En päässyt lähihoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hain lähihoitaja opintoihin joskus yli 10 vuotta sitten. Sijoituin pisteissä viimeisten joukkoon. Älyttömiä testejä, "jatka lausetta" ja piirrä jostain hemmetin pisteestä mitä sinulle tulee mieleen ja piirrä koukeroista sun muuta. Ehkä se taisi olla sitten väärä paikka purkaa lapsuuden traumoja.

Hain peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi, en silloin päässyt. Olin todella ujo, epävarma itsestäni, mikä varmasti paistoi psykologin haastattelussa läpi. Eli toisin sanoen ei ollut koko tarpeeksi elämänkokemusta ja/tai itseluottamusta, jota alalla tarvitaan. En myöskään usko että kirjalliset osuudet menivät nappiin senkään vertaa.

Opiskelin sitten toisen ammatin, mutta hain niiden opintojen jälkeen uudelleen lähihoitajaksi. Sillä kertaa pääsin, ja olin paljon itsevarmempi sekä keskustelu haastattelussa sujui luontevasti.

Nykyisin opiskelen sairaanhoitajaksi, sisään pääsin hyvillä pisteillä.

Pyrin nuorena lähihoitajakouluun. Ryhmähaastattelussa piti suunnitella jokin palvelu. En tainnut oikein pärjätä tuossa tehtävässä ja ryhmätilanteessa. Annettu tehtävä ei muutenkaan tuntunut omalta jutultani. Hyvä huomata itse tuollainen asia ja oppia itsetuntemusta. Myöhemmin olen muuttunut ja tullut rohkemmaksi, olen saanut hyvää palautetta keskustelutaidoistani.

Pääsykokeissa meni varmaan kaikki osiot huonosti. Kirjallisesta soveltuvuustesteistä en muistaakseni saanut erikseen arviota, mutta haastatteluiden perusteella en ilmeisestikään ollut riittävän vahva, riuska ja motivoitunut alalle. Ihan tosissani kuitenkin olin siellä kokeissa, en vetänyt mitenkään vasemmalla kädellä.

Nuorena kun arkana, herkkänä, epäkäytännöllisenä, epäfyysisenä, taiteellisena ja teoreettisena ihmisenä menin lähihoitajakoulun pääsykokeeseen, niin arvatkaapa tulinko valituksi. No en todellakaan tullut.

Tuolla haukkumisella ja vähättelylläkö te luulette että alan vetovoima kasvaa? Nostan hattua jokaiselle, joka harkitsee siihen hommaan lähtevänsä, koska tekijöitä todellakin tarvitaan. Vai kuka ne teidänkin perseet pyyhkii sitten kun sen aika tulee? Voi olla että yks sun toinen miettii toiseen kertaan kun saa heti kättelyssä kuulla että ala on vain kädettömille imbesilleille.

En ole haukkunut hoitoalaa, päinvastoin. Siellä tarvitaan vahvoja ja pystyviä ihmisiä. Kaikista, kuten minusta, ei ole hoitoalalle.

En minäkään päässyt, mutta yliopistoon kyllä pääsin pari vuotta myöhemmin.

Nyt olen iloinen, etten saanut mahdollisuutta lähärinä, niin irvokkaita juttuja saa hoitoalalta nykyään kuulla. Tuolloin lukiosta vasta valmistuneena lapsellisena tyttönä kuvittelin, että lähärin työ olisi rauhaisaa vanhuksen kädestä pitelyä tai tarhalasten kanssa hipan leikkimistä.

Ehkä ruusuiset kuvitelmani olikin syy hylsylleni

Kaverini haki aikanaan lähihoitajaksi opisekelemaan, eikä yllätykseksi päässyt kun taas lukioon pääsi. Sanoi, joskus, että olikohan liian omapäinen lähihoitajakouluun -viitateteen sosiaali ja terveyalojen tiukkaa hierarkiaan, jossa lähihoitajia kiitetään juhlapuheissa ja palkkauksen kohdalla huomautetaan, että oliko muka ylläty, että "läheillä" on surkeet palkat.  - Vai oliko hän vain onnekas kun lukioon hakiessa kukaan ei ollut kiinnostunut hänen psykologisesta soveltuvuudestaan. - Lukion jälkeen jatkoi opintopjaan yliopistossa.   

