdä mitä vaan vaikka laittomuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää muistaa, että täällä voi kuka tahansa nimettömänä kirjoittaa mitä tahansa. Jopa niin, että ei-lestadiolainen esiintyy lestadiolaisena ja antaa harhaan johtavaa tietoa.

Uskovaisina edelleen ajattelemme ja uskomme, että Jumala antaa meille lapset, juuri sen sopivan kokoisen perheen. Tämän olen itse saanut ihmeekseni kokea. Luotamme myös lääkäreiden ammattitaitoon emmekä halua ohittaa heidän ohjeitaan. Jos äidillä on sairauksia, fyysisiä tai psyykkisiä, lääkärit osaavat parhaiten neuvoa. Tänä aikana lääkärit suhtautuvat suurperheisiin lähes poikkeuksetta myönteisesti. Tilanne oli toinen 70-80-luvuilla, jolloin monet lääkärit suorastaan nöyryyttivät monisynnyttäjiä. Tästä on lähipiirissäni kokemusta.

Mielenkiinnosta kysyn teiltä lestadiolaisilta:

Minulle puhkesi raskauden myötä pysyvä sairaus. Sairauden vuoksi uudet raskaudet olisivat minulle vaikeita riskiraskauksia ja pahimmillaan hengenvaarallisia. Sairauteni voisi aiheuttaa myös sikiölle vaikean sydänvian. Jos olisin lestadiolainen, olisiko tilanteessani ok käyttää ehkäisyä? Ihan hypoteettisesti kysyn, vaikken lestadiolainen olekaan. Teimme puolisoni kanssa ratkaisun, että lapsilukumme jää sairauteni vuoksi tähän.

Kyllä olisi ok käyttää ehkäisyä tilanteessasi. Lääkäriä täytyy kuunnella. Tiedän että aiemmin (muutama vuosikymmen sitten) ehkäisyä ei olisi todennäköisesti hyväksytty edes terveydellisistä syistä, mutta nykyään ymmärretään että terveydellä ja hengellä ei pidä leikkiä.

Minulla ja miehelläni on 6 lasta ja viimeisen raskauden jälkeen lääkäri suositteli minulle ehkäisyn aloittamista terveydellisistä syistä. Sen jälkeen olemme mieheni kanssa käyttäneet ehkäisyä eikä meille enää synny lapsia. Olen tästä ihan avoimesti puhunut muille lestadiolaisille ja kaikki ovat ymmärtäneet ratkaisumme.

T. Eräs vl-nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää muistaa, että täällä voi kuka tahansa nimettömänä kirjoittaa mitä tahansa. Jopa niin, että ei-lestadiolainen esiintyy lestadiolaisena ja antaa harhaan johtavaa tietoa.

Uskovaisina edelleen ajattelemme ja uskomme, että Jumala antaa meille lapset, juuri sen sopivan kokoisen perheen. Tämän olen itse saanut ihmeekseni kokea. Luotamme myös lääkäreiden ammattitaitoon emmekä halua ohittaa heidän ohjeitaan. Jos äidillä on sairauksia, fyysisiä tai psyykkisiä, lääkärit osaavat parhaiten neuvoa. Tänä aikana lääkärit suhtautuvat suurperheisiin lähes poikkeuksetta myönteisesti. Tilanne oli toinen 70-80-luvuilla, jolloin monet lääkärit suorastaan nöyryyttivät monisynnyttäjiä. Tästä on lähipiirissäni kokemusta.

Mielenkiinnosta kysyn teiltä lestadiolaisilta:

Minulle puhkesi raskauden myötä pysyvä sairaus. Sairauden vuoksi uudet raskaudet olisivat minulle vaikeita riskiraskauksia ja pahimmillaan hengenvaarallisia. Sairauteni voisi aiheuttaa myös sikiölle vaikean sydänvian. Jos olisin lestadiolainen, olisiko tilanteessani ok käyttää ehkäisyä? Ihan hypoteettisesti kysyn, vaikken lestadiolainen olekaan. Teimme puolisoni kanssa ratkaisun, että lapsilukumme jää sairauteni vuoksi tähän.