Eivät kaikki pääse lähihoitaja kouluun. Pitää olla riittävän terve ja vahva, jotta jaksaa tehdä sitä työtä. Terveys ja vahvuus eivät ole mitään itsestään selviä asioita.

Mulla oli vaan 2 ihmistä tenttaamassa, että käythän/jaksathan varmasti koulun loppuun. Nehän saa aina jotain siitä, että ihmiset valmistuu. Ja olin odottanut jos jonkinmoista psykologista testiä 🤪

No valmistuin ja kadun sitä vieläkin 💩

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki pääse lähihoitaja kouluun. Pitää olla riittävän terve ja vahva, jotta jaksaa tehdä sitä työtä. Terveys ja vahvuus eivät ole mitään itsestään selviä asioita.

Totta tuokin. Mutta ikävä totuus on, että lähihoitaja koulutusta on käyetty tiedä sittem käytettänkö edelleen myös tarkoituksiin, joihin se ei minusta oikein sovellu. Tai, josta ainakin varmaan ainakin osaksi sen huono maine johtuu. Tarkoitsin sitä, miten lähihoitja koulutusta on käytetty työvoimapoliittiisena välineenä. Eli sen sijaan, että olisi työttömänä, niin sinulle kehoitetaan, että mitäs jos hakisit ja pyrkisit opiskelemaan lähihoitajaksi.

Ei siinä mitään alan vaihto on tätä päivää. Mutta toisaalta lähihoitaja koulutus tai paremmin ala on sellaienen minusta johon oikeasti ihmisen pitäsi itse hakeutua omasta tahdosta ei siksi, että hänellä on päällimäisenä alan opintojen hakeutumisessa tunne, että tääne nyt ajauduin tai päädyin työvoimaviranomaisen painostuksesta tai uhkailun johdosta.

Kaverilla tyssäs matikkaan. Ei meinannut päästä millään läpi niistä. Kolmannella kerralla vasta onnistui.

Minä pääsin valitettavasti, vaikka en edes olisi halunnut. Te- toimiston pakkohaku. Sisäänpääsy oli niin helppoa, täytyy olla täysi idiootti, jos niistä pääsykokeista ei pääse läpi. Kouluunhan otetaan kaikki, jotka sinne edes hakevat.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini haki aikanaan lähihoitajaksi opisekelemaan, eikä yllätykseksi päässyt kun taas lukioon pääsi. Sanoi, joskus, että olikohan liian omapäinen lähihoitajakouluun -viitateteen sosiaali ja terveyalojen tiukkaa hierarkiaan, jossa lähihoitajia kiitetään juhlapuheissa ja palkkauksen kohdalla huomautetaan, että oliko muka ylläty, että "läheillä" on surkeet palkat.  - Vai oliko hän vain onnekas kun lukioon hakiessa kukaan ei ollut kiinnostunut hänen psykologisesta soveltuvuudestaan. - Lukion jälkeen jatkoi opintopjaan yliopistossa.   

Jos on liian itsevarma, niin se tosiaan ainakin ennen laski pisteitä.

Minä en varmasti pääsisi tai joutuisi enää edes työvoimapoliittisena toimenpiteenä lähihoitajaopintoihin. Hyvä niin, koska on niin paljon terveysongelmia, etten soveltuisi hoitoalalle. Nuorena en päässyt alalle ilmeisestikään lähinnä henkisten ominaisuuksien takia. Olin herkkä ja arka, mutta urheilullinen ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Nykyään olen rohkeampi ja suorempi ja muutenkin henkisesti vahvempi kuin nuorena, mutta fyysisesti heikko kaikenlaisten sairauksien takia.