Osan mielestä ehkäisy olisi tapauksessasi ok, jos lääkäri olisi sitä mieltä. Osa taas kokee, että edes riskiraskaus ei ole syy käyttää ehkäisyä. Jos sinä/sikiö vammautuisitte/kuo.lisitte, niin osasta se olisi Jumalan tahto.

Yksi asia on aina hämmästyttänyt minua, kun olen lukenut lestadiolaisten haastatteluita. Moni lestadiolainen sanoo "olemme ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin". Olen tästä todella eri mieltä. Enkä nyt tarkoita lestadiolaisille tärkeitä asioita (esim. ehkäisemättömyys, tietyistä asioista kieltäytyminen jne). Lestadiolaiset ajattelevat, että vain heidän uskonsa on ainoa oikea ja liikkeen ulkopuolella ei ole pelastusta (lestadiolaisen liikkeenhän on siis nimenomaan tarkoitus erottaa lestadiolaiset ja ei-lestadiolaiset toisistaan). Tuo pelastuskäsitys on mielestäni sellainen vedenjakaja, etteivät lestadiolaiset ja ei-lestadiolaiset voi olla samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni on luopunut uskosta juuri sen takia ettei halua olla kokoajan raskaana?

-uskosta luopuminen ja vl-liikkeestä eroaminen ovat kaksi eri asiaa. vaikka joku liikkeen jättäisikin, voi hän sisimmässään uskoa jumalaan (ei toki vl-liikkeen opettamalla tavalla).

-jatkuvat raskaudet/pikkulapsiaika voi olla osalle naisista merkittävä rajoite: ei ehkä pysty opiskelemaan/olemaan töissä tms, jos elämä on täynnä jatkuvaa pikkulapsiarkea. joillekin ainoa tapa tämän välttämiseen on erota liikkeestä (kaikki eivät halua käyttää ehkäisyä ns. salaa).

On yleisesti tiedossa, että osa lestadiolaisista naisista jättäytyy tarkoituksella yksin siksi, että näin ei tarvitse hankkia sitä suurperhettä. 

Mulle tuli yllätyksenä, että itseasiassa moni lestadiolaisnainen jää yksin siksi, ettei liikkeen piiristä löydy miestä. Vapaana olevaa miestä kohti on useampikin vapaa nainen ja "kamppailu" puolisosta voi olla naisilla kovaa.

Mielenkiintoista olisi tietää, mitä liikkeeseen kuuluvat nuoret miehet asemastaan tuumivat. Onko toisten oven takana kovasti jonoa vai jakautuuko naisten kiinnostus tasaisemmin? Tai millaisilla kikoilla naiset yrittävät saada miesten huomion? Yritetäänkö perustella, miksi juuri minä olisin hyvää vaimomateriaalia?

Lueskelin tänä viikonloppuna tuoreita ja vähän vanhempia nettilehtien juttuja lestadiolaisuudesta. Aika moni nuori perusteli uskon tuomaa turvaa sillä, että omat vanhemmat ei käytä alkoholia eikä ihmiset ympärillä ole humalassa. Millainen käsitys näillä nuorilla on ns. maailmallisten ihmisten elämästä? Nimimerkillä en ole lestadiolaisperheestä, mutta vanhempani eivät ole koskaan käyttäneet ihmeemmin alkoholia. En ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa. Minä ja mieheni emme terveyssyistä käytä alkoholia lainkaan eli lapsemmekaan ei näe meitä humalassa. Eikä meidän kaveripiirissä ole tapana juoda alkoholia, kun nähdään. Ei tämä asia uskontoon liity millään lailla. Turvallisia kasvuympäristöjä voi olla monenlaisissa perheissä.

Enni Remeksellä on Instagramin kohokohdissa hyviä pohdintoja lestadiolaisuudesta ja suviseuroista. On siis ex-lestadiolainen. Vl-liikkeessä moni asia on mennyt parempaan suuntaan, eikä se ole niin "tiukka" yhteisö, mitä aina oletetaan.

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tänä viikonloppuna tuoreita ja vähän vanhempia nettilehtien juttuja lestadiolaisuudesta. Aika moni nuori perusteli uskon tuomaa turvaa sillä, että omat vanhemmat ei käytä alkoholia eikä ihmiset ympärillä ole humalassa. Millainen käsitys näillä nuorilla on ns. maailmallisten ihmisten elämästä? Nimimerkillä en ole lestadiolaisperheestä, mutta vanhempani eivät ole koskaan käyttäneet ihmeemmin alkoholia. En ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa. Minä ja mieheni emme terveyssyistä käytä alkoholia lainkaan eli lapsemmekaan ei näe meitä humalassa. Eikä meidän kaveripiirissä ole tapana juoda alkoholia, kun nähdään. Ei tämä asia uskontoon liity millään lailla. Turvallisia kasvuympäristöjä voi olla monenlaisissa perheissä.

Se on varmaan ensimmäinen asia mikä tulee mieleen, sitä kysyttäessä, koska se on ns. konkreettinen asia. Varmasti myös luottamus Jumalaan ja ajatusmalli -kaikella on tarkoitus- tuo turvaa, myös yhteisöllisyys yms.

Luen tässä samalla tuota toista lestadiolaisaiheista keskustelua, joka nyt käy kuumana etusivulla.

En ymmärrä, miksi osalla närästää niin paljon se, että jotkut haluavat olla lestadiolaisessa uskossa. Olkoon vapaasti, jos se tuntuu heistä hyvältä vaihtoehdolta ja oikealta tavalta elää. Jos taas joku ei koe tapaa omakseen, voi liikkeestä irtaantua tai puhua heistä kunnioittavasti. En itsekään allekirjoita lestadiolaisuuteen liittyviä asioita kuten pelastuskäsitystä, mutta ei kävisi mielessäkään kritisoida toisten uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni on luopunut uskosta juuri sen takia ettei halua olla kokoajan raskaana?

-uskosta luopuminen ja vl-liikkeestä eroaminen ovat kaksi eri asiaa. vaikka joku liikkeen jättäisikin, voi hän sisimmässään uskoa jumalaan (ei toki vl-liikkeen opettamalla tavalla).

-jatkuvat raskaudet/pikkulapsiaika voi olla osalle naisista merkittävä rajoite: ei ehkä pysty opiskelemaan/olemaan töissä tms, jos elämä on täynnä jatkuvaa pikkulapsiarkea. joillekin ainoa tapa tämän välttämiseen on erota liikkeestä (kaikki eivät halua käyttää ehkäisyä ns. salaa).

On yleisesti tiedossa, että osa lestadiolaisista naisista jättäytyy tarkoituksella yksin siksi, että näin ei tarvitse hankkia sitä suurperhettä. 

Mulle tuli yllätyksenä, että itseasiassa moni lestadiolaisnainen jää yksin siksi, ettei liikkeen piiristä löydy miestä. Vapaana olevaa miestä kohti on useampikin vapaa nainen ja "kamppailu" puolisosta voi olla naisilla kovaa.

Ihan varmasti parhaimmista miehistä kilpaillaan, onhan näin vl-liikkeen ulkopuolellakin. Luulen kyllä, että vl-liikkeeseen kuuluvat painottavat puolisoehdokkaissa myös hieman erilaisia asioita kuin valtaväestö. Varmasti on plussaa, jos nainen on hyvä laittamaan ruokaa/leipomaan, ahkera kotitöissä ja hoitaa mielellään lapsia. Harvempi vl-liikkeeseen kuulumaton listaa tuollaisia asioita ihannenaisen ominaisuuksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Enni Remeksellä on Instagramin kohokohdissa hyviä pohdintoja lestadiolaisuudesta ja suviseuroista. On siis ex-lestadiolainen. Vl-liikkeessä moni asia on mennyt parempaan suuntaan, eikä se ole niin "tiukka" yhteisö, mitä aina oletetaan.