Ei sinne kaikki pääse. Minä ole hyvä esimerkki siitä. Olen muutamankin kerran pyrkinyt ja ollut motivoitunut, mutta en ole tullut valituksi. En usko, että tulisin valituksi edes tuollaisessa Te-toimiston pakkohaussa. En ole idiootti, mutta en vain sovellu alalle. Sopisin ennemmin vaikka hyönteistutkijaksi johonkin ikkunattomaan laboratorioon.

Vierailija kirjoitti:

Minä pääsin valitettavasti, vaikka en edes olisi halunnut. Te- toimiston pakkohaku. Sisäänpääsy oli niin helppoa, täytyy olla täysi idiootti, jos niistä pääsykokeista ei pääse läpi. Kouluunhan otetaan kaikki, jotka sinne edes hakevat.

Ystäväni vastasi kertomansa mukaan aika abstraktisti, taiteellisesti ja lennokkaasti siihen osuuteen, jossa on tai oli ainakin ennen musteläiskiä ja erilaisia kuvioita. Hän vastaili tyyliin "syvä huokaus", ja "äänetön huuto". Hänellä oli oikeasti haaveena opiskella sairaanhoitajaksi, mutta ei tainnut olla kovin realistinen ajatus. Lisäksi hänellä oli joitakin fyysisiä rajoitteita raskaaseen työhön. Onneksi hän ei päässyt hoitoalalle, koska se olisi ollut hänelle aivan väärä paikka. Hän pääsi yliopistoon opiskelemaan kieliä ja se oli ehdottomasti oikeampi paikka hänelle.

Entäpä jos olit liian älykäs lähihoitajaksi? Sellainen, joka kouluttautuu heti pidemmälle - turha sellaista on ottaa koulutukseen.

Lähihoitajakouluun pääsykokeissa ei varmaan kannata olla liikaa mitään. Ei liian teoreettinen, itsevarma, taiteellinen, arka, eikä kyseenalaistava. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisessä olisi jotakin vikaa, vaan päinvastoin.

Miellän hoitoalalla pärjäävät ihmiset sellaisiksi vahvoiksi ja toiminnallisiksi ihmisiksi, jotka hoitavat lapset, autot ja elämäntavasta riippuen koirat, hevoset, puutarhan ja omakotitalon ja laittaa ojennukseen lapset, eläimet ja juopot. Tällainen mielikuva minulla on.

Ne, joita painostetaan työvoimapoliittinen lähihoitaja koulutukseen, voivat olla mielestäni tyytyvälisiä ainakin siihen, että heidät noteerataan terveinä, vahvoina ja toimintakykyisinä. Luultavasti heillä on terveet kädet, jalat, selkä ja pää. Nämä eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että työvoimapoliittinen painostaminen lähihoitajaopintoihin ei ole oikein, varsinkaan, jos ihminen ei koe alaa omakseen.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajakouluun pääsykokeissa ei varmaan kannata olla liikaa mitään. Ei liian teoreettinen, itsevarma, taiteellinen, arka, eikä kyseenalaistava. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisessä olisi jotakin vikaa, vaan päinvastoin.

Miellän hoitoalalla pärjäävät ihmiset sellaisiksi vahvoiksi ja toiminnallisiksi ihmisiksi, jotka hoitavat lapset, autot ja elämäntavasta riippuen koirat, hevoset, puutarhan ja omakotitalon ja laittaa ojennukseen lapset, eläimet ja juopot. Tällainen mielikuva minulla on.

Hyvä listaus ainoa mitkä puuttuu ja jotka minusta ovat olennaisia. Ensimmäinen riittävän nöyrä asenne, ettei kuvittele, että ahkeruudesta palkitaan taloudellisesti mutta harvoin myöskään asemaa. (Kuten joku täällä jo huomautti, niin sosiaali ja terveysalalla on tiukka hierarkia. Ja harvoin on iin, että lähihoitaja saisi parempaa palkkkaa kuin vaikka sairaanhoitaja saati lääkäri, suurin palkkio työstä onkin jotain muuta kuin rahaa tai asemaa/ valtaa hierarkiassa)