Moni asia mennyt parempaan suuntaan? Eli säännöistä aletaan lipsua? Kukin saa tehdä asioita omantunnon mukaan?

Mikä tuossa kohta enää erottaa lestadiolaisen ei-lestadiolaisesta? Suviseuroilla käyntikö? Saahan siellä käydä kuka hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tänä viikonloppuna tuoreita ja vähän vanhempia nettilehtien juttuja lestadiolaisuudesta. Aika moni nuori perusteli uskon tuomaa turvaa sillä, että omat vanhemmat ei käytä alkoholia eikä ihmiset ympärillä ole humalassa. Millainen käsitys näillä nuorilla on ns. maailmallisten ihmisten elämästä? Nimimerkillä en ole lestadiolaisperheestä, mutta vanhempani eivät ole koskaan käyttäneet ihmeemmin alkoholia. En ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa. Minä ja mieheni emme terveyssyistä käytä alkoholia lainkaan eli lapsemmekaan ei näe meitä humalassa. Eikä meidän kaveripiirissä ole tapana juoda alkoholia, kun nähdään. Ei tämä asia uskontoon liity millään lailla. Turvallisia kasvuympäristöjä voi olla monenlaisissa perheissä.

Sama tilanne minullakin, olen kasvanut turvallisessa perheessä, jossa ei ole tupakoitu tai käytetty alkoholia (korkeintaan yksittäinen saunakalja tai viiniä ruoan kanssa, muttei humaltunutta meininkiä), eikä omassakaan perheessäni käytetä mitään päihteitä. En arvostele lestadiolaisia niin kauan, kuin he itse viihtyvät uskossaan ja elämäntavassaan, mutta tiedän joiltakin tuttaviltani, että liikkeessä esitetään vahvasti sellaista mielikuvaa, että "maailman ihmiset" ovat kaikki kovia alkoholinkäyttäjiä ja bilettäjiä. Onhan niitäkin, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka elävät yhtä lailla rauhallista, turvallista elämää (ja tupakanpolton suhteen terveellisempääkin). Monet viihtyvät ilman alkoholia ja viettävät yhtä lailla rikasta ja monipuolista elämää, vaikka olisivatkin "maailmallisia".

Eihän se ole väärin, kun nuori sanoo, että kotona on turvallista, kun uskovaiset vanhemmat eivät käytä alkoholia! Ei se tarkoita sitä, etteikö niin voisi olla muuallakin. Valitettavan monessa kodissa alkoholia kuitenkin kuluu ja kun kuuntelen viikonlopun jälkeen työkavereitteni naureskelua siitä, kuinka he eivät muista, mitä tyhmyyksiä he ovat mahdollisesti tehneet, olen aina vain kiitollisempi uskovaisesta, raittiista kodista.

Mutta kuten sinäkin totesit, kaikki eivät toimi noin, mutta huolestuttavan moni nuori lähtee kokeilemaan päihteitä jo hyvin aikaisin. Minulla ei ole kuitenkaan koskaan ole ollut mielikuvaa, että suuri osa ihmisistä olisi alkoholin suurkuluttajia, vaikka sanoit meillä sellaisen mielikuvan olevan. Tiedän sen pelkästään naapureistani ja monista hyvistä ystävistäni.

Mistä muuten johtuu, että lestadiolaiset aina sanoo, ettei heiltä ole kielletty mitään/mitään sääntöjä ei ole, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että lestadiolainen ei halua tanssia/kuunnella rytmimusiikkia/juoda alkoholia tms? Varmasti osa lestadiolaisista haluaisi tehdä noita asioita, mutta sitten tuota haluamista pidetään syntinä.